maanantai 22. helmikuuta 2016

10 RANDOM FACTS

Ajattelin taas koota vähän sekalaisia faktoja itsestäni, sillä yleensä vastaavat postaukset ovat saaneet hyvän vastaanoton. Tykkään itsekin muiden blogeissa näistä, kiva tietää kirjoittajasta hieman pintaa syvemmältä. Viime vuonna aloitin myös kokoamaan kuukauden asut aina yhteen kuun vaihtuessa, mutta jotenkin se loppuvuodesta jäi, joten kuvituksena asuja joulu-helmikuun ajalta. Jotenkin minusta aina tuntuu, että blogi lopahtaa talven aikana, mutta kevään tullen saa taas uutta potkua? Ehkä tämä menee käsi kädessä oman fiiliksen kanssa.


Vaikka olen usein myöhässä aikataulusta, niin bussissa tai lentokentällä olen aina ajoissa. Pahin pelkoni on, että myöhästyn, joten menen paikalle mieluummin aiemmin. Bussissa on oltava vähintään kymmentä minuuttia ennen lähtöä, jos sitäkin ennen sen parempi. Lentokoneesta en ole koskaan myöhästynyt, mutta pari kertaa se on ollut lähellä, vaikka olin kentällä tunteja ennen! Selityksenä sanottakoon, että vika oli lentoyhtiön ei minun.

Vaikka itse sanonkin, niin olen todella hyvä järjestämään matkamme, etsimään parhaat tarjoukset niin lentojen kuin hotellejen suhteen. En koskaan valitse pakettimatkaa. Matkoja varatessa kun pitää ottaa niin moni asia huomioon, ihan siitä lähtien miten bussilla pääsee suoraan lentokentälle aikataulussa, ja mikä on halvin päivä lentää. Mikään ei anna niin paljon kuin matkailu, se on myöskin ainoa asia mitä joskus kadehdin muilla.



Olin nuorempana oikea Marimekko-fani. Oikeastaan voisin sanoa, että ensimmäinen "merkkilaukkuni" oli Marimekko. Minulta löytyi kaksi merkin laukkua, joiden mallit kyllä miellyttävät edelleen, mutta väreinä minulla oli turkoosi-ruskea-raidallinen sekä pinkki-raidallinen, jotka eivät tyyliin kyllä enää istuisi sitten ollenkaan. Muistan, kun sain rippilahjaksi Unikko-pussilakanat ja ne olivat minusta niin hienot (itse asiassa ne ovat minulla edelleen käytössä isäni kotona, kun menen yöksi). Lisäksi eräs entinen työkaverini ompeli omaan asuntooni, kun olin 19-vuotias, verhot Onnellisuus -nimisestä kankaasta, joka oli räikeä raitakangas. Sittemmin vimma merkkiä kohtaan on laantunut, mutta pakko sanoa, että merkki on myös päivittynyt loistavasti.


Olen pitkään halunnut suoristaa hampaani. Usein, jos mainitsen asiasta, kukaan ei ole edes huomannut hampaissa mitään, mutta itseäni asia on aina häirinnyt. Nuorempana minulla oli kaikenmaailman raudat, mutteivat ne auttaneet. Etuhampaat ovat onneksi ihan ok, mutta sivuissa on ahtautta. Olen jutellut asiasta niin hammaslääkärini kuin kirurgin kanssa, mutta kukaan ei ole kannustanut ryhtymän pitkän ajan ja rahaa vievään urakkaan. Päinvastoin, kuulemma hampaat ovat vain persoonalliset. Toisaalta, kun kärsin vasta viisaudenhampaiden poiston yhteydessä jäätävästä kivusta, ei kyllä edes huvita lähteä kosmeettisen syyn takia uudelleen kärsimään.


Olen ollut ilman ripsenpidennyksiä muutaman kuukauden vuosien käytön jälkeen, enkä usko, että otan niitä enää takaisin. Pidennykset ovat tietysti helpot, mutta toisaalta myös siinä vaiheessa ärsyttävät, kun eivät ole enää parhaillaan. Pikkuhiljaa omat ripset ovat myös alkaneet toipua pidennyksistä, vaikka lyhyet ja mitättömät ovat edelleen, näillä mennään kuitenkin.

Nykyisin en tilaa mitään aikakausilehteä kotiin ja irtonumeroita ostan harvoin. Käyn kirjastossa ainakin kerran viikossa lukemassa. Säästyy rahaa ja minusta lukusalissa on ihan oma tunnelma. Luen varsinkin Me Naiset -lehden viikoittain, se on lempparini.


Toinen nimeni Jennika on siskoni päättämä. Hänen kaikkien seitsemän lastensa nimet alkavat J:llä, ja ovat samantyyppisiä minun toisen nimeni kanssa. Täytyy sanoa, että nimet menevä kyllä tädillä välillä sekaisin.

Olen melkoisen bakteerikammoinen ja iän myötä asia on mennyt vain pahemmaksi. Pesen käsiä jatkuvasti ja kynnet pidän ihan lyhyinä. Saatan myös varsinkin talviaikaan olla yleisillä paikoilla nahkakäsineet kädessä.

Huutelen usein kaupungilla kommentteja ihmisille ohimennen. "Ihana koira! Ompas liukasta!" ja sitä rataa. Suomalaiseen kulttuuriin ei harmi vain kuulu vieraille jutteleminen ja kieltämättä välillä saan pitkiä katseita ;) Toisinaan joudun hillitä itseäni, kun tekisi vaikka mieli kommetoida Helsingissä liikkuessa ihmisten upeita asuja tai muuta.


Vaikka ikää tulee ja se pyöreä kolmekymmentäkin lähestyy uhkaavasti (a-p-u-a!) niin en haaveile laisinkaan näistä perinteisistä jutuista; häistä, omakotitalosta tai lapsista. Ehei mieluummin näkisin maailmaa ja asun kerrostalossa. Aina saa kuulla, että kyllä se mieli vielä muuttuu. Entä jos ei muutu? Saan myös usein olla selittelemässä valintojani, mikä on ihan älytöntä. Minusta ajatus, jossa kaikkien tulisi elää samalla lailla on naurettava. Kukin siis tyylillään eikä mikään mainitsemani ole minulle se onnellisuuden määritelmä, vaikka jollekin toiselle eri asiat elämässä ovat tärkeitä ja hyvä niin :)

8 kommenttia:

  1. Vakkarilukija täällä ryhdistäytyy kommentoimaan ensimmäistä kertaa. Niin kiva postaus! Näitä on niin hauska lukea! Sun jutut kyllä iskee aina ja asukuvien lisäks on mukava päästä hiukan pinnan alle. :) Niin moni kohdistasi osui ja upposi omallakin kohdalla, että vallan hymyä pukkas niin bakteerikammo kuin kirjaston lehtisali. Tuo kommenttien heittäminen on itsellekkin tapa ja vallan hauska tapa mielestäni onkin, tosin niitä pitkiä katseita ja hullun mainetta lopulta ei kait voi välttää :D Täytän 31 toukokuussa ja vaikka poikaystäväni kanssa tulee kymmenen vuotta täyteen, ei häitä, eikä lapsia ole ajateltu missään vaiheessa. Se tuntuu olevan muille iso ja ahdistava juttu, kun pariskunta haluaa matkustella ja käyttää aikansa ja rahansa vain itseensä. Oikein ihanaa kevättä sinulle Anne ja jatkahan huutelua kadulla, ensisäikähdyksen jälkeen se kummiski piristää kanssakavereita loskan keskellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eeva ihan mahtavaa, että nyt jätit kommentin! :) Minulle kun vuorovaikutus on todella tärkeää, varsinkin nykyisin kun kommentteja ei jätetä juuri ollenkaan, mikä itseäni ainakin turhauttaa!
      Kiva, että meiltä löytyy myös yhtäläisyyksiä! Totta, hullun mainetta ei voi välttää :D Joskus siinä käy myös niinkin, että jää juttelemaan täysin tuntemattoman ihmisen kanssa pitkäksikin aikaa, mikä on hauskaa.

      Se on kyllä kummallista, kuinka kaikkien pitäisi elää täysin samallalailla, ostaa se omakotitalo ja hannkia niitä lapsia, ehkä koirakin :D Ja jos ei niin tee, on itsekäs :D Välillä itsekin mietin, että niin "pitäisi" tehdä, ja se toisinaan ahdistaa. Tosin ei sitä koskaan tiedä vaikka meillä molemmilla vielä mieli muuttuisi (ei 30 ole vielä ikä eikä mikään!) mutta jos ei muutu niin ei siinä mitään, jokainen elää niin kuin parhaaksi näkee ja on onnellinen :)

      Mitä ihaninta kevättä sinullekin! :)

      Poista
  2. Kiva postaus ja vahvistui käsitys sinusta määrätietoisena nuorena naisena.
    Meille ihmisille taitaa olla tyypillistä tykittää omia valintoja muillekin eikä ymmärretä että jokainen kirjoittaa elämästään omanlaistaan tarinaa. Tähän asiaan pitäisi itsekin varmaan kiinnittää huomiota,sillä äitinä huomaan välillä omille lapsilleni tuputtavani omia näkemyksiäni ja ihmettelen ,kun eivät mokat ole samaa mieltä. Nuorin tyttäreni sanoi kerran ,että hän aikoo elää sinkkuna,matkustella ja ostella kenkiä. Muistan kun sain melkein slaagin ja sanoin ,että mielesi muuttuu kun kasvat ja aikuistut. Eli kai se on vähän tahatontakin tuommoinen muiden elämään muka hyvää tarkoittavasti puuttuminen.
    Edelliseen postaukseen viitaten näin yksi päivä yhdellä tytöllä ihanan bomber takin,semmoisen kukallisen version. En ole vain missään kaupassa sellaiseen törmännyt.Se oli aivan ihana.
    -kirsi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit! :)

      Hehehhehe, ihana tuo sinun tytär!<3 Ymmärrän kyllä, että ihmisille on hankalaa välillä käsittää muiden tyyliä elää. Mutta kun kaikkien haaveita ei ole tosiaan se omakotitalo ja lapset, minulle se on lähinnä kauhu, ainkin nyt :D En kestä myöskään ajatusta, että eläkepäivillä huomaan elämän menneen ohi, vaikka tehdessä työstä jota inhosi. Ja se on totta, että mieli voi muuttua. Oma siskoni, jolla siis on 7 lasta nykyään, sanoi ettei ikinä muuta pienemmälle paikkakunnalle kuin on kotoisin, nyt asuu keskellä metsää (kirjaimellisesti) ja hoitaa lapsiaan, on oikein tyytyväinen niin, muttan itse voisi elää niin. Hän ei kuitenkaan ole koskaan kysynyt minulta, onko lapsia tulossa, ja vaikkei esim. ymmärrä että laitan laukkuihin rahaa, ei myöskään arvostele, enkä minäkään hänen valintojaan :)
      Hei minä näin kukkakuosisia bombereita House of Brandonilla ja Vero Modassa, itsekin ihailin nimittäin!:)

      Kivaa viikonjatkoa! <3

      Poista
  3. Kiva postaus! Mulla on toi sama eli höpöttelen ihmisille kylillä! Ja on ihanaa, kun etenkin vanhemmat ohmiset selvästi ilahtuu ja alkavat jutella jotakin. Ranskassa ja Sveitsissä oli lomalla ihana lenkkeillä, kun kanssalenkkeilijät huikkailee bonjour!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mahtia jos jaksoit lukea :D Ihanaa, että sinullakin on tapana huikkailla vastaantulijoille :) Uskon, että sillä on vaikutusta missä on kasvanut, itse kun asuin maalla niin siellä on vain niin eri kuin kaupungissa! Siksi myös olen aika suorapuheinen, mikä joitakin ihmisiä ehkä hirvittää :D Vanhemmat ihmiset kyllä usein jäävät juttelemaan, toki aina en itsekään ehdi kauaa turista :)

      Mukavaa viikon jatkoa ja kiitos kommentista!:)

      Poista
  4. Hehee, hauska. Tuli ihan viime kesä mieleen. :D Ja mitäpä sitä muiden mielipiteistä välittämään, oma on elämäsi ja sen elät kuten itse tykkäät. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :D ja hei nyt kyllä ne deitit järkätään pian!!! :)

      Poista