Olimme juuri saapuneet New Yorkiin kahdeksaksi yöksi, josta matka jatkui myöhemmin Las Vegasiin ja San Franciscoon. Mikäli tämä olisi ollut normaali vuosi, olisimme nyt mitä todennäköisemmin matkaamassa Jenkkeihin parin edellisen vuoden tapaan, kuten suunnitteilla vielä keväälläkin oli. Myönnän että kaipaan kovasti matkustamista, mutta samaan aikaan se tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta. On ollut vähän outoa, kun ei olekaan matkaa mitä odottaa ja suunnitella, mutta onhan se aika mitätön murhe tässä maailman tilanteessa.
Minulle matkustaminen antaa niin paljon sisältöä elämään, ja yhteisiä reissukokemuksia tulee muisteltua useasti myöhemmin. Mietin asian myös niin, että tuskin kukaan esimerkiksi eläkepäivillä miettii, miten paljon töitä tuli tehtyä, vaan kyllä silloin varmasti haluaa muistella enemmänkin kokemuksia. Vaikka on kliseistä sanoa, niin matkustaminen on parasta mihin rahansa voi käyttää, antaa paljon enemmän kuin pankkitilin saldo. Vaikka tykkään asua pienessä kaupungissa, on minulle myös välillä tärkeää päästä täältä hetkeksi pois, nähdä uusia kasvoja ja isompia ympyröitä. Niinhän se on, että matkailu todellakin avartaa.
Eipä olisi osannut
aavistaa täydellä Brooklyn Bridgellä kävellessä eräänä lauantai aamupäivänä tai Rockefeller Centerillä luistelijoita katsellessa, että maailmanlaajuinen
pandemia tyhjentää paikat totaalisesti. Täytyykin olla kiitollinen, että ehdimme tehdä kyseinen matkan vuosi sitten. On myös ollut mahtavia kokemuksia päästä näkemään kahtena vuonna Jenkkien Halloween,
koristelut ovat tosiaankin aivan uskomattomia.
Milloinkohan sitä ensi kerran saisi pakattua lenkkarit matkalaukkuun ja suunnattua kaupunkilomalle? Siihen asti täytyy palata matkatunnelmiin vain kuvien kautta. Nyt on ainakin aikaa kerryttää matkakassaa ja matkailla Suomen sisällä, kunnes on taas turvallista ja huoletonta matkustaa ulkomaille.
