Minua kiehtoo kovasti vanhat kaupungit - suloiset pastelliset puutalot, omenapuut pihoilla, kapeat kujat ja muhkurakivikadut. Kaikkien aikojen suosikkini, mitä vanhoihin kaupunkeihin tulee, on tietysti Tallinna, jonne en ole harmikseni päässyt sitten tammikuun. Kahden yön Tallinnan visiitti olikin tämän vuoden ainut ulkomaanmatka, mitä ei olisi kyllä tuolloin osannut ajatellakaan. Hassua, kun on tottunut käymään Virossa useamman kerran vuodessa, ja nyt ei ole mitään tietoa, koska sinne tulee seuraavaksi mentyä. Onneksi vanhoja kaupunkeja löytyy myös läheltä, kuten Loviisasta, jossa kävimmekin viikko sitten lauantaina. Edellisen kerran piipahdimme kesäkuun alussa Loviisassa, ja sinne oli totta puhuen suunnitteilla mennä uudelleen kesällä, mutta emme ehtineetkään. Nyt lokakuun alussa kaupunki näytti tosi kivalle, kun ruska-aika oli päällä. Eihän missään nimessä lähimatkailua tarvitse jättää syksyn saapuessa. Haaveilin jo kaupunkiin suuntaamisesta joulun alla, jos tilanne sallii.
Syksyn tullen olen taas ottanut kaikki ihanat villamekot käyttöön. Asuin koko viime talven kyseisissä ja samat suosikit on tänäkin vuonna. Tätä luonnonvalkoista midiversiota en ollut tosin käyttänyt vielä ollenkaan, vaikka se matkusti mukanani Jenkeistä viime syksynä. Minusta tämä halkiollinen mekko on parhaimmillaan paljaiden kinttujen ja nilkkureiden kanssa. Kun palasimme tuolloin marraskuun puolessavälissä Suomeen, ei luonnollisestikaan enää tarjennut paljain säärin, joten nyt vihdoin otin mekon käyttöön. Tämä on muuten harvinaista toimintaa itselleni, yleensä en jemmaa vaatteita kaapissa vuotta ennen käyttöä. Toisaalta uskon vaalean mekon näyttävän kivalle myös mustien nilkkureiden ja sukkahousujen kanssa, joten eiköhän tämän syksyn aikana pääse nyt enemmän käyttöön. Nyt kun vielä tarkenee heitän mekon kaveriksi nahkatakin, mutta myöhemmin se toimii villakangastakin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti