Tarinat asun takaa

Minusta on mielenkiintoista, mistä kanssakulkijat hankkivat vaatteensa ja pohtia, paljon on valmis vaatteisiinsa euroja panostamaan. Toisinaan somea selatessa haukon henkeä, kun esitellään kalliita designer vaatteita ja pohdin, onko oikeasti järkeä maksaa vaatteista niin paljon? Kallis hintalappu ei missään määrin kerro laadusta mitään, enkä arvota tavaroita brändin mukaan. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut pukeutumisesta, en kuitenkaan nykyään sinänsä välitä trendeistä vaan olen löytänyt jo vuosikausia sitten oman tyylini pukeutua. Suurin osa omista vaatteistani on nimenomaan ketjuliikkeistä peräisin, mutta olen tarkka materiaaleista ja laadusta muutenkin. Päätinkin koota postauksen yhdestä tämän syksyn suosikkiasustani, mistä vaatteet ja kengät ovat peräsin ja onko niillä joku tarina? 

Pilkullinen satiinihame Pull & Bear

Huhtikuussa kun olin omassa seurassani Tallinnassa, löysin Pull & Bearista ihanan ruskeapohjaisen pilkkuhameen. Olin etsinyt kevääseen nimenomaan jotain ruskeapohjaista pilkkuvaatetta, joko hametta, mekkoa tai housuja, joten tämä hame oli täydellinen löytö. Muistan kun piipahdin iltaisella pikaisesti liikkeessä ruokakaupan kassi mukanani katsomassa, josko kyseistä hametta sieltä löytyisi, sillä olin verkkokaupassa jo mallistoa etukäteen silmäillyt. Hame löytyi, muta siitä oli vain yksi kappale kokoani jäljellä. Onneksi hotellini sijaitsi käytännössä naapurissa, joten kävin viemässä ostokassin sinne ja palasin pikaisesti sovittamaan hametta, joka lähti ehdottomasti mukaani. Olen käyttänyt muutaman kympin hametta todella paljon, niin keväällä kuin nyt näin syksyllä, joten ollut todella hyvä hankinta. Vaikka yleisesti välttelen polyesteriä vaatteissa viimeiseen asti, tällaisissa satiinihameissa koen materiaalin kuitenkin todella toimivaksi. 

Arket tummanruskea nahtatakki

Tummanruskean nahkatakin löytymisestä olin todella innoissani syyskuussa, sillä metsästin pidempään juuri tämän tyyppistä. Heti kun kyseinen ilmestyi brändin verkkosivuille elokuussa, tiesin että tässä on minun takkini. Nahkatakkia ei jostain syystä tullut ollenkaan heidän kivijalkoihinsa myyntiin, ei ainakaan Tallinnan tai Helsingin myymälöihin, joten jouduin tilaamaan rotsin verkosta, sovittaisin mieluummin vaatteet aina liikkeessä, jotta ei joudu siihen ärsyttävään palausrumbaan. Lopulta sain takin käsiini, se oli juuri sellainen kuin olin etsinyt. Pehmeä laadukas nahka ja viskoosi vuori, mikä on muuten todella harvinainen nykypäivänä vaatteissa. Myös kalliimmissa vastaavissa nahkatakeissa, joita esimerkiksi Tallinnassa katselin, oli usein polyesteristä valmistettu vuori. Nahkatakki on garderobini kallein vaate, joten tämän hankita todellakin kirpaisi, mutta tiedän käyttäväni takkia vuosia eteenpäin. 

Vintage Havana nilkkurit

Ruskeat mokkanahkanilkkurit ovat peräsin Las Vegasista, kun matkasimme siellä viimeksi marraskuussa 2024. Olin vähän pohtinut, että mikäli matkalta ruskeat nilkkurit löytyvät, osan, mutten varsinaisesti etsinyt niitä. Löysinkin sattumalta täydelliset nilkkurit, kun piipahdimme Saks off 5th -myymälässä, joka oli vähän syrjemmässä, mutta olimme suunnilla muutenkin. Kyseinen tavaratalo on outlet ja kengät olivatkin alennettu -60%, jolloin olivat minusta hyvinkin järkevän hintaiset. Tämä onkin parasta reissuilla, kun voi bongata brändejä, joista ei ole kotimaan kamaralla kuullutkaan. Kengistä tulee muuten hauska muisto, miten meillä oli hankaluuksia päästä pois tuolta kauppa-alueelta, joka sijaitsi melko kaukaa hotelliltamme ja muutenkin syrjässä. Emme pimeän tullen halunneet kävellä sieltä turvallisuuden takia pois, vaikka valoisaan aikaan päiväillä paikalle oli kiva kävellä useampi kilometri, sillä reitti kulki muun muassa kuuluisan Las Vegas -kyltin ohi. Illansuussa tilanne oli kuitenkin toinen, emmekä meinanneet löytää taksia mitenkään, kun kaikki joilta kysyimme neuvoivat vain Bolt -sovelluksen käyttöön, jota meillä ei ollut. Varsinaiset taksit tuntuivat olevan muinaisjäänne. Hieman aloimme jo huolestua, pääsemmekö hotellillemme ollenkaan, kunnes erä paikalla ollut työntekijä sai radiopuhelimellaan hälytyttyä meille taksin ja pääsimme turvallisesti kenkäboksin kanssa hotellille. 

 Wera villaneule

Kuvissa ei kovin hyvin näy, mutta nahkatakin alla on ohuehko ruskea villaneule. Ruotsalainen brändi Wera rantautui myös asuinkaupungin Sokokselle, josta bongasin vähän spontaanisti täydellisen neuleen, jonka sai tällöin vielä 30% alennuksella. Weran vaatteissa hinnat ovat mielestäni kohtalaisen järkevät materiaaleihin nähden ja tykkään kovasti heidän simppeleistä malleistaan. Olinkin kaivannut syyspukeutumiseen muutamaa ohuempaa villaista neuletta, joten tämä on täydellinen materiaalia ja kaunista suklaanruskeaa sävyä myöten. 

Arket mokkanahkainen laukku 

Laukku oli täydellinen alelöytö ihan muutama viikko sitten, sillä olin etsinyt tummanruskeaa mokkanahkaista laukkua. Vastaan tuli kuin tilauksesta Arketin versio syysaleissa puoleen hintaan. Laukku on ihan täydellinen malliltaan, sävyltään ja materiaaliltaan. Nykyään en kaipaa enää niin sanottuja luksuslaukkuja, vain täysin saman asian ajaa edullisempikin laukku. Tässä on muuten mukana myös pitkä hihna, joka mahdollistaa entistä monipuolisemman käytön. Laukku maksoi alessa alle satasen, mikä on minusta todelle käypä hinta mokkanahkaisesta laukusta. 

A.Kjærbede aurinkolasit

Olen totaalisen ihastunut tanskalaisen brändin aurinkolaseihin, jotka ovat laadukkaat mutta edulliset. Enää en ole muita aurinkolaseja ostanutkaan. Aurinkolasien hinnat ovat kolmenkympin pintaan, mutta eivät häviä tippaakaan esimerkiksi parin sadan Ray-Baneille. Kuvissa näkyvä malli on hauskan retro, mutta samaan aikaan ajankohtainen. Ostin pokat kuluneena kesänä, mutta toimivat minusta todella hyvin syyspukeutumisessakin, sillä linssit eivät ole täysin tummat ja peittävät.

Summa summarum, arvostan hyviä materiaaleja, mutta ole valmis maksamaan vaatteista tähtitieteellisiä summia. Hyödynnän usein alennuksia ja pyrin löytämään kaiken edes pienellä alennuksella. Toisaalta jos jonkun tuotteen oikeasti haluan ja tarvitsen, olen valmis panostamaan siihen enemmänkin, kuten ruskea nahkatakki.  Viihdyn muuten ympäri vuoden paremmin hameissa kuin housuissa ja farkkuja en käytä ollenkaan. Kertokaa omasta pukeutumisestanne, oletteko valmiita laittamaan siihen paljon euroja?

Viikon parhaat

Ihastuttava lokakuu, kuka ei muka siitä pitäisi? Sunnuntain ja viikon viimeisen päivän kunniaksi listasin taas vähän kuluneen viikon parhaita ylös. Olisi ihana tehdä tällaisista viikon parhaista joka viikkoinen perinne tänne blogiin, muttei ihan rahkeet riitä. Haluan ja opettelen olemaan sellainen ihminen, joka osaa nauttia elämän pienistä iloista, sillä silloin elämä on rikasta ja onnellista. Nuorempana haaveilin luksuksesta materian muodossa, nykyään minulle on luksusta enemmänkin ihan tavalliset asiat ja isoimpana yksikertaisesti vapaa-aika. 

Lähdimme arkipäivänä aamuvuoron jälkeen piipahtamaan mökillä. Kävimme porukalla miehen vanhempien kanssa laittamassa meidän osalta mökin talviteloille, sillä miehen kanssa emme mökillä syys- ja talviaikaan öitä vietä. Otin kaiken pussilakanoista vaatteisiin kotiin pesuun ja laitoimme muutenkin omalta osaltamme mökin talviteloille, miehen vanhemmat tosin viihtyvät siellä ympäri vuoden. Grillasimme pihalla makkaraa ja oli kiva vielä viettää viimeiset hetket mökillä tälle vuodelle. 

Mökiltä kotiin lähti ämpärikaupalla omenoita, joista olenkin tehnyt kaikenlaista jo ainakin kuukauden. Pian omenat tulevat jo uniini, enkä niitä halua hetkeen nähdäkään, mutta ihana, että omenaa on tänä syksynä saanut, sillä viime vuonna mökin omenapuusta ei saanut yhtään. Olen tehnyt omenoista jo aiemmin suolaista leipää, joka on kaikkien suosikki, kakkuja ja hilloa. 

Ostin kaupasta ensimmäisen glögipullon tälle syksylle, kun löysin vihdoin parasta glögiä, eli Kaskein marjan versiota. Laitoimmekin heti illalla glögit tulille ja sitä onkin juotu joka ilta siitä asti. Ehdottomasti voi aloittaa glögikauden jo nyt. 

Pääsin pitkästä aikaa taloyhtiön perjantaiselle saunavuorolleni, joka oli jäänyt muutamaksi viikoksi työvuorojen jalkoihin. On niin kiva traditio pakata saunakassi ja suunnata ihan omassa hiljaisuudessa tunniksi saunomaan. 

Saimme vihdoinkin miehen kanssa Woltattua eräästä ravintolasta, joka on ollut ainakin kolme kertaa kiinni, kun olemme yrittäneet tilata ruokaa. Vihdoin tämä onnistui ja ruoka oli kyllä sen arvoista. En ole todellakaan mikään hampurilaisten fani, mutta heidän omansa ovat jopa minun makuuni, ranskalaisista puhumattakaan.  

Minulla oli koko viikonloppu vapaata, eli lauantai ja sunnuntai, niin luksusta vuorotyöläisen elämässä. Sain nukuttua viikonlopun aikana parin viikon ajalta kertynyttä univelkaa pois ja olo oli vihdoin kuin uudella ihmisellä.

Kodin läheinen puisto oli lauantaina upean näköinen, vaikka oli ihan harmaa taivas ja vettä satoi koko päivän. Toisaalta sadesää toi vain tunnelmaa puistokävelyyn. En voi lakata ihailemasta ja hehkuttamasta ruskaa, niin upean näköistä kaikkialla nyt.

Asuinkaupungissa oli kivoja tapahtumia viikonloppuna, kuten valotapahtuma ja kalamarkkinat. Mies kivasti lähtee kalamarkkinoille kanssani, vaikkei kalaa syö. Allekirjoittanut sen sijaan syö senkin edestä, joten markkinoilla nautin grillattua hailia ja ostin kotiin lohileipiä ja metrilakuja. Sanoinko jo, että olen todellakin markkinaihminen. Pidän markkinoiden tunnelmasta varsinkin näin syksyisin.

Valotapahtuman teoksia kävin ihailemassa lenkin merkeissä lauantai-iltana. En olisi yhtään jaksanut enää lähteä jo kaupungilta aiemmin kotiin tullessa, sohva olisi kutsunut enemmän. Halusin kuitenkin tapahtuman viimeisenä iltana nähdä teokset, joten onneksi lähdin. Tapahtuma veti hurjasti porukkaa keskustaan, jossa oli ihmisiä melkein ruuhkaksi asti. Mietin mielessäni, että onneksi keskusta ei ole aina tällainen. 

Lokakuinen päivä Helsingissä

Kuten tiedätte, minä kuulun ehdottomasti henkilöihin, joiden yksi suosikkivuodenaika on syksy. Kulunut lokakuu on ollut juuri minun aikaani, kun luonto on kauneimmillaan ja on kivan kirpakat kelit. Syksyllä on myös kivoja tapahtumia. Yksi jokavuotinen perinteeni on käydä Stadin Silakkamarkkinoilla, minne suuntasimmekin taas menneenä lauantaina, niiden ollessa käynnissä viimeistä päivää. En edes muista, kuinka monta vuotta putkeen olen kyseisillä markkinoilla käynyt, mutta ainakin kymmenisen vuotta kuulunut syysperinteisiini.

Vaikka kalenteri aina vähän rauhoittuu kesän jälkeen, niin minulla on kyllä siellä merkintöjä kesän jälkeenkin ja tykkään tehdä tällaisiä päiväreissuja ihan ympäri vuoden. Lokakuussa on oma tunnelmansa, kun Helsingin keskustassa on edelleen menoa, mutta se on kuitenkin vähän rauhoittunut kesän jäljiltä. Raitiovaunut kolisevat mukulakivillä, puiden lehdet loistavat ruskassa, putoavat hiljaa jalkakäytäville ja ilma on kivan viileän raikas.

Saavuimme Helsinkiin jo aamusta, onneksi sää näytti tällä kertaa olevan poutaa, vaikkakin pilvistä, tosin allekirjoittaneelle silti kirkasta, joten kaivoin aurinkolasit nenälle, mukana oli luonnollisesti myös sateenvarjo. Olisimme menneet markkinoille kuitenkin, vaikka olisi satanut, sillä olen monesti todennut, etten jätä sään takia mitään tekemättä. Tietysti vietän kuitenkin aikaa ulkona mieluummin poutasäällä.

Kauppatori on mitä ihanin miljöö Silakkamarkkinoille, ympärillä siintää kauniita rakennuksia, meri liplattaa ja tuoksuu taustalla, kalansavustuksen savu ympärillä ja ihmisiä oli myös paljon liikkeellä. Halusin ehdottomasti kuumaa kalakeittoa, jota pääsinkin syömään purjeveneen kannelle. En voinut myöskään vastustaa päälle lohileipää, täydellinen lounas. Mies sen sijaan ei kalaa syö, mutta Kauppatorin kojuista löytyi onneksi syötävää joka lähtöön silakkamarkkinoiden lisäksi. Kiertelimme markkinoilla jonkun aikaa, mutta ihmispaljous alkoi jossain vaiheessa ahdistaa ja jatkuva väistely, vaikka ihanaa tietysti miten moni oli markkinoille löytänyt. Syötyämme täällä lounasta jaksoimme hyvin lähteä kävelemään pitkin Helsinkiä, sillä oli mitä kaunein ruska-aika käsillä.

Halusin pitkästä aikaa käydä ihailemassa Silitysrautataloa Ullanlinnassa. Kyseessä on ihan vain seitsenkerroksinen asuinrakennus, josta tulee elävästi mieleen New Yorkin Flatiron Building. Tulikin tunnelma kuin olisi New Yorkin syksyssä, minulla on muuten ikuinen kaipuu kaupunkiin. Kävelimme myös syksyisessä Kaivopuistossa ja istahdimme sinne tunnelmoimaan syyspäivää, ei puuttunut kuin kuuma kaakao kädestä.

 

Kävelimmekin rakennuksia ja ruskaa ihaillen pidempään, Ullanlinnasta Tähtitorninmäelle ja sieltä Kruununhakaan päivälliselle tuttuun korealaiseen ravintolaan, kun silakkamarkkinoiden lounaasta oli kulunut jo useampi tunti. Korea House (Mariankatu 19) on Suomen vanhin korealainen ravintola. Tunnelma siellä on pysynyt kivan kotikutoisena ja aitona. Olemme käyneet täällä useasti, joten paikasta on muodostunut yksi suosikkimme.

Lopulta sain sitä haaveilemaani kuumaa kaakaotakin, kun istahdimme Kappelin terassille, jossa muuten kukan muu ei istunut ulkona, vaikka oli poutaa. Jos minulta kysytään, terassikelit ovat ihan ympäri vuoden! Kappeli on myös yksi Helsingin suosikkini, jossa on kiva tunnelma ympäri vuoden. Tosin välillä siellä on niin täyttä, ettei sisältä meinaa löytää paikkaa ollenkaan. 

Myöhemmin kävelimme keskustassa ja tunnelmoimme lokakuista lauantaita. Illalla kävimme vielä yhdillä, kunnes oli aika lähteä kotia päin. Huomaa hyvin, miten pimeää on alkanut tulla aina vain aiemmin ja se onkin oikeastaan ainut syksyn huono puoli, kun tuntuu, miten päivä loppuu tavallaan kesken. Tykkään kyllä niin tällaisista kaupunkipäivistä, joita viettää jossain muualla kuin omassa asuinkaupungissa.

Ruskeansävyinen asu syksyn ruskassa

Lokakuu on todellakin parhaimmillaan. On ollut sateiden rinnalla myös aurinkoisia päiviä, puiden lehdet hehkuvat keltaisen ja oranssin sävyissä ja ilma on ihan täydellinen, vielä kohtalaisen lämmintä, joten voi miksailla helposti vaatteita keskenään. Tällaisina päivinä ei tarvitse vielä kaivaa niitä paksumpia neuleita esiin, enkä ole vielä tarttunut sukkahousuihinkaan, sillä välttelen niitä viimeiseen asti. Tosin heti tämän kirjoitettuani katselin säätietoja ja nyt näyttää viilenevän.

Viime viikolla mennessäni eräs arki-ilta kranssikurssille, jossa tehtiin nimensä mukaisesti syyskranssi. Heitin päälle ruskean midi-pituisen tekonahkahameen ja sen pariksi ihan vain valkoisen t-paidan ja tennarit. Tykkäsin combosta kovasti, joten toistin sen seuraavallakin viikolla. Pakko tähän väliin mainita, että kranssin teko oli todella kivaa ja nyt meidän ulko-ovea koristaa oma tekemäni vuodenaikaan sopiva kranssi. Toiveena olisi päästä myöhemmin järjestettävään havukranssin tekoonkin. Todellakin innostuin kranssien teosta, sillä kokeilen mielelläni uusia juttuja, jotka liittyvät käsin tekemiseen.

Kävin varastossa hakemassa vähän syystamineita, mikä on aina ihanaa kun saa omat suosikit taas käyttöön, ihan kuin olisi kokonaan uusia vaatteita. Alkuvuodesta hankittu lyhyenmallinen beige villakangastakki on minusta tosi kiva, joten innoissani puin sen jo, vaikkei päivän lämpötila vielä olisi vaatinut, alla oli kuitenkin vain t-paita, joten yhdistelmä oli juuri sopiva tuohon vielä lämpimään lokakuun päivään. &Other Stories toi muuten saman takkimallin myös syysmallistoonsa eri sävyissä, löytyvät täältä (mainoslinkki).

Tekonahkahame on syksyn hankinta ja kuten olen monesti maininnut, en yleensä hanki tekonahkaa kaappiini. Olin kuitenkin etsinyt midi-pituista aitonahkaista ruskeaa hametta tuloksetta pidempään, kunnes bongasin alennusmyynnistä kuvissa näkyvän hamosen, joka vaikutti kaikin puolin hyvältä. Päätin että joustan kerrankin omista periaatteistani, kun hame oli malliltaan ja sävyltään juuri etsimäni kaltainen, kangas ei näytä muoviselle ja materiaali on kivan joustava päällä, eikä siinä ole vuorta, kuten aitonahkaisissa hameissa aina on. Hame on ollut käytössä oikein passeli ja kaiken lisäksi sen voi pestä pesukoneessa.

takki - &Other Stories (2026) 

t-paita - Selected (2025) 

tekonahkahame - Soyaconcept (2026) 

laukku - ATP Atelier (2026) 

tennarit - Adidas (2026) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2026)

Tykkään tästä asusta erityisesti siksi, että se on rento mutta silti siisti, tämä kuvaakin pukeutumistani hyvin. Samassa sävymaailmassa pysyminen tekee kokonaisuudesta rauhallisen, jonkun mielestä ehkä jopa tylsän. Itse viihdyn parhaiten simppeleissä asuissa, joissa ei räikeitä sävyjä useinkaan nähdä. Monipuolisuus ja helposti yhdisteltävyys on minulle tärkeää. Esimerkiksi tämä sama hameen ja takin yhdistelmä tulee toimimaan ihanasi myös viileämmällä, kun vaihdan jalkaan nilkkurit ja ne sukkahousut sekä paidaksi neulepoolon.

Asioita jotka ärsyttävät

Tiedotus, tämä postaus on toteutettu kieli keskellä poskea ja toivon etten pahoita kenenkään päivää tällä, sillä se ei ole missään nimessä tarkoitus vain päinvastoin. En ainakaan muista että olisin blogihistoriani aikana koskaan kirjoittanut vastaavaa postausta, eli asioita, jotka minua ärsyttävät arjessa ja matkaillessa. Mikä saa minut kiroilemaan mielessäni, näkemään punaista, verenpaineen nousemaan pilviin ja muuttumaan sääntöpoliisiksi? Tiedän, että moni siellä ruudun takaa samaistuu ihan varmasti. 

Bussissa tai lentokoneessa edessä oleva laskee penkin makuuasentoon. Kaikista pahin, jos lentokoneessa on vielä ruokatarjotin pöydässä. Niin epäkohteliasta ja etkö voi oikeasti odottaa pienen hetken, että edes tarjotin olisi korjattu pois muutenkin ahtaasta penkkirivistä? Ihmettelen myös, miten ihmiset eivät voi parin tunnin bussimatkaa istua ihan normaalissa asennossa?

Laivan saapuessa satamaan ihmiset ryhmittyvät käytävään tukkien koko paikan jo kauan ennen kuin laivasta pääsee ulos. Vaihtoehtoisesti lentokoneessa nousevat käytävälle seisomaan vartin ennen kuin kone on edes kunnolla laskeutunut. Mietin vain, että ota ihan rauhassa, jokainen pääsee varmasti ulos aikanaan. 

Ihmiset jotka eivät kiitä, kun jäät pitämään ulko-ovea auki. Välillä tässä tilanteessa huudan perään ”ole hyvä vain!”. Samoin ärsyttää ihmiset, jotka eivät jää pitämään sinulle ovea, vaikka näkevät varmasti toisen ihmisen olevan ihan kannoilla. 

Ihmiset jotka kävelevät kadun väärää puolta. En välttämättä väistä ja kävelen vaikka päin. Ja kyllä, tämän sääntöpoliisin mukaan samat säännöt koskevat kävelijöitä kuin autoilijoita eli mennään samaa puolta kävellen kuin muussakin liikenteessä, oikealta tulijaa väistetään ja niin edespäin.

Kun kaivat kameran esiin hiljaisella kadulla ottaaksesi vaikka asukuvia ja sillä samalla sekunnilla alkaa ihmisiä ilmestyä joka puolelta. 

Ihmiset jotka kulkevat kesällä kaupungilla ilman paitaa tai liian vähissä vaatteissa. Tämä siveyspoliisi haluaisi sakottaa jokaista joka tulee julkisella paikalle ilman paitaa tai bikineissä. Omalla pihallaan ja rannalla saa pukeutua miten haluaa, muttei julkisille paikoille, niin epäkohteliasta kanssakulkijoita kohtaan. 

Roskat kuuluvat roskiin, joten ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka jättävät roskansa muiden siivottaviksi ja pahimmassa tapauksessa heittävät kaupungilla roskan vain maahan. Tämä sääntöpoliisi ojentaa usein lapsia asian tiimoilta.

Ihmiset jotka eivät tervehdi asiakaspalvelijaa. Et ole sen parempi ihminen, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu, huonot käytöstavat kertovat sinusta kaiken. Vastavuoroisesti ärsyttää asiakaspalvelijat, jotka eivät tervehdi asiakasta. Anteeksi vain, mutta tämä kuuluu sinun työhösi, josta maksetaan palkkaa.

Ihminen joka ei laita kassahihnalle seuraava asiakas kapulaa, vaikka näkee että seuraava asiakas tulee perässä. Tästä olen itse nähnyt miten saadaan kassalla ihan riita aikaan, kenen kapula kuuluu laittaa. Kapulan laittaa edellinen asiakas, jos näkee että perästä tulee seuraava, piste.

Ihmiset jotka alkavat vasta kassalla kaivaa alennuskorttejaan esiin. Onko iso vaiva etsiä se valmiiksi, kun tietää sitä käyttävänsä? Jonon alkaessa kasvaa saa asiakaspalvelija vihaisia katseita ja huokailua, vaikka asiakas on se joka aiheuttaa ruuhkan. 

Ihmiset jotka eivät myönnä virheitään vaan selittelevät kaiken parhain päin omalta kannaltaan. Tällainen työkaveri varsinkin on maailman ärsyttävin asia. Kaikki tekevät virheitä, mutta miten se on niin vaikeaa myöntää?

Se kun samat säännöt tässä maailmassa eivät koske kaikkia, ja mistään ei oikein voi enää huomauttaa. Tosin ei minun vahtivuorollani, sillä en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta.

Aikuiset jotka näyttävät huono esimerkkiä lapsilleen, huonot tavat lähtevät kotoa. Tähän kuuluu juuri moni yllä mainittua asia. 

Summa summarum, huonot käytöstavat ärsyttävät minua tässä maailmassa. Toisaalta olen viime aikoina kokenut uskomattoman ihanaa käytöstä kanssakulkijoilta. On tuotu kukkia ja suklaata töihin kiittäen hyvästä asiakaspalvelusta, on tarjouduttu ostamaan jäätelö samalla kun asiakas osti itselleen, on jaettu muun muassa Tallinnan matkavinkkejä asiakkaan kanssa.

Kertokaa kommenttiboksiin, mikä teidän käristykupolin saa nousemaan arjessa tai matkoilla? Entä mikä on ollut huomaavaisinta mitä tuntematon on tehnyt vuoksenne?