Viisi yötä, kuusi päivää Tallinnassa

Naurattaa miten tämä blogini on hiljalleen muuttunut lähinnä Tallinnan matkailublogiksi, sen verran usein tulee kaupungissa nykyään käytyä. Paikka on syrjäyttänyt helppoudellaan muut suosikkini, kuten Cannesin, jossa vierailimme vuosia sitten monta toukokuuta putkeen. Haikailen silloin tällöin pidemmälle, mielessä on esimerkiksi vahvana taas reissu Jenkkeihin, joka ei tosin tänä vuonna toteudu. Euroopan useat kohteet myös kiinnostavat, käydyt ja uudet, mutta mieluummin olisin maassa aina vähintään viikon, en koskaan lähtisi lentämään vaikka parin yön takia minnekään. Tallinnaan taas on niin ihanan helppo mennä, kun varsinaisiin matkoihin ei kulu puolta päivää, mutta sielläkin haluan olla vähintään kolme yötä kerrallaan. Tällä kertaa kesäloman ansiosta pystyimmekin viettämään kaupungissa viisi yötä, kuusi päivää. 

Toukokuu oli täydellinen aika matkustaa, sillä kuten monesti todettu, luonto on kauneimmillaan, joka puolella oli upean vehreää ja seireenit kukkivat parasta aikaansa. Myöskään koko muu Suomi ei vielä lomaillut, joten pahoja ruuhkia ei ollut. Paitsi sunnuntaina lähtöpäivänä huomasi, miten hyvin todennäköisesti Swedish House Mafian keikka oli saanut porukkaa kaupunkiin viikonlopuksi, kun sekä aamupalalla ei ollut tilaa ja laiva oli kotiin palatessa tupaten täynnä. Muutoin viikolla oli vielä ihanan rauhallista, vaikka on Tallinnassa toki aina porukkaa, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. En viihdy ihmispaljoudessa, joten valitsen mielelläni matkailla sesongin ulkopuolella.

Saavuttuamme Tallinnaan tiistaina heitimme vain tavarat hotellille, ihana muuten kun olemme aina saaneet huoneen heti laivan saapuessa yhden maissa satamaan, joten pääsee heti rauhassa nauttimaan päivästä. Kävellessämme tuttuja kujia, puhuimme miehen kanssa, miten tuntuu kuin olisi tullut kotiin. Tallinnasta kun on muodostunut molempien lempikohde ja olemme käyneet siellä yhdessä siitä asti kun tapasimme. Tallinna on niin ihanan tuttu, mutta samaan aikaan yllättävä. Kaupungin visuaalinen ilme miellyttää silmääni äärettömästi ja vaihtelua saa vain vaihtamalla kaupunginosaa. 

Hauska muuten, kun aina kun puhun Tallinnan matkailusta tuttujen kanssa, tulee puheeksi, kuinka kaupunki on kallis nykyään. Itse en halpojen hintojen perässä muutenkaan matkusta, ja kaipaan lomilta enemmänkin kauniita maisemia ja kokemuksia. En muutenkaan voi sanoa olevani mikään budjettimatkailija, vaan enemmänkin mukavuudenhaluinen, mutten mitään luksustakaan kyllä kaipaa. Rahaa palaa aina, kun poistut kodin ovesta ulos, näin se vain on. Mutta on hyvä muistaa, että kannattaa panostaa kokemuksiin, kun se on mahdollista, sillä töitä tekemällä rahaa voi aina tehdä lisää, mutta aika on rajallista. Toki kaikkia ei matkailu kiinnostaa muutenkaan ja ihana että olemmekin kaikki erilaisia. 

En sinänsä koe olevani kovin kaavoihin kangistunut ihminen, pidän vaihtelusta, mutta hotellivalinnan suhteen menin taas tutun ja turvallisen kautta. Valitsimme taas kerran Rotermanilla sijaitsevan Metropolin, sillä se on yksinkertaisesti sijainniltaan täydellinen, näppärä kävellä kaikkialle ja ratikkapysäkit lähellä, joten helppo suunnata minne päin kaupunkia vain. Tällä kertaa meillä oli vielä premium huone, jossa tosin ei ollut muuta eroa, kun kuudes kerros ja näkymä vanhaankaupunkiin. Sinänsä näkymä ei ole pakollinen, mutta olihan se ihana herätä aamuisin nähden vanhankaupungin kirkkojen tornit ja kauniit katot. Olikin hauska bongailla ikkunasta kohteita, joissa olimme käyneet ja kävimme taas. Iltaisin huoneeseen palatessa siellä oli myös mitä upein valo, kun hiljalleen laskeva aurinko paistoi suoraan sisään. Maisema näytti erilaiselta joka ilta, oli ihan parasta katselle ikkunasta auringonlaskuja. Hotellissa on myös kattava aamupala, jonka avulla päivä lähtee hyvin käyntiin.

Tallinnaan olin suunnitellut tapani mukaan "päiväohjelman", joka tarkoittaa aamusta iltaan menossa oloa, en ole henkilö joka menee ulkomaille "lepäämään". Tästä syystä minua ei myöskään kiinnosta rantalomat ollenkaan, itselleni on täysin absurdi ajatus, että maksaisin siitä että luen uima-altaalla kirjaa. Joku toinen taas voi ajatella, miten Tallinnassa haluaa käydä monta kertaa vuodessa? Itse kun kävisin Tallinnassa mielelläni ihan kuukausittain, jos aika ja raha eivät olisi esteenä. 

Onneksi meille sattui poutasäät, vain kerran kuuden päivän aikana pidättelimme reilun tunnin rankkasadetta vastaan tulleessa kuppilassa. Olimme kaukaa hotellilta, eikä päivälle ollut luvattu sadetta laisinkaan, joten sateenvarjoja ei ollut mukana. Useimpana päivänä myös tuuli jonkun verran, joten huivi oli heitettävä kaulaan. Mutta tämä sopii minulle niin paljon paremmin kuin helle, jolloin pitkät kävelyt eivät olisi todellakaan olleet niin miellyttäviä. Myös tällaiset kesäsäät +15 astetta ja siitä vähän yli, ovat omaan makuuni niitä parhaita pukeutumisen kannalta. 

Kuuden päivän aikana kävimme sekä vanhoissa suosikkikohteissa, että uusissa ja aika kuluikin taas ihan liian nopeasti. Listallani oli ainakin Toompean mäen näköalatasanteilla maisemien ihailu, Telliskivi, Balti Jaama tori, ajelu maailmanpyörällä, Kadriorgin puisto, Pohjola tehtaan alue, tietysti fiilistely vanhassakaupungissa ja kävely Kalamajan alueella. Kävimme myös Keskustorilla, joka on kauppatori, jossa näkyi lähinnä paikallisia, niin mielenkiintoista. Aina jotain jää silti seuraavaan kertaan, joten vaikka Tallinnan kohteiden listani lyhenee joka kerta, se myös samalla kasvaa. Suunnittelenkin aina kotiin tullessa jo seuraavaa matkaa Tallinnaan. 

Suosikkisetti ja ilta Tallinnassa

Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Jos jotain kaipaisin enemmän elämääni, se olisi aika. Tuntuu että olisi hurjasti kesäkohteita, minne haluaisin, mutta eivät ne viikon kaksi vapapäivää riitä kaikkeen. Vaikka olen kova suunnittelemaan menoja, eikä kalenterissani kesäaikaan ole juuri tyhjää päivää, silti aika ei tunnu riittävän. Pahinta elämää olisi sellainen, että kävisi vain töissä ja vapaa-aika menisi siitä palautumiseen. Oma ajatusmaailmani kun on päinvastainen, työ on hyvin pieni osa elämää, jota tehdään, jotta on mahdollista vapaalla tehdä mitä haluaa. Hyvänä esimerkkinä tämä blogini, se tuo minulle iloa, mutta vie aikaa ja myös rahaa. Minulla olisikin paljon postailtavaa tänne blogiin, mutten vain tunnu ehtivän käydä isoja kuvamääriä esimerkiksi Tallinnan matkalta läpi, joten postauksia tipahtelee vähän jälkijunassa, kunhan vain ehdin. Onneksi Tallinna on aina ajankohtainen ja blogi alustana sellainen, missä ei ole niin kiire kirjoittaa kaikkea reaaliajassa.

takki - COS (2026 *tämä) 

hame - COS (2026 *tämä)

raitapaita - Arket (2026 *tämä)

lenkkarit - New Balance (2026) 

laukku - ATP (2026) 

*mainoslinkkejä

Olinkin koostamassa postausta, mitä pakkasin Tallinnaan, sillä mielestäni onnistuin todella hyvin. Huomasin kuvia selatessa, että nämä noin yhdeksältä illalla otetut asukuvat haluan julkaista omassa postauksessaan. Heitin päälle taas COS:in setin, josta on muodostunut lyhyessä ajassa lempiasuni, niin mukava päällä jersey-materiaalin vuoksi, mutta kuitenkin siisti ja skarppi moneen. Hameen ja takin settiin on myös helppo yhdistellä erilaisia puseroita ja asusteita.

 

Tällöin olimme menossa syömään tuttuun Italialaiseen ravintolaan, mutta sitä ennen kävimme vielä katselemassa vanhankaupungin tunnelmaa, joten laitoin jalkaan lenkkarit, vaikka sirot ballerinat olisivat sopineet vielä paremmin. Kuvat nappasimme ohimennen yhdellä vanhankaupungin kauniista kaduista, kun se sattui juuri olemaan harvinaisen tyhjä. Ravintolassa käynnin jälkeen istuskelimme vielä vanhassa kaupungissa tunnelmoimassa lauantai-iltaa ja katoimme erään kuppilan suurelta näytöltä vähän Suomen jääkiekkopeliä. Sanoin Tallinnassa monta kertaa ääneen, miten valoisat illat ovat niin ihmeellistä, kun kymmenen maissa aurinko alkoi vasta laskea.

Kuukausikooste - toukokuu

Huomaamatta minulta on jäänyt tältä vuodelta kuukausikoosteet kasaamatta, joiden kanssa pääsin viime vuonna hyvään alkuun. Alkuvuosi ei ollut parasta aikaani, mutta kevään korvilla aloin olla taas oma itseni, johon vaikutti kyllä suuresti remontin loppuminen meidän asuntomme osalta. Tosin poraaminen herättää edelleen aamuisin, kun remontti toisen rapun osalta on parhaassa vauhdissaan. Alkuvuosi meni myös hyvin pitkälle totutellessa uuteen työhön. Pidemmittä puheitta, käydäänpä toukokuu läpi puhelimen kuvakansiosta käsin.

Toukokuun parhautta on lyhyt, mutta kaunis kirsikkapuiden kukinta. Tänä vuonna sainkin otettua siitä kunnolla ilon irti, kun kävelin paljon ulkona ja kävin ihailemassa varsinkin kodin läheisen puiston loistoa. Tuoreessa muistissa on nimittäin edelleen toukokuu vuosi sitten, kun makasin keuhkokuumeessa läpi kauneimman ajan ja olin huonossa hapessa muutenkin koko kevään. Toisaalta osaa arvostaa entistä enemmän ihan tavallisia päiviä aina vastoinkäymisten jälkeen. 

Toukokuussa ennätimme istua jo useamman kerran terassikahveilla ja käydä ulkona syömässä. Kuukaudesta teki parhaan myös parin viikon kesäloma, kun kuun kaksi viimeistä viikkoa sai lomailla. Loma tähän väliin sopi minulle paremmin kuin hyvin, vaikkei ajankohta sinänsä ollutkaan neuvoteltavissa. Olen heitä jotka suunnittelevat lomansa tarkkaan, minua enemmän ahdistaisi täysin tyhjä kalenteri loman osalta, sillä kokisin että vähäiset lomapäivä menevät hukkaan tekemättä mitään. Tapani mukaan lomani olikin täyteen buukattu ja joku toinen voisi kokea, ettei tällainen ole lomaa nähnytkään, heh. 

Heti lomalle päästyä, suuntasimme mökille useammaksi yöksi, kun kerrankin oli mahdollisuus olla siellä pidempään. Meille sattui ihan älyttömän hyvät säät kokoa siellä vietetty aika sunnuntaista keskiviikkoon. Päivisin päästiin hellelukemiin, joka ei mökillä tunnu yhtään niin kuumalle kuin kaupunkikaksiossa, jossa helle on minulle kirosana. Yöllä satoi kerran tai pari vettä rankastakin ja heräsinpä eräänä aamuna kovaan rakeiden paukkeeseen, kun taas päivät olivat kesäpäiviä parhaimmillaan. Mökillä aloitin uuden neuleprojektin, joka on ikuisuusprojekti. Tämän kanssa tosin ei ole kiire ja toive, että olisi lokakuussa päällä. 

Mökiltä kaupunkiin palatessa oli viimeisetkin puut saaneet lehdet ja jaksan aina ihmetellä alkukesän vehreyttä. Vehreys saapui myös parvekkeelle, kun sain sen vihdoin ensin toukokuussa siivottua, kun remontin ajan se toimi varastona, kuten muutenkin joka talvi näin käy. Melkoinen urakka on sen raivaus ja imurointi aina keväisin, mutta lopputulos aina palkitsee. Kävin puutarhamyymälässä hakemassa muutaman kukan ja tomaatintaimen, istutuin yrttejä ja joka kesä meillä kasvaa myös auringonkukkia, niiden kasvua on kiva seurailla. Aiemmista kesistä viisastuneena tomaatti saa kasvaa nurkassa, sillä siitä tulee yleensä iso ja tarvitsee paljon tukea, siksi myös ei niin esteettisesti nätti ruukku ajaa asiansa.

Huomaa myös hyvin, miten pukeutumien alkaa aina innostaa allekirjoittanutta toukokuussa, kaikki lempparitakit saa käyttöön. Parasta kun ei ole vielä kuuma, mutta esimerkiksi sukkahousuista voi luopua ja asusteitakin tulee enemmän vaihdeltua. Toukokuu on ehdottomasti sitä ominta pukeutumisaikaani. 

Yhden lomapäivän käytin yksinäni lähikaupungissa, kun suuntasin sympaattiseen Haminaan. Tämä aliarvostettu pikkukaupunki on käymisen arvoinen jo kahdeksanhaaraisen kaavoituksen vuoksi, ja jaksan vuodesta toiseen ihastella kauniita rakennuksia ympyrän varrella. Päivääni kuului tietysti terassikahvit ja parin tunnin mittaiseksi venynyt käynti Nanson myymälässä, jossa on loistava outlet –puoli, josta tarttui mukaan muun muassa yöasu, jolle oli kova tarve. Aina ei tarvitse lähteä kauas kotoa saadakseen vaihtelua. 

Lomani ajalle sattui sopivasti myös Helsingissä järjestettävä Classic Car Parade, minne tulee suomalaisten autoharrastajien lisäksi autokuntia Ruotsista. Tämä on ollut kiva tapahtuma jo muutaman vuoden, eikä lokaatio Senaatintorilla voisi olla kauniimpi. Tapahtumassa hurahtikin useampi tunti, kun tuli paljon tuttujakin vastaan, joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia. 

Samalla vietimme muutenkin lauantaipäivää Helsingissä. Kävimme syömässä korealaista Kruununhaassa, kävelimme keskustassa, minne oli muutama muukin lähtenyt viettämään aurinkoista lauantaita, olihan parikymmentä astetta lämmintä. Tein todella pikaisen täsmäiskun COS:iin, josta nappasin pari etukäteen katomaani kappaletta sovituskopin kautta mukaan. Alkuillasta istuimme vielä terassilla.

Vielä kertaalleen pakko hehkuttaa upeaa kukkaloistoa! Toukokuun loppupuolella alkoi lähipuisto antaa parastaan ja miten ihanaa, että ihan kodin läheltä löytyy upeita puistoja. Pyrin parhaani mukaan ulkoilemaan paljon kuun aikana, kävelin töihin ja takaisin pidempää reittiä ja lenkkeilin minkä ehdin. 

Loman toisen viikon olin kaavaillut vietettäväksi Tallinnassa, kun pienen ulkomaanreissun lomaan halusin. Itsehän olin ihan vasta hutikuussa kaupungissa neljä päivää, jonka jälkeen jo vähän pohdin, että haluan pian uudelleen. Edellisenä iltana viiden yön reissulle pakatessa pieni matkalaukkuni jäi auttamatta liian pieneksi, vaikka vannon että pakkasin todella järkevästi. Paniikissa illansuussa ostamaan uusi isompi matkalaukku, sillä edellinen sanoi itsensä irti viime jenkkireissulla, josta asti onkin ollut uusi ostoslistalla, mutta on vain jäänyt. Matkalaukkua en missään nimessä halunnut mustana, joten tuo beigeen menevä on oikein passeli ja sopii vaatteisiini, lisäksi oli sopivasti 40% alennuksessa. Tallinnasta sen sijaan postailen lisää myöhemmin. 

Minäkö keski-ikäinen

Postaus sisältää mainoslinkkejä 

Luin hiljattain artikkelin, missä kerrottiin, kuinka Conversen tennarit ovat taas muodikkaat ja ne saa luvan kanssa kaivaa käyttöön. Pohdin vain, että enhän minä ole näistä missään kohtaa luopunutkaan, ostanut vain aina uuden parin edellisten kuluessa loppuun. Eikö muka Converset ole aina ajankohtaiset? Tämä kertoo hyvin siitä, miten en varsinaisesti seuraa muotia. Monesti olen tosin löytänyt itseni ihmettelemästä, miten nykyajan yläasteikäiset pukeutuvat täysin samalla lailla kuin itse sen ikäisenä, ihan hullua miten matalat bootcut farkut strassikoristeineen ovat palanneet. Taannoin löysin töissä itseni kysymästä eräältä nuoremmalta, mitä ihmettä tarkoittaa ”legit” ja toisinaan taas kuvittelen kuin olisin itsekin edelleen 25. Kunnes todellisuus iskee päin näköä, en voi ymmärtää miten 40 maaginen luku ei ole oikeasti enää kaukana! Apua, olenko todellakin keski-ikäinen?

takki, hame ja toppi - COS (2026) 

laukku - Ganni (2025) 

huivi - Dior (2026) 

tennarit - Converse (2025) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta aiheeseen, pohdinko koskaan ikääni suhteutettuna pukeutumiseeni? Vastaus on selkeä, en.  Mutta pakko todeta, miten kuvissa päälläni olevan hameen kohdalla mietin hetken, voinko käyttää näin "lyhyttä" hametta. Varsinkin talven jäljiltä lyhyt mitta tuntui todella paljaalle, vaikkei hame nyt ole edes niin kauhean lyhyt. Ihastuin COS:in erikseen myytäviin hameen ja takin settiin nähtyäni sen jo talvipakkasilla. Lopulta ostinkin setin myymälästä ihan maaliskuun alussa, mutta se odotteli lämpimimpiä säitä. Nyt toukokuussa asu on päässyt käyttöön niin näin settinä, kuin erikseen muihin vaatteisiin yhdisteltynä. Oman makuni hyvin tuntien, tiedän että setistä tulee pitkäaikainen suosikkini.

Jos haluatte, tai ette kerron kuitenkin, kaksi vinkkiä (kesä)pukeutumiseen, ne tulevat tässä. Älä mieti vaatteiden kokoja. En koskaan pahemmin tuijota kokolappuja, joka onkin lähes mahdotonta, sillä vaatekaapissani on laaja kokoskaala, aina täytyy sovittaa. Tästä takista (mainoslinkki) minulla on isoin koko XL, sillä pienempi tuntui makuuni liian istuvalle. Saman sarjan hameesta (mainoslinkki) valitsin L-koon, kun yleensä on juuri päinvastoin, eli yläosa on pienempi kuin alaosa. Alla oleva ribbitoppi (mainoslinkki) on taas L-kokoa. Pääsääntöisesti vaatteeni ovat kokoa M-L, mutta löytyy käytöstä paljon ihan S-kokoakin. Joten kokolappu ei merkitse mitään ja jos se ahdistaa, voi lapun aina leikata pois.

Toinen vinkkini on, päivettynyt iho ei ole niin paljas, lyhyitä helmoja vasten. Ei tunnu jotenkin niin alastomalle, kun kintuissa on vähän väriä. Varsinaisiin itseruskettaviin en ole koskaan osannut tarttua, mutta "salainen aseeni" on ollut vuosia Doven Summer Revived päivettävä kosteusvoide. Kyseinen sopii ainakin omalle iholleni täydellisesti ja ruskettaa luonnollisesti jo yhdellä käyttökerralla. Levitän voiteen illalla ja aamulla on "rusketus" valmis, kuinka helppoa ja ihollekin parempi kuin varsinainen auringonotto.

Inspiraatio elokuvasta

Kävin taannoin elokuvissa katsomassa Paholainen Pukeutuu Pradaan jatko-osan. Edellinen osa oli vielä hyvin muistissa, sillä katsoin sen ihan hiljattain tullessa telkkarista. Täytyy muuten mainita, miten minulle sopii loistavasti leffojen päivänäytökset, joten tännekin suuntasin ihan tavallisena tiistaina suoraan työvuoron jälkeen. Nappasin elokuvateatterista mukaan vähän snackeja ja limua, jotka kuuluvat olennaisesti elokuvissa käyntiin. Elokuva itsessään oli juoneltaan perus hömppää ja suoraan sanottuna silmät alkoivat jossain vaiheessa jo lupata, tosin voi olla että aamun 4.45 herätyksellä oli osuutta asiaan. Visuaalisesti pidin elokuvasta, rakastan katsella harkittuja asuja ja kauniita asusteita. Inspiroiduin lopulta Emilyn hahmon Diorin pikkuruisesta silkkihuivista, ja kotiin tullessani olinkin jo selaamassa brändin verkkosivuja. 

Silkkihuvit ovat ajattomia, käytännöllisiä asusteita, joten mistään heräteostoksesta ei ollut kyse, kun klikkasin kuvissa näkyvän huivin muutaman päivän jälkeen kotiin. Diorilta löytyi monta kaunista huivimallia, enkä päätynyt elokuvassa nähtyyn, vaan ihastuin malliltaan omaan käyttöön toimivampaan, timantinmalliksi sivuilla nimettyyn versioon. Olinkin pidempään etsinyt muutamaa erilaista silkkihuivia, joilla pärjäisin loppuelämän. Ostin aiemmin Nansolta pienennän silkkihuivin, joka on ollut niin käytännöllinen. Se lämmittää sopivasti kaulaa kevään vaihtelevissa säissä, mutta ei ole koskaan liian kuuma. Tiesinkin varmuudella, että tulen tykkäämään sekä käyttämään paljon myös toista silkkihuivia. 

Ajatukseni on, että voin hankkia jotain arvokkaampaa kirppistuloilla, joten huivi onkin täysin vanhaa pois myymällä saatu. En ole vuosiin oikein edes haaveillut mistään niin sanotuista luksusbrändien tuotteista. Logot loistavat poissaolollaan nykyään pukeutumisessani, mutta muutamia poikkeuksia on, kuten nyt tämä klassinen Diorin huivi. Pohdin kyseisen olevan rahansa väärti, sillä on materiaaliltaan paksua sikkitwilliä ja Diorin kuosista olen pitänyt pitkään. Onhan ikuisuuslistallani keikkunut brändin samaa kuosia oleva laukku vuosia, mutta luulen, että se ikuiseksi haaveeksi saa jäädäkin.

Ainut mitä pohdiskelin, oli navysininen sävy, miksi huivi oli verkkosivuilla nimetty. Kyseinen väri kun ei todellakaan kuulu suosikkeihini vain pikemminkin päinvastoin. Huivin pohjasävyn ollessa kuitenkin beige ja kirjainten sini-mustat, ei sininen ole kuitenkaan huivin hallitseva sävy, joten se tuntuukin sopivan oikeastaan kaiken kaapeistani löytyvän kanssa yhteen, eli lähinnä beigen, harmaan ja valkoisen kanssa. Olisi myös hauska yhdistää kyseinen esimerkiksi johonkin oranssiin. Printti ei myöskään hyppää liikaa silmille, joten on tarpeeksi simppeli makuuni. 

Huivilla saa pientä ekstraa perusasuihin ja yhdistänkin silkkihuivin nimenomaan johonkin tosi rentoon, kuten cargotakkiin ja tennareihin. En pidä liian huolitellusta pukeutumisesta, joten en osaisi kuvitella itseäni, vaikka korkokengissä, kauluspaidassa ja tässä huivissa. Mutta kuten sanottu, arkiset asut saavat pientä nostetta kauniilla asusteilla. Mikä parasta huivia voi käyttää monin eri tavoin, kuten kaulaan kiedottuna useampaan tapaan tai vaikka laukun koristeena. Nerokasta, kun voi aamun viileydessä kietoa huivin kaulaan ja päivän lämmössä heittää kätevästi laukun kahvaan.