Viikon parhaat

Ihastuttava lokakuu, kuka ei muka siitä pitäisi? Sunnuntain ja viikon viimeisen päivän kunniaksi listasin taas vähän kuluneen viikon parhaita ylös. Olisi ihana tehdä tällaisista viikon parhaista joka viikkoinen perinne tänne blogiin, muttei ihan rahkeet riitä. Haluan ja opettelen olemaan sellainen ihminen, joka osaa nauttia elämän pienistä iloista, sillä silloin elämä on rikasta ja onnellista. Nuorempana haaveilin luksuksesta materian muodossa, nykyään minulle on luksusta enemmänkin ihan tavalliset asiat ja isoimpana yksikertaisesti vapaa-aika. 

Lähdimme arkipäivänä aamuvuoron jälkeen piipahtamaan mökillä. Kävimme porukalla miehen vanhempien kanssa laittamassa meidän osalta mökin talviteloille, sillä miehen kanssa emme mökillä syys- ja talviaikaan öitä vietä. Otin kaiken pussilakanoista vaatteisiin kotiin pesuun ja laitoimme muutenkin omalta osaltamme mökin talviteloille, miehen vanhemmat tosin viihtyvät siellä ympäri vuoden. Grillasimme pihalla makkaraa ja oli kiva vielä viettää viimeiset hetket mökillä tälle vuodelle. 

Mökiltä kotiin lähti ämpärikaupalla omenoita, joista olenkin tehnyt kaikenlaista jo ainakin kuukauden. Pian omenat tulevat jo uniini, enkä niitä halua hetkeen nähdäkään, mutta ihana, että omenaa on tänä syksynä saanut, sillä viime vuonna mökin omenapuusta ei saanut yhtään. Olen tehnyt omenoista jo aiemmin suolaista leipää, joka on kaikkien suosikki, kakkuja ja hilloa. 

Ostin kaupasta ensimmäisen glögipullon tälle syksylle, kun löysin vihdoin parasta glögiä, eli Kaskein marjan versiota. Laitoimmekin heti illalla glögit tulille ja sitä onkin juotu joka ilta siitä asti. Ehdottomasti voi aloittaa glögikauden jo nyt. 

Pääsin pitkästä aikaa taloyhtiön perjantaiselle saunavuorolleni, joka oli jäänyt muutamaksi viikoksi työvuorojen jalkoihin. On niin kiva traditio pakata saunakassi ja suunnata ihan omassa hiljaisuudessa tunniksi saunomaan. 

Saimme vihdoinkin miehen kanssa Woltattua eräästä ravintolasta, joka on ollut ainakin kolme kertaa kiinni, kun olemme yrittäneet tilata ruokaa. Vihdoin tämä onnistui ja ruoka oli kyllä sen arvoista. En ole todellakaan mikään hampurilaisten fani, mutta heidän omansa ovat jopa minun makuuni, ranskalaisista puhumattakaan.  

Minulla oli koko viikonloppu vapaata, eli lauantai ja sunnuntai, niin luksusta vuorotyöläisen elämässä. Sain nukuttua viikonlopun aikana parin viikon ajalta kertynyttä univelkaa pois ja olo oli vihdoin kuin uudella ihmisellä.

Kodin läheinen puisto oli lauantaina upean näköinen, vaikka oli ihan harmaa taivas ja vettä satoi koko päivän. Toisaalta sadesää toi vain tunnelmaa puistokävelyyn. En voi lakata ihailemasta ja hehkuttamasta ruskaa, niin upean näköistä kaikkialla nyt.

Asuinkaupungissa oli kivoja tapahtumia viikonloppuna, kuten valotapahtuma ja kalamarkkinat. Mies kivasti lähtee kalamarkkinoille kanssani, vaikkei kalaa syö. Allekirjoittanut sen sijaan syö senkin edestä, joten markkinoilla nautin grillattua hailia ja ostin kotiin lohileipiä ja metrilakuja. Sanoinko jo, että olen todellakin markkinaihminen. Pidän markkinoiden tunnelmasta varsinkin näin syksyisin.

Valotapahtuman teoksia kävin ihailemassa lenkin merkeissä lauantai-iltana. En olisi yhtään jaksanut enää lähteä jo kaupungilta aiemmin kotiin tullessa, sohva olisi kutsunut enemmän. Halusin kuitenkin tapahtuman viimeisenä iltana nähdä teokset, joten onneksi lähdin. Tapahtuma veti hurjasti porukkaa keskustaan, jossa oli ihmisiä melkein ruuhkaksi asti. Mietin mielessäni, että onneksi keskusta ei ole aina tällainen. 

Lokakuinen päivä Helsingissä

Kuten tiedätte, minä kuulun ehdottomasti henkilöihin, joiden yksi suosikkivuodenaika on syksy. Kulunut lokakuu on ollut juuri minun aikaani, kun luonto on kauneimmillaan ja on kivan kirpakat kelit. Syksyllä on myös kivoja tapahtumia. Yksi jokavuotinen perinteeni on käydä Stadin Silakkamarkkinoilla, minne suuntasimmekin taas menneenä lauantaina, niiden ollessa käynnissä viimeistä päivää. En edes muista, kuinka monta vuotta putkeen olen kyseisillä markkinoilla käynyt, mutta ainakin kymmenisen vuotta kuulunut syysperinteisiini.

Vaikka kalenteri aina vähän rauhoittuu kesän jälkeen, niin minulla on kyllä siellä merkintöjä kesän jälkeenkin ja tykkään tehdä tällaisiä päiväreissuja ihan ympäri vuoden. Lokakuussa on oma tunnelmansa, kun Helsingin keskustassa on edelleen menoa, mutta se on kuitenkin vähän rauhoittunut kesän jäljiltä. Raitiovaunut kolisevat mukulakivillä, puiden lehdet loistavat ruskassa, putoavat hiljaa jalkakäytäville ja ilma on kivan viileän raikas.

Saavuimme Helsinkiin jo aamusta, onneksi sää näytti tällä kertaa olevan poutaa, vaikkakin pilvistä, tosin allekirjoittaneelle silti kirkasta, joten kaivoin aurinkolasit nenälle, mukana oli luonnollisesti myös sateenvarjo. Olisimme menneet markkinoille kuitenkin, vaikka olisi satanut, sillä olen monesti todennut, etten jätä sään takia mitään tekemättä. Tietysti vietän kuitenkin aikaa ulkona mieluummin poutasäällä.

Kauppatori on mitä ihanin miljöö Silakkamarkkinoille, ympärillä siintää kauniita rakennuksia, meri liplattaa ja tuoksuu taustalla, kalansavustuksen savu ympärillä ja ihmisiä oli myös paljon liikkeellä. Halusin ehdottomasti kuumaa kalakeittoa, jota pääsinkin syömään purjeveneen kannelle. En voinut myöskään vastustaa päälle lohileipää, täydellinen lounas. Mies sen sijaan ei kalaa syö, mutta Kauppatorin kojuista löytyi onneksi syötävää joka lähtöön silakkamarkkinoiden lisäksi. Kiertelimme markkinoilla jonkun aikaa, mutta ihmispaljous alkoi jossain vaiheessa ahdistaa ja jatkuva väistely, vaikka ihanaa tietysti miten moni oli markkinoille löytänyt. Syötyämme täällä lounasta jaksoimme hyvin lähteä kävelemään pitkin Helsinkiä, sillä oli mitä kaunein ruska-aika käsillä.

Halusin pitkästä aikaa käydä ihailemassa Silitysrautataloa Ullanlinnassa. Kyseessä on ihan vain seitsenkerroksinen asuinrakennus, josta tulee elävästi mieleen New Yorkin Flatiron Building. Tulikin tunnelma kuin olisi New Yorkin syksyssä, minulla on muuten ikuinen kaipuu kaupunkiin. Kävelimme myös syksyisessä Kaivopuistossa ja istahdimme sinne tunnelmoimaan syyspäivää, ei puuttunut kuin kuuma kaakao kädestä.

 

Kävelimmekin rakennuksia ja ruskaa ihaillen pidempään, Ullanlinnasta Tähtitorninmäelle ja sieltä Kruununhakaan päivälliselle tuttuun korealaiseen ravintolaan, kun silakkamarkkinoiden lounaasta oli kulunut jo useampi tunti. Korea House (Mariankatu 19) on Suomen vanhin korealainen ravintola. Tunnelma siellä on pysynyt kivan kotikutoisena ja aitona. Olemme käyneet täällä useasti, joten paikasta on muodostunut yksi suosikkimme.

Lopulta sain sitä haaveilemaani kuumaa kaakaotakin, kun istahdimme Kappelin terassille, jossa muuten kukan muu ei istunut ulkona, vaikka oli poutaa. Jos minulta kysytään, terassikelit ovat ihan ympäri vuoden! Kappeli on myös yksi Helsingin suosikkini, jossa on kiva tunnelma ympäri vuoden. Tosin välillä siellä on niin täyttä, ettei sisältä meinaa löytää paikkaa ollenkaan. 

Myöhemmin kävelimme keskustassa ja tunnelmoimme lokakuista lauantaita. Illalla kävimme vielä yhdillä, kunnes oli aika lähteä kotia päin. Huomaa hyvin, miten pimeää on alkanut tulla aina vain aiemmin ja se onkin oikeastaan ainut syksyn huono puoli, kun tuntuu, miten päivä loppuu tavallaan kesken. Tykkään kyllä niin tällaisista kaupunkipäivistä, joita viettää jossain muualla kuin omassa asuinkaupungissa.

Ruskeansävyinen asu syksyn ruskassa

Lokakuu on todellakin parhaimmillaan. On ollut sateiden rinnalla myös aurinkoisia päiviä, puiden lehdet hehkuvat keltaisen ja oranssin sävyissä ja ilma on ihan täydellinen, vielä kohtalaisen lämmintä, joten voi miksailla helposti vaatteita keskenään. Tällaisina päivinä ei tarvitse vielä kaivaa niitä paksumpia neuleita esiin, enkä ole vielä tarttunut sukkahousuihinkaan, sillä välttelen niitä viimeiseen asti. Tosin heti tämän kirjoitettuani katselin säätietoja ja nyt näyttää viilenevän.

Viime viikolla mennessäni eräs arki-ilta kranssikurssille, jossa tehtiin nimensä mukaisesti syyskranssi. Heitin päälle ruskean midi-pituisen tekonahkahameen ja sen pariksi ihan vain valkoisen t-paidan ja tennarit. Tykkäsin combosta kovasti, joten toistin sen seuraavallakin viikolla. Pakko tähän väliin mainita, että kranssin teko oli todella kivaa ja nyt meidän ulko-ovea koristaa oma tekemäni vuodenaikaan sopiva kranssi. Toiveena olisi päästä myöhemmin järjestettävään havukranssin tekoonkin. Todellakin innostuin kranssien teosta, sillä kokeilen mielelläni uusia juttuja, jotka liittyvät käsin tekemiseen.

Kävin varastossa hakemassa vähän syystamineita, mikä on aina ihanaa kun saa omat suosikit taas käyttöön, ihan kuin olisi kokonaan uusia vaatteita. Alkuvuodesta hankittu lyhyenmallinen beige villakangastakki on minusta tosi kiva, joten innoissani puin sen jo, vaikkei päivän lämpötila vielä olisi vaatinut, alla oli kuitenkin vain t-paita, joten yhdistelmä oli juuri sopiva tuohon vielä lämpimään lokakuun päivään. &Other Stories toi muuten saman takkimallin myös syysmallistoonsa eri sävyissä, löytyvät täältä (mainoslinkki).

Tekonahkahame on syksyn hankinta ja kuten olen monesti maininnut, en yleensä hanki tekonahkaa kaappiini. Olin kuitenkin etsinyt midi-pituista aitonahkaista ruskeaa hametta tuloksetta pidempään, kunnes bongasin alennusmyynnistä kuvissa näkyvän hamosen, joka vaikutti kaikin puolin hyvältä. Päätin että joustan kerrankin omista periaatteistani, kun hame oli malliltaan ja sävyltään juuri etsimäni kaltainen, kangas ei näytä muoviselle ja materiaali on kivan joustava päällä, eikä siinä ole vuorta, kuten aitonahkaisissa hameissa aina on. Hame on ollut käytössä oikein passeli ja kaiken lisäksi sen voi pestä pesukoneessa.

takki - &Other Stories (2026) 

t-paita - Selected (2025) 

tekonahkahame - Soyaconcept (2026) 

laukku - ATP Atelier (2026) 

tennarit - Adidas (2026) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2026)

Tykkään tästä asusta erityisesti siksi, että se on rento mutta silti siisti, tämä kuvaakin pukeutumistani hyvin. Samassa sävymaailmassa pysyminen tekee kokonaisuudesta rauhallisen, jonkun mielestä ehkä jopa tylsän. Itse viihdyn parhaiten simppeleissä asuissa, joissa ei räikeitä sävyjä useinkaan nähdä. Monipuolisuus ja helposti yhdisteltävyys on minulle tärkeää. Esimerkiksi tämä sama hameen ja takin yhdistelmä tulee toimimaan ihanasi myös viileämmällä, kun vaihdan jalkaan nilkkurit ja ne sukkahousut sekä paidaksi neulepoolon.

Asioita jotka ärsyttävät

Tiedotus, tämä postaus on toteutettu kieli keskellä poskea ja toivon etten pahoita kenenkään päivää tällä, sillä se ei ole missään nimessä tarkoitus vain päinvastoin. En ainakaan muista että olisin blogihistoriani aikana koskaan kirjoittanut vastaavaa postausta, eli asioita, jotka minua ärsyttävät arjessa ja matkaillessa. Mikä saa minut kiroilemaan mielessäni, näkemään punaista, verenpaineen nousemaan pilviin ja muuttumaan sääntöpoliisiksi? Tiedän, että moni siellä ruudun takaa samaistuu ihan varmasti. 

Bussissa tai lentokoneessa edessä oleva laskee penkin makuuasentoon. Kaikista pahin, jos lentokoneessa on vielä ruokatarjotin pöydässä. Niin epäkohteliasta ja etkö voi oikeasti odottaa pienen hetken, että edes tarjotin olisi korjattu pois muutenkin ahtaasta penkkirivistä? Ihmettelen myös, miten ihmiset eivät voi parin tunnin bussimatkaa istua ihan normaalissa asennossa?

Laivan saapuessa satamaan ihmiset ryhmittyvät käytävään tukkien koko paikan jo kauan ennen kuin laivasta pääsee ulos. Vaihtoehtoisesti lentokoneessa nousevat käytävälle seisomaan vartin ennen kuin kone on edes kunnolla laskeutunut. Mietin vain, että ota ihan rauhassa, jokainen pääsee varmasti ulos aikanaan. 

Ihmiset jotka eivät kiitä, kun jäät pitämään ulko-ovea auki. Välillä tässä tilanteessa huudan perään ”ole hyvä vain!”. Samoin ärsyttää ihmiset, jotka eivät jää pitämään sinulle ovea, vaikka näkevät varmasti toisen ihmisen olevan ihan kannoilla. 

Ihmiset jotka kävelevät kadun väärää puolta. En välttämättä väistä ja kävelen vaikka päin. Ja kyllä, tämän sääntöpoliisin mukaan samat säännöt koskevat kävelijöitä kuin autoilijoita eli mennään samaa puolta kävellen kuin muussakin liikenteessä, oikealta tulijaa väistetään ja niin edespäin.

Kun kaivat kameran esiin hiljaisella kadulla ottaaksesi vaikka asukuvia ja sillä samalla sekunnilla alkaa ihmisiä ilmestyä joka puolelta. 

Ihmiset jotka kulkevat kesällä kaupungilla ilman paitaa tai liian vähissä vaatteissa. Tämä siveyspoliisi haluaisi sakottaa jokaista joka tulee julkisella paikalle ilman paitaa tai bikineissä. Omalla pihallaan ja rannalla saa pukeutua miten haluaa, muttei julkisille paikoille, niin epäkohteliasta kanssakulkijoita kohtaan. 

Roskat kuuluvat roskiin, joten ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka jättävät roskansa muiden siivottaviksi ja pahimmassa tapauksessa heittävät kaupungilla roskan vain maahan. Tämä sääntöpoliisi ojentaa usein lapsia asian tiimoilta.

Ihmiset jotka eivät tervehdi asiakaspalvelijaa. Et ole sen parempi ihminen, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu, huonot käytöstavat kertovat sinusta kaiken. Vastavuoroisesti ärsyttää asiakaspalvelijat, jotka eivät tervehdi asiakasta. Anteeksi vain, mutta tämä kuuluu sinun työhösi, josta maksetaan palkkaa.

Ihminen joka ei laita kassahihnalle seuraava asiakas kapulaa, vaikka näkee että seuraava asiakas tulee perässä. Tästä olen itse nähnyt miten saadaan kassalla ihan riita aikaan, kenen kapula kuuluu laittaa. Kapulan laittaa edellinen asiakas, jos näkee että perästä tulee seuraava, piste.

Ihmiset jotka alkavat vasta kassalla kaivaa alennuskorttejaan esiin. Onko iso vaiva etsiä se valmiiksi, kun tietää sitä käyttävänsä? Jonon alkaessa kasvaa saa asiakaspalvelija vihaisia katseita ja huokailua, vaikka asiakas on se joka aiheuttaa ruuhkan. 

Ihmiset jotka eivät myönnä virheitään vaan selittelevät kaiken parhain päin omalta kannaltaan. Tällainen työkaveri varsinkin on maailman ärsyttävin asia. Kaikki tekevät virheitä, mutta miten se on niin vaikeaa myöntää?

Se kun samat säännöt tässä maailmassa eivät koske kaikkia, ja mistään ei oikein voi enää huomauttaa. Tosin ei minun vahtivuorollani, sillä en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta.

Aikuiset jotka näyttävät huono esimerkkiä lapsilleen, huonot tavat lähtevät kotoa. Tähän kuuluu juuri moni yllä mainittua asia. 

Summa summarum, huonot käytöstavat ärsyttävät minua tässä maailmassa. Toisaalta olen viime aikoina kokenut uskomattoman ihanaa käytöstä kanssakulkijoilta. On tuotu kukkia ja suklaata töihin kiittäen hyvästä asiakaspalvelusta, on tarjouduttu ostamaan jäätelö samalla kun asiakas osti itselleen, on jaettu muun muassa Tallinnan matkavinkkejä asiakkaan kanssa.

Kertokaa kommenttiboksiin, mikä teidän käristykupolin saa nousemaan arjessa tai matkoilla? Entä mikä on ollut huomaavaisinta mitä tuntematon on tehnyt vuoksenne? 

Inspiraatiota syyspukeutumiseen vanhoista asuista

Lokakuu on ehdottomasti yksi vuoden kauneimmista kuukausista. Ruska, viilenevät säät, vanhojen lempivaatteiden uudelleen käyttöönotto, saappaat, neulevaatteet ja villakangastakit, ai että! Samat vaatekaapin luottokappaleet nousevat esiin vuodesta toiseen, mistä sainkin inspiraation selata vähän vuoden ja parin taa, millaisissa asuissa olen kulkenut. Samat kappaleet toimivat tänäkin syksynä, ei uusia trendejä, vaan vanhoja suosikkeja yhdistellen niitä eri lailla. Katsotaanpa yhdeksän asun verran syysasuja menneiltä vuosilta.

Neulottu mekko ja trenssi. Lokakuussa 2024 ruska oli kauneimmillaan, kun päälle pääsi tällöin kolme vuotta vanha itse neulottu ruskea mekko (2021), jonka parina &Other Storiesin trenssi, jota en tosin enää omista, Pavementin saappaat (2022) ja Louis Vuittonin laukku (2014). Asu sointuu täydellisesti ruskan keskelle. Mekko on ollut minulla jo viisi vuotta, enkä usko, että luovun siitä ikinä, kun on neulottu nimenomaan omaan makuuni.

Nahkahame ja poolo. Minusin musta nahkahame (2023) on ollut käytetyin vaatteeni jo useamman vuoden, tätä ennen minulla oli jo musta vastaava hame. Musta aitonahkainen minihame onkin ollut vaatekaappini kulmakivi kymmenen vuotta. Parina musta Massimo Duttin villapoolo, jonka olen jo myynyt eteenpäin. Beige rouhea takki on &Other Storiesin (2024), jonka senkin myin juuri, sillä vaikka se oli upea, en käyttänyt sitä lopulta tarpeeksi, jotta olisi saanut pitää paikkansa eteisessä. Jalassa Pavementin nilkkurit, jotka on jo kävelty puhki sekä mukana Fendin laukku (2020). 

Kaapista käyttöön löydöt. Syksyllä 2025 kaivoin kaapista esiin &Other Storiesin kamelinruskean villamekon (2022), jonka olin tuolloin melkein jo myymässä, sillä en ollut käyttänyt sitä kertaakaan, sekä Pavementin nilkkurit (2021), jotka olivat olleet varastossa vuosia. Pariksi Human Scalesin nahkatakki (2023) ja Louis Vuittonin Peit Noé laukku (2014). Tänä syksynä tosin päädyin luopumaan mekosta, sillä vaikka kaunis ja lämmin olikin, sille ei lopulta tullut itselleni tarpeeksi käyttöä ja halusin kaappiin väljyyttä.

Ruututakki ja kamelisetti. Lyhyt ruudullinen villakangastakki on COS:ilta (2025) on yksi syksyn suosikkini, vaikken yleisesti suosi paljoa kuviollisia vaatteita. Takki toimii kauniisti niin auki kuin kiinni pidettynä, on villaa ja tuo jokaiseen asuun syksyn fiilistä. Ruskea Wasabi Conceptin (2025 saatu) housujen ja puseron setti on maailman mukavin päällä ja käytin sitä viime syksynä todella paljon, ihana ottaa taas käyttöön, kun sävy sointuu täydellisesti ruskan keskelle. Laukku on Gannin (2025). 

Itse neulottu villasetti. Huh mikä homma oli tämän hameen, palmikkoneuleen ja kaulaliinan teossa (2024), mutta oli lopulta palkitsevaa saada setti käyttöön. Harmaa väri toimii minusta vuodesta toiseen, mutta asu itsessään on ollut liian vähällä käytöllä, eli asia täytyy korjata tänä syksynä. Setin ollessa 100% villaa se on melkoisen lämmin, joten tälle kuumakallelle pitää olla oikeanlaiset lämpötilat asun käyttöön. Jalassa Adidaksen Sambat (2024).

Syksyn reissuasu New Yorkissa. Pari vuotta sitten pääsimme viettämään syyspäiviä muun muassa New Yorkissa. Pakkasin reissuunkin mukaan luottovaatteitani, kuten Human Scalesin nahkatakin (2023). Takin parina Styleinin villahameen ja neuleen setti (2022), joka on tosi kiva edelleen. Jalassa New Balancen lenkkarit (2023), jotka ovat edelleen käytössä, mutteivat todellakaan valkoiset kuten vielä Nykin kaduilla. 

Ruututakki ja itse tehty nahkahame. COS:in ruututakki (2025) yhdistyy moneen, kuten taupen sävyiseen aitonahkaiseen hameeseen, jonka ompelin itse (2025). Voin ketoa, ettei nahkahameen teko ollut niin helppoa kuin kuvittelin, mutta lopputuloksesta tuli hyvä. Hameen parina H&M:n musta ribattu poolo (2022), Vagabondin saappaat (2025) ja Chloén laukku (2016). 

Nahkatakki pooloneuleen kanssa. Musta nahkatakki on ikisuosikkini ja toimii kivasti syyspukeutumisessa neuleidenkin kanssa. Valkoinen villapoolo on Enkel Studion (2022) ja hame on Wasabi Conceptin (2025 saatu). Tosin hameen laitoin juuri kiertoon, se oli kaunis ja mukava mutta liian "asiallinen" omaan jatkuvaan käyttööni. Gannin harmaa laukku (2025) rikkoo vähän tummaa kokonaisuutta. 

Kamelinruskea takki ja nahkamaiset housut. Todella perusasu syksyyn, mutta niin toimiva. Lyhyt villakangastakki on Arketin (2022) ja nahkamaiset housut Wasabi Conceptin (2025 saatu). Jalassa ikivanhat Zaran mokkanilkkurit (2018) ja laukku on Gannin (2025).

Mikä näitä asuja yhdistää? Lähes kaikki kappaleet ovat vähintään pari vuotta vanhoja, osa jopa kymmenen. Tyylini ei ole muuttunut mihinkään, eikä tarvitsekaan. Pidän siitä, että voin turvautua samoihin vaatteisiin ja asusteisiin vuosia. Laitan myös surutta kiertoon vaatteita ja asusteita, jos huomaan ettei niillä tule itselläni tarpeeksi käyttöä. En halua kaappeihin tilaa viemään kerran vuodessa käytettäviä kappaleita, vaikka olisivatkin kauniita. Postaus saikin minut inspiroitumaan hakemaan varastosta ainakin saappaat ja ruututakin esiin.