Onko täydellinen trenssi urbaanilegenda

Kun puhutaan kevättakeista, minulla on ollut vuosikausia kolmen suosikkikopla; ikilemppari musta nahkatakki, rouhea khakinvihreä cargotakki ja ajaton beige trenssi. Edelleenkään ei ole tosin voinut remontin vuoksi nostaa takkeja eteisen naulakkoon, vaan ne majailevat ärsyttävästi rekillä makuuhuoneessa. Toisaalta remonttiin on alkanut hassusti jo tottua, kuten ihminen lopulta tottuu kaikkeen. Innolla kyllä odotan, että asunnon saa normaaliin järjestykseen, eikä tarvitse aamuisin "päivystää" onko joku remonttireiska tulossa vai ei. Joten ehkä pian puhun täällä blogissakin muusta kuin remontista. Toinen ikuisuuspuheenaihe on sää, joten pakko mainita, miten tänä aamuna herätessäni, parvekkeelta ulos katsoessa näin lumisen maiseman! Takatalvihan se sieltä tupsahti, mutta todennäköisesti tai ainakin toivottavasti sulaa saman päivän aikana poiskin. 

trenssi - MSCH Copenhagen (2026) 

laukku - Yuzefi (2026) 

housut - Gina Tricot (2025) 

lenkkarit - New Balance (2026) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025) 

huivi - neulottu (2026) 

Palatakseni postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli niihin kevättakkeihin. Pohdin onko täydellisen trenssi-takin löytäminen ikuisuusprojekti tai urbaanilegenda? Minulla on ollut vuosien varrella useampi beige trenssi, mutta tuntui että aina niissä joku vähän mietitytti tai vaihtoehtoisesti kiva takki kutistui kaapissa. Yleensä en vaatteissa tyydy kompromissiin, vaan etsin niin kauan, että löydän oikeasti makuani miellyttävän. Trenssi-takki on kuitenkin sellainen, johon haluan pukeutua keväisin, joten sellainen minulta aina on löytynyt, vaikkei mielestäni ollutkaan ihan nappi. Edellinen trenssini ei päässytkään usein käyttöön, kun koin sen jotenkin raskaaksi päällä. Takki onneksi löysi uuden kodin, kun lähetin taas ison kassillisen vaatteita myyntiin Tampereen Oldielle, jossa olen myynyt jo pari vuotta paljon vaatteita ja asusteita.

Minä taas löysin itselleni uuden trenssin ihan muutamalla kympillä jo tammikuun talvikeleissä, kun Stockmannin outlet-puolella törmäsin tähän päälläni kuvissa näkyvään takkiin. Tässä mallissa on normaalin trenssin kaksirivisyyden tilalla vain yksi nappirivi, joka on jotenkin paljon kevyempi ilmeeltään. Veikkaan että juuri se trenssin kaksirivisyys on tehnyt minun pituisella (olen 152cm) takista jotenkin todella raskaan. Tämä takki alkaa olla jo makuuni hyvin lähellä täydellistä tai ainakin sellainen, jonka olen innolla päälleni viime päivinä kiskaissut töihinkin lähtiessä. Pidän niin takin kylmän beigestä sävystä, siroista kauluksista, yhdestä nappirivistä ja perinteiset olkapoletit ovat makuuni ehdottomat.  Hassusti tosin takissa on ihan tarkoituksella hento colourblocking, kun yläosa ja vyö ovat hitusen eri sävyä muun takin kanssa. Tätä en itse asiassa edes sovitushetkellä huomannut, vasta keväällä luonnonvalossa. Toisaalta tämä juuri tekee simppeliin takkiin vähän mielenkiintoa. 

Keväisen Tallinnan parhaat

Kuten sanottu, parisen viikkoa sitten vietin Tallinnassa yksin neljä päivää. Toivottavasti rohkaisen myös jotain toista siellä ruudun takaa lähtemään reissuun yksin, se on oikeasti todella rentouttavaa. Olen aina sitä mieltä, ettei mitään kannata jättää tekemättä vain siksi ettei saisi puolisoa tai ystäviä seuraksi, voi mennä hyviä juttuja elämässä ohi. Ensi kerralla tosin lähdemme taas miehen kanssa yhdessä Tallinnaan, olen jo suunnitellut seuraavan visiitin ajankohtaa. Ehdottomasti silti tulevaisuudessa voin reissata yksinkin. Minulle matkailu, lähelle tai kauemmas on henkireikä, vaikken hetkeen olekaan Viroa pidemmällä käynytkään. Halusinkin palata sooloreissuuni vielä täällä blogin puolella ja koota postaukseen muutaman Tallinnan huhtikuisen parhaan.

Kohtalaisen rauhallinen aika matkustaa. Vaikka pääsiäispyhät vetivät muitakin reissuun, oli silti vielä kohtalaisen väljää matkustaa. Laivalta löysin mennen tullen istumapaikan, Tallinnan päässä ravintoloista sain lähes poikkeuksetta pöydän sisään kävelemällä ja hotellin aamupalalla oli aina hyvin tilaa. Toisaalta vähän huonohkot säätkin varmasti vaikuttivat tähän. Aamuisin vanhakaupunki esimerkiksi oli ihanan rauhallinen, minne suuntasin kävelylle päivittäin suoraan aamupalapöydästä.

Sää on asennekysymys. Myönnän miten nuorempana sää vaikutti koko matkojeni kulkuun ja sadesää ärsytti toden teolla. Onneksi iän mukana ajatusmaailma on muuttunut, eikä sadesää tai pilvinen päivä vaikuta matkailuun mitenkään. Jos sataa, nappaa sateenvarjon mukaan ja viettää sitten vaikka enemmän aikaa sisätiloissa. Harvoin myöskään sataa tauotta aamusta iltaan, joten paljon pystyy puuhailla, vaikkei säät menisikään ihan nappiin.

Simppeli matkagarderobi. Pakkasin reissuun kevyesti, sillä täytyi ottaa huomioon, miten itse joutuu matkalaukkunsa raahaamaan. Mukaan lähti mukavia vaatteita, joita oli helppo yhdistellä. Lyhyt rento villakangastakki oli loistava kevään viileisiin keleihin, alle voi pukea neuletta ja tai ohuempaa pusero lämpötiloista riippuen. Pakolliset kosmetiikat jo itsessään vievät tilaa, joten koko vaatekaappia ei voinut mukaansa ottaa. Vaikka itse sanonkin, olen vuosien varrella oppinut aika näppäräksi pakkaajaksi. Lähdin poikkeuksellisesti matkaan vain yhtien kenkien ja laukun voimin. Yleensä aina reissuille lähtee parit kengät ihan käytännöllisyyden takia, sekä laukkuja isompi ja pienempi, mutta tällä neljän päivän reissulla pärjäsin yhdillä. Lenkkarit jalkaan ja mukaan laukku, jonka kriteerinä oli näppärä pieni koko, joka mahdutti mukaan lähinnä passin ja puhelimen. 

Kivointa reissutekemistä on kävely. Samalla saa liikuntaa huomaamatta, kävely on ilmaista ja on parasta vain katsella paikkoja kävellen. Välillä voi istahtaa alas kahvilaan, samalla katsella ohikulkevia ihmisiä. Kävelinkin taas kilometrikaupalla pitkin esimerkiksi vanhankaupungin kujia ristiin ja rastiin, mutten koskaan kyllästy niihin. 

Ikuinen Tallinnan suosikkini näköalatasanteet. Toompean mäellä on käyty kesät talvet ihailemassa maisemia näköalatasanteilla. Huhtikuussa näkymä ei ehkä ole paras mahdollinen, kaljuine puineen, mutta maisema vanhankaupungin kattojen ylle on aina näkemisen arvoinen. Ei ole Tallinnan hotellireissua ilman useammalla näköalatasanteella vierailua, ne kun sijaitsevat kaikki eri puolilla kukkulaa. 

Balti Jaama tori, Telliskivi ja Kalamaja. Kolmen kopla, joissa käynti kuuluu aina matkaohjelmaan. On kiva aloittaa kierros ensin Balti Jaama torilta, josta jatkaa kävelyä Kalamajassa kauniita puutaloja ihaillen ja päättää kierros lounaalle Telliskiveen. Asematori oli vielä aika tyhjä, kun hedelmäkojut ammottivat tyhjyyttään. Telliskivikin herää kunnolla eloon vasta kesäaikaan ja siellä olikin kova valmistelu kohti kesää menossa, kuten paikkojen putsaaminen. Tämä kolmikko on siis parhaillaan ehdottomasti kesäaikaan. 

Maailmanpyöräajelu ja kierros ostoskeskuksissa. Olen niin monta kertaa Tallinnasta kotiinpäin lähtiessä, laivan kannelta katsellut horisontissa siintävää maailmanpyörää. Useampi vuosi sitten alkoi kiinnostaa, missä tämä maamerkki edes sijaitsee? Selvisi, että maailmanpyörä majailee T1 Mall of Tallinn -kauppakeskuksen katolla, joten lähdin lähemmin tutkimaan niin ostoskeskusta  kuin ajelulle maailmanpyörällä. Maailmanpyörä on ollut avoinna vasta vuodesta 2019 ja lukemani mukaan on Euroopan ensimmäinen nimenomaan ostoskeskuksen katolle rakennettu yksilö. Maailmanpyörästä näki kaupunkia uudesta näkökulmasta, tänne haluan ehdottomasti uudelleen myös kauniina kesäpäivänä. T1 -ostoskeskus itsessään ei minua vakuuttanut, sieltä löytyi lähinnä epämääräisiä outlet-liikkeitä, mutta yläkerran viihdekeskus näytti olevan lapsiperheiden suosiossa. Käytännössä ostoskeskuksen naapurissa sijaitsee jättimäinen Ülemisten keskus, jossa piipahdin samalla reissulla, täältä löydät liikkeitä moneen makuun. 

Kevätillan tunnelmointia Kadriorgin puistossa. Suuntasin eräänä iltana kävelylle upeaan Kadriorgiin, jossa miellyttää koko miljöö puutaloineen, rauhallisine katuineen ja koko komeuden kruunaa hulppea Kadriorgin palatsi ja puisto, joissa muuten kävin vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa. Oli jotenkin epätodellista nähdä Kadriorgin puisto kevätaikaan, kun puissa ei ollut lehtiä, eivätkä kukkapenkit olleet loisteessaan kuten kesällä. Kevättä oli kuitenkin ilmassa, sillä nurmi vihersi ja kukkapenkeissä pilkisti ensimmäisiä kukan alkuja, ehkä tulppaaneja?

Pilkkuhameessa ja kevään kuulumisia

Postaus sisältää mainoslinkkejä 

Edellisen postauksen aiheeseen palatakseni, tässäpä asu ruskeapohjaisella pilkullisella hameella. Olin ajatellut pidempään, että haluan vaatekaappiini jotain ruskea pilkullista kevääksi, joko housut, hameen tai mekon. Tallinnasta löysin kriteerini täyttävän hameen. Olin matkan ensimmäisenä päivänä käynyt lounaalla ja kiertänyt muutamia liikkeitä läpi, sillä oli sadesää. Vielä illansuussa bongasin tämän hameen, ihastuin heti ja laitoin seuraavana päivänä päälle. Sama asukokonaisuus sellaisenaan on päässyt päälle jo uudemmankin kerran, tosin aiemmin puin hameen kaveriksi neuleen, nyt päivien lämmetessä heitin villakankaisen takin alle vain teepparin. 

Ei ole salaisuus, että pukeutumisessa lempivärejäni ovat erilaiset ruskean sävyt, joten tiedän hameelle tulevan keväällä käyttöä. Olenkin pohtinut erilaisia yhdistelmiä hameen kaveriksi. Minulla myös merkki siitä, että vaate tulee käyttöön, on nimenomaan se että haluan sen heti päälle. Jos uusi vaate tai asuste ei aiheuta tunnetta, että heti käyttöön, en osta ollenkaan. Asussa on muutenkin tämän vuoden uudehkoja hankintoja asusteita myöten. Myönnettävä on, etten ole ihan pysynyt vaatebudjetissa, jonka itselleni alkuvuodesta asetin, mutten ota asiasta stressiä, sillä budjetti oli vain tavoite itselleni. Samalla olen jatkanut tavaran karsintaa, kun iso kassillinen kevät- ja kesävaatteita lähti taas myyntiin. 

Beige villakankainen, pusakkamallinen takki on ollut alkukevään pukeutumiseni pelastus. Takki on lämmittänyt sopivasti, muttei ole tuskaisen paksu. Lisäksi se sopii hyvin niin leveälahkeisten housujen kuin erilaisten hameiden kanssa. Takki on tietysti ikuisen lempibrändini &Other Storiesin tuotoksia, mikäli kiinnostaa löydätte takin myynnistä täältä (mainoslinkki). Samalla huomasin, että H&M:llä on myös oma versionsa pilkkuhameesta, hyvin vastaava kuin oma hameeni. Mikäli kaipaatte pilkkuhametta kevään pukeutumiseen, sen löydätte täältä (mainoslinkki). Hameen pariksi pukemani valkoinen rento t-paita vähän normaalista poikkeavalla leikkauksella on tämä (mainoslinkki). 

Viime kuukausina ei ole hirveästi muuta ollut mielessä kuin remontti, joka onneksi etenee hyvin. Viime viikolla olin yhden yön evakossa huoneistohotellissa, muuten olemme pystyneet asumaan koko remontin ajan kotona. Otin hotelliyöpymisen ihan loman kannalta. Suuntasin työvuorosta sinne, hain matkalla ravintolasta sushia. Hotellilla neuloin lähes kokonaisen pienen huivin. Aamulla suuntasin töihin, jonne oli hotellilta vain kuuden minuutin kävelymatka, katsoin ihan kellosta. Kevät tai koko vuosi on mennyt hurjan nopeasti, vaikka ajan kuluminen usein hirvittää, niin remontin kannalta nopeasti menneet kuukaudet ovat hyvä asia. Eniten odotankin, että kotona saisi taas takit ja kengät eteiseen paikoilleen sekä voisi pestä pyykkiä normaalisti.

villapusakka - &Other Stories (2026) 

t-paita - COS (2026) 

hame - Pull & Bear (2026) 

lenkkarit - New Balance (2026) 

laukku - ATP Atelier (2026) 

aurinkolasit -  A.Kjærbede (2026) 

Kerroinkin, miten aion kasvattaa oman hiusvärin esiin. Maaliskuussa leikkautin takasin polkkatukan, jossa vain viihdyn vuodesta toiseen. Polkka on helppo, mutta kyllä sekin vaatii laittoa, tukka on suoristettava päivittäin, sillä muuten se harottaa yön jäljiltä minne sattuu. Oman värin kasvatus etenee suunnitellusti, raidat liukuvat tyven sekaan ja kesällä auringon vaalentaessa omaa väriä raja hälvenee entisestään. Onneksi en ollut vuosiin värjäyttänyt tukkaa kauttaaltaan, vain raitoja, jolloin kasvatusprojekti oli helppo aloittaa. Luultavasti menee ainakin vuosi ehkä pari, kunnes koko hius on omaa väriä, mutta yritän olla kärsivällinen.

Trendit kiertävät

 Postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen monesti maininnut, miten en sinänsä pidä sanasta trendit, sillä en halua uudistaa garderobiani joka kausi ja pysyä niin sanotusti ajan hermoilla pukeutumisen kanssa. Pidän loppupeleissä todella perusvaatteista, yksinkertaisista kappaleista, joita on helppo yhdistellä keskenään. Käytännössä niin, että voi heittää kaapista mitä vain päälle, eikä mikään riitele keskenään. Toisaalta nautin tutkailla verkkokauppoja, kierrellä lempiliikkeissäni, päivittää garderobia toisinaan, jopa poimia sinne jotain ajankohtaista, jolle näen kuitenkin käyttöä myös pidemmällä tähtäimellä. 

college - mekko - pusero - hame - huivi - housut (mainoslinkkejä)

Taannoin käydessäni Lindexillä pohdin, että jotain tuttuahan tässä kevään 2026 mallistossa on. Ruskea pilkkukuosi on toisaalta klassikko, jokainen muistaa ikonisen Pretty Woman -elokuvassa nähdyn mekon. Mutten muista useampaan vuoteen nähneeni pallokuosia nimenomaan ruskealla pohjalla. Tässäpä trendi, josta pidän äärettömästi, sillä tavallaan kyseessä ei ole trendi laisinkaan, vaan klassikko joka nousee säännöllisin väliajoin vahvasti esiin. Viimeksi ruskea pallokuosi oli painokkaasti esillä vuonna 2019. Olen joskus kuullut sanonnan, miten trendit toistuvat seitsemän vuoden välein ja tässä taitaa olla perää. 

Blogin kuva-arkistohan sen viimeistään kertoi, kun kaivoin asukuvia keväältä 2019, ruskeaa pallokuisia päällä totta kai. Sekä hame että mekko olivat sen hetkistä juurikin Lindexin mallistoa ja taas kerran todettava, että voisin pukea asut sellaisenaan päälle tänä päivänä. Harmi vain ovat jääneet pieneksi jo vuosia sitten. Kuvat aiheuttivat muitakin muistoja pukeutumisen lisäksi. Ylemmässä kuvassa vietettiin huhtikuun viimeisiä päiviä vuonna 2019, olimme Porvoossa ja siellä oli helle, miettikää huhtikuussa! Alemmassa kuvassa sen sijaan Roomassa, jonka miljööseen ruskea pilkkumekko sopi täydellisesti. 

Kertokaa mitä mieltä olette palanneesta ruskeasta pilkkukuosista ja miten suhtaudutte trendeihin yleisesti?

Pääsiäinen yksin Tallinnassa

Moikka muutaman viikon hiljaisuuden jälkeen. Kuten alkuvuodesta kerroin, taloyhtiön remontti tuli hankaloittamaan elämää alkuvuoden ja pitkälle kevääseen, joka on yksi syy miksi blogi mykistyi. Kun asunnossa on jatkuvasti kaaos, remonttimiehiä ramppaa paikalla, vaatekaapeille pääsy on urakka ja päivänasut koostuvat lähinnä mustista housuista ja t-paidasta töihin mennessä, katoaa inspiraatio hiljalleen. Onneksi remontti meidän asuntomme kohdalla alkaa olla jo voiton puolella, toivon mukaan tätä kestää enää kuukauden. Alkukevät ei tosin muutenkaan ole ominta kulta-aikaani, en pidä ajasta kun on aina väärä takki päällä, on kuuma tai kylmä, katuhiekka pöllyää ja haittaa hengittämistä. 

Kevään positiivisia puolia on ainakin yksi lempipyhäni eli pääsiäinen. Onnekseni sain töistä koko pääsiäisen vapaaksi, kun työkaverit suostuivat töihin. Työpaikka kun oli auki myös pääsiäisenä, kuten monilla aloilla ollaan pyhinä töissä. Olin jo pari kuukautta sitten päättänyt lähteä koko pääsiäiseksi lempikaupunkiini Tallinaan. Alunperin suunnitelma tosin oli lähteä miehen kanssa yhdessä, mutta muutaman mutkan kautta lähdinkin reissuun yksin. En ollut matkustanut yksin sitten vuoden 2009 jälkeen, jolloin asustin hetken yksin Espanjassa. Tämän jälkeen on matkustettu paljon, mutta miehen kanssa yhdessä.

Minua jopa vähän jännitti yksin matkustaminen, vaikka kohteena oli todella tuttu ja turvallinen Tallinna, eikä edes tarvinnut lentää. Onneksi mies oli koko ajan puhelinyhteyden päässä, joten hätä ei ollut tämän näköinen. Yksin matkustaminen tuntuikin nyt kaivatulle seikkailulle, kun kukaan ei ollut navigoimassa puolestasi, kantamassa ostokasseja ja kaikki päätökset sai tehdä itsenäisesti. Harmitti tosin hieman, kun asukuvien ottaminen Tallinnan upeilla kujilla jäi, eikä ollut ketään kenen kanssa jutella reissussa, mutta toisaalta välillä on hyvä viettää aikaa ihan omissa ajatuksissaan.

Olin varannut hotellin kolmeksi yöksi tutusta Rotermannilla sijaitsevasta Metropolista, jossa olimme viimeksi joulukuussa. Pidän varsinkin hotellin sijainnista, josta on näppärä suunnistaa päivän menoihin. Tallinnassa on aina tekemistä ja minulla on päivittyvä lista, mitä haluan siellä nähdä ja tehdä. Lista lyheni hieman tällä reissulla, mutta uusia kohteita tulee sitä mukaan lisää. Halusin myös haahuilla rauhassa vanhassa kaupungissa sekä istua ravintoloissa ja kahviloissa. Yksin matkatessa käytin myös hitusen enemmän aikaa ostoksilla, sillä ostoslistalla oli muutamia Virosta löytyviä juttuja, kuten kosmetiikkaa ja muutama vaate.

Pakkasin mukaan kirjan, sillä yksi tämän vuoden tavoitteeni on lukea enemmän. Kävin aiemmin katsomassa Kaija Koosta kertovan elokuvan, joka inspiroi myös lukemaan hänen elämänkerta kirjan, joten ostin sen reissuun. Lopulta kävi niin, että enhän minä kirjaa ehtinyt lukea kuin muutaman hassun sivun illalla ennen nukkumaan menoa, sillä päivisin kävin hotellila kirjaimellisesti kääntymässä. Kirjataan itselle ylös, ettei kirjaa kannata pakata matkalaukusta tilaa viemästä. Elokuvasta muuten pakko mainita, että tykkäsin siitä todella paljon. 

Neljä päivää yksin Tallinnassa meni hujauksessa. Pääsiäinen oli ihana viettää Virossa, fiilistelin niin ruokakauppojen pääsiäisherkkuja kuin vanhankaupungin kukkakauppojen tarjontaa. Säät olisivat voineet olla paremmat, sillä vaikkei jatkuvasti satanut, satoi päivittäin jossain vaiheessa. Pari päivää tosin oli sopivasti aamusta alkuiltaan poutaa, joten pääsin kävelemään paljon ulkona, muina aikoina sitten nappasin vain sateenvarjon mukaan. Kadut olivat katuhiekoista puhtaat ja kevät yritti tehdä tuloaan vaikka oli viileää. Tallinna on ehdottomasti lempipaikkani maailmassa. Oli myös todella virkistävää saada kunnolla irtiotto remonttiasuntoon, kuten sanottu koti on ollut kaaos kuukausia. Minua piristi ihan myös se, että sain pukeutua muihin kuin työvaatteisiin. Pakko tosin todeta, miten alkukevät on vähiten inspiroivaa aikaa pukeutumisen parissa. Kaiken kaikkiaan oli kyllä vallan ihana reissu! 

Postailen reissusta vielä myöhemmin lisää, sillä kävin esimerkiksi muutamassa itselleni uudessa ravintolassa ja kahvilassa. Keväinen kaupunki oli myös niin kaunis, että puhelimen kuvakansio on pullollaan kuvia muun muassa vanhankaupungin kujista, joihin en kyllästy koskaan. Tässä postauksessa vain murto-osa puhelimen kuvakansion sisällöstä neljältä päivältä. Nyt täytyy suunnata töihin, joten kuulemisiin!