Kesäillan asu ja alppiruusut

Huomaan monesti arjen kiireessä, ettei ongelmani pukeutumisen kanssa olisi se, ettei vaatekaapissa olisi mitään päälle puettavaa. Ongelmani on yleensä se, ettei minulla ole arjessa aikaa pohtia vaatteiden yhdistelyä, kun ei riitä kapasiteettia tähän. Luovuus vaatii nimittäin luppoaikaa. Olen itse huomannut, että periaatteessa, mitä vähemmän vaatteita on, sitä helpompaa pukeutuminen on. Omistan luultavasti silti edelleen enemmän vaatteita kuin moni muu. Osa on vanhempia ja tietysti hankin silloin tällöin uusia, sillä en todellakaan ole ääretön minimalisti, pidän vaihtelusta ja pukeutuminen on myös eräänlainen harrastukseni. Mutten uudista koko vaatekertaa vuodenaikojen vaihtuessa, kuten saatoin nuorempana tehdä. Hankin toisinaan muutaman uutuuden, joko vaatteen tai asusteen, joilla päivitän vanhaa vaatekertaa. 

korikassi - Maje (2023) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

pusero - &Other Stories (2024) 

hame - Pull&Bear (2025) 

tennarit - Converse (2025) 

Olimme viime viikolla lähdössä eräänä arki-iltana työpäivän jälkeen lähipuistoon ottamaan näitä alppiruusukuvia, kun pohdin mitä laittaisin päälle vähän viileähkön kesäiltaan ja tietysti kuviin, että alppiruusut pääsisivät loistamaan, eikä asu veisi liikaa huomiota. Vuosi sitten ostettu valkoinen hame on luottovaatteeni, jonka kanssa yhdistin valkoisen röyhelöisen puseron, tämäpä kiva yhdistelmä, vaikka itse sanonkin. Ei ollut aiemmin tullut mieleenkään yhdistää näitä vaatekaapista löytyviä kappaleita keskenään. Ihan parasta kun saa omia vaatteitaan käytettyä monipuolisesti. Sellaiset vanhat säännöt, kuin miten löysää ylä- ja alaosaa ei saisi yhdistää, voimme heittää romukoppaan, kuten senkin miten lyhyt ei saisi käyttää pitkää helmaa. Yksi neuvo kuitenkin on mistä pidän kiinni, se kuuluu klassiseen tyyliin näin, ennen kuin ostat uutta, käy oma vaatekaappisi läpi.

Usein hameet, kesämekot tai tällaiset röyhelöiset vaatteet saavat tuntemaan olonsa liian pikkusieväksi, jolloin heitän jalkaan ikilempparit mustat Converset, jolloin asu saa sopivasti särmää. Varrettomat tennarit ovat muutenkin omaan käyttööni ihan parhaat (kesä)kengät, ovat miellyttävät jalassa ja sopivat tosiaan kaikkeen. Käytän kesällä samoja kenkiä myös töissä. Conversejen kanssa toimii jotenkin todella hyvin tuo Majen useamman vuoden käytössä ollut korikassi, se on minusta aina kiva ottaa käyttöön kesäisin. 

Alppiruusuista vielä sen verran, että kukinta vaihtelee vuosittain, eikä tämä ollut paras kesä niille. Olivat toki kauniita, mutteivät niin mahtipontisia kuin vaikka viime kesänä. Olimme puistossa kuuden jälkeen arki-iltana, jolloin saimme ottaa kuvia melko rauhassa, varsinkin kuin aiemmin oli satanut. Puistossa olikin ihan raikkaus sateen jälkeen ja jotenkin täydellinen valo kuviin. Puistosta me muuten kävelimme vielä läheiselle terassille meren äärelle viettämään kesäiltaa jäätelöä syöden. Tällaisia arki-iltoja toivon kesään lisää. 

Kuuden päivän matkagarderobi

Tallinnaan toukokuun lopulla pakatessa noudatin melko pitkälle aiemmin laatimaani listaa, joka tulee jatkossakin toiminaan hyvänä apuna samaan vuodenaikaan pakatessa. Samat kappaleet kuin hyvin todennäköisesti löytyvät käytöstäni vuosia eteenpäinkin. En noudattanut varsinaisesti sudoku -pakkausmenetelmää, mutta ajatukseni oli ottaa yhteen sopivia kappaleita. Sudokussahan pakataan niin kolme yläosaa, päällysvaatetta ja alaosaa, kun itse pakkaan enemmän yläosia ja vähemmän varsinaisia päällysvaatteita. Aiemmin laatimani lista olikin loistava apu, vaihdoin ainoastaan kaavailemani mustan ribbihameen valkoiseen midihameeseen. 

Haluan pakata harkiten ja käytännöllisesti. Vaatteissa tulee olla mukava olla aamusta iltaan, kenkien tulee olla hyvät kävellä kilometrikaupalla sekä kaiken sopia yhteen, jotta voin yhdistellä ristiin ja rastiin. Hyvä ohjenuora on luottaa lempivaatteisiin, ei kannata yrittää keksiä matkoille mitään uutta ja mielenkiintoista. Monikäyttöiset neutraalit kappaleet toimivat hyvin, eikä tule vaatekriisiä kun pohtii asuja kotona valmiiksi. En pakkaa super minimaalistesti, mutta kuitenkin järkevästi. Tällä reissulla minulla oli kaksi t-paitaa ja yksi toppi liikaa, en kuitenkaan halua kantaa turhaan koko omaisuuttani mukaa muutamaksi päiväksi. Kannattaa myös tarkistaa sääennusteet ja nimenomaan ottaa huomioon lämpötilat ja mahdolliset sateet. 

Tapani on muuten hotelliin tullessa purkaa matkalaukku mahdollisimman pian ja laittaa vaatteet henkareille, jotta ne eivät ole ihan rutussa matkalaukun jäljiltä. Matkailusta oppineena otan kotoa yhden hamehenkarin mukaan, sillä hotelleissa todella harvoin on niitä. Yhteen henkariin laitan sitten pari-kolmekin hametta. Kuten kuvasta näkyy, suosin neutraalia, vaaleaa värimaailmaa, eikä tällä kertaa mukaan lähtenyt yhtään mustaa vaatetta. 

Hyvät kengät ovat ehdottomat, se on tärkein ohjenuorani, sillä kävelyä tulee paljon. Tallinnassa on myös melko vaihtelevaa maastoa aina vanhankaupungin muhkurakivistä ja mäen nousuista, puistoihin. Periaatteessa olisin pärjännyt koko reissun vain samoilla lenkkareilla, sillä New Balancen pari vain sopii kaikkeen ja ovat maailman mukavimmat jalassa. Vaihtelun ja varmuuden vuoksi pakkasin kuitenkin myös toisen tennariparin mukaan, jos kengät vaikka kastuvat ja kenkiä on muutenkin hyvä vähän vaihdella, kun kuitenkin lähes viikon matka oli kyseessä. Nappasin mukaan myös ballerinat, sillä järkeilin että ne ovat astetta siistimmät vaikka illalliselle mennessä, sekä nopeat heittää jalkaan hotellin aamupalalla käydessä. 

Sää oli sellaista 15-18 astetta, joka oli omaan maakuuni täydellinen sää kaupunkilomalle. Tällaiset kesäasteet ovat ominta aikaani pukeutumisen parissa, on kiva kun voi kevyttä takkiakin heittää t-paidan päälle ja asut ovat mielenkiintoisempia kuin helteellä, jolloin ainut päämäärä on yrittää pysyä mahdollisimman viileänä. Näissä lämpötiloissa on myös helppo miksailla vaatteita, kun esimerkiksi harmaan collegepaidan voi yhdistää erilaisten hameiden pariksi. 

Asusteet ovat olennainen osa pukeutumistani aina, joten matkalle otin mukaan kaksi eri laukku, isomman ja pienemmän. Olisin tosin pärjännyt myös pelkästään Gannin harmaalla laukulla. Uusi Diorin huivi oli ihan loistava tuulisessa Tallinnassa, sillä se lämmitti kaulaa sopivasti, ja lämpimämmällä sen sai kiedottua kätevästi laukkuun. Olenkin vasta hiljattain ymmärtänyt pienten silkkihuivien monipuolisuuden. 

Tällä kolmen hameen, yhden takin, collegen, topin ja useamman t-paidan kattauksella olisin pärjännyt hyvin parikin viikkoa. Tosin vaatteita olisi pitänyt pestä välissä. Pidempään reissuun sitten lisäisin sen mustan ribbihameen ja nahkatakin. Aurinkolaseja, tennareita ja laukkuja riittäisi myös yksi kutakin, mutta kaipasin viikolle vähän vaihtelua. 

Ajatuksia syntymäpäivään ja tyypillinen kaksonen

Olen ennenkin puhunut siitä, miten aika kuluu nykyään ihan hullua vauhtia. Mietimme miehen kanssa, onko maapallo yksinkertaisesti alkanut pyöriä nopeammin ympäri? Tänään täytän taas vuosia ja tuntuu, että juurihan näin kävi. Toisinaan poden ikäkriisiä, mutta asiaa tarkemmin ajateltuna se kumpuaa enemmänkin ulkoisista paineista, miten kuuluisi elää. Kunnes tajuan, että jokainen saa elää juuri omannäköistä elämää. Kuka muka on lopulta määritellyt oppikirjaan, millaisessa kaaressa elämän tulisi kulkea? 

Ulkonäköä en sen pahemmin ikääntymisen kannalta pohdi. Joskus saatan katsoa peilistä, että apua miten näytän väsyneeltä, jolloin jokainen juonne myös korostuu ikävällä tavalla. Voisin olla myös muutaman kilon kevyempi, mutta asenteeni on enemmän se, että lihon sitä mukaan kun ryppyjä syntyy, jolloin ne taas täyttyvät, haha. Täyteaineet siis löytyvät ihan omasta takaa. Huomaa myös, miten iän mukana haluaa mennä entistä enemmän luonnolliseen lookkiin, kuten kasvattaa oman hiusvärin esiin, joka onkin sujunut yllättävän helposti, enkä ole ainakaan vielä haikaillut värjäämisen perään. Meikata en ole muutenkaan koskaan oikein osannut, joten melko kevyellä päivämeikillä mennään, tosin huulipunaa pitää olla aina! Sama juttu pukeutumisen kanssa, on se oma maku, joka ei ole trendeistä riippuvainen. Nimenomaan ikää tullessa on tullut ajatus, miten ulkonäkö on lopulta todella vähäpätöinen asia. 

Vaikka olen syntymältäni keskikesän lapsi, kesä ei ole lempivuodenaikani. Älkää käsittäkö väärin, pidän kesästä siihen asti, kun lämpötilat pysyvät kohtuullisina. Kesällä on myös ne omat ihanat juttunsa, kuten valoisat illan ja paljon meneminen ja tekeminen, jolloin tosin kesä lähtee minulla usein suorittamisen puolelle. Yhtään vapaapäivää ei saisi hukata, haluan ehtiä kiertää kaikki haluamani kesäkohteet läpi ja ahdistun, jos työt eivät anna tätä periksi. Olen nimittäin loistava täyttämään kalenterini. 

Tämä pätee muuten täysin horoskooppimerkkiini kaksosiin, joka rakastaa vaihtelua ja uusia kokemuksia. Horoskoopin muukin kuvaus pitää muuten uskomattoman hyvin perää kohdallani, olen juuri sellainen kuin luonnehoroskooppi antaa ymmärtää. Monesti kaksosia kuvataan uteliaiksi, puheliaiksi, helposti innostuviksi ja halukkaiksi tutustua uusiin asioihin. Kaksoset kyllästyvät helposti ja kaipaavat vaihtelua. Kaksoset ovat todella sosiaalisia ja sanavalmiita. Horoskooppia kuvataan myös kovaääniseksi ja huonohermoiseksi, kuten mutkikkaiksi ja kaksijakoisen luonteen omaaviksi. Tätä kirjoittaessa allekirjoitan kuvauksen täysin, joten ehdottomasti uskon horoskooppeihin. Entä sinä siellä ruudun toisella puolen, kuvaako horoskooppimerkkisi sinun luonnettasi?

Sadepäivänä Suomenlinnassa

Suomen kesä ja sen arvaamattomat, nopealla aikataululla muuttuvat säät. Olin kaavaillut viikkoa aiemmin tulevalle lauantaille reissua Suomenlinnaan, jossa haluan käydä joka kesä. Jokainen vuorotyötä tekevä tietää, miten menot suunnitellaan työvuorolistan mukaan, joten silloin on mentävä, kun aikataulu sallii. Säätiedot lupasivatkin viikon päähän aurinkokeliä, vaikka tiesin, miten säätietoja viikon päähän on ihan turha tuijottaa, mutta optimistina tietysti toivoin niiden pitävän paikkansa. Suuntasimmekin lauantaina kohti Helsinkiä, vaikka tietysti säälupaukset olivat ennättäneet viikon kuluessa vaihtua sateeseen. Sää olisi kuitenkin ennusteiden mukaan poutainen pitkälle päivään ja sadetta olisi tulossa vasta alkuillasta. Matkalla Helsinkiin säätiedot muuttuivat jo tuntia-paria sitten katsotuista, tosiaan ei auta edes että aamulla katsoo päivän sään. Selvää oli, että vettä tulisi satamaan, kuinka paljon olisi sitten arvoitus. Todettava taas, miten säätiedotusten mukaan ei kannata koskaan suunnitelmia tehdä.

Päätimme kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja Helsinkiin saapuessa suuntasimme Suomenlinnaan. Toisaalta minusta on ihana nähdä samoja paikkoja eri säässä ja vuodenajassa, tunnelma on ihan erilainen. Mukana oli tietysti niin sateenvarjoa kuin kertakäyttösadetakkia, joten sateeseen oli kyllä varauduttu niin hyvin kuin pystyi.

Saavuttuamme paikalle oli sopivasti lounasaika, joten suuntasimme tuttuun ja hyväksi todettuun Bastion Bistroon, joka sijaitsee lähellä päälaituria. Olen syönyt täällä monesti kalakeittoa, joka on muuten lempiruokaani. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla jotain muuta, joten päädyin kalahampurilaiseen. En ole mikään kova hampurilaisfani, mutta toisinaan tällaiset ravintolan versiota maistuvat. Hampurilainen sisälsi rapeaa olutpaneroitua turskaa, nokkosaiolia, pikkelöityä punasipulia ja sydänsalaattia, oikein toimiva setti. Mies sen sijaan valitsi pitsan kolmella täytteellä ja kehui sitä kovasti. 

Lounaan nautimme ulkona ison aurinkovarjon alla, samalla kun satoi ihan kunnolla. Saavuttuamme ravintolaan toinenkin oletettu pariskunta istui ulkona syömässä, joten ajattelimme, että nyt on kesä, joten syödään mekin ulkona. Sadesäällä muutenkin ihmisten pakkauduttua sisään, on sisätiloissa usein tuskaisen kuuma, joten mikäli mahdollista, haluan aina olla mieluummin ulkona. Olikin todella tunnelmallista syödä lounasta ulkona sateen ropistessa suureen varjoon. Samalla sai katsella upeaa luontoa, ravintola oli kauniisti ympäröity muun muassa syreeneillä, upea vehreä keidas koko pihapiiri. 

Kesäkuun puoliväliässä oli tosiaan niin uskomattoman vehreää, syreenit kukkivat kauneimmallaan niiden tuoksuhan on hurmaava, päivänkakkaroita oli myös paljon, kuten muitakin luonnonkukkia, joita en tunnistanut. Suomenlinnan parasta antia onkin, miten historia ja kauniit rakennukset yhdistyvät luonnon kanssa. Ihana että paikka on pidetty kunnossa ja sieltä löytyy myös paljon palveluita, kuten useita museoita ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi. 

Vaikka emme antaneet sateen liiaksi latistaa tunnelmaa, niin tietysti sää vaikuttaa ja emme kiertäneet saarta nyt niin laajasti kuin yleensä. Toisaalta päädyimme ihan uusiin kulmiin, kun luulin jo tuntevani saaren monien käyntien jälkeen melko läpikotaisesti.  Emme siltikään olleet ainoat paikalla olleet, kun sateenvarjoja ja sadetakkeja näkyikin paljon. Oli myös useampia hääseurueita sekä useampia kansalaisuuksia. Luinkin hiljattain, miten Suomenlinnan turisteista 70% on ulkomaalaisia. 

Suomenlinnasta löytyy useampi sympaattinen kahvila, tällä kertaa päädyimme Cafe Vanilleen ihan siitä syystä, että heillä oli katollinen terassi, jossa pystyi nauttimaan kahvit ulkosalla sateella. Suloinen vaaleanpunainen puutalo tosin veti allekirjoittanutta puoleensa, sillä nautinhan visuaalisuudesta. Erityismaininta myös sisätilan sisustukselle, joka kannattaa katsoa huolella.

Pidän kovasti kahviloista, joissa on sellaista aitoa tunnelmaa, ei ketjupaikkojen samoja tylsiä tuotteita. Olin alun perin menossa tilaamaan vain kahveja, mutta lopulta pöydästä löytyi niin juustokakkua mansikkakastikkeella kuin mutakakkua kermavaahdolla, miehelle espresso ja minulle cappuccino. Erityismaininta suloisista astioista. Pakko tosin todeta, että meillä teki tiukkaa saada kakkupalat tuhottua, kun lounaasta ei ollut vielä tunteja aikaa. Varoituksen sanana, miten lokit täälläkin ovat röyhkeitä. Oli todella lähellä, ettei yksi napannut kakkupalaa haarukastani. Hetken kuluttua näimmekin, miten tiellä kävelleeltä herralta napattiin suupalaa suoraan kädestä. 

Suomenlinnassa emme lopulta viihtyneet niin pitkään, kuin olimme kaavailleet ja loppupäiväksi siirryimme Helsingin keskustaan, jossa oli niin Samba karnevaaleja kuin Superterassilla käyntiä, joka tosin sekin oli täysin tyhjä sateessa. Olisi ollut niin ihana istua terassilla auringonpaisteessa, mutta kuten todettu säälle ei mitään mahda ja onneksi aurinkoisia päiviä on tulossa varmasti. Puhuimmekin miehen kanssa, että pyrimme tekemään uuden reissun Suomenlinnaan ja kesäterasseille vielä myöhemmin kesästä, onneksi kesä vasta alkoi. Oletko sinä siellä ruudun takaa sellainen, joka jättää menemättä tai tekemättä jotain sään vuoksi?

Perusvaatteet ovat parhaita

Hyvin pitkälle vuodesta toiseen pukeutumiseni perustana toimivat samat perusvaatteet. Toisinaan saatan joutua päivittämään niitä uusiin, mutta samat elementit pysyvät silti. Tässä loistava esimerkki tyypillisestä tavallisesta asustani, yksinkertaisia kappaleita, jotka eivät katukuvassa liikaa huomiota hae. Muistan kun vuosia sitten ystäväni äiti sanoi, miten minulla on niin räiskyvä luonne, ettei sitä tarvitse vaatteilla korostaa, tämä siis kohteliaisuutena. Toden totta, pukeutumiseni ei kuvasta luonnettani, eikä tarvitsekaan.

huivi - Dior (2026) 

cargotakki - H&M (2024) 

ribbihame - Lindex (2025) 

tennarit - Converse (2025) 

laukku - Ganni (2025) 

aurinkolasit - A.Kjaerbede (2025) 

Yksi luottosettini on kuvissa näkyvä, valkoinen t-paita, musta ribbihame ja cargotakki. Tämä yhdistelmä on näkynyt blogissakin vuosia, mutta pidän samasta setistä aina vain. Kuten olette huomanneetkin, pidän todella yksinkertaisista vaatteista, jotta voin periaatteessa yhdistellä kaikkea kaapissani olevaa keskenään. Pidän ajattomista, melko skandinaavisista ja hyvää materiaalia olevista vaatteista. En kaipaa luksusbrändejä, vaikka toisinaan yhdistelenkin niitä pienissä määrin edullisempiin ketjumerkkeihin, kuten tässä Diorin huivin perusvaatteisiin.

Tällainen mustan hameen ja valkoisen paidan pohja on helppo, kun takkia ja asusteita vaihtamalla saa täysin erilaisen lookin aikaan. Pukeutumiseni pääpaino on aina mukavuudessa, vaatteissa tulee olla miellyttävä olla koko päivän. Ribbihameessa esimerkiksi on helppo mennä aamusta iltaan. Tämän vuoksi en käytä farkkuja ollenkaan, ne eivät ole minusta mukavat.

  

Vaatekaappini hallitseva väri ei ole missään määrin musta, vaikka käytänkin sitä toisinaan alaosissa, asusteissa ja tietysti nahkatakkini on musta. Kokomustassa minua vapaa-ajalla silti harvemmin nähdään, vaikka kesäisin kyllä suosin mustia mekkoja, mutta niiden kanssa näkyy vähän myös ihoa, ei kokonaisuus ole niin synkkä. Sen sijaan mustat asusteet toimivat minusta aina, kuten Conversen tennarit ja Gannin laukku.