Päällä pikamuotia

Viime viikkoina en ole ehtinyt niin paljon kuin haluaisin tämän rakkaan blogiharrastukseni pariin. Nyt kun alkoivat loppukesän aktiviteetit, marjastus, niiden pakastus ja marjoista leipominen, tuntui taas miten aika loppui vuorokaudesta kesken. Nyt on onneksi pakastin täytetty marjoilla talven varalle. Samalla palasi muuten neuloosi, en ollut neulonut keskikesällä ollenkaan, mutta nyt innostuin taas kovasti edistämään erästä ikuisuusprojektia, jonka tosin toivoisin saavani syksyllä käyttöön. Asuja olemme tässä rinnalla kuvanneet tänä kesänä harvinaisen vähän, mikä harmittaa, sillä pukeutuminen on blogini kantava teema. Toisaalta olen lähinnä viettänyt päivät työvaatetuksessa ja oma vaatekaappini on ollut aika vähäisellä käytöllä kuluneena kesänä. 

takki - Pull&Bear (2026)

hame - Pull&Bear (2025) 

pusero - COS (2026) 

ballerinat - Vagabond (2024) 

laukku - Yuzefi (2026) 

Totuuden nimissä nämä postauksen asukuvat on otettu kesäkuun ensimmäisinä päivinä, kunnes eivät tuntuneet enää ajankohtaisilta. Nyt elokuun puolivälissä asu toimii täydellisesti, on ihana kun voi yhdistellä kesävaatteita jo vähän syksyisempiin. Elokuu on kesäkuukausi, joten ei kuitenkaan vielä puhuta syksystä! Nyt käsillä on kuitenkin se kaikkein paras pukeutumisaika, kun pääsee tosiaan yhdistelmään vaatteita ja asusteita monipuolisesi. Takki kesähameen kanssa, nilkkurit mekon kanssa, mokkanahka asusteissa, ai että rakastan loppukesän pukeutumista! 

Otsikkoon viitaten, myönnän että ostan silloin tällöin vaatteita varsinaisista pikamuotiliikkeistä, kuten Tallinnasta Pull&Bearista. Vaatteet eivät kuitenkaan ole pikamuotia omassa käytössäni, sillä ne pysyvät käytössäni varmasti pidempään kuin yhden kauden. Mietin vaatehankinnat todella tarkkaan, olivatpa ne edullisempia tai vähän arvokkaampia hankintoja. Pohdin yhdisteltävyyttä sekä käyttöikää, enkä koskaan tee heräteostoksia. Hyvänä esimerkkinä asussa päällä näkyvä hame, joka on ollut kovassa käytössä toista kesää ja tiedän, että tykkään siitä myös vuoden päästä. Kevyen bomber-takin sen sijaan ostin toukokuussa, kun ensin olin katsellut sitä brändin verkkosivuilla ja sovittanut liikkeessä monta kertaa ja monta päivää. Usein otan potentiaalisista hankinnoista myös kuvat sovituskopissa ja pohdin rauhassa ostoksia. Lopulta kävin hakemassa takin mukaani ja onneksi niin tein. Kevyt takki on ollut nimittäin kiva heittää päälle nyt töihin kävellessä aamuisin, kun alkaa olla jo vähän viileämpää. 

Kopli ja Põhjala tehas

Uskomatonta että kaikkien Tallinnan matkojen aikana emme olleet aiemmin käyneet Koplissa Põhjala tehtaan alueella, vaikka paikka on ollut listallani jo useamman vuoden. Kyseistä kuvaillaan vähän kuin uudeksi Telliskiveksi. Mikäli siis Telliskiven ja Noblessnerin alueet tuntuvat jo vähän turhan tutuilta, kannattaa suunnata seuraavaksi tänne. Vihdoin toukokuisella reissulla mekin hyppäsimme ratikkaan ja ajelimme Põhjala tehtaalle, sillä kiinnosti kovasti miltä siellä näyttää. 

Olin jotenkin ajatellut alueen olevan hankalan matkan päässä, mutta ei suinkaan, tänne pääsee helposti hyppäämällä Kopliin menevään ratikkaan 1,2 tai 5 ja jäämällä pois pysäkillä nimeltä Marati. Olen ennenkin maininnut, miten Tallinnan päässä ratikoilla ajeleminen on edullista, joten ehdottomasti kannattaa hyödyntää niitä.

Põhjala tehas on entinen kumitahdas, joka on herätetty uudelleen eloon luovan alan miljöönä. Täällä kohtaavat rouheat rakennukset ja vihreys täydellisellä tavalla, juuri sellaista tunnelmaa, josta pidän. Täällä tehtiin kumituotteita kuten kumisaappaita, aina vuoteen 1998 asti, tehdas olikin aikoinaan iso työnantaja. Tehtaan toiminnan loppuessa rakennukset ennättivät seisoa tyhjillään vuosikausia, kunnes paikka herätettiin henkiin kulttuuritehtaaksi. 

Nykyisin Põhjala tehtaalta löytyy jo useampi ravintola, kahvila, studio ja luovan alan yrittäjä. Kuuluisin kohde on luultavasti Read -kirjakauppa, jonka seinustalle on kasattu upea "maalaus" kirjoilla, tältä et ole luultavasti voinut somessa välttyä. Kirjakaupan yhteydestä löytyy myös kahvila. Itseäni tosin kirjakauppaa enemmän kiinnosti yksinkertaisesti ulkona katsella yleisesti paikan arkkitehtuuria, miten hienosti oli yhdistetty uutta ja vanhaa, tämän virolaiset osaavatkin täydellisesti. 

Kahviloita löytyi alueelta useampikin, tällä kertaa me istahdimme Kokomo nimiseen. Vitriinissä oli juuri sopivasti kasi leipää jäljellä. Rauhallista oli tällöin, joten kahvilassa oli hyvin tilaa. Olimme paikalla keskiviikkona, joten voisin kuvitella, miten viikonloppuisin on enemmän porukkaa liikkeellä. 

Olin jo kotona etukäteen tutkinut vähän reittejä, joten hyppäsimme kotimatkalla samalla Koplin ratikalla pois pysäkillä Angerja, sillä täällä päin Koplia oli muutama kohde, jotka pystyi kätevästi yhdistämään samaan reissuun. Pakko muuten mainita, miten raitiovaunut on hauskasti nimetty ja bongasinpa yhden Annenkin ajelemasta pitkin Tallinnaa.

Tässä vaiheessa päivää olimme menossa syömään erääseen pizzeriaan, jonka olin kotona valmiiksi bongannut, kyseinen sijaitsi sopivasti ratikkapysäkin kohdalla. Ihmeeksemme ravintola ei ollut kuitenkaan auki keskellä päivää, mutta sen oli määrä aueta noin puolen tunnin päästä. Päätimme jäädä odottelemaan ja kävellä vähän alueella. Sattumalta löysimme suuren kierrätyskeskuksen, josta halusinkin teille vinkata, vaikken itse ole mikään kirppisten kiertelijä yleisesikään. Valikoimaa oli hulluna ja tämä onkin yksi asia, joka saa allekirjoittaneen pään pyörälle, en edes tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Mikäli ruudun takaa löytyy second handin ystäviä, niin suunnatkaa ehdottomasi tänne. Paikka on nimeltään Paavli Kaltsukas (Paavli 6) ja sen tunnistaa ulkoapäin upeista maalauksista. 

Lopulta  Pizzeria Santa Lucia (Kopli tn 27) aukesi, tosin tässä vaiheessa olimme joutuneet rankan sadekuuron armoille, jota pidättelimme ainakin tunnin eteen sattuneessa bubissa. Pizzat olivat kuitenkin odottelemisen arvoiset ja tulipa samalla nähtyä aluetta muutenkin. Vanha ja hyvä turistivinkki onkin suunnata ravintoloihin, jotka eivät ole pahimpien turistikatujen yhteydessä ja tämä neuvo ei pettänyt taaskaan.

Samasta risteyksestä ravintolan luota toiseen suuntaan suunnatessa, pääsee kätevästi kävelemään Arsenal kauppakeskukseen, joka oli jo ennestään tuttu, kun kävimme siellä jo viime vuonna. Arsenal sijaitsee vanhassa asetehtaassa, joten sekin on näkemisen arvoinen, sisältä löytyy lähinnä outlet kauppoja ja hauska huomio, miten turisteja ei juuri näy. Teimme pieniä löytöjä, joten ihan kannattava reissu. Sellainen oli meidän päivä Koplissa, onko alue muuten sinulle siellä ruudun takaa tuttu? 

Erinomainen elokuu

Kalenteri on käännetty elokuulle, mikä on ihanaa. Kyseinen kuukausi on yksi lempparini, on edelleen kesä, mutta pitkä ja usein liian kuuma heinäkuu on ohi. Koulut alkavat, monet palaavat töihin, joten pahimmat ruuhkat ovat tiessään. Lämpötilat ovat usein makuuni varsinkin loppukuusta, voi edelleen pukeutua kesävaatteisiin, muttei ole jatkuvasti hikikarpalot otsalla. Elokuussa luonto näyttää taas kauniille, kun auringonkukat kukkivat ja pihlajanmarjat ilmestyvät. Elokuussa pääsee keräämään marjoja ja hiljalleen pimenevissä illoissa on tunnelmaa. Elokuulle on myös kivoja suunnitelmia kuten mökkireissua ja Tallinnaan menoa. Kuka muka ei elokuusta tykkäisi?

pusero - COS (2026) 

hame - Wasabi Concept (2026) 

kassi - Aykasa (2026) 

sandaalit - Vagabond (2025) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Menneenä viikonloppuna suuntasimme vähän ekstempore Hamina Tattooseen, joka oli todella kiva tapahtuma kaiken kaikkiaan. Tällaisella simppelillä asulla lähdin kuumaan päivään. On ilo huomata, miten vaatekaappini on toimiva, eikä koskaan ole tunnetta ettei olisi mitään päälle puettavaa. Olen monesti maininnut, miten tähän on auttanut valikoiman karsiminen ja selkeyttäminen. Vähemmän vaatteita on enemmän vaatteita. Tänä kesänä tosin garderobista on moni mekko ja kesävaate jäänyt vaille käyttöä, lähinnä siksi miten koko kesä on kulunut töissä muutamia vapaapäiviä siellä täällä lukuun ottamatta. Onneksi samat vaatteet toimivat myös ensi kesänä ja nythän on vielä aikaa käyttää kesävaatteita, joten otetaan niistä ilo irti.

Muistatteko kun vuosia takaperin nuo lapsuudesta, ysäriltä, tutut muoviset kassit tekivät paluun? Siskoni kanssa muistelimme, minkä värinen kassi hänellä oli nuorena. Minulla ei ehkä edes lapsena tuollaista ollut vai enkö vain muista?  Nyt tosin löytyy muutamakin, kun löysin kuvissa näkyvän beigen taannoin Porvoosta vanhankaupungin putiikista. Menin itse asiassa kyseiseen liikkeeseen etsimään kassista sellaista isoa kokoa, jonka kaavailin toimivan taloyhtiön saunavuorolle mennessä. Muistelin kyseisestä liikkeestä noita löytyvän, kun hankin pari vuotta sitten mintunvärisen, joka toimii neuleprojektikassina. Ilokseni putiikissa olikin muutama kassi jäljellä todella edulliseen alennettuun hintaan. Löytyi niin etsimäni saunakassi vaaleanlilana kuin tämä pieni beige, jonka oli tarkoitus tulla pesuaineille isomman kassin sisään. Lopulta tykkäsin beigestä niin, että se päätyikin ihan arkikäyttöön. Sointuu täydellisesti Vagabondin sandaaleihin ja on hauska kesävaatteiden parina. 

Tyttöjen heinäkuinen Tallinnan reissu

Meillä on ollut vuosia, en edes muista miten pitkä perinne, toisessa kaupungissa asuvan ystäväni kanssa tehdä joka kesä päiväreissu Tallinnaan. Tietysti tämäkään kesä ei ollut poikkeus, joten viime keskiviikkona oli taas reissun aika. Päivän olimme lyöneet lukkoon jo alkukuusta, kun vierailin ystäväni luona Lappeenrannassa. Kuten tiedätte, kävisin Tallinnassa mielelläni vaikka joka kuukausi, joten tämä kolmas visiitti tälle vuodelle ei jää myöskään viimeiseksi.

Ystäväni tosiaan matkusti pidemmän matkan, joten aamu seitsemän aikaan hän jo bussikyydityksellä minua odottelikin vieruspaikka valmiina. Tällaisille päiväreissuille nappaan aina helpon pakettimatkan, kun taas varsinaiset hotellireissut kaupunkiin varaan erikseen. Lyhyellä päiväreissulla maksaa mielellään palvelusta, kun käytännössä pääse kotiovelta satamaan ja takaisin. 

Yleensä meille on sattunut Tallinna päivään hyvä sää, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Ihana sattuma sillä kesäsäät muutoin ovat olleet hyvinkin arvaamattomat. Mittari näytti 24 astetta, mutta aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, tällaiset säät omalla matikallani ovat jo hellettä. Ihanaa että oli poutaa eikä satanut, mutta onneksi ei ollut yhtään tätä kuumempi.

Päiväreissulla maissa on aikaa vain sellaiset reilut kolmisen tuntia. Päätimme ettemme lähde vanhaa kaupunkia pidemmälle, vaan lähinnä kävelemme siellä ja piipahdamme muutamilla kaupoilla, joissa ystäväni halusi käydä. Ei sen puoleen, kuten tiedätte, voisin mainiosti viettää pelkästään vanhassa kaupungissa haahuillen viikon, joten oli kiva viettää päivää näin. Pelkästään kukkatorin kukat ovat minulle näkemisen arvoiset, on ihana huomata miten ne vaihtuvat kauden mukaan, nyt oli jo hitusen syksyisempää oksaa joukossa.

Olimme syöneet aikaisen lounaan jo laivalla. Meillä oli meno- ja paluumatkoilla muuten eri laivat, joka on kivaa vaihtelua. Mennessä söimme lounaan Cinderella, jossa molemmat otimme lohiannokset, laivalta saa oikeasti hyvää ruokaa. Tallinnan päässä ystäväni toivoi kuplavohveleita, eikä minuakaan tähän tarvinnut suostutella. Suuntasimme vanhankaupungin kujalla majailevaan monesti aiemmin hyväksi todettuun, yksinkertaisesi nimettyyn paikkaan - Tallinn Bubblewaffle (Müürivahe 17).

Ystäväni ei ollut aiemmin käynyt Toompean mäellä ihailemassa maisemia, joten kiipesimme sinne. Itse tykkään ihan joka reissu käydä siellä, sillä maisema on erilainen eri vuodenaikoina ja kuukausinakin, joten eihän näkymiin vain kyllästy. 

Iltapäivällä kuuma keli vaati ehdottomasti juomataukoa, joten istuimme ystäväni kanssa terassilla. Löysimme upean lokaation, allekirjoittaneelle on aina miljöö todella tärkeä. Hetki rauhassa keskustelua, naurua ja rento fiilis, joka syntyy kun saa olla hyvässä seurassa kauniissa ympäristössä.

Ystäväni ihmetteli, miten uskalsin lähteä näin valkoisissa vaatteissa päiväreissulle. Asu olikin täydellinen lämpimään päivään, kun puseron sai topin päältä laukkuun tarvittaessa, kun taas esimerkiksi tuulisella laivan kannella kaipasi pitkähihaa. Reissupäivän vaatteet menevät pesuun kuitenkin, mutta valkoisina tulivat kotiin.

Päivän päätteeksi kävimme vielä hakemassa kaupasta palat tuoretta pizzaa välipalaksi, kun ajattelimme syödä ne vielä kohtalaisen rauhassa satamassa ennen laivan lähtöä. Lopulta juoksin pizzapala toisessa ja limsapullo toisessa kädessä laivaan sataman sillalla, joka suljetaan aina veneiden kulkiessa reitillä, jolloin kävelyliikenne pysäytetään. Silta nousikin pariin kertaan, joten vähän kiire tuli lopulta juosta yli. Päiväreissut ovat kivoja, mutta ihan aina tulee lopussa kiire laivaan, joten hikoilua reissulla on aina.  

Vaatekaapin ikilemppari - paljettihame

Paljettihame on ollut vuosia suosikkini ja sellainen, minkä heitän päälle kun haluan pientä ekstraa asuun. Paljetit sopivat ehdottomasti käytettäväksi ympäri vuoden ja tykkään itse nimenomaan pukea paljettihameen kesällä. Paljetit ovat minusta parhaimmillaan muuten tosi simppelin asun kaverina, jolloin ne pääsevät loistamaan, muttei asu ole yliampuva vaikka ihan tavallisena arkiasuna. 

nahkatakki - Human Scales (2023) 

t-paita - Selected Femme (2025) 

hame - Gerry Weber (second hand 2026) 

tennarit - Converse (2026) 

laukku - Gucci (2022) 

Tällä viikolla täällä asuinkaupungissa alkoivat joka vuotiset muutaman päivän kestävät kaupunkifestivaalit. Lähdin kuvassa näkyvällä asulla katsomaan aloitusparaatia, jossa käynnistä on tullut meille joka vuotinen perinne. Viime vuonna tähän aikaan hikoiltiin helteessä, joten minua ei haittaa yhtään vähän viileämmät kelit, jotka sattuivat festivaaleille, aina on hyvä sää kun ei vain sada! Oli myös miellyttävämpää olla ihmispaljoudessa astetta viileämmässä. Paraatin jälkeen suuntasimme ravintolaan illalliselle ja siitä vielä festivaalialuetta tutkimaan.

Kun lämpömittari tosiaan näytti vähän pienempiä lukemia, kaivoin nahkatakin pienen tauon jälkeen päälle. Olen monesti aiemminkin luottanut nahkatakin, t-paidan ja paljettihameen yhdistelmään, tässä samaisessa tapahtumassakin vuosien varrella pukeutunut vastaavasti. Asu onkin jo monta kertaa ”nähty”, mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan? Jokaiseen tapahtumaan ei tarvitse ostaa uutta, vain taas kerran luotin monta kertaa käytettyihin kappaleisiin.  Kukaan muu ei varmasti muista, mitä kenelläkin oli päällä vaikka kaksi vuotta sitten. En missään nimessä halua ostaa jatkuvasti uutta ja yli tarpeiden, vaikken mikään minimalisti olekaan ja tykkään pukeutua sekä toisinaan päivittää vaatekaappia. 

Asussa kaikki muu onkin vanhoja suosikkeja, mutta hame on "uusi". Paljettihameen siskoni oli löytänyt minulle kirpparilta ja ystävällisesti ostanut. Itse olen surkea ostamaan käytettyjä vaatteita, mutta kiva kun muut löytävät vaatteet puolestani.  Alun perin hame on saksalaisen Gerry Weberin mallistoa, mutta siskoni löysi sen maalaiskirppikseltä. Hame on jännä, kun toinen puoli paljeteista on kultainen ja toinen nude, kun paljetit käytössä liikkuvat, hame on hauskan läikikäs. Tämä onkin kivan erilainen kuin pari muuta paljettihamettani. Hame vaati sen saatuani vähän kuminauhan kiristystä, mutta muutoin oikein passeli käyttööni. Second hand vaatteiden kanssa toimin muuten niin, että tuuletan, pesen ja pakastan ne, sillä olen äärettömän tarkka hygienian kanssa. Samaisen hameen kaavailin muuten pukevani uudelleenkin festivaaleille viikonloppuna, joten siitähän tuli heti ihan käyttövaate.