Sadepäivä univormu

Tänään on luvassa sadepäivä, joten loistava aika kirjoitella kesän sadepäivien univormustani. Sadepäivissä on jotain rauhoittavaa, kun tällöin ei ole niin sanotusti pakko mennä ulos ja nauttia kesästä, vaikkei toisaalta kyllä jätä mitään suunniteltua tekemättäkään sateen vuoksi.

takki - COS (2026) 

t-paita - COS (2025) 

hame - Lindex (2025) 

silkkihuivi - Nanso (2026) 

laukku - Louis Vuitton (2014) 

tennarit - Converse (2025)

Monet varmasti tunnistavat, miten kuvat on napattu Suomenlinnassa. Kuten kerroinkin, olimme siellä muutama viikko sitten, kun sadepäivä sattui kohdalle. Olemme suunnitelleet kesään toistakin Suomenlinna visiittiä paremmalla säällä. Nykyisin muuten 90% blogikuvista alkaa olla puhelimella napattuja, vain jotkut asukuvat enää tulee otettua varsinaisella kameralla. Tämä on helpottanut bloggaamista kovin, kun kameraa ei tule kannettua mukana esimerkiksi sateella, kun taas puhelin on tietysti mukana menossa aina.

Minulle on muodostunut omia lempiasuja, joihin turvaudunkin usein. Tällaiset univormut helpottavat niin paljon, kun ei tarvitse pohtia aamulla vaatekaappien edessä mitä sitä päällensä pukisi. Olen ennenkin ylistänyt perus mustaa ribbihametta, joka on yksi lempivaatteeni. Se on helppo heittää päälle erilaisten yläosien kanssa, mikä parasta ei tarvitse niin varoa että hame likaantuu kurakelissä. Hameen kanssa yhdistin yksinkertaisesti valkoisen t-paidan, Cosin kevyen takin ja kaulaan lämmittämään heitin pienen silkkihuvin.

Sadesäällä luotan yleensä lempikenkiini mustiin Converseihin ja laukkuna toimi yksi vanhin laukkuni, Louis Vuittonin Petit Noé. Kyseisen ostin 12-13 vuotta sitten Genevestä. Käytän sitä kausittain ja huolettomasti. Muistan kun ostin laukun ja melko pian siihen tuli ensimmäinen jälki nahkapohjaan sateesta, mutta tavarat ovat nimenomaan käyttöä varten. Nykyisin olen todella huoleton, enkä jätä kyseistä laukkua sadesäällä kotiin. Päinvastoin saatan nimenomaan käyttää laukkua sateella. Vuosien varrella olen muuten monesti meinannut myydä Noén, kuten tein suurimmalle osalle brändin laukuistani. Onneksi tämä kuitenkin jäi, sillä pidän laukun ulkonäöstä aina vain. Mikään käytännöllisin laukkuni tämä ei tosin ole, sillä nyöri on vähän ärsyttävä avata eikä laukussa ole yhtään sisätaskua, sen pitää myös olla aika täynnä, jotta pysyy olalla. Mielenkiinnosta muuten kurkkasin ja kyseinen laukku on nykyään puolet kalliimpi kuin sen ostettuani, ihan hullu hinnannousu.

Mökillä

Ihanaa että parin yön mökkireissu onnistui vielä kesäkuun loppuun. Mökille ajaa kotoa noin tunnin, mutta mieluummin olisimme siellä aina kerralla vähintään pari yötä. Tuntuu ettei yhden yön reissulla ehdi rentoutua, kun pääset paikalle melkein pitäisikin jo lähteä kotiin. Mökkeily on kaivattua vastapainoa kaupunkikaksioon, joten mahtavaa että tällainen mahdollisuus on. Viimeksi olimme mökillä toukokuun puolivälin tietämillä, kun olin kesälomalla. Silloin muuten olimme jopa kolme yötä, tällä kertaa tosiaan kaksi sunnuntaista tiistaihin. Mökillä...

...kävimme mennessä paikallisessa ruokakaupassa ostamassa kaikki mökkiruoat ja juomat. Turistien pitää viedä rahaa mökkikuntiin, eikä kantaa ruokia kaupungista mukanaan. 

...haimme mennessä pitsat paikallisesta ravintolasta ja söimme ne mökin pihalla heti sinne saapuessa. Tämä on ihana perinne ja helpottaa, kun ei tarvitse heti mökille tullessa tavarakuorman kanssa alkaa vielä kokata.

...vietimme muutaman tunnin mökillä miehen vanhempien kanssa, kun meillä oli vahdin vaihto. He lähtivät kotiin ja me tulimme tilalle. 

...sunnuntaina alkuillasta satoi kuuroittain kaatamalla vettä. Hetkeen en ole niin kovaa sadetta nähnyt. Iloitsimme miten vesipadat täyttyivät, sillä saunominen tapahtuu sadeveden varassa. Terassilla oli tunnelmallista katsella ja kuunnella sadetta.

...keräsin luonnonkukkakimpun, vaikka kukkia oli harvinaisen vähän saatavilla. Tienreunukset oli ajettu vasta pitkin kaartuvaa tietä sileäksi, joten kukat olivat saaneet kyytiä. Onnistuin kuitenkin löytämään lupiinia, pari päivänkakkaraa, kissankelloa ja muita luonnonkukkia. Metsään oli pariinkin paikkaan jostain levinnyt ruskoliljaa ja punkkeja uhmaten kävin keräämässä ne. Sain harmonisesti kolme oksaa, joten kimpusta tuli hyvä. Tapani on kerätä ensin kukat ja lopuksi kasata ne kimppuun asetellen paremmin. 

...ihmettelimme lintuja, pihapiirin oli ottanut haltuun västäräkki pariskunta, taivaalta lentelemästä bongasin ainakin haikaran. Myös ötököiden tunnistaminen on hauskaa puuhaa, näimme yhden piikikkään perhosen toukankin. 

 

...nukuin pidempään ja paremmin, kuin kotona, näin on muuten aina. Tosin kävin myöhemmin nukkumaan kuin kotioloissa, kun mökillä voi rentoutua eikä ole pakko herätä kukonlaulun aikaan.

...sunnuntain sadekuuroja lukuun ottamatta sää oli aurinkoinen ja todella lämmin.  Kiitimmekin onneamme, että olimme täällä eikä kaupungissa hikoilemassa. Olimme päättäneet, että lähdemme mökille satoi tai paistoi, kun olin toivonut yhtenäiset vapaapäivät jo viikkoja sitten mökkireissua ajatellen. Hyvä tuuri, että sää suosi! 

...join aamukahvit ulkona ja nautin hiljaisuudesta, kun kuului vain kaunis linnunlaulu. Mökillä muutenkin tulee oltua aamusta iltaan ulkona, mikä on parasta. 

...olin todella vähän somessa, sillä yhteydet ovat uskomattoman huonot. Päivitin vähän omaa Instagramia, muuten olin enemmänkin somelomalla pari päivää, mikä tekee välillä todella hyvää.

...edistin viimeksi mökillä aloittamaani neuleprojektia, jota en ollut neulonut yhtään tässä välissä. Neuloinkin tunteja ulkona ja naurattaa, miten minulla onkin neulojan rusketusrajat, eli taipeet valkoiset ja muuten kädet ruskettuivat. 

...saunoimme puusaunassa joka ilta. Minulle riittää sellainen 70 astetta, mutta miehellä sauna pitää olla kuumempi. 

...söimme tietysti myös ulkona päivittäin, ruokaa grillistä ja uusia perunoita ehdottomasti aidolla voilla! Illalla grillasimme makkaraa.

...keräsin mukaan pihan ainoat raparperit ja kotona leivoin heti raparperipiirakan. En muista milloin olisin raparperipiirakkaa viimeksi tehnyt ja siitä tuli hyvää. Tein perinteisen kermaviilitäytteisen ja itse laitan muuten aina täytteitä tuplat. 

...harmitti kovasti, kun tiistaina piti lähteä kotiin, olisimme viihtyneet hyvin vielä pari yötä ainakin. Mökiltä lähtiessä tulee aina haikeus, mutta onneksi sinne pääsee taas takaisin. 

Iltapäivä Strömforsin Ruukissa

Minulla on tosiaan useampi kohde, joissa haluan kesän aikana vierailla. Ihan pian on jo ensimmäinen kesäkuukausi kulunut, kun kesäkuun lähenee loppuaan. Kesäähän on ruhtinaallisesti jäljellä, mutta ihanaa silti, miten muutamia kohteita olen jo voinut ruksia pois omalta bucket listalta. Yksi ihana käymisen arvoinen kohde on Strömforsin ruukki. 

Lähdimmekin arkisena iltapäivänä miehen ja hänen vanhempiensa kanssa käymään kesäreissulla ruukissa. Pääsimme matkaan kahden maissa, kun pääsin töistä, vaihdoin pikaisesti vaatteet ja menoksi. Olen ennenkin todennut, miten en missään nimessä halua, että elämä menee vain töissä puurtamiseksi ja loman odotukseksi. Saati että odottaisi vain eläkepäiviä, jotta ehtisi tehdä mitä tykkää, ihan hirveä ajatus. Vaikkei työni ole todellakaan mitään vaativaa asiantuntijatyötä, se vie kuitenkin viikosta paljon aikaa, kuten tälläkin viikolla olen ollut kuusi päivää töissä. Siinä sivussa kuitenkin ehdin toteuttaa kesäpäivän reissun. Elämä tosin vaatii suunnittelua ja hyvää ajanhallintaa. Mikäli en suunnittelisi kalenteri kourassa menoja etukäteen, jäisivät monet kohteet luultavasti käymättä. Minulla onkin käytännössä koko kesän menot kaavailtu aina elokuun loppuun. Monesti kun ihmiset puhuvat etteivät ehdi jotain, usein on kyse ihan vain saamattomuudesta, anteeksi vain suorasanaisuuteni. 

Strömforsin ruukki on ihana lähikohde, sillä sinne ajelee kotoa puolisen tuntia. Lokaatio kuuluu Loviisaan ja sijaitsee kauniisti Kymijoen varrella. Kävimme täällä myös viime kesänä miehen vanhempien kanssa, mutta vasta elokuun lopulla. Ajattelimme, että olisi kiva tehdä ruukilla käynnistä joka kesäinen perinne, jollainen tästä onkin alkanut muodostua. Kyseinen ruukki on muuten yksin Suomen parhaiten säilyneistä ruukkialueista. Täällä on ihana levollinen ja kiireetön tunnelma, juuri niin kuin aika olisi pysähtynyt. 

Ruukin tunnusmerkit ovat punaiset puutalot, jotka istuvat jotenkin ihanasti vihreän luonnon kanssa. Lukemani mukaan puutalot eivät ole aina olleet punaisia, mutta olisi vaikea kuvitella niitä enää minkään muun väriksesi, kuten keltaisiksi. Punaisia pelargoneja oli myös kauniisti istutettu ja bongailin paljon muitakin punaisia ihania yksityiskohtia, kuten linnunpöntön.   

Päivä kuluisi paikan päällä ihan vain kävellen ja katsellen, mutta löytyyhän täältä ainakin useampi ravintola, kahvila, museo sekä suloisia puoteja. Istahdimmekin melko pian paikalle tultuamme ulkokahveille, itse tosin tilasin lohikeittoa, kun nälkä kurni jo tässä vaiheessa päivää.Ulkona oli tunnelmallista nauttia kesäpäivästä, kun sääkin oli ihan täydellinen, ei liian kuuma mutta kuitenkin aurinko paistoi pilvien välistä. Niin se vain on, että poutasää tekee kesällä paljon, kun on kivempi olla ulkona tällöin. 

Kuten olette ehkä huomanneet, suosin neutraaleja värejä pukeutumisessa, mutta muutama värikäs vaate minulta löytyy. Punaiseen taittava oranssi t-paita on pirteä ja toimii mielestäni kivasti valkoisen hameen parina. Olen monesti maininnut, että suosin simppeleitä vaatekappaleita, jotta voin helposti yhdistellä niitä keskenään eikä vaatekaapeilla tarvitse viettää aikaa tuntitolkulla viikossa, tämä vapauttaa aikaa nimittäin paljon muulle elämälle. Tämä asu oli kivan rento iltapäivään ruukissa. Hame ja paita ovat Cosilta, laukku Majen ja aurinkolasit Chimin. 

Tarjouduin ottamaan yhteiskuvia eräästä perheestä ja siinä minä ohjeistinkin heitä kuvakulmiin, kun paikkaakin vaihdettiin. Kuulin myös ensimmäisestä sanasta heidän olevan kotoisin Lappeenrannasta. Murre on samoilta kulmilla, josta olen lähtöisin, joten siinä on aina jotain ihanan tuttua. Nykyäänhän olen asunut yli puolet elämästäni Kymenlaaksossa, mutta Lappeenrannalla on aina paikka sydämessä. Asuinkaupunkini sijainti on kyllä omaan elämääni täydellinen, sillä täältä pääsee näppärästi moneen lempikaupunkiini ja kohteeseen.

Kesäpäivään kuuluu tietysti jäätelö, joten anopin kanssa kävimme kioskilla. Hauskasti keskeltä historiallisia rakennuksia sai gelatoa kuin Roomasta konsanaan. Miljöö kuin maaseudulla, jäätelö kuin Italiassa, tässäpä ihana combo!

Veden päällä oleva keinu on yksi paikan erikoisuus ja kieltämättä aina kuumottaa, tipahtaako veteen. Keinun narut onneksi tunnutaan vaihdettavan vuosittain. Keinu oli tosin vähän vino, mutta kyllä siinä jotenkuten kyydissä pysyi. Paras neuvo, jonka sain aikoinaan yläasteen kotitalousopettajalta, älkää koskaan menettäkö lapsenmielisyyttä. Toden totta, kyllähän lähemmäs nelikymppinen voi keinua, ja niin keinui muuten vuosikymmeniä vanhempi anoppikin. 

Ruukissa oli ilmainen taidenäyttely, joka sijaitsee historiallisessa tallissa. Miljöö toimi loistavasti upeiden maalausten lokaationa. Tunnelmallisesti lankkulattia narisi siihen astuessa ja pari lintuakin oli ilmeisesti majoittunut tänne. Taulut olivat toki myös myynnissä, joten jos etsit täytettä olohuoneen seinille, ehkä sitä löytyy täältä. Kesän aikana näyttely vaihtuu muuten useamman kerran. Ainiin pakko mainita noista miehen kengistä, jotka ovat Adidaksen 3D-tulostetut lenkkarit, ihan hullua miten kenkiäkin tehdään nykypäivänä. 

Muutama tunti kului kuin huomaamatta kesäisestä iltapäivästä nauttien. Lopuksi ostimme kotiin vähän tuliaisia, mehua ja suklaata, puolukka limsa sen sijaan ei edes ehtinyt kotiin asti. Oikein onnistunut iltapäivä ja olkoon tämä muistutuksena, että kesää ehtii hyvin viettää, vaikkei lomasta olisi tietoakaan. 

Kysytään tekoälyltä, millainen on Anne Jennika blogi?

Tekoälyyn suhtaudun melko varauksella, muttei siltä voi totaalisesti enää nykyisin välttyä. Sen enempää kantaa ottamatta, en esimerkiksi itse käyttäisi blogissa tekoälyn luomia kuvia tai laatisi työhakemusta tekoälyllä. Mutta myönnettäköön, että välillä kinkkisissä kysymyksissä turvaudun tekoälyn apuun. Esimerkkinä mökkireissulla kiinnosti luonnossa olevat ötökät tai ampiaisen pesän rakennus. Inspiroiduin myös taannoisesta Tyylimurun Tiinan postauksesta, jossa hän kysyi tekoälyltä, millainen hänen bloginsa on? Postaus oli hauska ja tekoäly kyllä osasi kuvailla just eikä melkein. Kiinnostuneena kysyin itsekin, millainen blogi on Anne Jennika? Tänne on löytänyt tilastoja katsellessani myös paljon uusia kävijöitä, joten ehkä tällainen pieni esittely tähän väliin onkin paikallaan. 

"Anne Jennika on suomalainen, kolmekymppisen naisen ylläpitämä asupainotteinen lifestyleblogi. Se on rento, henkilökohtainen ja positiivinen blogi, jossa keskitytään arjen kauneuteen, mukavuuteen ja tasapainoiseen elämään.

Pukeutuminen ja tyyli (pääpaino): Arkiasuja, ajattomia ja vaihtelevia asukokonaisuuksia pienellä twistillä. Keskitytään perusvaatteisiin, vaatekaapin karsimiseen ja siihen, miten luoda monipuolisia lookeja pienellä vaatevarastolla. Tavoitteena on kultainen keskitie kuluttamisen kanssa – ei liiallista shoppailua, mutta silti inspiroivia ja käytännöllisiä asuja.

Matkailu: Erityisesti Tallinna (usein toistuva suosikkikohde), kotimaan retket (esim. Suomenlinna, Helsinki) ja satunnaiset pidemmät matkat (kuten USA/New York). Matkailu on rentoa ja suunnitelmallista – ei budjetti- eikä luksusmatkailua.

Käsityöt: Kausittaisesti neulominen (esim. pipot, kaulaliinat), ompelu ja muut DIY-projektit. Kirjoittaja on taitava käsityöläinen ja jakaa myös ohjeita.

Muut lifestyle-aiheet: Kuukausikoosteet, arjen fiilistely, vuodenaikojen vaihtelut, hyvinvointi ja pienet ilot (ruoka, luonto, tunnelmat).

Kirjoitus on sujuvaa, rentoa ja henkilökohtaista – ensimmäisessä persoonassa, arkikielellä ja pohtivalla otteella. Vibe on optimistinen, iloa korostava ja visuaalinen: paljon asukuvia, matkakuvia, luontoa ja kauniita yksityiskohtia. Blogi sopii hyvin niille, jotka etsivät inspiraatiota arkiseen, kestävämpään tyyliin ja rentoon matkailuun ilman liiallista kulutusta tai stressiä. Kirjoittaja kuvaa itseään visuaaliseksi, mukavuudenhaluiseksi ja suunnitelmalliseksi henkilöksi, joka nauttii vaihtelusta mutta palaa mielellään tutuihin paikkoihin (kuten Tallinnaan).

Blogi sopii huonosti niille, jotka kaipaavat jännitystä, luksusta, kiistaa tai äärimmäisyyksiä. Se on lempeä, visuaalinen ja arkeen keskittyvä paikka – täydellinen rentoutumiseen ja inspiraation hakemiseen, mutta ei kaikille. Jos pidät rauhallisesta, positiivisesta ja käytännöllisestä tyyliblogista, se on loistava; muuten voi tuntua liian “tavalliselta” tai toisteiselta (esim. toistuvat Tallinna-postaukset)."

Mielestäni tekoäly onnistui kuvaamaan pikkuruista blogiani täydellisesti. Jos nämä aiheet kiinnostavat, niin lämpimästi tervetuloa tänne blogini pariin! Olisi myös ihan kuulla, mitä kautta löysit tänne ja millainen lukija sieltä ruudun takaa löytyy? 

Kaupunkijuhannus

Oikein mukavaa juhannuksen jälkeistä maanantaita! Suuri osa suomalaisista tuntuu jäävän juhannuksesta kesälomille, mutta itse olin heti aamukuudelta töissä. Ihanaa kuitenkin, että juhannukseen tuli kolmen päivän vapaat, sillä kuten olen ennenkin todennut, todella monet työskentelevät oli joulu tai juhannus, vaikka some antaa usein ymmärtää, miten kaikki viettävät vapaita pyhinä. Vietimme tuttuun tyyliin kaupunkijuhannuksen, sillä mikään pakkohan ei ole juuri juhannuksena mökille mennä. Emme ole itse asiassa koskaan miehen kanssa viettäneet kokonaista juhannusta mökillä. Suuntaamme tosin mökille luultavasti tämän viikon lopulla, mutta keskikesää emme siellä tosiaan vietä. 

Pidän kaupunkijuhannuksesta, ja on ihan vanha luulo, ettei kaupungissa olisi juhannuksena ketään muita. Tuntuu, että viime vuosina kaupunkijuhannukset ovat vain yleistyneet ja eihän sekään ole mikään itsestäänselvyys, että kaikilla edes mökki olisi tai pääsyä sukulaisten tiluksille. Juhannusta voi viettää mökillä, kaupungilla, kotona, ihan miten itse haluaa sitä viettää tai olla viettämättä. Tänä vuonna ainakin sää suosi juhlijoita, kun parin viikon sateiden jälkeen oli pelkkää aurinkoa ja lämmintä. 

Juhannus perjantaina olimme alun perin ajatelleet menevämme lähisaareen kävelemään sekä paikan ravintolaan syömään, mutta päivän aikana suunnitelmat vaihtuivatkin ihan maissa oloon. Kävelimme kaksi kaunista kodin lähellä olevaa puisto läpi, joissa oli muutama muukin ihailemassa kukkaloistoa. Alppiruusujen aika alkoi olla ohi, vaikka nämä lilat versiot kukkivat aina pinkkejä myöhemmin. Pionit sen sijaan olivat juuri nyt parhaassa loistossaan. Täältä asuinkaupungista löytyy ehdottomasti Suomen kauneimmat puistot. 

Juhannuksena oli sopivat lämpöasteet, ei tuskaista kolmeakymmentä vaan miellyttävää reilua parin kympin asteita. Juhannusasuna toimi tietysti mekko, jostain syystä miellän valkoisen mekon juhannukseen, joten sellainen päälle tietysti. Mekon ostin huhtikuussa Tallinnasta, se onkin ainut mekkohankinta tälle vuodelle.

Terassikahvit tietysti kuuluivat juhannukseen, eikö olekin tunnelma melkein kuin ulkomailla olisi? Mutta olemme aivan lähellä kotia. Katsoin kuvia itsestäni, että olenpa harvinaisen valkoinen iholtani, sitä se töissä sisätiloissa olo kaiket päivät teettää. Vähän väriä pintaan tulikin juhannuksena ulkona ollessa, vaikken varsinaisesti mikään auringonpalvoja enää olekaan. 

Kaikki kaupungin ravintolat eivät luonnollisestikaan olleet auki, mutta onneksi meillä oli muutama eri vaihtoehto, joten nälkäisinä ei tarvinnut olla. Minä valitsin listalta pitsaa ja mies pihvin. Ravintolassa kävi muuten kova kuhina, kun ovi kävi jatkuvasti. Monet hakivat ruokaa mukaan ja osa jäi paikan päälle syömään.

Ravintolasta me suuntasimme terassille, jossa oli livemusiikkia ja ihana kesäinen tunnelma. Täältä jäätelökioskille ja sieltä vielä toiselle terassille, joka muuten sijaitsee hauskasti kotikatumme varrella. Minusta on parasta asua keskustassa, kun kaikkialle voi kävellä, enkä kaipaa täältä pois. 

Lauantaina huomasin miten kaipasin yksinkertaisesti kotona oloa, sillä en edes muista, milloin olisin ollut kunnolla vain kotona. Ihan kun pitkästä aikaa oli aikaa keskittyä hetki omiin projekteihin, kuten blogin kirjoittamiseen. Postaukset eivät synny itsestään ja blogi onkin elämäni pahin aikasyöppö, mutta myös rakkain harrastukseni. Luonnostelinkin useampaa postausta sekä aloitin uuden projektin, nimittäin legokimpun rakennuksen. Sain syntymäpäivälahjaksi aiemmin viikolla upean lego kukkakimpun, jonka näppäränä kasasin kokonaisuudessaan päivän aikana valmiiksi. Muistan kun näin kimpun pari vuotta sitten Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, jonkun kotona upeana sisustuselementtinä ja siitä asti se on ollut mielessä. Kukkakimpun maljakkona toimii isoäidin vanha martta-maljakko. 

Juhannus sunnuntaina minulle on tullut jo lähes perinne suunnata Helsingin keskustaan, joten niin tein tälläkin kertaa. Keskustassa oli moni muukin, joten todellakaan kaikki eivät poistu kaupungista viettämään keskikesän juhlaa. Saavuin kaupunkiin puolen päivän maissa, joten suuntasin heti lounaalle Kappelin terassille. Valitsin palan fetapiirakkaa höystettynä salaatilla. Heiltä saa ihan parasta lohikeittoa, mutten kaivannut nyt lämmintä ruokaa. Tiesin nimittäin, että menen myöhemmin kahville ja jäätelölle kuitenkin, joten halusin vähän pienempää purtavaa tähän väliin. 

Kuten tiedätte, tykkään kävellä kaupungilla ja katsella rakennuksia. Kävelin muun muassa Kauppatorilla ja Katajanokalla, josta löytyy muuten yksi Helsingin upein katu, Luotsikatu. Samassa korttelissa sijaitseva Le Paris -kahvila on ollut listallani ja nyt avonainen ovi oikein kutsui sisään, joten istahdin jääkahville ja kakkupalalle.

Vietin lähinnä päivää ulkona, istuen puistoissa kävelemisen lisäksi sekä piipahdin Superterasilla Jymyn jäätelökioskilla. Piipahdin myös tutkimassa alennusmyyntejä. Mitään pukeutumiseen en kuitenkaan nyt kaivannut ja oli kiva huomata, etten halunnut ostaa yhtään uutta vaatetta. Joka kesä ei tarvitse ostaa uusia kesävaatteita. Päälläni oleva mekko onkin muuten vuoden takaa löytö alennusmyynneistä ja on palvellut jo monessa mukana.