Neulottua - palmikkopipon ohje

Viitisen vuotta sitten vasta aloitellessani neulomisharrastusta, neuloin omasta päästä palmikkopipon, jonka samaa ohjetta hyödynsin taas viime vuoden lopulla, kun neuloin tummanruskean version. Halusin käyttää pois aiemmin neulomastani villapaidasta jäänyttä Novitan Tuuli mohairlankaa, jonka kaveriksi ostin black friday tarjouksesta Sandnes Garn Tynn Peer Gyntiä, joka on kivan ohutta villalankaa. Pipon ohje on aikoinaan tänne blogiin ylös kirjoitettu, mutta päätin kirjoittaa ohjeen uudelleen vähän selkeämpään muotoon. 

Tarvitset: Haluamaasi lankaa (esimerkiksi mohairia ja fingering-vahvuista lankaa yhdessä neulottuna, molempia 200m kerät), koon 3,5 pyörö- ja sukkapuikot, palmikkopuikon, silmukkamerkkejä sekä neulan päättelyyn. 

Ohje: Luo haluamallasi langalla löysästi 96 silmukkaa 3,5 pyöröpuikoille. Neulo resoria 2 oikein, 2 nurin joustinneuleella, kunnes resori on noin 20 cm. Resorin jälkeen aloita palmikko-osuus. Neulo ensimmäinen rivi, neljä silmukkaa nurin, kahdeksan oikein, samalla lisäten tasaisesti 12 silmukkaa, nostamalla lanka silmukoiden välistä kiertäen ja oikein neuloen. Lopuksi ensimmäisellä rivillä resorin jälkeen on 108 silmukkaa. 

Jatka neuloen 4 nurin ja 8 oikein, neulo yhteensä seitsemän riviä resorin jälkeen. Kahdeksannella kerroksella tehdään palmikon kierto, kuten jatkossa tehdään joka kahdeksas kerros, eli välissä neulotaan seitsemän sileää riviä ja kahdeksannella palmikon kierto. Neulo näin, kunnes palmikko-osuuden pituus on n. 16 cm, eli olet tehnyt yhteensä kuusi kertaa palmikon kierron. Kavennukset alkavat heti kuudennen palmikonkierron jälkeen. Vaihda puikot sukkapuikkoihin, kun kavennukset niitä vaativat.

Kavennukset: 

1. krs: 2 nurin, 2 nurin yhteen, 8 oikein, toista koko rivi. 

2. krs: 1 nurin, 2 nurin yhteen, 8 oikein, toista.
3. krs: 2 nurin yhteen, 8 oikein, toista.
4. krs: 1 nurin, 3 oikein, 2 oikein yhteen, 3 oikein, toista. 
5. krs. 1 nurin, 3 oikein, 2 oikein yhteen, 2 oikein, toista.
6. krs. 1 nurin, 2 oikein, 2 oikein yhteen, 2 oikein, toista.
7. krs: 1 nurin, 1 oikein, 2 oikein yhteen, 2 oikein, toista.
8. krs: 1 nurin, 1 oikein, 2 oikein yhteen, 1 oikein, toista.
9. krs: 1 nurin, 1 oikein, 2 oikein yhteen, toista.
10. krs: 1 nurin, 2 oikein yhteen, toista.
11. krs: koko kerros 2 oikein yhteen.

Lopuksi puikoilla on 9 silmukkaa, katkaise lanka, pujota se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele hyvin nurjalle puolelle.

Pakkaspäivänä Porvoossa

Vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa Porvoon Valot tapahtumassa. Päätin tuolloin, että jos vain aikataulut antavat periksi, siitä tulee vuosittainen perinne. Uuden kalenterin ostettuani, olinkin hyvissä ajoin merkannut kivoja tapahtumia vuoden alkupuolelle muistiin, kuten tämän Porvoonkin. Onneksi aikataulut osuivat yksiin ja pääsin menneenä lauantaina käymään Porvoossa. Sain vielä miehen kaveriksi ja Porvoo itsessäänhän on tunnelmallinen ihan kaikkina vuodenaikoina. 

Päivälle sattui ihana auringonpaiste ja aika rapsakka pakkanen. Kuten olen sanonut, pidän pakkasesta eikä minusta tunnu liian kylmälle ulkona juuri koskaan. Talvi on pukeutumiskysymys, kun vuorautuu villaan, niin pysyy lämpimänä. Oman makuuni niitä täydellisiä pakkaspäiviä ovat juuri nämä, kun aurinko paistaa, ei tuule ja mittari on siinä viidentoista pakkasasteen tuntumassa.

Saavuimme kaupunkiin puolenpäivän maissa, joten suuntasimme heti lounaalle. Minulla on muutama oma lempiravintola vanhassa kaupungissa, mutta tällä kertaa päätimme kokeilla jotain muuta ravintolaa. Monesti olin ohimennen huomannut torin lähellä sijaitsevan Via Armonian, joten tällä kertaa askeleemme veivät sinne. Eikä tarvinnut pettyä, tykkäsimme molemmat pizzoista kovasti ja uusi suosikki löytyi. Tänne palaamme varmasti, sillä listalle jäi useampi kokeilemisen arvoinen yhdistelmä.

Saavuimme tosiaan Porvooseen hyvissä ajoin, vaikka itse valotapahtuma starttasi vasta kuudelta illalla. Halusimme kuitenkin tunnelmoida kaupungissa muutenkin. Kokemuksella tiedän, että myöhemmin päivästä kaupungissa on porukkaa ruuhkaksi asti, joten on kiva kävellä muun muassa vanhassa kaupungissa aamupäivästä rauhassa. Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja joen vartta useamman kerran, sanoinko jo että sää oli täydellinen ulkona kävelyyn?

Viimeksi kun kävimme Porvoossa marraskuun lopussa, oli vanhankaupungin joen ylittävä silta vielä remontissa. Lopulta silta valmistui puoli vuotta etuajassa, sillä se saatiin valmiiksi jo joulukuun puolella. Pääsimmekin kävelemään uudella sillalla, joka sopi kauniisti postikorttimaisemaan. 

Porukkaa oli lähtenyt sankoin joukoin nauttimaan kauniista lauantai-päivästä, kun monet kävelivät pitkin jäätynyttä Porvoon jokea. Kävelijöiden lisäksi jäällä näkyi niin pyöräilijää, moottoripyörällä taiteilevaa kuin useampia moottorikelkkoja. Itse en jäälle uskalla, vaikka olisi kuinka kova pakkanen, sillä pinta-alaa kävelyyn löytyy ihan maankamaraltakin tarpeeksi ja minulla on tarpeeksi korkea itsesuojeluvaisto.

Aiemmin viikolla olleen J. L. Runebergin päivän kunniaksi olimme jo kotona puhuneet, että suuntaamme kahvilaan, josta löytyy niin Runebergintorttuja kuin laskiaispullia. Kylmä sää vaati tietysti myös kaakaota. Omaan makuuni parhaat kaakaot ja pullat saa kahvila Fannysta vanhankaupungin sydämestä, mutta taas kerran sinne mennessä oli kahvila tupaten täynnä, kuten viime kerrallakin. Onneksi lähes naapurista löytyy kahvila Helmi, josta saimme pöydän, vaikka täyttä oli sielläkin. Kerran talvessa pitää laskiaispulla syödä, vaikka totta puhuen en ole mikään kova pullan ystävä ja jopa kaduin, etten tilannut jotain vitriinin herkullista kakuista. 

Tein sattumalta vanhankaupungin pikkuputiikista ihanan löydön, kun bongasin tuon ruskean hupullisen tikkitakin ohi kävellessä. Ikuisuusostolistallani on ollut vuosia tikkitakki, jossa olisi huppu, mutta ole säännöllisesti sellaista etsinyt. Vanille Home -liikkeeseen sisään astuessa löysin alerekiltä yhden takin, tuon ulkona olleen liian pienen lisäksi, joka olikin juuri minulle hyvä. Takin ollessa vielä alennettuna puoleen, ei tarvinnut pitkään miettiä ja nappasin takin itselleni. Tiedän että takille tulee minulla hurjasti käyttöä niin töihin mennessä kuin muutenkin, se on rento mutta siisti kaupungillekin. 

Viihdyimme Porvoossa kävellen tunteja ja olen monesti sanonutkin, miten suosikkipuuhaani on kävellä eri maisemissa. Vanhankaupungin kadut olivat paikoittain todella liukkaita, mutta onneksi kokemuksella tiesin, miten kannattaa laittaa hyvät, pitäväpohjaiset kengät jalkaan, esimerkiksi Uggeilla en uskalla Porvooseen lähteä. Lumi tekee kyllä niin kauniisti tunnelmaa talvella ja helmikuu onkin yksi lempikuukauteni nykyään. 

Yksi suosikkimme on joen varrella sijaitseva Porvoon Paahtimo, jossa on kiva istua lasitetulla terassilla käytännössä joen päällä kesät talvet. Lämpölamput ja kuuma kaakao lämmittivät. Tilasin myös välipalaksi palan lohipiirakkaa, sillä lounaasta oli kulunut jo monta tuntia ja olimme kaupungissa myöhään iltaan asti. 

On aina ihanaa huomata, miten helmikuussa päivä on pidentynyt selväsi. Tästäkin syystä pidän helmikuusta kovasti. Vielä on talvi kauneimmillaan, muttei ole enää jatkuvasti pilkkopimeää. Helmikuussa alkaa olla jo toivoa keväästä, vaikken varsinaisesti kevättä vielä kaipaakaan. Nautitaan nyt tästä lopputalvesta ja eletään hetkessä!

Kuuden maissa alkoivat Porvoon valojen kohteet syttyä ja kiersimmekin kaikki teokset läpi. Samalla näki vähän uusia lokaatioita Porvoosta, emme olleet esimerkiksi aiemmin käyneet Runebergin talolla, jonka pihapiiristä löytyi upeat väriä vaihtavat leningit. Lisalleni pääsikin talossa sijaitseva Runebergin museossa käynti, joka täytyy toteuttaa ensi kerralla. Muutenkin Porvoossa oli niin kaunista pimeälläkin, katsokaa nyt noita jäälyhtyjäkin.

Pakkaskelien luottovaatteita

Mittari näyttää kymmenen astetta pakkasta, muttei tuule. Lunta satelee hiljalleen alas, muttei sellaista inhottavaa märkää vaan kauniita lumihiutaleita, jotka eivät kastele vaatteita. Ihan täydellinen talvisää kerta kaikkiaan. Päivä on pidentynyt selvästi, neljän jälkeenkin on vielä valoisaa. Kevättä kohden mennään, mutta vielä on talvi parhaimmillaan. Ihana että saimme lunta tähän talveen vihdoinkin, vaikka alkutalvesta viime vuoden puolelta ei siltä näyttänytkään. 

villakangastakki - &Other Stories (2019) 

alla villamekko - Samsoe samsoe (2021) 

pipo - neulottu (2021) 

nahkarukkaset - Lindex (2016) 

nilkkurit - Vagabond (2024) 

laukku - Yuzefi (2026) 

Pakkaset ovat viime päivinä paukkuneet toisinaan pitkälti yli viidentoista asteenkin, mutten ole palellut kertaakaan. Talvella ei ole pakko vuorautua untuvatakkiin, itse en edes sellaista enää omista. Paksut untuvatakit jäivät pitämättä, sillä harvoin on niin kylmä, että tämä kuumakalle täällä etelässä palelisi. Minulla onkin muutamia luottovaatteita ja asusteita pakkaspäiviin, kun tulee vietettyä aikaa enemmän ulkona. 

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas, tärkeintä talvipukeutumisessa ovat hyvät luonnonmateriaalit ja väljät vaatteet lämmittävät enemmän kuin ihon myötäiset. Esimerkiksi vuosia vanha &Other Storiesin takki on 100% villaa ja on yksi lämpimin talvitakkini, siihen turvaudun myös kovimmilla pakkasilla. Kun takin alle pukee lisäksi villaa, kuten minä villamekon, ei tarvitse palella. 

 

Yksi parhain hankinta talvikeleihin on ollut muutama vuosi sitten ostamani Vagabondin talvinilkkurit, jotka näyttävät ulkoa tavallisille nahkanilkkureille, mutta niissä on sisällä lämmin karvavuori, ole lisännyt kenkiin vielä lampaankarvapohjalliset. Kengät ovat kauniin simppelit, hyvät jalassa ja pitävät pohjat ovat turvalliset liukkailla kaduilla. 

 

Päätäni en halua pakkasella palelluttaa, joten onneksi tykkään neuloa pipoja ja niitä myös käyttää. Talvella voi myös huoletta venyttää kampaajalla käyntiä, joten sekin hyvä puoli erilaisissa päähineissä. Kuvien palmikkopipon olen neulonut jo viisi vuotta sitten. Muutekin asussa on vanhempia hankintoja kaikki laukkua lukuun ottamatta. Ilahdun aina kun huomaan, miten samat vaatteet ja asusteet toimivat vuodesta toiseen käytössäni. 

Laukkutytön tunnustukset

Kuten ehkä tiesittekin, laukut ovat paheeni. En omista isoa korkokenkäkokoelmaa, kun kengät ovat minulle lähinnä käytännön sanelemat, joissa pääsen paikasta a paikkaan b. En osta oikeastaan koskaan kosmetiikkaa kokeilumielessä, ainoastaan tarpeeseen. En vietä aikaani viikonloppuisin kuppiloissa, mutta laukkuja omistan enemmän kuin laki sallii. Laukku on käyttötavara, joita ei kenellekään tarvitse olla kymmenittäin, mutta ovat oman elämäni turhamaisuus. Elämä muuttuu, tarve vaatteiden suhteen vaihtelee paljon esimerkiksi työpaikan mukaan, mutta laukut menevät aina. Onkin tehtävä tunnustus, ostin kaksi uutta laukkua heti vuoden alkuun. Puolustuksena sanottakoon, että samalla laitoin neljä laukkua myyntiin, jolloin balanssi pysyy kaapissa.

Olen pidempään ihastellut Yuzefin laukkuja. Törmäsin niihin aluksi Helsingissä My o My putiikin ikkunassa useampi vuosi sitten, muistan napanneeni kuvan, jonka jälkeen tutkin laukkuja tarkemmin kotona. Viimeksi Helsingissä käydessä tammikuun alussa kävin Stockmannilla sovittelemassa laukkuja ja ihastuin vielä enemmän. Sovitin muun muassa brändin ikonista Mochi -mallin laukkua, josta löytyy useampaa kokoa ja lukemattomia upeita sävyjä. Laukut ovat laadukkaita ja hinnat keskihintaisia, kyseessä ei ole nelinumeroiset hintalaput. Minulla on nykyään tietty kolminumeroinen summa, jonka olen valmis laukusta maksamaan, brändin laukut ovat tosin hieman yläkanttiin omaan rajaani nähden. 

Pohdinkin, että kun saan kirppismyynneistä vuoden aikana tuottoja, olen nimittäin jo kohta parin vuoden ajan myynyt hulluna vaatteita ja asusteita pois, sijoitan ne Yuzefin laukkuun. Kaappien karsinta muuten yltyi entisestään putkiremontin lähestyessä, kun tyhjensin niin eteistä, kaappeja kuin häkkivarastoa. Myin surutta pois kaikki ne ihanimmat, mutta liian pienet tai liian vähällä käytöllä olleet vaatteet, nakkasin jättimäisen kassin vuosia vanhoja kenkiä Fidaan, kävin kaikki kosmetiikat läpi ja heitin vanhentuneet pois, lopuksi karsin vielä kaikki turhat joulu- ja pääsiäiskoristeet.

Kuinkas lopulta kävikään, kun kurkkasin brändin omille verkkosivuille, jossa oli laukkuja -40% alennuksella! Haluamani Mochi -laukkumalli, täydellisessä sand sävyssä mokkanahassa tuli heti vastaan. Alunperin olin tosin sovittanut ja pohtinut mokkanahkaista laukkua vähän tummemmassa taupen sävyssä. Päivien pohdinnan jälkeen, päätin tilata laukun. Alennus oli yksinkertaisesti niin hyvä, että olisi ollut hullua odotella myöhempään ja ostaa laukku normaalilla hinnalla, kun se minulla kuitenkin suunnitteilla oli. 

Samalla tutkin verkkosivuilla muitakin alennuksessa olleita laukkuja, ihastuin palavasti Pretzel -mallin laukkuun, jota en ollut aiemmin nähnytkään. Hieman vaikutti tämän mallin ehkä tuotannosta poistuvan, kun en löytänyt sitä oikein mistään muualta Googlailun jälkeen myynnistä. Saatte kutsua hulluksi, mutta lopulta päätin ostaa senkin, kun alennus oli sen verran kova. Tätäkin mallia olisi ollut muutamassa kauniissa ruskeassa mokkanahassa saatavilla, mutta valitsin käytännöllisyyden takia helpon mustan "kivipintaisen" nahkalaukun.

Laukut tulivatkin lähetin mukana kotiin toimitettuna ihan muutamassa päivässä ja olen hurjan tyytyväinen laatuun. Ainoastaan käsittelykulut tilaukselle olivat aika kovat, kun molempiin laukkuihin tuli hinnan päälle 30 euroa, eli yhteensä "postitus" maksoi 60 euroa. Tällaiseen en ole ennen törmännyt, tosin en tiedä vaikuttiko, kun kyseessä on brittibrändi, vaikkei laukkuja Englannista lähetettykään. Toisaalta 40% alennus kummastakin vähän kompensoi kovia käsittelykuluja.

Pidän yleisestikin laukuista, jotka ovat sopivan simppeleitä, mutta niissä pitää olla jokin juju, kuten muoto tai esimerkiksi erikoinen kahva. Yuzefi osuukin kultasuoneen oman makuni kanssa. Vaalean mokkalaukun hankin kevät mielessäni, se tulee olemaan ihana esimerkiksi tennareiden ja trenssin kanssa. Tiedostan kyllä paremmin kuin hyvin, että mokkanahka on arka, mutta pyrin olemaan käyttämättä laukkua sadesäällä ja suihkutin siihen myös heti suojasuihkeen pintaan. Musta "kivipintainen" nahkalaukku sen sijaan on päässyt heti arkikäyttöön, se on huoleton ja helppo kaveri kaikkialle. 

Vaalea talviasu ja viikon puheenaihe

Kuten monesti sanottu, pidän talvesta, eikä se ole tuntunut vielä yhtään pitkälle. En valita pakkasesta, päinvastoin, mutta kesähelteillä tuskastelen, joten en haaveile niistä tippakaan tässä tammikuun loppupuolella. Minusta talvipukeutuminen on ihan parasta, villapaidat, pipot, villakangastakit, sellainen ihana helppous ja mukavuus on kovasti mieleeni. Tykkään esimerkiksi talvella hurjasti tällaisista vaaleista talviasuista. Tallinnasta loppukesästä ostettu ruututakki on ihana lisä talvigarderobiin. Pidän takissa ihan kaikesta, sävystä, villamateriaalista, mallista ja vähän lyhyemmästä pituudesta. Takki on myös silmääni ajaton, sillä teen vaate- ja asustehankinnat sillä ajatuksella, että ne ovat minulla pitkään. 

pipo - neulottu (2025) 

takki - Veta (2025) 

laukku - Chloé (2019) 

saappaat - Pavement (2022) 

käsineet - &Other Stories (2022) 

Talviasuista talven yllättäjään ja viikkoni kovimpaan puheenaiheeseen, nimittäin siihen kun näin ilveksen! Olin lukenut paikallislehdestä, miten ilves on nähty kotikulmillani, kaupungin keskustassa, ja miehelle jopa sanonut, voi kunpa minäkin näkisin sen. Voin kertoa, että melkein peruin puheeni kun tämä tapahtuikin. 

Eräänä iltana kuluneella viikolla kävelin yhdeksän jälkeen töistä kotiin, kauempaa jo näin, miten kissa ylitti tien. Pian näin ison kissan kävelytieni vastapäätä, eli aivan lähellä itseäni, pysähdyin katomaan, että kettuko se on, sillä oli paljon isompi kuin kissa. Ketun olen nimitäin nähnyt lukemattomia kertoja esimerkiksi taloyhtiömme takapihalla lepäilemässä. Yllätys olikin suuri, kun ilves tuijotti minua lähietäisyydellä muutaman metrin päässä, eikä se tuntunut minusta välittävän tippaakaan. Itse tosin säikähdin todella ja lähdin nopeasti kohti kotia, katsoen miten ilves lähti kävelemään leppoisasi perässäni. Itselläni askele piteni ja kulman taakse kääntyessä, tuli joku tuntematon nainen vastaan. Hänelle tohkeissani selitin, miten tuolla on ilves. Nainen rauhallisesti vastasi, näkevänsä samaisen kissan harvasen ilta tullessaan töistä kotiin, ilves ei kuulemma välitä autoista saati ihmisistä. Säikähdyksestä selvittyäni sainkin jotain mitä muistella ja mikä parasta, puheenaiheen naapureiden ja tuttujen kanssa.