Viikon parhaat

Näin sunnuntai-iltana ei voi kun taas kerran pohtia, minne tämäkin viikko meni? Ajan kuluminen on ihan hullun nopeaa nykyään. Se on totta mitä sanotaan, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Tämä oli ihan tavallinen viikko muiden joukossa, työpäiviä ja arkisia askareita. En tehnyt mitään päiväreissuja ja pisin missä kävin, oli kaupungin keskusta. Toisaalta pohdin, että olipa kiva viikko kaiken kaikkiaan. Tästä sainkin idean tähän postaukseen, listata viikon parhaat.

Tein ison satsin kasvissosekeittoa, joten söin lounaaksi useamman päivän. Helpotti viikon kulkua, kun ei tarvinnut olla jatkuvasti kokkaamassa, samalla säästyi rahaa. Vaikka olen ihan sekasyöjä, tykkään syödä kasvisruokia ja laitan kasviksia mukaan oikeastaan jokaiseen ruokaan. Tarkoitan nimenomaan kasviruokia oikeista kasviksista, niihin kaupan teollisiin kasvisvalmisteisiin en koske.

Sain asiakkaalta täytekakkua töissä. Tämä oli todella kivasti tehty, kun eräs naisryhmä joi kakkukahvit työpaikallani. Järjestäjä pyyteli minuakin heidän kanssaan kahveille, mutta kieltäydyin kohteliaasti, sillä en tietenkään halunnut tuppaantua. Ei mennyt kauaa, kun rouva toi minulle suuren kakkupalan työpisteelleni, olin aivan häkeltynyt.

 

Ennätin käydä lenkillä useamman kerran, mikä oli tosi kiva. Varsinkin iltalenkillä fiilistelin syksyä ja pimeissä illoissa on tunnelmaa. Ihastelin lähipuisto pimeällä ja sitä ettei oikein ketään muita tullut kahdeksan jälkeen vastaan.

Eräänä iltana työpäivän päätyttyä kipaisin hakemaan lähikaupan pakettiautomaattiin saapunutta pakettia hetkeä ennen kaupan sulkeutumista. Epäonnekseni kävi, mitä aina pelkään, paketti oli automaatin ylimmässä lokerossa ja niin syvälle työnnettynä, etten todellakaan saanut sitä poimittua mukaani. Hetken pohdittuani, että olisipa jotain kättä pidempää ja mielessäni kiroillessani, kulki nuori pariskunta ohi. Hihkaisin hetkeäkään epäröimättä, voisivatko mitenkään auttaa paketin kanssa, tosin hekään eivät olleet pidemmästä päästä. Poika sai kuitenkin näppärästi paketin ongittua ja tarkisti vielä sen lokerosta otettuaan, ettei lokeroon jäänyt mitään. Kiittelin todella kovasti ja toivotimme toisillemme hyvät illan jatkot. Tuli niin hyvä mieli ja usein apua saa, kun vain pyytää. 

Pakettiepisodin paketista paljastui kuvissa näkyvät kumisaappaat, jotka minun on pitänyt hankkia pitkään. Aamukuudelta hyppiessäni lätäköiden yli kohti työpaikkaa ja sinne saapuessa sukat märkinä, päätin että nyt tämä saa loppua ja kumisaappaat on pakko ostaa. Olin vienyt edelliset parhaat päivänsä nähneet saappaani mökille lähinnä marjametsällä käytettäviksi. Halusin kaupunkikäyttöön kumisaappaat, jotka eivät olisi väriltään mustat, mutta eivät ihan vaaleatkaan, mahtuisivat pohkeista jalkaan, eivätkä olisi ihan tähtitieteellisen hintaiset. Löysinkin Oyshon saappaat, jotka ovat tummanruskeat ja kaikin puolin kivat. Nyt ei haittaa sadepäivät!

Lähetin kassillisen syysvaatteita myyntiin Tampereelle Oldielle, jossa olen jo pari vuotta myynyt vaatteita ja asusteita. Lähetin jo viikko tai pari aiemmin yhden jättimäisen kassin, mutta karsin lisää kaappeja, mikä on niin tyydyttävää kun saa tavaraa pois kaapeista. Kiva bonus on pieni tuotto, mutta enemmänkin haluan tilaa kaappeihin. En missään nimessä halua myydä tavaroitani kirppis sovelluksissa, sillä mieluummin tuen tällä tavalla kivijalkakaupan toimintaa, eikä minulla toisekseen olisi aikaakaan lähetellä paketteja pitkin poikin yksi tavara kerrallaan.

 

Pääsin pitkästä aikaa perjantain saunavuorolleni, kun en ollut töissä iltavuorossa. Otin taloyhtiön saunavuoron kesän ajaksi, mutta olen tykännyt siitä niin paljon, että päätin jatkaa vuoroa ympäri vuoden. Ainut dilemma on vuoron aika, muttei mitään muita ollut tarjolla, joten sillä mennään, vaikken todellakaan joka viikko vuorolleni ennätä. On kuitenkin niinä viikkoina kun sinne pääsen tosi kiva rutiini viikkoon, pakkaan saunakassiin limsaa ja istun ihan rauhassa saunomassa, sillä tunti on lopulta tässä suhteessa pitkä aika. 

Lauantai ja sunnuntai olivat vapaata pitkästä aikaa, eikä menoa minnekään. En edes muista, milloin viimeksi olin koko viikonlopun vapaalla ja ihan vain kotikaupungissa, mutta nyt tuntui että tarvitsin lähinnä kotona oloa. Kävimme miehen kanssa lauantaina kahvilla ja kaupassa. Sunnuntaina kirjoitin rauhassa blogia, tein ruokaa, joka vie enemmän aikaa sekä leivoin amerikkalaisen omenakakun miehen huomisille synttäreille. Kakkuun halusin itse keittää kinuskin ja siinä oli muutenkin useampi tekovaihe, omenatäytteen teosta alkaen. Omenat ovat tietysti mökin puusta kerättyjä.

 

Millainen sinun viikko oli siellä ruudun toisella puolen? Kerro kommenttiboksiin omat viikon parhaasi?

Kaja Pizza Köök - Napolin tunnelmaa Tallinnassa

Tallinnan ravintolatarjonta on päätähuimaava ja usein tulee enemmänkin tenkkapoo, minne sitä syömään suuntaisi. Minulla on aina kasvava lista Tallinnaan niin ravintoloiden, kahviloiden kuin muiden itseäni kiinnostavien kohteiden osalta. Lista lyhenee kaupungissa käydessä, mutta vastavuoroisesti usein myös kasvaa. Tallinnaan ei vain kyllästy, jos en ole siellä tai vähintään suunnittele seuraavaa matkaa, hyvin todennäköisesti tutkin kuitenkin kiinnostavia paikkoja seuraava reissu mielessäni. Tänään halusinkin jakaa ravintolavinkin, joka oli keikkunut omalla käymisen arvoinen listallani vuosia. 

Viime reissulla sain vihdoinkin Pelgulinnin alueella sijaitsevan, pizzerian nimeltä Kaja Pizza Köök (Õle tn 33) ruksattua listaltani, kun suuntasimme sinne kauniina elokuisena päivänä. Kirjaimellisesti meni kuusi vuotta, ennen kuin ravintolaan pääsimme, nimittäin kirjoitin tänne blogiin jo vuonna 2020 (postaus), miten ravintola on listallani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten vihdoin pääsimme testaamaan paikan kuuluisat pitsat. 

Pizzeria sijaitsee vähän sivussa ja sinne täytyy varta vasten mennä, sillä omat reittini eivät ainakaan kulje ihan muuten vain paikan ohi. Kuten monesti sanottu, Tallinnassa on niin kiva kävellä ja ihailla katuja ja rakennuksia, ettei haittaa yhtään pieni kävely ravintolaan. Paikka on myös ulkoa hyvinkin vaatimattoman näköinen tiilitalo, joten hyvin todennäköisesti olisin kävellyt vain ohi, jos emme olisi tarkoituksella tänne navigaattorin kanssa suunnistaneet. 

Kaja Pizza Köök on tunnettu napolilais tyyppisistä pizzoistaan, jotka paistetaan korkeassa lämpötilassa Stefano Ferrara -uunissa, taikina on tehty hapanjuureen Caputo-jauhoista. Tämän vuoksi pizzapohja on kevyt ja ilmava. Pizzataikinaa myös tehdään vain tietty määrä päivässä ja kun se loppuu, menee ravintola kiinni. Ravintola ei ole asiakaspaikoilla pilattu, sillä lukemani mukaan sinne mahtuu vain parisenkymmentä asiakasta kerrallaan, toki kesäaikaan on lisäksi muutamia ulkopaikkoja. Olimme paikalla lauantaina kolmen maissa, joten etukäteen vähän pelkäsin, onko paikka tupaten täynnä, mutta mahduimme mainiosti sinne. 

Oli kaunis elokuinen päivä, pilvipoutaa ja lämmintä ainakin parikymmentä astetta, joten pystyimme istumaan ulkona. Onni sillä sisällä pizzeriassa olisi ollut tuskaisen kuuma, kun pizzauuni paahtoi vieressä. Saimmekin istua ulkona ihan rauhassa, sillä juuri kun saimme pizzat pöytään, lähtivät edelliset ulkona istujat. Katu oli myös todella rauhallinen, eikä montaa kävelijää saati autoa mennyt vierailumme aikana ohi, joten oli miellyttävää nauttia pitsaa. 

Pizzat olivat oikein maistuvat, tosin tilasimme aika perus aineksilla, kuten minä tonnikalalla. Ensi kerralla haluan testata jotain vähän erikoisempaa. Lokaatiosta annan lisäpisteistä, sillä minulle miljöö on puoli ruokaa. Vinkkinä muuten, että Ristikheina Kohvik (postaus) sijaitsee samalla alueella, vain parin sadan metrin päässä, jos haluaa käydä jälkiruokakahveilla siellä.

Lue myös:

Tallinnan ravintolapäiväkirja

Ravintola- ja kahvilavinkkejä Tallinnaan

3 x hetken lempilaukkuni

Laukut tuo suosikkiaiheeni. Vaikka nykyään laukku on minulle enemmänkin käyttöesine, jossa kuljetan tavaraa, eikä enää asia josta haaveilen päivät pitkät ja säästän seuraavaan unelmalaukkuuni. Myönnettäköön, että omistan kuitenkin enemmän laukkuja kuin varsinaista tarvetta olisi ja ostan myös uusia kohtalaisen usein. Laukut ja takit ovat pahimmat pukeutumispaheeni. Nykyään kuitenkin tuntuisi suoraan sanoen hullulle maksaa laukusta tonni tai vaikka kaksi, kun kipurajani on muutamissa satasissa, joka sekin on paljon, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Huomaan myös kaupungilla miten kanssakulkijoilla minua kiehtoo enemmänkin laukut, jotka eivät välttämättä huuda mitään brändiä. Tänään halusinkin esitellä teille kolme tämän hetken lempilaukkuani, jotka nappaan eteisestä mukaan ulos lähtiessäni. Kaikkia laukkuja yhdistää kompakti koko, pitkä hihna ja järkevä hinta.

ATP Atelier Montalcino Tahini Grained Leather Mini Bag

Vaaleanruskea pikkulaukku on ollut hankinnastaan lähtien kovassa käytössä. Laukku on vielä kohtalaisen uusi itselläni, sillä ostin sen maaliskuussa. Pikkuinen laukku on tosi näppärä käytössäni, kun usein kannan mukanani vain puhelinta, huulipunaa ja avaimia. Vaaleanruskea sävy on todella onnistunut ja nahan pinta helppohoitoinen. Ainut pieni miinus on, ettei pitkää hihnaa saa säädettyä ja se on melko lyhyt, tosin kaltaiselleni lyhyelle oikein passeli pituudeltaan käytettäväksi myös crossbodynä.  Maksoin laukusta pienellä alennuksella 312 € (ovh. 390 €).

 

ATP Atelier, joka on lyhenne sanoista All Tomorrow´s Parties, on ruotsalainen asustebrändi, joka sai alkunsa vuonna 2011 kahden ystävyksin ideasta. Aluksi he suunnittelivat sandaaleja, joissa yhdistyi skandinaavinen minimalismi ja italialainen käsityötaito. Myöhemmin brändi laajensi laukkuihin sekä muihin asusteisiin, jotka suunnitellaan Tukholmassa ja valmistetaan Italiassa. Brändi painottaa ”smart luxury” -ajatteluun, eli luoden ajattomia, laadukkaita ja kestäviä asusteita, jotka kestävät vuodesta toiseen. Kyseessä on siis vielä kohtalaisen nuori brändi, mutta itse ainakin olen ihastunut heidän muotokieleensä sekä järkevän hintaisiin, mutta äärettömän laadukkaasti valmistettuihin tuotteisiinsa.

Coach Eliza Mini Top Handle Bag

Monet varmasti tietävät amerikkalaisen brändin nimeltä Coach, mutta tiesittekö että merkin historia yltää aina vuoteen 1941 asti, jolloin New Yorkissa kuusi käsityöläistä alkoi valmistaa käsin nahkalompakoita. Myöhemmin mukaan tuli muita asusteita sekä vaatteita ja tänä päivänä brändi on yksi Amerikan tunnetuimmista nahkataloista.

Oma Coachin laukkuni löytyi Las Vegasista vuonna 2024 ja muistan, kuinka kävin sen outlet-kauppakeskuksesta ostamassa. Laukku onkin sekä käytännöllinen käyttöesine että ihana matkamuisto. Itse asiassa samalla reissulla, eri viikoilla tosin, ostin saman laukun toisessakin isommassa koossa. Tämä pienemmän olen tosin viime aikoina napannut ahkerammin mukaan. Pidän eniten tällaisista pikkulaukuista, joissa on kahva ja pitkä hihna. Malli on kivan kompakti, mahduttaen sisäänsä vain tärkeimmät, eli puhelimen, huulipunan ja avaimet, mutta harvemmin kannan mitään muuta mukanani. Pidän laukun ruskean sävystä kovasti, eikä samaa laukkua ole tullut koskaan missään vastaan, mikä on kiva juttu. Laukku on jotenkin todella laadukas ja hyvin tehty, voisi kuvitella sen olevan arvokkaampikin hinnaltaan. Maksoin laukusta 180 €. Kiitos tarkan kirjanpitoni ja ostosten ylös kirjaamisen, sillä en olisi muuten todellakaan muistanut, mitä pari vuotta sitten laukusta maksoin.

Ganni Bou Bag 

Gannin laukku on ollut luottokaverini viimeiset kuukaudet, mutta olen omistanut sen noin vuoden päivät. Nappaan sen usein mukaan, sillä laukku on sopivan kokoinen omaan käyttööni, mahduttaen sisäänsä muun muassa pienen sateenvarjon.  Minulta itse asiassa löytyy sama laukku kahdessa värissä, tässä vaaleassa harmaassa ja simppelinä mustana. Harmaa laukku yhdistyy vaatekaappini sisällön kanssa, sekä pidän laukun kuusikulmaisesta muodosta ja punotusta kahvasta. Malli on samaan aikaan moderni, mutta myös ajaton. Sileä nahka on ollut yllättävän helppohoitoinen, ei naarmuunnu helposti, saati siinä ei sadepisarat näy. Pidän kaikesta laukussa, pitkä hiha vielä monipuolistaa käytön, kun kädet saa tarvittaessa vapaaksi. Maksoin laukusta 369 € (ovh. 395 €).

Ganni on yksi Tanskan menestyneimmistä muotimerkeistä, joka alkoi pienenä sivuprojektina valmistaen kashmir-vaatteita. Omistajanvaihdoksen yhteydessä brändi nousi uudelle tasolle, kun uudet omistajat halusivat rikkoa skandinaavien minimalismin sääntöjä. Ganni valmistaakin tänä päivänä leikkisää ja persoonallista muotia, joka on tunnettua iloisesta tyylistä, kestävyydestä ja Kööpenhaminan asenteesta. Laukut tulivat mallistoihin mukaan myöhemmin, kun lukemani mukaan ensimmäinen nahkalaukkumallisto julkaistiin 2019.

Mitä pakkasin Tallinnaan

Tallinnaan pakatessa mietin taas samaa asiaa kuin aina, miten saan mahdollisimman monikäyttöisen vaatevalikoiman mukaan. Olen oppinut vuosien varrella, että kaupunkilomalla tärkeintä on mukavuus, helppous ja ennen kaikkea yhdisteltävyys. Kokemuksella tiedän, että vähemmän on enemmän, kun samoja vaatteita voi yhdistellä ristiin ja rastiin. En halua käyttää paikan päällä aikaani vaatteiden valintaan, jonka vuoksi pohdin kotona tarkkaan matkagarderobini valmiiksi. Vaikka loppukesän asut eivät ole välttämättä enää niin ajankohtaisia, halusin kuitenkin koota postauksen pakkaamisesta, sillä palaan tähän itse varmasti tulevaisuudessa, kun pohdin pakkaamista loppukesään tai alkusyksyyn.

Yhtenäinen värimaailma

Aloitan miettimään reissugarderobia yhtenäisillä sävyillä. Kun värit ovat samaa perhettä, lähes kaikki käy kaikkeen. Yksi college, muutama pusero ja kolme hametta riittävät jo useammaksi päiväksi, kun niitä yhdistelee erilailla. Leopardi hame tuo vähän vaihtelua ollen kuitenkin helposti yhdisteltävä kappale sekin. Neutraalit sävyt ovat omia suosikkejani, joten pakkaaminen on helppoa, kun käytännössä nappaa vain omia lempivaatteitaan mukaan. Sävymaailman ollessa yhtenäinen, voi käytännössä kaikkia ala- ja yläosia yhdistellä keskenään. Katson lähtiessä säätiedot tarkkaan ja varaudun kaikkeen, niin lämpimästä viileämpään kuin auringosta sateisempaan. 

Yhden laukun taktiikalla  

Toisinaan nappaan mukaan pari eri laukkua, isomman ja pienemmän, mutta tällä kertaa lähdin matkaan vain yhden laukun voimin, joka sopi kaikkiin vaatteisiini. Gannin laukku oli näppärän kokoinen, kun se mahduttaa sisäänsä niin passit, aurinkolasit kuin sateenvarjon, olematta kuiteinkaan liian iso ja hankala kantaa mukana pitkin päivää. Nahka on myös helppo, eikä vaikka sadekuurosta hätkähdä. Tämän vuoksi en uskalla lähteä matkaan mokkanahkaisen laukun kanssa, jota saa aina varoa sateella. 

Hyvät kengät kävelyyn

Tennarit ovat ehdottomasti tärkein juttu, kun tulee käveltyä päivittäin kilometrikaupalla. Otan yleensä mukaan kaksi paria, jotta voin vaihdella kenkiä välillä keskellä päivääkin. Tällä kertaa matkaan lähti New Balancen lenkkarit ja Adidaksen Handball Spezialit. Suojaan muuten kengät aina uusina hyvin suoja-aineella, jolloin kengät pysyvät helpommin puhtaina. 

Yhtenäiset setit

Olen tänä vuonna ihastunut hurjasti yhtenäisiin setteihin, joissa on samaa sarjaa hame ja yläosa. Kyseiset ovat myös äärettömän monipuolisia matkoilla. Yhdistin esimerkiksi ruskean setin hameen ja paidan keskenään, mutta hame toimi loistavasti myös t-paidan tai collegen kanssa. Lyhyemmän hameen ja takin setti on ollut luottovaatteeni menneenä kesänä. Setti oli loistava matkapäivään ja toimi reissulla muutenkin ollen mukava ja siisti päällä aamusta iltaan. 

Muutama asuste

Asusteilla saa helposti vaihtelua, otin mukaan yhden laukun lisäksi, parit eri aurinkolasit ja lippiksen. Aurinkolasit muuttavat helposti asun ilmettä. Minulla on ollut muuten vuosien aikana paljon aurinkolaseja, mutta parhaat hinta-laatusuhteeltaan valmistaa tanskalainen A.Kjærbede. Tällä kertaa nappasin mukaan brändin suosikkilasini siron Hello-mallin ja vähän trendikkäämmät Kaya pokat. 

Asu aamupalalle

Kuvissa ei näy, mutta pakkaan aina mukaan eri asun hotellin aamupalalle käytettäväksi. Haluan lähteä aamupalalle helpossa setissä, joten minulla oli mukana ruskeat rennot housut ja niihin sopiva paita. Siisti setti toimii tosin reissussa muutenkin, piipahdin ainakin lähikaupassa se päällä. Otin mukaan myös sandaalit, joita käytän kotona saunavuoroon mennessä, ne toimivat loistavasti matkalla hotellin aamupalalle. 

Summa summarum, sama garderobin perusta toimii vuodesta toiseen. Helposti yhdisteltävät perusvaatteet taipuvat moneen. Harjoitus tekee mestarin. Onnistuin pakkaamaan aika nappiin, vaikka pari paitaa, neule ja toppi olivatkin turhaan mukana. Toisaalta mitään oleellista ei ainakaan puuttunut. Miten te pakkaatte matkoille? Otatteko mukaan vähän kaikkea vai luotatteko tiukkaan yhdistelyyn? 

Lue myös:
Kuuden päivän matkagarderobi

Keväisen Tallinnan parhaat

Tallinnan matkagarderobi

Uutta garderobissa – ruskea nahkatakki

Nahkatakki on ollut yli kymmenen vuotta yksi vaatekaappini kulmakivi, ja musta versio on roikkunut eteisessä niin kauan kuin muistan. Niin paljon kuin olen tykännyt mustasta biker-mallisesta nahkatakistani ja tykkään edelleen, kaipasin sen kaveriksi kuitenkin astetta pehmeämmän sävyistä ja vähän malliltaan erilaista nahkatakkia. Olin jo pidempään etsinyt enemmän ja vähemmän, tummanruskeaa nahkatakkia, ehkä viime keväänä aloin tositoimissa katsella sopivaa rotsia. Vihdoin nyt syksyn kynnyksellä, juuri kun nahkatakkikelit alkoivat, löysin juuri sellaisen takin kuin halusin.

nahkatakki - Arket (2026) 

mekko - COS (2022) 

nilkkurit - Bianco (2025) 

laukku - Coach (2024) 

Minulla oli nahkatakille aika korkeat vaatimukset. Materiaalin tulisi luonnollisesti olla pehmeää aitoa nahkaa ja vuoren mieluiten viskoosinen, sävyn täydellinen tummanruskea, mallin väljä ja hihojen isot, jotta alle mahtuisi paksumpaakin puseroa. Olin myös pohtinut vähän bombermaisen leikkauksen olevan kivaa vaihtelua mustalle biker-takilleni. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä varsinkin takkien vuoret ovat aika usein polyesteristä valmistettuja, myös kalliimpien brändien takit. Olisin ehkä vuoren voinut katsoa läpi sormieni, mikäli takissa olisi kaikki muut mennyt kohdalleen.

Olin tutkinut verkkokauppojen valikoimia, pari takkia jo kotiin tilannutkin, kun niitä ei päässyt sovittamaan missään, mutteivat täyttäneet korkeita vaatimuksiani. En kuitenkaan halua tinkiä omasta periaatteestani etsiä omaan makuuni täydellisen vaatteen, mieluummin etsin ja odotan kauemmin, kuin hankin jonkun ihan kivan.

Arketin valikoimiin tuli kuin tilauksesta täydellisen oloinen takki, jota ajattelin Tallinnassa käydä liikkeessä sovittamassa ja katsoa muutenkin kaupungin takkitarjonnan läpi. Nahkatakkia ei harmi vain ollut tullut brändin kivijalkaan, mutta muutaman muun potentiaalisen takin bongasin muista liikkeistä, tosin tähtitieteellisen hintalapun kera. Kotiin palatessa laitoin rotsin heti tilaukseen, siinä kun oli kaikki mitä hain viskoosivuorta myöten, tosin hintaa oli enemmän kuin olen mistään takistani maksanut. Toisaalta tiedän, että takki palvelee minua vuosia ja siinä oli kaikki yksityiskohdat juuri kuten halusin.

Tummanruskea nahkatakki sopii todella hyvin vaatekaappini sisällön kanssa, ja olenkin ottanut ilon irti alkusyksyn pukeutumisesta, kuten yhdistämällä hihattoman mekon, nilkkurit ja nahkatakin. Tämä setti on yksi ikisuosikkini, jota käytän vuodesta toiseen. Täytyy nauttia vielä syyspäivistä, kun tarkenee ilman sukkahosuja ja paksumpia neuleita.