Uutta garderobissa – ruskea nahkatakki

Nahkatakki on ollut yli kymmenen vuotta yksi vaatekaappini kulmakivi, ja musta versio on roikkunut eteisessä niin kauan kuin muistan. Niin paljon kuin olen tykännyt mustasta biker-mallisesta nahkatakistani ja tykkään edelleen, kaipasin sen kaveriksi kuitenkin astetta pehmeämmän sävyistä ja vähän malliltaan erilaista nahkatakkia. Olin jo pidempään etsinyt enemmän ja vähemmän, tummanruskeaa nahkatakkia, ehkä viime keväänä aloin tositoimissa katsella sopivaa rotsia. Vihdoin nyt syksyn kynnyksellä, juuri kun nahkatakkikelit alkoivat, löysin juuri sellaisen takin kuin halusin.

nahkatakki - Arket (2026) 

mekko - COS (2022) 

nilkkurit - Bianco (2025) 

laukku - Coach (2024) 

Minulla oli nahkatakille aika korkeat vaatimukset. Materiaalin tulisi luonnollisesti olla pehmeää aitoa nahkaa ja vuoren mieluiten viskoosinen, sävyn täydellinen tummanruskea, mallin väljä ja hihojen isot, jotta alle mahtuisi paksumpaakin puseroa. Olin myös pohtinut vähän bombermaisen leikkauksen olevan kivaa vaihtelua mustalle biker-takilleni. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä varsinkin takkien vuoret ovat aika usein polyesteristä valmistettuja, myös kalliimpien brändien takit. Olisin ehkä vuoren voinut katsoa läpi sormieni, mikäli takissa olisi kaikki muut mennyt kohdalleen.

Olin tutkinut verkkokauppojen valikoimia, pari takkia jo kotiin tilannutkin, kun niitä ei päässyt sovittamaan missään, mutteivat täyttäneet korkeita vaatimuksiani. En kuitenkaan halua tinkiä omasta periaatteestani etsiä omaan makuuni täydellisen vaatteen, mieluummin etsin ja odotan kauemmin, kuin hankin jonkun ihan kivan.

Arketin valikoimiin tuli kuin tilauksesta täydellisen oloinen takki, jota ajattelin Tallinnassa käydä liikkeessä sovittamassa ja katsoa muutenkin kaupungin takkitarjonnan läpi. Nahkatakkia ei harmi vain ollut tullut brändin kivijalkaan, mutta muutaman muun potentiaalisen takin bongasin muista liikkeistä, tosin tähtitieteellisen hintalapun kera. Kotiin palatessa laitoin rotsin heti tilaukseen, siinä kun oli kaikki mitä hain viskoosivuorta myöten, tosin hintaa oli enemmän kuin olen mistään takistani maksanut. Toisaalta tiedän, että takki palvelee minua vuosia ja siinä oli kaikki yksityiskohdat juuri kuten halusin.

Tummanruskea nahkatakki sopii todella hyvin vaatekaappini sisällön kanssa, ja olenkin ottanut ilon irti alkusyksyn pukeutumisesta, kuten yhdistämällä hihattoman mekon, nilkkurit ja nahkatakin. Tämä setti on yksi ikisuosikkini, jota käytän vuodesta toiseen. Täytyy nauttia vielä syyspäivistä, kun tarkenee ilman sukkahosuja ja paksumpia neuleita. 

Päivä pääkaupungissa

Minulle on todella tärkeää viettää välillä aikaa ihan yksikseni, jolloin usein suuntaankin viettämään päivää pois asuinkaupungista. Vaikka olen sosiaalinen, vastapainona olen introvertti, joka lataantuu parhaiten yksin. Minusta onkin parasta ajanvietettä kävely kaupungilla, esimerkiksi Helsingissä. Tykkäänkin käydä siellä yleensä ihan kuukausittain, istun rauhassa kahvilla ja lounaalla, kävelen paljon, kierrän lempiliikkeeni läpi ja pysähdyn kuvaamaan puhelimallani esimerkiksi rakennuksia, myös jo parin tunnin bussimatka on minulle rentouttavaa. Kesän aikana minulle oli tullut pitkä tauko päiväreissuista omassa seurassani, kun kalenteri oli jatkuvasti täynnä menoja. Kävin kyllä Helsingissä monet kerrat, mutta viimeksi omassa seurassani juhannus sunnuntaina, joten syyskuun puolivälissä olikin jo korkea aika.

Saavuin Helsinkiin jo hyvissä ajoin ennen aamu kymmentä ja kävelin Kampista Annankadulla sijaitsevaan Café Berryyn, joka on ollut käymisen arvoinen listallani pitkään. Viimeksi juhannuksena kahvilasta ohi kävellessäni se oli luonnollisesti kiinni, joten laitoin itselleni muistiin, että tänne suuntaan seuraavalla Helsingin reissulla. Kahvilalle minulla oli odotukset korkealla, mutteivät ne kyllä pettäneet! Tilasin aamupalaksi lohileivän ja omenamuotoisen leivoksen. Berry on tunnettu nimenomaan upeista leivoksistaan, joita olikin vitriini pullollaan. Kahvila oli myös sisustukseltaan todella arvokkaan oloinen. Hinnat olivat aika suolaiset, mutta laatu kyllä kohtasi niiden kanssa. Voin myös kuvitella miten jäätävän hintainen on varmasi vuokra noilla neliöillä keskellä Helsinkiä.

Annankadulla tulee muuten kävelytä harvemmin, mutta kivaa vaihtelua. Helsingin keskustan alue, jona ajattelen itse Aleksanterinkadun lisäksi esimerkiksi niin Punavuoren, Eiran kuin Kruununhaan, on tullut tutuksi kävellessä. Vielä kymmenisen vuotta sitten en osannut liikkua Helsingissä ja kävelin lähinnä Aleksanterinkadulla shoppaillen. Hiljalleen laajensin alueita ja kävelin aina laajemmin, nyt tuntuu että tunnen paikat jo todella hyvin. Parasta ajanvietettä onkin ihan vain kävely ja yksityiskohtiin keskittyminen.

Kahvilla käynnin jälkeen katsoin säätutkasta, että olisi pari tuntia poutaa ennen kuin sateet alkavat. Harmitti vähän, sillä olin ajatellut aurinkoista syyspäivää, mitä säätiedot aluksi lupailivatkin. Mutta taas kerran sanottava, ettei sadesää mitään pilaa. Olin pakannut laukkuun niin aurinkolasit kuin sateenvarjon, mutta vain jälkimmäiselle tuli lopulta käyttöä.

Helsingin keskustassa oli jotenkin hurjan paljon remonttia siellä täällä ja porukka kovasti työn touhussa. Katselin myös kävellessäni esimerkiksi ikkunasta sisään, miten oppilaat istuivat tunnilla tai päiväkotilaiset leikkivät pihalla, samalla kun itse vietin ansaittua vapaapäivää keskellä viikkoa. Vaikka aina haaveilen säännöllisestä arkityöstä, niin onhan arkivapaissakin puolensa. 

Minulla olisi muuten ollut suunnitelma b päivän varalle, jos olisi tullut ihan järkyttävän huono ilma. Olisin mennyt elokuviin päivänäytökseen, sillä minulla on yksi saamani lippu käytettävänä. Leffaan meno jäi kuitenkin seuraavaan kertaan ja päädyin kilometrien kävelyn lisäksi kiertelemään muutamassa kaupassa. Ei todellakaan tarvitse aina ostaa mitään ja huomaan enemmänkin, miten kauppojen tavarapaljoudesta tulee enemmänkin ähky, vaikka toisaalta tykkään välillä inspiroitua uutuuksia katsellen. 

Aamupalasta oli kulunut aikaa jo useampi tunti, kun suuntasin lounaalle yhteen suosikkiini, Punavuoressa sijaitsevaan Green Hippoon. Ravintola oli kerrankin harvinaisen typötyhjä. Sää ei muuttanut suunnitelmiani muuten, kun että piti syödä sisällä, vaikka olin haaveillut lounaasta terassilla. Toisaalta myös ravintolan pihapiirissä oli remonttia käynnissä, joten ei ehkä olisi ollut niin miellyttävää istua remonttipölyssä. Tilasin saman annoksen kuin aina täällä, eli kana bowlin, ehkä ensi kerralla testaan jo muuta, mutta toisaalta mitä sitä hyvää vaihtamaan. 

Lounaan jälkeen minulla oli vielä kolmisen tuntia aikaa kaupungissa, kävelin lisää siellä täällä ja tein kaupoille muutaman täsmäoston, kuten syntymäpäivälahjan miehelle ja uutta huulipunaa. Päivä loppui lopulta liian lyhyeen, vaikka olin ollut kaupungissa reilut seitsemän tuntia, eli työpäivän ajan. Tällaiset päivät omassa seurassa ovat niin kivoja. Monesti saan ihmettelyä, kun tykkään mennä ja tehdä yksin, kun taas itse ihmettelen, miten joku ei näin tee? Parasta kun ei tarvitse koko päivänä puhua kenellekään, paitsi tietysti asiakaspalvelijoille, saa mennä juuri minne haluaa ja syödä rauhassa. 

Leopardihame collegepaidan kanssa

Tallinnan reissulla tuli taas todistettua, miten samat perusvaatteet taipuvat monenlaisiin kokonaisuuksiin. Pakatessa mietinkin miten saisin mahdollisimman monikäyttöisen vaatevalikoiman mukaan. Kokemuksella tiedän, miten matkalaukussa pitää olla kotiin tulessa tilaa kosmetiikkaostoksille ja pienille tuliaisille, joten olen oppinut pakkaamaan järkevästi lähtiessä. Matkoilla kuin arjessa luotan yhdistelyyn, samat vaatteet toimivat monessa. Matkoilla varsinkin sen huomaa, miten vähemmän vaatteita on periaatteessa enemmän vaatteita. 

collegepaita - Ganni (2026) 

hame - H&M (2024) 

laukku - Ganni (2025) 

tennarit - Adidas (2025) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2026) 

Yksi suosikkisettini jo useamman vuoden, alkusyksyn vielä lämpimiin päiviin, on satiininen hame collegepaidan kanssa. Siisti hame ja rento pusero ovat niin eri paria, että juuri tämän vuoksi pidän yhdistelmästä kovasti, vastakohdat täydentävät toisiaan. Collegepaita tuo kontrastia ja rentoutta, lisäksi puuvillainen paita on omiaan päiviin, kun on vielä lämmin, mutta kaipaa kuitenkin jo pidempää hihaa. Leopardihamehan oli ollut reissussa jo aiemmin päällä valkoisen puseron kanssa. Näin yksi hame taipuu useampaan päivään, eikä matkalaukku täyty turhaan. Helposti muuten muuttuu samojen kappaleiden ilme ihan vain paitaa ja aurinkolaseja vaihtamalla.

Collegepuserot ovat olleet vaatekaappini kulmakiviä pitkään. Syksyyn kaipasinkin jotain vähän näyttävämpää collaria, kuin perus yksivärinen paita. Löysinkin kesän aleista Gannin täydellisen ruskean version kivalla printillä. Pyörittelin sitä pitkään ostoskorissa, sillä vaikka pusero oli juuri mitä etsin, hinta oli minusta liikaa jopa puoleen hintaan alennettuna. En haluaisi maksaa niin sanotusti vain brändistä. Lopulta pitkän pyörittelyn ja pohdinnan jälkeen ostin paidan ja sitä onkin tullut pidettyä heti useamman kerran. Tykkään eniten juuri tällaisista rennoista vaatteista, jotka toimivat niin arjessani kuin matkoilla. 

Upea Kadriorgin puisto elokuussa

Palataan vielä hetkeksi elokuun puolelle, sillä halusin ehdottomasti fiilistellä Tallinnan Kadriorgin upeaa puistoa taas kerran. Olen käynyt puistossa useat kerrat, mutta se onnistui silti yllättämään, sillä elokuun viimeisinä päivinä kukkaloisto oli täydessä loisteessaan. Hassua, että täällä käynnistä on vain pari viikkoa, kun tuntuu kuin tästä olisi mennyt jo ikuisuus. 

Kadriorgin palatsi on upea näky myös silloin kun sitä ympäröivä puisto ei ole parhaassa loisteessaan, mutta oman kokemukseni mukaan puisto taitaa olla kauneimmillaan alkukesästä, kun kaikkia alkaa vihertää tai näin elokuussa. Haaveeni on päästä käymään puistossa ruska-aikaan sekä talvella, kun lumi peittäisi maan. Kadriorgin puisto on aina näkemisen arvoinen ja siitä onkin tullut parin vuoden aikana oma must kohteeni, jossa haluan vierailla varsinkin näin keräreissuilla. Puistossa käynnissä on aina jotain rauhoittavaa, eikä siellä ole koskaan ollut mitään tungosta, muutama muu usein paikalla ja laajalle puistoalueelle ihmiset myös jakautuvat.  

Meille on tullut jo tavaksi heti puistoon saapuessa istahtaa kahville, eikä historiallisen Katharinenthal kahvilan kakut pettäneet taaskaan. Tästä ei kyllä kahvilan lokaatio enää parane, ihan parasta juoda kahvikupposet ulkona mitä upeinta maisemaa katsellen, kun taustalla siintää joutsenlampi suihkulähteineen ja sitä ympäröivä upea vehreys kukkineen. Kahvilan hintataso on hyvinkin kohtuullinen, jopa edulliseksi voisin kutsua, sillä jo maisemasta maksaisi. 

Kävelimme puistossa ympäriinsä, istuimme puiston penkeillä ihmettelemässä, ihastelin innoissani kukkia, jotka poikkesivat viime kesästä jo ihan värimaailmaltaankin. Lilat kukat hivelivät silmää, sillä onhan kyseessä lempivärini ihan lapsesta asti. Istutuksiin nähdään ihan hurjasti vaivaa, puhumattakaan mikä homma kukkien hoidossa on. Nurmenleikkuun laajalla piha-alueella sentään hoitavat robottiruohonleikkurit. Ihan mahtavaa miten Viron päässä panostetaan puistoon. 

Kadriorgin laajaan puistoon kuuluu myös japanilainen puutarha, jota emme tosin ole onnistuneet vielä löytämään, sillä puisto on todellakin laaja. Upea ruusutarha kuuluu myös kokonaisuuteen, muttei se ollut tässä vaiheessa enää parhaassa loistossaan. Puiston vierestä bongaat myös niin Presidentinlinnan kuin Kumu -taidemuseonkin, joiden pihapiireissä kävimme katselemassa ja näimme sopivasti linnan vahtien vaihdon. Kadriorgin palatsista löytyy sisältä taidenäyttely, joten täällä saisi koko päivän helposti kulumaan. Puistosta löytyy myös pikkuinen huvipuisto, joka tuntuu olevan auki keväästä pitkälle syksyyn. Nähtävää todellakin riittää ja joka kerta löytyy jotain, mitä ei edellisessä kerralla ollut huomannut. 

Mikäli menet Tallinnaan, suosittelen ehdottomasti visiittiä tänne. Paikalle pääsee kätevästi kävellen tai raitiovaunulla (1 tai 3), joka vie ihan puiston laitamille. Tallinna päässä raitiovaunulla ajelu on edullista, kuten myös itse puistossa vierailu on täysin maksutonta. Puisto on täydellinen paikka mennä ihan vain kävelylle.

Toompean mäellä ja uusi suosikkikahvila Tête-à-tête

Ensimmäinen Tallinnan matkapäivä elokuun lopussa alkoi kirjaimellisesti korkealla, kun kipusimme alkuillasta vanhassa kaupungissa Toompean mäelle. Täällä haluan käydä joka reissu, kesät talvet. Mäellä on useampi näköalatasanne, joista näkymä vanhaan kaupunkiin on näkemisen arvoinen. En koskaan kyllästy katselemaan punaisia kattoja ja kirkkojen torneja.

Ennen näköalojen ihailua suuntasimme kuitenkin kahville. Olimme syöneet aiemmin lounaan jo laivalla, mutta tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo nälkä. Minusta on ihan parasta löytää Tallinnasta uusia kahviloita ja ravintoloita. Kerrankin Instagramista oli ollut hyötyä, kun bongasin sitä kautta käytännössä Kohtuotsan näköalatasannetta vastapäätä majailevan uuden kahvilan, jonka kirjasin jo kotoa käsin käymisen arvoinen listalleni. Tête-à-tête (Toom-Rüütli tn 3-5) on todellakin uuden karhea, sillä se aukesi heinäkuussa. Meillä meinasi alkuillasta tosin tulla vähän kiire, että ehdimme paikan päälle, kun kahvila sulkeutui kuudelta ja olimme paikalla siinä puolen maissa.

Tallinnassa usein kahvilat ja ravintolat ovat ulkopäin todella huomaamattomia, mikäli en olisi tätä paikkaa kotoa käsin tutkinut, en varmasti olisi osannut astua sisään persikkaisen rakennuksen ovesta. Ulkoasu muuten yllättää, sillä sisältä kahvila on täysin remontoitu moderniksi, sisustuksessa ei ollut mitään liikaa vaan se oli todella selkeä. Tilasimme paikan nimikkoannokset eli galettet, minä lohella ja mies kinkulla ja sienillä. Tykkäsimme ihan hurjasti, emmekä vastaavia olleet aiemmin maistaneetkaan, kuin suolainen lettu, mutta rapea. Mies kehui kovasti myös kahvia, joten uusi Tallinnan suosikki kahvila listalleni on löytynyt.

Kahvilasta siirryimme sulavasti käytännössä sitä vastapäätä olevalle Kohtuotsan näköalatasanteelle, joka on luultavasti Toompean mäen näköalapaikoista se tunnetuin. Seisoin täällä hetken vain katsomassa maisemia, kun paikalle lentää tuttu lokki. Tämän poseeraajan bongaat hyvin todennäköisesti täältä mihin aikaan vuodesta tahansa. Paikalla oli muutama muukin maisemia katsomassa ja valokuvaamassa, meno oli kovinkin kansainvälistä.

Toompean mäellä on kiva kävellä muutenkin, kadut ovat usein hiljaisempia kuin muualla vanhassa kaupungissa, tosin usein vastaan tulee isompia turistiryhmiä oppaineen. Pikkuiset kujat yllättävät, vaikka olen käynyt täällä vuosikausia ja aina kymmeniä ja kymmeniä kertoja, löydän aina jonkun uuden spotin.

Toinen suosikkipaikkani näköalojen ihailuun on Patkulin näköalatasanne, jossa on eri suuntaan näkymä vanhaan kaupunkiin. Olen niin monesti kirjoitellut näköalatasanteista, että nämä alkavat olla jo varmaan siellä ruudun takaakin tuttuja. Mainittakoon taas, miten minusta on parasta nähdä samat postikorttimaisemat eri vuodenaikaan. Puiden värit ja valo vaihtelee, tehden näkymästä tavallaan aina kuitenkin erinäköisen. 

Lue myös:

Miksi aina vain Tallinnaan?

Toompean mäki ja näköalatasanteet

Vinkkejä Tallinnaan