Ensimmäinen Tallinnan matkapäivä elokuun lopussa alkoi
kirjaimellisesti korkealla, kun kipusimme alkuillasta vanhassa kaupungissa
Toompean mäelle. Täällä haluan käydä joka reissu, kesät talvet. Mäellä
on useampi näköalatasanne, joista näkymä vanhaan kaupunkiin on näkemisen
arvoinen. En koskaan kyllästy katselemaan punaisia kattoja ja kirkkojen torneja.
Ennen
näköalojen ihailua suuntasimme kuitenkin kahville. Olimme syöneet aiemmin
lounaan jo laivalla, mutta tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo nälkä. Minusta
on ihan parasta löytää Tallinnasta uusia kahviloita ja ravintoloita. Kerrankin Instagramista oli ollut hyötyä, kun bongasin sitä kautta käytännössä
Kohtuotsan näköalatasannetta vastapäätä majailevan uuden kahvilan, jonka kirjasin
jo kotoa käsin käymisen arvoinen listalleni. Tête-à-tête (Toom-Rüütli tn 3-5) on
todellakin uuden karhea, sillä se aukesi heinäkuussa. Meillä meinasi
alkuillasta tosin tulla vähän kiire, että ehdimme paikan päälle, kun kahvila
sulkeutui kuudelta ja olimme paikalla siinä puolen maissa.
Tallinnassa usein kahvilat ja ravintolat ovat ulkopäin
todella huomaamattomia, mikäli en olisi tätä paikkaa kotoa käsin tutkinut, en
varmasti olisi osannut astua sisään persikkaisen rakennuksen ovesta. Ulkoasu
muuten yllättää, sillä sisältä kahvila on täysin remontoitu moderniksi,
sisustuksessa ei ollut mitään liikaa vaan se oli todella selkeä. Tilasimme
paikan nimikkoannokset eli galettet, minä lohella ja mies kinkulla ja sienillä.
Tykkäsimme ihan hurjasti, emmekä vastaavia olleet aiemmin maistaneetkaan, kuin
suolainen lettu, mutta rapea. Mies kehui kovasti myös kahvia, joten uusi Tallinnan
suosikki kahvila listalleni on löytynyt.
Kahvilasta siirryimme sulavasti käytännössä sitä vastapäätä
olevalle Kohtuotsan näköalatasanteelle, joka on luultavasti Toompean mäen näköalapaikoista
se tunnetuin. Seisoin täällä hetken vain
katsomassa maisemia, kun paikalle lentää tuttu lokki. Tämän poseeraajan bongaat
hyvin todennäköisesti täältä mihin aikaan vuodesta tahansa. Paikalla oli
muutama muukin maisemia katsomassa ja valokuvaamassa, meno oli kovinkin kansainvälistä.
Toompean mäellä on kiva kävellä muutenkin, kadut ovat usein
hiljaisempia kuin muualla vanhassa kaupungissa, tosin usein vastaan tulee isompia turistiryhmiä oppaineen. Pikkuiset kujat yllättävät, vaikka olen käynyt täällä vuosikausia ja aina
kymmeniä ja kymmeniä kertoja, löydän aina jonkun uuden spotin.
Toinen suosikkipaikkani näköalojen ihailuun on Patkulin
näköalatasanne, jossa on eri suuntaan näkymä vanhaan kaupunkiin. Olen niin
monesti kirjoitellut näköalatasanteista, että nämä alkavat olla jo varmaan
siellä ruudun takaakin tuttuja. Mainittakoon taas, miten minusta on parasta nähdä samat postikorttimaisemat eri vuodenaikaan. Puiden värit ja valo vaihtelee, tehden näkymästä tavallaan aina kuitenkin erinäköisen.
Lue myös:
.jpg)