Heinäkuinen Suomenlinna

Tälle kesälle tulikin jopa kaksi reissua Suomenlinnaan, kun olimme siellä sadepäivänä kuukausi sitten ja nyt viime viikolla heinäkuun auringossa uudelleen. Pohdimmekin jo kesäkuussa, että mikäli sopiva rako kalenterista myöhemmin kesällä löytyy, teemme toisen reissun Suomenlinnaan.  Kotimaan matkailu on ihan parasta, joten haluan ehdottomasti ottaa siitä ilon irti. Vaikka myönnän kyllä, että tässä vaiheessa kesää alkaa olla jo pientä kesäväsymystä ilmassa, kun jokainen vapaapäivä on ollut täynnä ohjelmaa ja sama meno jatkuu edelleen. 

Heinäkuu ei ole sinänsä oma suosikkiaikani kotimaan matkailuun, sillä tällöin on ne kovimmat ruuhkat, kun monet lomailevat tällöin. Tämä tuli huomattua taas, kun jonotimme Suomenlinnan lauttaan, jono kiemurteli pitkin Kauppatoria, useat jäivät rannalle ruikuttamaan ja odottelemaan seuraavaa lauttaa. Onneksi lauttoja näytti menevän parinkymmenen minuutin välein, joten hirmu kauan ei heidän tarvinnut seuraavaa odottaa. Suomenlinnan päässä myös porukka hajaantui pitkin saarta, eikä siellä ollut ruuhkaista vaan sai kävellä ihan rauhassa. 

Saavuttuamme saarelle suuntasimme saman tien lounaalle, sillä kello tuli jo kaksi tässä vaiheessa päivää. Päätimme mennä taas hyväksi todettuun Bastion Bistroon, ravintola kun sijaitsee vielä kivasti lähellä saapuvan lautan laituria. Tilasin lempiruokaani kalakeittoa ja mies valitsi listalta burgerin. Ruoat eivät taaskaan pettäneet ja kaiken kruunasi tietysti terassilla syöminen tällä kertaa aurinkoisessa säässä.

Mittari näytti 23 astetta, mutta auringossa se tuntui paljon kuumemmalle. Tällaiset lämpöasteet ovat vielä oikein kivoja ja ihanaa, että pääsimme käymänään Suomenlinnassa kunnon kesäpäivänä. Kävelimme pitkin saarta ja täällä saakin hyvin askelia ihan huomaamatta. Maasto on muuten paikoittain aika haastavaa, joten siihen kannattaa varautua, jos Suomenlinna ei ole tuttu. 

Joku voi ihmetellä, miksi mennä samoihin paikkoihin aina uudelleen, mutta sehän siinä onkin juuri viehätys. Samat paikat näyttävät niin erilaisille eri aikaan. Hauska miten Suomenlinnakin oli erilainen kuukausi sitten, kun syreenit kukkivat, nyt kasvillisuus oli lähinnä vihreää. Sää ja vuodenaika tekevät hurjan paljon, se on niin hauskaa miten kesäkin on toisenlaisen näköinen eri kuukausina. Suomenlinnasta tuntuu myös aina löytyvän joku uusi spotti, jota ei ollut aiemmin ehtinyt huomatakaan. Vähän kuin katsot samaa elokuvaa kolmatta kertaa ja aina huomaat jotain, mitä et aiemmin ollut huomannut. Tiedän miten monet eivät kiinnitä tällaiseen vaihteluun mitään huomiota, ei ehkä edes ehditä, kun paahdetaan vain menemään arjessa, suoritaan työt, eikä paljon ehditä luontoa katsoa. Pakko sanoa, miten suuri rikkaus elämässä on, kun huomaa pienet asiat ympärillään ja näkee esimerkiksi valokuvauksen arvoisia paikkoja jatkuvasti. 

Saaren historia on myös mielenkiintoinen ja onhan Suomenlinna yksi vaikuttavimmista merilinnoituksista sekä UNESCO:n maailmanperintökohde. Suomenlinnan rakentaminen alkoi vuonna 1748, kun Ruotsin kuningaskunta päätti vahvistaa itäistä rajaa. Saari on ollut vuosien varrella erilaisessa käytössä, kuten Suomen puolustusvoimien palveluksessa, kunnes se avattiin yleisölle 1970-luvulla. Nykyään saarella asuu vakituisesti 800-900 ihmistä ympäri vuoden. Olisihan se muuten ihan mahtava kokemus joskus asua saarella, vai olisiko? Varmasti olisi puolensa ja puolensa sekä talvella ihanan rauhallista.

Suomenlinnasta löytyy hyvin palveluita museoista ravintoloihin sekä useampi kahvila. Tällä kertaa joimme virvokkeet kahvila Piperin ulkoterassilla, jossa on varmasti yksi parhain lokaatio koskaan. Pitäydyin vain juomissa, sillä eräs rouva kovasti varoitteli lokeista, jotka olivat hetkeä aiemmin napanneet mozzarella-leivän hänen nenänsä edestä, onneksi olimme muutenkin vielä täynnä lounaan jälkeen. Kokemuksella tiedän, miten lokkien kanssa saa olla jatkuvasti varoillaan Helsingissä, minultakin on napattu jäätelö kädestä sekä pari kertaa olen saanut sitä itseään päälleni. 

Suomenlinnaan suunnatessa kannattaa katsoa etukäteen aukioloaikoja läpi, jos on joku tietty museo tai kahvila mielessä. Karkeasti sanottuna Suomenlinna alkaa hiljentyä siinä kuuden pintaa, kun osa palveluista sulkeutuu päivältä. Me viihdyimme tälläkin kertaa saarella monta tuntia, kunne seitsemän pintaa lähdimme jatkamaan perjantai-iltaa vielä Helsingin keskustaan, jossa vietimme vielä muutaman tunnin terasseilla ja keskustassa kävellen. 

Lue myös vanhemmat postauskeni Suomenlinnasta:

Sadepäivänä Suomenlinnassa

Turistipäivä Helsingissä

Kesäpäivä Suomenlinnassa

Suomenlinna syksyllä

Kasuaali asu Suomenlinnassa

Valkoinen kesäasu ja polkkatukka

Muistan jo joskus vuosia takaperin lukeneeni, miten joku valokuvaaja joskus sanoi, että valkoiset vaatteet näyttävät hyvältä kuvissa. Kuviin en pukeutunut, mutta kokovalkoiseen kyllä ja totta, se näyttää raikkaalta niin päällä kuin valokuvissa. Onko kokovalkoinen kesäasu uhka vai mahdollisuus? Mahdollisuus ehdottomasti ja rakastan varsinkin kesällä freesejä valkoisia vaatteita. Samalla voin kertoa, että kyllä valkoiset vaatteet likaantuvat kuten muutkin vaatteet käytössä, joten paras kaverini on sappisaippua. Käytän vaatteita huoletta, en jemmaa niitä parhaita kaapin perälle odottamaan parempia päiviä, jos vaate likaantuu, silloin se tietenkin pestään, niin yksinkertaista se on. Ei kun valkoiset vaatteet päälle ja menoksi kohti kesän seikkailuja.

pusero - COS (2026) 

hame - Wasabi Concept (2026) 

laukku - Maje (2023) 

tennarit - Converse (2026) 

aurinkolasit - A.Kjaerbede (2025)

korvakorut - BØLD by Gate21 (2025) 

Tässä valkoisen hameen ja puseron yhdistelmässä lähdin viettämään päivää Suomenlinnaan. Hame ja pusero sopivat täydellisesti yhteen, vaikka ovat eri brändien valikoimista. Mustat varrettomat Converset ovat luottokenkäni, vaikka aluksi meinasin lähteä sandaaleissa, muistin kuitenkin Suomenlinnan haastavat kävelyolosuhteet sekä hiekkaiset kadut. Korikassi mukaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä onkin yksi kesän suosikkiasuni. 

Kävin aiemmin viikolla kampaajalla ja nyt tukka onkin melkoisen lyhyt, mutta nopeasti se taas kasvaa. Olen tykännyt polkkatukasta jo vuosia, se on ihan minun juttu. Minulla on ollut tenkkapoo uuden kampaajan löytämisessä, kun luottokampaajani jäi keväällä ansaitusti eläkkeelle. Kävin hänellä kymmenen vuotta ja hänen työnjälkensä oli aina täydellistä, joten vaatimukset uudelle kampaajalla olivat tietysti korkealla. 

Kuten olen kertonut, lopetin hiusten värjäyttämisen jo lähes vuosi sitten, muistaakseni tukka raidoitettiin viimeksi syyskuussa, jonka jälkeen sitä on vain leikattu noin kolmen kuukauden välein. Haluan kasvattaa oman värin kokonaan esiin ja sen jälkeen pohtia, raidoitanko tukkaa vai annanko olla oman luonnollisen ruskean värin. Kasvatusprojekti on mennyt yllättävän helposti, enkä ole vielä kertaakaan miettinyt värjäämistä.

Mitä päälle hellesäälle?

On ehkä epäsuosittu mielipide, muttei mikään salaisuus, miten allekirjoittanut ei ole helteen ystävä sitten ollenkaan. Minulle olisi kauhu matkustaa keskellä kesää jonnekin Suomea kuumempaan. Mittarin lähennellessä kolmeakymmentä, ei paljon naurata, että vielä maksaisin tästä kärsimyksestä, on itselleni täysin absurdi ajatus. Meitä on moneen lähtöön ja toisaalta ymmärrän, miten jotkut kuumasta pitävät, heillä on myös hyvin todennäköisesti ilmalämpöpumppu ja hyvä ilmastointi työpaikalla. Joka kesä sama tenkkapoo, mitä ihmettä sitä päälleen pukisi? Työpukeutumiseeni en voi vaikuttaa, mutta vapaa-ajan onneksi. Päätinkin selata vähän kesäpukeutumistani viime vuosilta ja listata muutamia vinkkejä hellepukeutumiseen. Josko tästä olisi inspiraatiota minulle ja ehkä sinullekin helteistä selviämiseen. 

Pysy uskollisena omalle tyylille

Omassa tilanteessani tiedän, miten uusien vaatteiden ostaminen ei ole ratkaisu helleongelmaan. Vaikka saatan ihastella muilla kauniita kesähepeneitä, joita hankintaan uudet joka vuosi, en itse suuntaa suin päin vaatekaupoille. Lopulta kesäkausi on sen verran lyhyt, etten koe järkeväksi hankkia kaappikaupalla kesävaatetta, joita käyttäisi lopulta vain muutaman kerran. Samat suosikit näissäkin toimivat vuodesta toiseen. Kuvien hame on hankinta vuoden takaa ja pusero 5-6 vuotta vanha. 

Vaihda vain yläosaa

Kuumalla vaatteita, varsinkin yläosia saa olla pesemässä jatkuvasti, joten monesti menen samalla alaosalla, mutta vaihdan puseroa. Viime vuosian olen tykännyt kovasti yksiolkaimisista topeista, omaksikin yllätyksekseni, sillä en mielelläni kulje kaupungilla kädet paljaana. Lopulta ketään muuta ei kuitenkaan kiinnosta toisten allit, joten rohkeasti vain hihattomissa menoksi. Helteellä helpottaa myös, etten pue mitään tämän tyyppisten toppien alle. Musta toppi on muuten löytö alennusmyynnistä laivan putiikista viime kesältä.

Klassiset korikassit

Nahkalaukut saavat kesäkuumalla huilata, kun käyttöön pääsevät iki-ihanat korikassit. Näissäkin parasta on, ettei joka kesä tarvitse hankkia uusia, sillä klassiset mallit kestävät aikaa, joten samat suosikit toimivat kesästä toiseen. Minulla onkin muutama korikassi, joita vaihtelen. Kuvan kori on aikoinaan ostettu Porvoon vanhastakaupungista pikkuputiikista ja on käytössä jo viidettä kesää.

Aurinkolasit ovat asuste

Helpoin ja nopein stailauskeino on vaihtaa aurinkolasit, jolloin samat vaatteet saavat uutta ilmettä. Minulta löytyy useamman pokat, sillä herkät silmäni kaipaavat niitä usein, vaikkei aurinko varsinaisesti edes paistaisi. Valkosankaiset aurinkolasit ostin viime kesänä aleista ja ne ovat minusta hauskat. Aurinkolasien lisäksi huulipuna on pakollinen aina! Kuvissakin huulillani näkymä Macin Morange kerää muuten kehuja ihan hurjasti. 

Huolettomat printit

 

Pidän yleisesti yksiväristä, yksinkertaisista vaatteista, mutta kesäkuumalla printit ovat omiaan, kun niissä ei esimerkiksi jäätelö- tai juomatahrat niin näy. Kuvan topin ja housujen setti on omaan kaappiini vähän erikoisempi, mutta toimiva asu kuumalla, sillä se on vilpoisaa viskoosia.

Vilpoisat sandaalit

Mittarin näyttäessä kolmekymmentä ainoat oikeat jalkineet ovat ehdottomasti sandaalit, jotta jalat saavat vähän ilmaakin. Minulta löytyy muutamat sandaalit, jotka olen muuten kaikki ostanut aina alennusmyynneistä, eikä sandaaleja tarvitse uusia joka kesä. Kuvan mustat versiot esimerkiksi ovat kuudetta kesää käytössä ja kerran jo suutarillakin korjauksessa käyneeet. 

Ilmavuus ja puuvilla

Puuvillapopliini on suosikkimateriaalini mitä tulee kuumiin keleihin, se hengittää ihanasti, eikä kutistu pesuissa, joten voi huoletta käyttää ja pestä paljon. Helpoin hellevaate on ehdottomasti vain heittää ilmava mekko päälle, joten minulta löytyykin useampi puuvillainen mekko. Esimerkiksi kuvassa näkyvä valkoinen versio on 6-7 vuotta vanha ja edelleen yksi lempparini. 

Mustat kesämekot

Vaikken muuten pukeudu mustaan juurikaan niin kesämekot ovat poikkeus. Musta kesämekko on helpoin vaate silloin, kun ei helteillä keksi mitään päällensä puettavaa. Musta mekko näyttää kivan selkeältä ja siistiltä aina, sekä siihen on helppo yhdistää erilaisia asusteita. 

Olkapäät esiin

Kesäkuumalla minusta kaikki off shoulder vaatteet näyttävät tosi kivoille ja ovat sopivan vilpoisia, enkä välitä ovatko ne niin sanotusti muodissa vai eivät. Ruskea mekko on omaan makuuni täydellinen kesävaate, sekä värinsä, materiaalinsa että mallinsa puolesta, se on alelöytö vuoden takaa.

Rouhea pellava

Olen vasta ihan alle kymmenen vuoden sisällä löytänyt pellavamateriaalin, joka onkin ihana kesäkuumalla. Kangas on kivan rouhea ja saa luvan kanssa olla vähän rypyssä. Omistan muutaman erilaisen pellavamekon, joista hauskin on kuvassa näkyvä Marimekon hedelmäkuosinen, joka on peruja ajalta kun työskentelin siellä. Käytän mekkoa joka kesä, mutten löytänyt siitä muita kuvia kuin tuon Miamin lämmössä marraskuussa napatun, mutta sama setti toimii tällä hetkellä ihan kotimaankamaralla.

Hattu päähän kesäsäähän

Myönnettäköön, että olen nykyisin huono käyttämään kaupungilla kesähattuja, vaikka niillä saisi niin helposti uutta ilmettä samoihin mekkoihin. Hattu myös suojaa päätä auringolta, joten tämähän on ihan loistava asuste kesään. Kuvan hattu majaileekin mökillä, jossa se pääsee käyttöön, on näppärä heittää päähän kauppaan lähtiessäkin, kun mökkitukka ei ole niin sanotusti kaupunkikelpoinen. 

Viikon kotimaanmatkailut - Lappeenranta & Porvoo

Kuluneelle viikolle olin sopinut jopa kaksi eri menoa, kun ensin maanantaina suuntasin ystäväni luo Lappeenrantaan ja keskiviikolle olimme sopineet siskon kanssa reissun Porvooseen. Minusta on ihan parasta tehdä tällaisia kotimaan päiväreissuja, piristävät niin paljon arkea. Maantieteellisesti asuinkaupunkini onkin minulle loistava, sillä on helppo käydä monessa lempikaupungissa täältä käsin. Vaikka aina haaveilen päivätyöstä säännöllisellä työajalla, niin on arkivapaissa tietysti myös puolensa, kun sekä ystäväni että siskoni lomailivat heinäkuussa, sain sovittua menoja heidän kanssaan viikolle. 

Maanantaiaamuna lähdin aikaisin liikkeelle, kun suuntasin juna-asemalle kuuden jälkeen. Matkustan junalla harvakseltaan, joten tämähän oli ihan seikkailu. Minulla oli junan vaihto Kouvolassa, jossa nappasin mukaani jääkahvin ja kävelin hetken keskustassa. Lappeenrantaan saavuin jo aamu yhdeksän maissa ja ystäväni haki minut asemalta heille kotiin. Joimme aamukahvit ja kävimme kuulumiset läpi, kunnes suuntasimme keskustaan katsomaan nähtävyyksiä.

Sää Lappeenrannassa oli erittäin Suomen kesäinen, eli kaikkea mahdollista kaatosateesta aurinkoon. Enemmän tosin oli sadetta, hetkittäin sai tosin kaivaa aurinkolasitkin esiin. Emme antaneet sään taaskaan päivää pilata, eikä onneksi edes kastuttu, kun onnistuimme aina sateen hetkellä olemaan jossain sisällä. Taas kerran todettava, ettei sää kesäsuunnitelmiani pilaa, pakkaan vain mukaan niin sateenvarjon kuin aurinkolasit. 

Lappeenrannassa kiersimme ystäväni kanssa tietysti kaikki kaupungin "pakolliset" nähtävyydet, eli Hiekkalinnan, linnoituksen ja sataman, mutta nämä sijaitsevat kivasti lähekkäin. Hiekkalinnan teema on tänä vuonna Elävät veistokset ja tuolta bongaat ainakin Pisan kaltevan tornin. Hiekkalinna on avoinna aina elokuun loppuun asti, joten on hyvin aikaa käydä ihailemassa teoksia. 

Lappeenranta on ehdottomasti yksi Suomen kaunein kesäkaupunki ja minulle aina omalla tavallaan rakas, sillä teininä täällä tuli vietettyä paljon aikaa. Täälläpäin tuntuvat myös ihmiset olevan rempseitä ja sellaisia tuntemattomille voi jutella tyyppisiä, murre on myös ihan paras. Murre on hauska, kun tunnistan sitä puhuvan hänen sanottuaan ensimmäisen sanansa ja onkin aina hyvä keskustelun avaus "Oot sie Lappeenrannasta?". 

Lounaan söimme tällä kertaa sisällä ja hyvä niin, sillä ravintolassa ollessamme alkoi kunnon kaatosade, mutta mikäs sitä ikkunasta katsellessa. Lappeenrannassa haluan aina ravintola Laloon (Valtakatu 46), jonka salaattipöytä on jo käymisen arvoinen, hinnat ovat hyvinkin kohtuulliset, varsinkin näin lounasaikaan. Ravintola oli muuten tupaten täynnä porukkaa. Nautimme lounaan rauhassa, samalla suunnittelimme ja varasimme seuraavan yhteisen reissun, kun suuntaamme Tallinnan päiväreissulle loppukuusta.

Päällä minulla oli muuten edellisessä postauksessa esittelemäni ruskea setti, josta onkin tullut heti ihan lemppari. Täydellinen asu Suomen kesään, kun toimii niin kuumemmalla kuin kylmemmällä. Puseron alle voi pukea erilaisia toppeja, jolloin ilme muuttuu helposti. Asu oli myös äärimmäisen mukava matkustamiseen ja pitkään päivään. Tukkani on muuten täysin hallitsematon kosteassa säässä ja alkaa olla jo pientä leikkaamista vailla, joten varasin ensi viikolle kampaajan. 

Päivä Lappeenrannassa meni todella nopeasti, kun kävimme lopuksi kauppakeskuksessa, sillä ulkona alkoi sataa melkoisesti. Viiden maissa oli aika hypätä bussiin ja ajella kotia kohti. Tykkään istua pidempiä matkoja julkisissa, on ihana katsella maisemia ja rentouttavaa olla ihan omissa oloissaan.

Keskiviikkona oli tosiaan toisen lähimatkailun vuoro, kun otimme siskon kanssa suunnaksi Porvoon. Sää ei tällekään päivälle luvannut mairittelevia ilmoja, mutta kuten monesti todettu, säällä ei mitään mahda, joten ei kun kesäpäivän reissuun! Pakko myös todeta, että on paljon miellyttävämpää olla kaupungeissa hitusen viileämmillä keleillä, joten minua ei haittaa ollenkaan alle parinkympin olevat kesäpäivät, sateetkin usein ovat kuuroittaisia, kuten tällöin. 

Porvoon vanhakaupunki on aina ihana, tiedättehän rakkauteni vanhoja kaupunkeja kohtaan. Onneksi sisko ymmärtää myös niiden päälle. Se on muuten hauska, miten eri ihmisten kanssa tekee erilaisia asioita, kuten siskon kanssa kiersimme monet pikkuputiikit läpi, yksin en koskaan. Teimme pieniä löytöjä ja olenkin sitä mieltä, että turistin tulee viedä rahaa paikkoihin joissa käy.

Iloksemme saimme tällä kertaa lounaan syötyä ulkona, kun suuntasimme vanhankaupungin sydämessä sijaitsevaan tuttuun ja aina toimivaan ravintolaan nimeltä Gabriel 1763 (Jokikatu 20). Molemmat tilasimme pizzat, minä jokirapuja sisältäneen, joka oli todella hyvä. Terassille ei istunut kukaan muu, kun saavuimme ravintolaan, mutta meidän jälkeen muutkin uskaltautuivat syömään ulos. 

Kotimaanmatkailu on ihan parasta kesätekemistä, tykkään käydä samoissa paikoissa joka kesä, enkä todellakaan haikaile kesällä lentäen reissuun. Nythän on nimenomaan aika ottaa ilo irti Suomen kesästä ja lähikaupungeista. Porvooseen on kotoa vain tunnin matka, enkä koskaan kyllästy siellä käyntiin. Tällä kertaa vietimme päivän kaiken kaikkiaan vain vanhassa kaupungissa, jossa saakin helposti kulutettua tunteja jo ihan vain paikkoja ihastellen ja vaikka kukkia bongaillen, kuten me siskona kanssa teimme.  

Minulla oli muuten myös keskiviikkona päällä sama ruskea setti, mutta asustin sen vain erilailla. Sanoinko jo, että setistä tuli heti lempivaatteitani? Ehdottomasti voi ja pitää käyttää samoja asuja useasti, jopa saman viikon aikana. Lippis ei ole itselleni se tyypillisien asuste, mutta järkeilin sen vähän suojaavan sateelta, jos sellainen sattuisikin kohdalle. Onhan lippis muuten helppo keino päivittää lookkia, joten ehdottomasti otan sen kovempaankin käyttöön. 

Kahvitkin saimme iloksemme juotua ulkona Tee- ja Kahvihuone Helmen (Välikatu 7) vehreällä takapihalla, joka on upea kesällä. Hetkeä aiemmin oli hitusen sadellut, mutta nappasimme paikan varoiksi varjon alta. Hauskasti meillä oli siskon kanssa ihan samanlaiset tilaukset, kuten usein muuten on, vaikka muuten olemme kovinkin erilaisia. Kahvien jälkeen olikin aika hakea viimeiset tuliaiset Brunbergin myymälästä ja alkaa suunnata kotia kohti.