Brunssivinkki Tallinnaan

Sopivasti näin sunnuntaina halusin jakaa brunssivinkin Tallinnaan. Olimme siellä tosiaan toukokuun lopulla kesälomallani, joten postailen reissusta vähän jälkijunassa. Onneksi Tallinna on aina ajankohtainen. Minut tuntien on tietysti suunnitteilla jo uusia matkoja kaupunkiin. Elokuulle olen kaavaillut  hotellireissua miehen kanssa. Molemmat nimittäin pidämme Tallinnasta ihan hurjasti ja siitä on tullut ihan lempikaupunki.

Meillä oli lähtö kotiin sunnuntaina päivälaivalla, valitsen sen, jotta ehdimme myös Helsingistä asuinkaupunkiin bussilla. Matkojen järjestely on muuten aina melkoista aikatauluttamista, vaikka menisi vain muutaman tunnin päähän Tallinnaan. Sunnuntaina hotellimme aamupala oli tupaten täynnä porukkaa, kun aikaisempina aamuina oli ollut ihanan väljää, joten join vain pikaiset kahvit. Olimme muutenkin ajatelleet, että nappaamme maissa jotain pientä purtavaa ennen laivan lähtöä.

Sunnuntai oli oiva aika brunssille, joten suuntasimme vanhaan kaupunkiin Must Puudeliin. Täällä olikin kivasti tilaa istua ulkona, joten nopeasti nappasimme paikan itsellemme. Musta Puudeli oli muuten pitkään ollut listallani, mutta hassua miten kävin siellä vasta ensimmäistä kertaa huhtikuussa ollessani sooloreissulla kaupungissa, tällöin söin pienen lounaan sisätiloissa ulkona sadellessa, mutta nyt aurinkoisena aamupäivänä oli ihan eri tunnelma istua ulkona. Minulle kahviloissa ja ravintoloissa on melko tärkeää lokaatio, joten sanomattakin selvää, miten kahvila keskellä vanhaa kaupunki miellyttää visuaalista silmääni. 

Viikonloppuisin heillä on saatavilla brunssi, jossa saa itse tilata erikseen pieniä annoksia, kuten täytettyjä croissanteja, uppomunia, omeletteja, hapanjuurileipiä, chia-vanukasta, smoothie kulhoja, pannukakkuja ja appelsiinimehua. Me tilasimme pannukakut puoliksi, itse otin croissantin kylmäsavulohella sekä appelsiinimehua ja mies uppomunan pekonilla ja hollandaise-kastikkeella. Oli niin ihana tunnelma, kaikki tosi hyvää ja erityismaininta sympaattiselle tarjoilijalle. Hauska muuten, kun Viron päässä ihan kaikissa kahviloissakin tuntuu olevan anniskeluoikeudet, kun ne on helpompi ja halvempi saada kuin meidän sääntö Suomessa, jossa anniskeluluvista saa pulittaa jäätävän summan.

Kohvik Must Puudel (Kuninga tn 4)

Suunnitelmia heinäkuulle

Kesä kuluu kovaa vauhtia, huomaamatta meni kesäkuu ja nyt ollaankin jo heinäkuussa. Lähes päivittäin saan vastata jollekin "pääsetkö milloin lomalle?" . Omat lomani olivat ja menivät jo toukokuussa, eikä sen puoleen minulle edes kuukauden lomaa ole ehtinyt kertyä. Kuten olen monesti sanonut, en halua elää niin että odottaisin vain lomaa ja puurtaisin arjen menemään. Heinäkuu ei ole lempikuukauteni, mutta minulla on paljon kivoja suunnitelmia ja mottoni aina onkin, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kuten todettu, kesää ehtii kuitenkin viettää ihan töidenkin lomassa. Heinäkuussa...

...menemme terassille ystäväni kanssa. Tapasimme hänen kanssaan aikoinaan työpaikassa, jossa emme kumpikaan ole olleet enää vuosiin, mutta ystävyys jäi. Tämä on niitä rastiin seinään juttuja, sillä en useinkaan käytä alkoholia, mutta kyllähän kerran pari kesässä täytyy viettää iltaa ulkona ja vaikka ihan pidemmän kaavan kautta.

…menen käymään toisen ystäväni luona Lappeenrannassa. Kaupungissa käynti kuuluu jokaiseen kesään. Ainakin Hiekkalinnan ihailu, satamassa ja linnoituksessa kävely kuuluvat päivään. On tietysti kiva nähdä siellä asuva ystäväni pitkästä aikaa, emme ole nähneet varmaan sitten viime kesän? Minusta itse matka on myös ihana, menen junalla ja palaan kotiin bussilla, on ihana istua maisemia katsellen.

...teemme siskon kanssa kesäpäivän reissun Porvooseen. Olemme vuosia pitäneet kiinni perinteestä tehdä joku kesäpäivän reissu yhdessä. Viime vuosina olemme suunnanneet nimenomaan Porvooseen, sillä molemmat pidämme vanhoista taloista ja pikkuputiikkien kiertelystä. 

...haaveissa olisi uusi reissu Suomenlinnaan poutasäällä. Onneksi tämä on käytännössä helppo toteuttaa, jos vain sopiva vapaapäivä löytyy, sillä heinäkuu on jo melko buukattu. Olisi kiva päästä kävelemään Suomenlinnassa auringossa, istua terassilla ja loppupäivästä viettää iltaa Helsingin keskustassa. 

...toivoisin että ehtisin perjantain taloyhtiön saunavuorooni edes kerran. Saunavuoro on vuorotyölliselle vähän hankalaan aikaan, mutta kaikki muut vuorot oli jo varattu. Perjantain saunavuorosta onkin tullut ihana viikon piriste, ostan jotain hyvää limsaa sinne ja on ihana istua yksin hiljaisuudessa. 

...iltaisin töiden jälkeen haluaisin pystyttää käsityöpajan parvekkeelle. Minulla ei ole ollut viime aikoina juurikaan aikaa eikä energiaa käsitöihin, luovuus kun todellakin vaatisi nimenomaan aikaa. Meillä on onneksi lasitettu parveke, jossa voi puuhailla myös sadesäällä. Ajattelin pitkästä aikaa kaivaa koruntekotarvikkeet esiin.

…asuinkaupungissa on kaupunkifestivaalit, joiden paras osio on alun paraati. Siellä käynnistä on tullut minun ja miehen yhteinen perinne. Käymme katsomassa paraatin, jonka jälkeen suuntaamme ravintolaan syömään ja sieltä vielä tunnelmoimaan festivaalialueelle. 

 ...seilaamme Tallinnan päiväreissulle samaisen Lappeenrannassa asuvan ystäväni kanssa. Varaamme reissun kun näemme. Meillä on ollut vuosia tapana käydä kesällä yhdessä Tallinnassa, joten tämä perinne ei saa missään nimessä katketa. 

...yritän ottaa kesästä paljon irti ihan tavallisina työpäivinä, syödä lounaan aina kun mahdollista omalla parvekkeella, käydä terassikahveilla ja mennä lenkille työvuorojen jälkeen. 

Kadriorg on Tallinnan vehreä helmi

Olen kirjoitellut aiemminkin Tallinnassa sijaitsevasta Kadriorgin upeasta puistosta, mutten malttanut olla jakamatta näitä alkukesän kuvia upeasta lokaatiosta. Kadriorgin puisto on Tallinnan vihreä helmi ja ihana alue mennä kävelylle, se on maksuton ja mielenkiintoinen kohde ihan ympäri vuoden. Omien vierailujeni mukaan puisto on parhaimmillaan kesäkuussa, kun kukkaistutukset ovat parhaassa loistossaan, mutta nähtävää on varmasi ihan milloin vain tänne menee, jo hulppea palatsi itsessään on näkemisen arvoinen.

Paikalle pääsee helposti kävellen tai raitiovaunulla. Olemme menneet molemmilla tyyleillä, mutta viime keralla hyppäsimme aikaa säästäen ratikkaan, joka lähteekin näppärästi käytännössä Metropol hotellin, jossa yövyimme, takaa. Matka ei montaa minuuttia vie ja kohteen pysäkki on helppo tunnistaa, kun saavut suoraan puiston laitamille. Ratikat 1 ja 3 kulkevat Kadriorgiin. Tallinnan päässä ratikoilla ajelu on edullista, muistaakseni lippu maksaa vain pari euroa ja päivässä on summa, jonka yli mennessä ei rahaa enää veloiteta. 

Puiston kupeessa majailee Katharinenthal kahvila, jossa on ulkoterassi mitä upeimmalla näkymällä puistoon. Harmi ettei terassi ollut vielä vierailumme aikana auki, onneksi etupihan pikkuruisella terassilla oli tilaa, joten pääsimme istahtamaan virvokkeille. Vitriinissä olleet kakkupalat olivat herkullisen näköisiä, joten en voinut vastustaa palaa pistaasikakkua, jonka söimme puoliksi. 

Puistoon tultuaan tuntuu kuin olisi astunut suoraan satukirjaan, palatsi ja sitä ympyröivä puisto ovat uskomattoman upeat. Kukkaistutukset, täydellisiin muotoihin leikatut puut, joutsenlampi ja puisto muutenkin on yhdellä sanalla sanottuna lumoava. Puistossa on myös hyvin tilaa kulkea, rauhallista ja visuaalinen silmäni oikein lepää täällä.

Lyhyesti kerrottuna puiston tarina on sellainen, että Venäjän tsaari Pietari Suuri rakennutti palatsin vaimolleen vuonna 1718. Puisto on myös nimetty rouvan mukaan, sillä Kadriorg tarkoittaa suomeksi Katariinanlaakso. Tietysti hulppeaa palatsia ympäröi upea puisto, ja on mahtavaa miten se pidetään loistossaan tänäkin päivänä. Palatsi itsessään on muuten nykyisin museokäytössä. Museossa emme ole käyneet, mutta sen matkamuistomyymälässä käymme aina. 

Koko Kadriorgin alue on ehdottomasti yksi Tallinnan kauneimmista paikoista, joten kannattaa heittää lenkkarit jalkaan ja suunnata tänne päiväkävelylle. Mekin olemme kiertäneet alueesta vain pienen pintaraapaisun ja esimerkiksi japanilainen puutarha on kokonaan näkemättä. Alueella on muutenkin ihana kävellä, sillä siellä on hulppeita puurakenteisia huviloita, presidentin linna sekä ravintoloita ja kahviloita, joten päivä menee täällä mukavasti. Mekin nautimme lounaan täällä, kunnes jatkoimme päivän muihin kohteisiin. 

Lue myös postaukseni Kadriorgin puistosta vuoden takaa täältä. 

Sadepäivän univormu

Tänään on luvassa sadepäivä, joten loistava aika kirjoitella kesän sadepäivien univormustani. Sadepäivissä on jotain rauhoittavaa, kun tällöin ei ole niin sanotusti pakko mennä ulos ja nauttia kesästä, vaikkei toisaalta kyllä jätä mitään suunniteltua tekemättäkään sateen vuoksi.

takki - COS (2026) 

t-paita - COS (2025) 

hame - Lindex (2025) 

silkkihuivi - Nanso (2026) 

laukku - Louis Vuitton (2014) 

tennarit - Converse (2025)

Monet varmasti tunnistavat, miten kuvat on napattu Suomenlinnassa. Kuten kerroinkin, olimme siellä muutama viikko sitten, kun sadepäivä sattui kohdalle. Olemme suunnitelleet kesään toistakin Suomenlinna visiittiä paremmalla säällä. Nykyisin muuten 90% blogikuvista alkaa olla puhelimella napattuja, vain jotkut asukuvat enää tulee otettua varsinaisella kameralla. Tämä on helpottanut bloggaamista kovin, kun kameraa ei tule kannettua mukana esimerkiksi sateella, kun taas puhelin on tietysti mukana menossa aina.

Minulle on muodostunut omia lempiasuja, joihin turvaudunkin usein. Tällaiset univormut helpottavat niin paljon, kun ei tarvitse pohtia aamulla vaatekaappien edessä mitä sitä päällensä pukisi. Olen ennenkin ylistänyt perus mustaa ribbihametta, joka on yksi lempivaatteeni. Se on helppo heittää päälle erilaisten yläosien kanssa, mikä parasta ei tarvitse niin varoa että hame likaantuu kurakelissä. Hameen kanssa yhdistin yksinkertaisesti valkoisen t-paidan, Cosin kevyen takin ja kaulaan lämmittämään heitin pienen silkkihuvin.

Sadesäällä luotan yleensä lempikenkiini mustiin Converseihin ja laukkuna toimi yksi vanhin laukkuni, Louis Vuittonin Petit Noé. Kyseisen ostin 12-13 vuotta sitten Genevestä. Käytän sitä kausittain ja huolettomasti. Muistan kun ostin laukun ja melko pian siihen tuli ensimmäinen jälki nahkapohjaan sateesta, mutta tavarat ovat nimenomaan käyttöä varten. Nykyisin olen todella huoleton, enkä jätä kyseistä laukkua sadesäällä kotiin. Päinvastoin saatan nimenomaan käyttää laukkua sateella. Vuosien varrella olen muuten monesti meinannut myydä Noén, kuten tein suurimmalle osalle brändin laukuistani. Onneksi tämä kuitenkin jäi, sillä pidän laukun ulkonäöstä aina vain. Mikään käytännöllisin laukkuni tämä ei tosin ole, sillä nyöri on vähän ärsyttävä avata eikä laukussa ole yhtään sisätaskua, sen pitää myös olla aika täynnä, jotta pysyy olalla. Mielenkiinnosta muuten kurkkasin ja kyseinen laukku on nykyään puolet kalliimpi kuin sen ostettuani, ihan hullu hinnannousu.

Mökillä

Ihanaa että parin yön mökkireissu onnistui vielä kesäkuun loppuun. Mökille ajaa kotoa noin tunnin, mutta mieluummin olisimme siellä aina kerralla vähintään pari yötä. Tuntuu ettei yhden yön reissulla ehdi rentoutua, kun pääset paikalle melkein pitäisikin jo lähteä kotiin. Mökkeily on kaivattua vastapainoa kaupunkikaksioon, joten mahtavaa että tällainen mahdollisuus on. Viimeksi olimme mökillä toukokuun puolivälin tietämillä, kun olin kesälomalla. Silloin muuten olimme jopa kolme yötä, tällä kertaa tosiaan kaksi sunnuntaista tiistaihin. Mökillä...

...kävimme mennessä paikallisessa ruokakaupassa ostamassa kaikki mökkiruoat ja juomat. Turistien pitää viedä rahaa mökkikuntiin, eikä kantaa ruokia kaupungista mukanaan. 

...haimme mennessä pitsat paikallisesta ravintolasta ja söimme ne mökin pihalla heti sinne saapuessa. Tämä on ihana perinne ja helpottaa, kun ei tarvitse heti mökille tullessa tavarakuorman kanssa alkaa vielä kokata.

...vietimme muutaman tunnin mökillä miehen vanhempien kanssa, kun meillä oli vahdin vaihto. He lähtivät kotiin ja me tulimme tilalle. 

...sunnuntaina alkuillasta satoi kuuroittain kaatamalla vettä. Hetkeen en ole niin kovaa sadetta nähnyt. Iloitsimme miten vesipadat täyttyivät, sillä saunominen tapahtuu sadeveden varassa. Terassilla oli tunnelmallista katsella ja kuunnella sadetta.

...keräsin luonnonkukkakimpun, vaikka kukkia oli harvinaisen vähän saatavilla. Tienreunukset oli ajettu vasta pitkin kaartuvaa tietä sileäksi, joten kukat olivat saaneet kyytiä. Onnistuin kuitenkin löytämään lupiinia, pari päivänkakkaraa, kissankelloa ja muita luonnonkukkia. Metsään oli pariinkin paikkaan jostain levinnyt ruskoliljaa ja punkkeja uhmaten kävin keräämässä ne. Sain harmonisesti kolme oksaa, joten kimpusta tuli hyvä. Tapani on kerätä ensin kukat ja lopuksi kasata ne kimppuun asetellen paremmin. 

...ihmettelimme lintuja, pihapiirin oli ottanut haltuun västäräkki pariskunta, taivaalta lentelemästä bongasin ainakin haikaran. Myös ötököiden tunnistaminen on hauskaa puuhaa, näimme yhden piikikkään perhosen toukankin. 

 

...nukuin pidempään ja paremmin, kuin kotona, näin on muuten aina. Tosin kävin myöhemmin nukkumaan kuin kotioloissa, kun mökillä voi rentoutua eikä ole pakko herätä kukonlaulun aikaan.

...sunnuntain sadekuuroja lukuun ottamatta sää oli aurinkoinen ja todella lämmin.  Kiitimmekin onneamme, että olimme täällä eikä kaupungissa hikoilemassa. Olimme päättäneet, että lähdemme mökille satoi tai paistoi, kun olin toivonut yhtenäiset vapaapäivät jo viikkoja sitten mökkireissua ajatellen. Hyvä tuuri, että sää suosi! 

...join aamukahvit ulkona ja nautin hiljaisuudesta, kun kuului vain kaunis linnunlaulu. Mökillä muutenkin tulee oltua aamusta iltaan ulkona, mikä on parasta. 

...olin todella vähän somessa, sillä yhteydet ovat uskomattoman huonot. Päivitin vähän omaa Instagramia, muuten olin enemmänkin somelomalla pari päivää, mikä tekee välillä todella hyvää.

...edistin viimeksi mökillä aloittamaani neuleprojektia, jota en ollut neulonut yhtään tässä välissä. Neuloinkin tunteja ulkona ja naurattaa, miten minulla onkin neulojan rusketusrajat, eli taipeet valkoiset ja muuten kädet ruskettuivat. 

...saunoimme puusaunassa joka ilta. Minulle riittää sellainen 70 astetta, mutta miehellä sauna pitää olla kuumempi. 

...söimme tietysti myös ulkona päivittäin, ruokaa grillistä ja uusia perunoita ehdottomasti aidolla voilla! Illalla grillasimme makkaraa.

...keräsin mukaan pihan ainoat raparperit ja kotona leivoin heti raparperipiirakan. En muista milloin olisin raparperipiirakkaa viimeksi tehnyt ja siitä tuli hyvää. Tein perinteisen kermaviilitäytteisen ja itse laitan muuten aina täytteitä tuplat. 

...harmitti kovasti, kun tiistaina piti lähteä kotiin, olisimme viihtyneet hyvin vielä pari yötä ainakin. Mökiltä lähtiessä tulee aina haikeus, mutta onneksi sinne pääsee taas takaisin.