Suunnitelmia heinäkuulle

Kesä kuluu kovaa vauhtia, huomaamatta meni kesäkuu ja nyt ollaankin jo heinäkuussa. Lähes päivittäin saan vastata jollekin "pääsetkö milloin lomalle?" . Omat lomani olivat ja menivät jo toukokuussa, eikä sen puoleen minulle edes kuukauden lomaa ole ehtinyt kertyä. Kuten olen monesti sanonut, en halua elää niin että odottaisin vain lomaa ja puurtaisin arjen menemään. Heinäkuu ei ole lempikuukauteni, mutta minulla on paljon kivoja suunnitelmia ja mottoni aina onkin, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kuten todettu, kesää ehtii kuitenkin viettää ihan töidenkin lomassa. Heinäkuussa...

...menemme terassille ystäväni kanssa. Tapasimme hänen kanssaan aikoinaan työpaikassa, jossa emme kumpikaan ole olleet enää vuosiin, mutta ystävyys jäi. Tämä on niitä rastiin seinään juttuja, sillä en useinkaan käytä alkoholia, mutta kyllähän kerran pari kesässä täytyy viettää iltaa ulkona ja vaikka ihan pidemmän kaavan kautta.

…menen käymään toisen ystäväni luona Lappeenrannassa. Kaupungissa käynti kuuluu jokaiseen kesään. Ainakin Hiekkalinnan ihailu, satamassa ja linnoituksessa kävely kuuluvat päivään. On tietysti kiva nähdä siellä asuva ystäväni pitkästä aikaa, emme ole nähneet varmaan sitten viime kesän? Minusta itse matka on myös ihana, menen junalla ja palaan kotiin bussilla, on ihana istua maisemia katsellen.

...teemme siskon kanssa kesäpäivän reissun Porvooseen. Olemme vuosia pitäneet kiinni perinteestä tehdä joku kesäpäivän reissu yhdessä. Viime vuosina olemme suunnanneet nimenomaan Porvooseen, sillä molemmat pidämme vanhoista taloista ja pikkuputiikkien kiertelystä. 

...haaveissa olisi uusi reissu Suomenlinnaan poutasäällä. Onneksi tämä on käytännössä helppo toteuttaa, jos vain sopiva vapaapäivä löytyy, sillä heinäkuu on jo melko buukattu. Olisi kiva päästä kävelemään Suomenlinnassa auringossa, istua terassilla ja loppupäivästä viettää iltaa Helsingin keskustassa. 

...toivoisin että ehtisin perjantain taloyhtiön saunavuorooni edes kerran. Saunavuoro on vuorotyölliselle vähän hankalaan aikaan, mutta kaikki muut vuorot oli jo varattu. Perjantain saunavuorosta onkin tullut ihana viikon piriste, ostan jotain hyvää limsaa sinne ja on ihana istua yksin hiljaisuudessa. 

...iltaisin töiden jälkeen haluaisin pystyttää käsityöpajan parvekkeelle. Minulla ei ole ollut viime aikoina juurikaan aikaa eikä energiaa käsitöihin, luovuus kun todellakin vaatisi nimenomaan aikaa. Meillä on onneksi lasitettu parveke, jossa voi puuhailla myös sadesäällä. Ajattelin pitkästä aikaa kaivaa koruntekotarvikkeet esiin.

…asuinkaupungissa on kaupunkifestivaalit, joiden paras osio on alun paraati. Siellä käynnistä on tullut minun ja miehen yhteinen perinne. Käymme katsomassa paraatin, jonka jälkeen suuntaamme ravintolaan syömään ja sieltä vielä tunnelmoimaan festivaalialueelle. 

 ...seilaamme Tallinnan päiväreissulle samaisen Lappeenrannassa asuvan ystäväni kanssa. Varaamme reissun kun näemme. Meillä on ollut vuosia tapana käydä kesällä yhdessä Tallinnassa, joten tämä perinne ei saa missään nimessä katketa. 

...yritän ottaa kesästä paljon irti ihan tavallisina työpäivinä, syödä lounaan aina kun mahdollista omalla parvekkeella, käydä terassikahveilla ja mennä lenkille työvuorojen jälkeen. 

Kadriorg on Tallinnan vehreä helmi

Olen kirjoitellut aiemminkin Tallinnassa sijaitsevasta Kadriorgin upeasta puistosta, mutten malttanut olla jakamatta näitä alkukesän kuvia upeasta lokaatiosta. Kadriorgin puisto on Tallinnan vihreä helmi ja ihana alue mennä kävelylle, se on maksuton ja mielenkiintoinen kohde ihan ympäri vuoden. Omien vierailujeni mukaan puisto on parhaimmillaan kesäkuussa, kun kukkaistutukset ovat parhaassa loistossaan, mutta nähtävää on varmasi ihan milloin vain tänne menee, jo hulppea palatsi itsessään on näkemisen arvoinen.

Paikalle pääsee helposti kävellen tai raitiovaunulla. Olemme menneet molemmilla tyyleillä, mutta viime keralla hyppäsimme aikaa säästäen ratikkaan, joka lähteekin näppärästi käytännössä Metropol hotellin, jossa yövyimme, takaa. Matka ei montaa minuuttia vie ja kohteen pysäkki on helppo tunnistaa, kun saavut suoraan puiston laitamille. Ratikat 1 ja 3 kulkevat Kadriorgiin. Tallinnan päässä ratikoilla ajelu on edullista, muistaakseni lippu maksaa vain pari euroa ja päivässä on summa, jonka yli mennessä ei rahaa enää veloiteta. 

Puiston kupeessa majailee Katharinenthal kahvila, jossa on ulkoterassi mitä upeimmalla näkymällä puistoon. Harmi ettei terassi ollut vielä vierailumme aikana auki, onneksi etupihan pikkuruisella terassilla oli tilaa, joten pääsimme istahtamaan virvokkeille. Vitriinissä olleet kakkupalat olivat herkullisen näköisiä, joten en voinut vastustaa palaa pistaasikakkua, jonka söimme puoliksi. 

Puistoon tultuaan tuntuu kuin olisi astunut suoraan satukirjaan, palatsi ja sitä ympyröivä puisto ovat uskomattoman upeat. Kukkaistutukset, täydellisiin muotoihin leikatut puut, joutsenlampi ja puisto muutenkin on yhdellä sanalla sanottuna lumoava. Puistossa on myös hyvin tilaa kulkea, rauhallista ja visuaalinen silmäni oikein lepää täällä.

Lyhyesti kerrottuna puiston tarina on sellainen, että Venäjän tsaari Pietari Suuri rakennutti palatsin vaimolleen vuonna 1718. Puisto on myös nimetty rouvan mukaan, sillä Kadriorg tarkoittaa suomeksi Katariinanlaakso. Tietysti hulppeaa palatsia ympäröi upea puisto, ja on mahtavaa miten se pidetään loistossaan tänäkin päivänä. Palatsi itsessään on muuten nykyisin museokäytössä. Museossa emme ole käyneet, mutta sen matkamuistomyymälässä käymme aina. 

Koko Kadriorgin alue on ehdottomasti yksi Tallinnan kauneimmista paikoista, joten kannattaa heittää lenkkarit jalkaan ja suunnata tänne päiväkävelylle. Mekin olemme kiertäneet alueesta vain pienen pintaraapaisun ja esimerkiksi japanilainen puutarha on kokonaan näkemättä. Alueella on muutenkin ihana kävellä, sillä siellä on hulppeita puurakenteisia huviloita, presidentin linna sekä ravintoloita ja kahviloita, joten päivä menee täällä mukavasti. Mekin nautimme lounaan täällä, kunnes jatkoimme päivän muihin kohteisiin. 

Lue myös postaukseni Kadriorgin puistosta vuoden takaa täältä. 

Sadepäivän univormu

Tänään on luvassa sadepäivä, joten loistava aika kirjoitella kesän sadepäivien univormustani. Sadepäivissä on jotain rauhoittavaa, kun tällöin ei ole niin sanotusti pakko mennä ulos ja nauttia kesästä, vaikkei toisaalta kyllä jätä mitään suunniteltua tekemättäkään sateen vuoksi.

takki - COS (2026) 

t-paita - COS (2025) 

hame - Lindex (2025) 

silkkihuivi - Nanso (2026) 

laukku - Louis Vuitton (2014) 

tennarit - Converse (2025)

Monet varmasti tunnistavat, miten kuvat on napattu Suomenlinnassa. Kuten kerroinkin, olimme siellä muutama viikko sitten, kun sadepäivä sattui kohdalle. Olemme suunnitelleet kesään toistakin Suomenlinna visiittiä paremmalla säällä. Nykyisin muuten 90% blogikuvista alkaa olla puhelimella napattuja, vain jotkut asukuvat enää tulee otettua varsinaisella kameralla. Tämä on helpottanut bloggaamista kovin, kun kameraa ei tule kannettua mukana esimerkiksi sateella, kun taas puhelin on tietysti mukana menossa aina.

Minulle on muodostunut omia lempiasuja, joihin turvaudunkin usein. Tällaiset univormut helpottavat niin paljon, kun ei tarvitse pohtia aamulla vaatekaappien edessä mitä sitä päällensä pukisi. Olen ennenkin ylistänyt perus mustaa ribbihametta, joka on yksi lempivaatteeni. Se on helppo heittää päälle erilaisten yläosien kanssa, mikä parasta ei tarvitse niin varoa että hame likaantuu kurakelissä. Hameen kanssa yhdistin yksinkertaisesti valkoisen t-paidan, Cosin kevyen takin ja kaulaan lämmittämään heitin pienen silkkihuvin.

Sadesäällä luotan yleensä lempikenkiini mustiin Converseihin ja laukkuna toimi yksi vanhin laukkuni, Louis Vuittonin Petit Noé. Kyseisen ostin 12-13 vuotta sitten Genevestä. Käytän sitä kausittain ja huolettomasti. Muistan kun ostin laukun ja melko pian siihen tuli ensimmäinen jälki nahkapohjaan sateesta, mutta tavarat ovat nimenomaan käyttöä varten. Nykyisin olen todella huoleton, enkä jätä kyseistä laukkua sadesäällä kotiin. Päinvastoin saatan nimenomaan käyttää laukkua sateella. Vuosien varrella olen muuten monesti meinannut myydä Noén, kuten tein suurimmalle osalle brändin laukuistani. Onneksi tämä kuitenkin jäi, sillä pidän laukun ulkonäöstä aina vain. Mikään käytännöllisin laukkuni tämä ei tosin ole, sillä nyöri on vähän ärsyttävä avata eikä laukussa ole yhtään sisätaskua, sen pitää myös olla aika täynnä, jotta pysyy olalla. Mielenkiinnosta muuten kurkkasin ja kyseinen laukku on nykyään puolet kalliimpi kuin sen ostettuani, ihan hullu hinnannousu.

Mökillä

Ihanaa että parin yön mökkireissu onnistui vielä kesäkuun loppuun. Mökille ajaa kotoa noin tunnin, mutta mieluummin olisimme siellä aina kerralla vähintään pari yötä. Tuntuu ettei yhden yön reissulla ehdi rentoutua, kun pääset paikalle melkein pitäisikin jo lähteä kotiin. Mökkeily on kaivattua vastapainoa kaupunkikaksioon, joten mahtavaa että tällainen mahdollisuus on. Viimeksi olimme mökillä toukokuun puolivälin tietämillä, kun olin kesälomalla. Silloin muuten olimme jopa kolme yötä, tällä kertaa tosiaan kaksi sunnuntaista tiistaihin. Mökillä...

...kävimme mennessä paikallisessa ruokakaupassa ostamassa kaikki mökkiruoat ja juomat. Turistien pitää viedä rahaa mökkikuntiin, eikä kantaa ruokia kaupungista mukanaan. 

...haimme mennessä pitsat paikallisesta ravintolasta ja söimme ne mökin pihalla heti sinne saapuessa. Tämä on ihana perinne ja helpottaa, kun ei tarvitse heti mökille tullessa tavarakuorman kanssa alkaa vielä kokata.

...vietimme muutaman tunnin mökillä miehen vanhempien kanssa, kun meillä oli vahdin vaihto. He lähtivät kotiin ja me tulimme tilalle. 

...sunnuntaina alkuillasta satoi kuuroittain kaatamalla vettä. Hetkeen en ole niin kovaa sadetta nähnyt. Iloitsimme miten vesipadat täyttyivät, sillä saunominen tapahtuu sadeveden varassa. Terassilla oli tunnelmallista katsella ja kuunnella sadetta.

...keräsin luonnonkukkakimpun, vaikka kukkia oli harvinaisen vähän saatavilla. Tienreunukset oli ajettu vasta pitkin kaartuvaa tietä sileäksi, joten kukat olivat saaneet kyytiä. Onnistuin kuitenkin löytämään lupiinia, pari päivänkakkaraa, kissankelloa ja muita luonnonkukkia. Metsään oli pariinkin paikkaan jostain levinnyt ruskoliljaa ja punkkeja uhmaten kävin keräämässä ne. Sain harmonisesti kolme oksaa, joten kimpusta tuli hyvä. Tapani on kerätä ensin kukat ja lopuksi kasata ne kimppuun asetellen paremmin. 

...ihmettelimme lintuja, pihapiirin oli ottanut haltuun västäräkki pariskunta, taivaalta lentelemästä bongasin ainakin haikaran. Myös ötököiden tunnistaminen on hauskaa puuhaa, näimme yhden piikikkään perhosen toukankin. 

 

...nukuin pidempään ja paremmin, kuin kotona, näin on muuten aina. Tosin kävin myöhemmin nukkumaan kuin kotioloissa, kun mökillä voi rentoutua eikä ole pakko herätä kukonlaulun aikaan.

...sunnuntain sadekuuroja lukuun ottamatta sää oli aurinkoinen ja todella lämmin.  Kiitimmekin onneamme, että olimme täällä eikä kaupungissa hikoilemassa. Olimme päättäneet, että lähdemme mökille satoi tai paistoi, kun olin toivonut yhtenäiset vapaapäivät jo viikkoja sitten mökkireissua ajatellen. Hyvä tuuri, että sää suosi! 

...join aamukahvit ulkona ja nautin hiljaisuudesta, kun kuului vain kaunis linnunlaulu. Mökillä muutenkin tulee oltua aamusta iltaan ulkona, mikä on parasta. 

...olin todella vähän somessa, sillä yhteydet ovat uskomattoman huonot. Päivitin vähän omaa Instagramia, muuten olin enemmänkin somelomalla pari päivää, mikä tekee välillä todella hyvää.

...edistin viimeksi mökillä aloittamaani neuleprojektia, jota en ollut neulonut yhtään tässä välissä. Neuloinkin tunteja ulkona ja naurattaa, miten minulla onkin neulojan rusketusrajat, eli taipeet valkoiset ja muuten kädet ruskettuivat. 

...saunoimme puusaunassa joka ilta. Minulle riittää sellainen 70 astetta, mutta miehellä sauna pitää olla kuumempi. 

...söimme tietysti myös ulkona päivittäin, ruokaa grillistä ja uusia perunoita ehdottomasti aidolla voilla! Illalla grillasimme makkaraa.

...keräsin mukaan pihan ainoat raparperit ja kotona leivoin heti raparperipiirakan. En muista milloin olisin raparperipiirakkaa viimeksi tehnyt ja siitä tuli hyvää. Tein perinteisen kermaviilitäytteisen ja itse laitan muuten aina täytteitä tuplat. 

...harmitti kovasti, kun tiistaina piti lähteä kotiin, olisimme viihtyneet hyvin vielä pari yötä ainakin. Mökiltä lähtiessä tulee aina haikeus, mutta onneksi sinne pääsee taas takaisin. 

Iltapäivä Strömforsin Ruukissa

Minulla on tosiaan useampi kohde, joissa haluan kesän aikana vierailla. Ihan pian on jo ensimmäinen kesäkuukausi kulunut, kun kesäkuun lähenee loppuaan. Kesäähän on ruhtinaallisesti jäljellä, mutta ihanaa silti, miten muutamia kohteita olen jo voinut ruksia pois omalta bucket listalta. Yksi ihana käymisen arvoinen kohde on Strömforsin ruukki. 

Lähdimmekin arkisena iltapäivänä miehen ja hänen vanhempiensa kanssa käymään kesäreissulla ruukissa. Pääsimme matkaan kahden maissa, kun pääsin töistä, vaihdoin pikaisesti vaatteet ja menoksi. Olen ennenkin todennut, miten en missään nimessä halua, että elämä menee vain töissä puurtamiseksi ja loman odotukseksi. Saati että odottaisi vain eläkepäiviä, jotta ehtisi tehdä mitä tykkää, ihan hirveä ajatus. Vaikkei työni ole todellakaan mitään vaativaa asiantuntijatyötä, se vie kuitenkin viikosta paljon aikaa, kuten tälläkin viikolla olen ollut kuusi päivää töissä. Siinä sivussa kuitenkin ehdin toteuttaa kesäpäivän reissun. Elämä tosin vaatii suunnittelua ja hyvää ajanhallintaa. Mikäli en suunnittelisi kalenteri kourassa menoja etukäteen, jäisivät monet kohteet luultavasti käymättä. Minulla onkin käytännössä koko kesän menot kaavailtu aina elokuun loppuun. Monesti kun ihmiset puhuvat etteivät ehdi jotain, usein on kyse ihan vain saamattomuudesta, anteeksi vain suorasanaisuuteni. 

Strömforsin ruukki on ihana lähikohde, sillä sinne ajelee kotoa puolisen tuntia. Lokaatio kuuluu Loviisaan ja sijaitsee kauniisti Kymijoen varrella. Kävimme täällä myös viime kesänä miehen vanhempien kanssa, mutta vasta elokuun lopulla. Ajattelimme, että olisi kiva tehdä ruukilla käynnistä joka kesäinen perinne, jollainen tästä onkin alkanut muodostua. Kyseinen ruukki on muuten yksin Suomen parhaiten säilyneistä ruukkialueista. Täällä on ihana levollinen ja kiireetön tunnelma, juuri niin kuin aika olisi pysähtynyt. 

Ruukin tunnusmerkit ovat punaiset puutalot, jotka istuvat jotenkin ihanasti vihreän luonnon kanssa. Lukemani mukaan puutalot eivät ole aina olleet punaisia, mutta olisi vaikea kuvitella niitä enää minkään muun väriksesi, kuten keltaisiksi. Punaisia pelargoneja oli myös kauniisti istutettu ja bongailin paljon muitakin punaisia ihania yksityiskohtia, kuten linnunpöntön.   

Päivä kuluisi paikan päällä ihan vain kävellen ja katsellen, mutta löytyyhän täältä ainakin useampi ravintola, kahvila, museo sekä suloisia puoteja. Istahdimmekin melko pian paikalle tultuamme ulkokahveille, itse tosin tilasin lohikeittoa, kun nälkä kurni jo tässä vaiheessa päivää.Ulkona oli tunnelmallista nauttia kesäpäivästä, kun sääkin oli ihan täydellinen, ei liian kuuma mutta kuitenkin aurinko paistoi pilvien välistä. Niin se vain on, että poutasää tekee kesällä paljon, kun on kivempi olla ulkona tällöin. 

Kuten olette ehkä huomanneet, suosin neutraaleja värejä pukeutumisessa, mutta muutama värikäs vaate minulta löytyy. Punaiseen taittava oranssi t-paita on pirteä ja toimii mielestäni kivasti valkoisen hameen parina. Olen monesti maininnut, että suosin simppeleitä vaatekappaleita, jotta voin helposti yhdistellä niitä keskenään eikä vaatekaapeilla tarvitse viettää aikaa tuntitolkulla viikossa, tämä vapauttaa aikaa nimittäin paljon muulle elämälle. Tämä asu oli kivan rento iltapäivään ruukissa. Hame ja paita ovat Cosilta, laukku Majen ja aurinkolasit Chimin. 

Tarjouduin ottamaan yhteiskuvia eräästä perheestä ja siinä minä ohjeistinkin heitä kuvakulmiin, kun paikkaakin vaihdettiin. Kuulin myös ensimmäisestä sanasta heidän olevan kotoisin Lappeenrannasta. Murre on samoilta kulmilla, josta olen lähtöisin, joten siinä on aina jotain ihanan tuttua. Nykyäänhän olen asunut yli puolet elämästäni Kymenlaaksossa, mutta Lappeenrannalla on aina paikka sydämessä. Asuinkaupunkini sijainti on kyllä omaan elämääni täydellinen, sillä täältä pääsee näppärästi moneen lempikaupunkiini ja kohteeseen.

Kesäpäivään kuuluu tietysti jäätelö, joten anopin kanssa kävimme kioskilla. Hauskasti keskeltä historiallisia rakennuksia sai gelatoa kuin Roomasta konsanaan. Miljöö kuin maaseudulla, jäätelö kuin Italiassa, tässäpä ihana combo!

Veden päällä oleva keinu on yksi paikan erikoisuus ja kieltämättä aina kuumottaa, tipahtaako veteen. Keinun narut onneksi tunnutaan vaihdettavan vuosittain. Keinu oli tosin vähän vino, mutta kyllä siinä jotenkuten kyydissä pysyi. Paras neuvo, jonka sain aikoinaan yläasteen kotitalousopettajalta, älkää koskaan menettäkö lapsenmielisyyttä. Toden totta, kyllähän lähemmäs nelikymppinen voi keinua, ja niin keinui muuten vuosikymmeniä vanhempi anoppikin. 

Ruukissa oli ilmainen taidenäyttely, joka sijaitsee historiallisessa tallissa. Miljöö toimi loistavasti upeiden maalausten lokaationa. Tunnelmallisesti lankkulattia narisi siihen astuessa ja pari lintuakin oli ilmeisesti majoittunut tänne. Taulut olivat toki myös myynnissä, joten jos etsit täytettä olohuoneen seinille, ehkä sitä löytyy täältä. Kesän aikana näyttely vaihtuu muuten useamman kerran. Ainiin pakko mainita noista miehen kengistä, jotka ovat Adidaksen 3D-tulostetut lenkkarit, ihan hullua miten kenkiäkin tehdään nykypäivänä. 

Muutama tunti kului kuin huomaamatta kesäisestä iltapäivästä nauttien. Lopuksi ostimme kotiin vähän tuliaisia, mehua ja suklaata, puolukka limsa sen sijaan ei edes ehtinyt kotiin asti. Oikein onnistunut iltapäivä ja olkoon tämä muistutuksena, että kesää ehtii hyvin viettää, vaikkei lomasta olisi tietoakaan.