Perjantai Porvoossa - syksyn sävyjä ja Kummitusten Yö

Todella paljon saa kuulla suomalaisten suusta valitusta, miten syksy on niin ankeaa aikaa, on pimeää ja sateista. Olen niin eri mieltä, kuten olen monesti sanonut, pidän kaikista vuodenajoista, mutta syksy on korkealla suosikkinani. Olen hehkuttanut ruska-aikaa liiankin usein, mutta lokakuulle on ollut niin ihania tapahtumia, kuten Kalamarkkinat asuinkaupungissa ja Helsingissä sekä menneenä perjantaina Porvoon Kummitusten Yö. Olen ehdottomasti ulkotapahtuma ihminen, merkitsen kalenteriin näitä hyvissä ajoin, jotta pääsen mahdollisuuksien mukaan osallistumaan. Elämä pysyy mielenkiiltoisena, kun on arjessa kivoja ja vaihtelevia asioita. 

Perjantaina suuntasimmekin miehen kanssa heti aamunpäivästä Porvooseen. Pääsyynä oli illan Kummitusten Yö, jossa kävin vuosi sitten ensimmäistä kertaa. Halusin mennä kaupunkiin muutenkin ulos kävelemään ja ihailemaan iki-ihanaa vanhaa kaupunkia, lounaalle ja kahville. Porvoo on ehdottomasti yksi suosikkikaupunkini, kuin minikokoinen Tallinna. Mikä parasta kaupunki sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten siellä on helppo käydä. Olenkin monesti sanonut, miten asuinkaupunkini sijainti on maantieteellisesti minulle täydellinen, kun moni suosikkikaupunki on kohtalaisen lähellä.

Saavuimme kaupunkiin yhdentoista maissa, kävelimme hetkisen ulkona ruskaa ihastellen Kaupunginpuistossa, joka sijaitsee ihan kauppatorin nurkilla. Puisto on yksi Porvoon vanhimmista, se liittyy Carl Ludvig Engelin 1800-luvulla suunnittelemaan asemakaavaan. Puiston nimi oli aluksi Kaivopuisto, sillä se oli nimetty julkisen kaivon mukaan, joka on puistossa edelleen, vaikka puiston nimi myöhemmin muutettiinkin. 

Perjantaina voi mainiosti syödä lounaaksi pizzaa, joten suuntasimme melko lähellä toria majailevaan Via Armoniaan (Rauhankatu 33), jossa muuten kävimme ensimmäistä kertaa vasta tämän vuoden puolella, mutta nousi tällöin heti suosikkiemme listalle. Kyseessä on napolilaiseen tyyliin pizzat valmistava ravintola, eli ne paistetaan korkeassa lämpötilassa. Täytteissä myöskään säästellä, joten maut ovat todellakin kohdallaan. 

Syötyämme kävelimme pitkin vielä ihanan rauhallisen vanhakaupungin kujia. Oli täydellisen leuto ilma ja melko lämmin vuodenaikaan nähden. Iloitsisin kovasti poutasäästä, sillä tiesin että tulemme olemaan paljon ulkona, niin sade olisi kyllä ollut siinä mielessä inhottavaa, vaikka siihenkin varauduimme. Syksy on todellakin parhaimmillaan ja Porvoo niin kaunis lokakuussa. Vanhat puutalot, mukulakivikadut ja niille pudonnet lehdet ovat suloinen näky. Porvoo on aina ihana, mutta syksyllä siellä on erityinen tunnelma, tosin taidan sanoa näin kaupungista jokaisena vuodenaikana. 

Vanhassa kaupungissa oli pitkin päivää kova valmistelu iltaa varten, kun valoja viriteltiin ja telttoja kasattiin. Pikkuputiikit olivat upeasti koristelleet teemaan sopivaksi, kun lähes jokaisessa vanhankaupungin putiikissa oli panostettu koristeluihin, oli paljon kaiverrettuja kurpitsoja, pääkalloja ja upeita teemaan sopivia näyteikkunoita. Oli todella paljon katseltavaa, joten täällähän meni aika ihan ihmetellessä.  

Ihastelimme, miten vanhankaupungin pikkuputiikeissa on kiva yhteishenki, kun tosiaan lähes jokaisessa liikkeessä oli otettu Kummitusten Yö huomioon. Oli tarjouksia ja ajankohtaan sopivaa myytävää. En ole nykyisin mikään kova kaupoilla kiertelijä, joten piipahdin vain muutamassa kivijalassa pikaisesti, kun halusin mieluummin viettää syyspäivää ulkona ihanaa miljöötä katsellen. 

Olen monesti sanonut, miten hyvää hyötyliikuntaa ovat tällaiset kaupunkipäivät. Tulee askelia kuin huomaamatta, kun kävelee siellä täällä. Porvooseen on hyvä varautua hyvin kengin, sillä mukulakivikadut ja kirkonmäen kävely käyvät urheilusta. Mikäli siis vanhakaupunki ei ole sinulle tuttu, niin kannattaa ottaa tämä huomioon sinne suunnatessa. 

Porvoonjoen varrella kävelyssä on jotain rauhoittavaa, kun hiljaisuudessa katselee miten punaiset aitat heijastuvat veteen. Vierivieressä olevat talojen katot näyttävät satumaisilta, kuin piirrosta katselisi. Postikorttimaisemat todellakin hivelevät silmää. Mietin kyllästyisikö tähän näkyyn, jos kävelisi päivittäin täällä? Tuskinpa.  

Mahtavaa miten lokakuun loppupuolella tarkeni istua ulkona kahveilla, kun kahvila Fannyn terassi oli niin kutsuva. Täältä saa parasta kaakaota mitä olen juonut, sen salaisuus on päällä oleva aito vispattu kerma, eikä sellainen purkkiversio mitä kahvilat monesti käyttävät. Tilasin kaakaon lisäsi meille kakkupalan puoliksi ja se upposikin vähän turhankin nopeasti parempiin suihin. Täytyy muuten mainita, miten kävin juomassa vielä toisenkin kaakaon illan tullen, jolloin kahvilan valikoima oli muutettu Kummitusten Yöhön, kun vitriinissä komeilivat teemaan sopivat kuppikakut, kuinka nerokasta. 

Illalla kaupunki muuttui aivan toiseksi, kun Kummitusten Yö valtasi Porvoon aina vanhasta kaupungista joelle asti. Kaduilla liikkui kaikenlasisia hahmoja, kun porukka todellakin panostaa kostuumeihin, itse vain pienen asusteen verran. Valaistus oli näyttävä, putiikit pitkään auki, pop-up-kahviloita, oli asukilpailua ja yhteisöllistä tunnelmaa. Porukkaa ahtautui vanhan kaupungin kapeille kujille illan kuluessa ruuhkaksi asti, joten tapahtuma on todellakin suosittu. Kahdeksan maissa ilta päättyikin meidän osaltamme, kun suuntasimme kotia kohti, olimmehan viettäneet kaupungissa koko päivän. Kummitusten Yö on kaiken kaikkiaan todella kiva tapahtuma, joten laita se listallesi ensi vuotta ajatellen.

Kumisaappaat syysasussa

Syksy on lokakuun loppupuolella parhaimmillaan. Puistot peittyvät puidenlehtiin ja nythän se paras ruska-aika on ainakin näillä leveyspiireillä vasta käsillä, joten täytyy ottaa ilo irti niin pitkään kuin tätä kauneutta kestää. Samalla sataa vettä, joka voisi lannistaa, mutta sekin on vain pukeutumiskysymys. Täytyy todeta, miten oman syyspukeutumiseni on ehdottomasti pelastanut niinkin yksinkertainen asia, kuin kumisaappaat joiden ulkonäöstä pidän. Ei haittaa syksyn sateet ja kosteat kadut, kun heittää kumisaappaat vain jalkaan. 

trenssi - MSCH Copenhagen (2026)

palmikkoneule - Arket (2023) 

kumisaappaat - Oysho (2026)

laukku - Louis Vuitton (2014)

Kumisaappaat ovat usein se kappale, joiden kanssa kamppaillaan, voiko niitä oikeasti käyttää tyylikkäästi? Minun mielestäni ehdottomasti voi! Muistan edelleen miten edesmennyt naapurin rouva joskus vuosikausia sitten kehui asuani tyylikkääksi, olin pukeutunut kumisaappaisiin ja sadetakkiin. Ihmettelin hänelle, että minullahan on päällä sadevaatteet, joista tyylikkyys on kaukana. Rouva vastasi "tyylikäs pukeutuminen on pukeutumista sään mukaan". 

Nyt vuosien jälkeen ymmärrän tarkalleen, mitä rouva tarkoitti. Tosiaan tyylikästä on pukeutua sään mukaan, jättää mokkakengät kotiin kaatosateella ja heittää mieluummin jalkaan kunnon kumpparit. Kun kumisaappaat ovat siistit, sopivan yksinkertaiset ja minun makuuni vielä tummanruskeat, ne sulautuvat asuun yllättävän hyvin. Trenssin, valkoisen palmikoidun neuleen ja ruskeiden sukkahousujen kanssa jopa viimeistelevät lookin, tehden siitä käytännöllisen ilman että oma tyyli kärsii. 

Muutama syy rakastaan kumisaappaita. Ne pitävät tietysti jalat kuvina. Ne sopivat yllättävän hyvin hameiden ja mekkojen kanssa. Ne tekevät asusta rennomman. Ruskean sävyiset saappaat sulautuvat kauniisti ruskan keskelle ja tekevät asukokonaisuudesta pehmeämmän kuin mustat saappaat. 

Suosittelenkin kokeilemaan matalavartisempia tai keskimittaisia kumisaappaita, jos olet aiemmin vältellyt koko kumisaappaita muuten kuin marjametsällä. Yhdistä saappaat pehmeisiin materiaaleihin ja muihin neutraaleihin sävyihin, niin lopputulos on yllättävän onnistunut. Mukaan vielä asun sävyihin sointuva sateenvarjo, niin ei paljon sadekeli mieltä lannista. Syksyllä ei ole pakko valittaa säästä ja jäädä kotiin sadetta pidättelemään. 

Tarinat asun takaa

Minusta on mielenkiintoista, mistä kanssakulkijat hankkivat vaatteensa ja pohtia, paljon on valmis vaatteisiinsa euroja panostamaan. Toisinaan somea selatessa haukon henkeä, kun esitellään kalliita designer vaatteita ja pohdin, onko oikeasti järkeä maksaa vaatteista niin paljon? Kallis hintalappu ei missään määrin kerro laadusta mitään, enkä arvota tavaroita brändin mukaan. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut pukeutumisesta, en kuitenkaan nykyään sinänsä välitä trendeistä vaan olen löytänyt jo vuosikausia sitten oman tyylini pukeutua. Suurin osa omista vaatteistani on nimenomaan ketjuliikkeistä peräisin, mutta olen tarkka materiaaleista ja laadusta muutenkin. Päätinkin koota postauksen yhdestä tämän syksyn suosikkiasustani, mistä vaatteet ja kengät ovat peräsin ja onko niillä joku tarina? 

Pilkullinen satiinihame Pull & Bear

Huhtikuussa kun olin omassa seurassani Tallinnassa, löysin Pull & Bearista ihanan ruskeapohjaisen pilkkuhameen. Olin etsinyt kevääseen nimenomaan jotain ruskeapohjaista pilkkuvaatetta, joko hametta, mekkoa tai housuja, joten tämä hame oli täydellinen löytö. Muistan kun piipahdin iltaisella pikaisesti liikkeessä ruokakaupan kassi mukanani katsomassa, josko kyseistä hametta sieltä löytyisi, sillä olin verkkokaupassa jo mallistoa etukäteen silmäillyt. Hame löytyi, muta siitä oli vain yksi kappale kokoani jäljellä. Onneksi hotellini sijaitsi käytännössä naapurissa, joten kävin viemässä ostokassin sinne ja palasin pikaisesti sovittamaan hametta, joka lähti ehdottomasti mukaani. Olen käyttänyt muutaman kympin hametta todella paljon, niin keväällä kuin nyt näin syksyllä, joten ollut todella hyvä hankinta. Vaikka yleisesti välttelen polyesteriä vaatteissa viimeiseen asti, tällaisissa satiinihameissa koen materiaalin kuitenkin todella toimivaksi. 

Arket tummanruskea nahtatakki

Tummanruskean nahkatakin löytymisestä olin todella innoissani syyskuussa, sillä metsästin pidempään juuri tämän tyyppistä. Heti kun kyseinen ilmestyi brändin verkkosivuille elokuussa, tiesin että tässä on minun takkini. Nahkatakkia ei jostain syystä tullut ollenkaan heidän kivijalkoihinsa myyntiin, ei ainakaan Tallinnan tai Helsingin myymälöihin, joten jouduin tilaamaan rotsin verkosta, sovittaisin mieluummin vaatteet aina liikkeessä, jotta ei joudu siihen ärsyttävään palausrumbaan. Lopulta sain takin käsiini, se oli juuri sellainen kuin olin etsinyt. Pehmeä laadukas nahka ja viskoosi vuori, mikä on muuten todella harvinainen nykypäivänä vaatteissa. Myös kalliimmissa vastaavissa nahkatakeissa, joita esimerkiksi Tallinnassa katselin, oli usein polyesteristä valmistettu vuori. Nahkatakki on garderobini kallein vaate, joten tämän hankita todellakin kirpaisi, mutta tiedän käyttäväni takkia vuosia eteenpäin. 

Vintage Havana nilkkurit

Ruskeat mokkanahkanilkkurit ovat peräsin Las Vegasista, kun matkasimme siellä viimeksi marraskuussa 2024. Olin vähän pohtinut, että mikäli matkalta ruskeat nilkkurit löytyvät, osan, mutten varsinaisesti etsinyt niitä. Löysinkin sattumalta täydelliset nilkkurit, kun piipahdimme Saks off 5th -myymälässä, joka oli vähän syrjemmässä, mutta olimme suunnilla muutenkin. Kyseinen tavaratalo on outlet ja kengät olivatkin alennettu -60%, jolloin olivat minusta hyvinkin järkevän hintaiset. Tämä onkin parasta reissuilla, kun voi bongata brändejä, joista ei ole kotimaan kamaralla kuullutkaan. Kengistä tulee muuten hauska muisto, miten meillä oli hankaluuksia päästä pois tuolta kauppa-alueelta, joka sijaitsi melko kaukaa hotelliltamme ja muutenkin syrjässä. Emme pimeän tullen halunneet kävellä sieltä turvallisuuden takia pois, vaikka valoisaan aikaan päiväillä paikalle oli kiva kävellä useampi kilometri, sillä reitti kulki muun muassa kuuluisan Las Vegas -kyltin ohi. Illansuussa tilanne oli kuitenkin toinen, emmekä meinanneet löytää taksia mitenkään, kun kaikki joilta kysyimme neuvoivat vain Bolt -sovelluksen käyttöön, jota meillä ei ollut. Varsinaiset taksit tuntuivat olevan muinaisjäänne. Hieman aloimme jo huolestua, pääsemmekö hotellillemme ollenkaan, kunnes erä paikalla ollut työntekijä sai radiopuhelimellaan hälytyttyä meille taksin ja pääsimme turvallisesti kenkäboksin kanssa hotellille. 

 Wera villaneule

Kuvissa ei kovin hyvin näy, mutta nahkatakin alla on ohuehko ruskea villaneule. Ruotsalainen brändi Wera rantautui myös asuinkaupungin Sokokselle, josta bongasin vähän spontaanisti täydellisen neuleen, jonka sai tällöin vielä 30% alennuksella. Weran vaatteissa hinnat ovat mielestäni kohtalaisen järkevät materiaaleihin nähden ja tykkään kovasti heidän simppeleistä malleistaan. Olinkin kaivannut syyspukeutumiseen muutamaa ohuempaa villaista neuletta, joten tämä on täydellinen materiaalia ja kaunista suklaanruskeaa sävyä myöten. 

Arket mokkanahkainen laukku 

Laukku oli täydellinen alelöytö ihan muutama viikko sitten, sillä olin etsinyt tummanruskeaa mokkanahkaista laukkua. Vastaan tuli kuin tilauksesta Arketin versio syysaleissa puoleen hintaan. Laukku on ihan täydellinen malliltaan, sävyltään ja materiaaliltaan. Nykyään en kaipaa enää niin sanottuja luksuslaukkuja, vain täysin saman asian ajaa edullisempikin laukku. Tässä on muuten mukana myös pitkä hihna, joka mahdollistaa entistä monipuolisemman käytön. Laukku maksoi alessa alle satasen, mikä on minusta todelle käypä hinta mokkanahkaisesta laukusta. 

A.Kjærbede aurinkolasit

Olen totaalisen ihastunut tanskalaisen brändin aurinkolaseihin, jotka ovat laadukkaat mutta edulliset. Enää en ole muita aurinkolaseja ostanutkaan. Aurinkolasien hinnat ovat kolmenkympin pintaan, mutta eivät häviä tippaakaan esimerkiksi parin sadan Ray-Baneille. Kuvissa näkyvä malli on hauskan retro, mutta samaan aikaan ajankohtainen. Ostin pokat kuluneena kesänä, mutta toimivat minusta todella hyvin syyspukeutumisessakin, sillä linssit eivät ole täysin tummat ja peittävät.

Summa summarum, arvostan hyviä materiaaleja, mutta ole valmis maksamaan vaatteista tähtitieteellisiä summia. Hyödynnän usein alennuksia ja pyrin löytämään kaiken edes pienellä alennuksella. Toisaalta jos jonkun tuotteen oikeasti haluan ja tarvitsen, olen valmis panostamaan siihen enemmänkin, kuten ruskea nahkatakki.  Viihdyn muuten ympäri vuoden paremmin hameissa kuin housuissa ja farkkuja en käytä ollenkaan. Kertokaa omasta pukeutumisestanne, oletteko valmiita laittamaan siihen paljon euroja?

Viikon parhaat

Ihastuttava lokakuu, kuka ei muka siitä pitäisi? Sunnuntain ja viikon viimeisen päivän kunniaksi listasin taas vähän kuluneen viikon parhaita ylös. Olisi ihana tehdä tällaisista viikon parhaista joka viikkoinen perinne tänne blogiin, muttei ihan rahkeet riitä. Haluan ja opettelen olemaan sellainen ihminen, joka osaa nauttia elämän pienistä iloista, sillä silloin elämä on rikasta ja onnellista. Nuorempana haaveilin luksuksesta materian muodossa, nykyään minulle on luksusta enemmänkin ihan tavalliset asiat ja isoimpana yksikertaisesti vapaa-aika. 

Lähdimme arkipäivänä aamuvuoron jälkeen piipahtamaan mökillä. Kävimme porukalla miehen vanhempien kanssa laittamassa meidän osalta mökin talviteloille, sillä miehen kanssa emme mökillä syys- ja talviaikaan öitä vietä. Otin kaiken pussilakanoista vaatteisiin kotiin pesuun ja laitoimme muutenkin omalta osaltamme mökin talviteloille, miehen vanhemmat tosin viihtyvät siellä ympäri vuoden. Grillasimme pihalla makkaraa ja oli kiva vielä viettää viimeiset hetket mökillä tälle vuodelle. 

Mökiltä kotiin lähti ämpärikaupalla omenoita, joista olenkin tehnyt kaikenlaista jo ainakin kuukauden. Pian omenat tulevat jo uniini, enkä niitä halua hetkeen nähdäkään, mutta ihana, että omenaa on tänä syksynä saanut, sillä viime vuonna mökin omenapuusta ei saanut yhtään. Olen tehnyt omenoista jo aiemmin suolaista leipää, joka on kaikkien suosikki, kakkuja ja hilloa. 

Ostin kaupasta ensimmäisen glögipullon tälle syksylle, kun löysin vihdoin parasta glögiä, eli Kaskein marjan versiota. Laitoimmekin heti illalla glögit tulille ja sitä onkin juotu joka ilta siitä asti. Ehdottomasti voi aloittaa glögikauden jo nyt. 

Pääsin pitkästä aikaa taloyhtiön perjantaiselle saunavuorolleni, joka oli jäänyt muutamaksi viikoksi työvuorojen jalkoihin. On niin kiva traditio pakata saunakassi ja suunnata ihan omassa hiljaisuudessa tunniksi saunomaan. 

Saimme vihdoinkin miehen kanssa Woltattua eräästä ravintolasta, joka on ollut ainakin kolme kertaa kiinni, kun olemme yrittäneet tilata ruokaa. Vihdoin tämä onnistui ja ruoka oli kyllä sen arvoista. En ole todellakaan mikään hampurilaisten fani, mutta heidän omansa ovat jopa minun makuuni, ranskalaisista puhumattakaan.  

Minulla oli koko viikonloppu vapaata, eli lauantai ja sunnuntai, niin luksusta vuorotyöläisen elämässä. Sain nukuttua viikonlopun aikana parin viikon ajalta kertynyttä univelkaa pois ja olo oli vihdoin kuin uudella ihmisellä.

Kodin läheinen puisto oli lauantaina upean näköinen, vaikka oli ihan harmaa taivas ja vettä satoi koko päivän. Toisaalta sadesää toi vain tunnelmaa puistokävelyyn. En voi lakata ihailemasta ja hehkuttamasta ruskaa, niin upean näköistä kaikkialla nyt.

Asuinkaupungissa oli kivoja tapahtumia viikonloppuna, kuten valotapahtuma ja kalamarkkinat. Mies kivasti lähtee kalamarkkinoille kanssani, vaikkei kalaa syö. Allekirjoittanut sen sijaan syö senkin edestä, joten markkinoilla nautin grillattua hailia ja ostin kotiin lohileipiä ja metrilakuja. Sanoinko jo, että olen todellakin markkinaihminen. Pidän markkinoiden tunnelmasta varsinkin näin syksyisin.

Valotapahtuman teoksia kävin ihailemassa lenkin merkeissä lauantai-iltana. En olisi yhtään jaksanut enää lähteä jo kaupungilta aiemmin kotiin tullessa, sohva olisi kutsunut enemmän. Halusin kuitenkin tapahtuman viimeisenä iltana nähdä teokset, joten onneksi lähdin. Tapahtuma veti hurjasti porukkaa keskustaan, jossa oli ihmisiä melkein ruuhkaksi asti. Mietin mielessäni, että onneksi keskusta ei ole aina tällainen. 

Lokakuinen päivä Helsingissä

Kuten tiedätte, minä kuulun ehdottomasti henkilöihin, joiden yksi suosikkivuodenaika on syksy. Kulunut lokakuu on ollut juuri minun aikaani, kun luonto on kauneimmillaan ja on kivan kirpakat kelit. Syksyllä on myös kivoja tapahtumia. Yksi jokavuotinen perinteeni on käydä Stadin Silakkamarkkinoilla, minne suuntasimmekin taas menneenä lauantaina, niiden ollessa käynnissä viimeistä päivää. En edes muista, kuinka monta vuotta putkeen olen kyseisillä markkinoilla käynyt, mutta ainakin kymmenisen vuotta kuulunut syysperinteisiini.

Vaikka kalenteri aina vähän rauhoittuu kesän jälkeen, niin minulla on kyllä siellä merkintöjä kesän jälkeenkin ja tykkään tehdä tällaisiä päiväreissuja ihan ympäri vuoden. Lokakuussa on oma tunnelmansa, kun Helsingin keskustassa on edelleen menoa, mutta se on kuitenkin vähän rauhoittunut kesän jäljiltä. Raitiovaunut kolisevat mukulakivillä, puiden lehdet loistavat ruskassa, putoavat hiljaa jalkakäytäville ja ilma on kivan viileän raikas.

Saavuimme Helsinkiin jo aamusta, onneksi sää näytti tällä kertaa olevan poutaa, vaikkakin pilvistä, tosin allekirjoittaneelle silti kirkasta, joten kaivoin aurinkolasit nenälle, mukana oli luonnollisesti myös sateenvarjo. Olisimme menneet markkinoille kuitenkin, vaikka olisi satanut, sillä olen monesti todennut, etten jätä sään takia mitään tekemättä. Tietysti vietän kuitenkin aikaa ulkona mieluummin poutasäällä.

Kauppatori on mitä ihanin miljöö Silakkamarkkinoille, ympärillä siintää kauniita rakennuksia, meri liplattaa ja tuoksuu taustalla, kalansavustuksen savu ympärillä ja ihmisiä oli myös paljon liikkeellä. Halusin ehdottomasti kuumaa kalakeittoa, jota pääsinkin syömään purjeveneen kannelle. En voinut myöskään vastustaa päälle lohileipää, täydellinen lounas. Mies sen sijaan ei kalaa syö, mutta Kauppatorin kojuista löytyi onneksi syötävää joka lähtöön silakkamarkkinoiden lisäksi. Kiertelimme markkinoilla jonkun aikaa, mutta ihmispaljous alkoi jossain vaiheessa ahdistaa ja jatkuva väistely, vaikka ihanaa tietysti miten moni oli markkinoille löytänyt. Syötyämme täällä lounasta jaksoimme hyvin lähteä kävelemään pitkin Helsinkiä, sillä oli mitä kaunein ruska-aika käsillä.

Halusin pitkästä aikaa käydä ihailemassa Silitysrautataloa Ullanlinnassa. Kyseessä on ihan vain seitsenkerroksinen asuinrakennus, josta tulee elävästi mieleen New Yorkin Flatiron Building. Tulikin tunnelma kuin olisi New Yorkin syksyssä, minulla on muuten ikuinen kaipuu kaupunkiin. Kävelimme myös syksyisessä Kaivopuistossa ja istahdimme sinne tunnelmoimaan syyspäivää, ei puuttunut kuin kuuma kaakao kädestä.

 

Kävelimmekin rakennuksia ja ruskaa ihaillen pidempään, Ullanlinnasta Tähtitorninmäelle ja sieltä Kruununhakaan päivälliselle tuttuun korealaiseen ravintolaan, kun silakkamarkkinoiden lounaasta oli kulunut jo useampi tunti. Korea House (Mariankatu 19) on Suomen vanhin korealainen ravintola. Tunnelma siellä on pysynyt kivan kotikutoisena ja aitona. Olemme käyneet täällä useasti, joten paikasta on muodostunut yksi suosikkimme.

Lopulta sain sitä haaveilemaani kuumaa kaakaotakin, kun istahdimme Kappelin terassille, jossa muuten kukan muu ei istunut ulkona, vaikka oli poutaa. Jos minulta kysytään, terassikelit ovat ihan ympäri vuoden! Kappeli on myös yksi Helsingin suosikkini, jossa on kiva tunnelma ympäri vuoden. Tosin välillä siellä on niin täyttä, ettei sisältä meinaa löytää paikkaa ollenkaan. 

Myöhemmin kävelimme keskustassa ja tunnelmoimme lokakuista lauantaita. Illalla kävimme vielä yhdillä, kunnes oli aika lähteä kotia päin. Huomaa hyvin, miten pimeää on alkanut tulla aina vain aiemmin ja se onkin oikeastaan ainut syksyn huono puoli, kun tuntuu, miten päivä loppuu tavallaan kesken. Tykkään kyllä niin tällaisista kaupunkipäivistä, joita viettää jossain muualla kuin omassa asuinkaupungissa.