Tallinnan ravintolapäiväkirja

Huhtikuun Tallinnan reissulla tuli testattua muutamia itselleni uusia ravintoloita ja kahviloita, samalla kun kävin myös vanhoissa suosikeissani. Suurin osa reissubudjetista menee nimenomaan ruokaan, mutta se onkin yksi matkailun kohokohta. On ihan parasta, kun ei tarvitse huolehtia ruoan laitosta tai tiskeistä ja voi vain istahtaa vain valmiiseen pöytään. Olen kirjoittanut aiemmin paljon postauksia Tallinnasta, kuten ravintolavinkkejä tässä, tässä ja tässä postauksessa. Kaupunki myös elää, paikat pysyvät, jotkut sulkeutuvat ja uusia tulee tilalle. Se on kuitenkin varma, että hyviä ravintoloita ja kahviloita on liikaakin, joten nälissään ei ainakaan tarvitse olla. Metropol hotellissani oli myös tuhti aamupala, jonka avulla päivät lähtivät kivasti käyntiin. Istuin aamiaisella joka aamu samassa pöydässä, hauska sattuma, miten se oli aina vapaana. 

Kohvik Must Puudel (Kuninga tn 4)

Musta Puudeli kiehtoi jo vuosia sitten, kun kahvila sijaitse eri osoitteessa vanhaa kaupunkia, sittemmin se muutti, mutta tunnelma jäi. Kahvila on ollut vuosia listallani, mutta vasta nyt pääsin sisään asti. Halusin laivamatkan jälkeen jotain pientä lounasta, sillä olin suunnitellut meneväni illalla syömään isommin. Musta Puudeli olikin loistava paikka astua sisään sateisilta kaduilta, fiilistellä mielenkiintoista sisustusta ja valita menulta jotain houkuttelevaa. Päädyin tilaamaan juurileipää paistetulla brie-juustolla ja hunajalla sekä sen kaveriksi perunapallot, jotka olivat älyttömän herkullisia. Juomaksi otin jääkahvia, kun tuntui että aikainen aamuherätys vaati päiväkahvit. Pakko muuten sanoa, miten entisenä Marimekko-myyjänä mielenkiintoa herätti, miten kauniisti kahvilassa käytetään kyseisen brändin astioita sekä seinällä oli näyttäviä julisteita ja bongasinpa tarjoilijan päältä Marimekon paidankin. 

POMO Restorante (Pärnu mnt. 3)

Ulkona oli harmaata harmaampi sää, mutta sisällä värikäs sisustus ja lämmin tunnelma, kun suuntasin illalliselle. Lasinen rakennus, jonka kätkee sisälleen italialaisen ravintolan, oli kiinnittänyt huomioni useat kerrat sen ohi kävellessä vanhan kaupungin laitamilla, tarkemmin sanottuna Tammsaaren puistossa. Tällä kertaa olikin mentävä sisälle asti ja mietin vain, miksen ole aiemmin käynyt täällä? Listalta valitsin tapani mukaan frutti di mare pizzan, jonka kaveriksi tilasin vähän hassusti appelsiinimehua, kun teki mieli jotain raikasta juotavaa. Tiedän, että tänne haluan viedä myös miehen syömään seuraavalla Tallinnan matkalla.

Frenchy Bistro (Telliskivi tn 60a)

Telliskivessä käydessä halusin syödä lounasta kerrankin jossain muussa ravintolassa kuin ikisuosikissani F-Hoonessa. Suuntasin kutsuvan keltaiseen rakennukseen, joka kätkee sisäänsä rankalaistyyppisen bistron. Ravintolaan tultuani se oli juuria auennut ja olin ensimmäinen asiakas. Pyysin tarjoilijalta pöytää englanniksi ja hoidin tilauksen niin. Hetken päästä ravintolaan tuli useampi suomalainen seurue, joille tarjoilija alkoi puhua sujuvasti suomea. Itse en enää laskua pyytäessä kehdannut vaihtaa kieltä, joten hoidin homman englanniksi loppuun asti. Ravintolassa käynti oli ihan mielenkiintoinen kokemus, pidin taas kerran kovasti sisustuksesta, mutta menu oli omaan makuuni vähän liian erikoinen ja oli vaikeaa löytää mitään tilattavaa. Lopulta päädyin kala-annokseen, joka oli ulkonäöltään kaunis ja maultaankin oikein maukas, mutta nälkä jäi. Olisi luultavasti pitänyt tilata sekä alku- että jälkiruoka tähän lisäksi. Oikein kiva kokemus lounastaa, mutten usko palaavani tänne uudestaan, ei ollut ihan omantyyliseni ravintola. 

Pub Kompressor (Rataskaevu tn 3)

Aiemmin päivällä lounastaessa jäi tosiaan nälkä, joten illalliselle suuntasin tuttuun ja turvalliseen, varmasti hyvään Kompressoriin, joka tarjoilee lettuja niin suolaisilla kuin makeilla täytteillä. Valitsin tonnikalatäytteisen, joka on todella tuhti, teki tiukkaa edes syödä loppuun. Lettupubiin taisin astua ensimmäistä kertaa vasta vuosi tai pari sitten, mutta sittemmin se nousi Tallinnan suosikit listalleni. Ulkona alkoi vesisade, kun astuin sisään kadulla lähes huomaamattomasta ovesta. Täällä kannattaa varautua jonottamaan, vaikka ravintola sisältä onkin kohtalaisen tilava, on se myös yleensä aina tupaten täynnä. Tällä kertaa odottelin ehkä parikymmentä minuuttia, mutta hyvää kannattaa odottaa. Visuaalisesti lettupubi ei ole se omin suosikkini, täällä on aina vähän hämärä valaistus, annokset eivät kuvissa koreile, mutta pidän silti kovasti tunnelmasta sekä täällä soivasta musiikista.

Pierre Chocolaterie (Vene tn 6)

Aamukävelyllä vanhassa kaupungissa poikkesin kaakaolle kunnon legendaariseen Mestarien pihalta löytyvään, Pierre Chocolaterieen, joka on yksi suosikkini jo vuosien takaa.  Olin reissun aikana juonut kaksi laihaa kaakaota, joten halusin selvittää, että näinkö se Viron päässä valmistetaan, mauttomana. Mitä vielä, täällä kaakao oli kuten pitää, todella suklaista ja makoisaa. Kaakon kaveriksi tilasin vitriinistä lempparini valkosulaa-appelsiini konvehdin, joita muuten myydään myös Viru keskuksen alakerran ruokakaupan vitriinissä. Pakollista Tallinna herkkua ihan joka reissu. 

Ristikheina kohvik (Ülemiste keskus)

Omalla Tallinnan listallani on ollut pitkään Ristikheina kahvila, jonka "pääkahvila" sijaitsee Pegulinnan alueella (Ristiku 57), lyhyehkön kävelymatkan päässä Teliskivestä. Kahvilan lokaatio on edelleen käymättä, mutta onneksi saman puljun kahviloita löytyy useampi Tallinnasta, sillä olen haaveillut heidän eggs benedict -annoksesta, muutamia kertoja siihen somessa törmättyäni. Piipahdinkin Ülemiste keskuksesta löytyvässä heidän kahvilassaan lounasaikaan, jolloin olisi ollut ihan varsinaista lounastakin tarjolla, mutta pitäydyin haaveilemassani eggs benedictissä, joka oli taivaallista, todella herkullista! Kaveriksi nappasin pirteän mansikkasmoothien. Annos oli oikeasti niin hyvä, että vieläkin nousee vesi kielelle. Seuraavalla reissulla onkin päästävä käymään kahvilan kivijalassa. 

Cantina Carramba  (A. Weizenbergi tn 20)

Kadriorgiin iltakävelylle mennessä, olin ajatellut syödä illallisen siellä, joten sopivasti ratikkapysäkin kohdalta löytyykin meksikolaistyyppinen ravintola, jonka värikäs sisustus sai hymyn huulille. Kanaburritokin oli oikein maistuva ja hyvällä tavalla kotikutoinen. Täällä tuntuivat muuten myös paikalliset viihtyvän. Tänne tuon miehenkin syömään ensi kerralla, kun menemme ihailemaan Kadriorgin puistoa. 

Orangerie (Rotermanni tn 5)

Lähtöpäivänä laiva lähti kohti Helsinkiä 15.30, joten halusin nauttia lounaan vielä Tallinnan päässä. Olin ajatellun meneväni hotellin lähettyvillä olevaan Levieriin, mutta se oli tupaten täynnä, kävin parikin kertaan katsomassa, mutta tilaa ei ollut. Siinä tulikin pieni tenkkapoo, kun aikaa laivan lähtöön ei ollut enää kauaa, lisäksi satoi kaatamalla vettä. Oma vuosia tunnollisesti palvellut sateenvarjoni alkoi pettää, joten en siinä vaiheessa halunnut lähteä enää pidemmälle. Onni onnettomuudessa, Rotermannilta kyllä ravintoloja löytyy, joten suuntasin vähän summa mutikassa Orangerie nimiseen paikkaan, jonka ohi olin aiemmin kävellyt sen enempää huomiota kiinnittämättä, lähinnä ajatellut kyseessä olevan vain pikkuruinen kahvila. Mikä yllätys olikaan, kun täältä sai niin ruokaa, oli tilaa kuin mahtava lounastarjous. Annos sisälsi niin ankkaa kuin punaviinikastiketta ja hintaa koko komeudella oli vain 8,50€. Tallinnassa voisi siis ehdottomasti syödä todella edullisestikin, jos hyödyntäisi lounastarjouksia. 

Onko täydellinen trenssi urbaanilegenda

Kun puhutaan kevättakeista, minulla on ollut vuosikausia kolmen suosikkikopla; ikilemppari musta nahkatakki, rouhea khakinvihreä cargotakki ja ajaton beige trenssi. Edelleenkään ei ole tosin voinut remontin vuoksi nostaa takkeja eteisen naulakkoon, vaan ne majailevat ärsyttävästi rekillä makuuhuoneessa. Toisaalta remonttiin on alkanut hassusti jo tottua, kuten ihminen lopulta tottuu kaikkeen. Innolla kyllä odotan, että asunnon saa normaaliin järjestykseen, eikä tarvitse aamuisin "päivystää" onko joku remonttireiska tulossa vai ei. Joten ehkä pian puhun täällä blogissakin muusta kuin remontista. Toinen ikuisuuspuheenaihe on sää, joten pakko mainita, miten tänä aamuna herätessäni, parvekkeelta ulos katsoessa näin lumisen maiseman! Takatalvihan se sieltä tupsahti, mutta todennäköisesti tai ainakin toivottavasti sulaa saman päivän aikana poiskin. 

trenssi - MSCH Copenhagen (2026) 

laukku - Yuzefi (2026) 

housut - Gina Tricot (2025) 

lenkkarit - New Balance (2026) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025) 

huivi - neulottu (2026) 

Palatakseni postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli niihin kevättakkeihin. Pohdin onko täydellisen trenssi-takin löytäminen ikuisuusprojekti tai urbaanilegenda? Minulla on ollut vuosien varrella useampi beige trenssi, mutta tuntui että aina niissä joku vähän mietitytti tai vaihtoehtoisesti kiva takki kutistui kaapissa. Yleensä en vaatteissa tyydy kompromissiin, vaan etsin niin kauan, että löydän oikeasti makuani miellyttävän. Trenssi-takki on kuitenkin sellainen, johon haluan pukeutua keväisin, joten sellainen minulta aina on löytynyt, vaikkei mielestäni ollutkaan ihan nappi. Edellinen trenssini ei päässytkään usein käyttöön, kun koin sen jotenkin raskaaksi päällä. Takki onneksi löysi uuden kodin, kun lähetin taas ison kassillisen vaatteita myyntiin Tampereen Oldielle, jossa olen myynyt jo pari vuotta paljon vaatteita ja asusteita.

Minä taas löysin itselleni uuden trenssin ihan muutamalla kympillä jo tammikuun talvikeleissä, kun Stockmannin outlet-puolella törmäsin tähän päälläni kuvissa näkyvään takkiin. Tässä mallissa on normaalin trenssin kaksirivisyyden tilalla vain yksi nappirivi, joka on jotenkin paljon kevyempi ilmeeltään. Veikkaan että juuri se trenssin kaksirivisyys on tehnyt minun pituisella (olen 152cm) takista jotenkin todella raskaan. Tämä takki alkaa olla jo makuuni hyvin lähellä täydellistä tai ainakin sellainen, jonka olen innolla päälleni viime päivinä kiskaissut töihinkin lähtiessä. Pidän niin takin kylmän beigestä sävystä, siroista kauluksista, yhdestä nappirivistä ja perinteiset olkapoletit ovat makuuni ehdottomat.  Hassusti tosin takissa on ihan tarkoituksella hento colourblocking, kun yläosa ja vyö ovat hitusen eri sävyä muun takin kanssa. Tätä en itse asiassa edes sovitushetkellä huomannut, vasta keväällä luonnonvalossa. Toisaalta tämä juuri tekee simppeliin takkiin vähän mielenkiintoa. 

Keväisen Tallinnan parhaat

Kuten sanottu, parisen viikkoa sitten vietin Tallinnassa yksin neljä päivää. Toivottavasti rohkaisen myös jotain toista siellä ruudun takaa lähtemään reissuun yksin, se on oikeasti todella rentouttavaa. Olen aina sitä mieltä, ettei mitään kannata jättää tekemättä vain siksi ettei saisi puolisoa tai ystäviä seuraksi, voi mennä hyviä juttuja elämässä ohi. Ensi kerralla tosin lähdemme taas miehen kanssa yhdessä Tallinnaan, olen jo suunnitellut seuraavan visiitin ajankohtaa. Ehdottomasti silti tulevaisuudessa voin reissata yksinkin. Minulle matkailu, lähelle tai kauemmas on henkireikä, vaikken hetkeen olekaan Viroa pidemmällä käynytkään. Halusinkin palata sooloreissuuni vielä täällä blogin puolella ja koota postaukseen muutaman Tallinnan huhtikuisen parhaan.

Kohtalaisen rauhallinen aika matkustaa. Vaikka pääsiäispyhät vetivät muitakin reissuun, oli silti vielä kohtalaisen väljää matkustaa. Laivalta löysin mennen tullen istumapaikan, Tallinnan päässä ravintoloista sain lähes poikkeuksetta pöydän sisään kävelemällä ja hotellin aamupalalla oli aina hyvin tilaa. Toisaalta vähän huonohkot säätkin varmasti vaikuttivat tähän. Aamuisin vanhakaupunki esimerkiksi oli ihanan rauhallinen, minne suuntasin kävelylle päivittäin suoraan aamupalapöydästä.

Sää on asennekysymys. Myönnän miten nuorempana sää vaikutti koko matkojeni kulkuun ja sadesää ärsytti toden teolla. Onneksi iän mukana ajatusmaailma on muuttunut, eikä sadesää tai pilvinen päivä vaikuta matkailuun mitenkään. Jos sataa, nappaa sateenvarjon mukaan ja viettää sitten vaikka enemmän aikaa sisätiloissa. Harvoin myöskään sataa tauotta aamusta iltaan, joten paljon pystyy puuhailla, vaikkei säät menisikään ihan nappiin.

Simppeli matkagarderobi. Pakkasin reissuun kevyesti, sillä täytyi ottaa huomioon, miten itse joutuu matkalaukkunsa raahaamaan. Mukaan lähti mukavia vaatteita, joita oli helppo yhdistellä. Lyhyt rento villakangastakki oli loistava kevään viileisiin keleihin, alle voi pukea neuletta ja tai ohuempaa pusero lämpötiloista riippuen. Pakolliset kosmetiikat jo itsessään vievät tilaa, joten koko vaatekaappia ei voinut mukaansa ottaa. Vaikka itse sanonkin, olen vuosien varrella oppinut aika näppäräksi pakkaajaksi. Lähdin poikkeuksellisesti matkaan vain yhtien kenkien ja laukun voimin. Yleensä aina reissuille lähtee parit kengät ihan käytännöllisyyden takia, sekä laukkuja isompi ja pienempi, mutta tällä neljän päivän reissulla pärjäsin yhdillä. Lenkkarit jalkaan ja mukaan laukku, jonka kriteerinä oli näppärä pieni koko, joka mahdutti mukaan lähinnä passin ja puhelimen. 

Kivointa reissutekemistä on kävely. Samalla saa liikuntaa huomaamatta, kävely on ilmaista ja on parasta vain katsella paikkoja kävellen. Välillä voi istahtaa alas kahvilaan, samalla katsella ohikulkevia ihmisiä. Kävelinkin taas kilometrikaupalla pitkin esimerkiksi vanhankaupungin kujia ristiin ja rastiin, mutten koskaan kyllästy niihin. 

Ikuinen Tallinnan suosikkini näköalatasanteet. Toompean mäellä on käyty kesät talvet ihailemassa maisemia näköalatasanteilla. Huhtikuussa näkymä ei ehkä ole paras mahdollinen, kaljuine puineen, mutta maisema vanhankaupungin kattojen ylle on aina näkemisen arvoinen. Ei ole Tallinnan hotellireissua ilman useammalla näköalatasanteella vierailua, ne kun sijaitsevat kaikki eri puolilla kukkulaa. 

Balti Jaama tori, Telliskivi ja Kalamaja. Kolmen kopla, joissa käynti kuuluu aina matkaohjelmaan. On kiva aloittaa kierros ensin Balti Jaama torilta, josta jatkaa kävelyä Kalamajassa kauniita puutaloja ihaillen ja päättää kierros lounaalle Telliskiveen. Asematori oli vielä aika tyhjä, kun hedelmäkojut ammottivat tyhjyyttään. Telliskivikin herää kunnolla eloon vasta kesäaikaan ja siellä olikin kova valmistelu kohti kesää menossa, kuten paikkojen putsaaminen. Tämä kolmikko on siis parhaillaan ehdottomasti kesäaikaan. 

Maailmanpyöräajelu ja kierros ostoskeskuksissa. Olen niin monta kertaa Tallinnasta kotiinpäin lähtiessä, laivan kannelta katsellut horisontissa siintävää maailmanpyörää. Useampi vuosi sitten alkoi kiinnostaa, missä tämä maamerkki edes sijaitsee? Selvisi, että maailmanpyörä majailee T1 Mall of Tallinn -kauppakeskuksen katolla, joten lähdin lähemmin tutkimaan niin ostoskeskusta  kuin ajelulle maailmanpyörällä. Maailmanpyörä on ollut avoinna vasta vuodesta 2019 ja lukemani mukaan on Euroopan ensimmäinen nimenomaan ostoskeskuksen katolle rakennettu yksilö. Maailmanpyörästä näki kaupunkia uudesta näkökulmasta, tänne haluan ehdottomasti uudelleen myös kauniina kesäpäivänä. T1 -ostoskeskus itsessään ei minua vakuuttanut, sieltä löytyi lähinnä epämääräisiä outlet-liikkeitä, mutta yläkerran viihdekeskus näytti olevan lapsiperheiden suosiossa. Käytännössä ostoskeskuksen naapurissa sijaitsee jättimäinen Ülemisten keskus, jossa piipahdin samalla reissulla, täältä löydät liikkeitä moneen makuun. 

Kevätillan tunnelmointia Kadriorgin puistossa. Suuntasin eräänä iltana kävelylle upeaan Kadriorgiin, jossa miellyttää koko miljöö puutaloineen, rauhallisine katuineen ja koko komeuden kruunaa hulppea Kadriorgin palatsi ja puisto, joissa muuten kävin vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa. Oli jotenkin epätodellista nähdä Kadriorgin puisto kevätaikaan, kun puissa ei ollut lehtiä, eivätkä kukkapenkit olleet loisteessaan kuten kesällä. Kevättä oli kuitenkin ilmassa, sillä nurmi vihersi ja kukkapenkeissä pilkisti ensimmäisiä kukan alkuja, ehkä tulppaaneja?

Pilkkuhameessa ja kevään kuulumisia

Postaus sisältää mainoslinkkejä 

Edellisen postauksen aiheeseen palatakseni, tässäpä asu ruskeapohjaisella pilkullisella hameella. Olin ajatellut pidempään, että haluan vaatekaappiini jotain ruskea pilkullista kevääksi, joko housut, hameen tai mekon. Tallinnasta löysin kriteerini täyttävän hameen. Olin matkan ensimmäisenä päivänä käynyt lounaalla ja kiertänyt muutamia liikkeitä läpi, sillä oli sadesää. Vielä illansuussa bongasin tämän hameen, ihastuin heti ja laitoin seuraavana päivänä päälle. Sama asukokonaisuus sellaisenaan on päässyt päälle jo uudemmankin kerran, tosin aiemmin puin hameen kaveriksi neuleen, nyt päivien lämmetessä heitin villakankaisen takin alle vain teepparin. 

Ei ole salaisuus, että pukeutumisessa lempivärejäni ovat erilaiset ruskean sävyt, joten tiedän hameelle tulevan keväällä käyttöä. Olenkin pohtinut erilaisia yhdistelmiä hameen kaveriksi. Minulla myös merkki siitä, että vaate tulee käyttöön, on nimenomaan se että haluan sen heti päälle. Jos uusi vaate tai asuste ei aiheuta tunnetta, että heti käyttöön, en osta ollenkaan. Asussa on muutenkin tämän vuoden uudehkoja hankintoja asusteita myöten. Myönnettävä on, etten ole ihan pysynyt vaatebudjetissa, jonka itselleni alkuvuodesta asetin, mutten ota asiasta stressiä, sillä budjetti oli vain tavoite itselleni. Samalla olen jatkanut tavaran karsintaa, kun iso kassillinen kevät- ja kesävaatteita lähti taas myyntiin. 

Beige villakankainen, pusakkamallinen takki on ollut alkukevään pukeutumiseni pelastus. Takki on lämmittänyt sopivasti, muttei ole tuskaisen paksu. Lisäksi se sopii hyvin niin leveälahkeisten housujen kuin erilaisten hameiden kanssa. Takki on tietysti ikuisen lempibrändini &Other Storiesin tuotoksia, mikäli kiinnostaa löydätte takin myynnistä täältä (mainoslinkki). Samalla huomasin, että H&M:llä on myös oma versionsa pilkkuhameesta, hyvin vastaava kuin oma hameeni. Mikäli kaipaatte pilkkuhametta kevään pukeutumiseen, sen löydätte täältä (mainoslinkki). Hameen pariksi pukemani valkoinen rento t-paita vähän normaalista poikkeavalla leikkauksella on tämä (mainoslinkki). 

Viime kuukausina ei ole hirveästi muuta ollut mielessä kuin remontti, joka onneksi etenee hyvin. Viime viikolla olin yhden yön evakossa huoneistohotellissa, muuten olemme pystyneet asumaan koko remontin ajan kotona. Otin hotelliyöpymisen ihan loman kannalta. Suuntasin työvuorosta sinne, hain matkalla ravintolasta sushia. Hotellilla neuloin lähes kokonaisen pienen huivin. Aamulla suuntasin töihin, jonne oli hotellilta vain kuuden minuutin kävelymatka, katsoin ihan kellosta. Kevät tai koko vuosi on mennyt hurjan nopeasti, vaikka ajan kuluminen usein hirvittää, niin remontin kannalta nopeasti menneet kuukaudet ovat hyvä asia. Eniten odotankin, että kotona saisi taas takit ja kengät eteiseen paikoilleen sekä voisi pestä pyykkiä normaalisti.

villapusakka - &Other Stories (2026) 

t-paita - COS (2026) 

hame - Pull & Bear (2026) 

lenkkarit - New Balance (2026) 

laukku - ATP Atelier (2026) 

aurinkolasit -  A.Kjærbede (2026) 

Kerroinkin, miten aion kasvattaa oman hiusvärin esiin. Maaliskuussa leikkautin takasin polkkatukan, jossa vain viihdyn vuodesta toiseen. Polkka on helppo, mutta kyllä sekin vaatii laittoa, tukka on suoristettava päivittäin, sillä muuten se harottaa yön jäljiltä minne sattuu. Oman värin kasvatus etenee suunnitellusti, raidat liukuvat tyven sekaan ja kesällä auringon vaalentaessa omaa väriä raja hälvenee entisestään. Onneksi en ollut vuosiin värjäyttänyt tukkaa kauttaaltaan, vain raitoja, jolloin kasvatusprojekti oli helppo aloittaa. Luultavasti menee ainakin vuosi ehkä pari, kunnes koko hius on omaa väriä, mutta yritän olla kärsivällinen.

Trendit kiertävät

 Postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen monesti maininnut, miten en sinänsä pidä sanasta trendit, sillä en halua uudistaa garderobiani joka kausi ja pysyä niin sanotusti ajan hermoilla pukeutumisen kanssa. Pidän loppupeleissä todella perusvaatteista, yksinkertaisista kappaleista, joita on helppo yhdistellä keskenään. Käytännössä niin, että voi heittää kaapista mitä vain päälle, eikä mikään riitele keskenään. Toisaalta nautin tutkailla verkkokauppoja, kierrellä lempiliikkeissäni, päivittää garderobia toisinaan, jopa poimia sinne jotain ajankohtaista, jolle näen kuitenkin käyttöä myös pidemmällä tähtäimellä. 

college - mekko - pusero - hame - huivi - housut (mainoslinkkejä)

Taannoin käydessäni Lindexillä pohdin, että jotain tuttuahan tässä kevään 2026 mallistossa on. Ruskea pilkkukuosi on toisaalta klassikko, jokainen muistaa ikonisen Pretty Woman -elokuvassa nähdyn mekon. Mutten muista useampaan vuoteen nähneeni pallokuosia nimenomaan ruskealla pohjalla. Tässäpä trendi, josta pidän äärettömästi, sillä tavallaan kyseessä ei ole trendi laisinkaan, vaan klassikko joka nousee säännöllisin väliajoin vahvasti esiin. Viimeksi ruskea pallokuosi oli painokkaasti esillä vuonna 2019. Olen joskus kuullut sanonnan, miten trendit toistuvat seitsemän vuoden välein ja tässä taitaa olla perää. 

Blogin kuva-arkistohan sen viimeistään kertoi, kun kaivoin asukuvia keväältä 2019, ruskeaa pallokuisia päällä totta kai. Sekä hame että mekko olivat sen hetkistä juurikin Lindexin mallistoa ja taas kerran todettava, että voisin pukea asut sellaisenaan päälle tänä päivänä. Harmi vain ovat jääneet pieneksi jo vuosia sitten. Kuvat aiheuttivat muitakin muistoja pukeutumisen lisäksi. Ylemmässä kuvassa vietettiin huhtikuun viimeisiä päiviä vuonna 2019, olimme Porvoossa ja siellä oli helle, miettikää huhtikuussa! Alemmassa kuvassa sen sijaan Roomassa, jonka miljööseen ruskea pilkkumekko sopi täydellisesti. 

Kertokaa mitä mieltä olette palanneesta ruskeasta pilkkukuosista ja miten suhtaudutte trendeihin yleisesti?