keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Inspiraatiota etsimässä







mekko - Samsøe & Samsøe (tämä)
nahkatakki - Zara
laukku - Balenciaga
nilkkurit - Billi Bi

Taisin ehkä mainitakin, että pukeutumisinspiraationi on tällä hetkellä pahasti hukassa, eikä syksyn vaatetus tunnu nappaavan yhtään (taidan olla ainut? ;). Ehkä se on tämä välikausi, kun nilkat paljaana ei oikein enää tarkene, mutta villakangastakki on vielä liikaa. Seison vaatekaappejen edessä, eikä siellä tunnu olevan yhtään mitään. Näitä kausia tulee, tämä ei ole ensimmäinen kerta todellakaan, joten tiedän että kadotettu inspiraatio löytyy taas ennemmin tai myöhemmin. Mitä sitten teen kun vaatekaappi muka huutaa tyhjyyttään eikä alastikaan voi ulos lähteä? Turvaudun johonkin vanhaan tuttuun ja turvalliseen hyväksi todettuun settiin. Viime syksynä ja pitkin talvea Samsøe & Samsøen harmaa villamekko oli luottovaatteeni, ja kaivoin sen taas käyttöön nahkatakin kaveriksi. Mekkoon on ihana kietoutua, se on pehmeä, lämmin ja turvallinen. Tilasin mekon aikoinaan Booztilta ja huomasin valikoimista lötyvän taas tätä samaa mekkoa. Eli tässäpä vinkki vaatekaapin luottovaatteeksi niihin päiviin kun mikään muu ei tunnu toimivan.

Vaihtelun vuoksi muuten leikkautin taas polkkatukan pari viikkoa sitten. Olin ajatellut vain pientä latvojen tasausta, mutta kampaajan penkkiin aamulla istuessa tulinkin toisiin ajatuksiin ja kävelin kampaamosta ulos lyhyemmässä tukassa. Minusta polkkatukka on kyllä aina vain freesi ja muutenkin superhelppo arjessa. Oman värini kasvatus on sujunut myös yllättävän kivuttomasti, enää vain ihan muutama sentti latvoissa väriä ja ollaan kokonaan naturellina. 

Ensi viikolla ajattelin suunnata Helsinkiin vähän syysinspistä hakemaan niin kaupoilta kuin kadulta, toivottavasti se auttaa. Lisäksi ajattelin lukea lehtiä ja kiinnittää entistä enemmän huomiota vastaantuleviin ihmisiin, mitä muilla on päällä tähän aikaan vuodesta? Mistä te saatte inspiraatiota pukeutumiseen? Veikkaan, että täällä blogissa saattaa olla hetkisen hieman hiljaisempaa. Palataan! :)

Ps. Päätin kokeilla varmaan ensimmäistä kertaa koko blogihistoriani aikana mustavalkoisia kuvia, mitäs tykkäätte?

Linkit mainoslinkkejä.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Lauantaikahvit






Arki tuntuu usein olevan yhtä kellon kyttäämistä ja aikatauluja. Herätyskelloni soi joka aamu viimeistään puoli kahdeksalta, huolimatta onko minulla aamu vai ilta työvuoro. Minulla on itse laaditut aikataulut myös vapaapäivinä, mitä poikaystävä usein ihmettelee, miksi vapaalla ei voisi ottaa vähän rennommin? Mutta ei, minulla on tarkat ajat milloin pitää olla missäkin ja mitä tehdä. Tuntuu, että ilman suunnittelua päivä kuluu helposti ohi enkä saa mitään aikaan. Mutta usein jos minulle sattuu lauantaille vapaapäivä, pyhitän sen kahvilassa käyntiin. Silloin kun on aikaa rauhassa istahtaa alas kahvikupposen ja vaikkapa suuren sämpylän tai kakkupalan kera. Sisällä ei haittaa syksyn sateet, joita tuntuukin tänä vuonna riittävän. 
 
Vuosi sitten aloitin kahdessa eri työpaikassa ja se vasta kellon ja kalenterin kanssa elämistä olikin, missä pitää olla ja monelta? Kuljin lisäksi toiseen työhöni eri kaupunkiin bussilla tai junalla, eli melko minuttiaikataulun mukaan mentiin. Nykyisin keskityn vain yhteen työhön, mutta sama viisarin mukaan meneminen jatkuu - laskelmoin kuinka kauan työmatka vie ja ehdinkö hakea eväät kaupasta. Eli varmasti sanomattakin selvää, etten voisi elää ilman rannekelloa. Muutaman kerran töihin kiireessä lähtiessä kello on unohtunut ja olen ollut ihan hukassa koko loppupäivän. 
 
Siinä missä kello on tärkeä väline arjessa, se on myös asuste ja käytänkin kelloja korujen virassa. Uusin kelloni Clusen pikkuruinen La Vedette on kaunis kuin koru. Se on todella naisellinen kapeine aitonahkaisine hihnoineen, lisäksi mustan ja kullan yhdistelmä toimii aina. Kello sopii hyvin niin arkeen kuin juhlaan, lisäksi se on loistava juurikin työkäyttöön - käy jokaiseen työasuun, ei ole kooltaan liian silmille hyppäävä, ja ennen kaikkea kellossa on tosi pienestä koostaan huolimatta todella selkeä näyttö. Clusen kellojen nimeen olen vannonut pitkään, eikä minulta muita kelloja enää edes löydy. Brändin kellovalikoima kasvaa tiheään tahtiin ja muistattehan, että kelloihin saa myös helposti vaihdettavia erilaisia hihnoja. Löydätte kaikki Clusen kellot heidän nettisivuiltaan täältä.
 
Kello saatu blogin kautta.

torstai 14. syyskuuta 2017

Dots & Denim






takki - Gina Tricot
pusero - KappAhl
farkut - Zara
laukku - Céline
loaferit - Pretty Ballerinas
aurinkolasit - Ray-Ban

Myönnettäköön, en ole farkkutyttö sitten yhtään. Toisinaan kuitenkin vaihtelun sekä käytännön vuoksi kiskon farkut jalkaan. Olen todella mukavuudenhaluinen pukeutuja, eivätkä farkut vain kuulu minusta mukaviin vaatteisiin. Eivät edes venyvät pillifarkut saati rennot mom jeanssit. Veikkaan kesällä olleen tekemistä siinä, että jopa mammafarkut ovat nyt niin epämukavat. Muutenkin alaosat ovat vaatekaappini akilleen kantapää olleet aina. Tuntuu ettei tälläkään hetkellä minulta löydy kovinkaan monia (syksyyn ja talveen sopivia) housuja, joten voi olla että joudun lähtemään piakkoin housukaupoille. Mieluiten käyttäisin aina vain mekkoja, ja niin aion kyllä tehdäkin kera sukkahousujen niin pitkään kuin mahdollista. Nämä välikaudet ovat aina hankalia pukeutumisen kannalta, enkä itse koe nyt mitään suurta inspiraatiota. Sateiset säät toki vaikuttavat eniten vaatevalintoihin, ja omat asuni ovatkin viime aikoina koostuneet lähinnä sadetakista ja kumisaappaista, eli blogimatskusta kaukana ;) Töihin mennessä vaihdan työvaatteet, eli aika sama missä asussa sen kilometrin matkan työpaikalle suuntaansa kävelee. Onneksi työasut ovat tosi kivoja ja vaihtuvatkin suht tiheään tahtiin. Viime viikkoina on myös harmittanut hurjasti, kun en ole päässyt kuvaamaan tänne blogiin uutta materiaalia, aina kun minulla on vapaapäivä sataa kaatamalla vettä, niin tyypillistä. Kohtapuolin heitän taas kerran sadetakin niskaan ja suuntaan töihin. Palataan siis paremmalla säällä!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Wanted - Leopard faux-fur



pusero Samsøe & Samsøe - tekoturkki H&M - aurinkolasit Ray-Ban 
nilkkurit Billi Bi - laukku Balenciaga - tekonahkahousut Mango

Syksyn tullen tekee tosiaan mieli päivittää vaatekaappeja ja ehkä hankkia jotain tosi itselleen uudenlaistakin, kuten leoparditekoturkin! Leo-kuosi onkin tänä syksynä taas superajankohtainen, vaikkei se oikein koskaan muodista menekään ja miellän sen itse klassiseksi. Muutenkin olen aina tykännyt pukeutua printteihin ja koen ne yhdeksi vaatekaappini kulmakivistä. Olen saanut melkoisen pakkomielteen kollaasissa näkyvästä rotsista, johon taannoin H&M:llä törmäsin. Tosin pakko sanoa, että olen tainnut katsoa liikaa Salkkareita ja ihaillut Alissan takkia, haha. Muutenkin tuntuu, että törmään leo-takkiin niin Gloriaa lukiessa kuin Pinterestiä selatessa. Usein näen syys- ja talvipukeutumisen tylsänä, mutta tämän takin kanssa olisi tylsyys kaukana, eikä se edes vaadi mitään sen kummempaa kaverikseen. Mitä mieltä olette leo-takista?

Linkit mainoslinkkejä.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Palm Beach







mekko - Monki
sandaalit - Zara
laukku - Chloé
aurinkolasit - Ray-Ban

Sade ropisee ikkunaan ja näitä sadepäiviä on luvattu roppakaupalla lisää, en tiedä onko järkevää selata reissukuvia tässä vaiheessa. Haluan kuitenkin näitä Ranskassa otettuja kuvia täällä vielä jakaa. Palasimme matkalta kuukausi sitten, mutta minusta tuntuu, että siitä olisi paljon kauemmin. Tämä kuvissa näkyvä kepeä mekkoasu ei ole siis missään määrin enää ajankohtainen ja tukkakin on lyhentynyt näiden kuvien oton jälkeen, mutta tykkään kuvien iltatunnelmasta kuitenkin.


Hotellimme sijaitsi tosiaan tällä kertaa toisella puolella kaupunkia, kuin missä yleensä Cannesissa lomaillessa majoitumme. Yksi ilta ajoimme kuitenkin paikallisbussilla vanhoille kulmillemme Palm Beachille. Bussilla muuten ajelimme välillä ihan muuten vain, nimittäin se on sekä edullista että hauskaa tekemistä. Bussiajelulla näkee kaupunkia hyvin, sillä paikallisbussit ovat useimmiten kaksikerroksisia ja ylätasanne on avonainen.

Näiden kuvien oton jälkeen haimme pizzat tutusta ravintolasta, jossa olemme käyneet jo ihan ensimmäiseltä Cannesin lomalta asti. Muistan vielä kuinka ensi kertaa Cannesissa viisi vuotta sitten, kun emme tienneet paikasta mitään ja itse sain heti pienen flunssan, sekä satoi vuorokauden putkeen, niin avomies löysi kyseisen ravintolan ja kiikutti pizzat kämpille mukanaan. Tällä kertaa söimme pizzat rannalla illan hämärtyessä. Emmekä olleet ainoat, eräs perhe (tai koko suku) oli tuonut suuren ruokapöydän rantahiekalle, heillä oli mukana isot salaattikulhot ja he tilasivat useamman pizzan kuljetuksella rannalle. Eikä kukaan ihmetellyt, ihan normaalia syödä illallista rantahiekalla.