Kopli ja Põhjala tehas

Uskomatonta että kaikkien Tallinnan matkojen aikana emme olleet aiemmin käyneet Koplissa Põhjala tehtaan alueella, vaikka paikka on ollut listallani jo useamman vuoden. Kyseistä kuvaillaan vähän kuin uudeksi Telliskiveksi. Mikäli siis Telliskiven ja Noblessnerin alueet tuntuvat jo vähän turhan tutuilta, kannattaa suunnata seuraavaksi tänne. Vihdoin toukokuisella reissulla mekin hyppäsimme ratikkaan ja ajelimme Põhjala tehtaalle, sillä kiinnosti kovasti miltä siellä näyttää. 

Olin jotenkin ajatellut alueen olevan hankalan matkan päässä, mutta ei suinkaan, tänne pääsee helposti hyppäämällä Kopliin menevään ratikkaan 1,2 tai 5 ja jäämällä pois pysäkillä nimeltä Marati. Olen ennenkin maininnut, miten Tallinnan päässä ratikoilla ajeleminen on edullista, joten ehdottomasti kannattaa hyödyntää niitä.

Põhjala tehas on entinen kumitahdas, joka on herätetty uudelleen eloon luovan alan miljöönä. Täällä kohtaavat rouheat rakennukset ja vihreys täydellisellä tavalla, juuri sellaista tunnelmaa, josta pidän. Täällä tehtiin kumituotteita kuten kumisaappaita, aina vuoteen 1998 asti, tehdas olikin aikoinaan iso työnantaja. Tehtaan toiminnan loppuessa rakennukset ennättivät seisoa tyhjillään vuosikausia, kunnes paikka herätettiin henkiin kulttuuritehtaaksi. 

Nykyisin Põhjala tehtaalta löytyy jo useampi ravintola, kahvila, studio ja luovan alan yrittäjä. Kuuluisin kohde on luultavasti Read -kirjakauppa, jonka seinustalle on kasattu upea "maalaus" kirjoilla, tältä et ole luultavasti voinut somessa välttyä. Kirjakaupan yhteydestä löytyy myös kahvila. Itseäni tosin kirjakauppaa enemmän kiinnosti yksinkertaisesti ulkona katsella yleisesti paikan arkkitehtuuria, miten hienosti oli yhdistetty uutta ja vanhaa, tämän virolaiset osaavatkin täydellisesti. 

Kahviloita löytyi alueelta useampikin, tällä kertaa me istahdimme Kokomo nimiseen. Vitriinissä oli juuri sopivasti kasi leipää jäljellä. Rauhallista oli tällöin, joten kahvilassa oli hyvin tilaa. Olimme paikalla keskiviikkona, joten voisin kuvitella, miten viikonloppuisin on enemmän porukkaa liikkeellä. 

Olin jo kotona etukäteen tutkinut vähän reittejä, joten hyppäsimme kotimatkalla samalla Koplin ratikalla pois pysäkillä Angerja, sillä täällä päin Koplia oli muutama kohde, jotka pystyi kätevästi yhdistämään samaan reissuun. Pakko muuten mainita, miten raitiovaunut on hauskasti nimetty ja bongasinpa yhden Annenkin ajelemasta pitkin Tallinnaa.

Tässä vaiheessa päivää olimme menossa syömään erääseen pizzeriaan, jonka olin kotona valmiiksi bongannut, kyseinen sijaitsi sopivasti ratikkapysäkin kohdalla. Ihmeeksemme ravintola ei ollut kuitenkaan auki keskellä päivää, mutta sen oli määrä aueta noin puolen tunnin päästä. Päätimme jäädä odottelemaan ja kävellä vähän alueella. Sattumalta löysimme suuren kierrätyskeskuksen, josta halusinkin teille vinkata, vaikken itse ole mikään kirppisten kiertelijä yleisesikään. Valikoimaa oli hulluna ja tämä onkin yksi asia, joka saa allekirjoittaneen pään pyörälle, en edes tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Mikäli ruudun takaa löytyy second handin ystäviä, niin suunnatkaa ehdottomasi tänne. Paikka on nimeltään Paavli Kaltsukas (Paavli 6) ja sen tunnistaa ulkoapäin upeista maalauksista. 

Lopulta  Pizzeria Santa Lucia (Kopli tn 27) aukesi, tosin tässä vaiheessa olimme joutuneet rankan sadekuuron armoille, jota pidättelimme ainakin tunnin eteen sattuneessa bubissa. Pizzat olivat kuitenkin odottelemisen arvoiset ja tulipa samalla nähtyä aluetta muutenkin. Vanha ja hyvä turistivinkki onkin suunnata ravintoloihin, jotka eivät ole pahimpien turistikatujen yhteydessä ja tämä neuvo ei pettänyt taaskaan.

Samasta risteyksestä ravintolan luota toiseen suuntaan suunnatessa, pääsee kätevästi kävelemään Arsenal kauppakeskukseen, joka oli jo ennestään tuttu, kun kävimme siellä jo viime vuonna. Arsenal sijaitsee vanhassa asetehtaassa, joten sekin on näkemisen arvoinen, sisältä löytyy lähinnä outlet kauppoja ja hauska huomio, miten turisteja ei juuri näy. Teimme pieniä löytöjä, joten ihan kannattava reissu. Sellainen oli meidän päivä Koplissa, onko alue muuten sinulle siellä ruudun takaa tuttu? 

Erinomainen elokuu

Kalenteri on käännetty elokuulle, mikä on ihanaa. Kyseinen kuukausi on yksi lempparini, on edelleen kesä, mutta pitkä ja usein liian kuuma heinäkuu on ohi. Koulut alkavat, monet palaavat töihin, joten pahimmat ruuhkat ovat tiessään. Lämpötilat ovat usein makuuni varsinkin loppukuusta, voi edelleen pukeutua kesävaatteisiin, muttei ole jatkuvasti hikikarpalot otsalla. Elokuussa luonto näyttää taas kauniille, kun auringonkukat kukkivat ja pihlajanmarjat ilmestyvät. Elokuussa pääsee keräämään marjoja ja hiljalleen pimenevissä illoissa on tunnelmaa. Elokuulle on myös kivoja suunnitelmia kuten mökkireissua ja Tallinnaan menoa. Kuka muka ei elokuusta tykkäisi?

pusero - COS (2026) 

hame - Wasabi Concept (2026) 

kassi - Aykasa (2026) 

sandaalit - Vagabond (2025) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Menneenä viikonloppuna suuntasimme vähän ekstempore Hamina Tattooseen, joka oli todella kiva tapahtuma kaiken kaikkiaan. Tällaisella simppelillä asulla lähdin kuumaan päivään. On ilo huomata, miten vaatekaappini on toimiva, eikä koskaan ole tunnetta ettei olisi mitään päälle puettavaa. Olen monesti maininnut, miten tähän on auttanut valikoiman karsiminen ja selkeyttäminen. Vähemmän vaatteita on enemmän vaatteita. Tänä kesänä tosin garderobista on moni mekko ja kesävaate jäänyt vaille käyttöä, lähinnä siksi miten koko kesä on kulunut töissä muutamia vapaapäiviä siellä täällä lukuun ottamatta. Onneksi samat vaatteet toimivat myös ensi kesänä ja nythän on vielä aikaa käyttää kesävaatteita, joten otetaan niistä ilo irti.

Muistatteko kun vuosia takaperin nuo lapsuudesta, ysäriltä, tutut muoviset kassit tekivät paluun? Siskoni kanssa muistelimme, minkä värinen kassi hänellä oli nuorena. Minulla ei ehkä edes lapsena tuollaista ollut vai enkö vain muista?  Nyt tosin löytyy muutamakin, kun löysin kuvissa näkyvän beigen taannoin Porvoosta vanhankaupungin putiikista. Menin itse asiassa kyseiseen liikkeeseen etsimään kassista sellaista isoa kokoa, jonka kaavailin toimivan taloyhtiön saunavuorolle mennessä. Muistelin kyseisestä liikkeestä noita löytyvän, kun hankin pari vuotta sitten mintunvärisen, joka toimii neuleprojektikassina. Ilokseni putiikissa olikin muutama kassi jäljellä todella edulliseen alennettuun hintaan. Löytyi niin etsimäni saunakassi vaaleanlilana kuin tämä pieni beige, jonka oli tarkoitus tulla pesuaineille isomman kassin sisään. Lopulta tykkäsin beigestä niin, että se päätyikin ihan arkikäyttöön. Sointuu täydellisesti Vagabondin sandaaleihin ja on hauska kesävaatteiden parina. 

Tyttöjen heinäkuinen Tallinnan reissu

Meillä on ollut vuosia, en edes muista miten pitkä perinne, toisessa kaupungissa asuvan ystäväni kanssa tehdä joka kesä päiväreissu Tallinnaan. Tietysti tämäkään kesä ei ollut poikkeus, joten viime keskiviikkona oli taas reissun aika. Päivän olimme lyöneet lukkoon jo alkukuusta, kun vierailin ystäväni luona Lappeenrannassa. Kuten tiedätte, kävisin Tallinnassa mielelläni vaikka joka kuukausi, joten tämä kolmas visiitti tälle vuodelle ei jää myöskään viimeiseksi.

Ystäväni tosiaan matkusti pidemmän matkan, joten aamu seitsemän aikaan hän jo bussikyydityksellä minua odottelikin vieruspaikka valmiina. Tällaisille päiväreissuille nappaan aina helpon pakettimatkan, kun taas varsinaiset hotellireissut kaupunkiin varaan erikseen. Lyhyellä päiväreissulla maksaa mielellään palvelusta, kun käytännössä pääse kotiovelta satamaan ja takaisin. 

Yleensä meille on sattunut Tallinna päivään hyvä sää, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Ihana sattuma sillä kesäsäät muutoin ovat olleet hyvinkin arvaamattomat. Mittari näytti 24 astetta, mutta aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, tällaiset säät omalla matikallani ovat jo hellettä. Ihanaa että oli poutaa eikä satanut, mutta onneksi ei ollut yhtään tätä kuumempi.

Päiväreissulla maissa on aikaa vain sellaiset reilut kolmisen tuntia. Päätimme ettemme lähde vanhaa kaupunkia pidemmälle, vaan lähinnä kävelemme siellä ja piipahdamme muutamilla kaupoilla, joissa ystäväni halusi käydä. Ei sen puoleen, kuten tiedätte, voisin mainiosti viettää pelkästään vanhassa kaupungissa haahuillen viikon, joten oli kiva viettää päivää näin. Pelkästään kukkatorin kukat ovat minulle näkemisen arvoiset, on ihana huomata miten ne vaihtuvat kauden mukaan, nyt oli jo hitusen syksyisempää oksaa joukossa.

Olimme syöneet aikaisen lounaan jo laivalla. Meillä oli meno- ja paluumatkoilla muuten eri laivat, joka on kivaa vaihtelua. Mennessä söimme lounaan Cinderella, jossa molemmat otimme lohiannokset, laivalta saa oikeasti hyvää ruokaa. Tallinnan päässä ystäväni toivoi kuplavohveleita, eikä minuakaan tähän tarvinnut suostutella. Suuntasimme vanhankaupungin kujalla majailevaan monesti aiemmin hyväksi todettuun, yksinkertaisesi nimettyyn paikkaan - Tallinn Bubblewaffle (Müürivahe 17).

Ystäväni ei ollut aiemmin käynyt Toompean mäellä ihailemassa maisemia, joten kiipesimme sinne. Itse tykkään ihan joka reissu käydä siellä, sillä maisema on erilainen eri vuodenaikoina ja kuukausinakin, joten eihän näkymiin vain kyllästy. 

Iltapäivällä kuuma keli vaati ehdottomasti juomataukoa, joten istuimme ystäväni kanssa terassilla. Löysimme upean lokaation, allekirjoittaneelle on aina miljöö todella tärkeä. Hetki rauhassa keskustelua, naurua ja rento fiilis, joka syntyy kun saa olla hyvässä seurassa kauniissa ympäristössä.

Ystäväni ihmetteli, miten uskalsin lähteä näin valkoisissa vaatteissa päiväreissulle. Asu olikin täydellinen lämpimään päivään, kun puseron sai topin päältä laukkuun tarvittaessa, kun taas esimerkiksi tuulisella laivan kannella kaipasi pitkähihaa. Reissupäivän vaatteet menevät pesuun kuitenkin, mutta valkoisina tulivat kotiin.

Päivän päätteeksi kävimme vielä hakemassa kaupasta palat tuoretta pizzaa välipalaksi, kun ajattelimme syödä ne vielä kohtalaisen rauhassa satamassa ennen laivan lähtöä. Lopulta juoksin pizzapala toisessa ja limsapullo toisessa kädessä laivaan sataman sillalla, joka suljetaan aina veneiden kulkiessa reitillä, jolloin kävelyliikenne pysäytetään. Silta nousikin pariin kertaan, joten vähän kiire tuli lopulta juosta yli. Päiväreissut ovat kivoja, mutta ihan aina tulee lopussa kiire laivaan, joten hikoilua reissulla on aina.  

Vaatekaapin ikilemppari - paljettihame

Paljettihame on ollut vuosia suosikkini ja sellainen, minkä heitän päälle kun haluan pientä ekstraa asuun. Paljetit sopivat ehdottomasti käytettäväksi ympäri vuoden ja tykkään itse nimenomaan pukea paljettihameen kesällä. Paljetit ovat minusta parhaimmillaan muuten tosi simppelin asun kaverina, jolloin ne pääsevät loistamaan, muttei asu ole yliampuva vaikka ihan tavallisena arkiasuna. 

nahkatakki - Human Scales (2023) 

t-paita - Selected Femme (2025) 

hame - Gerry Weber (second hand 2026) 

tennarit - Converse (2026) 

laukku - Gucci (2022) 

Tällä viikolla täällä asuinkaupungissa alkoivat joka vuotiset muutaman päivän kestävät kaupunkifestivaalit. Lähdin kuvassa näkyvällä asulla katsomaan aloitusparaatia, jossa käynnistä on tullut meille joka vuotinen perinne. Viime vuonna tähän aikaan hikoiltiin helteessä, joten minua ei haittaa yhtään vähän viileämmät kelit, jotka sattuivat festivaaleille, aina on hyvä sää kun ei vain sada! Oli myös miellyttävämpää olla ihmispaljoudessa astetta viileämmässä. Paraatin jälkeen suuntasimme ravintolaan illalliselle ja siitä vielä festivaalialuetta tutkimaan.

Kun lämpömittari tosiaan näytti vähän pienempiä lukemia, kaivoin nahkatakin pienen tauon jälkeen päälle. Olen monesti aiemminkin luottanut nahkatakin, t-paidan ja paljettihameen yhdistelmään, tässä samaisessa tapahtumassakin vuosien varrella pukeutunut vastaavasti. Asu onkin jo monta kertaa ”nähty”, mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan? Jokaiseen tapahtumaan ei tarvitse ostaa uutta, vain taas kerran luotin monta kertaa käytettyihin kappaleisiin.  Kukaan muu ei varmasti muista, mitä kenelläkin oli päällä vaikka kaksi vuotta sitten. En missään nimessä halua ostaa jatkuvasti uutta ja yli tarpeiden, vaikken mikään minimalisti olekaan ja tykkään pukeutua sekä toisinaan päivittää vaatekaappia. 

Asussa kaikki muu onkin vanhoja suosikkeja, mutta hame on "uusi". Paljettihameen siskoni oli löytänyt minulle kirpparilta ja ystävällisesti ostanut. Itse olen surkea ostamaan käytettyjä vaatteita, mutta kiva kun muut löytävät vaatteet puolestani.  Alun perin hame on saksalaisen Gerry Weberin mallistoa, mutta siskoni löysi sen maalaiskirppikseltä. Hame on jännä, kun toinen puoli paljeteista on kultainen ja toinen nude, kun paljetit käytössä liikkuvat, hame on hauskan läikikäs. Tämä onkin kivan erilainen kuin pari muuta paljettihamettani. Hame vaati sen saatuani vähän kuminauhan kiristystä, mutta muutoin oikein passeli käyttööni. Second hand vaatteiden kanssa toimin muuten niin, että tuuletan, pesen ja pakastan ne, sillä olen äärettömän tarkka hygienian kanssa. Samaisen hameen kaavailin muuten pukevani uudelleenkin festivaaleille viikonloppuna, joten siitähän tuli heti ihan käyttövaate. 

Heinäkuinen Suomenlinna

Tälle kesälle tulikin jopa kaksi reissua Suomenlinnaan, kun olimme siellä sadepäivänä kuukausi sitten ja nyt viime viikolla heinäkuun auringossa uudelleen. Pohdimmekin jo kesäkuussa, että mikäli sopiva rako kalenterista myöhemmin kesällä löytyy, teemme toisen reissun Suomenlinnaan.  Kotimaan matkailu on ihan parasta, joten haluan ehdottomasti ottaa siitä ilon irti. Vaikka myönnän kyllä, että tässä vaiheessa kesää alkaa olla jo pientä kesäväsymystä ilmassa, kun jokainen vapaapäivä on ollut täynnä ohjelmaa ja sama meno jatkuu edelleen. 

Heinäkuu ei ole sinänsä oma suosikkiaikani kotimaan matkailuun, sillä tällöin on ne kovimmat ruuhkat, kun monet lomailevat tällöin. Tämä tuli huomattua taas, kun jonotimme Suomenlinnan lauttaan, jono kiemurteli pitkin Kauppatoria, useat jäivät rannalle ruikuttamaan ja odottelemaan seuraavaa lauttaa. Onneksi lauttoja näytti menevän parinkymmenen minuutin välein, joten hirmu kauan ei heidän tarvinnut seuraavaa odottaa. Suomenlinnan päässä myös porukka hajaantui pitkin saarta, eikä siellä ollut ruuhkaista vaan sai kävellä ihan rauhassa. 

Saavuttuamme saarelle suuntasimme saman tien lounaalle, sillä kello tuli jo kaksi tässä vaiheessa päivää. Päätimme mennä taas hyväksi todettuun Bastion Bistroon, ravintola kun sijaitsee vielä kivasti lähellä saapuvan lautan laituria. Tilasin lempiruokaani kalakeittoa ja mies valitsi listalta burgerin. Ruoat eivät taaskaan pettäneet ja kaiken kruunasi tietysti terassilla syöminen tällä kertaa aurinkoisessa säässä.

Mittari näytti 23 astetta, mutta auringossa se tuntui paljon kuumemmalle. Tällaiset lämpöasteet ovat vielä oikein kivoja ja ihanaa, että pääsimme käymänään Suomenlinnassa kunnon kesäpäivänä. Kävelimme pitkin saarta ja täällä saakin hyvin askelia ihan huomaamatta. Maasto on muuten paikoittain aika haastavaa, joten siihen kannattaa varautua, jos Suomenlinna ei ole tuttu. 

Joku voi ihmetellä, miksi mennä samoihin paikkoihin aina uudelleen, mutta sehän siinä onkin juuri viehätys. Samat paikat näyttävät niin erilaisille eri aikaan. Hauska miten Suomenlinnakin oli erilainen kuukausi sitten, kun syreenit kukkivat, nyt kasvillisuus oli lähinnä vihreää. Sää ja vuodenaika tekevät hurjan paljon, se on niin hauskaa miten kesäkin on toisenlaisen näköinen eri kuukausina. Suomenlinnasta tuntuu myös aina löytyvän joku uusi spotti, jota ei ollut aiemmin ehtinyt huomatakaan. Vähän kuin katsot samaa elokuvaa kolmatta kertaa ja aina huomaat jotain, mitä et aiemmin ollut huomannut. Tiedän miten monet eivät kiinnitä tällaiseen vaihteluun mitään huomiota, ei ehkä edes ehditä, kun paahdetaan vain menemään arjessa, suoritaan työt, eikä paljon ehditä luontoa katsoa. Pakko sanoa, miten suuri rikkaus elämässä on, kun huomaa pienet asiat ympärillään ja näkee esimerkiksi valokuvauksen arvoisia paikkoja jatkuvasti. 

Saaren historia on myös mielenkiintoinen ja onhan Suomenlinna yksi vaikuttavimmista merilinnoituksista sekä UNESCO:n maailmanperintökohde. Suomenlinnan rakentaminen alkoi vuonna 1748, kun Ruotsin kuningaskunta päätti vahvistaa itäistä rajaa. Saari on ollut vuosien varrella erilaisessa käytössä, kuten Suomen puolustusvoimien palveluksessa, kunnes se avattiin yleisölle 1970-luvulla. Nykyään saarella asuu vakituisesti 800-900 ihmistä ympäri vuoden. Olisihan se muuten ihan mahtava kokemus joskus asua saarella, vai olisiko? Varmasti olisi puolensa ja puolensa sekä talvella ihanan rauhallista.

Suomenlinnasta löytyy hyvin palveluita museoista ravintoloihin sekä useampi kahvila. Tällä kertaa joimme virvokkeet kahvila Piperin ulkoterassilla, jossa on varmasti yksi parhain lokaatio koskaan. Pitäydyin vain juomissa, sillä eräs rouva kovasti varoitteli lokeista, jotka olivat hetkeä aiemmin napanneet mozzarella-leivän hänen nenänsä edestä, onneksi olimme muutenkin vielä täynnä lounaan jälkeen. Kokemuksella tiedän, miten lokkien kanssa saa olla jatkuvasti varoillaan Helsingissä, minultakin on napattu jäätelö kädestä sekä pari kertaa olen saanut sitä itseään päälleni. 

Suomenlinnaan suunnatessa kannattaa katsoa etukäteen aukioloaikoja läpi, jos on joku tietty museo tai kahvila mielessä. Karkeasti sanottuna Suomenlinna alkaa hiljentyä siinä kuuden pintaa, kun osa palveluista sulkeutuu päivältä. Me viihdyimme tälläkin kertaa saarella monta tuntia, kunne seitsemän pintaa lähdimme jatkamaan perjantai-iltaa vielä Helsingin keskustaan, jossa vietimme vielä muutaman tunnin terasseilla ja keskustassa kävellen. 

Lue myös vanhemmat postauskeni Suomenlinnasta:

Sadepäivänä Suomenlinnassa

Turistipäivä Helsingissä

Kesäpäivä Suomenlinnassa

Suomenlinna syksyllä

Kasuaali asu Suomenlinnassa