Neulottua - palmikkopipon ohje

Viitisen vuotta sitten vasta aloitellessani neulomisharrastusta, neuloin omasta päästä palmikkopipon, jonka samaa ohjetta hyödynsin taas viime vuoden lopulla, kun neuloin tummanruskean version. Halusin käyttää pois aiemmin neulomastani villapaidasta jäänyttä Novitan Tuuli mohairlankaa, jonka kaveriksi ostin black friday tarjouksesta Sandnes Garn Tynn Peer Gyntiä, joka on kivan ohutta villalankaa. Pipon ohje on aikoinaan tänne blogiin ylös kirjoitettu, mutta päätin kirjoittaa ohjeen uudelleen vähän selkeämpään muotoon. 

Tarvitset: Haluamaasi lankaa (esimerkiksi mohairia ja fingering-vahvuista lankaa yhdessä neulottuna, molempia 200m kerät), koon 3,5 pyörö- ja sukkapuikot, palmikkopuikon, silmukkamerkkejä sekä neulan päättelyyn. 

Ohje: Luo haluamallasi langalla löysästi 96 silmukkaa 3,5 pyöröpuikoille. Neulo resoria 2 oikein, 2 nurin joustinneuleella, kunnes resori on noin 20 cm. Resorin jälkeen aloita palmikko-osuus. Neulo ensimmäinen rivi, neljä silmukkaa nurin, kahdeksan oikein, samalla lisäten tasaisesti 12 silmukkaa, nostamalla lanka silmukoiden välistä kiertäen ja oikein neuloen. Lopuksi ensimmäisellä rivillä resorin jälkeen on 108 silmukkaa. 

Jatka neuloen 4 nurin ja 8 oikein, neulo yhteensä seitsemän riviä resorin jälkeen. Kahdeksannella kerroksella tehdään palmikon kierto, kuten jatkossa tehdään joka kahdeksas kerros, eli välissä neulotaan seitsemän sileää riviä ja kahdeksannella palmikon kierto. Neulo näin, kunnes palmikko-osuuden pituus on n. 16 cm, eli olet tehnyt yhteensä kuusi kertaa palmikon kierron. Kavennukset alkavat heti kuudennen palmikonkierron jälkeen. Vaihda puikot sukkapuikkoihin, kun kavennukset niitä vaativat.

Kavennukset: 

1. krs: 2 nurin, 2 nurin yhteen, 8 oikein, toista koko rivi. 

2. krs: 1 nurin, 2 nurin yhteen, 8 oikein, toista.
3. krs: 2 nurin yhteen, 8 oikein, toista.
4. krs: 1 nurin, 3 oikein, 2 oikein yhteen, 3 oikein, toista. 
5. krs. 1 nurin, 3 oikein, 2 oikein yhteen, 2 oikein, toista.
6. krs. 1 nurin, 2 oikein, 2 oikein yhteen, 2 oikein, toista.
7. krs: 1 nurin, 1 oikein, 2 oikein yhteen, 2 oikein, toista.
8. krs: 1 nurin, 1 oikein, 2 oikein yhteen, 1 oikein, toista.
9. krs: 1 nurin, 1 oikein, 2 oikein yhteen, toista.
10. krs: 1 nurin, 2 oikein yhteen, toista.
11. krs: koko kerros 2 oikein yhteen.

Lopuksi puikoilla on 9 silmukkaa, katkaise lanka, pujota se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele hyvin nurjalle puolelle.

Huivit minulle ja nallelle

Haaveilin jo vuosi sitten huppuhuivin neulomisesta, mutta se jäi muiden töiden jalkoihin ja lopulta ei ollut enää ajankohtainen siihen hetkeen. Tänä syksynä, kun sain kauden kolmannen villapaidan valmiiksi, halusin tämän jälkeen neuloa vain pienempiä töitä, kuten pipoja ja pikkuhuiveja. Päätin siinä sivussa neuloa vihdoin myös huppuhuivin, jossa luulin olevan isompikin työ, mutta lopulta valmistui nopeasti. Täällä ruudun takana on nimittäin aina jokin käsityö meneillään tai vähintään suunnitteilla, vaikkeivät kaikki projektit päädykään blogiin näytille.

Huivi on neulottu ostamallani Petite Knit Sophie Hood -ohjeella, joka olikin tullut Instagramissa ihan jatkuvasti eteen. En ihmettele Petite Knithin huiviohjeiden suosiota, sillä ne ovat trendikkään ajattomia ja ohjeet helppolukuisia. Laitoin puikot heilumaan, pian huivi valmistuikin tähän talvikauteen. Hupullinen huivi on äärettömän monipuolinen, kun hupun saa helposti päästä ja huivin voi solmia kaulaan useampaan tapaan. Ohjeessa oli muuten saatavilla useampaa pituutta mallista, joista itse tein lyhyimmän, eli S-koon, enkä kaipaisi yhtään pidempää huivia. 

Huivin värivalinta oli melko selvä, kun kotoa löytyi valmiina rakastamaani harmaanruskeaa lankaa. Käytin huiviin yhdessä neulottuna Dropsin Kid silkiä ja Floraa, molemmat sävyssä beige. Menekki huppuhuiviin oli vajaa kaksi kerää kumpaakin. Olen jo vuosia suosinut Dropsin lankoja, joissa on äärettömän hyvä hinta-laatusuhde. 

Tällaisen huppuhuivin ennättäisi muuten vielä neuloa joulupakettiin, joten ihana idea lahjaksi. Aloittelevalle neulojalle olisi myös täydellinen lahja pakata neuleohje, tarvittavat langat sekä muut tarvikkeet lahjapakettiin. Itse olisin ainakin tykännyt hurjasti tällaisesta lahjasta, kun muutama vuosi sitten aloin neulomaan, jolloin alku oli juuri se hankala, kun ei tiennyt vielä mitään koko hommasta ja olisi kaivannut tämän kaltaista alkusysäystä.

Huivista jäädessä lankaa yli, päätin neuloa sävy sävyyn huivin myös laukussa roikkuvalla nallelle. Nallen huivi valmistui hetkessä neuloen kahdeksalla silmukalla aina oikeaa, päihin tein vielä hapsut. Eikö olekin hauska talviasuste nallelle, saa helposti persoonallista ilmettä laukun piristykseksi. Tämän jälkeen ideat alkoivat lennellä, pohdin esimerkiksi valkoisen palmikkoneuleen neulomista nallen talvipukeutumiseen. 

Neulottua - kullankimalteinen pusero

Elokuussa Tallinnassa ollessamme poikkesimme Karnaluksissa, tuo käsityötekijöiden taivas, jossa pää pyörällä usein kulkee osaamatta ostaa kolmikerroksisesta myymälästä yhtään mitään, ellei ole ostoslistaa valmiina. Näin ainakin minulla, joten olin jo etukäteen miettinyt, mitä tarvitsen. Ostin vetoketjuja, korutarvikkeita helmistä korvakorunkoukkuihin sekä lankapuolelta puhtaana heräteostoksena ruskeaa mohairia, jossa oli kauniisti kultaa mukana. Lanka oli todella kovassa tarjouksessa, joten nappasin kymmenen kerän pakkauksen mukaan, sen enempää sillä hetkellä miettimättä, mitä niistä valmistuu.

Alkuun halusin neuloa siron huivin, johon yhdistin kultamohairia sekä aikoinaan Käsityömessuilta ostettua merinosilkkiä, joka oli odotellut parisen vuotta käyttöä. Sävyiltään parivaljakko toimi täydellisesti yhteen, sekä pinnasta tuli ylellisen tuntuinen, mutta siinä mielessä hankala yhdistelmä, että purkaminen siistisi oli mahdotonta. Kävi nimittäin niin, että tuli virheitä ja taisin aloittaa simppelin huivin alusta kolme kertaa, jolloin lankaa yksinkertaisesti meni hukkaan. Aina ei neulominen siis todellakaan onnistu, edes ne helpot ohjeet. Huivi on neulottu Petite Knithin Sophie Scarf -ohjeella, johon saa ostettu ohjeen ihan muutamalla eurolla. 

Muutaman kuukauden kullanhohtoisia lankakeriä tuijotellessani, alkoi idea syntyä. Haluan neuloa ilmavan neuleen, jossa on väljä malli ja todella muhkeat puhvihihat. Pituudeltaan pusero olisi lyhyehkö, jotta se toimisi kivasti hameiden kaverina. Lanka olikin ihan täydellistä tähän työhön, jossa neuloin ohutta mohairia kahden säkeen voimin, eli kahdesta kerästä samanaikaisesti, koon 5 puikoilla, jotta sain ilmavan ja läpikuultavan neuloksen aikaan. Helman, pääntien ja hihansuun resorit sen sijaan neuloin pienemmillä, koon 3,5 puikoilla. 

Ainut dilemma tuli eteen, kun en löytänyt ideaani kohtaavaa ohjetta, joten lopulta tulin siihen tulokseen, että neulon paidan omasta päästä ja mietin tehdessä miten etenen. Katselin muutamia erilaisia ohjeita hakien inspiraatiota, kuten miten puhvihihat neulotaan? Järkikin sen sanoi, että hihaan on lisättävä silmukoita, jotta puhvi saadaan aikaan. Harmi, etten kirjoittanut ohjetta tehdessä ylös, mutta laitan pääpointit nyt tänne tulevaisuuden varalle, jos haluan joskus neuloa vastaavan neuleen. Voin nimittäin vakuutta, että kaikki speksit ovat tällöin unohtuneet. 

Neuloin puseron alhaalta ylös, aloittaen reilulla silmukkamäärällä, muistaakseni resorissa on 240 silmukkaa ja sileän neuleen aloittaessa kavensin silmukkamäärän 220 silmukkaan. Neuloin yhtenäistä neuletta kainaloihin asti noin 30 cm, jonka jälkeen erottelin etu- ja takakappaleet, aloin kaventaa kädenteiden kohtia sekä muotoilla pääntien, niin että molemmille olkapäille jäi lopuksi 19 silmukkaa puoleensa. Neuloin lopuksi etu- ja takakappaleiden olkasaumat kolmen puikon taktiikalla yhteen, jolloin saumoista tulee huomaamattomat ja siistit. 

Hihan silmukat poimin suoraan hiha-aukosta aloittaen kainalon alta. Neuloin yhden kerroksen sileää. Seuraavalla kerroksella lisäsin olalle silmukan joka kolmas silmukka, kahdeksaan eri kohtaan. Seuraavalla kerroksella lisäsin olalle joka toisen silmukan, mutta vain olan yläosaan, kuten aiemmatkin lisäykset. Lisäysten jälkeen hihan silmukkamäärä oli 145. 

Hihaa alaspäin neuloessa kavensin joka viides kerros, kerroksen alusta ja lopusta silmukat. Kavennukset tein 15-16 kertaa ja viimeisellä kavennuskerroksella neuloin joka toisen silmukan yhteen, jolloin silmukoita jäi 75. Vaihdoin puikot resoria varten 3,5 koon sukkapuikkoihin, ja kevensin ensimmäisellä resorikerroksella vielä 13 silmukkaa, jolloin puikoille jäi 62 silmukkaa. Neuloin resoria 7-8 kerrosta ja päättelin tiukasti. 

Pientä kikkailua vaati lopussa langan riittävyys ja hihojen loput neuloin samaan aikaan käytännössä lankoja pätkien. Lopussa myös purin hihoista pituutta, jotta sain vielä resorit aikaan. Neulominen onkin usein nimenomaan ongelman ratkaisua, mutta pidän siitä, että saan käyttää omia aivojani ja pohtia. Tällainen näyttäväkin pusero on kuitenkin lopulta äärimmäisen helppo toteuttaa, lähinnä sileää neuletta sekä silmukoiden lisäämistä ja kaventamista. Mikäli haluaisi hifistellä enemmän, voisi tehdä lyhennettyjä kerroksia hihaan ja neuleen vartaloon, mutta itse tykkään neuloa simppelisti sen enempää kikkailematta. 

Kokoruskea asu neulotulla poololla

Rakastan pukeutua samaan väriin päästä varpaisiin, varsinkin syys- ja talviasuissa yhtenäisyys toimii minusta hyvin. Tähän asuun heitinkin kaikki tummanruskeat kappaleet samaan aikaan päälle. Vaatekaapeistani löytyy lähinnä yksinkertaisia, yksivärisiä vaatteita, mikä helpottaa pukeutumista äärettömän paljon, periaatteessa mitä vain voi yhdistellä keskenään. Pidän myös kovasti erilaisten materiaalien yhdistelystä, kuten tästä asusta löytyy pörröinen villaneule, satiinia hameessa, nahkaa laukussa ja mokkanahkaa kengissä.

pooloneule - neulottu (2025) 

satiinihame - H&M (2024) 

laukku - Coach (2024) 

nilkkurit - Bianco (2025) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025)

Vaatekaapeissani sulassa sovussa ovat ketjuliikkeiden hankinnat, laadukkaat materiaalit, designer asusteet sekä itse tehdyt vaatteet joko ommellen tai neuloen. En ole muodikas pukeutuja, vaan mukavuudenhaluinen. Lähtökohta pukeutumisessani on, että haluan, etteivät asut näytä pahoille vaikka viiden vuoden päästä. Tätä filosofiaa olenkin noudattanut pitkään ja kuten tiedätte, usein lempivaatteeni ovatkin käytössä vuosia. 

Tästä päästäänkin kuvien tummanruskeaan villapaitaan, joka on tämän syksyn neulos. Kaipasin päälle jo viime talvena monesti ruskeaa muhkeaa pooloa ja sellainenhan on helppo neuloa itse. Sen jälkeen, kun opin neulomaan muutama vuosi sitten, en ole enää ostanut valmiina paksumpia neuleita. 

Joskus viime talven aikana löysinkin täydellisen sävyisiä lankoja alennusmyynnistä, mutta neule pääsi tekoon vasta seuraavan syksyn tullen. Neulon villapaidat aina kahta lankaa kerrallaan, kuten tässä käytin Novitan jo tuotannosta poistunutta merinolankaa sekä mohairia, jonka tummanruskea sävy poistui myös tuotannosta. Mitään varsinaista ohjetta en taaskaan noudattanut, mutta inspiraatiota hain parin vuotta sitten julkaistusta Novitan Essentials -lehden yhdestä mallista. 

Halusin neuleen, joka on ylimitoitettu ja siinä on poolokaulus, jonka voi taittaa triplaten, kuten kuvissa tai käyttää todella korkeana kauluksena lämmittämässä talven viimassa. Oma "tavaramerkkini" villapaidoissa on aina löysät pallomaiset hihat, joten tämäkään neule ei ole poikkeus. Neuleesta muodostuikin todella väljä, varsinkin hiha on hurjan laskettu, mutta toisaalta väljänhän minä halusin. Neuloin paidan ylhäältä alas ja pituus muodostui sen perusteella, miten lanka riittää. Menikin todella hilkulle ja juuri ja juuri merino riitti päättelyyn, mutta tuli ainakin käytettyä kerä totaalisesti viimeistä murua myöten. Ruskeaa mohairia sen sijaan jäi vielä useampi kerä, kun hamstrasin sitä tarkoituksella liikaa hinnan ollessa poistomyynnissä jäätävän edellinen, vain euron kerä! Katsotaan mitä lopuista keristä keksin tehdä. 

Monesti muuten ajatellaan, miten itse tehty on edullinen, muttei tämä kyllä pidä useinkaan paikkaansa. Laadukkaat langat ovat lopulta aika arvokkaita ja niitä menee villapaitaan useita keriä. Tähän paitaan esimerkiksi upposi yhteensä 12 kerää, 6 molempia lankalaatuja. Onnekseni tämän neuleen langat löytyivät hyvistä alennuksista, joten paidalle tuli hintaa vain noin kolmisen kymppiä, mikä on materiaaleihin nähden edullinen. Aika on myös rahaa ja "työtunteja" en laskenut, mutta niitä tuli paljon. Tykkään kuitenkin hurjasti neuloa itselleni, se on luovaa tekemistä, mitä kaipaan. Ajatus siitä, miten kenellekään muulla ei ole täysin samanlaista vaatetta on kiehtovaa. Kun tekee itse, arvostus vaatteita kohtaan kasvaa, kun käytännössä näkee mitä niiden teko vaatii. 

Neulottua - jämäkeristä neuletakiksi

Neuloessa kertyy lähes huomaamatta jämäkeriä, puolikkaita vyyhtejä, lyhyitä pätkiä, villaa, mohairia ja kaikkea tältä väliltä. Säännöllisin väliajoin haluan tyhjentää jämäkerävarastoa, joten keväällä aloitin lankojen hävitysprojektin neulomalla raidallisen neuletakin. Tähän sai upotettua kivasti paljon turhia jämäkeriä ja myös ihan lyhyitäkin langanjämiä. Olen aiemmin neulonut pari villapaitaa jämälangoista, joten en halunnut enää kolmatta raitaneuletta kaappiin viemään hyllytilaa, joten ajattelin että neuletakki olisi kivaa vaihtelua.

Aloittelin neulomaan joskus keväällä, ehkäpä huhtikuun puolella, ajattelin että neuletakista tulee ikuisuusprojekti, jota edistän aina silloin tällöin. Yleensä kun neulon jotain, haluan tekeleen nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Villatakin kanssa minulla ei ollut kiire, sillä kesä oli alkamassa ja tiesin, etten tulisi käyttämään neuletta vielä useampaan kuukauteen. 

Neule lähti liikkeelle kokoamalla kaikki neutraalinsävyiset lankajämät yhteen, käytin harmaita, ruskean sävyjä ja valkoista, minusta värit sointuvat kauniisti yhteen. Sommittelin vähän mielessä, miten raidat haluan, mutta lopulta aloin vain neulomaan ja vaihdoin väriä kerän loppuessa tai raidan ollessa tarpeeksi paksu. Tällainen raitaneule onkin täydellinen projekti upottaa kaikki lankajämät, kun värin voi vaihtaa kesken kerroksen, eikä lopputulos näytä hullulta. Neuloin kahta lankaa kerrallaan, mohairia ja villaa/alpakkaa, joten jos toinen lanka loppui, vaihdoin vain toiseen väriin ja sävyt liukuivat kauniisti vaihdossa. Ainoastaan hihojen kanssa täytyi enemmän mallailla lankajämien kanssa, sillä halusin niistä keskenään identtiset. 

Minulla ei ole koskaan neuloessa tapana noudattaa ohjeita kirjaimellisesti, kun olin neulonut aiemmin kaksi neuletakkia, joten muistin suunnilleen neulevaiheet ja siltä pohjalta lähdin tekemään. Sain neuleen keväällä hyvään vauhtiin ja viimeistelin sen loppukesästä ollessamme mökillä, siellä kun oli parasta neuloa ulkona auringossa. 

Neuletakki olikin pitkään nappeja vaille valmis. Ilokseni löysinkin siihen elokuussa Loviisassa käydessä, kirppikseltä täydellisesti sointuvat napit, jotka kustansivat kokonaisen euron! Taisin ostaa koko neuleeseen nappien lisäksi vain yhden uuden lankakerän mohairia, sillä halusin resoreista ja nappilistasta yhtenäisen väriset. Muutoin koko neule se on tehty langoista, joille ei ollut oikein muuta käyttöä vähäisen määrän vuoksi. Todellinen zero waste projekti oli siis tämä. Napit sain muuten ommeltua kiinni vasta syyskuussa, vaikka neule oli muuten ollut jo viikkoja valmis.

Minusta neuletakista tuli oikein kiva, mutta jos jotain muuttaisin, olisin tehnyt astetta isomman, sillä pidän neuleista todella väljinä. Seuraava neulomani paita olikin sitten todella ylimitoitettu, esittelen senkin myöhemmin. Raidallinen neuletakki on muuten jopa aika "räikeä" omaan tyyliini, mutta kun sen yhdistää muuten neutraaleihin kappaleisiin, toimii ihan hyvin pukeutumisessani. Ajattelin käyttää neuletakkia näin satiinihameen lisäksi ainakin nahkahameen parina. 

Balaclava pääosassa

 balaclava - neulottu (2025) 

 takki - Massimo Dutti (2021) 

laukku - Chloé (2019)

saappaat - Pavement (2022) 

kashmirkäsineet - Portolano (2019 New York) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018 Los Angeles) 

Minulla on hyvä vinkki vaihteluun, jos talvipukeutuminen alkaa kyllästyttää. En ota kaikkia talvivaatteita kerralla esiin, vain talven edetessä teen reissun varastoon ja näin tuntuu, kun saisi uusia takkeja tai kenkiä! Esimerkiksi Pavementin saappaista minulta löytyy mustat, joita olen käyttänyt monesti syksyn ja talven aikana, mutta nämä kuvissa näkyvät vaaleat versiot hain varastosta vasta toissa viikolla, ja ihan kuin olisi kokonaan uudet kengät. Joten vinkki vaihteluun, älä pidä kaikkea samaan aikaan esillä. 

Minua ei tosin talvipukeutuminen kyllästytä vielä ollenkaan, vaikkakin tähän vaikuttaa isolta osin se, kun vietin marraskuun muissa maisemissa, ei talvi ole tuntunut vielä yhtään pitkältä. On ollut myös sen verran lumetonta, ettei tavallaan talvelta edes tunnu. Rakastan villakangastakkeja ja erilaisia talviasusteita, joten ei haittaa yhtään vielä käyttää niitä viikkoja. Tässä asussa onkin balaclava pääosassa, jonka pohjalta valikoin asun muut elementit. Asusteet ovatkin tärkeimmässä roolissa omassa pukeutumisessani, niillä saa helposti vaihtelua uusimatta koko garderobia. 

Siinä missä kengät kuluvat käytössä, eivätkä ole minulla ikuisia, vaikka kuinka hyvin hoitaisi, säilyvät laukut ja aurinkolasit esimerkiksi uuden veroisina vuosia. Käytän tavaroitani kyllä melko huolettomasti, sillä käyttöönhän ne on tehty. Toisaalta kun ne eivät ole käytössä, säilytän niitä arvonsa vaativalla tavalla. Aurinkolasit omissa koteloissaan ja laukut siististi vaatekaapin hyllyllä omissa dustbageissaan.

Vielä kerran päivitetty balaclava ohje

Useamman talven olen suosinut balaclavia tai suomalaisittain kypärämyssyjä. Kyseiset ovat äärimmäisen käytännöllisiä sekä kivan näköisiä. Minulta löytyy erilaisia, tietysti itse neulottuja versioita, on huppumainen nyörillä, ribattua, mutta eniten käytän yksinkertaisinta vähän istuvampaa mallia. Minusta tärkeintä balaclavan mallissa on napakka, mutta joustava resori. Kypärämyssy on äärimmäisen helppo ja nopea neuloa itse, joten minulta löytyykin näitä monessa sävyssä. Olen vuosien varrella kirjoittanut useamman ohjeen balaclavaan, kun olen parannellut aina jotain, mutta ajattelin vielä kertaalleen kirjoittaa päivitetyn ohjeen, kun halusin tuoreemmat kuvatkin ohjeen kylkeen. Vanhat ohjeet löytyvät täältä ja täältä. (Alkuperäinen ohje, josta olen ottanut paljon inspiraatiota on rknits otta. Muokattu ohje julkaistu alkuperäisen tekijän luvalla.) Lisäksi kehittelin niin sanotun hybridin, eli kypärämyssyn ja kaulurin yhdistelmän pari vuotta sitten, ohje nähtävillä täällä.

Tarvitset: Koon 2,5 ja 4,5 pyöröpuikot pituudessa 40 cm, 4,5 sukkapuikot kolmen puikon päättelyyn, virkkuukoukun, neulan päättelyyn, mittanauhan ja silmukkamerkkejä. Langoiksi käy hyvin esimerkiksi ohuehko villa/alpakka, jonka kaveriksi mohairia.

Ohje: Luo 2,5 koon 40 cm pyöröpuikoille löysästi 88 silmukkaa. Lisää silmukkamerkki kerroksen alkuun, ja neulo suljettuna neuleena 1 oikein 1 nurin koko rivi, jatkaen kunnes kauluksen mitta on 15 cm.  Vaihda puikot 4,5 kokoon, jatka neuloen oikeaa 64 silmukkaa, laita rivin loput 24 silmukkaa odottamaan apulangalle. Jatka 64 silmukalla neuloen sileää tasona 8 cm. Neulo reunasilmukat ainaoikein.

Merkitse rivin keskeltä 2 silmukkaa (31-2-31). Seuraavalla oikealla kerroksella lisätään ennen merkkiä ja merkin jälkeen silmukat. Lisäysten jälkeen puikoilla on 66 silmukkaa. Jatka lisäysten jälkeen neuloen tasona 11 cm. Yhteensä sileää neuletta on tässä vaiheessa 19 cm. 

Seuraavaksi alkavat kavennukset. Merkitse taas keskeltä 2 silmukkaa (32-2-32). Jokaisella oikealla kerroksella työstä kavennetaan silmukat ennen ja jälkeen merkin, nurja kerros neulotaan ilman kavennuksia. Ennen merkkiä neulo 2 oikein yhteen ja merkin jälkeen tee kahden noston kavennus. Kavennusten väliin jää siis 2 normaalia silmukkaa. Tee kavennukset yhteensä 5 kertaa. 

Lopuksi puikoilla on 56 silmukkaa. Neulo vielä yksi rivi nurjaa. Jaottele silmukat kahdelle 4,5 koon sukkapuikolla, 28 silmukkaa kummallekin. Käännä työ ympäri ja päättele kolmen puikon tekniikalla.

Resori: Ota apulangan odottavat 24 silmukkaa 2,5 koon puikoille. Poimi lisäksi pääntien reunasta silmukoita tasaisesti (virkkuukoukkua toimii hyvänä apuna). Neulo resoria 1o1n, samalla kaventaen ensimmäisellä rivillä noin joka 8. silmukka. Eli neulo 7 silmukkaa, kavenna 2 nurin yhteen, jatkaen näin koko ensimmäisen rivin. Huom! aloita kavennukset vasta resorin sivuilla, neulo pääntien kohta mukaillen joustinneuletta. Neulo resoria normaalisti 1o1n, eli vain ensimmäisellä kerroksella kavennetaan, jotta pääntiestä tulee tarpeeksi napakka. Kun resorin mitta on noin 2,5 cm tai oman maun mukaan, päättele joustavalla päättelyllä, tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta resori joustaa. 

Päättele kaikki langanpätkät ja balaclava on valmis!

Kaulaliina & palmikkopipo

Blogin tilastoja selatessa huomasin, että tänne tullaan melko itselleni yllättävää kautta, neuleohjeita googlaten. Olen otettu sekä hämmentynyt, sillä neuleohjeet olen lähinnä kirjoittanut tänne itselleni ylös, nimittäin myöhemmin ei todellaan enää muista silmukkamääriä saati langan menekkiä ulkoa. Varmasti internetin syövereistä löytyy parempiakin ohjeita roppakaupalla, mutta ehkäpä aikoinaan täysin amatöörinä ylös kirjoittamani ohjeet ovat selkeälukuisia aloittelijoille. 

Aloin neulomaan tasan neljä vuotta sitten tammikuussa. Aloitin siltä pohjalta, että olin tätä ennen neulonut viimeksi yläasteella, ja muistan miten Novitan neulekoulun videoiden avulla pääsin alkuun. Hiljalleen homma alkoi kuitenkin sujua ja neulomisessa parasta onkin se, että usealla eri tavalla pääsee haluttuun lopputulokseen, aina voi purkaa ja aloittaa alusta. Alkuun kaikki ohjeet olivat täysin hepreaa ja aloinkin vain tekemään, nykyisin koen olevani jo ihan hyvä sekä kehittyvä tässä harrastuksessa. 

Pipon ohje löytyy blogista täältä

Kaulaliinan ohje löytyy blogista täältä

Neuletöissä minulla pätee sama ajatusmaailman kuin muissakin hankinnoissa - haluan tehdä vaatteita ja asusteita, joita käytän vuosia, eli yksinkertaisia malleja. Vaikka rakastan neuloa värikkäistä langoista, eivät värikkäät pipot ja paidat ole minulla lopulta niin paljoa käytössä, että niitä kannattaisi tehdä kymmenittäin. Tänään halusinkin nostaa esille pipon ja kaulaliinan, jotka olen neulonut heti ensimmäisenä vuonna, eli nelisin vuotta sitten, mutta ovat edelleen joka talvisessa käytössä. Ajattomuus on todellakin avainsana omassa tyylissäni, klassinen palmikkopipo ja perus kaulaliina eivät mene niin sanotusti muodista. Pidän hurjasti tuollaisesta kylmästä harmaaseen taittavasta beigestä ja lankayhdistelmä (Dropsin Kid-silk, vaalea beige & Alpaca, vaalea nougat) on kevyt, pehmeä sekä lämmin. 

Neulon todella kausittain, syksyllä saatuani ison urakan valmiiksi, laitoin puikot hetkeksi kokonaan syrjään, siinä sivussa alkoikin kaupungin opiston ompelutunnit, joten käsityöintoni siirtyi sinne. Joulukuussa taas oli paljon ajankohtaista askartelua. Tällä hetkellä neuletyöt sekä korujen teko ovat jääneet vähemmälle ompeluharrastuksen myötä. Joka tapauksessa joku käsityö minulla on aina meneillään ja seuraava idea jo valmiina mielessä.

Neulottu mekko syysasussa

mekko - neulottu (2021) 

saappaat - Pavement (2022)

trenssi - &Other Stories (2024) 

laukku - Louis Vuitton (2014) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Voi että, pakko vähän huokailla alkuun tuon upean ruskan perään, joka hiljalleen alkaa olla enää kasa maahan pudonneita lehtiä, jotka nekin pian kerätään pois. Ruska-aikaan sopii täydellisesti pukeutumisessa erilaiset ruskean sävyt, jotka ovat suosikkejani vuodesta toiseen. Ruskea neulomani mekko ei tainnut päästä viime vuonna päälle ollenkaan, mutta tänä vuonna se tulee olemaan käytössä senkin edestä. Aluksi tosin muistelin, että olisin neulonut mekon viime syksynä, mutta mitä vielä, tein sen kolme vuotta sitten! Tämä ajankulku on jotain ihan käsittämätöntä. 

Vaatekaappieni sisällöstä on ehkä 10% oma neulottuja vaatteita, eli lopulta aika pieni osa, vaikka tuntuu että villavaatteet vievät isoimman hyllytilan. Neulotut vaatteet eivät päädy kiertoon, kun on tehnyt täysin oman maun mukaan, täydellisistä langoista ja käyttänyt useita kymmeniä tunteja vaatteen tekoon, sitä osaa arvostaa. Teen vaatteista myös sen verran väljiä, ettei niissä painon vaihtelut suuntaan tai toiseen vaikuta ja neuloinkin sillä ajatuksella, että vaate on minulla aina. Tosin tämän harrastuksen myötä on arvostus muutenkin vaatteita kohtaan kasvanut. Parasta on myös se, että neuloessa ei ole aikaa tutkia vaikkapa nettikauppojen valikoimia.

Pakko myös vähän hehkuttaa kolmatta syksyä käytössä olevia saappaita. Kyseiset ovat todellakin monipuolistaneet oman syys- ja talvipukeutumiseni. Kuten olen maininnut, en hanki tekonahkaa, paitsi näissä saappaissa materiaali toimii, kun varret ovat sen ansioista todella venyvät, eikä kenkien kanssa tarvitse varoa märillä kaduilla kulkiessa. Paksupohkeisena ja muuten pieni jalkaisena on myös äärimmäisen hankalaa löytää jalkaan menevät saappaat, joten tällaiset venyvävartiset ovat oikeastaan ainut mahdollisuus. Ainut mitä pelkään saappaiden kanssa, jos materiaali alkaa ratkeilla kovilla pakkasilla, onneksi niin ei ole kuitenkaan ainakaan menneinä talvina käynyt. Haaveissa on kuitenkin näiden rinnalle pakkaspäiviin aitonahkaiset saapikkaat, mutta sellaisten löytäminen omalle varrelleni on luultavasti mahdoton tehtävä. 

Neulottu hame ja nahkatakki

nahkatakki - Human Scales (2023) 

hame&villapaita - neulottu (2024) 

laukku - Poléne (2023) 

tennarit - Adidas (2024) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Jatketaanpa syysasuilla. Tämän villasetin näittekin vasta hiljattain, kun kerroin neuloneeni kokonaisen asun. Tänään halusin kuitenkin esitellä samoja kappaleita vähän eri lailla yhdisteltynä. Yksi luottosettini jo monta syksyä on ollut ribattu hame, nahkatakki ja alla valkoinen perus t-paita. Minulta olikin pitkään puuttunut nimenomaan harmaa hame, joten parasta kun sellainenkin nyt kaapista löytyy. Kuten tiedätte, haluan vaatekaappiini kappaleita, joita on helppo yhdistellä ja tätä ajatusta noudatan myös itse neulotuissa vaatteissa. Pohdin myös aina uusien vaatteiden kohdalla, olivatpa ne myymälöistä ostettuja tai itse tehtyjä, aina viiden vuoden ajatusta, haluanko käyttää tätä vielä viiden vuoden päästä ja onko se vielä ajankohtainen silloin? 

Tosiaan ribattu villahame menee monen yläosan kanssa, kuten nahkatakin tai siistimmän valkoisen laskutuvan puseron, joka minulla onkin ollut pitkään ostoslistallani. Hame tulee olemaan toimiva myös talvipukeutumisessa saappaiden kanssa. Materiaalin ollessa 100% villaa tiiviissä neuloksessa se on myös äärettömän lämmin. Setin villapaita sen sijaan toimii villahameen lisäksi esimerkiksi nahkahameen, harmaiden leveiden housujen tai legginsien parina. Vakaasti uskonkin käyttäväni villasettiä vielä viiden vuoden päästäkin.