Kuuden päivän matkagarderobi

Tallinnaan toukokuun lopulla pakatessa noudatin melko pitkälle aiemmin laatimaani listaa, joka tulee jatkossakin toiminaan hyvänä apuna samaan vuodenaikaan pakatessa. Samat kappaleet kuin hyvin todennäköisesti löytyvät käytöstäni vuosia eteenpäinkin. En noudattanut varsinaisesti sudoku -pakkausmenetelmää, mutta ajatukseni oli ottaa yhteen sopivia kappaleita. Sudokussahan pakataan niin kolme yläosaa, päällysvaatetta ja alaosaa, kun itse pakkaan enemmän yläosia ja vähemmän varsinaisia päällysvaatteita. Aiemmin laatimani lista olikin loistava apu, vaihdoin ainoastaan kaavailemani mustan ribbihameen valkoiseen midihameeseen. 

Haluan pakata harkiten ja käytännöllisesti. Vaatteissa tulee olla mukava olla aamusta iltaan, kenkien tulee olla hyvät kävellä kilometrikaupalla sekä kaiken sopia yhteen, jotta voin yhdistellä ristiin ja rastiin. Hyvä ohjenuora on luottaa lempivaatteisiin, ei kannata yrittää keksiä matkoille mitään uutta ja mielenkiintoista. Monikäyttöiset neutraalit kappaleet toimivat hyvin, eikä tule vaatekriisiä kun pohtii asuja kotona valmiiksi. En pakkaa super minimaalistesti, mutta kuitenkin järkevästi. Tällä reissulla minulla oli kaksi t-paitaa ja yksi toppi liikaa, en kuitenkaan halua kantaa turhaan koko omaisuuttani mukaa muutamaksi päiväksi. Kannattaa myös tarkistaa sääennusteet ja nimenomaan ottaa huomioon lämpötilat ja mahdolliset sateet. 

Tapani on muuten hotelliin tullessa purkaa matkalaukku mahdollisimman pian ja laittaa vaatteet henkareille, jotta ne eivät ole ihan rutussa matkalaukun jäljiltä. Matkailusta oppineena otan kotoa yhden hamehenkarin mukaan, sillä hotelleissa todella harvoin on niitä. Yhteen henkariin laitan sitten pari-kolmekin hametta. Kuten kuvasta näkyy, suosin neutraalia, vaaleaa värimaailmaa, eikä tällä kertaa mukaan lähtenyt yhtään mustaa vaatetta. 

Hyvät kengät ovat ehdottomat, se on tärkein ohjenuorani, sillä kävelyä tulee paljon. Tallinnassa on myös melko vaihtelevaa maastoa aina vanhankaupungin muhkurakivistä ja mäen nousuista, puistoihin. Periaatteessa olisin pärjännyt koko reissun vain samoilla lenkkareilla, sillä New Balancen pari vain sopii kaikkeen ja ovat maailman mukavimmat jalassa. Vaihtelun ja varmuuden vuoksi pakkasin kuitenkin myös toisen tennariparin mukaan, jos kengät vaikka kastuvat ja kenkiä on muutenkin hyvä vähän vaihdella, kun kuitenkin lähes viikon matka oli kyseessä. Nappasin mukaan myös ballerinat, sillä järkeilin että ne ovat astetta siistimmät vaikka illalliselle mennessä, sekä nopeat heittää jalkaan hotellin aamupalalla käydessä. 

Sää oli sellaista 15-18 astetta, joka oli omaan maakuuni täydellinen sää kaupunkilomalle. Tällaiset kesäasteet ovat ominta aikaani pukeutumisen parissa, on kiva kun voi kevyttä takkiakin heittää t-paidan päälle ja asut ovat mielenkiintoisempia kuin helteellä, jolloin ainut päämäärä on yrittää pysyä mahdollisimman viileänä. Näissä lämpötiloissa on myös helppo miksailla vaatteita, kun esimerkiksi harmaan collegepaidan voi yhdistää erilaisten hameiden pariksi. 

Asusteet ovat olennainen osa pukeutumistani aina, joten matkalle otin mukaan kaksi eri laukku, isomman ja pienemmän. Olisin tosin pärjännyt myös pelkästään Gannin harmaalla laukulla. Uusi Diorin huivi oli ihan loistava tuulisessa Tallinnassa, sillä se lämmitti kaulaa sopivasti, ja lämpimämmällä sen sai kiedottua kätevästi laukkuun. Olenkin vasta hiljattain ymmärtänyt pienten silkkihuivien monipuolisuuden. 

Tällä kolmen hameen, yhden takin, collegen, topin ja useamman t-paidan kattauksella olisin pärjännyt hyvin parikin viikkoa. Tosin vaatteita olisi pitänyt pestä välissä. Pidempään reissuun sitten lisäisin sen mustan ribbihameen ja nahkatakin. Aurinkolaseja, tennareita ja laukkuja riittäisi myös yksi kutakin, mutta kaipasin viikolle vähän vaihtelua. 

Viisi yötä, kuusi päivää Tallinnassa

Naurattaa miten tämä blogini on hiljalleen muuttunut lähinnä Tallinnan matkailublogiksi, sen verran usein tulee kaupungissa nykyään käytyä. Paikka on syrjäyttänyt helppoudellaan muut suosikkini, kuten Cannesin, jossa vierailimme vuosia sitten monta toukokuuta putkeen. Haikailen silloin tällöin pidemmälle, mielessä on esimerkiksi vahvana taas reissu Jenkkeihin, joka ei tosin tänä vuonna toteudu. Euroopan useat kohteet myös kiinnostavat, käydyt ja uudet, mutta mieluummin olisin maassa aina vähintään viikon, en koskaan lähtisi lentämään vaikka parin yön takia minnekään. Tallinnaan taas on niin ihanan helppo mennä, kun varsinaisiin matkoihin ei kulu puolta päivää, mutta sielläkin haluan olla vähintään kolme yötä kerrallaan. Tällä kertaa kesäloman ansiosta pystyimmekin viettämään kaupungissa viisi yötä, kuusi päivää. 

Toukokuu oli täydellinen aika matkustaa, sillä kuten monesti todettu, luonto on kauneimmillaan, joka puolella oli upean vehreää ja seireenit kukkivat parasta aikaansa. Myöskään koko muu Suomi ei vielä lomaillut, joten pahoja ruuhkia ei ollut. Paitsi sunnuntaina lähtöpäivänä huomasi, miten hyvin todennäköisesti Swedish House Mafian keikka oli saanut porukkaa kaupunkiin viikonlopuksi, kun sekä aamupalalla ei ollut tilaa ja laiva oli kotiin palatessa tupaten täynnä. Muutoin viikolla oli vielä ihanan rauhallista, vaikka on Tallinnassa toki aina porukkaa, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. En viihdy ihmispaljoudessa, joten valitsen mielelläni matkailla sesongin ulkopuolella.

Saavuttuamme Tallinnaan tiistaina heitimme vain tavarat hotellille, ihana muuten kun olemme aina saaneet huoneen heti laivan saapuessa yhden maissa satamaan, joten pääsee heti rauhassa nauttimaan päivästä. Kävellessämme tuttuja kujia, puhuimme miehen kanssa, miten tuntuu kuin olisi tullut kotiin. Tallinnasta kun on muodostunut molempien lempikohde ja olemme käyneet siellä yhdessä siitä asti kun tapasimme. Tallinna on niin ihanan tuttu, mutta samaan aikaan yllättävä. Kaupungin visuaalinen ilme miellyttää silmääni äärettömästi ja vaihtelua saa vain vaihtamalla kaupunginosaa. 

Hauska muuten, kun aina kun puhun Tallinnan matkailusta tuttujen kanssa, tulee puheeksi, kuinka kaupunki on kallis nykyään. Itse en halpojen hintojen perässä muutenkaan matkusta, ja kaipaan lomilta enemmänkin kauniita maisemia ja kokemuksia. En muutenkaan voi sanoa olevani mikään budjettimatkailija, vaan enemmänkin mukavuudenhaluinen, mutten mitään luksustakaan kyllä kaipaa. Rahaa palaa aina, kun poistut kodin ovesta ulos, näin se vain on. Mutta on hyvä muistaa, että kannattaa panostaa kokemuksiin, kun se on mahdollista, sillä töitä tekemällä rahaa voi aina tehdä lisää, mutta aika on rajallista. Toki kaikkia ei matkailu kiinnostaa muutenkaan ja ihana että olemmekin kaikki erilaisia. 

En sinänsä koe olevani kovin kaavoihin kangistunut ihminen, pidän vaihtelusta, mutta hotellivalinnan suhteen menin taas tutun ja turvallisen kautta. Valitsimme taas kerran Rotermanilla sijaitsevan Metropolin, sillä se on yksinkertaisesti sijainniltaan täydellinen, näppärä kävellä kaikkialle ja ratikkapysäkit lähellä, joten helppo suunnata minne päin kaupunkia vain. Tällä kertaa meillä oli vielä premium huone, jossa tosin ei ollut muuta eroa, kun kuudes kerros ja näkymä vanhaankaupunkiin. Sinänsä näkymä ei ole pakollinen, mutta olihan se ihana herätä aamuisin nähden vanhankaupungin kirkkojen tornit ja kauniit katot. Olikin hauska bongailla ikkunasta kohteita, joissa olimme käyneet ja kävimme taas. Iltaisin huoneeseen palatessa siellä oli myös mitä upein valo, kun hiljalleen laskeva aurinko paistoi suoraan sisään. Maisema näytti erilaiselta joka ilta, oli ihan parasta katselle ikkunasta auringonlaskuja. Hotellissa on myös kattava aamupala, jonka avulla päivä lähtee hyvin käyntiin.

Tallinnaan olin suunnitellut tapani mukaan "päiväohjelman", joka tarkoittaa aamusta iltaan menossa oloa, en ole henkilö joka menee ulkomaille "lepäämään". Tästä syystä minua ei myöskään kiinnosta rantalomat ollenkaan, itselleni on täysin absurdi ajatus, että maksaisin siitä että luen uima-altaalla kirjaa. Joku toinen taas voi ajatella, miten Tallinnassa haluaa käydä monta kertaa vuodessa? Itse kun kävisin Tallinnassa mielelläni ihan kuukausittain, jos aika ja raha eivät olisi esteenä. 

Onneksi meille sattui poutasäät, vain kerran kuuden päivän aikana pidättelimme reilun tunnin rankkasadetta vastaan tulleessa kuppilassa. Olimme kaukaa hotellilta, eikä päivälle ollut luvattu sadetta laisinkaan, joten sateenvarjoja ei ollut mukana. Useimpana päivänä myös tuuli jonkun verran, joten huivi oli heitettävä kaulaan. Mutta tämä sopii minulle niin paljon paremmin kuin helle, jolloin pitkät kävelyt eivät olisi todellakaan olleet niin miellyttäviä. Myös tällaiset kesäsäät +15 astetta ja siitä vähän yli, ovat omaan makuuni niitä parhaita pukeutumisen kannalta. 

Kuuden päivän aikana kävimme sekä vanhoissa suosikkikohteissa, että uusissa ja aika kuluikin taas ihan liian nopeasti. Listallani oli ainakin Toompean mäen näköalatasanteilla maisemien ihailu, Telliskivi, Balti Jaama tori, ajelu maailmanpyörällä, Kadriorgin puisto, Pohjola tehtaan alue, tietysti fiilistely vanhassakaupungissa ja kävely Kalamajan alueella. Kävimme myös Keskustorilla, joka on kauppatori, jossa näkyi lähinnä paikallisia, niin mielenkiintoista. Aina jotain jää silti seuraavaan kertaan, joten vaikka Tallinnan kohteiden listani lyhenee joka kerta, se myös samalla kasvaa. Suunnittelenkin aina kotiin tullessa jo seuraavaa matkaa Tallinnaan. 

Suosikkisetti ja ilta Tallinnassa

Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Jos jotain kaipaisin enemmän elämääni, se olisi aika. Tuntuu että olisi hurjasti kesäkohteita, minne haluaisin, mutta eivät ne viikon kaksi vapapäivää riitä kaikkeen. Vaikka olen kova suunnittelemaan menoja, eikä kalenterissani kesäaikaan ole juuri tyhjää päivää, silti aika ei tunnu riittävän. Pahinta elämää olisi sellainen, että kävisi vain töissä ja vapaa-aika menisi siitä palautumiseen. Oma ajatusmaailmani kun on päinvastainen, työ on hyvin pieni osa elämää, jota tehdään, jotta on mahdollista vapaalla tehdä mitä haluaa. Hyvänä esimerkkinä tämä blogini, se tuo minulle iloa, mutta vie aikaa ja myös rahaa. Minulla olisikin paljon postailtavaa tänne blogiin, mutten vain tunnu ehtivän käydä isoja kuvamääriä esimerkiksi Tallinnan matkalta läpi, joten postauksia tipahtelee vähän jälkijunassa, kunhan vain ehdin. Onneksi Tallinna on aina ajankohtainen ja blogi alustana sellainen, missä ei ole niin kiire kirjoittaa kaikkea reaaliajassa.

takki - COS (2026 *tämä) 

hame - COS (2026 *tämä)

raitapaita - Arket (2026 *tämä)

lenkkarit - New Balance (2026) 

laukku - ATP (2026) 

*mainoslinkkejä

Olinkin koostamassa postausta, mitä pakkasin Tallinnaan, sillä mielestäni onnistuin todella hyvin. Huomasin kuvia selatessa, että nämä noin yhdeksältä illalla otetut asukuvat haluan julkaista omassa postauksessaan. Heitin päälle taas COS:in setin, josta on muodostunut lyhyessä ajassa lempiasuni, niin mukava päällä jersey-materiaalin vuoksi, mutta kuitenkin siisti ja skarppi moneen. Hameen ja takin settiin on myös helppo yhdistellä erilaisia puseroita ja asusteita.

 

Tällöin olimme menossa syömään tuttuun Italialaiseen ravintolaan, mutta sitä ennen kävimme vielä katselemassa vanhankaupungin tunnelmaa, joten laitoin jalkaan lenkkarit, vaikka sirot ballerinat olisivat sopineet vielä paremmin. Kuvat nappasimme ohimennen yhdellä vanhankaupungin kauniista kaduista, kun se sattui juuri olemaan harvinaisen tyhjä. Ravintolassa käynnin jälkeen istuskelimme vielä vanhassa kaupungissa tunnelmoimassa lauantai-iltaa ja katoimme erään kuppilan suurelta näytöltä vähän Suomen jääkiekkopeliä. Sanoin Tallinnassa monta kertaa ääneen, miten valoisat illat ovat niin ihmeellistä, kun kymmenen maissa aurinko alkoi vasta laskea.

Tallinnan ravintolapäiväkirja

Huhtikuun Tallinnan reissulla tuli testattua muutamia itselleni uusia ravintoloita ja kahviloita, samalla kun kävin myös vanhoissa suosikeissani. Suurin osa reissubudjetista menee nimenomaan ruokaan, mutta se onkin yksi matkailun kohokohta. On ihan parasta, kun ei tarvitse huolehtia ruoan laitosta tai tiskeistä ja voi vain istahtaa vain valmiiseen pöytään. Olen kirjoittanut aiemmin paljon postauksia Tallinnasta, kuten ravintolavinkkejä tässä, tässä ja tässä postauksessa. Kaupunki myös elää, paikat pysyvät, jotkut sulkeutuvat ja uusia tulee tilalle. Se on kuitenkin varma, että hyviä ravintoloita ja kahviloita on liikaakin, joten nälissään ei ainakaan tarvitse olla. Metropol hotellissani oli myös tuhti aamupala, jonka avulla päivät lähtivät kivasti käyntiin. Istuin aamiaisella joka aamu samassa pöydässä, hauska sattuma, miten se oli aina vapaana. 

Kohvik Must Puudel (Kuninga tn 4)

Musta Puudeli kiehtoi jo vuosia sitten, kun kahvila sijaitse eri osoitteessa vanhaa kaupunkia, sittemmin se muutti, mutta tunnelma jäi. Kahvila on ollut vuosia listallani, mutta vasta nyt pääsin sisään asti. Halusin laivamatkan jälkeen jotain pientä lounasta, sillä olin suunnitellut meneväni illalla syömään isommin. Musta Puudeli olikin loistava paikka astua sisään sateisilta kaduilta, fiilistellä mielenkiintoista sisustusta ja valita menulta jotain houkuttelevaa. Päädyin tilaamaan juurileipää paistetulla brie-juustolla ja hunajalla sekä sen kaveriksi perunapallot, jotka olivat älyttömän herkullisia. Juomaksi otin jääkahvia, kun tuntui että aikainen aamuherätys vaati päiväkahvit. Pakko muuten sanoa, miten entisenä Marimekko-myyjänä mielenkiintoa herätti, miten kauniisti kahvilassa käytetään kyseisen brändin astioita sekä seinällä oli näyttäviä julisteita ja bongasinpa tarjoilijan päältä Marimekon paidankin. 

POMO Restorante (Pärnu mnt. 3)

Ulkona oli harmaata harmaampi sää, mutta sisällä värikäs sisustus ja lämmin tunnelma, kun suuntasin illalliselle. Lasinen rakennus, jonka kätkee sisälleen italialaisen ravintolan, oli kiinnittänyt huomioni useat kerrat sen ohi kävellessä vanhan kaupungin laitamilla, tarkemmin sanottuna Tammsaaren puistossa. Tällä kertaa olikin mentävä sisälle asti ja mietin vain, miksen ole aiemmin käynyt täällä? Listalta valitsin tapani mukaan frutti di mare pizzan, jonka kaveriksi tilasin vähän hassusti appelsiinimehua, kun teki mieli jotain raikasta juotavaa. Tiedän, että tänne haluan viedä myös miehen syömään seuraavalla Tallinnan matkalla.

Frenchy Bistro (Telliskivi tn 60a)

Telliskivessä käydessä halusin syödä lounasta kerrankin jossain muussa ravintolassa kuin ikisuosikissani F-Hoonessa. Suuntasin kutsuvan keltaiseen rakennukseen, joka kätkee sisäänsä rankalaistyyppisen bistron. Ravintolaan tultuani se oli juuria auennut ja olin ensimmäinen asiakas. Pyysin tarjoilijalta pöytää englanniksi ja hoidin tilauksen niin. Hetken päästä ravintolaan tuli useampi suomalainen seurue, joille tarjoilija alkoi puhua sujuvasti suomea. Itse en enää laskua pyytäessä kehdannut vaihtaa kieltä, joten hoidin homman englanniksi loppuun asti. Ravintolassa käynti oli ihan mielenkiintoinen kokemus, pidin taas kerran kovasti sisustuksesta, mutta menu oli omaan makuuni vähän liian erikoinen ja oli vaikeaa löytää mitään tilattavaa. Lopulta päädyin kala-annokseen, joka oli ulkonäöltään kaunis ja maultaankin oikein maukas, mutta nälkä jäi. Olisi luultavasti pitänyt tilata sekä alku- että jälkiruoka tähän lisäksi. Oikein kiva kokemus lounastaa, mutten usko palaavani tänne uudestaan, ei ollut ihan omantyyliseni ravintola. 

Pub Kompressor (Rataskaevu tn 3)

Aiemmin päivällä lounastaessa jäi tosiaan nälkä, joten illalliselle suuntasin tuttuun ja turvalliseen, varmasti hyvään Kompressoriin, joka tarjoilee lettuja niin suolaisilla kuin makeilla täytteillä. Valitsin tonnikalatäytteisen, joka on todella tuhti, teki tiukkaa edes syödä loppuun. Lettupubiin taisin astua ensimmäistä kertaa vasta vuosi tai pari sitten, mutta sittemmin se nousi Tallinnan suosikit listalleni. Ulkona alkoi vesisade, kun astuin sisään kadulla lähes huomaamattomasta ovesta. Täällä kannattaa varautua jonottamaan, vaikka ravintola sisältä onkin kohtalaisen tilava, on se myös yleensä aina tupaten täynnä. Tällä kertaa odottelin ehkä parikymmentä minuuttia, mutta hyvää kannattaa odottaa. Visuaalisesti lettupubi ei ole se omin suosikkini, täällä on aina vähän hämärä valaistus, annokset eivät kuvissa koreile, mutta pidän silti kovasti tunnelmasta sekä täällä soivasta musiikista.

Pierre Chocolaterie (Vene tn 6)

Aamukävelyllä vanhassa kaupungissa poikkesin kaakaolle kunnon legendaariseen Mestarien pihalta löytyvään, Pierre Chocolaterieen, joka on yksi suosikkini jo vuosien takaa.  Olin reissun aikana juonut kaksi laihaa kaakaota, joten halusin selvittää, että näinkö se Viron päässä valmistetaan, mauttomana. Mitä vielä, täällä kaakao oli kuten pitää, todella suklaista ja makoisaa. Kaakon kaveriksi tilasin vitriinistä lempparini valkosulaa-appelsiini konvehdin, joita muuten myydään myös Viru keskuksen alakerran ruokakaupan vitriinissä. Pakollista Tallinna herkkua ihan joka reissu. 

Ristikheina kohvik (Ülemiste keskus)

Omalla Tallinnan listallani on ollut pitkään Ristikheina kahvila, jonka "pääkahvila" sijaitsee Pegulinnan alueella (Ristiku 57), lyhyehkön kävelymatkan päässä Teliskivestä. Kahvilan lokaatio on edelleen käymättä, mutta onneksi saman puljun kahviloita löytyy useampi Tallinnasta, sillä olen haaveillut heidän eggs benedict -annoksesta, muutamia kertoja siihen somessa törmättyäni. Piipahdinkin Ülemiste keskuksesta löytyvässä heidän kahvilassaan lounasaikaan, jolloin olisi ollut ihan varsinaista lounastakin tarjolla, mutta pitäydyin haaveilemassani eggs benedictissä, joka oli taivaallista, todella herkullista! Kaveriksi nappasin pirteän mansikkasmoothien. Annos oli oikeasti niin hyvä, että vieläkin nousee vesi kielelle. Seuraavalla reissulla onkin päästävä käymään kahvilan kivijalassa. 

Cantina Carramba  (A. Weizenbergi tn 20)

Kadriorgiin iltakävelylle mennessä, olin ajatellut syödä illallisen siellä, joten sopivasti ratikkapysäkin kohdalta löytyykin meksikolaistyyppinen ravintola, jonka värikäs sisustus sai hymyn huulille. Kanaburritokin oli oikein maistuva ja hyvällä tavalla kotikutoinen. Täällä tuntuivat muuten myös paikalliset viihtyvän. Tänne tuon miehenkin syömään ensi kerralla, kun menemme ihailemaan Kadriorgin puistoa. 

Orangerie (Rotermanni tn 5)

Lähtöpäivänä laiva lähti kohti Helsinkiä 15.30, joten halusin nauttia lounaan vielä Tallinnan päässä. Olin ajatellun meneväni hotellin lähettyvillä olevaan Levieriin, mutta se oli tupaten täynnä, kävin parikin kertaan katsomassa, mutta tilaa ei ollut. Siinä tulikin pieni tenkkapoo, kun aikaa laivan lähtöön ei ollut enää kauaa, lisäksi satoi kaatamalla vettä. Oma vuosia tunnollisesti palvellut sateenvarjoni alkoi pettää, joten en siinä vaiheessa halunnut lähteä enää pidemmälle. Onni onnettomuudessa, Rotermannilta kyllä ravintoloja löytyy, joten suuntasin vähän summa mutikassa Orangerie nimiseen paikkaan, jonka ohi olin aiemmin kävellyt sen enempää huomiota kiinnittämättä, lähinnä ajatellut kyseessä olevan vain pikkuruinen kahvila. Mikä yllätys olikaan, kun täältä sai niin ruokaa, oli tilaa kuin mahtava lounastarjous. Annos sisälsi niin ankkaa kuin punaviinikastiketta ja hintaa koko komeudella oli vain 8,50€. Tallinnassa voisi siis ehdottomasti syödä todella edullisestikin, jos hyödyntäisi lounastarjouksia. 

Keväisen Tallinnan parhaat

Kuten sanottu, parisen viikkoa sitten vietin Tallinnassa yksin neljä päivää. Toivottavasti rohkaisen myös jotain toista siellä ruudun takaa lähtemään reissuun yksin, se on oikeasti todella rentouttavaa. Olen aina sitä mieltä, ettei mitään kannata jättää tekemättä vain siksi ettei saisi puolisoa tai ystäviä seuraksi, voi mennä hyviä juttuja elämässä ohi. Ensi kerralla tosin lähdemme taas miehen kanssa yhdessä Tallinnaan, olen jo suunnitellut seuraavan visiitin ajankohtaa. Ehdottomasti silti tulevaisuudessa voin reissata yksinkin. Minulle matkailu, lähelle tai kauemmas on henkireikä, vaikken hetkeen olekaan Viroa pidemmällä käynytkään. Halusinkin palata sooloreissuuni vielä täällä blogin puolella ja koota postaukseen muutaman Tallinnan huhtikuisen parhaan.

Kohtalaisen rauhallinen aika matkustaa. Vaikka pääsiäispyhät vetivät muitakin reissuun, oli silti vielä kohtalaisen väljää matkustaa. Laivalta löysin mennen tullen istumapaikan, Tallinnan päässä ravintoloista sain lähes poikkeuksetta pöydän sisään kävelemällä ja hotellin aamupalalla oli aina hyvin tilaa. Toisaalta vähän huonohkot säätkin varmasti vaikuttivat tähän. Aamuisin vanhakaupunki esimerkiksi oli ihanan rauhallinen, minne suuntasin kävelylle päivittäin suoraan aamupalapöydästä.

Sää on asennekysymys. Myönnän miten nuorempana sää vaikutti koko matkojeni kulkuun ja sadesää ärsytti toden teolla. Onneksi iän mukana ajatusmaailma on muuttunut, eikä sadesää tai pilvinen päivä vaikuta matkailuun mitenkään. Jos sataa, nappaa sateenvarjon mukaan ja viettää sitten vaikka enemmän aikaa sisätiloissa. Harvoin myöskään sataa tauotta aamusta iltaan, joten paljon pystyy puuhailla, vaikkei säät menisikään ihan nappiin.

Simppeli matkagarderobi. Pakkasin reissuun kevyesti, sillä täytyi ottaa huomioon, miten itse joutuu matkalaukkunsa raahaamaan. Mukaan lähti mukavia vaatteita, joita oli helppo yhdistellä. Lyhyt rento villakangastakki oli loistava kevään viileisiin keleihin, alle voi pukea neuletta ja tai ohuempaa pusero lämpötiloista riippuen. Pakolliset kosmetiikat jo itsessään vievät tilaa, joten koko vaatekaappia ei voinut mukaansa ottaa. Vaikka itse sanonkin, olen vuosien varrella oppinut aika näppäräksi pakkaajaksi. Lähdin poikkeuksellisesti matkaan vain yhtien kenkien ja laukun voimin. Yleensä aina reissuille lähtee parit kengät ihan käytännöllisyyden takia, sekä laukkuja isompi ja pienempi, mutta tällä neljän päivän reissulla pärjäsin yhdillä. Lenkkarit jalkaan ja mukaan laukku, jonka kriteerinä oli näppärä pieni koko, joka mahdutti mukaan lähinnä passin ja puhelimen. 

Kivointa reissutekemistä on kävely. Samalla saa liikuntaa huomaamatta, kävely on ilmaista ja on parasta vain katsella paikkoja kävellen. Välillä voi istahtaa alas kahvilaan, samalla katsella ohikulkevia ihmisiä. Kävelinkin taas kilometrikaupalla pitkin esimerkiksi vanhankaupungin kujia ristiin ja rastiin, mutten koskaan kyllästy niihin. 

Ikuinen Tallinnan suosikkini näköalatasanteet. Toompean mäellä on käyty kesät talvet ihailemassa maisemia näköalatasanteilla. Huhtikuussa näkymä ei ehkä ole paras mahdollinen, kaljuine puineen, mutta maisema vanhankaupungin kattojen ylle on aina näkemisen arvoinen. Ei ole Tallinnan hotellireissua ilman useammalla näköalatasanteella vierailua, ne kun sijaitsevat kaikki eri puolilla kukkulaa. 

Balti Jaama tori, Telliskivi ja Kalamaja. Kolmen kopla, joissa käynti kuuluu aina matkaohjelmaan. On kiva aloittaa kierros ensin Balti Jaama torilta, josta jatkaa kävelyä Kalamajassa kauniita puutaloja ihaillen ja päättää kierros lounaalle Telliskiveen. Asematori oli vielä aika tyhjä, kun hedelmäkojut ammottivat tyhjyyttään. Telliskivikin herää kunnolla eloon vasta kesäaikaan ja siellä olikin kova valmistelu kohti kesää menossa, kuten paikkojen putsaaminen. Tämä kolmikko on siis parhaillaan ehdottomasti kesäaikaan. 

Maailmanpyöräajelu ja kierros ostoskeskuksissa. Olen niin monta kertaa Tallinnasta kotiinpäin lähtiessä, laivan kannelta katsellut horisontissa siintävää maailmanpyörää. Useampi vuosi sitten alkoi kiinnostaa, missä tämä maamerkki edes sijaitsee? Selvisi, että maailmanpyörä majailee T1 Mall of Tallinn -kauppakeskuksen katolla, joten lähdin lähemmin tutkimaan niin ostoskeskusta  kuin ajelulle maailmanpyörällä. Maailmanpyörä on ollut avoinna vasta vuodesta 2019 ja lukemani mukaan on Euroopan ensimmäinen nimenomaan ostoskeskuksen katolle rakennettu yksilö. Maailmanpyörästä näki kaupunkia uudesta näkökulmasta, tänne haluan ehdottomasti uudelleen myös kauniina kesäpäivänä. T1 -ostoskeskus itsessään ei minua vakuuttanut, sieltä löytyi lähinnä epämääräisiä outlet-liikkeitä, mutta yläkerran viihdekeskus näytti olevan lapsiperheiden suosiossa. Käytännössä ostoskeskuksen naapurissa sijaitsee jättimäinen Ülemisten keskus, jossa piipahdin samalla reissulla, täältä löydät liikkeitä moneen makuun. 

Kevätillan tunnelmointia Kadriorgin puistossa. Suuntasin eräänä iltana kävelylle upeaan Kadriorgiin, jossa miellyttää koko miljöö puutaloineen, rauhallisine katuineen ja koko komeuden kruunaa hulppea Kadriorgin palatsi ja puisto, joissa muuten kävin vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa. Oli jotenkin epätodellista nähdä Kadriorgin puisto kevätaikaan, kun puissa ei ollut lehtiä, eivätkä kukkapenkit olleet loisteessaan kuten kesällä. Kevättä oli kuitenkin ilmassa, sillä nurmi vihersi ja kukkapenkeissä pilkisti ensimmäisiä kukan alkuja, ehkä tulppaaneja?