Minäkö keski-ikäinen

Postaus sisältää mainoslinkkejä 

Luin hiljattain artikkelin, missä kerrottiin, kuinka Conversen tennarit ovat taas muodikkaat ja ne saa luvan kanssa kaivaa käyttöön. Pohdin vain, että enhän minä ole näistä missään kohtaa luopunutkaan, ostanut vain aina uuden parin edellisten kuluessa loppuun. Eikö muka Converset ole aina ajankohtaiset? Tämä kertoo hyvin siitä, miten en varsinaisesti seuraa muotia. Monesti olen tosin löytänyt itseni ihmettelemästä, miten nykyajan yläasteikäiset pukeutuvat täysin samalla lailla kuin itse sen ikäisenä, ihan hullua miten matalat bootcut farkut strassikoristeineen ovat palanneet. Taannoin löysin töissä itseni kysymästä eräältä nuoremmalta, mitä ihmettä tarkoittaa ”legit” ja toisinaan taas kuvittelen kuin olisin itsekin edelleen 25. Kunnes todellisuus iskee päin näköä, en voi ymmärtää miten 40 maaginen luku ei ole oikeasti enää kaukana! Apua, olenko todellakin keski-ikäinen?

takki, hame ja toppi - COS (2026) 

laukku - Ganni (2025) 

huivi - Dior (2026) 

tennarit - Converse (2025) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta aiheeseen, pohdinko koskaan ikääni suhteutettuna pukeutumiseeni? Vastaus on selkeä, en.  Mutta pakko todeta, miten kuvissa päälläni olevan hameen kohdalla mietin hetken, voinko käyttää näin "lyhyttä" hametta. Varsinkin talven jäljiltä lyhyt mitta tuntui todella paljaalle, vaikkei hame nyt ole edes niin kauhean lyhyt. Ihastuin COS:in erikseen myytäviin hameen ja takin settiin nähtyäni sen jo talvipakkasilla. Lopulta ostinkin setin myymälästä ihan maaliskuun alussa, mutta se odotteli lämpimimpiä säitä. Nyt toukokuussa asu on päässyt käyttöön niin näin settinä, kuin erikseen muihin vaatteisiin yhdisteltynä. Oman makuni hyvin tuntien, tiedän että setistä tulee pitkäaikainen suosikkini.

Jos haluatte, tai ette kerron kuitenkin, kaksi vinkkiä (kesä)pukeutumiseen, ne tulevat tässä. Älä mieti vaatteiden kokoja. En koskaan pahemmin tuijota kokolappuja, joka onkin lähes mahdotonta, sillä vaatekaapissani on laaja kokoskaala, aina täytyy sovittaa. Tästä takista (mainoslinkki) minulla on isoin koko XL, sillä pienempi tuntui makuuni liian istuvalle. Saman sarjan hameesta (mainoslinkki) valitsin L-koon, kun yleensä on juuri päinvastoin, eli yläosa on pienempi kuin alaosa. Alla oleva ribbitoppi (mainoslinkki) on taas L-kokoa. Pääsääntöisesti vaatteeni ovat kokoa M-L, mutta löytyy käytöstä paljon ihan S-kokoakin. Joten kokolappu ei merkitse mitään ja jos se ahdistaa, voi lapun aina leikata pois.

Toinen vinkkini on, päivettynyt iho ei ole niin paljas, lyhyitä helmoja vasten. Ei tunnu jotenkin niin alastomalle, kun kintuissa on vähän väriä. Varsinaisiin itseruskettaviin en ole koskaan osannut tarttua, mutta "salainen aseeni" on ollut vuosia Doven Summer Revived päivettävä kosteusvoide. Kyseinen sopii ainakin omalle iholleni täydellisesti ja ruskettaa luonnollisesti jo yhdellä käyttökerralla. Levitän voiteen illalla ja aamulla on "rusketus" valmis, kuinka helppoa ja ihollekin parempi kuin varsinainen auringonotto.

Inspiraatio elokuvasta

Kävin taannoin elokuvissa katsomassa Paholainen Pukeutuu Pradaan jatko-osan. Edellinen osa oli vielä hyvin muistissa, sillä katsoin sen ihan hiljattain tullessa telkkarista. Täytyy muuten mainita, miten minulle sopii loistavasti leffojen päivänäytökset, joten tännekin suuntasin ihan tavallisena tiistaina suoraan työvuoron jälkeen. Nappasin elokuvateatterista mukaan vähän snackeja ja limua, jotka kuuluvat olennaisesti elokuvissa käyntiin. Elokuva itsessään oli juoneltaan perus hömppää ja suoraan sanottuna silmät alkoivat jossain vaiheessa jo lupata, tosin voi olla että aamun 4.45 herätyksellä oli osuutta asiaan. Visuaalisesti pidin elokuvasta, rakastan katsella harkittuja asuja ja kauniita asusteita. Inspiroiduin lopulta Emilyn hahmon Diorin pikkuruisesta silkkihuivista, ja kotiin tullessani olinkin jo selaamassa brändin verkkosivuja. 

Silkkihuvit ovat ajattomia, käytännöllisiä asusteita, joten mistään heräteostoksesta ei ollut kyse, kun klikkasin kuvissa näkyvän huivin muutaman päivän jälkeen kotiin. Diorilta löytyi monta kaunista huivimallia, enkä päätynyt elokuvassa nähtyyn, vaan ihastuin malliltaan omaan käyttöön toimivampaan, timantinmalliksi sivuilla nimettyyn versioon. Olinkin pidempään etsinyt muutamaa erilaista silkkihuivia, joilla pärjäisin loppuelämän. Ostin aiemmin Nansolta pienennän silkkihuivin, joka on ollut niin käytännöllinen. Se lämmittää sopivasti kaulaa kevään vaihtelevissa säissä, mutta ei ole koskaan liian kuuma. Tiesinkin varmuudella, että tulen tykkäämään sekä käyttämään paljon myös toista silkkihuivia. 

Ajatukseni on, että voin hankkia jotain arvokkaampaa kirppistuloilla, joten huivi onkin täysin vanhaa pois myymällä saatu. En ole vuosiin oikein edes haaveillut mistään niin sanotuista luksusbrändien tuotteista. Logot loistavat poissaolollaan nykyään pukeutumisessani, mutta muutamia poikkeuksia on, kuten nyt tämä klassinen Diorin huivi. Pohdin kyseisen olevan rahansa väärti, sillä on materiaaliltaan paksua sikkitwilliä ja Diorin kuosista olen pitänyt pitkään. Onhan ikuisuuslistallani keikkunut brändin samaa kuosia oleva laukku vuosia, mutta luulen, että se ikuiseksi haaveeksi saa jäädäkin.

Ainut mitä pohdiskelin, oli navysininen sävy, miksi huivi oli verkkosivuilla nimetty. Kyseinen väri kun ei todellakaan kuulu suosikkeihini vain pikemminkin päinvastoin. Huivin pohjasävyn ollessa kuitenkin beige ja kirjainten sini-mustat, ei sininen ole kuitenkaan huivin hallitseva sävy, joten se tuntuukin sopivan oikeastaan kaiken kaapeistani löytyvän kanssa yhteen, eli lähinnä beigen, harmaan ja valkoisen kanssa. Olisi myös hauska yhdistää kyseinen esimerkiksi johonkin oranssiin. Printti ei myöskään hyppää liikaa silmille, joten on tarpeeksi simppeli makuuni. 

Huivilla saa pientä ekstraa perusasuihin ja yhdistänkin silkkihuivin nimenomaan johonkin tosi rentoon, kuten cargotakkiin ja tennareihin. En pidä liian huolitellusta pukeutumisesta, joten en osaisi kuvitella itseäni, vaikka korkokengissä, kauluspaidassa ja tässä huivissa. Mutta kuten sanottu, arkiset asut saavat pientä nostetta kauniilla asusteilla. Mikä parasta huivia voi käyttää monin eri tavoin, kuten kaulaan kiedottuna useampaan tapaan tai vaikka laukun koristeena. Nerokasta, kun voi aamun viileydessä kietoa huivin kaulaan ja päivän lämmössä heittää kätevästi laukun kahvaan.

Suunnitelmia kesälle

Kuulkaas, minulla alkoi nyt parin viikon loma! Minua ei haittaa yhtään, että lomani ajoittuu toukokuulle, päinvastoin. Saa otettua niin sanotusti varaslähdön kesäpuuhiin, ja lämpötilatkin ovat omaan makuuni täydelliset. Minulle olisi jopa enemmänkin kauhu, se suomalaisten suosikkiajankohta kesälomalle, eli kuukausi juhannuksen jälkeen. Silloinhan "koko Suomi" lomailee ja kaikkialla on enemmän ruuhkaa. Koska olen lista- ja myös suorittajaihminen, tykkään koota joka vuosi pienen listan kesätekemisen osalta. Elämä ei kuitenkaan missään määrin ole sidoksissa kesään ja ihan samalla lailla puuhailen muinakin vuodenaikoina, mutta kesälle on ne omat kohteensa, jotka haluan nähdä, tehdä ja käydä.

Mökille. Kesään kuuluu tietysti olennaisesti mökillä päivien vietto, ja joka kesä siellä käydään lopulta ihan liian vähän. Haluaisimme olla useamman yön kerrallaan, sillä mikään ei ole niin rasittavaa, kun pakata kimpsut ja kampsut, olla yksi yö ja seuraavana päivänä taas samana tavaran edes takaisin raahaus edessä. Tästä syystä vaihtoehto on joko päiväreissu tai vähintään parin yön visiitti. Nyt lomalle menemmekin mökille 3-4 yöksi. Ihanaa päästä puusaunaan, viettää päivät ulkosalla puuhaillen, grillata ja ihan vain kuunnella lintujen laulua. Toivottavasti kesän aikana ehtisimme useamminkin mökille. Loppukesään lempipuuhaa mökillä on marjoen keräys, ja pakastin onkin tyhjä viime vuoden sadosta, joten toivottavasti ehdin kerätä varsinkin paljon mustikkaa.

Aloitan uuden neuleprojektin. Päätin aloittaa isomman neuleprojektin, tai sanotaanko aikaa vievän työn. Hassusti oma neuleintoni ajoittuu useimmiten kesään, koska silloin voin neuloa ulkona ja parvekkeella. Mökin pihalla on ihana neuloa tunteja, joten aloittelen hommaa lomalla sieltä. Se on hauska, miten kesähelteillä neulotaan syysvaatteita, mutta nyt kun aloittaa saattaa olla syksyllä valmista, todellista slow fashionia siis.

Saunavuoro. En muistanutkaan mainita, että taloyhtiön putkiremontin yhteydessä, on uusittu myös sauna, siitä tuli hieno, joten otin kesäkuukausiksi oman saunavuoron. Haave olisikin, että pääsisin edes pari kertaa kuussa vuoroa hyödyntämään, kun vuorotyöläisen elämä on melko pitkälti työvuorojen varassa.

Tallinnaan. Ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että kyseinen on nykyään ihan lempimatkakohteeni, joten ehdottomasti tänäkin kesänä Tallinnaan. Suunnitteilla on parikin reissua, ensin menemme lomalla miehen kanssa melkein viikoksi kaupunkiin. Jossain vaiheessa kesää taas menemme ystäväni kanssa perinteiselle tyttöjen päiväreissulle. Pidemmälle ulkomaille en muuten koskaan keskellä Suomen kauneinta kesää haikaile.

Päiväreissuja lähikaupunkeihin. Rakastan tehdä päiväreissuja lähikaupunkeihin niin yksin kuin seurassa. Mennä kävelylle Helsinkiin tai viettää päivän Suomenlinnassa. Tunnelmoida Porvoossa pitkin vanhaa kaupunkia. Käydä historiallisessa Strömforsin ruukissa. Kierrellä Lappeenrannassa linnoitusta ja satamaa. Toivottavasti ehdin tänäkin kesänä kiertää läpi paljon lempikohteitani.

Asuinkaupungin kaupukifestivaalit. En ole todellakaan mikään festareilla kävijä ja ajatus mutakentistä, saati bajamajoista saa lähinnä niskavillat pystyyn, mieluummin katselen somen välityksellä muiden festaritunnelmia. Yksi kesäpoikkeus kuitenkin on, oman asuinkaupungin keskustassa järjestettävät festivaalit tietysti kuuluvat kesääni. Avajaisparaatin näkemin on itselleni tärkein juttu, siitä on tullut ihan jokakesäinen perinne, jonka toivon jatkuvan tänäkin vuonna.

Loviisan Wanhat Talot. En ole vielä hirveästi tutkinut kalenteriin sidottuja kesätapahtumia, mutta minne ehdottomasti toivon pääseväni on Loviisan wanhat Talot -tapahtuma loppukesästä. Viime kesänä tapahtuma jäi välistä, kun olimme juuri Tallinnassa tuolloin, mutta toissa kesänä kävin tapahtumassa siskoni kanssa. Loviisa on ihana kesäkaupunki muutenkin ja kaltaiselleni, joka ihailee mielellään arkkitehtuuria, on tapahtuma kuin tehty.

Yleinen kesän fiilistely. Toivon, että ehdin viettää kesää myös töiden ohella, sillä elämä ei saa ajoittua vain lomille tai vapaapäiviin. Toivottavasti kesän työvuorot eivät olisi jatkuvasti iltavuoropainotteisia, jotta töiden jälkeen voisi käydä puistokävelyillä, jäätelöllä ja välillä tehdä reissuja lähikaupunkeihin, vaikka työvuoron jälkeenkin.

Viime kesän käytetyin hame

Hiljalleen alkaa olla aika pohtia kesäpukeutumista ja itse aloitan siitä, että käyn vaatekaappini huolella läpi, mitä siellä on, mikä saisi jo lähteä ja mitä tarvitsen? Esimeriksi huomasin t-paitojen kaipaavan päivitystä ja sama homma oli alusvaatteiden kanssa. Vuodenaikojen vaihtuessa voi tulla innostus uusia garderobia ihan huolella, mutten niin tee. Muutama uusi juttu piristämään olemassa olevia on taktiikkani, joten voi olla että kesän aikana saatan ostaa esimerkiksi uuden hameen tai mekon, helteisiin haaveissa olisi myös toimiva pellavasetti, jossa olisi esimerkiksi housut ja pusero. 

Loppupeleissä pyöritän usein samoja vaatekappaleita, joista hyvä esimerkki on kuvissa näkyvä valkoinen hame. Yllä näettekin viime kesältä kahdeksan asua saman hameen kanssa ja samoja kappaleita muutenkin erilailla yhdistellen. Puuvillaisen hameen paras puoli on, että se toimii niin kuumimpina kesäpäivinä kuin viileämmällä, joten käytin kyseistä viime kesänä melkein kyllästymiseen asti. Onneksi vain melkein ja nyt hame pitäisikin höyryttää käyttöön. 

Hameen ostin Tallinnasta vuosi sitten kesäkuussa, kun olimme päiväreissulla naisporukalla. Olin etsinyt juuri tällaista hametta ja kun se tuli vastaan Pull & Bearissa, sovitin saman tien keskellä myymälää oman hameeni päälle, ystäväni äiti oli makutuomarina. Hetkeäkään epäröimättä kiikutin hameen kassalle, sillä tässä vaiheessa oli jo vähän kiire takaisin laivaan. Käyttöä hameelle tuli viime kesänä koko rahan edestä ja luultavasti tulee olemaan tulevankin kesän käytetyin alaosa.

Alkukesän asu kirsikkapuiden katveessa

Toistan itseäni, mutta pakko todeta, miten meneillään oleva toukokuu on ikisuosikkini kuukausista. Kaikkialla alkaa olla niin kaunista ja olen pyrkinyt parhaani mukaan nauttimaan tästä lyhyestä ajasta, esimerkiksi kävelemällä töihin ja takaisin pidempiä maisema reittejä, ihaillut vehreyteen herännyttä luontoa, haukkonut henkeä kirsikkapuita katsellessa ja nauttinut aurinkoisista päivistä parhaani mukaan. Ihanasti muuten kirsikkapuut ovat yleistyneet, niitä voi bongata sieltä täältä, kun tänne asuinkaupunkiin on istutettu niitä vuosien varrella hurjasti lisää.

 

nahkatakki - Human Scales (2023) 

mekko - &Other Stories (2025) 

laukku - Yuzefi (2026) 

lenkkarit - New Balance (2026) 

aurinkolasit - A.Kjaerbede (2025) 

silkkihuivi - Nanso (2026) 

Nämä meneillään olevat lämpöasteet alkavat olla niitä omaan makuuni täydellisiä - voi käyttää nahkatakkia, jonka voi parittaa mekkojen kanssa ilman inhottavia sukkahousuja. Menneenä viikonloppuna korkkasinkin kesämekkokauden, kun tällainen pitkähelmainen mekko on omiaan juuri näihin säihin. Valkoinen mekko, nahkatakki ja beiget asusteet on ollut luottoasuni vuosikausia. Taas kerran todettava, miten tällaiset perusvaatteet toimivat aina, kun allekirjoittanut harvemmin edes tietää, mikä milläkin hetkellä trendaa, vaan mieluummin luotan ajattomiin perusjuttuihin pukeutumisessa. 
 
En ole tippaakaan helteiden ystävä, joten siinä mielessä en varsinaisesti odota kesää. Muuten kyllä on ihana ajatella, miten kaikki kesätekeminen on vasta edessä. Minulla alkaakin tämän viikon jälkeen kesäloma, joten ihanaa saada niin sanotusti varaslähtö kesään. Seuraavaan postaukseen ajattelinkin listailla omia kesäsuunnitelmiani. Nyt vain tällaiset pikaiset kuulumiset tähän väliin, kun halusin jakaa nämä kirsikkapuiden katveessa otetut asukuvat.

Kahdeksantoista kappaleen matkagarderobi

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Somessa trendaa tällä hetkellä sudoku-pakkausmenetelmä, jossa yhdeksällä vaatekappaleella saadaan luotua monen monta asukokonaisuutta. Nerokas idea suorastaan, joten aloin itsekin pohtia, miten pakkaisin parin viikon päästä koittavalle reissulle lempikaupunkiini? Toisaalta sudoku menetelmähän toimii loistavasti kapselikaapin pohjanakin. Pärjäisikö yhdeksällä vaatekappaleella esimerkiksi kuukauden? Itselläni matkaan lähtiessä ei ihan kirjaimellisesti sudoku toimi, sillä siinä on ideana ruudukon mukaisesti kolme alaosaa, kolme päällystakkia ja kolme yläosaa. Itse taas usein pakkaan esimerkiksi vain yhden päällystakin jo ihan tilan säästämisen vuoksi, kun taas mukaan lähtee useampi ylä- kuin alaosa, sillä samaa alaosaa voi käyttää useamman päivän, mutta paidan haluan useimmiten vaihtaa päivittäin. Koostinkin sudoku-pakkausmenetelmästä inspiroituneena pakkauslistan loppukuun reissuun, mutta omaan tyyliini, eli yhdellä takilla ja useammalla t-paidalla. 

valkoinen t-paita - midihame - takki - hame - harmaa t-paita 

toppi - college - raidallinen t-paita - ribbihame (mainoslinkit)

Olen jo vuosia pyrkinyt siihen, että vaatekaapissani on lähinnä simppeleitä kappaleita, joita voi yhdistellä ristiin ja rastiin. Viime vuosina olen selkeyttänyt garderobiani esimerkiksi poistamalla printtivaatteita, mutta kuten kollaasissa näkyy, pidän myös kuvioista pienissä määrin, ruskeapohjainen pilkullinen hame on ollut kevään lempivaatteeni. Ostin myös pitkästä aikaa klassisen raitapaidan, kollaasissa näkyvän, vaihtelun vuoksi ruskeilla raidoilla. Pukeutuminen on mutkatonta, kun suosii ns. tylsiä kappaleita. Vaatekaappini hallitseva sävy on erilaiset ruskeat, ja mustaa käytän lähinnä alaosissa. Kevään aikana olen päivittänyt muun muassa t-paitojani, ja tuo kollaasissa näkyvä Cosin lyhyempi, väljä, jämäkkää puuvillaa oleva, on ihan luottopaitani, löytyy minulta niin valkoisena kuin harmaana. Aiemmin keväällä ostin Cosilta myös kollaasissa näkyvän, ruskean hameen ja takin setin, joka on niin kiva yhdessä kuin erikseen puettuna. 

laukku ATP - aurinkolasit - lenkkarit - silkkihuivi - tennarit 

aurinkolasit - ballerinat - korvakorut - laukku Ganni (mainoslinkit)

Asusteet tekevät asun, joten tietysti kokosin pakkauslistan niidenkin saralta. Tällaisella yhdeksän kappaleen kokoelmalla lähtisin viikon reissuun, vaikka pärjäisin ehdottomasti myös vain yhden laukun ja kenkäparin verran. Sen olen oppinut, että käytän niin arjessa kuin varsinkin matkoilla, joissa kävelee paljon, vain mukavia tennareita. Nappaisin kuitenkin näin kesänkorvilla mukaan myös ballerinat, jotka ovat helpot mutta salonkikelpoiset esimerkiksi illalliselle mennessä, eivätkä vie matkalaukusta liikaa tilaa. 

Koostin asut kuuden päivän matkalle ja tätä pohjaa aion käyttää, tietysti säistä riippuen, matkaan lähtiessä. Samoja settejä tulen pitämään muutenkin, joten kollaasin kokoaminen oli inspiroivaa oman vaatekaapin näkemistä "paperilla". Kyllä, varmasti pärjäisin tällä vaatteiden ja asusteiden määrällä ainakin kuukauden, olettaen että vaatteita toki pestään välissä. 

Viime viikon parhaat

Postaus sisältää mainoslinkkejä 

Toukokuulle siirtyminen. Yksi lempikuukauteni on täällä, ja tänä vuonna pystyn siitä nauttimaan. Tuoreessa muistissa on toukokuu vuoden takaa, kun olin käytännössä koko kuukauden kipeä, huipentuen keuhkokuumeeseen. Joten nyt nautin lempikuukaudestani ja varsinkin terveydestäni viime vuodenkin edestä. 

Valmistunut putkiremontti. Voitteko kuvitella sitä ilon päivää, kun asuntomme osalta remontti saatiin valmiiksi, lattioilta poistettiin suojaukset, joita oli katseltu kuukausia, sai matot tilalle, eikä tarvitse enää aamuisin päivystellä, onko kukaan tulossa töihin. Parasta oli, että sai vihdoin tavarat paikalleen, kun esimerkiksi eteinen oli pitänyt olla tyhjä kuukausia. Nyt voi sanoa, että remontistakin selvittiin, vaikka se hirvitti hurjasti etukäteen. Kaiken kaikkiaan olin muuten vain yhden yön huoneistohotellissa evakossa remontin vuoksi, muuten pystyi asumaan kotona. 

Nahkatakin käyttöönotto. Ihana kun sai takit eteiseen, niin pukeutuminenkin helpottuu. Laitoin ensimmäistä kertaa tälle keväälle ikisuosikkini, mustan nahkatakin päälle, tykkään takista aina vain. Human Scalesin rotsi on yksi parhain vaatehankintani koskaan, kun etsin pitkään sitä täydellistä nahkatakkia. Tilasin takin jo vuosia sitten Kekäleeltä, mutta kiinnostuneille tiedoksi, että sama takki on heillä edelleen myynnissä täällä (mainoslinkki). Etsin muuten myös pitkään pientä silkkihuivia kaulaan ja tänä keväänä Nansolle tuli täydellinen, jonka ostin hiljattain, kyseessä on tämä huivi (mainoslinkki).

Kahviloissa ja ravintolassa käynti. Vein itseni kahville tavallisena maanantaina, käydessäni muutenkin asioilla kauppakeskuksessa. Tykkään ja tarvitsen viettää aikaa yksin, varsinkin kun työskentelen asiakaspalvelun parissa. Viikonloppuna sen sijaan kävimme miehen kanssa terassikahveilla nauttimassa upeasta säätä sekä sen jälkeen ravintolassa syömässä. Minusta kahviloissa ja ravintoloissa käynti on yksi parhain asia, mihin rahaa voi käyttää.

Vehreyteen herännyt luonto, joka tuntuu joka kevät yhtä ihmeelliselle. Olen ihmetellyt niin koivujen lehtiä, vihreää nurmikko kuin hiljalleen alkavaa kirsikkapuiden kukintaa. Toivoisin aina, että voisin pysäyttää tämän luonnon kukkaan puhkeamisen hetken, jotta ehtisin ihailla sitä tarpeeksi. Myös luonto eläinten suhteen on herännyt, näin esimerkiksi lenkillä siilin sekä erilaisia lintuja, joista suosikkini on meriharakka, niin symppis oranssine nokkineen ja palosireeni äänineen.

Kesäloman suunnittelu. Ajattelin, ettei minulla ole kesälomaa laisinkaan tänä kesänä, mutta onkin työpaikan kiinniolon vuoksi jopa pari viikkoa! Ihan parasta ja lomani alkaa jo parin viikon päästä, eli saan lomailla yhtenä lempikuukautenani, toukokuussa. Loma on tapani mukaan täyteen suunniteltu, sillä kuulun siihen porukkaan, joka ei halua "hukata" lomapäiviään pelkkään olemiseen ja spontaaniin tekemiseen. 

Tallinnan ravintolapäiväkirja

Huhtikuun Tallinnan reissulla tuli testattua muutamia itselleni uusia ravintoloita ja kahviloita, samalla kun kävin myös vanhoissa suosikeissani. Suurin osa reissubudjetista menee nimenomaan ruokaan, mutta se onkin yksi matkailun kohokohta. On ihan parasta, kun ei tarvitse huolehtia ruoan laitosta tai tiskeistä ja voi vain istahtaa vain valmiiseen pöytään. Olen kirjoittanut aiemmin paljon postauksia Tallinnasta, kuten ravintolavinkkejä tässä, tässä ja tässä postauksessa. Kaupunki myös elää, paikat pysyvät, jotkut sulkeutuvat ja uusia tulee tilalle. Se on kuitenkin varma, että hyviä ravintoloita ja kahviloita on liikaakin, joten nälissään ei ainakaan tarvitse olla. Metropol hotellissani oli myös tuhti aamupala, jonka avulla päivät lähtivät kivasti käyntiin. Istuin aamiaisella joka aamu samassa pöydässä, hauska sattuma, miten se oli aina vapaana. 

Kohvik Must Puudel (Kuninga tn 4)

Musta Puudeli kiehtoi jo vuosia sitten, kun kahvila sijaitse eri osoitteessa vanhaa kaupunkia, sittemmin se muutti, mutta tunnelma jäi. Kahvila on ollut vuosia listallani, mutta vasta nyt pääsin sisään asti. Halusin laivamatkan jälkeen jotain pientä lounasta, sillä olin suunnitellut meneväni illalla syömään isommin. Musta Puudeli olikin loistava paikka astua sisään sateisilta kaduilta, fiilistellä mielenkiintoista sisustusta ja valita menulta jotain houkuttelevaa. Päädyin tilaamaan juurileipää paistetulla brie-juustolla ja hunajalla sekä sen kaveriksi perunapallot, jotka olivat älyttömän herkullisia. Juomaksi otin jääkahvia, kun tuntui että aikainen aamuherätys vaati päiväkahvit. Pakko muuten sanoa, miten entisenä Marimekko-myyjänä mielenkiintoa herätti, miten kauniisti kahvilassa käytetään kyseisen brändin astioita sekä seinällä oli näyttäviä julisteita ja bongasinpa tarjoilijan päältä Marimekon paidankin. 

POMO Restorante (Pärnu mnt. 3)

Ulkona oli harmaata harmaampi sää, mutta sisällä värikäs sisustus ja lämmin tunnelma, kun suuntasin illalliselle. Lasinen rakennus, jonka kätkee sisälleen italialaisen ravintolan, oli kiinnittänyt huomioni useat kerrat sen ohi kävellessä vanhan kaupungin laitamilla, tarkemmin sanottuna Tammsaaren puistossa. Tällä kertaa olikin mentävä sisälle asti ja mietin vain, miksen ole aiemmin käynyt täällä? Listalta valitsin tapani mukaan frutti di mare pizzan, jonka kaveriksi tilasin vähän hassusti appelsiinimehua, kun teki mieli jotain raikasta juotavaa. Tiedän, että tänne haluan viedä myös miehen syömään seuraavalla Tallinnan matkalla.

Frenchy Bistro (Telliskivi tn 60a)

Telliskivessä käydessä halusin syödä lounasta kerrankin jossain muussa ravintolassa kuin ikisuosikissani F-Hoonessa. Suuntasin kutsuvan keltaiseen rakennukseen, joka kätkee sisäänsä rankalaistyyppisen bistron. Ravintolaan tultuani se oli juuria auennut ja olin ensimmäinen asiakas. Pyysin tarjoilijalta pöytää englanniksi ja hoidin tilauksen niin. Hetken päästä ravintolaan tuli useampi suomalainen seurue, joille tarjoilija alkoi puhua sujuvasti suomea. Itse en enää laskua pyytäessä kehdannut vaihtaa kieltä, joten hoidin homman englanniksi loppuun asti. Ravintolassa käynti oli ihan mielenkiintoinen kokemus, pidin taas kerran kovasti sisustuksesta, mutta menu oli omaan makuuni vähän liian erikoinen ja oli vaikeaa löytää mitään tilattavaa. Lopulta päädyin kala-annokseen, joka oli ulkonäöltään kaunis ja maultaankin oikein maukas, mutta nälkä jäi. Olisi luultavasti pitänyt tilata sekä alku- että jälkiruoka tähän lisäksi. Oikein kiva kokemus lounastaa, mutten usko palaavani tänne uudestaan, ei ollut ihan omantyyliseni ravintola. 

Pub Kompressor (Rataskaevu tn 3)

Aiemmin päivällä lounastaessa jäi tosiaan nälkä, joten illalliselle suuntasin tuttuun ja turvalliseen, varmasti hyvään Kompressoriin, joka tarjoilee lettuja niin suolaisilla kuin makeilla täytteillä. Valitsin tonnikalatäytteisen, joka on todella tuhti, teki tiukkaa edes syödä loppuun. Lettupubiin taisin astua ensimmäistä kertaa vasta vuosi tai pari sitten, mutta sittemmin se nousi Tallinnan suosikit listalleni. Ulkona alkoi vesisade, kun astuin sisään kadulla lähes huomaamattomasta ovesta. Täällä kannattaa varautua jonottamaan, vaikka ravintola sisältä onkin kohtalaisen tilava, on se myös yleensä aina tupaten täynnä. Tällä kertaa odottelin ehkä parikymmentä minuuttia, mutta hyvää kannattaa odottaa. Visuaalisesti lettupubi ei ole se omin suosikkini, täällä on aina vähän hämärä valaistus, annokset eivät kuvissa koreile, mutta pidän silti kovasti tunnelmasta sekä täällä soivasta musiikista.

Pierre Chocolaterie (Vene tn 6)

Aamukävelyllä vanhassa kaupungissa poikkesin kaakaolle kunnon legendaariseen Mestarien pihalta löytyvään, Pierre Chocolaterieen, joka on yksi suosikkini jo vuosien takaa.  Olin reissun aikana juonut kaksi laihaa kaakaota, joten halusin selvittää, että näinkö se Viron päässä valmistetaan, mauttomana. Mitä vielä, täällä kaakao oli kuten pitää, todella suklaista ja makoisaa. Kaakon kaveriksi tilasin vitriinistä lempparini valkosulaa-appelsiini konvehdin, joita muuten myydään myös Viru keskuksen alakerran ruokakaupan vitriinissä. Pakollista Tallinna herkkua ihan joka reissu. 

Ristikheina kohvik (Ülemiste keskus)

Omalla Tallinnan listallani on ollut pitkään Ristikheina kahvila, jonka "pääkahvila" sijaitsee Pegulinnan alueella (Ristiku 57), lyhyehkön kävelymatkan päässä Teliskivestä. Kahvilan lokaatio on edelleen käymättä, mutta onneksi saman puljun kahviloita löytyy useampi Tallinnasta, sillä olen haaveillut heidän eggs benedict -annoksesta, muutamia kertoja siihen somessa törmättyäni. Piipahdinkin Ülemiste keskuksesta löytyvässä heidän kahvilassaan lounasaikaan, jolloin olisi ollut ihan varsinaista lounastakin tarjolla, mutta pitäydyin haaveilemassani eggs benedictissä, joka oli taivaallista, todella herkullista! Kaveriksi nappasin pirteän mansikkasmoothien. Annos oli oikeasti niin hyvä, että vieläkin nousee vesi kielelle. Seuraavalla reissulla onkin päästävä käymään kahvilan kivijalassa. 

Cantina Carramba  (A. Weizenbergi tn 20)

Kadriorgiin iltakävelylle mennessä, olin ajatellut syödä illallisen siellä, joten sopivasti ratikkapysäkin kohdalta löytyykin meksikolaistyyppinen ravintola, jonka värikäs sisustus sai hymyn huulille. Kanaburritokin oli oikein maistuva ja hyvällä tavalla kotikutoinen. Täällä tuntuivat muuten myös paikalliset viihtyvän. Tänne tuon miehenkin syömään ensi kerralla, kun menemme ihailemaan Kadriorgin puistoa. 

Orangerie (Rotermanni tn 5)

Lähtöpäivänä laiva lähti kohti Helsinkiä 15.30, joten halusin nauttia lounaan vielä Tallinnan päässä. Olin ajatellun meneväni hotellin lähettyvillä olevaan Levieriin, mutta se oli tupaten täynnä, kävin parikin kertaan katsomassa, mutta tilaa ei ollut. Siinä tulikin pieni tenkkapoo, kun aikaa laivan lähtöön ei ollut enää kauaa, lisäksi satoi kaatamalla vettä. Oma vuosia tunnollisesti palvellut sateenvarjoni alkoi pettää, joten en siinä vaiheessa halunnut lähteä enää pidemmälle. Onni onnettomuudessa, Rotermannilta kyllä ravintoloja löytyy, joten suuntasin vähän summa mutikassa Orangerie nimiseen paikkaan, jonka ohi olin aiemmin kävellyt sen enempää huomiota kiinnittämättä, lähinnä ajatellut kyseessä olevan vain pikkuruinen kahvila. Mikä yllätys olikaan, kun täältä sai niin ruokaa, oli tilaa kuin mahtava lounastarjous. Annos sisälsi niin ankkaa kuin punaviinikastiketta ja hintaa koko komeudella oli vain 8,50€. Tallinnassa voisi siis ehdottomasti syödä todella edullisestikin, jos hyödyntäisi lounastarjouksia.