Ajattelin taas koota vähän sekalaisia faktoja itsestäni, sillä yleensä vastaavat postaukset ovat saaneet hyvän vastaanoton. Tykkään itsekin muiden blogeissa näistä, kiva tietää kirjoittajasta hieman pintaa syvemmältä. Viime vuonna aloitin myös kokoamaan kuukauden asut aina yhteen kuun vaihtuessa, mutta jotenkin se loppuvuodesta jäi, joten kuvituksena asuja joulu-helmikuun ajalta. Jotenkin minusta aina tuntuu, että blogi lopahtaa talven aikana, mutta kevään tullen saa taas uutta potkua? Ehkä tämä menee käsi kädessä oman fiiliksen kanssa.
Vaikka olen usein myöhässä aikataulusta, niin bussissa tai lentokentällä olen aina ajoissa. Pahin pelkoni on, että myöhästyn, joten menen paikalle mieluummin aiemmin. Bussissa on oltava vähintään kymmentä minuuttia ennen lähtöä, jos sitäkin ennen sen parempi. Lentokoneesta en ole koskaan myöhästynyt, mutta pari kertaa se on ollut lähellä, vaikka olin kentällä tunteja ennen! Selityksenä sanottakoon, että vika oli lentoyhtiön ei minun.
Vaikka itse sanonkin, niin olen todella hyvä järjestämään matkamme, etsimään parhaat tarjoukset niin lentojen kuin hotellejen suhteen. En koskaan valitse pakettimatkaa. Matkoja varatessa kun pitää ottaa niin moni asia huomioon, ihan siitä lähtien miten bussilla pääsee suoraan lentokentälle aikataulussa, ja mikä on halvin päivä lentää. Mikään ei anna niin paljon kuin matkailu, se on myöskin ainoa asia mitä joskus kadehdin muilla.
Olin nuorempana oikea Marimekko-fani. Oikeastaan voisin sanoa, että ensimmäinen "merkkilaukkuni" oli Marimekko. Minulta löytyi kaksi merkin laukkua, joiden mallit kyllä miellyttävät edelleen, mutta väreinä minulla oli turkoosi-ruskea-raidallinen sekä pinkki-raidallinen, jotka eivät tyyliin kyllä enää istuisi sitten ollenkaan. Muistan, kun sain rippilahjaksi Unikko-pussilakanat ja ne olivat minusta niin hienot (itse asiassa ne ovat minulla edelleen käytössä isäni kotona, kun menen yöksi). Lisäksi eräs entinen työkaverini ompeli omaan asuntooni, kun olin 19-vuotias, verhot Onnellisuus -nimisestä kankaasta, joka oli räikeä raitakangas. Sittemmin vimma merkkiä kohtaan on laantunut, mutta pakko sanoa, että merkki on myös päivittynyt loistavasti.
Olen pitkään halunnut suoristaa hampaani. Usein, jos mainitsen asiasta, kukaan ei ole edes huomannut hampaissa mitään, mutta itseäni asia on aina häirinnyt. Nuorempana minulla oli kaikenmaailman raudat, mutteivat ne auttaneet. Etuhampaat ovat onneksi ihan ok, mutta sivuissa on ahtautta. Olen jutellut asiasta niin hammaslääkärini kuin kirurgin kanssa, mutta kukaan ei ole kannustanut ryhtymän pitkän ajan ja rahaa vievään urakkaan. Päinvastoin, kuulemma hampaat ovat vain persoonalliset. Toisaalta, kun kärsin vasta viisaudenhampaiden poiston yhteydessä jäätävästä kivusta, ei kyllä edes huvita lähteä kosmeettisen syyn takia uudelleen kärsimään.
Olen ollut ilman ripsenpidennyksiä muutaman kuukauden vuosien käytön jälkeen, enkä usko, että otan niitä enää takaisin. Pidennykset ovat tietysti helpot, mutta toisaalta myös siinä vaiheessa ärsyttävät, kun eivät ole enää parhaillaan. Pikkuhiljaa omat ripset ovat myös alkaneet toipua pidennyksistä, vaikka lyhyet ja mitättömät ovat edelleen, näillä mennään kuitenkin.
Nykyisin en tilaa mitään aikakausilehteä kotiin ja irtonumeroita ostan harvoin. Käyn kirjastossa ainakin kerran viikossa lukemassa. Säästyy rahaa ja minusta lukusalissa on ihan oma tunnelma. Luen varsinkin Me Naiset -lehden viikoittain, se on lempparini.
Toinen nimeni Jennika on siskoni päättämä. Hänen kaikkien seitsemän lastensa nimet alkavat J:llä, ja ovat samantyyppisiä minun toisen nimeni kanssa. Täytyy sanoa, että nimet menevä kyllä tädillä välillä sekaisin.
Olen melkoisen bakteerikammoinen ja iän myötä asia on mennyt vain pahemmaksi. Pesen käsiä jatkuvasti ja kynnet pidän ihan lyhyinä. Saatan myös varsinkin talviaikaan olla yleisillä paikoilla nahkakäsineet kädessä.
Huutelen usein kaupungilla kommentteja ihmisille ohimennen. "Ihana koira! Ompas liukasta!" ja sitä rataa. Suomalaiseen kulttuuriin ei harmi vain kuulu vieraille jutteleminen ja kieltämättä välillä saan pitkiä katseita ;) Toisinaan joudun hillitä itseäni, kun tekisi vaikka mieli kommetoida Helsingissä liikkuessa ihmisten upeita asuja tai muuta.
Vaikka ikää tulee ja se pyöreä kolmekymmentäkin lähestyy uhkaavasti (a-p-u-a!) niin en haaveile laisinkaan näistä perinteisistä jutuista; häistä, omakotitalosta tai lapsista. Ehei mieluummin näkisin maailmaa ja asun kerrostalossa. Aina saa kuulla, että kyllä se mieli vielä muuttuu. Entä jos ei muutu? Saan myös usein olla selittelemässä valintojani, mikä on ihan älytöntä. Minusta ajatus, jossa kaikkien tulisi elää samalla lailla on naurettava. Kukin siis tyylillään eikä mikään mainitsemani ole minulle se onnellisuuden määritelmä, vaikka jollekin toiselle eri asiat elämässä ovat tärkeitä ja hyvä niin :)
