tiistai 26. helmikuuta 2019

Lisää punaa

Postaus toteutettu yhteistyössä Nordicfeelin kanssa. Sisältää mainoslinkkejä.


Punatut huulet kuuluvat simppeliin päivittäiseen meikkiini, ja huulipunat ovatkin ainut meikkituote, jota tykkään vaihdella sekä kokeilla usein uusia. Nudehuulet eivät kuulu lookkiini, vaan tykkään punista, joissa on kunnolla väriä - kirkkaanpunainen, pinkki tai oranssi sen olla pitää. Lämpimät sävyt sopivat parhaiten ihoni sävyyn, joten kylmemmät punat jätän suosiolla muille. Siirryin huulipuniin vasta ihan jokunen vuosi sitten aikuisiällä, sitä ennen suosin neutraaleimpia huulikiiltoja. Nykyisin käytän eniten perinteisiä huulipunia ja huulikiiltoja taas harvemmin. Rakastan kosteuttavia punia, joissa on kuitenkin kunnolla pigmenttiä, mattamaisista en oikein pidä, sillä koen niiden kuivattavan huulia ja näyttävän itselläni vähän vaatimattomille. En myöskään juuri koskaan laita huultenrajauskynää, joten käytän punia jotka pysyvät paikallaan ilman. Muistan myös joskus ammattilaisen sanoneen, huulieni olevan sen malliset, etten välttämättä tarvitsekaan rajauksia. Tykkään punista, jotka on helppo levittää, sillä minulla on usein tapana lisätä väriä päivän mittaan ilman peiliä. 


Huulipunia löytyy minulta mukana ihan aina ja joka paikasta, tarkistan kahteen kertaan kotoa lähtiessä, että puna on varmasti matkassa - laukussa ainakin yksi, takin taskussa ja töissä minulla on useampi niin kaapissani kuin käden ulottuvilla. Ilman punattuja huulia koen olevani todella vaisun näköinen. Yhdessä Nordicfeelin kanssa halusinkin esitellä teille muutaman vanhan suosikin sekä yhden uutuuden punahuulien saralta.

  

Lancômen huulimeikkejä olen omistanut useita, mutta tämä huulillani kuvissa näkyvä Rouge In Love  on itselleni uusi tuttavuus. Täytyy sanoa, että varmasti yksi parhaista huulipunista, joita olen kokeillut - pigmenttiä löytyy, Be my Date -sävy on täydellisen lämmin punainen, pysyy hyvin huulilla, jopa kahvia juodessa ja suihkussa! Plussaa kauniista hylsystä, jonka kaivaa mielellään esiin laukusta. It's a keeper! Hankin varmasti myöhemmin muitakin sävyjä kyseisestä.

Cliniquen huulituotteiden nimeen olen vannonut pitkään. Rakastan kosteuttavia punia, joissa on superhyvä pigmentti ja Cliniquella yhdistyvät nämä kaksi vaatimustani täydellisesti. Pakkaukset ovat kivan simppeleitä ja värillinen hylsy kertoo heti mikä sävy on kyseessä, helpottaa hurjasti kiireessä punaa valitessa. Kaksi uutukaista sävyä meikkipussissani ovat pinkki Pop Lip Colour sävyssä Kiss Pop  sekä oranssiin taittava vähän läpikuultava Pop Glaze Sheer Lip Colour sävyssä Fireball Pop. Molemmat ovat helppoja arkipunia.

NYX:llä on minusta hyvä hinta-laatusuhde ja näitä Butter -huulipunia minulla onkin ollut jo useampaa sävyä, kuvassa näkyvä on sävy on Heat Wave. Hintaa kyseisillä on tosiaan alle kympin, mutta pärjäävät minusta hyvin kalliimmille kilpailijoilleen. Tykkään nimenomaan näistä kosteista Butter huulipunista, brändin mattapuniakin olen testannut, mutta ne eivät toimi ollenkaan itselläni. 

Vielä vinkki huulipunien alle, Biothermin huulirasva on tarpeeksi "kuiva", imeytyy hyvin ja näin ollen toimii loistavasti punien alla, sillä lisäkosteutus varsinkaan talviaikaan ei ole koskaan pahitteeksi. Minulla on muuten tapana sipaista aamulla töihin lähtiessä pelkkä huulirasva ja vasta töihin saavuttua laitan huulipunan.

torstai 21. helmikuuta 2019

Kymmenen laukkua

Sain jo viime vuoden puolella toiveen koota pitkästä aikaa kaikki laukkuni samaan postaukseen. Blogivuosieni aikana olen useamman kerran tehnyt vastaavan postauksen, löysin ainakin kaksi vanhempaa, voitte lukea niitä täältä ja täältä. Laukkukokoelman eläessä on pieni päivitys kuitenkin paikallaan. Aloitin laukkuharrastuksen lähes kymmenen vuotta sitten, kun hankin ensimmäisen arvokkaamman laukun (Mulberryn Bayswater). Vuosiin on mahtunut monta laukkua, usea on lähtenyt jo kiertoon, sillä niin oma maku kuin käyttötarkoitus on muuttunut. Enää en innostu laukuista niin kuin nuorempana, enkä olisi valmis maksamaan niistä hurjan suuria summia, mutta mieltäisin käsilaukut minulle edelleen jollain tasolla rakkaaksi harrastukseksi. Huomaan usein jämähtäväni niihin muutamaan samaan laukkuun, jotka minulla ovat eteisessä esillä ja heti saatavilla. Varsinkaan työarjen keskellä ei tule kauheasti laukkua vaihdettua, vaikka valikoimaa olisi. Olen myös melko tyytyväinen tämän hetkisiin laukkuihini, enkä usko, että tänä vuonna tulen panostamaan mihinkään arvokkaampaan laukkuun, enemmänkin mietin, josko kokoelmaa vähän karsisi? 


Céline Mini Luggage. Ostettu toukokuussa 2014 Cannesin Célinen myymälästä. Tuohon aikaan laukku oli ihan kokoelmani helmi, sillä se oli ensimmäinen brändin laukkuni ja käytin sitä aivan jatkuvasti. Viime vuosina tämä on totta puhuen majaillut lähinnä dustbagissaan, sillä se ei sovellu hirveän hyvin nykyiseen elämäntilanteeseeni, kun sitä ei voi kantaa olalla ja vaalea Sand -sävy on arka. En myöskään useinkaan tarvitse mukaani näin isoa laukkua, tämä nimittäin vetää sisäänsä hurjan määrän tavaraa. Ostaisinko laukun nyt? En, sillä se on minusta vähän liian arvokas ja epäkäytännöllinen nykyiseen käyttööni nähden. Rakastan kuitenkin edelleen laukun mallia, enkä usko että siitä tulen luopumaan, sillä minusta malli on jo klassikko.


Balenciaga Giant 12 Gold Mini City. Cannesista olen tehnyt suurimman osan laukkuhankinnoistani, nimittäin myös tämä Balenciagan versio on sieltä peräisin. Tämän ostin jo vuonna 2015, eli se on ollut minulla jo useamman vuoden. Halusin jonkun pienemmän beigen laukun ja olin vuosia aiemmin jo miettinyt Classic City -mallia beigenä, mutta siinä normaalissa isommassa koossa. Oli luonnollista siis päätyä samaan malliin, mutta pienempänä. Tätä pystyy käyttämään monella eri tavalla pitkän hihnan ansiosta, mutta varsinkin viime vuosina en ole tätä enää kovinkaan paljoa jostain syystä ulkoiluttanut. Malli on kyllä toimiva kokonsa vuoksi, mutta ehkä miellän värin enemmänkin kesään sopivaksi ja kultaiset niitit ovat myös melko näyttävät, usein kun suosin yksinkertaisempia laukkuja. Ostaisinko laukun nyt? Tässä värissä ja koossa en, mutta suurempana tai ihan mininä ja eri värissä kyllä. Olen muutaman kerran miettinyt, olisiko tämän aika jo siirtyä paremmalle käyttäjälle, mutta toistaiseksi on saanut pysyä itselläni.


Céline Nano Luggage. Ostettu toukokuussa 2015 Cannesin Célinen myymälästä tämäkin. Edelleen yksi lempilaukkuni ja ollut käytössä aivan älyttömän paljon vuosien aikana. Täydellisen kokoinen, mahduttaa sisäänsä enemmän kuin ulkoapäin uskoisi. Helppo kantaa kädessä tai pitkän hihnan kanssa olalla. Ulkonäkö ei vanhene koskaan. Tämä matkustaa usein mukanani ulkomaille, sillä mukaan mahtuu kaikki tarpeellinen ja laukku kulkee kevyesti mukana. Kaikin puolin täydellinen, mutta jos jotain huonoa pitäisi sanoa, naarmuuntuu sileä nahka suhteellisen helposti. Ostaisinko laukun nyt? Kyllä, aivan ehdottomasti, vaikka hinta on nykyisen kipurajani rajamailla.


Céline Trapeze multicolor. Ostettu kesäkuussa 2015, oli Célinen kevään mallistoa. Muistan ihastuneeni laukkuun palavasti vasta kuukautta ennen Cannesissa nähdessäni sen aasialaisen naisen olalla. Totta puhuen hankin tämän melkoisesta mielijohteesta, usein pohdin ja harkitsen hankintoja kuukausikaupalla. Muistan laukun olleen tässä Indigo -sävyssä lähes loppuunmyyty, mutta minulle onnistuttiin vielä löytämään tämä ja se postitettiin Cannesin myymälästä Suomeen. Tykkään edelleen hurjasti laukusta, vaikka tämäkin lepää useimmiten kaapissa varsinkin pimeimmän talviajan. Koko on tässä toimiva ja pitkä hihna juuri oikean pituinen. Ostaisinko laukun nyt? Mallin vuoksi kyllä, mutta yksivärinen olisi totta puhuen helpompi yhdistää, enkä nykyisin olisi valmis laittamaan yhteen laukkuun näin paljon euroja.


Céline Belt Bag. Vuonna 2015 tunnuin päivittävän laukkujani melko rankalla kädellä, sillä tämäkin Céline on silloin loppuvuodesta hankittu. Belt Bag on yksi lempilaukuistani ja olen käyttänyt tätä todella paljon vuosien aikana, se on joutunut kaikenlaisten säiden armoille, esimerkiksi kastunut litimäräksi useamman kerran, mutta nahka on todella kestävää, eikä tässä näy jälkeäkään. Jämäkkä malli on toimiva tyhjempänäkin, mutta nappaan tämän silloin mukaan kun tavaraa on otettava vähän normaalia enemmän mukaan. Rakastan laukun ulkonäköä ja se on muutenkin malliltaan täydellinen. Huono puoli on se, ettei laukkua ole suunniteltu kantamaan kovinkaan painavaa kuormaa ja läppä on kiiressä vähän hankala avata, mutta omassa käytössäni tämä on kuitenkin yksi toimivimpia malleja. Ostaisinko laukun nyt? Kyllä!


Chloé Faye wallet on strap. Tämän pikkulaukun muistan tilanneeni Net-a-Porterilta aloittaessani nykyisessä työpaikassani syksyllä 2016. Laukku on ollut yksi parhaista ostoksistani koskaan! Pikkuruinen laukku mahduttaa sisäänsä kaiken mitä arkipäivänä tarvitsen, eikä tule kannettua mitään turhaa mukana. Plussaa siitä, että sisällä on erikseen paikat korteille, joten lompakkoa ei tämän kanssa erikseen tarvitse. Tykkään laukun ulkonäöstä, nahan ja mokan yhdistelmä on täydellinen sekä tarpeeksi näyttävä ketjuineen, muttei siinä ole kuitenkaan liikaa meneillään. Laukussa on myös irrotettava hihna, mutten itse koskaan käytä sitä clutchina. Ainut huono puoli on, että ketju on naarmuttanut nahkaa yhdestä kohdasta ja siihen on tullut ihan kunnon jälki. Osaisinko laukun nyt? Ehdottomasti! Huolisin mustan rinnalle jonkun toisenkin värinkin, sillä malli on niin toimiva.


Balenciaga Papier B4 Zip Around. Tämä rento laukku on ostettu Helsingin Luxbagilta huhtikuussa 2017. Iso laukku kulkee mukanani usein arjessa, jos minulla on enemmän tavaraa mukana. Tämä on näkynyt blogin puolella todella vähän, vaikka käytän sitä suhteellisen paljon. Ei ehkä kuvauksellisen malli löysän nahan vuoksi? Malli on todella kevyt ja sitä pystyy näppärästi muunnella pitämällä sivussa olevat vetoketjut joko auki tai kiinni. Lisäksi laukussa on lisänä pitkä hihna, mutta usein kannan laukkua kahvoista. Tykkään myös että tässä on hopeanväriset yksityiskohdat. Huono puoli on avonainen malli, tässä ei ole mitään sulkijaa, joten sadekelillä tämä ei pääse ulos. 
Ostaisinko laukun nyt? Hyvin todennäköisesti kyllä, vaikka hinta onkin nykyisin minusta vähän liikaa.



Givenchy Nano backpack. Reppu on suhteellisen uusi tulokas, sillä hankin sen tammikuussa 2018. Repusta olin haaveillut jonkun aikaa, mutta aluksi täysin eri tyylisestä kuin tämä. Tilasin repun My Theresalta, sillä halusin sen tuolloin Berliinin reissuun mukaan. Reppu on hauskaa vaihtelua laukuille ja on loistava varsinkin kaupunkilomilla. Tämä pikkuinen vetää sisäänsä todella paljon tavaraa. Simppeli malli on ajaton ja plussaa siitä, että hihnat saa irti, joten tätä voi käyttää myös laukkuna. Ostaisinko repun nyt? Kyllä!


Prada Saffiano leather crossbody bag. Etsin viime keväänä punaista pientä laukkua ja lopulta päädyin tähän Pradan versioon, kun ostin sen toukokuussa 2018 Helsingin Ninasilta. En ollut aiemmin Pradan laukkuja omistanutkaan, joten merkki ei olisi tullut mieleenikään ellen olisi törmännyt tähän laukkuun vaaleanpunaisena aasialaisella naisella lentokentällä. Kun samaa mallia myytiin tummanpunaisena oli päätös selvä. Laukku oli todella kovassa käytössä kesän ajan. Tässäkin on sisällä taskut korteille, mikä on iso plussa. Koko on täydellisen pieni, mutta kuitenkin vetää sisäänsä tarpeelliset ja enemmänkin. Saffiano nahka on myös todella helppo käytössä, ei tarvitse varoa naarmuuntumista eikä sadepisaratkaan näy. Osaisinko laukun nyt? Kyllä! Tässä on minusta hinta-laatusuhde todellakin kohdallaan.


Gucci Dionysus GG Supreme super mini. Uusimpana tulokkaana on Guccin pikkulaukku, jonka hankin marraskuussa 2018. Tilasin laukun suoraan Guccin omasta nettikaupasta käytyäni ensin mallailemassa sitä Seattlen myymälässä. Tämä pikkuruinen laukku vetää sisäänsä ne mitä arkena mukaani tarvitsen, eikä kyllä yhtään mitään muuta. Rakastan laukun printtiä ja mallia tässä pienessä koossa, näyttävä muttei kokonsa vuoksi liian, joten helppo yhdistää ihan kaikkeen. Tätä olenkin käyttänyt todella paljon ostopäivästä lähtien. Sisällä ei ole erillisiä paikkoja korteille, muuta huonoa en kyllä laukusta keksi. Osaisinko laukun nyt? Ehdottomasti kyllä! Malli on sellainen minkä huolisin jossain toisessakin värissä.

Näiden edellä nähtyjen lisäksi minulta löytyy myös monta vuotta vanha Louis Vuittonin Petit Noé, jonka olen meinannut jo useamman kerran myydä. Nyt se tosin näyttää taas yllättävän kivalle, joten luulen että otan sen käyttöön pitkästä aikaa. Lisäksi minulla on Marimekon pinkki Alisa, jonka bongasin edullisesti outletista muutama kesä sitten, muttei se ole päässyt hetkeen käyttöön ja muutenkin käytän sitä vain kesällä. Kaapista löytyy vielä myynnissä oleva Chloén Georgia, jolle olen etsinyt uutta kotia jo enemmän ja vähemmän jonkun aikaa. 

maanantai 18. helmikuuta 2019

Paluu paitapuseroon


Muutama vuosi sitten valkoiset puserot olivat luottovaatteitani, farkut ja valkoinen laskeutuva paita toimi aina. Tiukoissa jäykissä kauluspaidoissa en ole koskaan viihtynyt, mutta väljät rennommat mallit miellyttivät. Jossain vaiheessa kyllästyin valkoisiin puseroihin totaalisesti, vein lähes jokaisen kirpparille, kunnes nyt kevään korvilla vaaleat puserot alkoivat inspiroimaan taas ihan uudella lailla. Muutenkin huomasin vaatekaappini hallitsevan teeman olevan printtilliset vaatteet ja simppelit perusvaatteet olivat vähemmällä, joten hankin hiljattain kaksi vaaleaa puseroa Lindexiltä. Viihdyn väljissä vaatteissa, joten molemmissa paidoissa on kivan rennot  ja keveät mallit. Päälläni kuvissa näkyvä on tämä viskoosipusero, josta valitsin normaalikokoani yhden suuremman. Toinen pusero on tämä valmiiksi oversize-malli modaalia, joka näkyi aiemmin päälläni täällä. Lindexin valikoimaa tutkiessa näytti vaaleita paitapuseroita olevankin hyvin tarjolla, eri sävyissä ja materiaaleissa, joten kokosin parhaat  alle kollaasiin. Pakko muuten samalla vinkata, että vaaleiden puseroiden alla toimii hurjan hyvin pitsiset Bralette -liivit, ei haittaa vaikka ne vähän näkyisivätkin läpi.



Linkit mainoslinkkejä.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Santa Monica










Los Angelesissa lomaillessa halusin ehdottomasti vierailla Santa Monicassa. Sinne pääsi suhteellisen helposti Hollywoodista metrolla, tosin meidän oli kerran vaihdettava linjaa. Onneksi parempi puolisko on loistava metromatkustaja, sillä itse tunnustan olevani aivan pihalla, eikä minun suunnistustaidoilla kyllä pärjättäisi, haha. Metrolinja on kuitenkin melko selkeä, kun opettelee linjat vaikka värin mukaan. Esimerkiksi Santa Monicaan perille vie Expo-Line (vaaleansininen linja)Matka kesti meillä reilun tunnin ajan suuntaansa vaihtoineen, joten kannattaa varata Santa Monicassa käymiseen hyvin aikaa. Etsin ennen lomalle lähtöä kokemuksia Losin metroista ja löysin niitä suhteellisen vähän, eikä monikaan tunnu edes ajattelevan kyseistä muotoa liikkumiseen kaupungissa. Me kyllä koimme metron oikein toimivaksi, niin kuin jo aiemmissa Los Angeles postauksissa kerroinkin täällä ja täällä.

Santa Monicaan saavuttuamme suuntasimme heti tunnettuun Santa Monica Pieriin, mutta ihmetys oli melkoinen kun merellä oli niin suuri sumu, että hyvä jos eteensä näki, eikä esimerkiksi laiturilla sijaitsevaa huvipuistoa näkynyt juuri ollenkaan sakean sumun keskeltä. Ilma oli valehtelematta niin kostea, että tukkakin muuttui ihan märäksi, en ole ennen vastaavaa kokenut. Upea useamman kilometrin mittainen rantamaisema ei siis päässyt todellakaan oikeuksiinsa tällä kertaa. Nälkäkin alkoi tässä vaiheessa jo kurnia, joten päätimme siirtyä satamasta keskustaan katselemaan paikkoja ja etsimään ravintolaa. Päädyimme sattumalta Santa Monica Place -nimiseen ostoskeskukseen. Shoppailu ei ollut agendallani, joten putiikkitarjontaan en juurikaan tutustunut, mutta löysimme ostoskeskuksesta The Cheesecake Factory -ravintolan, joka oli jo aiemmin Seattlesta käsin todettu hyväksi, joten söimme lounaan siellä. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä, eli Jenkeissä matkatessa suosittelen suuntaamaan kyseiseen ravintolaan. 

Syötyämme palasimme takaisin satamaan ja pahin sumu oli onneksi edes hitusen väistynyt, joten saimme nämä kuvatkin otettua, sekä kierreltyä Pacific Park -huvipuistossaOlen aina haaveillut käyväni huvipuistossa Amerikassa, joten senkin voi nyt raksia yli listaltani, vaikka itse laitteisiin meno jäi tällä kertaa väliin. Puistossa oli myös melko täyttä, kun olimme paikalla lauantaina keskipäivällä, jolloin oli todella paljon lapsiperheitä liikkeellä. Luulen että perus arkipäivä voisi olla parempi hetki Santa Monican visiitille. 

Taas kerran painotan sitä, kuinka erilaisia alueita Los Angelesissa on. Santa Monican voisin kuvitella hyväksi alueeksi ensimmäistä kertaa Losissa lomailuun. Varsinkin jos tavoitteena on rannalla makoilu, rento kävely ympäriinsä ja shoppailu, näille kaikille on loistavat puitteet. Jos Santa Monican aluetta, josta tosin näimme vain hyvin pienen pintaraapaisun, pitäisi verrata johonkin aiemmin käytyyn kohteeseen, sanoisi ehdottomasti Miami Beach. Mikäli Los Angelesiin tulee vielä joskus palattua, kuuluu Santa Monica ehdottomasti listalleni.

maanantai 11. helmikuuta 2019

7 X Asu kamelitakilla








Juuri postasinkin asun kamelitakin kanssa ja aloin miettimään, että ruskea takki on varmasti yksi garderobini luottovaate. Kameli on minulle mustan takin korvike, en tiedä mikä siinä on, mutten mustaa jotenkin osaa käyttää niin suurissa määrin. Ruskea on pehmeämpi, mutta kuitenkin helppo yhdistää ja sopii moneen väriin. Selasin vähän kuva-arkistoja ja ajattelin, että olisi hauska koota useampi asu kamelitakin kanssa samaan postaukseen. Kuten kuvista näkyy, minulla on kaksi ruskeaa takkia, pidempi versio on Zarasta ostettu pari vuotta sitten ja lyhyempi vaalea takki on &Other Storiesilta viime syksyltä (löytyy muuten edelleen myynnistä *täältä). Tällaisiin klassikoihin panostan mielelläni, sillä ne kestävät aikaa. Vaikka molemmat takit ovat ketjuliikkeistä peräisin, on niissä niin materiaalit kuin kudonta kohdallaan, joten uskon takeista olevan iloa vielä useimmiksi vuosiksi eteenpäin.

Yksi luottoasuni on kamelitakki yhdistettynä mustiin nahkamaisiin housuihin ja kuviolliseen silkkipuseroon, tätä settiä tulen varmasti suosimaan taas paljon säiden salliessa. Valkoiset tennarit ovat kuin luotu raikastamaan ruskea, odotankin innolla, että nilkat paljaana tarkenee. Koska kamelitakki on tosi klassinen, saa siihen hitusen trendikkyyttä yhdistämällä eläinkuviolliset kengät, joko käärmettä tai leopardia. Monesti myös niitä toimivimpia asuja ovat ne kaikista yksinkertaisimmat, kuten ihan vain farkut ja musta pooloneule. Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet ja asusteet löytyvät kaapista edelleen, vaikka osa on jo useamman vuoden vanhoja. Itse asiassa keksin heti muutaman uuden yhdistelmän näitä kuvia läpikäydessä, parasta onkin miten yksinkertaisia vaatteita voi yhdistää ristiin ja rastiin. Mikä asuista on teidän mieleenne?

*mainoslinkki

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kaipuu aurinkoon




Ulkona sataa vettä, eikä ikkunasta ulos katsoessa huvita mennä tuonne harmaaseen loskaan, ellei ole ihan pakko. Tuskin olen ainut, joka tässä vaiheessa vuotta olisi valmis pakkaamaan matkalaukun kesähepenillä ja ottamaan äkkilähdön lämpimään. Heittäisi rennon kukkamekon päälle, tukan kiinni värikkäällä donitsilla, jalkaan sandaalit ja olalle rennon kesäkassin. Tilannetta ei helpota, että katsoin läpi Arketin uutuudet ja löysin superihania kesäjuttuja, tai se että Lindexin uima-asuvalikoimat ovat jo täydessä vauhdissa. Harmi vain aurinkolomaa ei ole nyt näköpiirissä, mutta haaveissa olisi myöhemmin keväällä matkustaa jonnekin lämpimämpään viikoksi. Italia on juuri nyt se vahvin vaihtoehto ja Etelä-Ranskaan palaisin aina vain uudelleen. Lomasta haaveilu sekin jo piristää mieltä, ja onneksi tätä loska-aikaa ei jatku loputtomiin. Tänään sen sijaan suunnitelmissa on kokata kotona ja illalla suunnata työkavereiden kanssa elokuviin, ei kuulosta ihan huonolta sunnuntailta tämäkään.

Ps. Huomasin että Arketilta saa juuri nyt 15% alennuksen normaalihintaisista tuotteista sekä ilmaiset postikulut koodilla ARKETLOVE 14.2.19 asti.

Linkit mainoslinkkejä.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Meikkipussin kestosuosikit

Postaus toteutettu yhteistyössä Nordicfeelin kanssa. Sisältää mainoslinkkejä.


Olen varmasti useasti maininnut, etten ole mikään hurja kokeilija jos puhutaan kosmetiikasta. Vuodesta toiseen ne hyväksi havaitut meikit ovat pysyneet mukana, ja mitä sitä hyvää vaihtamaan? En meikkaa paljon, joten aamuinen meikkirutiinini on hyvinkin simppeli - tummat silmänaluset piiloon, mineraalimeikkivoide, sipaus aurinkopuuteria ja ripsiväri. Kiitos kulmien kestopigmentoinnin ja helppojen tuotteiden, meikin tekoon ei mene montaa minuuttia. Olen jo monia vuosia käyttänyt samoja meikkejä pohjaan, huulipunia sitten vaihtelen, mutta niistä lisää joku toinen kerta. Omat suosikkini kosmetiikan saralla ovat myös suhteeellisen edullisia, mistä tietysti iso plussa. 

Tilaan meikit lähes poikkeuksetta netistä, sillä se on minusta paljon helpompaa kuin lähteä etsimään oikeita purkkeja myymälästä paikan päältä. Oletteko tutustuneet NordicFeel nettikauppaan? Heillä on todella kattava valikoima niin meikkejä, hiustenhoitotuotteita, hajuvesiä sekä muuta kosmetiikaa ja todella kilpailukykyiset hinnat. Kakki omat suosikkini löytyivät heidän valikoimistaan, joten tässä neljä käytetyintä meikkiäni ja suorat linkit tuotteisiin;


bareMinerals Serum Concealer peiteaine tummille silmänalusille. Käytin aiemmin toisen merkin vastaavaa tuotetta, kunnes kokeilin bareMineralsin versiota, eikä paluuta vanhaan ollut. Silmänaluseni ovat aina tummat ja todella kuivat, joten tämä on ehkä tärkein meikkini. Peiteaineen sisältäessä hoitavaa seerumia se on ihan täydellinen, tarpeeksi kostea ja levittyy hyvin, mutta pysyy silti hyvin paikallaan. Meikki on myös todella riittoisa, eli tällä pärjää pitkään. Käytän samaa tuotetta myös muiden ihon epätasaisuuksien peittämiseen. Sävynä minulla on joko Light tai Medium.

bareMinerals Matte SPF15 Foundation. Meikkivoiteessa arvostan nopeutta ja mattamaisuutta, minkä vuoksi tämä bareMineralsin versio on ollut suosikkini vuosia, tästä en todellakaan luovu! Mineraalimeikki on todella nopea levittää ja koen se tarpeeksi kevyeksi ja luonnolliseksi, sillä en pidä paksusta meikkikerroksesta, mutta haluan kuitenkin kunnon peittävyyden, minkä tämä antaa. Käytän nimenomaan tätä mattaista versiota, jolloin puuterinkin voi jättää pois. Meikkivoiteesta löytyy useita sävyä, eli varmasti jokaisen iholle sopiva. Itse käytän sävyä Medium Beige ympäri vuoden.

Rimmel Natural Bronzer aurinkopuuteri. Todella edullinen, mutta omassa käytössäni loistava tuote! Tätä olen käyttänyt varmasti ainakin kymmenen vuotta. Kalpealla talvi-iholla käytän aurinkopuuteria poskipunan sijaan ja kesäisin sipaisen koko kasvoille. Tästä löytyy kahta sävyä, joita vaihtelen vuodenajan mukaan, talviaikaan käytössä on vaaleampi Sun Light, kesällä vaihdan tummempaan sävyyn Sun Bronze. Puuteri sisältää myös aurinkosuojan ja se on vedenkestävä, mikä on loistojuttu.

Maybelline Lash Sensational ripsiväri. Aloin käyttämään tätä ripsiväriä useampi vuosi takaperin kun luovuin ripsenpidennyksistä, enkä sen jälkeen ole muita ripsareita edes kokeillut. Usein muuten laitan ensin kerroksen tai kaksi tavallista ripsiväriä, ja päälle vielä kerroksen samaa vedenkestävänä, jos haluan että ripsari pysyy oikein kunnolla.

torstai 7. helmikuuta 2019

Kengät lastenosastolta







villakangastakki  - Zara 
poolo - The Group by Babaton
housut - Mango
aurinkolasit - Ray-Ban
lenkkarit - Nike Air Max 90 (nämä)
laukku - Balenciaga
korvakorut - COS

Kirjoitan tätä postausta ja ulkona tulee lunta taivaan täydeltä jo ties monetta päivää putkeen. Tänään on iltavuoro, joten ehdin hoitaa kotiaskareita ja bloggailla hyvin näin aamupäivästä. Vaikka tänä talvena on ollut ihanaa kun on lunta, niin kyllähän tässä jo alkaa odottaa kevättä. Tai ainakin aurinkoisia talvipäiviä pienellä pakkasella, kuten näissä kuvissa, jotka on tosin otettu jo lähes kuukausi sitten. Helmikuussa voi minusta alkaa odottaa jo kunnolla kevättä, voiton puolella kuitenkin ollaan talven suhteen!

Vähän tekisi mieli jo pukeutua keväisemmin, joten valkoiset lenkkarit ovat helppo keino freesata talvipukeutumista. Olen salaa haaveillut dad sneakereista, mutta järjen ääni on jättänyt ostamatta, sillä en tiedä kestäisikö villitys pitkään itselläni. Muistinkin klassiset Niken Air Maxit, jotka ovat aina muodissa, mutta niissä on myös jotain trendikästä. Oma kokoni löytyi vielä sopivasti lastenosastolta vähän edullisemmin, joten pari päätyi taannoin eteisen kenkähyllyyn. Muuten tässä simppelissä asussa on vanhoja useasti blogissa nähtyjä elementtejä. Talven lempivaate on ehdottomasti ollut päällä näkyvä kamelinruskea pooloneule, jonka toin mukanani Jenkeistä. Se on 100% alpakanvillaa ja tehty Perussa, niin lämmin ja pehmeä.

Linkit mainoslinkkejä.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Se täydellinen leopardimekko

Postaus toteutettu yhteistyössä Lindexin kanssa. Sisältää mainoslinkkejä.







koko asu Lindex:

Etsin jo loppukesästä sitä täydellistä leopardimekkoa - hyvin laskeutuva materiaali, ei liian lyhyt, juuri oikeansävyinen printti ja pitkillä hihoilla, jotta sitä voisi käyttää ympäri vuoden. Sattumalta kierrellessäni Lindexillä hetkinen sitten, sattui silmiini juuri etsimäni kaltainen mekko uudesta kevään mallistosta, eikun sovituskopin kautta kassalle, kun lompakosta löytyi sopivasti saamani lahjakortti myymälään. Mekon malli on toimiva paitamekko ja sitä voi käyttää vyön kanssa tai ilman. Mekot ovat itselleni niitä luottovaatteita, joissa on mukava olla sekä ne sopivat moneen tilanteeseen. En malta odottaa, että tätä uutukaista pääsee käyttämään tennareiden ja nahkatakin kanssa, mutta otin nyt varaslähdön ja yhdistin sen sukkahousuihin ja tekoturkkiin tuonne lumikinosten keskelle.

Mekko on materiaaliltaan viskoosia, joka on yksi lempimateriaalini. Se tuntuu olevan monille edelleen jostain syystä tuntemattomampi vaatteissa. Viskoosi on luonnonkuitu, mutta muuneltuna versiona, se on nimittäin tehty puusta. Itse tykkään viskoosista materiaalina, koska se on kevyttä ja laskeutuu kauniisti. Viskoosi kannattaa pestä koneessa viileässä, pienellä linkouksella ja ripustaa henkarille kuivumaan. Materiaali on hyvä silittää kosteana, sillä kankaalle on ominaista mennä pesussa kasaan, jolloin monesti luullaan että vaate on kutistunut, mutta kangas palautuu mittoihinsa silittäessä. Minulla on ollut jo reilun vuoden ajan vaatehöyrystin, joka on täydellinen väline varsinkin viskoosista tehtyjen mekkojen silittämiseen. Viskoosi ei siis ole kovinkaan hankala hoidettava ollenkaan, mutta sitäkin miellyttävämpi käytössä.

Samalla reissulla kiersin myös Lindexin asusteosaston läpi ja löysin mustan samettihiusdonitsin, joka antaa helposti potkua perus ponnarille. Lisäksi ostin nämä kissamaiset aurinkolasit, jotka odottelevat vielä aurinkoisia päiviä. Asusteilla saakin helposti ja edullisesti päivitettyä ilmettä. Donitseja löytyy muuten monessa sävyssä ja esimerkiksi veikeinä pallokuviollisina. Muistan miten vuosi sitten sain Insta storiessani täystyrmäyksen hiusdonitseille, onko mielenne vuoden aikana muuttunut? Entä mitä mieltä olette leosta näin isossa pinnassa?

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Miniloma Tallinnassa



Vietettiin loppuviikolla, torstaista lauantaihin minilomaa Tallinnassa. Ajattelin, että olisi kiva mennä jonnekin lähelle muutaman päivän lomalle, joten kohteeksi valikoitui helppo ja aina ihana Tallinna. Hankin reissun jo useampi kuukausi sitten joululahjaksi avomielleni ja vähän itsellenikin. Alunperin meillä oli muuten tarkoitus lähteä viikkoa aiemmin, mutta laivaan sattui juuri niille päiville huolto, joten loma siirtyi viikolla. Parin yön visiitillä ehtii melko kivasti kierrellä kaupunkia, ja kävimmekin useammassa meille uudessa kohteessa, usein kun tulee varsinkin päiväreissulla käytyä vain ne samat paikat läpi. Toisaalta tykkään kaupungissa juuri siitä, että se on niin tuttu. Päätin etten stressaa valokuvaamisesta yhtään tällä reissulla, joten nappasin kuvia lähinnä puhelimella. Tältä näyttää kahden yön visiitti puhelimen läpi;


Hotelliksi valitsin tutun ja turvallisen Virun. Tiedän, että kyseinen hotelli jakaa varmasti mielipiteet sen ollessa juuri suomalaisten suosiossa, ja kyllähän siellä tälläkin kertaa oli muutama rymyryhmä, jotka eivät tosin meitä häirinneet laisinkaan. Tykkään varsinkin hotellin keskeisestä sijainnista ja olemme myös aina saaneet huoneen hyvällä näköalalla. Kuvassa maisema hotellihuoneemme ikkunasta käsin.


Tulopäivänä torstaina pyörimme lähinnä vanhassakaupungissa ja hotellin lähettyvillä, sillä aikainen aamuherätys vähän verotti. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen harmaine taivaineen, eikä kaupungissa juurikaan tehdä lumitöitä, joten melkoista rämpimistä loskaisilla kaduilla oli kulkeminen. Vanhakaupunki on silti aina ihana, enkä koskaan kyllästy pastellitaloihin ja mitä upeimpien ovien bongailuun.


Kiersin myös heti lempiliikkeeni kaupungissa läpi, kuten Rotermannilla sijaitsevat  Bershkan, Pull&Bearin, Stradivariuksen sekä Reeden. Ostin Stradivariuksesta jo etukäteen nettisivuilta katselemani mekon, joka pääsikin samantien käyttöön, kun suunnattiin illalliselle. Mekko piristikin hyvin reissussa rähjääntynyttä olemusta. Syömään menimme jo aiemmilla reissuilla hyväksi todettuun Italialaiseen ravintolaan Amalfiin (Vana-Viru 13). Tilasin pastaa, joka sisältää erilaisia mereneläviä.


Perjantaina oli koko päivä aikaa tutkia Tallinnaa ja lähdimmekin heti aamupalan jälkeen liikkeelle. Vaikka olemme matkustaneet Tallinnaan vuosikaudet ja useamman kerran vuodessa, emme olleet aiemmin käyneet parhaalla näköalapaikalla Toompean kukkulalla, josta avautuu laaja näkymä vanhankaupungin ylle. Paikka tai tarkemmin sanottuna Kohtuotsan näköalapaikka on myös luultavasti se suosituin kuvauskohde kaupungissa, nimittäin tuolta pinkiltä seinältä tuskin on voinut kukaan esimerkiksi Instagramissa välttyä. Mikäli paikka on vielä näkemättä, löytyy se osoitteesta Kohtu 12.


Täysin sattumalta päädyimme toisellekin näköalapaikalle Patkulin näköalatasenteelle, josta aukesi näkymä kaupunginmuurille, torille ja satamaan. Tämän käymisen arvoisen paikan löytää osoitteesta Rahukohtu.


Olin löytänyt jo kotoa käsin Tallinnan kohteita tutkiessani mielenkiintoiselta kuulostavan kahvilan nimeltä Vahvlihaldjad, joka on tunnettu vaaleanpunaisesta sisustuksesta ja upeista kuppikakuistaan. Kahvila sijaitsee Palti Jaaman eli rautatieasemantorilla (Kopli 1). Olin kuullut parisen vuotta sitten remontin läpikäyneestä torista aiemmin, muttemme sielläkään lyhyimmillä visiiteillä olleet ehtineet käydä, joten nyt olikin hyvin aikaa kävellä paikalle. Torilla käynti oli oikein kiva kokemus ja samalla näki Tallinnaa vähän eri kulmasta. Itse kahvila oli melkoinen pettymys, sillä heillä ei ollut kahvia ollenkaan! Kuppikakut olivat kyllä kauniin näköisiä eikä maussakaan tosiaankaan valittamista, mutta kyllä kahvilasta kuuluisi ihan kahviakin saada. Onneksi olin napannut aiemmin päivällä toisesta paikasta kahvin mukaan, joten kahvikiintiö ei jäänyt ihan minimiin. 


Pakko vinkata yhdestä parhaimmista pizzoista, jonka olen syönyt (ja pizzaa olen syönyt paljon ;). Perjantaina etsittiin pizzeriaa ja tutkin vaihtoehtoja etukäteen netistä hotellilta käsin. Päädyimme Pizzanaut nimiseen ravintolaan, jonka olin itse asiassa pistänyt aiemminkin merkille ohi kävellessä Rotermannilla. Ravintola yllätti todella positiviisesti niin palvelua kuin ruokaa myöten. Valitsin pizzan, joka sisälsi kanaa, aurajuustoa ja päärynää, täydellinen yhdistelmä! Pizzanautin löydätte osoitteesta Roseni 13. Tänne palaamme varmasti!


Vanhankaupungin alussa olevat kukkamyymälät jaksavat ihastuttaa aina ohi kävellessä. Talviaikaan valikoima on tottakai paljon suppeampi, ja kukkia on tietysti saatavilla vähän kauden mukaan. Tällä kertaa tulppaanitarjonta oli parhaimmillaan.


Lauantaina meillä oli vielä hyvin aikaa kierrellä kaupungilla ennen laivan lähtöä kotiinpäin. Tallinnan arkkitehtuuri on ihastuttavaa, enkä koskaan kyllästy kulkemaan jo monen monta kertaa nähtyjä vanhankaupungin kujia. Lisäksi piipahdimme Solaris ostoskeskuksessa (Estonia puiestee 9), jossa emme olleet muuten aiemmin käyneetkään. Kyseinen ostoskeskus oli selkeästi enemmän paikallisten suosiossa, kun taas kaikkien tuntema Viru Keskus on enemmän turistien shoppailukohde. Solariksessa kävimme syömässä vähän tylsästi Vapianossa, kun emme viitsineet käyttää ajatusta ravintolan etsimiseen. Tein samalla huomion, että paikalliset tulivat perheineen isommallakin porukalla samaiseen ravintolaan syömään ja että siellä oli Suomen hintoja jonkun euron edullisempaa.


Päiväkahvit joimme ennen kotiin lähtöä vanhassakaupungissa Reval Cafessa, joita löytyy kaupungista useampi, kun ensimmäinen vaihtoehtomme Rukis (Viru 11) oli tupaten täynnä porukkaa. Tunnelmallisia kahviloita Tallinnasta kyllä löytyy, joten vaihtoehtoja olisi useampikin, enemmänkin tulee valinnanvaikeus minne menisi, joten usein tulee suunnattua sinne tuttuun ja turvalliseen. 

Aina ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas saadakseen vaihtelua ja tunteakseen olevansa lomalla. Tallinnaan tuleekin varmasti palattua taas piakkoin, viimeistään kesällä.