Talviasuni keski-ikä

Remontin keskellä viimeistään on huomannut, miten paljon tavaraa sitä loppupeleissä omistaa, varsinkin vaatteita, kenkiä ja asusteita. Vaikken koekaan nykyään olevani mikään himoshoppailija ja karsin myös vaatteita säännöllisesti surutta pois, niin kummasti sitä tavaraa vain on nurkissa. Yksi selittävä tekijä on, että kun ostan vaatteen tai asusteen, se useimmiten on käytössäni vuosia, mikäli päälle vain mahtuu. Tästä sainkin aiheen tälle postaukselle. Muutaman viikon takainen, pakkaspäiväksi Porvooseen pukemani asu on loistava esimerkki omasta garderobistani. Tänään päätin esitellä asun kappaleet tarkemmin, saatatte yllättyä, joidenkin tuotteiden käyttöiästä.

COS kashmir-kaulaliina 2015

Keskiharmaa kaulaliina on ajaton, eikä siitä päällepäin sen käyttöikää osaisi sanoa, sillä kyseinen on edelleen lähes uuden veroinen, huolimatta sen huolimattomasta käytöstä vuosien aikana. Kashmir materiaalina on ylellinen, mutta yllättävän kestävä ja helppohoitoinen. Olen esimerkiksi pessyt huivin useat kerrat ihan pesukoneessa villanpesuohjelmalla. Ostin muuten tuolloin myös kaulaliinan sopivan pipon, mutta se ei ole malliltaan enää ihan tätä päivää, mutta sekin minulta löytyy edelleen jostain jemmasta. Kaulaliinan ikä 11 vuotta. 

Lindex nahkarukkaset 2016

Uskomatonta että nahkarukkaset ovat edelleen käyttökelpoiset, eikä niissä ole repsottavia vuoria tai kuluneita peukaloita, sen verran paljon niitä on vuosien varrella käytetty. Olen tykännyt hurjasti astetta sirommista rukkasista, ovat lämpimät sekä mielestäni kivan näköiset talviasuissa. Kyseiset ovat yksi kaikkien aikojen paras ketjuliikehankinta. Rukkasten ikä 10 vuotta.

&Other Stories villahousut 2019

Ostin samoja ribattuja housuja aikoinaan kahdet samanlaiset, sillä ylipäätään alaosia on hankala löytää. Käytän näitä villahousuja talvipakkasilla, malli on aika kapea punttinen, mutta pidän näistä edelleen silti. Harmi vain molemmat housut olivat haaroista niin kuluneet, että meinasin niistä jo luopua, kunnes keksin antaa housuille edes vähän lisäaikaa ja paikkasin haarukset. Ostin kangaskaupasta mustaa trikoota ja ompelutunneilla sain opettajalta ohjeet housujen paikkaamiseen. Mustassa värissä paikat eivät juuri näy ja housuille saatiin ainakin jonkun verran lisää käyttöaikaa. Housujen ikä 7 vuotta. 

&Other Stories villakangastakki 2019

Blogissakin lukemattoman monta kertaa nähty lempitalvitakkini palvelee kahdeksatta talvea. Takissa parasta on se, että vaatekoon vaihtelusta huolimatta takki on aina hyvän kokoinen. Voitteko kuvitella, että kokolapissa lukee 34? Olen nykyisin kokoa 38-42. Alle mahtuu edelleen paksumpaa paitaa ja takki on 100% villamateriaalin vuoksi lämmin myös kovilla pakkasilla. Takki on täydellinen sävyltään, sopii oikeastaan ihan kaiken vaatekaapistani löytävän kanssa. Pelkään kun tulee päivä, että takki on puhkikulutettu. Hauska muuten, kun tässä postauksessa päällä sama takki juuri sen ostettuani, samassa Porvoon lokaatiossa kuvattuna, muu ei ole muuttunut kuin Porvoon kaupungintalon ulkoasu. Takin ikä 7 vuotta.

Vagabond nilkkurit 2023 

Suosikki talvikenkäni sekä ja Uggien lisäksi ainoat lämpimät kengät tavikauteen. Juuri simppelin ulkonäön, lämpimän vuoren ia pitävien pohjien ansiosta kengät ovat kovassa käytössä talviaikaan. Kengät eivät koskaan ole itselläni ikuiset, sillä ne ovat käyttötavaraa, joissa kuljen kilometrikaupalla sekä joutuvat erilaisten sääolosuhteiden armoille. Muutaman kerran on esimerkiksi tämän tyyppisistä nilkkureista pohja katkennut keskeltä, kun varsinkin katuhikka raastaa kenkiä kuin hiekkapaperi. Nämä Vagabondin versiot ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hyvinä. Kenkien ikä 3 vuotta. 

Neulottu pipo 2023

En ole enää vuosiin ostanut valmiina paksumpia pipoja, kun niitä on kiva neuloa itse. Keskiharmaan version muistan neuloneeni, kun olin saanut juuri jouluna lahjaksi neulekirjan ja lahjakortin lankakauppaan, jolla ostin useammat pipolangat. Pipon ikä 3 vuotta. 

Neulottu palmikko villapaita 2024

Villapaita on myös omaa käsialaa ja omasta päästä ilman ohjetta tehty. Paidasta tuli vähän isompi kuin tarkoitus oli, kun palmikot laajenivat paidan pestessä. Aloittelijana en tällaista ottanut huomioon, mutta mieluummin liian iso kuin pieni. Neuloin tuolloin hameen ja palmikkopuseron setin, johon löysin lankoja alennusmyynnistä. Ribatussa hameessa ja palmikoidussa puserossa oli melkoinen homma, mutta ajattomat mallit menevät käytössäni vuosia eteenpäin. Neuleen ikä 2 vuotta.

A.Kjærbede aurinkolasit 2025

Viime keväänä löysin uuden lempibrändini aurinkolasien suhteen, kun törmäsin Tallinnaan matkatessa, laivalla sattumalta tanskalaisen A.Kjærbeden pokiin. Brändi on yllättänyt hinta-laatusuhteellaan, sillä laatu on kuin kalliimpienkin merkkien aurinkolaseissa, mutta hinnoittelu ketjuliikkeiden tasoa. Aurinkolasien  ikä 1 vuotta.

Yuzefin laukku 2026 

Nimensä mukaisesti pretzelin mallista inspiraation saanut laukku on noussut alkuvuoden käytetyimmäksi. Tosin niin minulle käy aina uusien laukkujen kanssa, sillä tämä kaunokainen on ollut minulla vasta noin kuukauden. Kyseinen on kooltaan täydellinen arkeeni ja onkin kulkenut mukanani harvasen päivä. Malli on sopivan mielenkiintoinen, mutta kuitenkin yksinkertainen samaan aikaan. Laukun ikä 0 vuotta.

Tämän talvipäivän asuni keski-ikä on 4,8 vuotta. Minusta aika hyvä ikä jo, vaikka osa asun kappaleista on uudempia hankintoja. Omaa tyyliäni kuvaa hyvin kestävät materiaalit, ajattomat vaatteet, itse tekeminen ja asusteiden suuri merkitys pukeutumisessa.

Helmikuinen asu

Viime viikkoina minulla on ollut totaalisesti inspiraatio hukassa esimerkiksi pukeutumisen kanssa tai oikeastaan kaiken luovuuden kanssa. Tämä ei ole tyylistäni, mutta tiedän miten tilanne helpottaa, kunhan arkielämä tasoittuu esimerkiksi taloyhtiön remontin suhteen ja saa aikaa ajatteluun. Tavarat ovat sekaisin asunnossa, kun eteinen täytyy pitää tyhjänä pari kuukautta. Karsin jo talvitakkeja ja monta kenkäparia pois vieden niitä varastoon, joten lopputalven garderobi on astetta suppeampi. Onneksi vaatekaappini sisältää helposti yhdisteltäviä kappaleita, joten talvisia asuja saa koottua vähemmilläkin vaatteilla.

balaclava - neulottu (2024) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025) 

takki - Veta (2025) 

housut - WasabiConcept (2025 saatu) 

kengät - UGG (2023) 

laukku - Ganni (2025) 

kashmir-käsineet -  Portolano (2019) 

Helmikuu on yksi lempikuukauteni. Lunta on vielä paljon, mutta aurinko sulattaa jo räystäitä. Päivä on pidentynyt ihan hurjasti. Vielä saa kuitenkin nauttia talvesta, mutta takaraivossa tietää jo kevään pian saapuvan. Täytyykin ottaa vapaapäivinä ilo irti upeista talvipäivistä, kuten eilen sunnuntaina, kun kävimme kävelyllä ja kahvilla. Muuten oli upea ilma, mutta tuuli jäätävästi, joka pöllytti hienoa lunta talojen katoilta kuin pyörremyrsky. 

Tässäpä näytille ihan vain puhelimella napattu talvinen asu eiliseltä. Tykkään kovasti maisemaan sointuvista vaaleista asuista talvisin, eikä minua esimerkiksi kokomustassa nähdä siviilissä juuri koskaan. Tallinnasta elokuussa ostettu ruututakki on ollut niin kiva käytössä, freesi sävyltään ja ruutukuosi on kivaa vaihtelua muuten yksiväristen vaatteideni rinnalla. Pitkästä aikaa myös UGGit jalassa, mutta pakko sanoa, etteivät ne ole parhaat talvikengät, sillä ovat vähän tönköt kävellä ja liukkaatkin, vaikka lämpimät ja pehmeän tuntuiset jalassa. Ensi talveksi suunnitteilla onkin ostaa saman sävyiset kunnolliset talvikengät, tälle kaudelle en enää viitsi hankkia, kun talvea ei ole kuitenkaan enää niin montaa viikkoa jäljellä. 

Balaclavat ovat muuten loistavia kevät-talveen, pitävät tukan kuosissa kovassa tuulessa ja sopivat kivasti aurinkolasien pariksi. Kypärämyssyn sävyyn täydellisesti sointuvat kashmir-käsineet ovat tuliainen New Yorkista jo useamman vuoden takaa. Haaveilenkin taas kovasti Amerikkaan matkustamisesta, muttei ainakaan tänä vuonna reissu rapakon taakse ole realistinen. 

Pakkaspäivänä Porvoossa

Vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa Porvoon Valot tapahtumassa. Päätin tuolloin, että jos vain aikataulut antavat periksi, siitä tulee vuosittainen perinne. Uuden kalenterin ostettuani, olinkin hyvissä ajoin merkannut kivoja tapahtumia vuoden alkupuolelle muistiin, kuten tämän Porvoonkin. Onneksi aikataulut osuivat yksiin ja pääsin menneenä lauantaina käymään Porvoossa. Sain vielä miehen kaveriksi ja Porvoo itsessäänhän on tunnelmallinen ihan kaikkina vuodenaikoina. 

Päivälle sattui ihana auringonpaiste ja aika rapsakka pakkanen. Kuten olen sanonut, pidän pakkasesta eikä minusta tunnu liian kylmälle ulkona juuri koskaan. Talvi on pukeutumiskysymys, kun vuorautuu villaan, niin pysyy lämpimänä. Oman makuuni niitä täydellisiä pakkaspäiviä ovat juuri nämä, kun aurinko paistaa, ei tuule ja mittari on siinä viidentoista pakkasasteen tuntumassa.

Saavuimme kaupunkiin puolenpäivän maissa, joten suuntasimme heti lounaalle. Minulla on muutama oma lempiravintola vanhassa kaupungissa, mutta tällä kertaa päätimme kokeilla jotain muuta ravintolaa. Monesti olin ohimennen huomannut torin lähellä sijaitsevan Via Armonian, joten tällä kertaa askeleemme veivät sinne. Eikä tarvinnut pettyä, tykkäsimme molemmat pizzoista kovasti ja uusi suosikki löytyi. Tänne palaamme varmasti, sillä listalle jäi useampi kokeilemisen arvoinen yhdistelmä.

Saavuimme tosiaan Porvooseen hyvissä ajoin, vaikka itse valotapahtuma starttasi vasta kuudelta illalla. Halusimme kuitenkin tunnelmoida kaupungissa muutenkin. Kokemuksella tiedän, että myöhemmin päivästä kaupungissa on porukkaa ruuhkaksi asti, joten on kiva kävellä muun muassa vanhassa kaupungissa aamupäivästä rauhassa. Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja joen vartta useamman kerran, sanoinko jo että sää oli täydellinen ulkona kävelyyn?

Viimeksi kun kävimme Porvoossa marraskuun lopussa, oli vanhankaupungin joen ylittävä silta vielä remontissa. Lopulta silta valmistui puoli vuotta etuajassa, sillä se saatiin valmiiksi jo joulukuun puolella. Pääsimmekin kävelemään uudella sillalla, joka sopi kauniisti postikorttimaisemaan. 

Porukkaa oli lähtenyt sankoin joukoin nauttimaan kauniista lauantai-päivästä, kun monet kävelivät pitkin jäätynyttä Porvoon jokea. Kävelijöiden lisäksi jäällä näkyi niin pyöräilijää, moottoripyörällä taiteilevaa kuin useampia moottorikelkkoja. Itse en jäälle uskalla, vaikka olisi kuinka kova pakkanen, sillä pinta-alaa kävelyyn löytyy ihan maankamaraltakin tarpeeksi ja minulla on tarpeeksi korkea itsesuojeluvaisto.

Aiemmin viikolla olleen J. L. Runebergin päivän kunniaksi olimme jo kotona puhuneet, että suuntaamme kahvilaan, josta löytyy niin Runebergintorttuja kuin laskiaispullia. Kylmä sää vaati tietysti myös kaakaota. Omaan makuuni parhaat kaakaot ja pullat saa kahvila Fannysta vanhankaupungin sydämestä, mutta taas kerran sinne mennessä oli kahvila tupaten täynnä, kuten viime kerrallakin. Onneksi lähes naapurista löytyy kahvila Helmi, josta saimme pöydän, vaikka täyttä oli sielläkin. Kerran talvessa pitää laskiaispulla syödä, vaikka totta puhuen en ole mikään kova pullan ystävä ja jopa kaduin, etten tilannut jotain vitriinin herkullista kakuista. 

Tein sattumalta vanhankaupungin pikkuputiikista ihanan löydön, kun bongasin tuon ruskean hupullisen tikkitakin ohi kävellessä. Ikuisuusostolistallani on ollut vuosia tikkitakki, jossa olisi huppu, mutta ole säännöllisesti sellaista etsinyt. Vanille Home -liikkeeseen sisään astuessa löysin alerekiltä yhden takin, tuon ulkona olleen liian pienen lisäksi, joka olikin juuri minulle hyvä. Takin ollessa vielä alennettuna puoleen, ei tarvinnut pitkään miettiä ja nappasin takin itselleni. Tiedän että takille tulee minulla hurjasti käyttöä niin töihin mennessä kuin muutenkin, se on rento mutta siisti kaupungillekin. 

Viihdyimme Porvoossa kävellen tunteja ja olen monesti sanonutkin, miten suosikkipuuhaani on kävellä eri maisemissa. Vanhankaupungin kadut olivat paikoittain todella liukkaita, mutta onneksi kokemuksella tiesin, miten kannattaa laittaa hyvät, pitäväpohjaiset kengät jalkaan, esimerkiksi Uggeilla en uskalla Porvooseen lähteä. Lumi tekee kyllä niin kauniisti tunnelmaa talvella ja helmikuu onkin yksi lempikuukauteni nykyään. 

Yksi suosikkimme on joen varrella sijaitseva Porvoon Paahtimo, jossa on kiva istua lasitetulla terassilla käytännössä joen päällä kesät talvet. Lämpölamput ja kuuma kaakao lämmittivät. Tilasin myös välipalaksi palan lohipiirakkaa, sillä lounaasta oli kulunut jo monta tuntia ja olimme kaupungissa myöhään iltaan asti. 

On aina ihanaa huomata, miten helmikuussa päivä on pidentynyt selväsi. Tästäkin syystä pidän helmikuusta kovasti. Vielä on talvi kauneimmillaan, muttei ole enää jatkuvasti pilkkopimeää. Helmikuussa alkaa olla jo toivoa keväästä, vaikken varsinaisesti kevättä vielä kaipaakaan. Nautitaan nyt tästä lopputalvesta ja eletään hetkessä!

Kuuden maissa alkoivat Porvoon valojen kohteet syttyä ja kiersimmekin kaikki teokset läpi. Samalla näki vähän uusia lokaatioita Porvoosta, emme olleet esimerkiksi aiemmin käyneet Runebergin talolla, jonka pihapiiristä löytyi upeat väriä vaihtavat leningit. Lisalleni pääsikin talossa sijaitseva Runebergin museossa käynti, joka täytyy toteuttaa ensi kerralla. Muutenkin Porvoossa oli niin kaunista pimeälläkin, katsokaa nyt noita jäälyhtyjäkin.

Pakkaskelien luottovaatteita

Mittari näyttää kymmenen astetta pakkasta, muttei tuule. Lunta satelee hiljalleen alas, muttei sellaista inhottavaa märkää vaan kauniita lumihiutaleita, jotka eivät kastele vaatteita. Ihan täydellinen talvisää kerta kaikkiaan. Päivä on pidentynyt selvästi, neljän jälkeenkin on vielä valoisaa. Kevättä kohden mennään, mutta vielä on talvi parhaimmillaan. Ihana että saimme lunta tähän talveen vihdoinkin, vaikka alkutalvesta viime vuoden puolelta ei siltä näyttänytkään. 

villakangastakki - &Other Stories (2019) 

alla villamekko - Samsoe samsoe (2021) 

pipo - neulottu (2021) 

nahkarukkaset - Lindex (2016) 

nilkkurit - Vagabond (2024) 

laukku - Yuzefi (2026) 

Pakkaset ovat viime päivinä paukkuneet toisinaan pitkälti yli viidentoista asteenkin, mutten ole palellut kertaakaan. Talvella ei ole pakko vuorautua untuvatakkiin, itse en edes sellaista enää omista. Paksut untuvatakit jäivät pitämättä, sillä harvoin on niin kylmä, että tämä kuumakalle täällä etelässä palelisi. Minulla onkin muutamia luottovaatteita ja asusteita pakkaspäiviin, kun tulee vietettyä aikaa enemmän ulkona. 

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas, tärkeintä talvipukeutumisessa ovat hyvät luonnonmateriaalit ja väljät vaatteet lämmittävät enemmän kuin ihon myötäiset. Esimerkiksi vuosia vanha &Other Storiesin takki on 100% villaa ja on yksi lämpimin talvitakkini, siihen turvaudun myös kovimmilla pakkasilla. Kun takin alle pukee lisäksi villaa, kuten minä villamekon, ei tarvitse palella. 

 

Yksi parhain hankinta talvikeleihin on ollut muutama vuosi sitten ostamani Vagabondin talvinilkkurit, jotka näyttävät ulkoa tavallisille nahkanilkkureille, mutta niissä on sisällä lämmin karvavuori, ole lisännyt kenkiin vielä lampaankarvapohjalliset. Kengät ovat kauniin simppelit, hyvät jalassa ja pitävät pohjat ovat turvalliset liukkailla kaduilla. 

 

Päätäni en halua pakkasella palelluttaa, joten onneksi tykkään neuloa pipoja ja niitä myös käyttää. Talvella voi myös huoletta venyttää kampaajalla käyntiä, joten sekin hyvä puoli erilaisissa päähineissä. Kuvien palmikkopipon olen neulonut jo viisi vuotta sitten. Muutekin asussa on vanhempia hankintoja kaikki laukkua lukuun ottamatta. Ilahdun aina kun huomaan, miten samat vaatteet ja asusteet toimivat vuodesta toiseen käytössäni. 

Vaalea talviasu ja viikon puheenaihe

Kuten monesti sanottu, pidän talvesta, eikä se ole tuntunut vielä yhtään pitkälle. En valita pakkasesta, päinvastoin, mutta kesähelteillä tuskastelen, joten en haaveile niistä tippakaan tässä tammikuun loppupuolella. Minusta talvipukeutuminen on ihan parasta, villapaidat, pipot, villakangastakit, sellainen ihana helppous ja mukavuus on kovasti mieleeni. Tykkään esimerkiksi talvella hurjasti tällaisista vaaleista talviasuista. Tallinnasta loppukesästä ostettu ruututakki on ihana lisä talvigarderobiin. Pidän takissa ihan kaikesta, sävystä, villamateriaalista, mallista ja vähän lyhyemmästä pituudesta. Takki on myös silmääni ajaton, sillä teen vaate- ja asustehankinnat sillä ajatuksella, että ne ovat minulla pitkään. 

pipo - neulottu (2025) 

takki - Veta (2025) 

laukku - Chloé (2019) 

saappaat - Pavement (2022) 

käsineet - &Other Stories (2022) 

Talviasuista talven yllättäjään ja viikkoni kovimpaan puheenaiheeseen, nimittäin siihen kun näin ilveksen! Olin lukenut paikallislehdestä, miten ilves on nähty kotikulmillani, kaupungin keskustassa, ja miehelle jopa sanonut, voi kunpa minäkin näkisin sen. Voin kertoa, että melkein peruin puheeni kun tämä tapahtuikin. 

Eräänä iltana kuluneella viikolla kävelin yhdeksän jälkeen töistä kotiin, kauempaa jo näin, miten kissa ylitti tien. Pian näin ison kissan kävelytieni vastapäätä, eli aivan lähellä itseäni, pysähdyin katomaan, että kettuko se on, sillä oli paljon isompi kuin kissa. Ketun olen nimitäin nähnyt lukemattomia kertoja esimerkiksi taloyhtiömme takapihalla lepäilemässä. Yllätys olikin suuri, kun ilves tuijotti minua lähietäisyydellä muutaman metrin päässä, eikä se tuntunut minusta välittävän tippaakaan. Itse tosin säikähdin todella ja lähdin nopeasti kohti kotia, katsoen miten ilves lähti kävelemään leppoisasi perässäni. Itselläni askele piteni ja kulman taakse kääntyessä, tuli joku tuntematon nainen vastaan. Hänelle tohkeissani selitin, miten tuolla on ilves. Nainen rauhallisesti vastasi, näkevänsä samaisen kissan harvasen ilta tullessaan töistä kotiin, ilves ei kuulemma välitä autoista saati ihmisistä. Säikähdyksestä selvittyäni sainkin jotain mitä muistella ja mikä parasta, puheenaiheen naapureiden ja tuttujen kanssa. 

Talvitakki on koko asu

Kuten vuoden ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, täällä eletään uudenlaista arkea töineen, ja jatkuvan uuden opettelun lisäksi taloyhtiön putkiremontti ei ainakaan helpota elämää. Vaikka vielä ei olekaan varsinaisesti omassa asunnossa sen suurempia tehtykään, on esimerkiksi eteisen joutunut tyhjentämään ja poraaminen rappukäytävässä alkaa tietysti aikaisin aamuisin, joka ei ole kivaa kuunneltavaa. Hieman jo hirvittää, ensi kuussa kunnolla asunnossa koittava remontti, miten arjen saa yhdistettyä siihen vuorotöineen. 

takki - Stylein (2022) 

pipo & kaulaliina - neulotut (2025) 

nilkkurit - Vagabond (2024) 

laukku - Yuzefi (2026) 

Ompeluharrastus myös jatkui joululoman jälkeen ja vaikka se on yksi elämän henkireikä, on alkanut tuntua, että juuri nyt on liikaa meneillään. Minkä vuoksi jo hetken pohdinkin, olisiko blogi aika laittaa pienelle tauolle tämän kaiken keskellä. Toisaalta remontti on puolen vuoden rupeama, ompelut eivät kestä kuin maaliskuun puoliväliin ja työnkin oppii tekemällä, joten en halua kuitenkaan blogiharrastuksesta luopua, vaikka postaustahti olisikin hieman hitaampi.

Luulen, että esimerkiksi asujen kuvaamisessa voi olla haasteita helmikuusta eteenpäin, kun kaikkia takkeja ei esimerkiksi voi pitää eteisen naulakossa esillä. Oma talvipukeutumiseni kulmakivihän on nimenomaan takit ja talviasusteet. Toisaalta vähemmälläkin vaatteella pärjää mainiosti ja onneksi töissä on työasu, joten siitä ei tarvitse stressata, paitsi pyykin pesemisestä remontin keskellä. Sanoinko jo, miten putkiremontti määrittää aika lailla elämää tällä hetkellä?

Takeista puheen ollen, talvella takki on oikeastaan koko asu. Tykkään kovasti tästä useamman vuoden takaa olevasta Styleinin takista. Takki on todella väljä malliltaan ja kivan erilainen kuin muuta villakangastakkini. Yhdistin takkiin tummanruskean pipon ja kaulaliinan, jotka neuloin vielä viime vuoden lopulla, nyt on neulominen taas tauolla, kunnes innostun uudelleen ajan salliessa.