Toompean mäellä ja uusi suosikkikahvila Tête-à-tête

Ensimmäinen Tallinnan matkapäivä elokuun lopussa alkoi kirjaimellisesti korkealla, kun kipusimme alkuillasta vanhassa kaupungissa Toompean mäelle. Täällä haluan käydä joka reissu, kesät talvet. Mäellä on useampi näköalatasanne, joista näkymä vanhaan kaupunkiin on näkemisen arvoinen. En koskaan kyllästy katselemaan punaisia kattoja ja kirkkojen torneja.

Ennen näköalojen ihailua suuntasimme kuitenkin kahville. Olimme syöneet aiemmin lounaan jo laivalla, mutta tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo nälkä. Minusta on ihan parasta löytää Tallinnasta uusia kahviloita ja ravintoloita. Kerrankin Instagramista oli ollut hyötyä, kun bongasin sitä kautta käytännössä Kohtuotsan näköalatasannetta vastapäätä majailevan uuden kahvilan, jonka kirjasin jo kotoa käsin käymisen arvoinen listalleni. Tête-à-tête (Toom-Rüütli tn 3-5) on todellakin uuden karhea, sillä se aukesi heinäkuussa. Meillä meinasi alkuillasta tosin tulla vähän kiire, että ehdimme paikan päälle, kun kahvila sulkeutui kuudelta ja olimme paikalla siinä puolen maissa.

Tallinnassa usein kahvilat ja ravintolat ovat ulkopäin todella huomaamattomia, mikäli en olisi tätä paikkaa kotoa käsin tutkinut, en varmasti olisi osannut astua sisään persikkaisen rakennuksen ovesta. Ulkoasu muuten yllättää, sillä sisältä kahvila on täysin remontoitu moderniksi, sisustuksessa ei ollut mitään liikaa vaan se oli todella selkeä. Tilasimme paikan nimikkoannokset eli galettet, minä lohella ja mies kinkulla ja sienillä. Tykkäsimme ihan hurjasti, emmekä vastaavia olleet aiemmin maistaneetkaan, kuin suolainen lettu, mutta rapea. Mies kehui kovasti myös kahvia, joten uusi Tallinnan suosikki kahvila listalleni on löytynyt.

Kahvilasta siirryimme sulavasti käytännössä sitä vastapäätä olevalle Kohtuotsan näköalatasanteelle, joka on luultavasti Toompean mäen näköalapaikoista se tunnetuin. Seisoin täällä hetken vain katsomassa maisemia, kun paikalle lentää tuttu lokki. Tämän poseeraajan bongaat hyvin todennäköisesti täältä mihin aikaan vuodesta tahansa. Paikalla oli muutama muukin maisemia katsomassa ja valokuvaamassa, meno oli kovinkin kansainvälistä.

Toompean mäellä on kiva kävellä muutenkin, kadut ovat usein hiljaisempia kuin muualla vanhassa kaupungissa, tosin usein vastaan tulee isompia turistiryhmiä oppaineen. Pikkuiset kujat yllättävät, vaikka olen käynyt täällä vuosikausia ja aina kymmeniä ja kymmeniä kertoja, löydän aina jonkun uuden spotin.

Toinen suosikkipaikkani näköalojen ihailuun on Patkulin näköalatasanne, jossa on eri suuntaan näkymä vanhaan kaupunkiin. Olen niin monesti kirjoitellut näköalatasanteista, että nämä alkavat olla jo varmaan siellä ruudun takaakin tuttuja. Mainittakoon taas, miten minusta on parasta nähdä samat postikorttimaisemat eri vuodenaikaan. Puiden värit ja valo vaihtelee, tehden näkymästä tavallaan aina kuitenkin erinäköisen. 

Lue myös:

Miksi aina vain Tallinnaan?

Toompean mäki ja näköalatasanteet

Vinkkejä Tallinnaan