Tiesitkö tämän paikan Tallinnassa

Menneenä kesänä saimme ilokseni viettää Tallinnassa useamman hotelliyön, kun ensin vietimme siellä toukokuussa kuusi päivää ja elokuussa viisi. Kuten tiedätte, tykkään matkustaa Tallinnaan ympäri vuoden ja kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa. Minulla onkin useimmiten jo uusi reissu suunnitteilla, joten hyvin todennäköisesti kaupunkiin tulee mentyä vielä tämän vuoden puolella. Tällä kertaa halusin jakaa muutan kohteen, joissa kävimme kesän aikana. Jotain muuta Kadriorgin puiston, iki-ihanan vanhankaupungin ja Telliskiven rinnalla. Kaikki kohteet toimivat ihan ympäri vuoden, joten laita nämä ylös seuraava Tallinnan reissu mielessä. 

Maailmanpyörä, T1 ostoskeskus ja Ülemiste keskus

Muistan miten katselin vuosia laivan lähtiessä horisontissa siintävää maailmanpyörää. Vihdoin tänä vuonna sain sen ruksittua listalta, kun kävinkin maailmanpyöräajelulla pariinkin kertaan, ensin yksinäni ja toisen kerran miehen kanssa. Skywheel of Tallinn majailee T1 ostoskeskuksen katolla. Lukemani mukaan se on ensimmäinen Euroopassa ostoskeskuksen katolle rakennettu maailmanpyörä, nousten 120 metriin merenpinnasta, joten sieltä on ylhäiset näkymät pitkin Tallinnaa. Samaan reissuun voi kätevästi yhdistää ostoksilla käynnin T1 ostoskeskukseen (Mall of Tallinn), josta löytyy lähinnä outlet-kauppoja, kuten uusimpana tulokkaana suuri myymälä Half Price. Käytännössä naapurissa sijaitseva Ülemiste keskus on vain pienen kävelyn päässä, joten samalla reissulla voi käydä molemmissa kauppakeskuksissa. Ülemiste on yksi kaupungin suosituimpia ostoskeskuksia, se on suuri, joten liikkeitä löytyy jokaisen makuun. Minua kiinnostaa lähinnä täällä sijaitseva Ristikheina Kohvik, jossa kävimme viime kerrallakin kahvilla. Pääset paikalle näppärästi hyppäämällä raitiovaunuun 2 tai 4 ja jäämällä pois pysäkillä Majaka Poik.

Keskustorilla on aitoa toritunnelmaa

Keskustori on Tallinnan keskustassa paikka, jossa pääsee vielä kokemaan vanhaa kaupungin tunnelmaa. Hauska kontrasti, miten torin lähettyvillä on uusia moderneja rakennuksia, kun tori on kuin olisi palannut vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Paikalliset näyttivät ostavan täältä muun maussa marjoja, kaikkea mahdollista olikin tarjolla aina vaatteisiin asti. Torilta löytyy myytävää niin sisältä kuin ulkoa. Olemme käyneet täällä muutaman kerran tunnelmoimassa vanhaa Tallinnaa, sillä paikka jo itsessään on nähtävyys. Lukemani mukaan, tori on suunnitteilla modernisoida ja vanha jyrätä pois, joten vielä kun ehtii on ollut ihana piipahtaa täällä. Mikäli vanhanajan Tallinna kiinnostaa, kannattaa suunnata Keskustorille vielä kun se on tällaisenaan pystyssä. Tori on  lähellä Stockmannia ja sinne on käveltävä matka, pääset paikalle myös raitiovaunuilla 2 tai 4 ja jäämällä pois pysäkillä Keskusturg. Vinkki, lähistöllä sijaitsee myös käsityöharrastajien unelma Karnaluksin myymälä.

Viron pankin museo

Miten ihmeessä Viron pankin museo (Eesti Panga muuseum) on mennyt minulta aiemmin ohi, vaikka se sijaitsee (Estonia pst 11) ihan Solaris -ostoskeskuksen naapurissa, on sekä sisältä että ulkoa näkemisen arvoinen, ilmainen ja yllättävän mielenkiintoinen. Historiallinen aatelispankki on vuodelta 1904, punatiilisessä rakennuksessa on korkea torni, josta kohteen tunnistaa ulkoa helposti. Museo kertoo nimensä mukaisesti Viron rahan historiasta ja keskuspankin toiminnasta. Museossa oli pääsy alakerran entisajan rahaholveihin ja aidon näköisiä vahanukkeja pankin henkilökuntana. Upein oli allekirjoittaneen mielestä toisin jo alakerran aula portaineen. Museoon suunnatessa kannattaa tarkistaa aukioloajat. Tosin mikäli museo sattuisikin olemaan vierailusi aikana suljettu, on rakennus nähtävyys jo ulkoapäinkin.

Olivatko nämä kohteen sinulle jo tuttuja? Kerro kommenttiboksiin omat parhaat Tallinna tärppisi?

Kaja Pizza Köök - Napolin tunnelmaa Tallinnassa

Tallinnan ravintolatarjonta on päätähuimaava ja usein tulee enemmänkin tenkkapoo, minne sitä syömään suuntaisi. Minulla on aina kasvava lista Tallinnaan niin ravintoloiden, kahviloiden kuin muiden itseäni kiinnostavien kohteiden osalta. Lista lyhenee kaupungissa käydessä, mutta vastavuoroisesti usein myös kasvaa. Tallinnaan ei vain kyllästy, jos en ole siellä tai vähintään suunnittele seuraavaa matkaa, hyvin todennäköisesti tutkin kuitenkin kiinnostavia paikkoja seuraava reissu mielessäni. Tänään halusinkin jakaa ravintolavinkin, joka oli keikkunut omalla käymisen arvoinen listallani vuosia. 

Viime reissulla sain vihdoinkin Pelgulinnin alueella sijaitsevan, pizzerian nimeltä Kaja Pizza Köök (Õle tn 33) ruksattua listaltani, kun suuntasimme sinne kauniina elokuisena päivänä. Kirjaimellisesti meni kuusi vuotta, ennen kuin ravintolaan pääsimme, nimittäin kirjoitin tänne blogiin jo vuonna 2020 (postaus), miten ravintola on listallani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten vihdoin pääsimme testaamaan paikan kuuluisat pitsat. 

Pizzeria sijaitsee vähän sivussa ja sinne täytyy varta vasten mennä, sillä omat reittini eivät ainakaan kulje ihan muuten vain paikan ohi. Kuten monesti sanottu, Tallinnassa on niin kiva kävellä ja ihailla katuja ja rakennuksia, ettei haittaa yhtään pieni kävely ravintolaan. Paikka on myös ulkoa hyvinkin vaatimattoman näköinen tiilitalo, joten hyvin todennäköisesti olisin kävellyt vain ohi, jos emme olisi tarkoituksella tänne navigaattorin kanssa suunnistaneet. 

Kaja Pizza Köök on tunnettu napolilais tyyppisistä pizzoistaan, jotka paistetaan korkeassa lämpötilassa Stefano Ferrara -uunissa, taikina on tehty hapanjuureen Caputo-jauhoista. Tämän vuoksi pizzapohja on kevyt ja ilmava. Pizzataikinaa myös tehdään vain tietty määrä päivässä ja kun se loppuu, menee ravintola kiinni. Ravintola ei ole asiakaspaikoilla pilattu, sillä lukemani mukaan sinne mahtuu vain parisenkymmentä asiakasta kerrallaan, toki kesäaikaan on lisäksi muutamia ulkopaikkoja. Olimme paikalla lauantaina kolmen maissa, joten etukäteen vähän pelkäsin, onko paikka tupaten täynnä, mutta mahduimme mainiosti sinne. 

Oli kaunis elokuinen päivä, pilvipoutaa ja lämmintä ainakin parikymmentä astetta, joten pystyimme istumaan ulkona. Onni sillä sisällä pizzeriassa olisi ollut tuskaisen kuuma, kun pizzauuni paahtoi vieressä. Saimmekin istua ulkona ihan rauhassa, sillä juuri kun saimme pizzat pöytään, lähtivät edelliset ulkona istujat. Katu oli myös todella rauhallinen, eikä montaa kävelijää saati autoa mennyt vierailumme aikana ohi, joten oli miellyttävää nauttia pitsaa. 

Pizzat olivat oikein maistuvat, tosin tilasimme aika perus aineksilla, kuten minä tonnikalalla. Ensi kerralla haluan testata jotain vähän erikoisempaa. Lokaatiosta annan lisäpisteistä, sillä minulle miljöö on puoli ruokaa. Vinkkinä muuten, että Ristikheina Kohvik (postaus) sijaitsee samalla alueella, vain parin sadan metrin päässä, jos haluaa käydä jälkiruokakahveilla siellä.

Lue myös:

Tallinnan ravintolapäiväkirja

Ravintola- ja kahvilavinkkejä Tallinnaan

Upea Kadriorgin puisto elokuussa

Palataan vielä hetkeksi elokuun puolelle, sillä halusin ehdottomasti fiilistellä Tallinnan Kadriorgin upeaa puistoa taas kerran. Olen käynyt puistossa useat kerrat, mutta se onnistui silti yllättämään, sillä elokuun viimeisinä päivinä kukkaloisto oli täydessä loisteessaan. Hassua, että täällä käynnistä on vain pari viikkoa, kun tuntuu kuin tästä olisi mennyt jo ikuisuus. 

Kadriorgin palatsi on upea näky myös silloin kun sitä ympäröivä puisto ei ole parhaassa loisteessaan, mutta oman kokemukseni mukaan puisto taitaa olla kauneimmillaan alkukesästä, kun kaikkia alkaa vihertää tai näin elokuussa. Haaveeni on päästä käymään puistossa ruska-aikaan sekä talvella, kun lumi peittäisi maan. Kadriorgin puisto on aina näkemisen arvoinen ja siitä onkin tullut parin vuoden aikana oma must kohteeni, jossa haluan vierailla varsinkin näin keräreissuilla. Puistossa käynnissä on aina jotain rauhoittavaa, eikä siellä ole koskaan ollut mitään tungosta, muutama muu usein paikalla ja laajalle puistoalueelle ihmiset myös jakautuvat.  

Meille on tullut jo tavaksi heti puistoon saapuessa istahtaa kahville, eikä historiallisen Katharinenthal kahvilan kakut pettäneet taaskaan. Tästä ei kyllä kahvilan lokaatio enää parane, ihan parasta juoda kahvikupposet ulkona mitä upeinta maisemaa katsellen, kun taustalla siintää joutsenlampi suihkulähteineen ja sitä ympäröivä upea vehreys kukkineen. Kahvilan hintataso on hyvinkin kohtuullinen, jopa edulliseksi voisin kutsua, sillä jo maisemasta maksaisi. 

Kävelimme puistossa ympäriinsä, istuimme puiston penkeillä ihmettelemässä, ihastelin innoissani kukkia, jotka poikkesivat viime kesästä jo ihan värimaailmaltaankin. Lilat kukat hivelivät silmää, sillä onhan kyseessä lempivärini ihan lapsesta asti. Istutuksiin nähdään ihan hurjasti vaivaa, puhumattakaan mikä homma kukkien hoidossa on. Nurmenleikkuun laajalla piha-alueella sentään hoitavat robottiruohonleikkurit. Ihan mahtavaa miten Viron päässä panostetaan puistoon. 

Kadriorgin laajaan puistoon kuuluu myös japanilainen puutarha, jota emme tosin ole onnistuneet vielä löytämään, sillä puisto on todellakin laaja. Upea ruusutarha kuuluu myös kokonaisuuteen, muttei se ollut tässä vaiheessa enää parhaassa loistossaan. Puiston vierestä bongaat myös niin Presidentinlinnan kuin Kumu -taidemuseonkin, joiden pihapiireissä kävimme katselemassa ja näimme sopivasti linnan vahtien vaihdon. Kadriorgin palatsista löytyy sisältä taidenäyttely, joten täällä saisi koko päivän helposti kulumaan. Puistosta löytyy myös pikkuinen huvipuisto, joka tuntuu olevan auki keväästä pitkälle syksyyn. Nähtävää todellakin riittää ja joka kerta löytyy jotain, mitä ei edellisessä kerralla ollut huomannut. 

Mikäli menet Tallinnaan, suosittelen ehdottomasti visiittiä tänne. Paikalle pääsee kätevästi kävellen tai raitiovaunulla (1 tai 3), joka vie ihan puiston laitamille. Tallinna päässä raitiovaunulla ajelu on edullista, kuten myös itse puistossa vierailu on täysin maksutonta. Puisto on täydellinen paikka mennä ihan vain kävelylle.

Toompean mäellä ja uusi suosikkikahvila Tête-à-tête

Ensimmäinen Tallinnan matkapäivä elokuun lopussa alkoi kirjaimellisesti korkealla, kun kipusimme alkuillasta vanhassa kaupungissa Toompean mäelle. Täällä haluan käydä joka reissu, kesät talvet. Mäellä on useampi näköalatasanne, joista näkymä vanhaan kaupunkiin on näkemisen arvoinen. En koskaan kyllästy katselemaan punaisia kattoja ja kirkkojen torneja.

Ennen näköalojen ihailua suuntasimme kuitenkin kahville. Olimme syöneet aiemmin lounaan jo laivalla, mutta tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo nälkä. Minusta on ihan parasta löytää Tallinnasta uusia kahviloita ja ravintoloita. Kerrankin Instagramista oli ollut hyötyä, kun bongasin sitä kautta käytännössä Kohtuotsan näköalatasannetta vastapäätä majailevan uuden kahvilan, jonka kirjasin jo kotoa käsin käymisen arvoinen listalleni. Tête-à-tête (Toom-Rüütli tn 3-5) on todellakin uuden karhea, sillä se aukesi heinäkuussa. Meillä meinasi alkuillasta tosin tulla vähän kiire, että ehdimme paikan päälle, kun kahvila sulkeutui kuudelta ja olimme paikalla siinä puolen maissa.

Tallinnassa usein kahvilat ja ravintolat ovat ulkopäin todella huomaamattomia, mikäli en olisi tätä paikkaa kotoa käsin tutkinut, en varmasti olisi osannut astua sisään persikkaisen rakennuksen ovesta. Ulkoasu muuten yllättää, sillä sisältä kahvila on täysin remontoitu moderniksi, sisustuksessa ei ollut mitään liikaa vaan se oli todella selkeä. Tilasimme paikan nimikkoannokset eli galettet, minä lohella ja mies kinkulla ja sienillä. Tykkäsimme ihan hurjasti, emmekä vastaavia olleet aiemmin maistaneetkaan, kuin suolainen lettu, mutta rapea. Mies kehui kovasti myös kahvia, joten uusi Tallinnan suosikki kahvila listalleni on löytynyt.

Kahvilasta siirryimme sulavasti käytännössä sitä vastapäätä olevalle Kohtuotsan näköalatasanteelle, joka on luultavasti Toompean mäen näköalapaikoista se tunnetuin. Seisoin täällä hetken vain katsomassa maisemia, kun paikalle lentää tuttu lokki. Tämän poseeraajan bongaat hyvin todennäköisesti täältä mihin aikaan vuodesta tahansa. Paikalla oli muutama muukin maisemia katsomassa ja valokuvaamassa, meno oli kovinkin kansainvälistä.

Toompean mäellä on kiva kävellä muutenkin, kadut ovat usein hiljaisempia kuin muualla vanhassa kaupungissa, tosin usein vastaan tulee isompia turistiryhmiä oppaineen. Pikkuiset kujat yllättävät, vaikka olen käynyt täällä vuosikausia ja aina kymmeniä ja kymmeniä kertoja, löydän aina jonkun uuden spotin.

Toinen suosikkipaikkani näköalojen ihailuun on Patkulin näköalatasanne, jossa on eri suuntaan näkymä vanhaan kaupunkiin. Olen niin monesti kirjoitellut näköalatasanteista, että nämä alkavat olla jo varmaan siellä ruudun takaakin tuttuja. Mainittakoon taas, miten minusta on parasta nähdä samat postikorttimaisemat eri vuodenaikaan. Puiden värit ja valo vaihtelee, tehden näkymästä tavallaan aina kuitenkin erinäköisen. 

Lue myös:

Miksi aina vain Tallinnaan?

Toompean mäki ja näköalatasanteet

Vinkkejä Tallinnaan

Kesän lopettajaiset Tallinnassa

On tullut jo tapa matkustaa elokuun lopussa Tallinnaan, sillä tämä oli jo kolmas vuosi peräkkäin, kun näin teimme. Elokuu on yksi lempikuukauteni, mutta tänä vuonna se livahti vähän ohi lähinnä töissä, joten ihanaa että tällainen miniloma onnistuin kuun loppuun. Olin suunnitellut elokuisen matkan jo hyvissä ajoin kesäkuun puolella, joten ihana kun oli joku pieni päämäärä kesällä, mitä odottaa. Vietimmekin elokuun viimeiset päivät torstaista maanantaihin lempikaupungissani, neljän yön visiitti oli juuri sopiva tähän väliin. Kunnon kesän lopettajaiset.

Vaikka kalenteri alkoi jo kallistua syksyyn, yllätyimme, miten kesäiset kelit olivat. Päivisin oli vielä yli parisen kymmentä astetta lämmintä, eikä iltaisinkaan kylmä tullut. Vaikken anna huononkaan sään päivääni pilata, niin ihana että meille sattui niin hyvät ilmat. Ainoastaan yksi sadekuuro sattui sekä lähtöpäivänä sateli, muttei se enää menoa haitannut.

Elokuussa on tunnelmaa, kun illat hämärtyvät ja kesän kiireisin lomasesonki on jo takana, terassit eivät ole enää ihan tupaten täynnä, mutta edelleen tarkenee istua ulkona lounaalla. Aurinko paistaa jo matalammalta, jolloin vanhan kaupungin kadut näyttävät valossa pehmeimmille. Ilmassa on edelleen kesän lämpöä, mutta samalla pientä syksyn tuntua.

Kävelimme paljon, kuten aina. Vanhankaupungin iki-ihanat kujat, Pelgulinnin puutalot ja rauhallisemmat sivukadut olivat niin ihania juuri elokuussa. Loppukesästä Tallinnassa on vielä jonkun verran matkailijoita, sillä ulkomailla monesti on parhaimmat loma-ajat vasta käynnissä, mutta laivalla oli kivan väljää, kun suurin osa suomalaisista on palannut sorvin ääreen. Hotellin aamupalapöydässä oli myös ihanasti tilaa, kun kuumin matkailusesonki ei ollut päällä. Tykkään nimenomaan matkailla sesonkien ulkopuolella.

Minulla on muuten tapana koota aina päiväohjelma kaupunkiin, joka rytmittää päiviä kivasti, mutten tietenkään mitään minuuttiaikataulua halua. Koen kuitenkin, että ehti tehdä ja nähdä enemmän kuin on jonkun näköinen rytmi päivissä. Kirjoittelenkin Tallinnasta taas useamman postauksen, sillä kävimme niin meille uusissa kuin vanhoissa suosikkikohteissa. Tässä postauksessa halusin lähinnä fiilistellä kuvia vanhasta kaupungista, silmä lepää paikan päällä ollessa ja rakastan katsoa kuvia jälkikäteen.