tiistai 28. helmikuuta 2023

Heipat helmikuulle





pipo - neulottu 
takki - &Other Stories 
saappaat - Pavement 
alle villamekko - Uniqlo 
käsineet - &Other Stories 

Toistan taas itseäni, kun totean, että talvi on jotenkin tänä vuonna mennyt hurjan nopeasti. Näin ollen onkin jo helmikuun viimeinen päivä! Helmikuu oli oikein onnistunut tänä vuonna, ei yhtään sellainen ankea alkuvuoden kuukausi. Helmikuu oli osittain myös tosi luminen. Se on jännä, miten alkukuusta kadut olivat lähes keväiset ja kuivat, kunnes lunta satoi taas kinos kaupalla lisää. Itse fiilistelen talvea innolla vielä tässä vaiheessa, mutta muutaman viikon päästä alan yleensä itsekin jo vähän odottaa kevättä. 

Aloin jo viime talvena haaveilemaan hiihtämisestä ja nämä lumiset talvet olisivat kyllä siihen hommaan ihanteellisia. Jotenkin vain muut harrastukset ovat menneet edelle, enkä oikein usko, että sukset hankittua minulla olisi lopulta tarpeeksi aikaa harrastukselle. Tällä hetkellä, kun lempiharrastus on neulominen ja sen rinnalla vähän muutkin käsityöt, joille soisinkin kaiken aikani. Sain muuten juuri ystävänpäivälahjaksi sellaisen neulekoneen tai neulemyllyn, jonka käyttöä olen tässä pari viikkoa harjoitellut. Pikkuhiljaa alan päässä hommaan kiinni, vaikka melko hermoja raastavaa on alku ollut, hahah.

Helmikuussa tuli tehtyä muutenkin kaikenlaista kivaa, sillä en missään nimessä halua, että elämä menisi vain töiden puurtamiseen. Kävin muun muassa kuun alussa keskellä päivää elokuvissa, mikä tuntui hyvinkin poikkeavalta. Yleisestikin käyn elokuvateatterissa harvoin, vaikka pitäisi ihan tukemisen vuoksi katsoa leffat siellä useammin. Arvostan kuitenkin omaa rauhaa sen verran, että leffat on miellyttävämpi katsella omalta sohvalta käsin. 

Helmikuussa kävimme miehen kanssa Helsingissä parissakin eri näyttelyssä, niin Kaapelitehtaalla kuin Länsisatamassa samana päivänä, tuli samalla käveltyä pitkin kaupunkia kilometrikaupalla. Asuinkaupungissa istuttiin usein vapaapäivinä kahvilla, katseltiin iltaisin sarjoja, woltattiin liian monta kertaa ja piipahdettiin Porvoossa ihan tavallisena perjantaina. Kaikki nämä ovat ihan tavallisia juttuja, mutta jotenkin menneiden vuosien jälkeen, opin arvostamaan juurikin kaikkea sitä tavallista ihan uudella lailla. 

sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Perjantai Porvoossa









Kuluneena talvena on tullut käytyä iki-ihanassa Porvoossa useamman kerran. Mikä siinä onkin, että usein vierailut kaupunkiin sijoittuvat kesäaikaan? Meillä tosin lähinnä siksi, että tällöin yhdistämme vanhankaupungin visiitin autokuvauksiin, joiden vuoksi tulee muutenkin mentyä kesällä paljon eri kaupunkien välillä. Talvisin ei tosin näitä kuvailuja ole, joten on ollut kiva käydä Porvoossa ihan muutenkin. Mutta ihan yleisestikin, aina kuulee miten porukka suuntaa Porvooseen kesällä, vaikka melkein jopa lumisena talvipäivänä kaupunki on vielä tunnelmallisempi ja ihanteellisen rauhallinen. Hiljattain katsottu Hautalehto -sarja sai vain innostumaan entistä enemmän talvi Porvoosta. 

Lunta olikin satanut ihan kinoskaupalla, putiikkien edustalla kävi työ, kun omistajat lapioivat lumia ovien edestä. Kävelimme vanhankaupungin lisäksi lumikinoksissa joen varrella, mutta en valita yhtään, rakastan lumisia talvia! Muutenkin perjantaille sattui ihan täydellinen talvisää, aurinko pilkisteli esiin, pikku pakkasta ja kaikkialla oli lumen myötä niin kaunista.

Söimme lounasta Gabriel 1763 - ravintolassa, haluan aina tänne jo ihan heidän alkupala leipänsä ja salaattien vuoksi, perjantaina voi myös ihan hyvin syödä lounaaksi pizzaa. Minulle yksi tärkein elementti ravintoloissa ja kahviloissa on miljöö, vanhankaupungin ytimessä nämä ovat todellakin kohdallaan. Helmikuussa tarkeni muuten jo loistavasti istua hetki ulkona terassilla taljojen päällä, kun pidimme pientä paussia joen varrella sijaitsevan kuppilan terassilla. Myöhemmin joimme päiväkahvit Café Fannyssa, oli pakko testata laskiaispullaa tällä kertaa mantelimassalla, jonka söimme puoliksi, kyytipojaksi valitsin kuuman kaakaon. Ennen kotiin lähtöä istuimme vielä hetken Porvoon Paahtimon lasiterassilla, tuli kierrettyä siis kolme eri kahvilaa samalla reissulla. Mietin, että juuri parasta päivässä olikin kiireettömyys. Kotiin tuon muuten aina Paahtimon suklaa-chili kahvia ja Brunbergin lakritsitoffee paloja.

sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Neulottua - zero waste villapaidan ohje


Jatketaan vielä neuleaiheilla, sillä niitähän tässä on talvi tullut tehtyä. Erilaisista neuleprojekteista kertyy paljon jämälankoja ja jossain vaiheessa näistä pätkistä haluaa eroon. Minulle esimerkiksi oli jäänyt paljon pastellinsävyisiä mohaireja, alpakkoja ja merinoja, aiemmin tehdyistä pipoista, villapaidoista tai balaclavista. Koska sävyt soituivat mielestäni kauniisti yhteen, päätin hyödyntää jämälangat isompaan työhön ja neuloa villapaidan. Ainoastaan mintun väristä lankaa hankin kerät lisää niin alpakkaa kuin mohairia, sillä halusin tästä "päävärin" niin pääntiehen kuin resoreihinkin, sekä sekaan sopivasti raitoja. Muutoin kaikki langat löytyivät kotoa, vajaita keriä ja vielä pienempiä määriä. Yhdistelin hempeiden sävyjen kanssa vähän beigeä, harmaata ja valkoista raikastamaan kokonaisuutta.  Neuloin koko työn kahta lankaa kerrallaan vitosen puikoilla, sekoitellen ohuempaa mohairia ja alpakkaa tai merinoa, välillä pelkkää mohairia kolmella säkeellä. 

Hieman sai loppua kohden tosiaan alkaa soveltaa lankojen kanssa, kun jämäkeristä neuloo ne tietysti loppuvat ikävästi kesken. Toisaalta sai käyttää vähän luovuutta raitojen sommittelussa ja lankojen riittävyydessä, jolloin paidan teko ei ollut ainakaan tylsää. Oli myös hauska paidan edetessä nähdä, millainen siitä lopulta muodostuu, kun melko summamutikassa neuloin ohuempia ja paksumpia raitoja.  Oma vinkkini onkin, että puolessa välissä vartaloa, kannattaa alkaa neuloa myös molempia hihoja samanaikaisesti. Halusin nimittäin, että raidat toistuvat hihoissa kuten paidassa muutenkin ja näin oli helpompi seurata lankojen riittävyyttä. Toisaalta neule toimisi hyvin, vaikka raidat eivät olisi toistuvia keskenään vartalossa ja hihoissa. 


Lähtökohtaisesti pidän ilmeeltä enemmän alhaalta ylös neulotuista puseroista, mutta varsinkin tällainen raidallinen versio on mielestäni nimenomaan raidoituksen kannalta helpompi neuloa raglan neuleena ylhäältä alas. Raglan neuleen etu on myös, että paidan koko on helposti muunneltavissa lisäyskerroksilla (isompaan enemmän lisäyksiä pienempään vähemmän). Oma puseroni on ehkäpä kokoa M, neuleet haluan aina väljinä ja muhkeilla hihoilla. Mitä olen itse neuloessa todennut, ohjeet ovat aina suuntaa antavia, kannattaa tekovaiheessa sovitella päälle, esimerkiksi hihan pituutta. Neule on muuten aina valmiina paljon löysempi kuin sovittaessa tuntuu. Raitaneule valmistuu yllättävän nopeasti, mutta lankojen päättely vei useamman tunnin, huh. Tein tätä kuukauden päivät tosi rennolla otteella, lopulta valmistui yllättävän nopeasti, sillä ajattelin kyseisen olevan ikuisuusprojekti.


Tarvitset: Koon 3,5 pyöröpuikot pituudessa 40 cm ja 80 cm sekä sukkapuikot, koon 5 pyöröpuikot pituudessa 40 cm (2 kpl mikäli neulot hihoja samanaikaisesti) ja 80 cm sekä sukkapuikot, sakset, silmukkamerkkejä ja neulan päättelyyn. Lankamenekki metreissä ehkä karkeasti sanottuna 1000 m.


Pääntie: Luo 80 silmukkaa koon 5 sukkapuikoille, mutta vaihda neulomisen aloittaessa 40 cm pyöröpuikkoihin kokoon 3,5 (näin reunasta tulee tarpeeksi joustava). Laita silmukkamerkki rivin ensimmäiseen silmukkaan ja neulo 1o1n, kunnes resori on halutun mittainen, minulla 10 cm. Taita pääntien joustinneule kaksin kerroin työn sisäpuolelle. Neulo seuraava kerros oikein ja neuloen samalla joka toinen silmukka luomisreunan joka toisen silmukan kanssa yhteen. Pääntien reunus on nyt kaksinkertainen. 

Vartalo: Vaihda pyöröpuikkoon kokoon 5 (40 cm), mikäli teet neuleesta raidallisen, kuten allekirjoittanut, vaihda lanka haluamaasi väriin. Neulo kerros sileää, lisäten (neulo kahden silmukan välinen lankalenkki kiertäen oikein) samalla silmukka joka viidennen silmukan väliin. Lisäysten jälkeen silmukoita on 96. Jaottele neule silmukkamerkein näin: 32 (takapuoli), 16 (hiha), 32 (etupuoli) ja 16 (hiha). 

Raglanlisäykset: Lisää silmukka ennen ensimmäistä merkkiä tekemällä langankierto puikolle.  Neulo 2 normaalia silmukkaa ja tee taas langankierto. Lisäykset tulevat siis silmukka ennen merkkiä ja silmukka merkin jälkeen, väliin jää 2 normaalia silmukkaa. Seuraavalla kerroksella langankierrot neulotaan kiertäen oikein, jottei muodostuisi reikiä. Lisäykset tulevat joka toiselle kerrokselle. Kun puikot käyvät liian ahtaiksi, vaihda ne pidempiin. Jatka lisäyksiä 26 kertaa vaihdellen raidan värejä aina kerroksen vaihtumiskohdassa oman mielen mukaan, kunnes puikoilla on silmukoita 84 (taka), 68 (hiha), 84 (etu) ja 68 (hiha).

Ota hihojen silmukat odottamaan apulangoille ja luo kainaloon hihojen kohdalle 6 silmukkaa. Vartalon muodostaa nyt 180 silmukkaa. Jatka neuloen sileää, kunnes neuleen mitta kainalosta mitattuna on 30 cm. Vaihda puikot kokoon 3,5 ja neulo resoria 1o1n 4 cm. Päättele joustavalla päättelyllä.


Hihat: Ota hihan apulangalla odottavat 68 silmukkaa 40 cm koon 5 pyöröpuikoille ja poimi kainaloaukosta 10 silmukkaa lisää, puikoilla on yhteensä 78 silmukkaa. Merkitse kerroksen ensimmäinen silmukka ja jatka neuloen vartalon raidoituksen mukaan. Neulo 6 riviä sileää ja 7. kerroksella rivin alusta ja lopusta kavennetaan silmukat. Neulo kavennus rivillä ensimmäinen silmukka oikein, tee ylivetokavennus ja lopussa neulo 2 oikein yhteen. Kavennusten väliin jää siis yksi normaali silmukka. Toista vastaavat kavennukset yhteensä 11 kertaa, eli neulo aina 6 riviä sileää ja 7. rivillä kavennetaan. Kavennuskerrosten jälkeen puikoilla on 56 silmukkaa. Neulo vielä kerros sileää kaventaen samalla riviltä tasaisesti 8 silmukkaa, puikoille jää 48 silmukkaa. Vaihda puikot koon 3,5 sukkapuikkoihin, jaa silmukat kolmelle puikoille, 16 silmukkaa jokaiselle. Neulo resoria 1o1n 4 cm ja päättele tiukasti.

perjantai 17. helmikuuta 2023

Alelöytö ja ripaus minttua




balaclava - neulottu 
takki - Stylein 
alla neule - Part Two 
"laukku" - Louis Vuitton 
aurinkolasit - Ray-Ban 
nilkkurit - Pavement 




pipo - neulottu 
alla poolo - Enkel Studio 
laukku - Chloé 
nilkkurit - &Other Stories 

Talvisin ostan melko vähän vaatteita, mikä johtuu osittain neulomisesta. Neuloosin tullessa nimittäin inspiroi lähinnä lankakaupat, enkä muutenkaan tykkää kierrellä vaatekaupoissa niin sanotusti tyhjän panttina (ainut poikkeus tosin on &Other Stories, missä tykkään välillä käydä keräämässä inspiraatiota). Välihuomiona vielä se, että työskentelen vaatteidenkin parissa, eli kiintiö tulee näin ollen jo usein täyteen ihan työn lomassa, hehe. Pakko muuten mainita, ettei tämän hetken trendit muutenkaan niin nappaa. Jaoin taannoin Instagramin stooreihin ketjuliikkeiden muodikkaimpia luomuksia, jotka jätänkin suosiolla nuorempien käyttöön. Hauska, miten muistan nämä muotivaatteet omilta yläasteajoilta, farkkukangas kaikissa muodoissaan - toppeina, maxihameina, matalavyötäröisinä bootcut farkkuina ja mikä pahinta nyöritettyinä versioina. Been there done that. Onneksi ei tässä iässä tarvitse olla muodikas, hahah. 

Yhden arvokkaamman vaatehankinnan tein kuitenkin talven aikana, kohta jo parisen kuukautta sitten, nimittäin tuon kuvissa näkyvän Styleinin takin. Tämän ruotsalaisen brändin luomukset ovat ajattomia, mutta kuitenkin niissä on twistiä.  Olin haaveillut takista jo kauemmin, mutta sen suolainen hinta jätti hankkimatta, kunnes joulualeista löysin sen puoleen hintaan. Aika pitkälti talvella tulee kuljettua legginseissä ja neuleissa, joten takilla saa niin paljon näköä. Pidän niin takin superväljästä mallista isoine hihoineen, lisäksi sävy on täydellinen. Huomasin kuluneena talvena, että omassa elämässäni vuorettomat villakangastakit ovat käytännöllisempiä kuin paksut vuorelliset, sillä minulla on aina enemmän kuuma kuin kylmä.

Kuten olen monesti maininnut, talvipukeutuminen päivittyy näppärästi ihan vain asusteita vaihtamalla ja tähän takin beigeen sävyyn tuntuu soveltuvan mikä vain muu väri. Mikäli ei esimerkiksi uskalla liikaa revitellä väreillä vaatetuksessa, saa pipolla jo paljon aikaan. Omia lopputalven suosikkeja ovat hempeät pastellivärit, ne eivät hyppää liikaa silmille neutraalin vaatekaapin rinnalla, mutta tuovat vähän raikkautta. Yllä esimerkkinä parit lähes identtiset asut, Styleinin takki, mustat legginsit, nilkkurit ja vaalea neule. Asut ovat sattumalta samassa paikassa kuvattuna, vaikka välissä oli useampi viikko, toisessa vain päässä on pipo ja toisessa balaclava. 

maanantai 13. helmikuuta 2023

Helmikuu on talvikuukausi


Nuorempana haikailin aina tulevaisuuteen, kuten sään kanssa. Tammikuussa odotin kuumeisesti ballerinakelejä ja hankin shortseja kesä mielessä. Jotain on tapahtunut vuosien kuluessa ja osaan nykyään nauttia kaikista vuodenajoista, enkä haikaile, vaikka talvella kesän perään. Voin rehellisesti sanoa, että pidän kaikista vuodenajoista, mutten välttämättä niiden kaikista puolista. En tieteenkään nauti tippaakaan loskakeleistä tai marraskuun pimeydestä, mutta näistäkin aina selviää, kun keskittyy sen vuodenajan parhaisiin puoliin. En keväällä pidä katuhiekkojen pöllyttämistä kaduista tai siitepölystä, mutta pidän kukkaan puhkeavasta luonnosta ja pidentyvistä päivistä. Kesällä hellekelit ovat tukalia, mutta vuodenaika muuten aivan ihana. Syksyssä voisin taas skipata sateet, mutta ruska-aika korvaa ne mennen tullen. Ehkä tämä on juuri sitä iäntuomaa, mistä kaikki aina puhuu. 


Tämän takia minua aina ihmetyttää, kun helmikuussa aletaan puhua keväästä. Helmikuu on täysi talvikuukausi! Ehkä maaliskuun lopussa voi alkaa varovasti mainita kevään. Vaikka kadut olisivatkin helmikuun puolella hetkittäin lumettomat ja aurinko paistaa, se on vain lupaus keväästä, hyvin suurella todennäköisyydellä lunta tule satamaan edelleen. Joten en halua masentaa, mutta nyt on edelleen täysi talvi.

Sama juttu muuten, kun heinäkuu kääntyy elokuulle, on jengi ihan syksyssä, vaikka olisi kolmenkympin helle päällä. Haaveillaan villapaidoista, vaikka niihin saa pukeutua varmasti kuukausi kaupalla koko pitkän talven. Itse ainakin nautin tällöin kesämekoista niin pitkälle kuin mahdollista, mutta myönnettäköön, että en malta odottaa aikaa kun niihin saa yhdistettyä nilkkurit. Nyt nilkkureissa kuukausi kaupalla kulkeneena, hylkäisin ne jo mielelläni ja siirtyisin kevyempiin kenkiin. Aikansa kutakin, parempi siis nauttia vielä talvesta ja niistä nilkkureista, kevään aika tulee kyllä vähän myöhemmin. 

keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Neulottua - päivitetty balaclava ohje


Viime talvena ihastuin palavasti kypärämyssyihin tai trendikkäämmin sanottuna balaclavoihin. Niitä tulikin tällöin neulottua useampi kappale neutraaleissa sävyissä, kyseiset ovat olleet kovassa käytössä myös kuluneena talvena. Pikkuhiljaa kevättä kohden mennessä alkoivat pastellivärit tosiaan kiinnostaa, kuten minttu. Joten neuloin kypärämyssykokoelman jatkoksi suloisen balaclavan tässä sävyssä ja samalla päivitin vanhaa ohjettani hieman. Kypärämyssy on äärettömän helppo ja nopea neuloa. Tykkään aika istuvista balaclavista, jotka pysyvät päässä tuulessa, mutta joustavan resorin ansioista ovat helposti puettavia. 


Tarvitset: Koon 2,5 pyöröpuikot pituudessa 40 cm ja 60 cm, 4,5 koon 40 cm pyöröpuikot sekä sukkapuikot, virkkuukoukun, neulan päättelyyn, mittanauhan ja silmukkamerkkejä. Lankoina käytin mintun väriseen yhdessä neulottuna; Garnstudio Drops Alpaca 9030 pistaasijäätelö ja Sandnes Garn Tynn Silk Mohair 7720 minttu (molempia kuluu vajaat kerät). Käytännössä mikä vain 4,5 koon puikoille soveltuva lanka sopii mainiosti. 


Ohje: Luo 2,5 koon 40 cm pyöröpuikoille löysästi 88 silmukkaaLaita silmukkamerkki rivin ensimmäiseen silmukkaan, ja neulo suljettuna neuleena 1o1n koko rivi, jatkaen kunnes kauluksen mitta on 15 cm.  Vaihda puikot kokoon 4,5 ja päättele rivin alusta löysästi 24 silmukkaa, jatka 64 silmukalla sileää neuletta tasona 8 cm. Merkitse rivin keskeltä 2 silmukkaa (31-2-31). Seuraavalla oikealla kerrokselle lisätään ennen merkkiä ja merkin jälkeen silmukat (ota silmukoiden välistä lanka ja neulo se kiertäen oikein). Lisäysten jälkeen puikoilla on 66 silmukkaa. 

Jatka lisäysten jälkeen neuloen tasona 11 cm, jonka jälkeen alkavat kavennukset. Yhteensä sileää neuletta on tässä vaiheessa 19 cm. Merkitse taas keskeltä 2 silmukkaa (32-2-32). Jokaisella oikealla kerroksella työstä kavennetaan silmukat ennen ja jälkeen merkin, nurja kerros neulotaan normaalisti. Ennen merkkiä neulo 2 oikein yhteen ja merkin jälkeen tee kahden noston kavennus. Kavennusten väliin jää siis 2 normaalia silmukkaa. Tee kavennukset yhteensä 5 kertaa, lopuksi puikoilla on 56 silmukkaa. Neulo vielä yksi rivi nurjaa. Jaottele silmukat kahdelle 4,5 koon sukkapuikolla, 28 silmukkaa kummallekin. Käännä työ ympäri ja päättele kolmen puikon tekniikalla. 


Resori: Poimi pääntiestä silmukoita tasaisesti virkkuukoukkua apuna käyttäen koon 2,5 puikoille (60 cm toimivat parhaiten), käytännössä resoriin luodaan siis uudet silmukat. Neulo resoria 1o1n, samalla kaventaen ensimmäisellä rivillä noin joka 8. silmukka. Eli neulo 7 silmukkaa, kavenna 2 nurin yhteen, jatkaen näin koko ensimmäisen rivin (mikäli haluat väljemmän resorin, kavenna loivemmin tai älä kavenna ollenkaan). Huom! aloita kavennukset vasta resorin sivuilla, neulo pääntien kohta mukaillen joustinneuletta. Neulo resoria normaalisti 1o1n, eli vain ensimmäisellä kerroksella kavennetaan, jotta pääntiestä tulee tarpeeksi napakka. Kun resorin mitta on haluttu (minulla 2,5 cm), päättele joustavalla päättelyllä, joka on tärkeä jotta resori joustaa. Päättele kaikki langanpätkät ja balaclava on valmis!

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Helmikuun ensimmäisiä






balaclava - neulottu 
aurinkolasit - Ray-Ban 
takki - &Other Stories 
nahkahousut - Selected Femme 
laukku - Gucci 
lenkkarit - Adidas 

Minä ja luultavasti suurinosa suomalaisista huokaisivat helpotuksesta, kun tammikuu selätettiin. Tuo ikuinen inhokkikuukausi meni lopulta todella nopeasti ja nyt ollaankin jo helmikuun puolella menossa kovaa vauhtia kevättä kohden! Miten se onkin aina niin ihmeellistä, kun näkee pitkästä aikaa auringon? Tai se kun lähtee töistä neljän maissa ja onkin vielä valoisaa? Huomaamatta osa kaduistakin on jo täysin lumettomia ja kuivia, joten kiskaisin pitkästä aikaa lenkkarit jalkaan lauantaina kaupungille mennessä. Vielä aurinkolasit nenälle, kylläpäs niitäkin oli kaivattu! Toisaalta luulen, että tämä saattaa olla vasta esimakua keväästä, eiköhän luntakin vielä sada useat kerrat, talvea on vielä jäljellä.

Minulla menee todellakin tekeminen hyvin pitkälti sään mukaan, huomaa heti auringon paistaessa, sen oikein huutavan ulos lenkille. Hävettää myöntää, miten lenkkeily onkin viime kuukausina jäänyt, onneksi sentään kuljen työmatkan kävellen, joten tulee hyvää hyötyliikuntaa. Nyt onkin parasta taas päästä kunnolla lenkkeilyn pariin, laittaa kuulokkeet korville ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta.

Tällä viikolla kävin myös tosi pitkästä aikaa elokuvissa. Tarkoitus on ollut useamman kuukauden ehtiä leffaan, mutta aina tuli jotain tai aikataulu ei muuten vain sattunut yhteen. Nyt arkivapaana päätin mennä keskellä päivää leffaan. Oli kyllä todella outoa olla elokuvateatterissa siihen aikaan, vähän jopa omatunto kolkutteli, että tähän aikaan pitäisi olla tekemässä töitä eikä elokuvissa, hahah. Kävin katsomassa Pamela Tolan ohjaaman Järjettömän paska idea -leffan, joka osoittautukin juuri nimensä veroiseksi ideaksi. Olisin halunnut tykätä tästä, sillä edelliset Tolan ohjaamat leffat (Swingers ja Teräsleidit) ovat olleet ihan hyviä ja pidän hänestä kovasti näyttelijän roolissa. Harmi vain teki jopa mieli poistua salista kesken kaiken, mutta sinnittelin loppuun asti. Haluan nimeonmaan käydä elokuvissa katsomassa näitä kotimaisia teoksia, jo ihan tukemisen vuoksi. 

lauantai 4. helmikuuta 2023

Neulottua - talven viimeiset pipot


Laskin että syyskuun puolesta välistä, tammikuun puoleen väliin, neuloin kymmenen pipoa. Ihan hyvä saavutus sanoisin! Tämän talven pipokiintiö on siis totaalisen täynnä, eikä inspiraatiotaakan enää pipojen tekoon ole kyllä jäljellä, vaikka talvea kyllä on. Saatan neuloa nimenomaan jotain tiettyä kyllästymiseen asti, kunnes en useampaan kuukauteen halua ajatellakaan kyseisten tekoa. Esimerkiksi loppukesästä neuloin putkeen kaksi villapaitaa, kunnes en halunnut kuullakaan villapaidoista. Nyt villapaita on tosin taas kuukausien tauon jälkeen puikoilla. Neuloosi ei ole todellakaan minnekään kadonnut, mutta nyt olen pipokauden jälkeen siirtynyt esimerkiksi käsineisiin ja balaclavoihin. Pipoista vielä pakko mainita, että vaikka kymmenen pipoa omaan käyttöön voisi kuulostaa hurjalle määrälle, niin käytän niistä kaikkia! On niin kiva saada vaihtelua asuihin niinkin yksinkertaisella jutulla, kuin hatun väriä vaihtamalla. Toisaalta aiempina vuosina tekemiäni pipoja on siirtynyt kiitettävästi uusille omistajille, kun olen antanut niitä kavereille, joten olen surutta tehnyt uusia.


Ohje on tuttu I´m so mohair -pipo, jolla olen neulonut kuvissa näkyvän koralliin taittavan pinkin sekä tummanharmaan version. Vaaleampi harmaa sen sijaan on neulottu ohjeen päivitetyllä sisarversiolla,  Another mohair beaniella. Molemmat ohjeet on tosiaan Henna Ketonen luonut. Itse tykkään tehdä pipot sekoittaen ohutta merinoa tai alpakkaa ja sen kanssa mohairia, enkä neuloa ohjeen mukaan neljällä säkeellä mohairia. Mikäli siellä ruudun takaa on pipon neulominen vielä mielessä, niin alla muutamat lankavinkit. Tästä aiemmasta postauksestani löytyy muuten lisää lankavinkkejä. 


Korallinpinkki - Austermann Kid Silk 38 persikka (1 kerä) +
Teetee Helmi 0426 vaalenapunainen (varattava 2 kerää)


Tummanharmaa - Sandnes Garn Tynn Silk Mohair 6707 teräksenharmaa (1 kerä) 
Sandnes Garn Sunday 6707 teräksenharaa (1 kerä)


VaalenharmaaAustermann Kid Silk 18 vaalea harmaa (1kerä) + 
Teetee Helmi 0003 vaalenharmaa (varattava 2 kerää)