perjantai 31. joulukuuta 2021

Lumisia kuvia ja loppuvuoden ajatuksia










pipo & kaulaliina - neulotut
kashmirkäsineet - Portolano
takki - &Other Stories
laukku - Gucci
nilkkurit - Zara

Vuoden viimeinen päivä! Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Täysin totta ja en voi kuin ihmetellä, minne ihmeeseen kulunut vuosi taas meni? Tämä ei ollut minulle mikään helppo vuosi, ja omassa elämässäni se ensimmäinen pandemia vuosi oli lempeämpi monella tapaa. Vuoden lopussa aina vähän joka kriiseilen, sainko mitään aikaan? Nykymaailmassa pitäisi jatkuvasti olla tavoitteita, pitäisi olla sitä ja tätä. Vuoden vaihtuessa tajuaa taas kuinka vanhenee, joka välillä ahdistaa. Olenkin huomannut miten arvostan juurikin nykyään eniten aikaa, ja mietin tarkkaan mihin sitä haluan käyttää. Menneen vuoden parhaita hetkiä näin jälkikäteen ajateltuna olivatkin vietetyt vapaapäivät mökillä.

Vuoden alussa tammikuussa kokosin itselleni pienen listan, ei mitään uudenvuoden lupauksia, mutta sanotaanko että haaveita ja tavoitteita kuluneelle vuodelle. Kirjoitin ne itselleni ylös, mutta muille en niistä puhunut. Osa toteutui, osa ei, mutta jatkan panostamista asioihin ensi vuonna enemmän. Yksi pieni tavoitteeni esimerkiksi oli säästää tietty summa rahaa ja miettiä kulutustani tarkemmin. Tämä onnistui kohtalaisen hyvin, vaikka edelleen hankin esimerkiksi uusia vaatteita enemmän kuin tarvetta olisi ja tykkään toisinaan panostaa kalliimpiin laukkuihin. Mutta olen kehittynyt tässä paljon, en esimerkiksi luuhaa kaupoilla muuten vain.

Toinen pieni tavoitteeni oli, että opettelen neulomaan, edes jotain pientä kuten pipon ja villasukat. Enpä olisi uskonut, että alun kankeuden, neulomisen ja purkamisen, kiroilun ja öiden valvomisen neuloen jälkeen, olisin vuoden lopussa tehnyt kymmenittäin pipoja, kaulaliinoja, kypärämyssyjä, sukkia ja jopa villapaitoja useammat kappaleet. Neulomisen lisäksi aloitin alkuvuodesta myös toisen uuden "harrastuksen", kun liityin ammattiliiton paikallisosaston johtokuntaan. Tämä on ollut mieluinen pesti, on ollut kiva käydä kokouksissa, saada uutta sisältöä elämään ja tavata uusia ihmisiä. Näiden harrastusten parissa jatkan innolla alkavana vuonna ja haluan kehittyä neulomisesssa. En tee lupauksia uudelle vuodelle, mutta listaan taas muutamia uusiakin tavoitteita itselleni ylös.

torstai 30. joulukuuta 2021

Matkamuistoja osa 2/2

Jaoin keväällä matakamuistoja mieleen jääneistä kokemuksia matkaillessa vuosien varrella, nyt postaus saa jatkoa toisen osan myötä. Mennään samalla virtuaalimatkalle Amerikkaan näiden lomakuvien myötä. Uskomatonta, että matkalle ei ole päässyt kahteen vuoteen ja näitä lomakuvia läpikäydessä sain kyllä melkoisen Jenkkikuumeen. Hassua ajatella, että postauksen kuvat ovat marraskuilta, olisi ihana kulkea nyt kesämekossa Los Angelesissa tai Las Vegasissa, saati ihastella ruskaa tai talvea New Yorkissa. Eniten tosin kiinnostaisi juuri nyt Miami, sillä katsoimme hiljattain koko Miami Vicen tuotantokaudet, joissa seikkailtiin samoilla kaduilla, missä itsekin olemme kävelleet kymmenen vuotta takaperin. 


Monen lukon Cannes.
Matkustaessamme ensimmäistä kertaa Etelä-Ranskaan useampi vuosi sitten olin vähän epähuomiossa varannut meille hotellin sijaan vuokrattavan asunnon. Tämä oli siis kauan ennen kuin mitään Airbnb:tä oli olemassakaan, ja sanotaanko näin että olen yleisesti totaalisesti hotellin kannalla. Saavuimme Cannesiin myöhään illalla, vettä satoi kaatamalla, lähellä sijaitseva asuntotoimisto oli tietysti tuossa vaiheessa iltaa kiinni, joten meille oli jätetty ohjeet ja avaimet tallelokeroon. Selvisimme oikeaan osoitteeseen ja yhden lukitun portin läpi sisäpihalle, mutta oikean asunnon löytäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Lopulta litimärkinä, väsyneinä ja melkein toivonsa menettäneinä eräs samassa pihapiirissä asuva herrasmies auttoi meidät oikealle ovelle, vaikka kielimuuri oli melkoinen. Niin alaovi oli lukossa, kuin asunto kahden lukon takana, eli yhteensä päästäkseen asuntoon tuli mennä neljän eri lukituksen läpi. Ainakin oli turvallinen olo tuossa lukitussa pihapiirissä. Näimme saman herran vielä myöhempinä vuosina ulkoiluttamassa mäyräkoiraansa, sillä vuokrasimme useamman vuoden putkeen tuon saman asunnon, kun kerran opittiin toimimaan lukkojen kanssa. Oli myös ihana viettää lomaa poissa keskustan hälinästä ja asua pari viikkoa kuten ranskalaiset.


Minikahvi ja jättihodari Cannesissa. Tuntuu että Ranskassa asiat olivat vähän nurin kurin, ainakin jos kahvin koosta puhutaan. Ensimmäisellä lomallamme Etelä-Ranskassa useampi vuosi sitten, halusin ensimmäisenä aamulla tietysti kahvin. Suunnattiin rantakadun varrelle kioskille, josta minä tilasin kahvin ja mies hodarin. Kyllä siinä naurut tuli, kun kahvini oli snapsilasin kokoinen espresso, kun hodari kokonainen pitkä patonki täytettynä nakeilla. Tämän jälkeen ostin pikakahvia asunnolle, jotta sain ”kunnon” tavallista kahvia aamuisin. Ranskassa yleensäkin on muuten melkoinen tehtävä löytää menu englanniksi, mutta onneksi listaa on oppinut vuosien aikana hieman tulkitsemaan.


Pysähtynyt juna Cannesissa. Matkatessamme Etelä-Ranskassa useampaa kertaa, päätimme vielä toiseksi viimeisenä lomapäivänä matkustaa junalla läheiseen Monacoon. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes olimme palaamassa junalla takaisin Cannesiin illalla, juna täysin yllättäen pysähtyi. Lentomme kotiin oli lähdössä seuraavana aamuna ja kaikki matkatavaratkin tietysti pakkaamatta. Kului tunti jos toinenkin, eikä juna liikkunut minnekään, kuulutukset tulivat tietysti ainoastaan ranskaksi. Olin kyllä lukenut junalakoista, mutta tästä ei ollut tällä kertaa kysymys. Vaan niinkin ”pienestä” jutusta kuin juhlivista opiskelijoista, joita oli paljon ja jokaisen naamat maalattu tiikereiksi. Ilmeisesti veturin kuljettaja ei ollut suostunut kuljettamaan metelöiviä juhlijoita, vaan pysäytti junan ja poliisitkin tulivat paikalle. Virkavalta tosin näytti keskittyvän vain rentoon rupatteluun ja poskisuudelmien vaihtamiseen keskenään. Lopulta valehtelematta useamman tunnin jälkeen saimme vaihdettua junaa, sillä tämä kyseinen ei enää liikkunut minnekään. Keskellä yötä pakkasimme matkalaukkuja ennen aamulentoa. Kerran meille myös kävin niin, että viimeinen juna Monacosta Cannesiin ehti jo mennä, perävalot vain näkyivät, joten jouduimme maksamaan itsemme kipeiksi ja ajamaan taksilla kämpille. 


Miljardöörin kanssa kahvilla Monacossa. Istuimme eräs kerta Monacossa eräässä jäätelöbaarissa, kun kohtalaisen täyteen kahvilaan saapui amerikkalainen pariskunta, jotka istuivat pöytäämme. Rupattelimme niitä näitä pitkän aikaa, kunnes pariskunta sai kahvinsa juotua. Mies heitti pöytään sata dollaria ja pyysi kohteliaasti voisimmeko hoitaa hänenkin (muutaman euron) laskunsa. Mies jätti myös käyntikorttinsa ja myöhemmin meille selvisi, että olimme juoneet päiväkahvit miljardöörin kanssa. Taas kerran tuli todistettua, että ihan samanlaisia ihmiset ovat, vaikka pankkitilillä olisi useampi nolla enemmän. 


Banaani Lontoosta Jenkkeihin.
Amerikkaan lentäessä meillä oli todella pikainen vaihto Lontoossa, suoraan koneesta nopeasti seuraavalle portille. Onneksi lähtöportillamme oli pieni kahvilakioski, josta saimme pientä evästä pitkälle lennolle. Mukaan lähti muun muassa banaani, joka lopulta jäi syömättä ja se matkasi repussani Jenkkeihin. Amerikkaan saapuessahan ihan jokainen kuvataan, otetaan sormenjäljet ja haastatellaan. Haastattelussa virkailija kysyi minulta onko mitään syötävää mukana. Kerroin rehellisesti, että yksi banaani on repussa, virkailijan ilme muuttui totiseksi, hän nappasi passini ja passitti minut toiseen huoneeseen. Istuin odotushuoneessa tuntien itseni täysin rikolliseksi, samalla katsoen miten toinen virkailija tutki passiani huolella samalla tietokonetta näpytellen. Lopulta minun piti vain heittää banaani roskiin ja opin etten enää ikinä kuljeta mitään syötävää Amerikan puolelle. 


Lähellä kaukana Amerikka. Tämä on yleinen huomio Jenkeistä - todella pitkät välimatkat kuin ei ole mahdollista vain ylittää tietä päästäkseen määränpäähän. Saatat nähdä kohteen tien toisella puolen, mutta sinne onkin useamman kilometrin matka, sillä tietä ei voi kävellen ylittää. Tämä kummastuttaa, kun Suomessa olen tottunut kävelemään kaikkialle. 

tiistai 28. joulukuuta 2021

Ikuisia luottovaatteita







takki - &Other Stories
villamekko - Uniqlo
laukku - Louis Vuitton
nilkkurit - Zara
aurinkolasit - Ray-Ban

Mihin kiinnitän eniten huomiota vaatteita ostaessa? Ehdottomasti materiaaleihin. Haluan garderobiini pitkäikäisiä vaatteita luonnonkuiduissa, jotka pysyvät hyvänä käytössä vuosia. Yllä näkyvässä asussa pari ikilempparia - Uniqlon villamekko ja &Other Storiesin vuoreton villakangastakki, molemmat ovat pari-kolme vuotta vanhoja, mutta uskon pukeutuvani näihin vielä vuosia eteenpäin. Usein ne kaikista "tylsimmät" vaatteet ovat niitä kaikista käytetyimpiä, mitä yksinkertaisempi sen monipuolisempi yhdistää. Oma luottosettini talviaikaan on villamekko villakangastakin kanssa, johon luotan ehkä 95% ajasta. 

Takki on muuten löytö -70% aleista aikanaan, juuri tällaisia klassikoita kannattaa aleista silmäillä. Itse kävin vähän läpi vaatekaappejani jouluvapaiden aikana ja minulta puuttuu lähinnä alaosia, niin housuja kuin hameita talvikäyttöön. Varsinkin neulehameita olen kovasti kaivannut kaappiini, sillä yläosia niiden kanssa olisi. Missioni onkin löytää alennusmyynneistä muutama laadukas alaosa, jotka täydentäisivät jo olemassaolevia vaatteitani.

lauantai 25. joulukuuta 2021

Puhelimen kamerasta joulun aikaan


 
Mukavaa Joulupäivää! Tänään olen viettänyt tosi rentoa päivää pyjamassa, kuten jouluvapailla mielestäni kuuluukin. Sen verran sain itsestäni irti, että aloitin pipon neulomisen ja päätin koota tänne blogiin pienen koosteen joulukuulta puhelimella räpsittyjen kuvien myötä, sillä minusta on parasta palata näihin tunnelmiin vaikka vuoden päästä.


Viime vuosina olen palannut perinteisten postikorttien lähettämisen pariin ja onkin yksi kiva joulutraditio kirjoittaa kortit. Lähetän ne hyvissä ajoin, sillä kuten olen maininnut, en yleensäkään jätä asioita viime tippaan. 


Myös lahjat hankin ja paketoin hyvissä ajoin. Minusta paketointi on tosi kivaa, kun sen saa tehdä rauhassa ajan kanssa. Glitterpaperi muuten oli melko hermoja kiristävää käytössä, sillä siinä ei pysy teippi ollenkaan. Lahjat keksin muuten helposti, mutta miehen omat tuottivat päänvaivaa. Lopulta hankin muun muassa polaroid-kameran, josta tulikin ihan joulun hitti, sillä oli kiva tallentaa hetkiä jouluaaton vietosta.



Joulukuun säät vaihtelivat melkoisesti, ensin tuli lunta, se suli pois, mutta joulusta tuli taas luminen ja pakkasta, eli täydellinen sää tähän vuodenaikaan. 



Monet jokavuotiset jouluperinteet jäivät harmikseni tänäkin vuonna välistä, mutta naapurissa Haminassa kävimme miehen äidin kanssa tunnelmoimassa. Meille sattui varmaan joulukuun huonoin sää tuolle päivälle, mutta jouluvalot ihastuttivat silti, kierreltiin muutamat suloiset putiikit ja joimme glögit.


Kotona joulukuusen virkaa täytti muutama oksa mökiltä. Löysin Haminasta pienen kelkan, joka sopi loistavasti ”kuusen” alustaksi. En yleensäkään laita juurikaan joulukoristeita omaan kotiin, lähinnä vaihdan koristetyynynpäälliset olohuoneeseen.

 
Sain Pinterestistä idean tehdä hauskoja suklaarekiä, jotka ovat kiva pieni lahja vaikka naapurille. Alle pieni suklaalevy lahjapaperiin, karkkikepit reen jaloiksi, päälle suklaapukki ja pieni karkeilla täytetty säkki. Teen näitä varmasti myös ensi jouluna, sen verran kivoja tehdä.


Leivoin miehen vanhemmille piparkakkutalon nyt toista kertaa. Olin tyytyväinen, että sain talon pysymään kasassa ja lopputulos on ihan hyvä aloittelijalle. Minulta löytyy piparitalon muotit kotoa, joten talon muoto on aina sama, mutta viime vuotiseen verrattuna muutin koristelut erilaisiksi. 


Jouluaattoa vietimme miehen vanhemmilla. Päällä oli oman isoäidin vanha mekko. Saimme kaikki serkut valita muutaman muiston isoäidin talolta ja siellä olisi ollut aivan ihania vaatteita paljonkin. Isoäiti kuulemma pukeutui jopa marjametsään hameeseen. Päädyin punaiseen mekkoon, jota aion jatkossa käyttää aina jouluisin. En yhtään tiedä miltä ajalta mekko on, mutta varmaan vuosikymmeniä vanha.

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Suunnitelmia jouluvapaille



Kaksi yötä ja kaksi työpäivää jouluun! Tänä vuonna saan viettää vapaita ihan koko joulun, mikä on todella ihanaa. Eniten oikeastaan odotan, että saisin ihan vain laiskotella hyvällä omallatunnolla ja olla kotona. Meille on miehen kanssa muodostunut vuosien aikana omat jouluperinteet, kuten oma joulumenu, joka tehdään aatonaattona. Aaton vietämme miehen vanhemmilla. Muita suunnitelmiani pyhille listasin alle.


Jälkiruoan teko joulupöytään. Minulle jää tänäkin vuonna aaton jälkiruokavastaavan rooli ja aion tehdä simppelin juustokakun tätä ohjetta mukaillen (vaihdan piparit joulupipareihin, tuorejuuston kinuskiin, suklaan valkoiseen ja päälle puolukoita). Yksi toinen simppeli herkku jouluun on toffee, jonka ohjeen olen jakanut viisi vuotta sitten täällä. Toffee on myös loistava viime hetken vieminen kylään mennessä. 


Joululeffamaraton. Rakastan tunnelmallisia jouluelokuvia, joita olen katsellutkin jo monta viikkoa ennen joulua. Omat suosikkini olen viime vuonna koonnut listalle joka löytyy täältä. Lisäksi voisin mainita muutaman kotimaisen elokuvan, jotka olen katsonut jo useampana jouluna - Täydellinen joulu, Joulumaa, Joulutarina ja Rare Exports. 


Neulominen. Ihanaa kun on aikaa suosikkiharrastukselle ja aion joulupyhinä neuloa vähintään yhden pipon. Pari helppoa pipo-ohjetta olen muuten jakanut aiemmin täällä ja täällä. Juuri nyt ei innosta neuloa isoja töitä vaan lähinnä helppoja nopeita asusteita.


Ulkoilu ajan kanssa. Toivoisin niin, että jouluksi tulisi vielä kunnolla lunta ja pakkasta onneksi nyt taas onkin. Olisi tunnelmallista kävellä pitkin hiljaisia katuja lumihiutaleiden samalla tippuessa hiljalleen alas. Lunta tai ei, silti kiva käydä suklaakonvehtien välissä ulkona haukkaamassa happea. 


Alennusmyynnit omalta sohvalta käsin. Pikkuhiljaa ovat alet jo alkaneetkin, jotka ajattelin vapaapäivien aikana tutkia rauhassa kotoa käsin. Hullaantua en alennuksista aio, mutta muutama juttu, kuten neulehame ja nahkakäsineet minulla olisi ostoslistalla. 


Mitä ihaninta joulua kaikille!

perjantai 17. joulukuuta 2021

Toinen tekemäni villapaita






villapaita - neulottu
mekko - &Other Stories
nilkkurit - Zara
aurinkolasit - Ray-Ban

Minulta jäi ensimmäisestä isommasta neuleprojektista, tästä mekosta, jonkun verran lankaa jäljelle, joten päätin tehdä myös villapaidan. Tietysti kävi klassiset ja lopulta jouduin ostamaan lisää lankaa ennen kuin neule valmistui. Kun opin tekemään simppelin mekon, on samaa pohjaa ollut helppo soveltaa villapaitoihin. Kuvissa näkyvä pusero on tehty aika lailla tällä ohjeella hieman resoreita ja kaulusta muutellen. Tällä varrella valmiit neuleet ovat yleensä vähän väärän pituisia, joten ihanaa kun voi itse neuloa tällaisia lyhyitä neuleita, joita olen kaivannut mekkojen kanssa käytettäväksi. Keveät mekot kun pääsevät villapaitojen kanssa käyttöön myös talvisin. 

Aika oma neulomaa alkaa olla pukeutumiseni niin paitoja kuin asusteita myöten, sillä melkoinen neulomismaratoni on ollut tämä vuosi. Älytöntä, että aloitin vasta vuoden alussa harjoittelemaan koko hommaa ja nyt vuoden lopussa olen tehnyt hurjan määrän erilaisia neuletöitä. Ensi vuoden tavoitteeksi otankin uusien juttujen opettelun, nyt kun neulomisen peruskuvio on selvä. 

tiistai 7. joulukuuta 2021

Jouluvalmisteluja









takki - Massimo Dutti
villamekko - neulottu
laukku - Chloé
pipo - neulottu
nahkarukkaset - Lindex
nilkkurit - Zara

Ihanaa lunta!  Minusta talvelle kuuluu olla valkoinen maisema, joten olen iloinnut kun tänne on satanut ensilumi ja pakkaskelit ovat virkistäviä. Myös jouluvalot ovat tehneet tunnelmaa, ihana kun kaupungin valojen lisäksi monet ovat laittaneet koteihinsa jouluvalot. Minulla on jouluvalmistelut tosi hyvällä mallilla, sillä inhoan jättää asiat viime hetkeen enkä pidä kiireestä. Viime viikolla hankin vielä viimeiset lahjat. Paketointi on kivaa puuhaa ajan kanssa ja viikonloppuna laitoin kaikki lahjat valmiiksi. Viime vuosina tapoihini on kuulunut korttien lähetys ja ne rustasinkin eilen, vien tänään postiin. Olen vähän vanha sielu ja oikeissa korteissa on paljon enemmän ajatusta, kuin lähettää joulutervehdys puhelimen välityksellä. Kun oli useampi vapaapäivä pukeen sain rauhassa tehtyä jouluvalmisteluja, mikä oli ihanaa. Tein myös toista joulua putkeen piparkakkutalon miehen vanhemmille. Siinä on melkoinen työ, mutta parasta kun talon saa pysymään kasassa ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Olen myös katsonut jo monet joululeffat ja kuunnellut ainoastaan joululauluja. Kunnon jouluttaja täällä siis!