Sain joku aika sitten
sähköpostia koskien Espanjassa asumista, olen muutamaan kertaan maininnut, että siellä tuli oleiltua hetken aikaa. Asia tuntuu monia kiinnostavan, joten ajattelin kirjoittaa hieman Espanjasta ja matkailustani yleisesti viime vuosilta. Kuvituksena puhelimella
napattuja kuvia Ranskan Rivieralta 2013-2014.
Itse asustelin tosiaan Espanjan
Fuengirolassa 2009 reilun pari kuukautta, maaliskuun lopusta kesäkuun alkuun. Olin tuolloin 21-vuotias. Matkustimme ystäväni kanssa edellisenä syksynä viikoksi
Turkin Alanyaan ja aiemmin olin jo hieman pohtinut, että haluan
ulkomaille pidemmäksi aikaa. Tuo Turkin reissu viimeistään löi päätöksen
lukkoon, ja aloin tosissani suunnitella lähtöä. Aiemmin en ollut ihan hirveästi matkustellut, enkä koskaan yksin. Olin käynyt Turkissa, pariin otteeseen Kreikassa, Tallinnassa, Tukholmassa, Lontoossa ja pikaisesti Pariisissa - siinäpä se, joten yksin ulkomaille lähtö oli itseltäni melko rohkeaa. Toisaalta olen aina ollut itsenäinen, muuttanut nuorena omilleni ja tehnyt kaiken itse. Olen aina ollut sellainen, että kaipaan
vaihtelua elämääni, jos elämä pyörii liian kauan paikallaan ja mitään
uutta ei tapahdu, kyllästyn. Lähteminen oli silloisessa elämäntilanteessa helppoa, olin pari vuotta aiemmin valmistunut ammattiin ja mikään ei Suomessa pidätellyt.
Tuolloin minulla oli omistusasunto, ajattelin myydä sen sekä kaiken muun mitä omistin ja muuttaa lopullisesti Espanjaan. Isäni hieman toppuutteli ja sanoi, että mitä jos kävisin ensin vain katselemassa millaista siellä on. Itse kun ajattelen enemmän tunteella kuin järjellä. Aloinkin heti etsiä töitä Espanjasta ihan Googlea käyttämällä ja ilmoittauduin kaupungin opiston espanjan kielen tunneille. Mitään paikkaa maassa en ollut sen enempää ajatellut, kunhan etsin yleisesti koko Espanjasta, kunnes päädyin Aurinkorannikolle. Löysin työn, jonka kautta sain myös asunnon. Työstäni Suomessa sain pidettyä kesäloman ja omaa lomaa niin kauan kuin poissa olin, tästä mahdollisuudesta olenkin todella kiitollinen, onneksi olin sen verran järkevä etten ottanut lopputiliä ja kotiin palatessa työpaikka odotti.
Asuin
kolmen hengen solukämpässä kahden
suomalaisen tytön kanssa, kämppiset olivat aivan älyttömän ihania ja
vähän harmittaa etten ole nähnyt kumpaakaan enää tämän jälkeen, vaikka Facebookissa olemmekin toisinaan yhteydessä. Olin reissuun lähtiessäni hieman huolissani siitä, että tulisin jakamaan asunnon muiden kanssa, sillä olin tottunut asumaan yksin. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin, ja toisaalta kämppiksistä oli suuri tuki ja seura vieraassa maassa. Asunto oli suomalaisen
toimiston kautta, joka sijaitsi Fuengirolassa melko lähellä omaa
asuntoamme. Mitään luksusta vuokra-asunnoilta ei kannata odottaa, mutta
itselleni ainakin riitti, että oli katto pään päällä, suihku, oma huone ja meillä oli jopa pyykinpesukone!
Työskentelin
maassa kuukauden puhelinmyyjänä suomeksi, kunnes sain niin tarpeekseni
työstä että lopetin. Ajattelin että kestän Espanjassa ihan mitä vain
työtä kunhan aurinko vain paistaa.
Minulla on todella korkea työmoraali ja menen vaikka kipeänä töihin,
Suomessa en olisi koskaan luovuttanut noin, mutta
Espanjassa ei töissä ihan samat säännöt pidä. Tapasin töissä kuitenkin ihania ihmisiä, joista sain kavereita.
Olin varautunut
siihen, ettei kaikki välttämättä suju niin kuin suunnittelee ja minulla
oli hyvät säästöt, joten pystyin lomailla loppuajan, eli yli kuukauden.
Kävelin pitkin aurinkoisia katuja, juhlin paljon, shoppailin usein ja
nautin ihanasta maasta. Koin älyttömän paljon, vierailin läheisissä kaupungeissa (Malaga, Marbella, Mijas, Benalmadena)
kävin jopa Mijaksen kylässä härkätaistelussa, todella raju, mutta
uskomaton kokemus, ehkä sellaiseen pääsenkin vain kerran elämässäni.
Pääsin maistamaan enspanjalaisten juomaa makeaa kaljaa ja kokemaan niin
paljon kaikkea, että muisteltavaa riittää kyllä sitten kun eläkkeellä
keinutuolissa istuu.
Elämässä ulkomailla on myös varjopuolensa ja arki tulee kyllä sielläkin vastaan. Kaikki ei todellakaan toimi niin kuin Suomessa, virastoissa asiointi voi viedä älyttömästi aikaa ja kaikesta tulee olla aina monta kopiota. Maassa työskennellessä tarvitsee NIE -numeron ja itselleni tuotti suuria ongelmia sen saanti sekä pankkitilin avaus, sillä siellä eivät uskoneet minun olevan passini kuvassa. Aikataulut eivät pidä ja palkkaa ei välttämättä makseta, joten elämä ulkomailla ei ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista ja vaikeuksia itsellänikin oli, mutten vaihtaisi tuota aikaa mistään hinnasta. Sen opin, että yleensä kun odotti vain kaikessa rauhassa kaikki kyllä selviää. Opin todella paljon kärsivällisyyttä.
Kun kotiin lähdön aika koitti olin todella surullinen, itkin koko matkan lentokoneessa ja Suomeen tulo tuntui ahdistavalta, vain tyhjä koti odottamassa. Heti seuraavana päivänä työt Suomessa odottivat, mikä oli toisaalta hyvä niin en ehtinyt vain jäädä ikävöimään Espanjaan. Kerroin kaikille kovaan ääneen, että tulin Suomeen vain hoitamaan asiat, kuten asunnon myynnin, en ikinä huoli suomalaista miestä ja lähden heti takaisin Espanjaan kun voin. Myönnän, että olin nuori ja naiivi, sillä en osannut juurikaan kieltä eikä töitä näin ollen olisi ollut kovinkaan helppoa löytää. Ja sen opin kantapään kautta millaista työnteko Espanjassa voi olla. Oltuani kuukauden Suomessa tapasin miehen, kun sitä vähiten odotin, suomalaisen ja vaalean, tämän nykyisen. Suunnitelmat menivät aika äkkiä uusiksi, elämä ei siis todellakaan mene aina niin kuin suunnittelee. Täällä ollaan Suomessa edelleen lähes kuuden vuoden jälkeen, lämmöllä muistelen tuota Espanjan aikaa ja olen kiitollinen, että ehdin sen kokea. Monesti olen miettinyt, että onneksi ehdin elää nuoruuden ennen kuin aloin seurustella vakavasti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Suosittelen kaikille
ulkomailla asumista, jos se on mahdollista, se antaa niin paljon, avartaa
näkemystä, oppii paljon itsestään, antaa itseluottamusta, itse ainakin
kasvoin niin paljon noinkin lyhyessä ajassa. Jos nyt voisin tehdä jotain
toisin, menisin ehkä jonnekin muualle kuin Fuengirolaan, sillä siellä
on niin paljon suomalaisia ja tällöin ei tutustu niin helposti
espanjalaisiin.
Onneksi löysin rinnalleni
ihmisen, joka tykkää matkustaa yhtä paljon kuin minäkin, kohteet ovat
vain vaihtuneet. Melkein heti tavattuamme aloimme suunnitella New
Yorkin matkaa. Sitä ennen kävimme muutaman kerran Tallinnassa ja
Tukholmassa. Seuraavana vuonna lensimmekin uudestaan Amerikkaan, mutta
tällä kertaa Miamiin. Samaisena vuonna piipahdimme myös
Barcelonassa. Lisäksi olemme käyneet Lontoossa, Genevessä ja viimeiset vuodet
Etelä-Ranskassa. Vähintään kerran vuodessa kuitenkin jossain lomien salliessa.
Tästä vuodesta on varmasti
tulossa kovin vuotemme matkailun suhteen, sillä maaliskuussa suuntaamme
Espanjan Marbellaan, tarkemmin sanottuna Puerto Banukseen viikoksi.
Ehkäpä tämän tulevan reissunkin vuoksi Fuengirola on ollut mielessäni,
sillä suunnitelmissa olisi piipahtaa samalla entisillä kotikulmillani, kuinka
jännittävää palata sinne näiden vuosien jälkeen! Espanjan
jälkeen ehdimme olla kotona vain reilun kuukauden, kunnes pakkaamme
taas matkalaukut ja suuntaamme Rivieralle kolmatta vuotta peräkkäin kuvien maisemiin 2,5 viikoksi. Ihanaa päästä näihin tuttuihin paikkoihin ja vuokrasimme jopa saman asunnon kuin viime vuonna. Alkutalveksi meillä on suuria suunnitelmia matkustaa vuosien tauon jälkeen taas Amerikkaan, mutta kerron niistä suunnitelmista lisää, mikäli matka toteutuu.
.png)
.png)
%2B(Kopio).png)
.png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
%2B(Kopio).png)
.png)
.png)
%2B(Copy).png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
.png)
.png)
.png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
.png)
%2B(Copy).png)
.png)
.png)
