Matkailusta

Sain joku aika sitten sähköpostia koskien Espanjassa asumista, olen muutamaan kertaan maininnut, että siellä tuli oleiltua hetken aikaa. Asia tuntuu monia kiinnostavan, joten ajattelin kirjoittaa hieman Espanjasta ja matkailustani yleisesti viime vuosilta. Kuvituksena puhelimella napattuja kuvia Ranskan Rivieralta 2013-2014.

Itse asustelin tosiaan Espanjan Fuengirolassa 2009 reilun pari kuukautta, maaliskuun lopusta kesäkuun alkuun. Olin tuolloin 21-vuotias. Matkustimme ystäväni kanssa edellisenä syksynä viikoksi Turkin Alanyaan ja aiemmin olin jo hieman pohtinut, että haluan ulkomaille pidemmäksi aikaa. Tuo Turkin reissu viimeistään löi päätöksen lukkoon, ja aloin tosissani suunnitella lähtöä. Aiemmin en ollut ihan hirveästi matkustellut, enkä koskaan yksin. Olin käynyt Turkissa, pariin otteeseen Kreikassa, Tallinnassa, Tukholmassa, Lontoossa ja pikaisesti Pariisissa - siinäpä se, joten yksin ulkomaille lähtö oli itseltäni melko rohkeaa. Toisaalta olen aina ollut itsenäinen, muuttanut nuorena omilleni ja tehnyt kaiken itse. Olen aina ollut sellainen, että kaipaan vaihtelua elämääni, jos elämä pyörii liian kauan paikallaan ja mitään uutta ei tapahdu, kyllästyn. Lähteminen oli silloisessa elämäntilanteessa helppoa, olin pari vuotta aiemmin valmistunut ammattiin ja mikään ei Suomessa pidätellyt.

Tuolloin minulla oli omistusasunto, ajattelin myydä sen sekä kaiken muun mitä omistin ja muuttaa lopullisesti Espanjaan. Isäni hieman toppuutteli ja sanoi, että mitä jos kävisin ensin vain katselemassa millaista siellä on. Itse kun ajattelen enemmän tunteella kuin järjellä. Aloinkin heti etsiä töitä Espanjasta ihan Googlea käyttämällä ja ilmoittauduin kaupungin opiston espanjan kielen tunneille. Mitään paikkaa maassa en ollut sen enempää ajatellut, kunhan etsin yleisesti koko Espanjasta, kunnes päädyin Aurinkorannikolle. Löysin työn, jonka kautta sain myös asunnon. Työstäni Suomessa sain pidettyä kesäloman ja omaa lomaa niin kauan kuin poissa olin, tästä mahdollisuudesta olenkin todella kiitollinen, onneksi olin sen verran järkevä etten ottanut lopputiliä ja kotiin palatessa työpaikka odotti.

  Asuin kolmen hengen solukämpässä kahden suomalaisen tytön kanssa, kämppiset olivat aivan älyttömän ihania ja vähän harmittaa etten ole nähnyt kumpaakaan enää tämän jälkeen, vaikka Facebookissa olemmekin toisinaan yhteydessä. Olin reissuun lähtiessäni hieman huolissani siitä, että tulisin jakamaan asunnon muiden kanssa, sillä olin tottunut asumaan yksin. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin, ja toisaalta kämppiksistä oli suuri tuki ja seura vieraassa maassa. Asunto oli suomalaisen toimiston kautta, joka sijaitsi Fuengirolassa melko lähellä omaa asuntoamme. Mitään luksusta vuokra-asunnoilta ei kannata odottaa, mutta itselleni ainakin riitti, että oli katto pään päällä, suihku, oma huone ja meillä oli jopa pyykinpesukone! 

Työskentelin maassa kuukauden puhelinmyyjänä suomeksi, kunnes sain niin tarpeekseni työstä että lopetin. Ajattelin että kestän Espanjassa ihan mitä vain työtä kunhan aurinko vain paistaa. Minulla on todella korkea työmoraali ja menen vaikka kipeänä töihin, Suomessa en olisi koskaan luovuttanut noin, mutta Espanjassa ei töissä ihan samat säännöt pidä. Tapasin töissä kuitenkin ihania ihmisiä, joista sain kavereita.

Olin varautunut siihen, ettei kaikki välttämättä suju niin kuin suunnittelee ja minulla oli hyvät säästöt, joten pystyin lomailla loppuajan, eli yli kuukauden. Kävelin pitkin aurinkoisia katuja, juhlin paljon, shoppailin usein ja nautin ihanasta maasta. Koin älyttömän paljon, vierailin läheisissä kaupungeissa (Malaga, Marbella, Mijas, Benalmadena) kävin jopa Mijaksen kylässä härkätaistelussa, todella raju, mutta uskomaton kokemus, ehkä sellaiseen pääsenkin vain kerran elämässäni. Pääsin maistamaan enspanjalaisten juomaa makeaa kaljaa ja kokemaan niin paljon kaikkea, että muisteltavaa riittää kyllä sitten kun eläkkeellä keinutuolissa istuu.

Elämässä ulkomailla on myös varjopuolensa ja arki tulee kyllä sielläkin vastaan. Kaikki ei todellakaan toimi niin kuin Suomessa, virastoissa asiointi voi viedä älyttömästi aikaa ja kaikesta tulee olla aina monta kopiota. Maassa työskennellessä tarvitsee NIE -numeron ja itselleni tuotti suuria ongelmia sen saanti sekä pankkitilin avaus, sillä siellä eivät uskoneet minun olevan passini kuvassa. Aikataulut eivät pidä ja palkkaa ei välttämättä makseta, joten elämä ulkomailla ei ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista ja vaikeuksia itsellänikin oli, mutten vaihtaisi tuota aikaa mistään hinnasta. Sen opin, että yleensä kun odotti vain kaikessa rauhassa kaikki kyllä selviää. Opin todella paljon kärsivällisyyttä.

Kun kotiin lähdön aika koitti olin todella surullinen, itkin koko matkan lentokoneessa ja Suomeen tulo tuntui ahdistavalta, vain tyhjä koti odottamassa. Heti seuraavana päivänä työt Suomessa odottivat, mikä oli toisaalta hyvä niin en ehtinyt vain jäädä ikävöimään Espanjaan. Kerroin kaikille kovaan ääneen, että tulin Suomeen vain hoitamaan asiat, kuten asunnon myynnin, en ikinä huoli suomalaista miestä ja lähden heti takaisin Espanjaan kun voin. Myönnän, että olin nuori ja naiivi, sillä en osannut juurikaan kieltä eikä töitä näin ollen olisi ollut kovinkaan helppoa löytää. Ja sen opin kantapään kautta millaista työnteko Espanjassa voi olla. Oltuani kuukauden Suomessa tapasin miehen, kun sitä vähiten odotin, suomalaisen ja vaalean, tämän nykyisen. Suunnitelmat menivät aika äkkiä uusiksi, elämä ei siis todellakaan mene aina niin kuin suunnittelee. Täällä ollaan Suomessa edelleen lähes kuuden vuoden jälkeen, lämmöllä muistelen tuota Espanjan aikaa ja olen kiitollinen, että ehdin sen kokea. Monesti olen miettinyt, että onneksi ehdin elää nuoruuden ennen kuin aloin seurustella vakavasti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Suosittelen kaikille ulkomailla asumista, jos se on mahdollista, se antaa niin paljon, avartaa näkemystä, oppii paljon itsestään, antaa itseluottamusta, itse ainakin kasvoin niin paljon noinkin lyhyessä ajassa. Jos nyt voisin tehdä jotain toisin, menisin ehkä jonnekin muualle kuin Fuengirolaan, sillä siellä on niin paljon suomalaisia ja tällöin ei tutustu niin helposti espanjalaisiin. 

Onneksi löysin rinnalleni ihmisen, joka tykkää matkustaa yhtä paljon kuin minäkin, kohteet ovat vain vaihtuneet. Melkein heti tavattuamme aloimme suunnitella New Yorkin matkaa. Sitä ennen kävimme muutaman kerran Tallinnassa ja Tukholmassa. Seuraavana vuonna lensimmekin uudestaan Amerikkaan, mutta tällä kertaa Miamiin. Samaisena vuonna piipahdimme myös Barcelonassa. Lisäksi olemme käyneet Lontoossa, Genevessä ja viimeiset vuodet Etelä-Ranskassa. Vähintään kerran vuodessa kuitenkin jossain lomien salliessa.

Tästä vuodesta on varmasti tulossa kovin vuotemme matkailun suhteen, sillä maaliskuussa suuntaamme Espanjan Marbellaan, tarkemmin sanottuna Puerto Banukseen viikoksi. Ehkäpä tämän tulevan reissunkin vuoksi Fuengirola on ollut mielessäni, sillä suunnitelmissa olisi piipahtaa samalla entisillä kotikulmillani, kuinka jännittävää palata sinne näiden vuosien jälkeen! Espanjan jälkeen ehdimme olla kotona vain reilun kuukauden, kunnes pakkaamme taas matkalaukut ja suuntaamme Rivieralle kolmatta vuotta peräkkäin kuvien maisemiin 2,5 viikoksi. Ihanaa päästä näihin tuttuihin paikkoihin ja vuokrasimme jopa saman asunnon kuin viime vuonna. Alkutalveksi meillä on suuria suunnitelmia matkustaa vuosien tauon jälkeen taas Amerikkaan, mutta kerron niistä suunnitelmista lisää, mikäli matka toteutuu.

 Ymmärrän etteivät kaikki toki välitä matkustaa, mutta minulle se on tärkeää. Toiselle on tärkeämpää iso omakotitalo ja laittaa kaiken aikansa ja rahansa sisustamiseen tai vaikka pihan laittoon. Toinen asuu Helsingin keskustassa ja käyttää rahansa suureen vuokraan. Joku haluaa suuren perheen. Itse mietin välillä millaiset säästöt minulla olisi, jos jättäisin ulkomailla käymättä, mutta tällöin olisin henkisesti todella köyhä, sillä ulkomailla koettuja hetkiä ei voi rahassa mitata. En itse  täysin ymmärrä ihmisiä, jotka matkustavat ulkomaille ja makaaavat kaiket päivät vain hotellin altaalla, kun olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa, siinä menee mielestäni aika hukkaan. Itse viihdyn rannalla, siellä siellä näkee ihmisiä, veneitä ja saa raitista ilmaa, mutta toisinaan rannalla makoilukin tuntuu minusta ajantuhlaukselta, haluan nähdä niin paljon! Minulle paras kohde on sellainen, jossa yhdistyy kaikki, ranta ja kaupunki.