Helmikuu on talvikuukausi

Nuorempana haikailin aina tulevaisuuteen, kuten sään kanssa. Tammikuussa odotin kuumeisesti ballerinakelejä ja hankin shortseja kesä mielessä. Jotain on tapahtunut vuosien kuluessa ja osaan nykyään nauttia kaikista vuodenajoista, enkä haikaile, vaikka talvella kesän perään. Voin rehellisesti sanoa, että pidän kaikista vuodenajoista, mutten välttämättä niiden kaikista puolista. En tieteenkään nauti tippaakaan loskakeleistä tai marraskuun pimeydestä, mutta näistäkin aina selviää, kun keskittyy sen vuodenajan parhaisiin puoliin. En keväällä pidä katuhiekkojen pöllyttämistä kaduista tai siitepölystä, mutta pidän kukkaan puhkeavasta luonnosta ja pidentyvistä päivistä. Kesällä hellekelit ovat tukalia, mutta vuodenaika muuten aivan ihana. Syksyssä voisin taas skipata sateet, mutta ruska-aika korvaa ne mennen tullen. Ehkä tämä on juuri sitä iäntuomaa, mistä kaikki aina puhuu. 

Tämän takia minua aina ihmetyttää, kun helmikuussa aletaan puhua keväästä. Helmikuu on täysi talvikuukausi! Ehkä maaliskuun lopussa voi alkaa varovasti mainita kevään. Vaikka kadut olisivatkin helmikuun puolella hetkittäin lumettomat ja aurinko paistaa, se on vain lupaus keväästä, hyvin suurella todennäköisyydellä lunta tule satamaan edelleen. Joten en halua masentaa, mutta nyt on edelleen täysi talvi.

Sama juttu muuten, kun heinäkuu kääntyy elokuulle, on jengi ihan syksyssä, vaikka olisi kolmenkympin helle päällä. Haaveillaan villapaidoista, vaikka niihin saa pukeutua varmasti kuukausi kaupalla koko pitkän talven. Itse ainakin nautin tällöin kesämekoista niin pitkälle kuin mahdollista, mutta myönnettäköön, että en malta odottaa aikaa kun niihin saa yhdistettyä nilkkurit. Nyt nilkkureissa kuukausi kaupalla kulkeneena, hylkäisin ne jo mielelläni ja siirtyisin kevyempiin kenkiin. Aikansa kutakin, parempi siis nauttia vielä talvesta ja niistä nilkkureista, kevään aika tulee kyllä vähän myöhemmin.