Neulottua - villatakki & poolo

Alkusyksystä kun neuloosi kuuman kesän jälkeen palasi, neuloin kaksi syyskauteen sopivaa villapaitaa itselleni, jotka näette kuvissa. Inspiraatio neuleisiin lähtee usein omasta tarpeesta, keskiharmaa pooloneule uupui garderobistani ja neuletakkeja en ole omistanut vuosiin. Neulomisessa parasta on tietysti äärettömän koukuttava harrastus, jossa voi kehittyä jatkuvasti, tai olla kehittymättä ja pysyä hyvissä helpoissa malleissa. Kuten näissä kahdessa, poolopaidan sain tehtyä helposti jo ilman ohjetta, kun neuletakki vaati useamman ohjeen läpi lukemisen, joiden jälkeen sovelsin. 

Poolosta halusin mahdollisimman helpon, sellaisen mitä neuloin kesälomalla mökillä omasta päästä alhaalta ylös. Pusero muotoutui matkan varrella, en ollut alkuun ollenkaan varma millainen kaulus siihen tulee ja tarkoitus oli tehdä myös vähän erilaiset hihat. Neuletakista taas halusin pyöreä kaula-aukkoisen ja hameidenkin kanssa pidettävän mallin. Neuletakki oli ensimmäinen vaate, jonka neuloin osista, erikseen taka- ja etukappaleet. Tämä oli kivaa vaihtelua, vaikka saumojen ompelu yhteen ei mitään lempipuuhaa olekaan. Osia oli kuitenkin helppo kuljettaa mukana, neuloen vaikka bussissa. Neuletakin vaikein osuus oli nappien valinta, johon käytin hurjan paljon aikaa. Lopulta päädyin kultaisiin pääkallonappeihin, harmi etteivät napit niin kuvissa erotu. Yritän muuten kirjoittaa neuletakin ohjeen tänne blogiin muistiin myöhempää käyttöä varten. 

Minulla on selkeä oma maku neuleissa, yksinkertaiset, väljät mallit ilman suurempia kikkailuja, pörröinen pinta ja aina muhkeat hihat, mitä löysemmät ja pallomaisemmat, sen parempi. Tottakai myös luonnonmateriaalit langoissa, kuten ihana pehmeä alpakka. Molemmissa neuleissa olen sekoitellut keskenään kahta eri lankaa, kuten lähes aina neuleissa teen. Oma neulotut vaatteet ovat kivan rouheita, eikä yksikään työ ole koskaan täysin samanlainen.