Lisää punaa

Postaus toteutettu yhteistyössä Nordicfeelin kanssa. Sisältää mainoslinkkejä.

Punatut huulet kuuluvat simppeliin päivittäiseen meikkiini, ja huulipunat ovatkin ainut meikkituote, jota tykkään vaihdella sekä kokeilla usein uusia. Nudehuulet eivät kuulu lookkiini, vaan tykkään punista, joissa on kunnolla väriä - kirkkaanpunainen, pinkki tai oranssi sen olla pitää. Lämpimät sävyt sopivat parhaiten ihoni sävyyn, joten kylmemmät punat jätän suosiolla muille. Siirryin huulipuniin vasta ihan jokunen vuosi sitten aikuisiällä, sitä ennen suosin neutraaleimpia huulikiiltoja. Nykyisin käytän eniten perinteisiä huulipunia ja huulikiiltoja taas harvemmin. Rakastan kosteuttavia punia, joissa on kuitenkin kunnolla pigmenttiä, mattamaisista en oikein pidä, sillä koen niiden kuivattavan huulia ja näyttävän itselläni vähän vaatimattomille. En myöskään juuri koskaan laita huultenrajauskynää, joten käytän punia jotka pysyvät paikallaan ilman. Muistan myös joskus ammattilaisen sanoneen, huulieni olevan sen malliset, etten välttämättä tarvitsekaan rajauksia. Tykkään punista, jotka on helppo levittää, sillä minulla on usein tapana lisätä väriä päivän mittaan ilman peiliä. 

Huulipunia löytyy minulta mukana ihan aina ja joka paikasta, tarkistan kahteen kertaan kotoa lähtiessä, että puna on varmasti matkassa - laukussa ainakin yksi, takin taskussa ja töissä minulla on useampi niin kaapissani kuin käden ulottuvilla. Ilman punattuja huulia koen olevani todella vaisun näköinen. Yhdessä Nordicfeelin kanssa halusinkin esitellä teille muutaman vanhan suosikin sekä yhden uutuuden punahuulien saralta.

Lancôme Rouge In Love (Be My Date) - Clinique Pop Lip Colour (Kiss Pop) 
Clinique Pop Glaze Sheer Lip Colour (Fireball Pop) - NYX Butter Lipstick (Heat Wave)

  

Lancômen huulimeikkejä olen omistanut useita, mutta tämä huulillani kuvissa näkyvä Rouge In Love  on itselleni uusi tuttavuus. Täytyy sanoa, että varmasti yksi parhaista huulipunista, joita olen kokeillut - pigmenttiä löytyy, Be my Date -sävy on täydellisen lämmin punainen, pysyy hyvin huulilla, jopa kahvia juodessa ja suihkussa! Plussaa kauniista hylsystä, jonka kaivaa mielellään esiin laukusta. It's a keeper! Hankin varmasti myöhemmin muitakin sävyjä kyseisestä.

Cliniquen huulituotteiden nimeen olen vannonut pitkään. Rakastan kosteuttavia punia, joissa on superhyvä pigmentti ja Cliniquella yhdistyvät nämä kaksi vaatimustani täydellisesti. Pakkaukset ovat kivan simppeleitä ja värillinen hylsy kertoo heti mikä sävy on kyseessä, helpottaa hurjasti kiireessä punaa valitessa. Kaksi uutukaista sävyä meikkipussissani ovat pinkki Pop Lip Colour sävyssä Kiss Pop  sekä oranssiin taittava vähän läpikuultava Pop Glaze Sheer Lip Colour sävyssä Fireball Pop. Molemmat ovat helppoja arkipunia.

NYX:llä on minusta hyvä hinta-laatusuhde ja näitä Butter -huulipunia minulla onkin ollut jo useampaa sävyä, kuvassa näkyvä on sävy on Heat Wave. Hintaa kyseisillä on tosiaan alle kympin, mutta pärjäävät minusta hyvin kalliimmille kilpailijoilleen. Tykkään nimenomaan näistä kosteista Butter huulipunista, brändin mattapuniakin olen testannut, mutta ne eivät toimi ollenkaan itselläni. 

Vielä vinkki huulipunien alle, Biothermin huulirasva on tarpeeksi "kuiva", imeytyy hyvin ja näin ollen toimii loistavasti punien alla, sillä lisäkosteutus varsinkaan talviaikaan ei ole koskaan pahitteeksi. Minulla on muuten tapana sipaista aamulla töihin lähtiessä pelkkä huulirasva ja vasta töihin saavuttua laitan huulipunan.

Kymmenen laukkua

Sain jo viime vuoden puolella toiveen koota pitkästä aikaa kaikki laukkuni samaan postaukseen. Blogivuosieni aikana olen useamman kerran tehnyt vastaavan postauksen, löysin ainakin kaksi vanhempaa, voitte lukea niitä täältä ja täältä. Laukkukokoelman eläessä on pieni päivitys kuitenkin paikallaan. Aloitin laukkuharrastuksen lähes kymmenen vuotta sitten, kun hankin ensimmäisen arvokkaamman laukun (Mulberryn Bayswater). Vuosiin on mahtunut monta laukkua, usea on lähtenyt jo kiertoon, sillä niin oma maku kuin käyttötarkoitus on muuttunut. Enää en innostu laukuista niin kuin nuorempana, enkä olisi valmis maksamaan niistä hurjan suuria summia, mutta mieltäisin käsilaukut minulle edelleen jollain tasolla rakkaaksi harrastukseksi. Huomaan usein jämähtäväni niihin muutamaan samaan laukkuun, jotka minulla ovat eteisessä esillä ja heti saatavilla. Varsinkaan työarjen keskellä ei tule kauheasti laukkua vaihdettua, vaikka valikoimaa olisi. Olen myös melko tyytyväinen tämän hetkisiin laukkuihini, enkä usko, että tänä vuonna tulen panostamaan mihinkään arvokkaampaan laukkuun, enemmänkin mietin, josko kokoelmaa vähän karsisi? 

Céline Mini Luggage. Ostettu toukokuussa 2014 Cannesin Célinen myymälästä. Tuohon aikaan laukku oli ihan kokoelmani helmi, sillä se oli ensimmäinen brändin laukkuni ja käytin sitä aivan jatkuvasti. Viime vuosina tämä on totta puhuen majaillut lähinnä dustbagissaan, sillä se ei sovellu hirveän hyvin nykyiseen elämäntilanteeseeni, kun sitä ei voi kantaa olalla ja vaalea Sand -sävy on arka. En myöskään useinkaan tarvitse mukaani näin isoa laukkua, tämä nimittäin vetää sisäänsä hurjan määrän tavaraa. Ostaisinko laukun nyt? En, sillä se on minusta vähän liian arvokas ja epäkäytännöllinen nykyiseen käyttööni nähden. Rakastan kuitenkin edelleen laukun mallia, enkä usko että siitä tulen luopumaan, sillä minusta malli on jo klassikko.

Balenciaga Giant 12 Gold Mini City. Cannesista olen tehnyt suurimman osan laukkuhankinnoistani, nimittäin myös tämä Balenciagan versio on sieltä peräisin. Tämän ostin jo vuonna 2015, eli se on ollut minulla jo useamman vuoden. Halusin jonkun pienemmän beigen laukun ja olin vuosia aiemmin jo miettinyt Classic City -mallia beigenä, mutta siinä normaalissa isommassa koossa. Oli luonnollista siis päätyä samaan malliin, mutta pienempänä. Tätä pystyy käyttämään monella eri tavalla pitkän hihnan ansiosta, mutta varsinkin viime vuosina en ole tätä enää kovinkaan paljoa jostain syystä ulkoiluttanut. Malli on kyllä toimiva kokonsa vuoksi, mutta ehkä miellän värin enemmänkin kesään sopivaksi ja kultaiset niitit ovat myös melko näyttävät, usein kun suosin yksinkertaisempia laukkuja. Ostaisinko laukun nyt? Tässä värissä ja koossa en, mutta suurempana tai ihan mininä ja eri värissä kyllä. Olen muutaman kerran miettinyt, olisiko tämän aika jo siirtyä paremmalle käyttäjälle, mutta toistaiseksi on saanut pysyä itselläni.

Céline Nano Luggage. Ostettu toukokuussa 2015 Cannesin Célinen myymälästä tämäkin. Edelleen yksi lempilaukkuni ja ollut käytössä aivan älyttömän paljon vuosien aikana. Täydellisen kokoinen, mahduttaa sisäänsä enemmän kuin ulkoapäin uskoisi. Helppo kantaa kädessä tai pitkän hihnan kanssa olalla. Ulkonäkö ei vanhene koskaan. Tämä matkustaa usein mukanani ulkomaille, sillä mukaan mahtuu kaikki tarpeellinen ja laukku kulkee kevyesti mukana. Kaikin puolin täydellinen, mutta jos jotain huonoa pitäisi sanoa, naarmuuntuu sileä nahka suhteellisen helposti. Ostaisinko laukun nyt? Kyllä, aivan ehdottomasti, vaikka hinta on nykyisen kipurajani rajamailla.

Céline Trapeze multicolor. Ostettu kesäkuussa 2015, oli Célinen kevään mallistoa. Muistan ihastuneeni laukkuun palavasti vasta kuukautta ennen Cannesissa nähdessäni sen aasialaisen naisen olalla. Totta puhuen hankin tämän melkoisesta mielijohteesta, usein pohdin ja harkitsen hankintoja kuukausikaupalla. Muistan laukun olleen tässä Indigo -sävyssä lähes loppuunmyyty, mutta minulle onnistuttiin vielä löytämään tämä ja se postitettiin Cannesin myymälästä Suomeen. Tykkään edelleen hurjasti laukusta, vaikka tämäkin lepää useimmiten kaapissa varsinkin pimeimmän talviajan. Koko on tässä toimiva ja pitkä hihna juuri oikean pituinen. Ostaisinko laukun nyt? Mallin vuoksi kyllä, mutta yksivärinen olisi totta puhuen helpompi yhdistää, enkä nykyisin olisi valmis laittamaan yhteen laukkuun näin paljon euroja.

Céline Belt Bag. Vuonna 2015 tunnuin päivittävän laukkujani melko rankalla kädellä, sillä tämäkin Céline on silloin loppuvuodesta hankittu. Belt Bag on yksi lempilaukuistani ja olen käyttänyt tätä todella paljon vuosien aikana, se on joutunut kaikenlaisten säiden armoille, esimerkiksi kastunut litimäräksi useamman kerran, mutta nahka on todella kestävää, eikä tässä näy jälkeäkään. Jämäkkä malli on toimiva tyhjempänäkin, mutta nappaan tämän silloin mukaan kun tavaraa on otettava vähän normaalia enemmän mukaan. Rakastan laukun ulkonäköä ja se on muutenkin malliltaan täydellinen. Huono puoli on se, ettei laukkua ole suunniteltu kantamaan kovinkaan painavaa kuormaa ja läppä on kiiressä vähän hankala avata, mutta omassa käytössäni tämä on kuitenkin yksi toimivimpia malleja. Ostaisinko laukun nyt? Kyllä!

Chloé Faye wallet on strap. Tämän pikkulaukun muistan tilanneeni Net-a-Porterilta aloittaessani nykyisessä työpaikassani syksyllä 2016. Laukku on ollut yksi parhaista ostoksistani koskaan! Pikkuruinen laukku mahduttaa sisäänsä kaiken mitä arkipäivänä tarvitsen, eikä tule kannettua mitään turhaa mukana. Plussaa siitä, että sisällä on erikseen paikat korteille, joten lompakkoa ei tämän kanssa erikseen tarvitse. Tykkään laukun ulkonäöstä, nahan ja mokan yhdistelmä on täydellinen sekä tarpeeksi näyttävä ketjuineen, muttei siinä ole kuitenkaan liikaa meneillään. Laukussa on myös irrotettava hihna, mutten itse koskaan käytä sitä clutchina. Ainut huono puoli on, että ketju on naarmuttanut nahkaa yhdestä kohdasta ja siihen on tullut ihan kunnon jälki. Osaisinko laukun nyt? Ehdottomasti! Huolisin mustan rinnalle jonkun toisenkin värinkin, sillä malli on niin toimiva.

Balenciaga Papier B4 Zip Around. Tämä rento laukku on ostettu Helsingin Luxbagilta huhtikuussa 2017. Iso laukku kulkee mukanani usein arjessa, jos minulla on enemmän tavaraa mukana. Tämä on näkynyt blogin puolella todella vähän, vaikka käytän sitä suhteellisen paljon. Ei ehkä kuvauksellisen malli löysän nahan vuoksi? Malli on todella kevyt ja sitä pystyy näppärästi muunnella pitämällä sivussa olevat vetoketjut joko auki tai kiinni. Lisäksi laukussa on lisänä pitkä hihna, mutta usein kannan laukkua kahvoista. Tykkään myös että tässä on hopeanväriset yksityiskohdat. Huono puoli on avonainen malli, tässä ei ole mitään sulkijaa, joten sadekelillä tämä ei pääse ulos. Ostaisinko laukun nyt? Hyvin todennäköisesti kyllä, vaikka hinta onkin nykyisin minusta vähän liikaa.

Givenchy Nano backpack. Reppu on suhteellisen uusi tulokas, sillä hankin sen tammikuussa 2018. Repusta olin haaveillut jonkun aikaa, mutta aluksi täysin eri tyylisestä kuin tämä. Tilasin repun My Theresalta, sillä halusin sen tuolloin Berliinin reissuun mukaan. Reppu on hauskaa vaihtelua laukuille ja on loistava varsinkin kaupunkilomilla. Tämä pikkuinen vetää sisäänsä todella paljon tavaraa. Simppeli malli on ajaton ja plussaa siitä, että hihnat saa irti, joten tätä voi käyttää myös laukkuna. Ostaisinko repun nyt? Kyllä!

Prada Saffiano leather crossbody bag. Etsin viime keväänä punaista pientä laukkua ja lopulta päädyin tähän Pradan versioon, kun ostin sen toukokuussa 2018 Helsingin Ninasilta. En ollut aiemmin Pradan laukkuja omistanutkaan, joten merkki ei olisi tullut mieleenikään ellen olisi törmännyt tähän laukkuun vaaleanpunaisena aasialaisella naisella lentokentällä. Kun samaa mallia myytiin tummanpunaisena oli päätös selvä. Laukku oli todella kovassa käytössä kesän ajan. Tässäkin on sisällä taskut korteille, mikä on iso plussa. Koko on täydellisen pieni, mutta kuitenkin vetää sisäänsä tarpeelliset ja enemmänkin. Saffiano nahka on myös todella helppo käytössä, ei tarvitse varoa naarmuuntumista eikä sadepisaratkaan näy. Osaisinko laukun nyt? Kyllä! Tässä on minusta hinta-laatusuhde todellakin kohdallaan.

Gucci Dionysus GG Supreme super mini. Uusimpana tulokkaana on Guccin pikkulaukku, jonka hankin marraskuussa 2018. Tilasin laukun suoraan Guccin omasta nettikaupasta käytyäni ensin mallailemassa sitä Seattlen myymälässä. Tämä pikkuruinen laukku vetää sisäänsä ne mitä arkena mukaani tarvitsen, eikä kyllä yhtään mitään muuta. Rakastan laukun printtiä ja mallia tässä pienessä koossa, näyttävä muttei kokonsa vuoksi liian, joten helppo yhdistää ihan kaikkeen. Tätä olenkin käyttänyt todella paljon ostopäivästä lähtien. Sisällä ei ole erillisiä paikkoja korteille, muuta huonoa en kyllä laukusta keksi. Osaisinko laukun nyt? Ehdottomasti kyllä! Malli on sellainen minkä huolisin jossain toisessakin värissä.

Näiden edellä nähtyjen lisäksi minulta löytyy myös monta vuotta vanha Louis Vuittonin Petit Noé, jonka olen meinannut jo useamman kerran myydä. Nyt se tosin näyttää taas yllättävän kivalle, joten luulen että otan sen käyttöön pitkästä aikaa. Lisäksi minulla on Marimekon pinkki Alisa, jonka bongasin edullisesti outletista muutama kesä sitten, muttei se ole päässyt hetkeen käyttöön ja muutenkin käytän sitä vain kesällä. Kaapista löytyy vielä myynnissä oleva Chloén Georgia, jolle olen etsinyt uutta kotia jo enemmän ja vähemmän jonkun aikaa. 

Paluu paitapuseroon

Muutama vuosi sitten valkoiset puserot olivat luottovaatteitani, farkut ja valkoinen laskeutuva paita toimi aina. Tiukoissa jäykissä kauluspaidoissa en ole koskaan viihtynyt, mutta väljät rennommat mallit miellyttivät. Jossain vaiheessa kyllästyin valkoisiin puseroihin totaalisesti, vein lähes jokaisen kirpparille, kunnes nyt kevään korvilla vaaleat puserot alkoivat inspiroimaan taas ihan uudella lailla. Muutenkin huomasin vaatekaappini hallitsevan teeman olevan printtilliset vaatteet ja simppelit perusvaatteet olivat vähemmällä, joten hankin hiljattain kaksi vaaleaa puseroa Lindexiltä. Viihdyn väljissä vaatteissa, joten molemmissa paidoissa on kivan rennot  ja keveät mallit. Päälläni kuvissa näkyvä on tämä viskoosipusero, josta valitsin normaalikokoani yhden suuremman. Toinen pusero on tämä valmiiksi oversize-malli modaalia, joka näkyi aiemmin päälläni täällä. Lindexin valikoimaa tutkiessa näytti vaaleita paitapuseroita olevankin hyvin tarjolla, eri sävyissä ja materiaaleissa, joten kokosin parhaat  alle kollaasiin. Pakko muuten samalla vinkata, että vaaleiden puseroiden alla toimii hurjan hyvin pitsiset Bralette -liivit, ei haittaa vaikka ne vähän näkyisivätkin läpi.

puuvillapusero - silkkipusero - viskoosipusero

paitapusero - viskoosipusero - ylisuuri pusero

Linkit mainoslinkkejä.

Santa Monica

Los Angelesissa lomaillessa halusin ehdottomasti vierailla Santa Monicassa. Sinne pääsi suhteellisen helposti Hollywoodista metrolla, tosin meidän oli kerran vaihdettava linjaa. Onneksi parempi puolisko on loistava metromatkustaja, sillä itse tunnustan olevani aivan pihalla, eikä minun suunnistustaidoilla kyllä pärjättäisi, haha. Metrolinja on kuitenkin melko selkeä, kun opettelee linjat vaikka värin mukaan. Esimerkiksi Santa Monicaan perille vie Expo-Line (vaaleansininen linja). Matka kesti meillä reilun tunnin ajan suuntaansa vaihtoineen, joten kannattaa varata Santa Monicassa käymiseen hyvin aikaa. Etsin ennen lomalle lähtöä kokemuksia Losin metroista ja löysin niitä suhteellisen vähän, eikä monikaan tunnu edes ajattelevan kyseistä muotoa liikkumiseen kaupungissa. Me kyllä koimme metron oikein toimivaksi, niin kuin jo aiemmissa Los Angeles postauksissa kerroinkin täällä ja täällä.

Santa Monicaan saavuttuamme suuntasimme heti tunnettuun Santa Monica Pieriin, mutta ihmetys oli melkoinen kun merellä oli niin suuri sumu, että hyvä jos eteensä näki, eikä esimerkiksi laiturilla sijaitsevaa huvipuistoa näkynyt juuri ollenkaan sakean sumun keskeltä. Ilma oli valehtelematta niin kostea, että tukkakin muuttui ihan märäksi, en ole ennen vastaavaa kokenut. Upea useamman kilometrin mittainen rantamaisema ei siis päässyt todellakaan oikeuksiinsa tällä kertaa. Nälkäkin alkoi tässä vaiheessa jo kurnia, joten päätimme siirtyä satamasta keskustaan katselemaan paikkoja ja etsimään ravintolaa. Päädyimme sattumalta Santa Monica Place -nimiseen ostoskeskukseen. Shoppailu ei ollut agendallani, joten putiikkitarjontaan en juurikaan tutustunut, mutta löysimme ostoskeskuksesta The Cheesecake Factory -ravintolan, joka oli jo aiemmin Seattlesta käsin todettu hyväksi, joten söimme lounaan siellä. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä, eli Jenkeissä matkatessa suosittelen suuntaamaan kyseiseen ravintolaan. 

Syötyämme palasimme takaisin satamaan ja pahin sumu oli onneksi edes hitusen väistynyt, joten saimme nämä kuvatkin otettua, sekä kierreltyä Pacific Park -huvipuistossa. Olen aina haaveillut käyväni huvipuistossa Amerikassa, joten senkin voi nyt raksia yli listaltani, vaikka itse laitteisiin meno jäi tällä kertaa väliin. Puistossa oli myös melko täyttä, kun olimme paikalla lauantaina keskipäivällä, jolloin oli todella paljon lapsiperheitä liikkeellä. Luulen että perus arkipäivä voisi olla parempi hetki Santa Monican visiitille. 

Taas kerran painotan sitä, kuinka erilaisia alueita Los Angelesissa on. Santa Monican voisin kuvitella hyväksi alueeksi ensimmäistä kertaa Losissa lomailuun. Varsinkin jos tavoitteena on rannalla makoilu, rento kävely ympäriinsä ja shoppailu, näille kaikille on loistavat puitteet. Jos Santa Monican aluetta, josta tosin näimme vain hyvin pienen pintaraapaisun, pitäisi verrata johonkin aiemmin käytyyn kohteeseen, sanoisi ehdottomasti Miami Beach. Mikäli Los Angelesiin tulee vielä joskus palattua, kuuluu Santa Monica ehdottomasti listalleni.

7 X Asu kamelitakilla

Juuri postasinkin asun kamelitakin kanssa ja aloin miettimään, että ruskea takki on varmasti yksi garderobini luottovaate. Kameli on minulle mustan takin korvike, en tiedä mikä siinä on, mutten mustaa jotenkin osaa käyttää niin suurissa määrin. Ruskea on pehmeämpi, mutta kuitenkin helppo yhdistää ja sopii moneen väriin. Selasin vähän kuva-arkistoja ja ajattelin, että olisi hauska koota useampi asu kamelitakin kanssa samaan postaukseen. Kuten kuvista näkyy, minulla on kaksi ruskeaa takkia, pidempi versio on Zarasta ostettu pari vuotta sitten ja lyhyempi vaalea takki on &Other Storiesilta viime syksyltä (löytyy muuten edelleen myynnistä *täältä). Tällaisiin klassikoihin panostan mielelläni, sillä ne kestävät aikaa. Vaikka molemmat takit ovat ketjuliikkeistä peräisin, on niissä niin materiaalit kuin kudonta kohdallaan, joten uskon takeista olevan iloa vielä useimmiksi vuosiksi eteenpäin.

Yksi luottoasuni on kamelitakki yhdistettynä mustiin nahkamaisiin housuihin ja kuviolliseen silkkipuseroon, tätä settiä tulen varmasti suosimaan taas paljon säiden salliessa. Valkoiset tennarit ovat kuin luotu raikastamaan ruskea, odotankin innolla, että nilkat paljaana tarkenee. Koska kamelitakki on tosi klassinen, saa siihen hitusen trendikkyyttä yhdistämällä eläinkuviolliset kengät, joko käärmettä tai leopardia. Monesti myös niitä toimivimpia asuja ovat ne kaikista yksinkertaisimmat, kuten ihan vain farkut ja musta pooloneule. Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet ja asusteet löytyvät kaapista edelleen, vaikka osa on jo useamman vuoden vanhoja. Itse asiassa keksin heti muutaman uuden yhdistelmän näitä kuvia läpikäydessä, parasta onkin miten yksinkertaisia vaatteita voi yhdistää ristiin ja rastiin. Mikä asuista on teidän mieleenne?

*mainoslinkki