Viikon parhaat

Ihastuttava lokakuu, kuka ei muka siitä pitäisi? Sunnuntain ja viikon viimeisen päivän kunniaksi listasin taas vähän kuluneen viikon parhaita ylös. Olisi ihana tehdä tällaisista viikon parhaista joka viikkoinen perinne tänne blogiin, muttei ihan rahkeet riitä. Haluan ja opettelen olemaan sellainen ihminen, joka osaa nauttia elämän pienistä iloista, sillä silloin elämä on rikasta ja onnellista. Nuorempana haaveilin luksuksesta materian muodossa, nykyään minulle on luksusta enemmänkin ihan tavalliset asiat ja isoimpana yksikertaisesti vapaa-aika. 

Lähdimme arkipäivänä aamuvuoron jälkeen piipahtamaan mökillä. Kävimme porukalla miehen vanhempien kanssa laittamassa meidän osalta mökin talviteloille, sillä miehen kanssa emme mökillä syys- ja talviaikaan öitä vietä. Otin kaiken pussilakanoista vaatteisiin kotiin pesuun ja laitoimme muutenkin omalta osaltamme mökin talviteloille, miehen vanhemmat tosin viihtyvät siellä ympäri vuoden. Grillasimme pihalla makkaraa ja oli kiva vielä viettää viimeiset hetket mökillä tälle vuodelle. 

Mökiltä kotiin lähti ämpärikaupalla omenoita, joista olenkin tehnyt kaikenlaista jo ainakin kuukauden. Pian omenat tulevat jo uniini, enkä niitä halua hetkeen nähdäkään, mutta ihana, että omenaa on tänä syksynä saanut, sillä viime vuonna mökin omenapuusta ei saanut yhtään. Olen tehnyt omenoista jo aiemmin suolaista leipää, joka on kaikkien suosikki, kakkuja ja hilloa. 

Ostin kaupasta ensimmäisen glögipullon tälle syksylle, kun löysin vihdoin parasta glögiä, eli Kaskein marjan versiota. Laitoimmekin heti illalla glögit tulille ja sitä onkin juotu joka ilta siitä asti. Ehdottomasti voi aloittaa glögikauden jo nyt. 

Pääsin pitkästä aikaa taloyhtiön perjantaiselle saunavuorolleni, joka oli jäänyt muutamaksi viikoksi työvuorojen jalkoihin. On niin kiva traditio pakata saunakassi ja suunnata ihan omassa hiljaisuudessa tunniksi saunomaan. 

Saimme vihdoinkin miehen kanssa Woltattua eräästä ravintolasta, joka on ollut ainakin kolme kertaa kiinni, kun olemme yrittäneet tilata ruokaa. Vihdoin tämä onnistui ja ruoka oli kyllä sen arvoista. En ole todellakaan mikään hampurilaisten fani, mutta heidän omansa ovat jopa minun makuuni, ranskalaisista puhumattakaan.  

Minulla oli koko viikonloppu vapaata, eli lauantai ja sunnuntai, niin luksusta vuorotyöläisen elämässä. Sain nukuttua viikonlopun aikana parin viikon ajalta kertynyttä univelkaa pois ja olo oli vihdoin kuin uudella ihmisellä.

Kodin läheinen puisto oli lauantaina upean näköinen, vaikka oli ihan harmaa taivas ja vettä satoi koko päivän. Toisaalta sadesää toi vain tunnelmaa puistokävelyyn. En voi lakata ihailemasta ja hehkuttamasta ruskaa, niin upean näköistä kaikkialla nyt.

Asuinkaupungissa oli kivoja tapahtumia viikonloppuna, kuten valotapahtuma ja kalamarkkinat. Mies kivasti lähtee kalamarkkinoille kanssani, vaikkei kalaa syö. Allekirjoittanut sen sijaan syö senkin edestä, joten markkinoilla nautin grillattua hailia ja ostin kotiin lohileipiä ja metrilakuja. Sanoinko jo, että olen todellakin markkinaihminen. Pidän markkinoiden tunnelmasta varsinkin näin syksyisin.

Valotapahtuman teoksia kävin ihailemassa lenkin merkeissä lauantai-iltana. En olisi yhtään jaksanut enää lähteä jo kaupungilta aiemmin kotiin tullessa, sohva olisi kutsunut enemmän. Halusin kuitenkin tapahtuman viimeisenä iltana nähdä teokset, joten onneksi lähdin. Tapahtuma veti hurjasti porukkaa keskustaan, jossa oli ihmisiä melkein ruuhkaksi asti. Mietin mielessäni, että onneksi keskusta ei ole aina tällainen.