Perjantai Porvoossa - syksyn sävyjä ja Kummitusten Yö

Todella paljon saa kuulla suomalaisten suusta valitusta, miten syksy on niin ankeaa aikaa, on pimeää ja sateista. Olen niin eri mieltä, kuten olen monesti sanonut, pidän kaikista vuodenajoista, mutta syksy on korkealla suosikkinani. Olen hehkuttanut ruska-aikaa liiankin usein, mutta lokakuulle on ollut niin ihania tapahtumia, kuten Kalamarkkinat asuinkaupungissa ja Helsingissä sekä menneenä perjantaina Porvoon Kummitusten Yö. Olen ehdottomasti ulkotapahtuma ihminen, merkitsen kalenteriin näitä hyvissä ajoin, jotta pääsen mahdollisuuksien mukaan osallistumaan. Elämä pysyy mielenkiiltoisena, kun on arjessa kivoja ja vaihtelevia asioita. 

Perjantaina suuntasimmekin miehen kanssa heti aamunpäivästä Porvooseen. Pääsyynä oli illan Kummitusten Yö, jossa kävin vuosi sitten ensimmäistä kertaa. Halusin mennä kaupunkiin muutenkin ulos kävelemään ja ihailemaan iki-ihanaa vanhaa kaupunkia, lounaalle ja kahville. Porvoo on ehdottomasti yksi suosikkikaupunkini, kuin minikokoinen Tallinna. Mikä parasta kaupunki sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten siellä on helppo käydä. Olenkin monesti sanonut, miten asuinkaupunkini sijainti on maantieteellisesti minulle täydellinen, kun moni suosikkikaupunki on kohtalaisen lähellä.

Saavuimme kaupunkiin yhdentoista maissa, kävelimme hetkisen ulkona ruskaa ihastellen Kaupunginpuistossa, joka sijaitsee ihan kauppatorin nurkilla. Puisto on yksi Porvoon vanhimmista, se liittyy Carl Ludvig Engelin 1800-luvulla suunnittelemaan asemakaavaan. Puiston nimi oli aluksi Kaivopuisto, sillä se oli nimetty julkisen kaivon mukaan, joka on puistossa edelleen, vaikka puiston nimi myöhemmin muutettiinkin. 

Perjantaina voi mainiosti syödä lounaaksi pizzaa, joten suuntasimme melko lähellä toria majailevaan Via Armoniaan (Rauhankatu 33), jossa muuten kävimme ensimmäistä kertaa vasta tämän vuoden puolella, mutta nousi tällöin heti suosikkiemme listalle. Kyseessä on napolilaiseen tyyliin pizzat valmistava ravintola, eli ne paistetaan korkeassa lämpötilassa. Täytteissä myöskään säästellä, joten maut ovat todellakin kohdallaan. 

Syötyämme kävelimme pitkin vielä ihanan rauhallisen vanhakaupungin kujia. Oli täydellisen leuto ilma ja melko lämmin vuodenaikaan nähden. Iloitsisin kovasti poutasäästä, sillä tiesin että tulemme olemaan paljon ulkona, niin sade olisi kyllä ollut siinä mielessä inhottavaa, vaikka siihenkin varauduimme. Syksy on todellakin parhaimmillaan ja Porvoo niin kaunis lokakuussa. Vanhat puutalot, mukulakivikadut ja niille pudonnet lehdet ovat suloinen näky. Porvoo on aina ihana, mutta syksyllä siellä on erityinen tunnelma, tosin taidan sanoa näin kaupungista jokaisena vuodenaikana. 

Vanhassa kaupungissa oli pitkin päivää kova valmistelu iltaa varten, kun valoja viriteltiin ja telttoja kasattiin. Pikkuputiikit olivat upeasti koristelleet teemaan sopivaksi, kun lähes jokaisessa vanhankaupungin putiikissa oli panostettu koristeluihin, oli paljon kaiverrettuja kurpitsoja, pääkalloja ja upeita teemaan sopivia näyteikkunoita. Oli todella paljon katseltavaa, joten täällähän meni aika ihan ihmetellessä.  

Ihastelimme, miten vanhankaupungin pikkuputiikeissa on kiva yhteishenki, kun tosiaan lähes jokaisessa liikkeessä oli otettu Kummitusten Yö huomioon. Oli tarjouksia ja ajankohtaan sopivaa myytävää. En ole nykyisin mikään kova kaupoilla kiertelijä, joten piipahdin vain muutamassa kivijalassa pikaisesti, kun halusin mieluummin viettää syyspäivää ulkona ihanaa miljöötä katsellen. 

Olen monesti sanonut, miten hyvää hyötyliikuntaa ovat tällaiset kaupunkipäivät. Tulee askelia kuin huomaamatta, kun kävelee siellä täällä. Porvooseen on hyvä varautua hyvin kengin, sillä mukulakivikadut ja kirkonmäen kävely käyvät urheilusta. Mikäli siis vanhakaupunki ei ole sinulle tuttu, niin kannattaa ottaa tämä huomioon sinne suunnatessa. 

Porvoonjoen varrella kävelyssä on jotain rauhoittavaa, kun hiljaisuudessa katselee miten punaiset aitat heijastuvat veteen. Vierivieressä olevat talojen katot näyttävät satumaisilta, kuin piirrosta katselisi. Postikorttimaisemat todellakin hivelevät silmää. Mietin kyllästyisikö tähän näkyyn, jos kävelisi päivittäin täällä? Tuskinpa.  

Mahtavaa miten lokakuun loppupuolella tarkeni istua ulkona kahveilla, kun kahvila Fannyn terassi oli niin kutsuva. Täältä saa parasta kaakaota mitä olen juonut, sen salaisuus on päällä oleva aito vispattu kerma, eikä sellainen purkkiversio mitä kahvilat monesti käyttävät. Tilasin kaakaon lisäsi meille kakkupalan puoliksi ja se upposikin vähän turhankin nopeasti parempiin suihin. Täytyy muuten mainita, miten kävin juomassa vielä toisenkin kaakaon illan tullen, jolloin kahvilan valikoima oli muutettu Kummitusten Yöhön, kun vitriinissä komeilivat teemaan sopivat kuppikakut, kuinka nerokasta. 

Illalla kaupunki muuttui aivan toiseksi, kun Kummitusten Yö valtasi Porvoon aina vanhasta kaupungista joelle asti. Kaduilla liikkui kaikenlasisia hahmoja, kun porukka todellakin panostaa kostuumeihin, itse vain pienen asusteen verran. Valaistus oli näyttävä, putiikit pitkään auki, pop-up-kahviloita, oli asukilpailua ja yhteisöllistä tunnelmaa. Porukkaa ahtautui vanhan kaupungin kapeille kujille illan kuluessa ruuhkaksi asti, joten tapahtuma on todellakin suosittu. Kahdeksan maissa ilta päättyikin meidän osaltamme, kun suuntasimme kotia kohti, olimmehan viettäneet kaupungissa koko päivän. Kummitusten Yö on kaiken kaikkiaan todella kiva tapahtuma, joten laita se listallesi ensi vuotta ajatellen.