Puhelimen kamerasta - alkukesä kuvina

Keväällä päätin, että haluan taltioida blogiin entistä enemmän tavallista arkea ja niitä pieniä juttuja. Loppupeleissä kuitenkin kirjoitan blogia itselleni, haluan muistaa millainen sää oli kolme vuotta sitten, mitä oli päällä viisi vuotta sitten ja mitä tehtiin kesällä. Palaan nimittäin usein vanhoihin postauksiini itse. Haluan tänne entistä enemmän puhelimella napattuja täysin spontaaneja kuvia ja harkitsemattomia postauksia, fiiliksen mukaan. Vähän kuin paluu siihen kun blogin aikoinaan aloitin. Eniten tykkään muiden blogeissa juuri rennoista puhelinkuvapostauksista, joten näitä haluan tehdä itsekin useammin. Pidemmittä puheitta tässä vähän tunnelmia puhelimen kamerasta kesän ensimmäisiltä viikoilta.

Mainitsinkin aiemmin, että haluan käydä kauniissa Jokipuistossa uudelleen kun on vihreämpää, joten siellä tuli käytyä ihailemassa pari viikkoa sitten. Parasta kun puistot muuttuvat jatkuvasti, sillä kukat kukkivat niin eri aikaan. Se on hassua, että vaikka olen asunut tässä kaupungissa puolet elämästäni, olen vasta nyt ihan kunnolla alkanut ihailla paikkoja ja varsinkin monia puistoja.

Tuskin olen ainut, kenen lempipuuha on nyt ollut mökkeily. Nykyään osaan myös rauhoittua mökillä, enkä mieti jatkuvasti siellä ollessa, mitä hommia kotona olisi tekemättä. Olen iloinen, että olen päässyt mökille jo monta kertaa ja monta on varmasti vielä luvassa kesän aikana. Ennen luonnonkukkakimppujen keräämistä ostin pioneita. Pyöräillessä törmäsin upeaan peltoon täynnä voikukkia, rikkaruohoilla on liian huono maine, sillä kukkapelto oli uskomattoman upea näky.

Ensimmäinen kesäreissu Porvooseen, mutten usko että viimeinen. Porvoon vanhakaupunki on pakollinen vähintään kerran kesässä. Mahtavaa, että olemme ehtineet tehdä jo tosi paljon kesäjuttuja, vaikka kesä vasta alkoi!

Porvoonjoen varrella ja jäätelöllä vanhassakaupungissa. Suomen paras jäätelö tulee ehdottomasti Porvoosta!

Parasta kun ei edes välttämättä tarvitse mennä Porvooseen asti saadakseen tätä jäätelöä, yllätyin kun sunnuntaisella päiväkävelyllä törmäsin jäätelönmyyjään myös kotini läheisessä puistossa. Ja ei, en todellakaan voinut ohittaa myyjää ostamatta edes pientä annosta lakritsajäätelöä! Samaisessa puistossa alkavat alppiruusutkin kukkia, yksi suosikkiaikani kesässä.

Kävelin idyllisellä puutaloalueella, ihailin ihmisten upeita pihoja istutuksineen ja bongasinpa eräältä terassilta äidin ja tyttären, joilla molemmilla oli kukkaseppeleet päässä, niin suupielet hymyyn nostanut näky. Syreenit ovat myös parhaassa loistossaan, lila on ensinnäkin lempivärini ja niiden tuoksu on vallan hurmaava.

Piipahdettiin Helsingissä yksi perjantai monen kuukauden tauon jälkeen. Vielä ei ihan kaikkea viitsinyt tehdä, jätin esimerkiksi vaatekaupat myöhempään ajankohtaan ja olimme vain ulkosalla turvavälit pitäen. Kuvassa myös surullisen kuuluisa jäätelötötteröni Kauppatorilla, joka lähti aika pian lokkilauman mukaan. Myyjä kyllä varoitti ahneista lokeista ja varoinkin, mutta kun käänsin sekunniksi pääni huomattuani erään tutun... Nyt jo naurattaa, mutta tuolloin ei. No onneksi sentään kuvan ehdin ottaa muistoksi, haha.

Kerran kuussa Helsingissä järjestettävässä autotapahtumassa tai paremmin sanottuna kokoontumisessa, huomasin porukan nuortuneen. Homma on muuttunut jonkun verran siitä, kun siellä aloimme käymään kymmenen vuotta sitten, eikä autoharrastus ole enää vain keski-ikäisten miesten homma, kuten ehkä ennen ajateltiin. Autoharrastajia on todellakin kaiken ikäisiä ja varsinkin katsojien ikähaarukka ja tyyli on laajentunut. Arvatkaa kuinka monta kuvaa otin, ennen kuin sain yhden onnistuneen, jossa vain yksi auto ajelee?

Ihana Loviisa! Kannattaa laittaa mieleen ainakin Tuhannen Tuskan Kahvila, joka sijaitsee kuvassa näkyvällä kujalla. Kahvila on kaunis sekä sisältä että ulkoa, ja kaikki tarjottavat leivotaan tietysti paikan päällä. Kahvilassa oli tosi leppoisa tunnelma, ja luulenpa että kesän edetessä se tulee olemaan tupaten täynnä, vielä oli hyvin tilaan kun me siellä kävimme näin kesäkuun alussa.

"Kahvi maistuu paremmalle kauniista kupeista", sanoi kahvilan työntekijä, kun kehuin kaunista astiastoa, ihan totta! Kahvi tuli pöytään omassa kannussa, mikä on minusta aina jotenkin tosi kiva yksityiskohta. En osannut päättää tilaisinko raparperipiirakkaa vai vadelma-marenkileivoksen, joten annoin tarjoilijan päättää puolestani.