Kesätukka

Viime viikolla oli pitkästä aikaa varattuna aika kampaajalle, ja oli kyllä jo todellakin syytäkin! Oli jotenkin todella outoa, kun kävin ensin kaupungilla vaatekaupassa tosi monen kuukauden tauon jälkeen, istuin kahvilassa ja suuntasin kampaamoon. Asiat mitkä ennen olivat ihan normaaleja, tuntuivat nyt todella spesiaalilta. Kävin freesaamassa tukan viimeksi helmikuun puolella, jonka jälkeen alkoikin poikkeusaika, sitten kaikki vähän jäi. 

Tukkaa leikattiin pituudesta pois ihan kunnolla ja laitettiin uudet vaaleat raidat. Värin kanssa en ole muuten kriiseillyt vuosiin, sillä viihdyn niin hyvin oman värin sekaan raidoitetussa sävyssä. Tyvikasvukaan ei haittaa ja oikeastaan minusta jopa näyttää kivalle, kun omaa väriä tulee tyvestä esiin. Polkkamalli on myös sellainen, joka on helpoin, kun hiukset kasvavat liian pitkiksi, ne ovat tosi hankalat hallita.

Minullehan leikattiin helmikuussa otsatukka, jota en kuitenkaan kovin pitkään jaksanut. Vähän jo silloin ajattelin, etten välttämättä otsatukan kanssa elämistä pitkään jatka. En todellakaan kadu että leikkautin otsatukan, sillä vaihtelu tunnetusti virkistää, tykkäsin lookista silloin ja tukka kasvaa aina takaisin. Ajankohta vain oli väärä ja nyt kesällä koen otsatukan aivan liian kuumaksi. Kasvatusprosessi on suoraan sanottuna todella raivostuttavaa, mutta olen turvautunut muutamaan keinoon, jolla tukan saa pois silmiltä. Suosin niin puoliponnaria, yksinkertaisesti erilaisilla pinneillä tukan ylös laittamista, kieputtamista tukan sivulle ja mainio keino on myös ranskanletti otsatukkaan, kuten kuvissa kampaajan jäljiltä. Ihanaa kun tukka on taas kuosissa!