Kesäkuun kuulumisia

Heippa ja ihanaa juhannnussunnuntaita! Puoli Suomea luultavasti vietti tänäkin vuonna keskikesän juhlaa mökeillään, mutta meillä oli perinteinen kaupunkijuhannus. Lauantaina pakkasimme eväät kylmälaukkuun ja suuntasimme piknikille meren äärelle. Eväinä oli simppelisti täytettyjä rinkeleitä, vesimelonia paloina tikuissa, sipsejä ja juomia. Lopuksi suuntasimme vielä jäätelökioskille ja meinasimme piipahtaa terassillakin, mutta lopulta mahat sen verran täynnä, jätimme tämän kuitenkin välistä. 

Muutoin juhannuksen vapaapäivinä lenkkeilin, kun lämpötilat olivat ihanteelliset sekä puuhailin kotosalla kaikkea, mihin ei ole viime viikkoina ollut aikaa saati intoakaan. Omat harrastukset tietysti jäävät ensimmäisenä, sillä kesäkuu on ollut aika intensiivinen opiskelun ja työharjoittelun myötä. Hetken hengähdyksen aikana alkoi kuitenkin korupaja taas pyöriä, sillä olin luvannut jo viikkoja sitten tehdä ystäväni lapselle korusetin. Tällaisia luovia hommia ei kuitenkaan voi tehdä kiireessä kellon mukaan, joten korujen teko jäi täysin taka-ajatuksiin edellisten viikkojen osalta. Nyt vapailla otin helmet parvekkeelle, ja auringossa innolla kasailin koruja enemmänkin. Siinä sivussa kirjoitin blogia ja kävin kesäkuun aikana otettuja kuvia läpi, niillekään en ollut ehtinyt antaa aiemmin ajatustakaan. Kun työskentelen arkisin koneella kasista neljään, on oma läppärini pysynyt tämän jälkeen visusti suljettuna. 

Kuten sanottu, kesäkuu on kulunut hyvin pitkälle työharjoittelupaikalla ja jatkuva uuden opettelu vie tietysti energiaa. Alkavalla viikolla starttaa viimeinen työharjoitteluviikko, perjantaina vielä koululle ja lyhyt opiskelu oli siinä! Täytyy todeta, että omaa pientä opiskeluryhmää jää vähän ikävä. Meillä oli ihana porukka, joka oli yksi syy, miksi koin opiskelun niin mieluisaksi. Lounastauolla meillä oli usein hyviä keskusteluja elämästä yleisestikin ja tutustuin persooniin, joita en usko muissa yhteyksissä koskaan tavanneeni. 

Kesäkuussa täytin myös vuosia ja tämä saa minulle aina aikaan pientä ahdistusta, ikäkriisi on todellinen. Nuorempana sitä ajatteli, että olisi tässä iässä jo sitä ja tätä. Kun olenkin tilanteessa, jossa tulevaisuus on ihan auki. Pahin kriisin aiheuttaja on tottakai se kuuluisa biologinen kello, joka ei omassa tapauksessani ole koskaan kuitenkaan kilkattanut oikeastaan yhtään. Toisaalta aikuisopiskelun myötä ikäkriisikin vähän hälveni, kun minulla oli ihana luokkatoveri, joka osaa aina sanoa oikeat sanat ja kannustaa. Jokainen saa elää täysin omannäköistä elämää. 

Kesäkuussa olen onneksi nauttinut lähipuistojen kukkaloistosta parhaani mukaan. Eikö olekin upea tämä kuvissa näkyvä pionipuisto? Kävimme täällä kuvailemassa yhtenä arki-iltana menneellä viikolla. Piipahdin täällä ihailemassa kukkaloistoa myös juhannuksena, tosin hiljalleen kukat alkavat kuihtua tältä kaudelta.