perjantai 15. maaliskuuta 2024

Kokemuksia Poléne Cyme laukusta


Hankin viime lokakuussa Polénen Cyme -laukun, joten ajattelin nyt kirjoitella mielipiteitä laukusta näin lähes puolen vuoden käytön jälkeen. Kyseinen laukku oli ollut minulla haaveissa jo parisen vuotta, oikeastaan heti ilmestymisestään asti, mutta aina se vain jäi muiden hankintojen jalkoihin. Muutaman kerran olin kyllä laukun heidän sivuiltaan tilaamassa, mutta ennakkotilausajat menivät hamaan tulevaisuuteen, joten se jäi. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, joten viimein syksyllä tilasin laukun kotiin, siitä asti se onkin palvellut paremmin kuin hyvin.


Poléne on minulle tuttu brändinä jo vuosien takaa, sillä ostin ensimmäisen laukun heiltä jo neljä vuotta sitten. Tällöin koko merkki ei ollut suuren yleisön niin tuntema, vaan vielä enemmänkin indie brändi. Sittemmin suosio on räjähtänyt, enkä usko monenkaan voineen välttyä esimerkiksi Instagramissa merkin laukuilta. Kirjoittelin tosiaan neljä vuotta sitten vähän taustaa Polénesta ja mainitsin jo tuolloin, etten usko tuolloin ostetun laukun jäävän viimeiseksi laukukseni heiltä. Postauksen löydätte täältä. Kertauksena tosiaan, että Poléne on ranskalainen vuonna 2016 perustettu brändi, jonka laukut valmistetaan käsityönä Espanjassa. 

Vuosien kuluessa Poléne on kasvanut ihan hurjasti, laukkujen lisäksi mallistoon on tullut pieniä asusteita, kuten avaimenperiä, lompakoita ja koruja. Luonnollisesti hinnatkin ovat tässä välissä nousseet suosion myötä, tosin pysyneet omassa mittakaavassani hyvinkin kohtuullisina edelleen. Se pienempi ensimmäinen merkin laukkuni siirtyi hiljattain uuteen kotiin, sillä sitä ei lopulta jostain syystä tullut oikein käytettyä. Hyvänä esimerkkinä hinnan noususta muuten kyseisen kohdalla, hinta oli noussut neljän vuoden aikana yli 40%. Vuoden vaihteessa Poléne muuten nosti taas hintojaan, joten hykertelin tyytyväisenä, että ehdin ostaa Cymen viime vuoden puolella.


Merkin laukut ovat ajattomia ja aika yksinkertaisia, mutta niissä on kuitenkin jotain omanlaista. Cyme mallissa ihastuin muotoilun lisäksi muunneltavuuteen. Laukku voi käyttää niin olalla kannettuna kuin lyhyemmistä kahvoista kädessä. Raunoissa olevien magneettien avulla kokoa saa näppärästi muunneltua oman tarpeen mukaan, lisäksi mukana tuli erillinen pussukka, jota olen käyttänyt sellaisenaan clutchina. 

En ollut nähnyt laukku missään livenä ennen sen tilaamista, joten melko riskillä mentiin. Katsoin muutaman YouTube esittelyvideot laukusta ja katselin kuvia. Myöhemmin laukun hankittuani sitä on tullut vastaan Helsingin keskustassa kävellessä. Cymeä valmistetaan kahta kokoa, tätä isompaa ja pienempää. Tarvitsin nimenomaan ison laukun, mutta kieltämättä mietin, onko laukku jo liian iso. Se tosin näytti videoilla isommalta kuin mikä lopulta olikaan. Koko, väri ja malli ovat kaikki täydellisiä!


Tiesin heti, että hankin laukun neutraalissa Taupen sävyssä, sillä se toimii parhaiten garderobini sisällön kanssa. Vaaleahkon nahan likaantuminen ei hirvittänyt, ja suihkutin laukun uuden karheana läpi nahansuoja-aineella. Olenkin ollut todella huoleton laukun kanssa, se on matkannut kanssani jo monet pienet reissut. Voinkin kertoa, että laukku on pysynyt moitteettomassa kunnossa, ainoastaan mokkaiseen sisäosaan kaatui laivareissulla appelsiini limonadia tehden tahran, kiitos uusien pulloissa kiinni pysyvien muovikorkkien, argh!

En oikeasti keksi laukusta mitään huonoa sanottavaa näin puolen vuoden käytön perusteella. Laukku on kohtalaisen kevyt kantaa olalla ja nappaan sen mukaan nimenomaan silloin, kun mukaan on otettava enemmän tavaraa kuin normaalisti vain puhelin ja korttikotelo. Talvikäytössä huomasin laukun olevan ihanteellinen, kun vaikka bussissa istuessa sinne sai pipot ja kaulaliinat jemmaan. 

Jos jotain pientä noottia pitäisi antaa, se koskee ainoastaan toimitusta. Tilasin laukun ennakkotilauksella, kuten Polénella usein on tapana, ja laukun oli määrä saapua vasta muutaman viikon päästä. Lopulta paketti tuli viikkoa ennen sovittua lähetyspäivää, saapui kaikessa hiljaisuudessaan vain lähetin mukana, mikä oli tietysti iloinen yllätys. Olisi kuitenkin ollut kiva saada jonkun näköinen lähetysilmoitus lähetyskoodeineen sähköpostiin, ihan siltä varalta jos paketti olisi vaikka hävinnyt matkan varrella. 


Tällä hetkellä huomaa olevan trendinä niin sanottu hiljainen luksus ja brändittömyys, tai sanotaanko niin etteivät tuotteet huuda merkkiä. Poléne on edustanut nimenomaan tätä linjaa mielestäni, laatu on täysin luksus brändien kuten Célinen tasoa, mutta hinnat ovat pysyneet järkevinä. Luultavasti juuri siitä syystä, ettei Poléne ole ollut niin nimekäs. Pian brändin laukut alkavat olla kuitenkin sen verran "nähtyjä", että mietin mihin suuntaan homma kehittyy. Uskon Polénen nousevan tästä isommaksikin yhtiöksi. Ainut mikä voisi mennä pieleen, olisi liian nopea kasvu, hintojen ylimalkainen nousu ja rinnalla itse laadun huonontuminen. Toisaalta on mahtavaa, että yritykset kasvavat, mutta toinen puoli on se, että tuleeko Polénesta seuraava it-merkki, joka taas omalla tavallaan syö nimenomaan sitä hiljaista luksusta?

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Harmaa uniformu








takki - Marimekko 
poolo - Massimo Dutti 
housut - Arket 
laukku - Louis Vuitton 
lenkkarit - New Balance 
korvakorut - Gate 21 & By Anne Jennika 

Hellou! Maaliskuu on lähtenyt käyntiin hurjaa vauhtia, sillä on ollut kaikenlaista kivaa ohjelmaa. Menneenä viikonloppuna esimerkiksi kävin Helsingin päässä lasihelmikurssilla ja edellisenä lauantaina olimme siskon kanssa käsityömessuilla. Molemmat tapahtumat olivat äärettömän inspiroivia ja arvostan taas käsitöiden taitajia entistä enemmän. Messuilta mukaan lähti pieni määrä lankaa ja suuri määrä erilaisia helmiä koruihin. Korujen teko on tällä hetkellä ihan lempipuuhaa ja inspiroi myös hurjasti käyttää koruja, niin kaulassa kuin korvissa. Kävin muuten viime viikolla ottamassa kosmetologilla yhden korvareiän lisää ja nyt odotan innolla, että kuukauden päästä saan harjoitus korviksen pois. Nyt minulla on kummassakin korvassa kolme korvispaikkaa, joten ne ovat paremmin tasapainossa. 

Siinä missä käsityöt inspiroivat, huomaan tämän maaliskuun olevan se vähiten inspiroiva pukeutumisen suhteen. Vielä on liian viileää kevättakeille, mutta villakangastakit alkavat tuntua jotenkin tunkkaisille, kadut pöllyävät katuhiekkaa, paikoittain on märkää ja lumista. Kokoharmaa asu lenkkareilla onkin ollut viime aikojen käytetyin kokonaisuus, se on jotenkin turvallinen tuonne hiekkaisille kevätkaduille. Pakko muuten mainita noista jaloissa näkyvistä New Balancen lenkkareista. Ne ovat varmasti huonolaatuisimmat kengät, jotka olen koskaan omistanut. Alle vuoden käytöllä, tässä välissä kengät vielä lepäsivät käyttämättöminä talven ajan, molemmissa kengissä on reikiä niin ulkoa kuin sisävuorissa. Käytän ne nyt ihan loppuun, eikä harmita uhrata kenkiä märille ja hiekkaisille kaduille.

Laadusta puheen ollen, täytyy myös nostaa esille kuvissa näkyvä Louis Vuittonin Petie Noé -laukku, joka on ollut minulla kymmenen vuotta! Muistan edelleen, kun ostin sen kauniina aurinkoisena maaliskuun päivänä Genevestä vuonna 2014. Jossain vaiheessa olin myymässä laukkua jo pois, mutta onneksi jäi minulle, sillä nyt se on yksi lempilaukuistani. Laukussa näkyy tottakai käytönjälkiä, kuten tahra ja muutama näkyvä naarmu pohjassa, mutta muuten se on minusta äärettömän hyväkuntoinen ikäänsä nähden. 

tiistai 27. helmikuuta 2024

3 x Vaate toivelistalla

Postaus sisältää mainoslinkkejä

housut - trenssi - laukku Poléne - college - lenkkarit 

Klassinen trenssi

Viime kevään menin vielä viitisen vuotta vanhassa trenssissä, mutta se alkoi olla hieman kinkkana kiinni pidettynä, toinen ohuempi versio taas hajosin niin sanotusti käsiin, joten tänä keväänä ajattelin päivittää tämä klassikkotakin. Yksi ikuisuushaaveeni on ikoninen Burberryn trenssi, mutten vain raaski satsata niin suuria summia takkiin, varsinkin kun oma vaatekokoni ei välttämättä pysy aina samana. Täytyy siis etsiä vähän edullisempi, mutta kuitenkin täydellinen yksilö, jonka toivoisin olevan käytössäni vähintään seuraavat viisi vuotta. Bongasinkin &Other Storiesin version, joka vaikuttaa lähes täydelliselle. Olen muutenkin ollut vuosia tyytyväinen brändin takkeihin. Omat kriteerini trenssille ovat pehmeän vaaleanbeige sävy, pitkä malli, väljät hihat sekä ehdottomasti olkapäillä on oltava epoletit. Klassinen takki näyttää minusta parhaalta yhdistettynä johonkin tosi rentoon, kuten collegeen ja lenkkareihin. 

korvakorut Annele - farkkuhame - t-paita - nahkatakki - tennarit 

Farkkuhame

En ole muutamaan vuoteen omistanut farkkuhametta, enkä sen pahemmin pukeutunut juuri farkkuihinkaan. Denim ei ole missään muodossa ihan ominta tyyliäni, vaikka esimerkiksi farkkutakista tykkäänkin. Tänä keväänä minua kiinnostaisi kuitenkin hurjasti hankkia pitkästä aikaa farkkuhame! Ei mikään minimalli, mitä nuorena päälläni nähtiin, vaan tuollainen pidempi halkiollinen miellyttää silmää. Uskon farkkuhameen menevän moneen jo kaapistani löytyvään yläosaan, kuten raikkaaseen valkoiseen t-paitaan ja nahkatakkiin tai harmaaseen collegeen. Jalkaan vielä tennarit ja korviin pirteät korvakorut, niin voisin hyvin kuvitella asun toimivan käytössäni. Farkkuhame on kuitenkin täysi kysymysmerkki, mutta aion ainakin käydä sovittamassa, josko löytäisin itselleni sopivan mallin.

korvakorut Annele - neule - nilkkurit - takki - nahkahame 

Bomber -takki

Viimeisen villinä korttina toivelistallani on bomber -takki, joka näyttää tekevän taas kerran paluun tänä keväänä. Tämä olisi minulle jo kolmas kierros kyseisen kanssa, sillä omistin kyseisen ala-asteella ja viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Vaikka kyseessä on omanlaisensa klassikko, kuten nahkatakki, en ajatellut itse tähän "trendiin" enää palaavani, mutta kummasti takki alkaa taas miellyttää. Rouhea takki olisi kiva yhdistää esimerkiksi nahkahameen ja hempeän neuleen kaveriksi. Kesäilloissa se toimisi suloisen kukkamekon kanssa. 

maanantai 26. helmikuuta 2024

Piristystä mintulla ja helmikuun kuulumisia







takki - Marimekko 
pipo - By Anne Jennika 
huivi - &Other Stories 
laukku - Louis Vuitton 
neule - Arket
legginsit - Vogue 
nilkkurit - Vagabond

Minusta talvi on mennyt nopeasti ja hullua, että tällä viikolla olemme jo maaliskuussa, eli kevät alkaa! Kohta eivät nämä asut talvisten asusteiden kanssa ole enää ajankohtaisia, joten laitetaan tämä jo reilu kuukausi sitten kuvattu asu linjoille. Minulla muuten maaliskuu on usein se vähiten inspiroivin kuukausi pukeutumisen suhteen, sellainen väliaika talven ja kevätvaatteiden välissä, tällöin on useimmiten ne pahimmat loskakelit ja hiekkaiset kadut, yäk. Onneksi näistäkin on aina selvitty, ei auta kuin heittää kumisaappaat jalkaan.

Minä olen juuri niitä naisia, jotka kulkevat useat päivät talven aikana lähinnä mukavissa legginsit & neule lookeissa. Helppo keino piristää tätä arkiasua on asusteet. Yhdistin harmaan takin kanssa mintunvihreää, joka pehmentää lookkia kivasti. Pipon neuloin viime talvena ja siihen täydellisesti sointuvan muhkean villahuivin ostin tammikuun alussa alennusmyynnistä. Olen kuitenkin pysynyt hienosti tavoitteessani pienentää vaatekuluja merkittävästi, tammikuussa ostin muutaman pienen jutun tämän huivin lisäksi, kuten koruja Tallinnan reissulta. Helmikuussa taas tasoitin budjetin, enkä ole ostanut yhtään mitään pukeutumiseen liittyvää. Keväälle minulla on muutama hankinta mielessä, joista postailen seuraavaksi. 

Helmikuussakin on ollut suurilta osin aika huonot säät, tai ainakin tuntuu että jokaisena vapaapäivänä on satanut taivaan täydeltä räntää tai vettä, vaihtoehtoisesti tiet ovat olleet kuin luistinratoja, joten ei ole tehnyt mieli hirveästi mennä ulos kuin pakolliset töihin kävelyt. Mies aina kutsuu minua haikalaksi, joka on kokoajan liikkeessä ja seuraava projekti mielessä. Koen usein huonoa omaatuntoa niin sanotusta tekemättömyydestä, mutta nyt olen hyvällä omallatunnolla katsellut elokuvia ja ollut ihan vain kotona tekemättä mitään sen kummempaa.

Kotoilu on saanut aikaa uusia ideoita, ilmoittauduin esimerkiksi lasihelmikurssille parin viikon päähän! Tästäkin olen jo pidempään haaveillut, mutten usko että ilman hetken hengähdystä olisi saanut ideaa kurssille menosta tälle alkavalle keväälle. Ensi viikonloppuna taas olemme menossa siskon kanssa Helsingin Kädenaidon messuille, joten on pari viikonloppua putkeen kunnon käsityöteema. Muutenkin käsityöt inspiroivat taas kovasti ja se on totta, miten luovat hommat vaativat luppoaikaa ideoiden syntymiseen. Olenkin tehnyt muutamat uudet korut ja kevättä kohden mennessä innostaa taas käyttää värikkäitä koruja enemmän. Korujen teosta innostuin nimenomaan vuosi sitten samaisilla käsityömessuilla, joten katsotaan mitä ideoita sieltä tänä vuonna lähtee mukaan. 

Harmaat päivät ovat myös saaneet käymään omia kaappeja läpi, kun organisoin muun muassa kaikki laukkuni ja aurinkolasini läpi, järjestin ne siistiin riviin ja myin ohimennen Instagram stoorien puolella kolme laukkua uusille käyttäjille. Suunnitteilla olisi keväällä ehkä joku sovellus vaatteidenkin myyntiin, mutta saa nähdä viitsinkö lähteä moiseen ruljanssiin. 

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Oranssi on oivallinen ja kulttuurilauantai








takki - &Other Stories 
balaclava - By Anne Jennika 
aurinkolasit - Chimi 
laukku - By Far 
nilkkurit - Vagabond 
nahkarukkaset - Lindex 

Olen ennenkin maininnut, miten ennen vanhaan inhosin oranssia väriä. Oranssi oli sellainen silmiin huonolla tavalla sattuva väri, jota en voinut sietää kuin porkkanoissa. Nykyään tämä eloisa väri on kolmen suosikkini listalla (ne kaksi muuta ovat laventelilila ja mintunvihreä). Jännä miten joissain asioissa maku muuttuu, kun joissain ei. Lapsesta asti olen kammoksunut vaikka pinaattikeittoa, eikä tässä suhteessa mieli muutu varmaan koskaan. Värien suhteen olen sen sijaan loistava muuttamaan mieltäni. Oivallista oranssia ei kuitenkaan ihan liikaa garderobini kätköistä löydy, mutta muutamia pirteä asuste onneksi ja yksi kesämekko ainakin. Ostin myös Tallinnasta oranssia lankaa, joten suunnitteilla on neuloa villapaita kunhan inspiraatio sen tekemiseen iskee. 

Oranssit asusteet piristävät kummasti perus ruskean villakangastakin. Balaclavan neuloin viime talvena, kun löysin käsityömessuilta ihania jonkun itse värjäämiään lankoja. Laukku sen sijaan on täälläkin monesti näkynyt By Farin ihanuus. Huomaan hyvin, miten kevättä kohden mennessä alan haikailla värien perään, vaikka muuten tyylini on hyvinkin neutraali.

Tällaisessa asussa vietin kunnon kulttuuri päivää viikko sitten lauantaina Helsingissä. Kävimme miehen kanssa ensin Kruununhaassa korealaisessa ravintolassa syömässä, jonka jälkeen joimme kunnon laskiaispullakahvit. Päivä jatkui museokierroksella, kävimme parissakin eri museossa. Ensin Tuomiokirkon kupeessa sijaitsevassa Suomen Pankin rahamuseossa, jonka ohi olen kävellyt sadat kerrat kiinnittämättä paikkaan mitään huomiota. Fun fact - bongasin museon kun otimme näitä kuvia. Museo oli oikein kiva kokemus ja vielä täysin maksuton, joten tässä loistava vinkki Helsinki päivään. 

Varsinainen museo listallamme oli Luonnontieteellinen museo Luomus. Kävin siellä itse vasta muistaakseni vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja nyt toista. Museossa on paljon nähtävää, joten siellä voisi käydä useamminkin kuin kerran vuodessa. Tietysti meitä kiinnosti täällä kotikulmillamme piipahtanut surullisen kuuluisa mursu. Nauratti miten olen selkeästi kasvanut aikuiseksi muutaman vuoden sisällä, kun museot alkoivat kovasti kiinnostaa. Niin ne vain hassusti mielenkiinnonkohteet ja maku muuttuvat.