Heinäkuinen Suomenlinna

Tälle kesälle tulikin jopa kaksi reissua Suomenlinnaan, kun olimme siellä sadepäivänä kuukausi sitten ja nyt viime viikolla heinäkuun auringossa uudelleen. Pohdimmekin jo kesäkuussa, että mikäli sopiva rako kalenterista myöhemmin kesällä löytyy, teemme toisen reissun Suomenlinnaan.  Kotimaan matkailu on ihan parasta, joten haluan ehdottomasti ottaa siitä ilon irti. Vaikka myönnän kyllä, että tässä vaiheessa kesää alkaa olla jo pientä kesäväsymystä ilmassa, kun jokainen vapaapäivä on ollut täynnä ohjelmaa ja sama meno jatkuu edelleen. 

Heinäkuu ei ole sinänsä oma suosikkiaikani kotimaan matkailuun, sillä tällöin on ne kovimmat ruuhkat, kun monet lomailevat tällöin. Tämä tuli huomattua taas, kun jonotimme Suomenlinnan lauttaan, jono kiemurteli pitkin Kauppatoria, useat jäivät rannalle ruikuttamaan ja odottelemaan seuraavaa lauttaa. Onneksi lauttoja näytti menevän parinkymmenen minuutin välein, joten hirmu kauan ei heidän tarvinnut seuraavaa odottaa. Suomenlinnan päässä myös porukka hajaantui pitkin saarta, eikä siellä ollut ruuhkaista vaan sai kävellä ihan rauhassa. 

Saavuttuamme saarelle suuntasimme saman tien lounaalle, sillä kello tuli jo kaksi tässä vaiheessa päivää. Päätimme mennä taas hyväksi todettuun Bastion Bistroon, ravintola kun sijaitsee vielä kivasti lähellä saapuvan lautan laituria. Tilasin lempiruokaani kalakeittoa ja mies valitsi listalta burgerin. Ruoat eivät taaskaan pettäneet ja kaiken kruunasi tietysti terassilla syöminen tällä kertaa aurinkoisessa säässä.

Mittari näytti 23 astetta, mutta auringossa se tuntui paljon kuumemmalle. Tällaiset lämpöasteet ovat vielä oikein kivoja ja ihanaa, että pääsimme käymänään Suomenlinnassa kunnon kesäpäivänä. Kävelimme pitkin saarta ja täällä saakin hyvin askelia ihan huomaamatta. Maasto on muuten paikoittain aika haastavaa, joten siihen kannattaa varautua, jos Suomenlinna ei ole tuttu. 

Joku voi ihmetellä, miksi mennä samoihin paikkoihin aina uudelleen, mutta sehän siinä onkin juuri viehätys. Samat paikat näyttävät niin erilaisille eri aikaan. Hauska miten Suomenlinnakin oli erilainen kuukausi sitten, kun syreenit kukkivat, nyt kasvillisuus oli lähinnä vihreää. Sää ja vuodenaika tekevät hurjan paljon, se on niin hauskaa miten kesäkin on toisenlaisen näköinen eri kuukausina. Suomenlinnasta tuntuu myös aina löytyvän joku uusi spotti, jota ei ollut aiemmin ehtinyt huomatakaan. Vähän kuin katsot samaa elokuvaa kolmatta kertaa ja aina huomaat jotain, mitä et aiemmin ollut huomannut. Tiedän miten monet eivät kiinnitä tällaiseen vaihteluun mitään huomiota, ei ehkä edes ehditä, kun paahdetaan vain menemään arjessa, suoritaan työt, eikä paljon ehditä luontoa katsoa. Pakko sanoa, miten suuri rikkaus elämässä on, kun huomaa pienet asiat ympärillään ja näkee esimerkiksi valokuvauksen arvoisia paikkoja jatkuvasti. 

Saaren historia on myös mielenkiintoinen ja onhan Suomenlinna yksi vaikuttavimmista merilinnoituksista sekä UNESCO:n maailmanperintökohde. Suomenlinnan rakentaminen alkoi vuonna 1748, kun Ruotsin kuningaskunta päätti vahvistaa itäistä rajaa. Saari on ollut vuosien varrella erilaisessa käytössä, kuten Suomen puolustusvoimien palveluksessa, kunnes se avattiin yleisölle 1970-luvulla. Nykyään saarella asuu vakituisesti 800-900 ihmistä ympäri vuoden. Olisihan se muuten ihan mahtava kokemus joskus asua saarella, vai olisiko? Varmasti olisi puolensa ja puolensa sekä talvella ihanan rauhallista.

Suomenlinnasta löytyy hyvin palveluita museoista ravintoloihin sekä useampi kahvila. Tällä kertaa joimme virvokkeet kahvila Piperin ulkoterassilla, jossa on varmasti yksi parhain lokaatio koskaan. Pitäydyin vain juomissa, sillä eräs rouva kovasti varoitteli lokeista, jotka olivat hetkeä aiemmin napanneet mozzarella-leivän hänen nenänsä edestä, onneksi olimme muutenkin vielä täynnä lounaan jälkeen. Kokemuksella tiedän, miten lokkien kanssa saa olla jatkuvasti varoillaan Helsingissä, minultakin on napattu jäätelö kädestä sekä pari kertaa olen saanut sitä itseään päälleni. 

Suomenlinnaan suunnatessa kannattaa katsoa etukäteen aukioloaikoja läpi, jos on joku tietty museo tai kahvila mielessä. Karkeasti sanottuna Suomenlinna alkaa hiljentyä siinä kuuden pintaa, kun osa palveluista sulkeutuu päivältä. Me viihdyimme tälläkin kertaa saarella monta tuntia, kunne seitsemän pintaa lähdimme jatkamaan perjantai-iltaa vielä Helsingin keskustaan, jossa vietimme vielä muutaman tunnin terasseilla ja keskustassa kävellen. 

Lue myös vanhemmat postauskeni Suomenlinnasta:

Sadepäivänä Suomenlinnassa

Turistipäivä Helsingissä

Kesäpäivä Suomenlinnassa

Suomenlinna syksyllä

Kasuaali asu Suomenlinnassa