Omia jouluperinteitä

Kaikilla perheillä on omanlaiset jouluperinteet, joten vuosien aikana minullekin on muodostunut tietyt perinteet. Siinä missä lapsuuden joulut vietettiin oman nelihenkisen sisaruskatraan kesken, vietämme nykyisin joulua kukin omalla tahollaan. Lapsuuden jouluissa oli perinteenä kokoontua koko isän puolen suku isoäidille tapaninpäivänä syömään, ja nyt aikuisena jotenkin kaipaan näitä kokoontumisia, vaikka muistan teini-iässä alkaneeni jättää homman välistä. Se on jännä, miten teininä myös oli aivan hirveää olla pyhät rauhassa kotona, kun nykyään odotan sitä eniten, omaa rauhaa ja tekemättömyyttä. Ajattelinkin, että voisin jakaa muutamat omat jouluperinteeni.  

Pre-joulu aaton aattona. Meillä on miehen kanssa tapana aloittaa joulun vietto aaton aattona illallisella. Kun pääsen töistä, usein viime vuodet olen ollut töissä noin seitsemään asti, meillä on ensimmäinen jouluruoka. Menuumme on kuulunut vuosikaudet kalkkunarulla, kermaperunat ja herneet. Hassua, miten jotkut perinteet juontavat juurensa lapsuudesta, meillä oli aina kotona herneitä joulupöydässä. Perinteiset laatikot saati joulutortutkaan eivät tässä taloudessa oikein mene kaupaksi. 

Ensimmäiset lahjat 23. päivä. Joulun aloittajaisiin kuuluu yhden lahjan avaus, tällä kertaa meillä on käytössä joulusukat, joihin saa laitettua sopivasti pikkulahjan. Hauskinta oli, että olin yhtenä jouluna ostanut miehelle lahjaksi kyseisen ja hän oli täysin sattumalta hankkinut minulle samanlaisen.

Riisipuuro aatto aamuna. Tämäkin perinne on ollut lapsuudesta asti, jolloin äiti keitti riisipuuron ja piilotti sinne tottakai mantelin. Olen jatkanut tätä klassista perinnettä ja keitän riisipuuron aivan ehdottomasti aattona. Paras puuro tulee Risellan tummasta puuroriisistä ja aidolla täysmaidolla tietysti. Päälle paljon kanelia, sokeria ja ehkä ripaus voita. 

Aatto päivänä miehen vanhemmille. Olemme niin kauan kuin olen ollut kuvioissa, viettäneet aaton yhdessä miehen vanhempien kanssa, he kun asuvat lähellä. Syömme jouluruoan, käymme hautausmaakierroksella ja lopuksi avaamme lahjat. 

Aaton jatkot kotona. Alkuillasta kun palaamme kotiin kyläilemästä, meillä jatkuu joulu miehen kanssa kotona. Minulla on tapana paistaa riisipiirakoita iltapalaksi, näissä vähän oikaisen ja ostan kaupan valmiita, vaikka isoäiti on minulle lapsena opettanut riisipiirakoiden teon. Päälle tulee graavilohta tai edelliseltä päivältä jäänyttä kalkkunaa. Kylkeen vielä kuppi kuumaa glögiä, jouluelokuvat pyörimään taustalle ja tosillemme hankkimiemme lahjojen avaus.

Joulupäivä pyjamassa. Parasta joulupyhissä on tekemättömyys ja tätä olenkin pitkään kaivannut. Päivä kun pyjamasta ei tarvitse luopua! Ajattelin taas perinteiseen tyyliin kunnon joululeffa maratonia, johon kuuluu ainakin Yksin kotona -leffat. Samaa laiskottelua jatkan usein tapaninpäivänä. 

Alennusmyynnit omalta sohvalta.  Vaikka alennusmyynnit alkavat vuosi toisensa jälkeen aiemmin hyvissä ajoin ennen joulua, on kuitenkin iskostunut, että joulupyhien jälkeen mennään alennusmyynteihin. Oma tyylini on tutkailla valikoimaa vähän läpi verkkokauppojen valikoimista, mutta luultavasti suunnata kivijalkakaupoille välipäivinä. Huomasin nyt loppuvuodesta useat kerrat, miten kaapistani puuttuu varsinaiset juhlavaatteet, eli paljettiunelma mahtuisi garderobiin, aina parempi jos löytyisi alennuksella. 

Ihanaa ja rentouttavaa joulua!