keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Uusia vanhoja ja uusia asusteita




Laitan surutta tavaroita kiertoon, sillä kaappitila on rajattu. Toisaalta sen olen myös tajunnut, ettei välttämättä kannata myydä pois kaikkia klassikkojuttuja. Nykyään en esimerkiksi myy arvokkaimpia laukkujani, vaikka niihin sillä hetkellä kyllästyisinkin. Vuosien päästä mieli on saattanut muuttua, kuten minulla on nyt käynyt tämän kuvissa näkyvän Mulberryn huivin kanssa. Huivi pyöri useita vuosia kaapissa vailla käyttöä, kerran olin jo aikeissa myydä sen saman merkin Bayswater -laukun kanssa, onneksi ostaja ei ollut tuolloin kiinnostunut. 

En muista tarkkaan, milloin olen huivin ostanut ja mitä se silloin maksoi, mutta muistelen huivin olleen minulla lähemmäs kymmenen vuotta, enkä usko tämän olevan enää edes tuotannossa. Omistin aikoinaan useammankin brändin huivin, joista kaikista muista olen vuosien saatossa luopunut, onneksi annoin tälle yhdelle vielä mahdollisuuden. Juuri nyt minua miellyttää tosi klassiset jutut, hassua kyllä muun muassa omat asut vuosilta 2012-2015 toimivat tässä inspiraationa. Tikkitakit, Mulberryn huivi, Ray-Banin aurinkolasit ja Louis Vuittonin vaalea printti ovat kaikki tuolla aikakaudella päälläni nähtyjä. Innoissani olenkin ottanut tuon jo melkein retroa olevan huivin uudelleen käyttöön, ihan kuin olisi uusi huivi taas! 

Hiljattain ostamani Louis Vuittonin laukku on ollut todella hyvä hankinta, olen käyttänyt sitä päivittäin. Tilasin laukkuun erikseen nahkaisen hihnan, jotta se soveltuu vielä paremmin arkeeni, mukana tullut kultainen hihna on vähän juhlava. Hauskinta tästäkin tekee se, että vastaava hihan minulta joskus löytyi, mutta myyntiin päätyi jo vuosia sitten sekin. En olisi arvannut, että useamman vuoden päästä kaipailen hihnaakin. Täysin samaa en uudelleen halunnut hankkia, mutta saatavilla oli hitusen leveämpi ja lyhyempi hihna, joka itse asiasssa olikin nyt itselleni parempi. Nyt laukku on entistä toimivampi ja monipuolisempi.

Ray-Banin aurinkolasit ovat muuten tuliainen Los Angelesista muutaman vuoden takaa, muistan miten metsästin tuota Hexagonal -mallia pitkin kaupunkia silloin. Tuo vielä kuvissa näkyvä reuhkana ponnarikin on muuten jo poissa, sillä leikkautin eilen taas polkkatukan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti