keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Puhelimen kamerasta


Heippa! Blogi tuntui taas jäävän kaiken muun jalkoihin ja lisäksi olen ollut muutaman päivän kotona kipeänä, joten töistäkin on joutunut olemaan pois, eikä energiaa mihinkään olen juuri ollut. Olen todella, todella harvoin sairaana, mutta välillä näinkin. Tänään meidän oli tarkoitus suunnata Tallinnaan vapaapäivän viettoon, mutta sekin reissu nyt valitettavasti peruuntui. Onneksi menetys ei ollut rahallisesti suuri, mutta tottakai olisin mielelläni matkannut sinne, onneksi Tallinnaan pääsee taas myöhemminkin. Reissupäivä vaihtuikin kotipäivään, joten ajattelin nyt jakaa vähän tunnelmia puhelimen kamerasta pitkästä aikaa menneiltä viikoilta.


Helmikuu jää mieleen siitä, että oli edes yhden päivän luminen maisema. Koko talven odotin lunta, mutta se jäi vain haaveeksi. Onneksi ehdimme iloita lumesta edes tuon yhden päivän, kun sopivasti sattui vapaa lauantai silloin. Ulkoilimme läheisessä puistossa ja kävimme lohikeitolla. Aina tuolla keitolla käydessä muuten mietin, miksi ihmeessä en käy useammin?


Vietimme helmikuussa lauantai päivää avomiehen kanssa Helsingissä, jossa oli ihan maailmanlopun keli. Minulla on useimmiten ihan surkea tuuri vapaapäivien sään suhteen muutenkin. Mutta ehkä kuluneina kuukausina on vain yksinkertaisesti satanut niin paljon? Täytyy sanoa, että onneksi parempi puolisko pysyy hyvällä tuulella surkealla säällä, sillä itseeni huono sää vaikuttaa vähän liikaakin. Onneksi keskustassa voi istua pizzalla ja kahvilla, joten päivä ei mennyt ihan pieleen. Kävimme pitkästä aikaa syömässä Via Tribunalissa, tilasin taas kerran anjoviksilla höystetyn version - ihan lemppari!


Pullakahvit työpäivän jälkeen laskiaistiistaina. Joulun jälkeen päätin, että minun on otettava herkkupäivä kerran viikossa käyttöön, joko perjantai tai lauantai, jolloin saan syödä mitä haluan, sillä herkuttelu karkasi ihan käsistä loppuvuodesta. Hyvin olen tässä pysynytkin jo monta viikkoa, joten sallin itselleni pullan vaikkei ollut herkkupäivä, jonka jälkeen suuntasin ihan yksinäni leffaan. Tosin pakko möntää, että tuolla viikolla syömiset menivätkin sitten kunnolla pieleen. Ryhdistäydyin taas seuraavana maanantaina.


Pitkästä aikaa ehdin tapaamaan erästä pitkäaikaista ystävääni, kun kävin Lappeenrannassa hänen asuinkaupungissaan. Viimeksi olin käynyt siellä elokuussa, joten helmikuun lopussa oli jo korkea aika tehdä visiitti. Kävelimme linnoituksessa kuin kunnon turistit konsanaan ja bongattiin hauska kuvauspaikka. Vaikka lähtiessä kotoa aurinko paistoi siniseltä taivaalta, alkoi Lappeenrannan päässä lähes heti sinne saavuttuani räntäsade.


Pari vinkkiä Lappeenrantaan - kahvilasuosituksena linnoituksessa sijaitseva Majurska. Kesällä olisi varmasti ihana istua katetulla terassilla, mutta talviaikaan kahvila oli oikein ihastuttava sisällä istuessa. Lounaalle kävimme aiemmin hyväksi todetussa Lalossa. Ai että miten hyvää ruokaa, ainut huono puoli että tuolla tulee aina ihan ähky.


Vaikka ulkona on edelleen talvi, niin töissä alkaa olla jo kesä, kun kesämallistot alkavat pikkuhiljaa saapua. Rakastan värejä ja mekkoja, joten sanomattakin selvää, että kesävaatteet ovat aina eniten makuuni. Myös otsatukan leikkauttaminen on ollut hyvä päätös, jotenkin niin raikas ja perus ponnarikin toimii sen kanssa.

2 kommenttia:

  1. Tämmöset rennot kuulumispostaukset on parhaita :) Ja tosi hyvin sopii sulle toi otsatukka, ihanan pirtsakka look :)

    VastaaPoista