Long Bob

Hauduttelin hiusten leikkauttamista long bob -malliin melko pitkään, ainakin vuoden se kävi enemmän ja vähemmän mielessäni. Ajattelin kuitenkin, ettei pyöreisiin kasvoihini sovi kovinkaan lyhyt malli. Tukkani oli venähtänyt melko huomaamatta pitkäksi, useimmiten suosin puolipitkää mallia. En ollut edes itsekään tajunnut, että hiukset olivat niin kasvaneet, sillä todella harvoin pidän tukkaa auki; ponnari, kiharat tai nuttura. Oikeastaan tämä alkoi koitua ongelmaksi, sillä aina ei jaksaisi tehdä tukan eteen mitään sen enempää, pestä ja föönäta. Minusta pitkä tukka ei koskaan näyttänyt itselläni hyvältä suorana roikkumassa auki, enkä sitä niin pitänytkään, tai jos pidin, tuntui tukka pilaavan sen päivän asunkin. Kaipasin vaihtelua. Tuntui myös, että samanlaisella mallilla oltiin menty jo vuosia, vaikka väri vaihtuikin tummasta vaaleampaan ja toisinpäin. Huomasin myös ihailevani polkkatukkia jatkuvasti muilla, kun taas pitkä tukka alkoi tuntua supertylsälle ja niin nähdylle. 

Minulla on itse asiassa ollut polkkamalli useastakin, mutta viimeksi 4-5 vuotta sitten, jolloin leikkautettuani tukan tosi lyhyeksi, kaduin tekoa joka ikinen päivä pari vuotta, kunnes hiukset olivat kasvaneet. Vannotin ettei koskaan enää lyhyttä. Aika kultaa muistot, vaikkei tämä nytkään kovin lyhyt ole. Tukkaani leikattiin reilu kymmenen senttiä ennen Cannesiin lähtöä, mutta ajattelin heti, että matkan jälkeen lyhennän lisää, vaikka totta puhuen halusin vielä kerätä ihan vähän lisää rohkeutta. Hetken mielijohteesta en siis lähtenyt hiuksia leikkaamaan, vaikka useimmiten olenkin melko spontaani päätöksissä. Reissussa halusin kuitenkin, että on vielä tukkaa, jonka saa helposti kiinni ja kiharalle (tosin taisin käyttää kiharrinta tasan kerran kahden ja puolen viikon aikana).

Rohkeasti siis viime viikolla marssin kampaamoon ja tukasta lähti toiset kymmenen senttiä, ellei enemmän. Malli oli aiemmin myös takaa vähän pidempi ja kaareva, mutta halusin tukasta tasapitkän ja ihan suoran linjan. Edessä on vielä ihan hitusen lyhyempää hiusta, sillä malli oli vähän kerrostettu vuosikaudet. Tarkoitus on saada koko tukka täysin tasapitkäksi ja uskon että muutaman kuukauden päästä siinä ollaan. Hieman hankaluuksia oli muuten ottaa nämä kuvat, sillä täällä tuntuu tuulevan ihan aina, merikaupunki. Hiusten väriin sen sijaan ei ole koskettu helmikuun alun jälkeen ja täytyy sanoa, että viihdyn aivan älyttömän hyvin nyt omassa, maantienharmaassa tukassa. Siinä missä ennen tein kaikkeni peittääkseni tyvikasvun, nyt oikein odotan, että sitä tulisi vielä enemmän esiin. En ole koskaan sen jälkeen kun hiuksiani olen alkanut värjäämään, pitänyt näin pitkää taukoa värjäämisestä, enkä olisi itsekään uskonut, että pysyn päätöksessä kasvattaa omaa väriä. Etelä-Ranskan auringon alla hiukset tietysti vaalenivat melkoisesti, ja totta puhuen kaipaan ihan hitusen tummempaa ilmettä, eli varmasti jossain vaiheessa haluan ruskeita raitoja, mutta pohjaväri pysyy omana. 

Mallista olen tykännyt todella paljon, vaikka muutama päivä meni siihen tottuessa. Ei tämä kuitenkaan mikään hirmu lyhyt ole edelleenkään, mutta helppo tämä on! Pesen ja föönään illalla hiukset, aamulla ei tarvitse kuin kammata ja ehkä vähän suoristaa. Ennen taistelin joka ikinen aamu hiusten kanssa, ja usein sen seurauksena heitin ponnarille. Tämä pituus menee kuitenkin vielä helposti kiinni, ne kiharatkin saa tehtyä ja ehkä opin vihdoin tekemään myös rennon nutturan. Tosin nyt olen pitänyt hiuksia vain auki ja keskijakauksella päivittäin, niin freesiltä tämä malli nyt tuntuu. Minusta lyhyempi tukka myös jotenkin sopii nykyiseen pukeutumiseeni paljon paremmin, joten ehdottomasti oli hyvä päätös leikkauttaa!