Balaclava pääosassa

 balaclava - neulottu (2025) 

 takki - Massimo Dutti (2021) 

laukku - Chloé (2019)

saappaat - Pavement (2022) 

kashmirkäsineet - Portolano (2019 New York) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018 Los Angeles) 

Minulla on hyvä vinkki vaihteluun, jos talvipukeutuminen alkaa kyllästyttää. En ota kaikkia talvivaatteita kerralla esiin, vain talven edetessä teen reissun varastoon ja näin tuntuu, kun saisi uusia takkeja tai kenkiä! Esimerkiksi Pavementin saappaista minulta löytyy mustat, joita olen käyttänyt monesti syksyn ja talven aikana, mutta nämä kuvissa näkyvät vaaleat versiot hain varastosta vasta toissa viikolla, ja ihan kuin olisi kokonaan uudet kengät. Joten vinkki vaihteluun, älä pidä kaikkea samaan aikaan esillä. 

Minua ei tosin talvipukeutuminen kyllästytä vielä ollenkaan, vaikkakin tähän vaikuttaa isolta osin se, kun vietin marraskuun muissa maisemissa, ei talvi ole tuntunut vielä yhtään pitkältä. On ollut myös sen verran lumetonta, ettei tavallaan talvelta edes tunnu. Rakastan villakangastakkeja ja erilaisia talviasusteita, joten ei haittaa yhtään vielä käyttää niitä viikkoja. Tässä asussa onkin balaclava pääosassa, jonka pohjalta valikoin asun muut elementit. Asusteet ovatkin tärkeimmässä roolissa omassa pukeutumisessani, niillä saa helposti vaihtelua uusimatta koko garderobia. 

Siinä missä kengät kuluvat käytössä, eivätkä ole minulla ikuisia, vaikka kuinka hyvin hoitaisi, säilyvät laukut ja aurinkolasit esimerkiksi uuden veroisina vuosia. Käytän tavaroitani kyllä melko huolettomasti, sillä käyttöönhän ne on tehty. Toisaalta kun ne eivät ole käytössä, säilytän niitä arvonsa vaativalla tavalla. Aurinkolasit omissa koteloissaan ja laukut siististi vaatekaapin hyllyllä omissa dustbageissaan.

Kävelyllä Helsingissä

Teen harvemmin tämän tyyppisiä postauksia blogiin, kun usein kuvat päätyvät vain Instargramin stoorien puolelle. Nyt päätin kuitenkin pitkästä aikaa koota postauksen tänne blogin puolelle, nimittäin eilen olin yhden lempiharrastukseni parissa, kävelyllä Helsingissä! Kuten tiedätte, tykkään ulkomailla nimenomaan kävellä ja katsella paikkoja, muttei tarvitse lähteä edes Suomen rajojen ulkopuolelle, jotta kaupunkikävelyä voi harrastaa. Samalla saa liikuntaa ihan huomaamatta ja tämähän on myös itsessään maksuton harrastus. 

Menen usein Helsinkiin nimenomaan kävelemään ja ihailemaan paikkoja. Juuri puhuimme erään pitkään pääkaupunkiseudulla asuvan ystäväni kanssa, ettei hän koskaan tee tätä ja käy ylipäätään muutenkin harvemmin keskustassa. Luulen, että monille sielläpäin asuville käy näin. Minä taas menen noin kerran kuussa kävelylle keskustaan. Täältä asuinkaupungista kun pääsee näppärästi bussilla Helsinkiin, tykkään myös istua bussissa sen pari tuntia, katselen maisemia ja vaivun omiin ajatuksiini, joskus saatan samalla neuloa jotain pientä.

Päiväni alkoi niin, että saavuin Kamppiin puolen päivän maissa. Olin miettinyt etukäteen minne kävelen, mutta joskus saatan haahuilla päättömästi vailla päämäärää. Ensimmäinen pysähdykseni oli Mannerheimintien My o My -putiikki, sillä nappasin sieltä yhden etukäteen katsomani jutun mukaan. Tunnustettava on, että rikoin omaa ostolakkoani ihan pikkuisen, kun ostin Jellycatin hauskan laukkukoru nallen. Lieventävänä seikkana sanottava, että sain vielä tuloja viime vuoden kirppismyynneistä, joten ostettuani pikkuisen jutun niillä, en tavallaan käyttänyt tämän vuoden budjettia, heh.

Kävelin Vanhan kirkkopuiston läpi, Bulevardilta Punavuoreen. Tässä vaiheessa päivää oli jo lounasaika, joten suuntasin Green Hippoon syömään. Ravintola oli kerrankin väljä ja sain paikan ikkunalta. Tilasin monta kertaa hyväksi todetun kana bowlin. Minulla ei ole mitään ongelmaa mennä ravintolaan, elokuviin ym. yksin ja nautinkin yksinolosta. Mikäli odottaisin aina seuraa joka asian tekemiseen, jäisi moni juttu kokematta. 

Lounaan jälkeen törmäsin kadulla pariin tuttuun ja juttelimme jonkun aikaa. Tästä kävelyni jatkui kohti Eiraa. Matkalla katselin kiinnostavia näyteikkunoita sekä kiinnitin huomiota rakennusten yksityiskohtiin. Ylös katsoessa voi bongata vaikka hattivatteja ja Muumipeikon istumassa ikkunalaudalla. Huvilakadun kohdalla alkoi muuten paistaa aurinko. 

Mietin kävellessä, että voi kun olisin laittanut lenkkarit jalkaan. Kadut olivat lumettomat ja suurilta osin kuivat, joten vuorellisilla talvikengillä kävely tuntui raskaalta. Kotoa lähtiessä maassa oli kuitenkin lunta, jäätä ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka minulla on vain minuuttien kävely kotoa bussiasemalle, en uskaltanut ottaa riskiä ja lähteä lenkkareissa liikenteeseen. Korvaläpät olivat hyvä idea, sillä vaikkei pakkasta ollut, oli tuuli jäätävä paikoittain. 

Hauska kun tv oli kotona yhtenä päivänä auki taustalla ja sieltä tuli vanhempi Huvila & huussi jakso, siis ainakin kymmenen vuotta vanha. Kyseisessä jaksossa haettiin kakkuja Merikadulla sijaitsevasta Sokerileipuri Alenius -nimisestä leipomo-kahvilasta. Muistelin kävelleeni paikan ohi monet kerrat, mutta miksen ole käynyt sisällä? Tilanne täytyi korjata, joten suuntasin päiväkahville. Kohtasin kahvilassa vanhemman herran, joka neuvoi soittamaan kelloa, kun olin odotellut pidempään kassalla, eikä työntekijää näkynyt missään. Samalla vaihdoimme herran kanssa muutaman sanan ja selvisi hänen asuvan tällä samaisella kadulla. Yllätyin kahvilan sisällä vallitsevasta tunnelmasta, heidän legendaarisen banaani-suklaakakun mausta kuin edullisesta hintatasostakin, nimittäin kakkupala ja kahvi maksoi vain 7,50€! Lähtiessään herran kanssa toivottelimme vielä hyvät jatkot puolin ja toisin. 

Eirassa ja Ullanlinnassa rakennuksia katsellessa, mietin kuka tuolla asuu, mitä hän tekee työkseen ja paljonkohan vastike on? Kiinnostaa myös talojen historia, milloin ne on rakennettu? Kuka täällä on asunut alkujaan? Minua kiehtoisi kovasti osallistua joskus opastetulle kierrokselle, jossa kävellessä kuulisi nimenomaan historiaa. Täytyykin tutkia josko tällaisia järjestetään. 

Eirassa kiertelyn jälkeen kävelin eri reittiä takaisin keskustaan. Ihmettelin, miten päivä on pidentynyt hurjasti, kun pitkälle neljän jälkeenkin oli vielä valoisaa. Tuli tunne, että talvesta on tavallaan selvitty, kun se pimein aika on takana. Loppumatkan kävelin meren äärellä ja kuulin miten Viking Linen laiva soitti torvea, meri oli lähes kesäisen näköinen ja oli hassua ajatella, että eletään täyttä talvea. Matkan varrella bongailin sadoittain karkkeja maasta, selkeästi oli penkkaripäivä.

Päivän päätteeksi piipahdin vielä muutamalla lempikaupalla, &Other Storiesilla, Arketilla ja Cosilla tutkailemassa kevään uutuuksia. Vallitsevat värit olivat selkeästi vaaleankeltainen, khakinvihreä sekä tummanruskea jatkaa voittokulkuaan. Ihanaa myös huomata, etten halunnut kaupoista mitään uutta vaatetta. Sillä voin kertoa, että ennen minulle teki tiukkaa olla edes kuukausi ostamatta vaatteita ja mietin aina jo seuraavaa hankintaa. Tästä on onneksi tultu kauas ja luulen, että tulen jatkamaan ostolakko vaatteiden osalta maaliskuun jälkeenkin, mutta asusteet poistan tällöin kieltolistalta.

Postikortteja Miamista

Matkakuvia on vallan ihana selata jälkikäteen. Ota kuva niin se kestää kauemmin. Kuvista bongaa usein myös yksityiskohtia, joita ei ole kuvanottohetkellä huomannutkaan. Kuvien kautta pääsee palaamaan takaisin loman tunnelmiin. Matkailun paikan päällä olemisen lisäksi parhaita asioita on nimenomaan muistot, on parasta fiilistellä jälkikäteen. On myös hauskaa bongailla elokuvista tai sarjoista tuttuja lokaatioita, jotenkin niitäkin katsoo eri silmin, jos on itse käynyt paikan päällä. En ole koskaan ollut henkilö, joka viihtyisi vain kotona, vaan on toisinaan päästävä matkalle. Tänään laitankin jakoon muutamia postikorttimaisemia Miamista. 

Turkoosi meri, valkoinen hiekka ja eri väreissä rannalla loistavat hengenpelastajien kopit, tekevät varmasti postikorttimaiseman katsoit minne suuntaan horisonttia vain. 

Ocean Drive on tunnettu kauniista art deco –rakennuksistaan. Pastellinsävyiset hotellit, elämää täynnä olevat ravintolan terassit ja rantamaisema tekevät kadusta paikan, minne haluaa palata kerta toisensa jälkeen. 

Collins Parkissa sijaitseva kivistä koottu taideteos Miami Mountain näkyy kauas. Mietin heti, että jotain tuttua tässä on, kunnes muistin Nevadan autiomaassa sijaitsevan Seven Magic Mountain teoksen, jonka bongasin bussin ikkunasta matkalla Los Angelesista Las Vegasiin useampi vuosi sitten. Teoksissa on tietysti sama taiteilija takana.

Miamin matkagarderobi

mekko - Faithfull The Brand (2021) 

kassi - COS (2024) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

tennarit - Converse (2024) 

Vielä on marraskuiselta Amerikan matkalta Miami vuorossa, joten aloitetaan postaukset vaatetuksesta. Olen aikaisempina vuosina talviaikaan lämpimiin kohteisiin matkustaessa, skipannut asujen kuvaamisen, kun olen ajatellut, etteivät ne ole ajankohtaisia Suomessa ja näin ollen turha tallentaa blogiin. Harmittelin kuitenkin Jenkkireissulle pakatessa, kun en ollut kuvannut asuja juurikaan esimerkiksi aiemmilta Las Vegasin matkoilta. Olen ennenkin sanonut, mutta helpottaa äärettömästi pakkaamista, kun saa apua edellisen matkan vaatetuksesta. Varsinkin kun useimmiten täysin samat vaatteet ja asusteet löytyvät garderobista edelleen tai ainakaan maku ei ole muuttunut mihinkään. Suositankin ihan kaikille kuvaamaan loma-asut ja asujaan muutenkin, vaikkei niitä mihinkään julkiseen jakoon laittaisikaan. Helpottaa kuitenkin omaa pukeutumista asukriisien sattuessa, kun palaa vain vanhoihin hyväksi todettuihin setteihin. 

Sanotaanko näin, ettei hellepukeutuminen ole oikein omita alaani. En pidä kovinkaan paljastavista vaatteista, naruolkaimista tai shortseista. Viikoksi Miamiin pakkasin pelkästään helppoja mekkoja, jokaiselle päivälle omansa, sillä helteellä en voi kuvitellakaan käyttäväni samoja vaatteita päiviä putkeen. Kuten aiemmin olen sanonut, oli matkalaukun pakkaaminen melkoinen haaste lähes kuukaudeksi ja vaihteleviin kohteiden sääolosuhteisiin. Pakkasin mukaan neutraalin värisiä, luonnonkuituisia, kesämekkoja, mutta yksi vähän värikkäämpikin pellavamekko pääsi mukaan. Jotenkin värikkäät mekot eivät kuitenkaan innostaneet marraskuussa ja kaipasi neutraaleja mustaa ja valkoista, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, olisin ehdottomasti ottanut mukaan keltaisen hellemekon. Vaikka mekot muuten rypistyisivät matkalaukussa, ne on helppo saada suoraksi, kun laittaa henkarille ja suihkussa käynnin jälkeen kosteaan kylpyhuoneeseen roikkumaan. 

Samaa kassia ja kenkiä käytin viikon putkeen, kun matkalaukun painorajat oli otettava huomioon, muutoin olisi ollut ihana saada enemmin vaihtelua. Mukana oli myös matalat sandaalit, mutta ne pääsivät jalkaan vain lyhyillä piipahduksilla esimerkiksi lähikauppaan tai hotellin takapihan rantakävelylle. Olisin mielelläni pakannut erään toisen kesäkassin, mutta se ei yksinkertaisesti mahtunut matkalaukkuun. Cosin viime kesän alennusmyynneistä Tallinnasta ostettu juuttikassi, meni pieneen tilaan taiteltuna, on kevyt sekä kooltaan näppärä, kun mukana oli aina oltava vesipullo. Mustat Conversen tennarit taas ovat ikisuosikit, kevyet jalassa, ihan hyvät kävellä ja sopivat kaikkiin vaatteisiin, jos minulta kysytään. 

Hiukset jaksoin suoristaa ensimmäisinä päivinä, kunnes huomasin sen olevan kuumassa ja kosteassa ilmastossa täysin turhaa, sillä hetken ulkona olon jälkeen kääntyilivät minne sattuu. Kuumuuden vuoksi tukka oli myös laitettava vähintään puoliksi kiinni ja viimeiset päivät laitoin ihan vain ponnarille. Joten vinkki lämpimään meneville, kaikenlaiset suoristajat ja kihartaja voi jättää kotiin. 

Vielä kerran päivitetty balaclava ohje

Useamman talven olen suosinut balaclavia tai suomalaisittain kypärämyssyjä. Kyseiset ovat äärimmäisen käytännöllisiä sekä kivan näköisiä. Minulta löytyy erilaisia, tietysti itse neulottuja versioita, on huppumainen nyörillä, ribattua, mutta eniten käytän yksinkertaisinta vähän istuvampaa mallia. Minusta tärkeintä balaclavan mallissa on napakka, mutta joustava resori. Kypärämyssy on äärimmäisen helppo ja nopea neuloa itse, joten minulta löytyykin näitä monessa sävyssä. Olen vuosien varrella kirjoittanut useamman ohjeen balaclavaan, kun olen parannellut aina jotain, mutta ajattelin vielä kertaalleen kirjoittaa päivitetyn ohjeen, kun halusin tuoreemmat kuvatkin ohjeen kylkeen. Vanhat ohjeet löytyvät täältä ja täältä. (Alkuperäinen ohje, josta olen ottanut paljon inspiraatiota on rknits otta. Muokattu ohje julkaistu alkuperäisen tekijän luvalla.) Lisäksi kehittelin niin sanotun hybridin, eli kypärämyssyn ja kaulurin yhdistelmän pari vuotta sitten, ohje nähtävillä täällä.

Tarvitset: Koon 2,5 ja 4,5 pyöröpuikot pituudessa 40 cm, 4,5 sukkapuikot kolmen puikon päättelyyn, virkkuukoukun, neulan päättelyyn, mittanauhan ja silmukkamerkkejä. Langoiksi käy hyvin esimerkiksi ohuehko villa/alpakka, jonka kaveriksi mohairia.

Ohje: Luo 2,5 koon 40 cm pyöröpuikoille löysästi 88 silmukkaa. Lisää silmukkamerkki kerroksen alkuun, ja neulo suljettuna neuleena 1 oikein 1 nurin koko rivi, jatkaen kunnes kauluksen mitta on 15 cm.  Vaihda puikot 4,5 kokoon, jatka neuloen oikeaa 64 silmukkaa, laita rivin loput 24 silmukkaa odottamaan apulangalle. Jatka 64 silmukalla neuloen sileää tasona 8 cm. Neulo reunasilmukat ainaoikein.

Merkitse rivin keskeltä 2 silmukkaa (31-2-31). Seuraavalla oikealla kerroksella lisätään ennen merkkiä ja merkin jälkeen silmukat. Lisäysten jälkeen puikoilla on 66 silmukkaa. Jatka lisäysten jälkeen neuloen tasona 11 cm. Yhteensä sileää neuletta on tässä vaiheessa 19 cm. 

Seuraavaksi alkavat kavennukset. Merkitse taas keskeltä 2 silmukkaa (32-2-32). Jokaisella oikealla kerroksella työstä kavennetaan silmukat ennen ja jälkeen merkin, nurja kerros neulotaan ilman kavennuksia. Ennen merkkiä neulo 2 oikein yhteen ja merkin jälkeen tee kahden noston kavennus. Kavennusten väliin jää siis 2 normaalia silmukkaa. Tee kavennukset yhteensä 5 kertaa. 

Lopuksi puikoilla on 56 silmukkaa. Neulo vielä yksi rivi nurjaa. Jaottele silmukat kahdelle 4,5 koon sukkapuikolla, 28 silmukkaa kummallekin. Käännä työ ympäri ja päättele kolmen puikon tekniikalla.

Resori: Ota apulangan odottavat 24 silmukkaa 2,5 koon puikoille. Poimi lisäksi pääntien reunasta silmukoita tasaisesti (virkkuukoukkua toimii hyvänä apuna). Neulo resoria 1o1n, samalla kaventaen ensimmäisellä rivillä noin joka 8. silmukka. Eli neulo 7 silmukkaa, kavenna 2 nurin yhteen, jatkaen näin koko ensimmäisen rivin. Huom! aloita kavennukset vasta resorin sivuilla, neulo pääntien kohta mukaillen joustinneuletta. Neulo resoria normaalisti 1o1n, eli vain ensimmäisellä kerroksella kavennetaan, jotta pääntiestä tulee tarpeeksi napakka. Kun resorin mitta on noin 2,5 cm tai oman maun mukaan, päättele joustavalla päättelyllä, tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta resori joustaa. 

Päättele kaikki langanpätkät ja balaclava on valmis!