Kävelyllä Helsingissä

Teen harvemmin tämän tyyppisiä postauksia blogiin, kun usein kuvat päätyvät vain Instargramin stoorien puolelle. Nyt päätin kuitenkin pitkästä aikaa koota postauksen tänne blogin puolelle, nimittäin eilen olin yhden lempiharrastukseni parissa, kävelyllä Helsingissä! Kuten tiedätte, tykkään ulkomailla nimenomaan kävellä ja katsella paikkoja, muttei tarvitse lähteä edes Suomen rajojen ulkopuolelle, jotta kaupunkikävelyä voi harrastaa. Samalla saa liikuntaa ihan huomaamatta ja tämähän on myös itsessään maksuton harrastus. 

Menen usein Helsinkiin nimenomaan kävelemään ja ihailemaan paikkoja. Juuri puhuimme erään pitkään pääkaupunkiseudulla asuvan ystäväni kanssa, ettei hän koskaan tee tätä ja käy ylipäätään muutenkin harvemmin keskustassa. Luulen, että monille sielläpäin asuville käy näin. Minä taas menen noin kerran kuussa kävelylle keskustaan. Täältä asuinkaupungista kun pääsee näppärästi bussilla Helsinkiin, tykkään myös istua bussissa sen pari tuntia, katselen maisemia ja vaivun omiin ajatuksiini, joskus saatan samalla neuloa jotain pientä.

Päiväni alkoi niin, että saavuin Kamppiin puolen päivän maissa. Olin miettinyt etukäteen minne kävelen, mutta joskus saatan haahuilla päättömästi vailla päämäärää. Ensimmäinen pysähdykseni oli Mannerheimintien My o My -putiikki, sillä nappasin sieltä yhden etukäteen katsomani jutun mukaan. Tunnustettava on, että rikoin omaa ostolakkoani ihan pikkuisen, kun ostin Jellycatin hauskan laukkukoru nallen. Lieventävänä seikkana sanottava, että sain vielä tuloja viime vuoden kirppismyynneistä, joten ostettuani pikkuisen jutun niillä, en tavallaan käyttänyt tämän vuoden budjettia, heh.

Kävelin Vanhan kirkkopuiston läpi, Bulevardilta Punavuoreen. Tässä vaiheessa päivää oli jo lounasaika, joten suuntasin Green Hippoon syömään. Ravintola oli kerrankin väljä ja sain paikan ikkunalta. Tilasin monta kertaa hyväksi todetun kana bowlin. Minulla ei ole mitään ongelmaa mennä ravintolaan, elokuviin ym. yksin ja nautinkin yksinolosta. Mikäli odottaisin aina seuraa joka asian tekemiseen, jäisi moni juttu kokematta. 

Lounaan jälkeen törmäsin kadulla pariin tuttuun ja juttelimme jonkun aikaa. Tästä kävelyni jatkui kohti Eiraa. Matkalla katselin kiinnostavia näyteikkunoita sekä kiinnitin huomiota rakennusten yksityiskohtiin. Ylös katsoessa voi bongata vaikka hattivatteja ja Muumipeikon istumassa ikkunalaudalla. Huvilakadun kohdalla alkoi muuten paistaa aurinko. 

Mietin kävellessä, että voi kun olisin laittanut lenkkarit jalkaan. Kadut olivat lumettomat ja suurilta osin kuivat, joten vuorellisilla talvikengillä kävely tuntui raskaalta. Kotoa lähtiessä maassa oli kuitenkin lunta, jäätä ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka minulla on vain minuuttien kävely kotoa bussiasemalle, en uskaltanut ottaa riskiä ja lähteä lenkkareissa liikenteeseen. Korvaläpät olivat hyvä idea, sillä vaikkei pakkasta ollut, oli tuuli jäätävä paikoittain. 

Hauska kun tv oli kotona yhtenä päivänä auki taustalla ja sieltä tuli vanhempi Huvila & huussi jakso, siis ainakin kymmenen vuotta vanha. Kyseisessä jaksossa haettiin kakkuja Merikadulla sijaitsevasta Sokerileipuri Alenius -nimisestä leipomo-kahvilasta. Muistelin kävelleeni paikan ohi monet kerrat, mutta miksen ole käynyt sisällä? Tilanne täytyi korjata, joten suuntasin päiväkahville. Kohtasin kahvilassa vanhemman herran, joka neuvoi soittamaan kelloa, kun olin odotellut pidempään kassalla, eikä työntekijää näkynyt missään. Samalla vaihdoimme herran kanssa muutaman sanan ja selvisi hänen asuvan tällä samaisella kadulla. Yllätyin kahvilan sisällä vallitsevasta tunnelmasta, heidän legendaarisen banaani-suklaakakun mausta kuin edullisesta hintatasostakin, nimittäin kakkupala ja kahvi maksoi vain 7,50€! Lähtiessään herran kanssa toivottelimme vielä hyvät jatkot puolin ja toisin. 

Eirassa ja Ullanlinnassa rakennuksia katsellessa, mietin kuka tuolla asuu, mitä hän tekee työkseen ja paljonkohan vastike on? Kiinnostaa myös talojen historia, milloin ne on rakennettu? Kuka täällä on asunut alkujaan? Minua kiehtoisi kovasti osallistua joskus opastetulle kierrokselle, jossa kävellessä kuulisi nimenomaan historiaa. Täytyykin tutkia josko tällaisia järjestetään. 

Eirassa kiertelyn jälkeen kävelin eri reittiä takaisin keskustaan. Ihmettelin, miten päivä on pidentynyt hurjasti, kun pitkälle neljän jälkeenkin oli vielä valoisaa. Tuli tunne, että talvesta on tavallaan selvitty, kun se pimein aika on takana. Loppumatkan kävelin meren äärellä ja kuulin miten Viking Linen laiva soitti torvea, meri oli lähes kesäisen näköinen ja oli hassua ajatella, että eletään täyttä talvea. Matkan varrella bongailin sadoittain karkkeja maasta, selkeästi oli penkkaripäivä.

Päivän päätteeksi piipahdin vielä muutamalla lempikaupalla, &Other Storiesilla, Arketilla ja Cosilla tutkailemassa kevään uutuuksia. Vallitsevat värit olivat selkeästi vaaleankeltainen, khakinvihreä sekä tummanruskea jatkaa voittokulkuaan. Ihanaa myös huomata, etten halunnut kaupoista mitään uutta vaatetta. Sillä voin kertoa, että ennen minulle teki tiukkaa olla edes kuukausi ostamatta vaatteita ja mietin aina jo seuraavaa hankintaa. Tästä on onneksi tultu kauas ja luulen, että tulen jatkamaan ostolakko vaatteiden osalta maaliskuun jälkeenkin, mutta asusteet poistan tällöin kieltolistalta.