Pakkaspäivä Porvoossa

Olen useampana vuonna helmikuussa istunut bussissa matkalla Helsingistä kotiinpäin, kun Porvoon kohdalla olen bongannut upeita valoja loistaen pitkin vanhaa kaupunkia, sen mitä bussin ohi ajaessa olen ehtinyt katsoa. Joka vuosi mietin, että ensi talvena laitan Porvoon Valot -tapahtuman hyvissä ajoin kalenteriini ja suuntaan paikan päälle, kun taas huomaan sen menneen ohi. Niin oli käymässä tänäkin vuonna, kunnes paria päivää ennen bongasin Instagramista seuraamaltani tililtä muistutuksen tapahtumasta. Vähän ekstempore tilasin bussiliput ja lauantaina suuntasin Porvooseen, kun se sopi aikatauluihini. Kotoa on Porvooseen vain tunnin matka, joten voisin käydä siellä useammankin. Viimeksi olimme miehen kanssa joulun alla tunnelmoimassa kaupungissa ja tästäkin on vierähtänyt jo kaksi kuukautta.

Huomaa miten suomalaiset lataavat monesti menot vain kesäaikaan ja lomille, mutta itse halun nähdä ja tehdä ihan ympäri vuoden. Varsinkin tällaista lähimatkailua on kiva harrastaa myös talvisin. Porvoossa en ollut käynyt omassa seurassani moneen vuoteen, kun useimmiten sinne tulee mentyä siskon tai miehen kanssa. Ajatus siitä, että saat pysähtyä joka kadunkulmaan kuvaamaan rakennuksia ja syödä mitä ja milloin haluat, ei ole yhtään hullumpi. Seurassa ollessa haluan sen sijaan keskittyä itse seuraan ja tällöin esimerkiksi kuvaaminen jää. 

Porvoon Valot -tapahtuma alkoi kuudelta illalla, mutta päätin mennä kaupunkiin jo hyvissä ajoin päivällä, jotta ehdin samalla kävellä pitkin vanhaa kaupunkia, syödä lounasta, käydä kahvilla ja fiilistellä talvipäivää. Talviset kelit tekivätkin paluun ainakin hetkeksi, kun lunta oli maassa ja satoi vähän lisääkin, mukavaa pakkasta ja myöhemmin päivästä aurinkokin vähän pilkisteli. Nautin pakkasesta, minusta se on virkistävää ja liikkeessä ollessa ei ehdi tulla kylmä. 

Ei ole myöskään kylmä, kun pukeutuu sään mukaan. Minulle se tarkoittaa villakerroksia, pipoa, lämpimiä nahkarukkasia ja karvavuorellisia pitäväpohjaisia kenkiä. Pitkästä aikaa nappasin myös Marimekon Karla -laukun kainaloon, kun se oli kooltaan sopiva päivän tarpeeseen.

Suuntasin saman tien Porvooseen saavuttuani vanhaan kaupunkiin lounaalle. Olin ajatellut paikaksi lempiravintolaani Gabriel 1763, mutta se oli kiinni remontin vuoksi. Onneksi vanhankaupungin ytimestä löytyi heti korvaaja, joten menin Zum Beispiliin lohikeitolle. Ravintola oli tupaten täynnä, joten pöytävaraus olisi enemmän kuin suotavaa. Hetken odottelun jälkeen minulle löytyi kuitenkin pöytä ja palvelu ravintolassa oli äärimmäisen vikkelää. Heidän ruokaan kuuluva luomuleipävalikoima on valloittava ja täytyy varoa, ettei täytä mahaansa ihan vain leivällä. 

Lounaan jälkeen kävelin pitkin vanhan kaupungin lumisia ja paikoittain jopa vaarallisen liukkaita kujia. Porvooseen onkin ehdottomasti laitettava hyvät, pitäväpohjaiset kengät, sillä talven liukkauden lisäksi muhkurakivikadut ja mäet ovat haastavia aina. Toisinaan tuntui, kuin olisin kirjaimellisesti yksin kaupungissa, sillä kaduilla ei montaa muuta ihmistä näkynyt, aasialaisia turisteja oli rykelmä ja muutama koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Myöhemmin päivällä porukkaa alkoi kuitenkin valua paikalla luultavasti valotapahtuman perässä.

Olin jo kotona päättänyt, että haluan ehdottomasti käydä jossain kahvilassa kaakaolla ja vuoden ensimmäisellä laskiaispullalla. Vanhasta kaupungista löytyy useampi kiva kahvila, tällä kertaa päädyin Café Fannyyn, sillä ulkoterassi houkutti. Ja ei, en ollut ainut ulkokahvittelija, mutta vain muutama pöytä oli talvikäytössä. Mikäli minulta kysytään, aina on hyvä terassikeli, jos ei vain sada kaatamalla. Hentoja lumihiutaleita tosin leijaili, mutta se toi vain tunnelmaa. 

Vanhassa kaupungissa viihdyin useamman tunnin kävellen pitkin jo aika tuttuja katuja ja kujia, putiikeilla sen sijaan en juurikaan käynyt, vaan lähinnä ihailin ikkunat. Haluaisin nimittäin aina jättää euroja jokaiselle yrittäjälle siellä, mutta minulla on tosiaan nyt tiukka linja ostosten kanssa. Täytyy mennä keväällä vaikka siskon kanssa putiikkikierrokselle erikseen. Vanhasta kaupungista jatkoin joen vartta pitkin kohti Taidetehdasta, josta valokierros pimeän tullen alkoi ja täältä kulki samaa reittiä pitkin takaisin vanhaan kaupunkiin. Kiersin suurimman osan teoksista, kunnes oli aika suunnata pitkän päivän jälkeen kohti kotia. 

Kiva kun tällaisia valotapahtumia on alettu järjestää vuosittain useammassa kaupungissa. Porvoon Valot järjestettiin jo kuudetta kertaa. Lux Helsinki on myös muodostunut minulle perinteeksi, ja siellä olimmekin ystäväni kanssa tunnelmoimassa tammikuussa. Myös täällä asuinkaupungissa oli lokakuussa oma valotapahtumansa. Jotenkin tykkään tällaisista ulkotapahtumista erityisen paljon.