Kokemuksia Gannin Bou laukusta

Alkuvuodesta kirjoitin postauksen keskihintaisista laukkubrändeistä, voitte lukea kyseisen täällä. Nyt postaus saa vähän jatkoa, sillä haluaisin lisätä listalle vielä Gannin. Laukkupostauksen kirjoituksen jälkeen kokoelmaani on muuttanut brändin laukku, tai sanotaan suoraan, että laukut, sillä hankin lopulta samaa laukkua kaksin kappalein. Kaikessa mitä teen ei ole järkeä, eikä tarpeella hankintoja voinut mitenkään päin selittää. Suoraan sanottuna tähän astisen elämäni yhden epäonnisimman kevään jälkeen, kaipasin pientä piristystä elämään, vaikkei materia tuo missään määrin onnea, uusi laukku piristi ainakin vanhat vaatteet.

Kyseessä on Gannin Bou bag, johon iskin silmäni tosiaan keväällä, ja huhtikuussa aika lyhyenkin harkinnan jälkeen ostin laukun mustana itselleni. Ihastuin palavasti mallin yksinkertaiseen, mutta mielenkiintoiseen kuusikulmaiseen muotoiluun. Punottu kahva tekee sopivasti näköä, muttei niin sanotusti hyppää liikaa silmille. Mustaa versiota muutaman viikon mukana kannelleena, tykästyin malliin niin palavasti, että hankin saman myös harmaana. Mallia on muuten saatavana lukuisia värejä, aina oranssista leopardikuosiin, näiden neutraalien sävyjen lisäksi.

Tanskalainen Ganni on tällä hetkellä trenditietoisten valinta ja pidän kovasti heidän kekseliäistä vaatteistaankin, jotka tosin ovat melkoisen arvokkaita. Omistin vuosia sitten mekon Gannilta, mutta laukut olivat ihan uusi tuttavuus, joten melko riskillä ostin, tutkittua kyseisiä vain somen välityksellä. Gannilta ei muuten voinut välttyä, mikäli seurasi taannoin Kööpenhaminan muotiviikkoja, sillä kyseinen oli luultavasti eniten tyylitietoisten päällä nähty brändi. Taas kerran en kuitenkaan ajattele laukkuja missään määrin trendikkäinä tuotteina, vaan omassa garderobissani pitkään pysyvinä kavereina. 

Laukut ovat nyt kulkeneet mukanani muutamia kuukausia, joten käyttöä tälle kaksikolle on tullut jo sen verran, että uskallan kertoa mielipiteitäni. Muutaman kuukauden käytön perusteella olen totaalisen vakuuttunut brändin laukkujen laadusta. Tämä kaksikko on syrjäyttänyt monet muut laukkuni, mutta toisaalta käytän laukkuja aina todella kausittain, nyt on näiden uutukaisten vuoro. Parasta kun laukkukaksikko tuntuu sopivan ihan kaiken vaatekaapista löytyvän kanssa, sekä mustalle että tälle harmaalle laukulle löytyy täydellisesti sointuvat omat kenkäparinsa. 

Laukkua löytyy kahta kokoa, joista omani ovat small kokoa, pienempi mini on myös hurjan suloinen. Pieni koko, joka ei kuitenkaan ole niin pieni, on täydellinen omiin menoihini. En kanna koko omaisuutta mukana, mutta on kiva, että esimerkiksi pieni sateenvarjo mahtuu laukkuun, muiden tarpeellisten tavaroiden lisäksi. Laukku ei kuitenkaan ole mikään tilaihme, ja näyttää ulkoapäin tilavammalta kuin onkaan. Kyseinen on nimittäin jaettu keskeltä kahtia, joka syö hieman tilaa. Erillisiä sisätaskuja siinä ei ole, yhtä korttitaskua lukuun ottamatta. Molemmin puolin on magneettisuljenta, joka laukun tosi täytenä ollessa on vähän hankala saada kiinni, muuta huonoa en kyllä mallista keksi. 

Materiaaliltaan laukku on suurilta osin kierrätettyä nahkaa, mutta punottu kahva on ilmeisesti synteettistä materiaalia. Kahvassa on kauniina yksityiskohtana kullanvärinen noppa, jossa on brändin logo. Vuori on puuvillainen. Materiaaleihin olenkin ollut hurjan tyytyväinen, sillä olen käyttänyt laukkuja todella huolettomasti, muttei mitään kulumaa tai käytön merkkejä näy, vaikka laukut ovat joutuneet useamman kerran sadekuuroihinkin. Uutena suihkutin nahan suoja-aineen pintaan, muuten en ole huoltanut laukkuja mitenkään. Summa summarum, ostaisin laukun kahdessa värissä varmasti uudelleen.

Mikäli asuyhdistelmät Gannin Bou laukkujen kanssa kiinnostavat, lue myös nämä postaukset:

Trenssi, ripaus oranssia ja uusi laukku

Totaalinen asujen toistaja

Helmat hulmuten Luotsikadulla

Valkoinen hame Tallinnan kujalla

Tallinnan asupäiväkirja

Kolme helleasua kaupunkifestivaaleilta

Hame jossa on vain yksi vika

Syyskauden kukkamekko ja kirppiskengät

mekko - &Other Stories (2020) 

nahkatakki - Human Scales (2023) 

laukku - Massimo Dutti (2024) 

nilkkurit - Vagabond (2025 second hand) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025)

Kuten tiedätte, olen ylpeästi asujen toistaja. Käytän samoja suosikkivaatteita vuosia ja usein myös täysin samoja asuyhdistelmiä. En lähde mukaan jokaiseen mikrotrendiin, en välttämättä edes tiedä mikä milläkin hetkellä trendaa, vaikka tykkään kyllä mielenkiinnosta seurata muotia sivusilmällä. Oma mottoni on, että oma tyyli on aina muodissa, jota saatan välillä "maustaa" jollain hetken trendillä, jos se tuntuu omalta ja näen käyttöä pidemmällä tähtäimellä. 

Blogissa näkyy lopulta todella pieni osa päivittäisestä pukeutumisesta, joten toisinaan haluan nostaa tänne paremmin esiin vanhoja vaatteita, kuten kuvissa näkyvän kukkamekon, joka palvelee jo kuudetta syksyä. Mekko on ollut päälläni lukemattomia kertoja, joten sen hinta käyttökertaa kohden alkaa olla minimaalinen. Vaikka käytän mekkoa ympäri vuoden, sen parasta aikaa on alkusyksy, kun jalat paljaana tarkenee, mutta mekon korkea kaulus ja sävymaailma henkii jo hitusen syksyä. Otinkin mekon taas innoissani käyttöön, ja puin sen kuten kaksi vuotta sitten tässä postauksessa, vaihtaen vain mokkanahkaiset asusteet toisiin.

Mokkanahka on nimenomaan näitä trendaavia juttuja tämänkin syksyn kynnyksellä, mutta loppupeleissä, milloin mokkanahka ei muka olisi ajankohtainen syksyisin? Pidän pehmeästä mokasta materiaalina, mutta se on käytössä siinä mielessä hankala, että vesisade ei ole materiaalin kaveri. Täytyykin katsoa säätiedot huolella sekä suojata mokkanahkaiset tuotteet niille tarkoitetuilla suoja-aineilla ennen käyttöä. Massimo Duttin mokkaisen laukun ostin vuosi sitten Tallinnasta ja Vagabondin käyttämättömät nilkkurit löysin heinäkuussa kirppikseltä viidellä eurolla! Kengät oli pakko napata mukaan, vaikka minulta muutamia mokkaisia nilkkureita jo löytyi ennestäänkin, muttei tällaisia korollisia. 

Tunnelmallinen Strömforsin ruukki

Meillä oli ollut koko kuluneen kesän suunnitteilla, reissu porukalla miehen vanhempien kanssa Strömforsin ruukkiin, mutta alkukesän säät, muut kesämenot ja arkiset askareet siirsivät visiittiä niin, että saimme sen tehtyä vasta elokuun loppupuolella. Aloin kauhulla katsoa kalenteria ja kesän loppumista, ruukissa myös kesäkausi päättyy elokuuhun, ja ensi viikolla olemme miehen kanssa muissa maisemissa. Vihdoin tällä viikolla, viime hetkellä, käynti ruukissa onnistui, kun ajelimme sinne arkisena iltapäivänä. Kotoa on Strömforsiin vain puolen tunnin matka, mutta kerrottava on, että olen käynyt täällä vasta kaksi kertaa, kerran viime kesänä ja nyt. Ehdottomasti kohde, jossa käymisestä haluan tehdä joka kesäisen perinteen. Aloin myös haaveilemaan ruukin joulumarkkinoista, mutta ei nyt mennä asioiden edelle, vaan palataanpa tähän elokuuhun. 

Strömforsin ruukki sijaitsee Ruotsinpyhtäällä, ihan Loviisan kupeessa. Vuonna 1695 perustettu ruukkikylä vei aikamatkalle menneeseen vielä tänäkin päivänä. Kyseessä onkin yksi Suomen vanhimmista ja parhaiten säilyneistä ruukeista. Kotimaan kamaralta löytyisi muutenkin useampi upea ruukkikylä ja oma haaveeni onkin päästä käymään näissä kaikissa, nyt voin raksia vasta kaksi kohdetta listalta.  

Jos jostain pidän, niin historiaa henkivistä rakennuksista ja vanhoista kaupungeista, joten sanomattakin selvää, miten viihdyn ruukkikylissä. Pari kesää sitten käydyt asuntomessut sen sijaan eivät saaneet huokailemaan ihastuksesta, lähinnä koin modernit talot hengettöminä. Todettakoon kuitenkin, etten todellakaan ole mikään arkkitehtuurin saati sisustamisen asiantuntija, päinvastainen. Joka tapauksessa ruukkikylissä tuntee tosiaan, kuin olisi palannut takaisin entisaikaan.

Strömforsin ruukissa on aikoinaan toiminut niin rautaruukki, saha, mylly, panimo, krouvi ja tiilitehdas. Rautatehtaiden tunnelmiin pääsikin palamaan esimerkiksi Pajamuseon ja pienemmän Alapajan museon kautta, joissa käynti oli muuten maksutonta. Vanhassa rautatehtaassa oli esillä esimerkiksi entisajan avaimia, siellä tuoksui vahvasti terva ja vesi virtasi edelleen lattialautojen alla, kuten tehtaan parhaina päivinä, sillä täältä löytyy edelleen Suomen ainoa toimiva vesivasara. Museoiden lisäksi nähtävänä olisi ollut myös Taidegallerian näyttely historiallisessa Navetassa, mutta se jäi ensi kertaan. 

Huonolla kelillä emme tosiaan halunneet ruukkiin lähteä, joten onneksi saimme pilvipoutaa ja aurinkoakin. Elokuussa säät viilenivät hurjasti, muttei se menoa haittaa, eikä missään nimessä kaikkia kesämenoja ole tarvinnut vielä jättää. Tiesin, että ruukissa kadut ovat pääosin hiekkaa, joten heitin luotto Converset jalkaan, niiden kaveriksi rennon pitsimäisen puuvillamekon, jonka löysin Nansolta edullisesti poistorekistä ja sen päälle cargotakin. Guccin pikkulaukusta olen nyt innostunut uudelleen, tosin käytän aina laukkujani todella kausittain.

Kesäaikaan ruukissa palveli useampi pikkuputiikki kuten ravintola ja kahvilakin. Kannattaa tosin tarkistaa aukioloajat etukäteen, mikäli suuntaa tänne kesäkauden jälkeen.  Käsityöperinnettä on pidetty hienosti yllä, kun suurimman osan liikkeistä valikoima koostui nimenomaan käsitöistä, kuten neule- tai puutöistä. Toki on myös lifestylemyymälää, joista voi tehdä löytöjä pukeutumisenkin parissa. Kävimme läpi suurimman osan liikkeistä, muttei mitään sen ihmeempää tarttunut mukaan, vaikka olisi aina ihana tukea ostamalla yrittäjiä. 

Päiväkahvipaikaksi valitsimme pienen kiertelyn jälkeen Armonlinnan talon ihan jo miljöön vuoksi.  Muut seurueen kahvittelijat olivat muuten kuvanottohetkellä vasta matkalla pöytään. istuimme ulkona loppukesän päivästä nauttien, aurinko lämmitti pilvien välistä kuin keskikesällä konsanaan, valitsemani vadelma limonadi maistui todella hyvälle ja katselin miten kauniisti pihlajanmarjat sointuivat punaiseen puutaloon. Samalla sivukorvalla pystyi kuuntelemaan, miten vanhan ajan vaatetukseen pukeutunut opas piti luentoa turistiporukalle.

Ruukissa on mahdollisuuksia lähteä esimerkiksi melomaan tai mennä karting-ajelulle. Hauska kokemus on myös veden päällä keinuminen, joka on ehdottomasti koettava, niin minä kuin anoppi innostuimme keinumaan. Hieman kyllä hirvitti, katkeavatko keinut narut, kun pientä kulumaa oli jo näkyvissä. Myös hotellin pihassa oleva suuri shakki-peli kiinnostaa, vaikken kyseisen pelin säännöistä mitään ymmärräkään. Ruukissa on myös kivasti istumapaikkoja ulkosalla, joten täällä saisi varmasti vietetty pidemmänkin aikaa. Pakko muuten loppuun mainita, vanha kunnon Kallen Kyläkauppa, tuollaiset pikkukaupat kun ovat harvinaisia nykyisin, sieltä on aina käytävä ostamassa vähintään jotain pientä.

Mikäli ruukkikylät muuten kiinnostavat, lue myös vanhemmat postaukseni:

 Rouhea Kellokosken ruukki 

Viikonlopun kotimaan matkailut

Kellohelma Kellokoskella

Melkein festariasu

takki - Pieszak (2024) 

hame - Arket (2023) 

t-paita - Selected Femme (2025) 

laukku - Gucci (2022) 

tennarit - Converse (2025) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025)

Huomaamatta varmaan 85% blogin kuvista on nykyisin puhelimella otettuja. Helppous ja nopeus ovat saaneet tämän aikaan, sillä painavaa kameraa ei useinkaan halua raahata mukanaan, kun taas puhelin kulkee luonnollisesti aina menossa mukana. Tämäkin asu, jossa suuntasin Dingon keikalle Wiinijuhlille, olisi jäänyt kuvaamatta, mikäli kaikki kuvat pitäisi ottaa järjestelmäkameralla. Tykkään muutenkin sellaisesta rennosta otteesta somessa, joten sinänsä itselleni ei ole enää väliä, otetaanko kuvat kameralla vai puhelimella. Sen sijaan kuvauspaikoissa olen äärettömän tarkka, mikä vain tausta ei asukuviin käy. Mitä mieltä olette siellä ruudun takaa, onko väliä millä blogin kuvat on kuvattu? 

Tässä paljettihameen ja cargotakin yhdistelmässä tosiaan suuntasin menneenä viikonloppuna vähän kuin minifestareille, kun naapurikaupungissa järjestettiin ihka ensimmäistä kertaa Wiinijuhlat. Kuten tiedätte, en ole todellakaan mikään festareilla kävijä, jo ajatuskin bajamajoista saa niskavillat pystyyn, mutta tällaiset keskustassa järjestettävät tapahtumat, joista alueelta pääsee välillä poistumaankin käyvät minulle. Halusimme miehen kanssa nimenomaan nähdä Dingon, sillä pakkohan bändi on kerran elämäsää nähdä livenä. Tapahtuma alkoikin jo kolmen aikaan päivällä, josta jatkuin myöhään yöhön muiden artistien myötä, muttemme ihan yömyöhään jaksaneet paikalla olla. 

Wiinijuhla-asu rakentui ihan hetkessä, kun luotin vaatekaapin vanhoihin suosikkeihin, ja ehdottomasti halusin kultaisen paljettihameen päälle. Hame on yksi luottovaatteeni, joka on ollut monessa menossa mukana ja saikin Las Vegasin reissulla vähän kulumaa osakseen. Mikäli minulta kysytään, jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä yksi paljettihame, se on äärettömän monipuolinen ja moneen tilanteeseen sopiva vaatekappale. Hameen kaveriksi halusin kerrankin jotain muuta kuin yleensä puetun nahkatakin, joten päädyin rentoon cargotakkiin, jonka kultainen kirjailu istui yhteen hameen kanssa. Jalkaan laitoin tennarit ihan mukavuuden vuoksi, mutta nilkkurit olisivat sopineet myös. Mikäli joskus kuitenkin menisin ihan kunnon festareille, pukisin varmasti jotain tämän asun tyyppistä sinne. 

Inspiraatiota valkoisen hameen kanssa syyskesään

Postaus sisältää *mainoslinkkejä H&M:lle ja Spartoolle

Kuten otsikko jo kertookin, tässäpä muutama asuidea kuluneen kesän lempivaatteen, valkoisen hameen ympärille, niin että se stailataan loppukesän viileneviin säihin. Taas kerran en halua uusia koko vaatekaapin sisältöä, vaan pohtia erilaisia yhdistelmiä vaatteiden ja asusteiden kanssa, jonka tyyppisiä jo omistan. Alkusyksyyn huomaan innostuvani tummanruskeasta ja mokkanahasta, eli samoista jutuista kuin vuosi sitten.

 

*aurinkolasit - *toppi - *mokkanahkainen laukku 

*mokkanilkkurit - *valkoinen hame - *nahkatakki

laukku Ganni- *ribattu paita - *aurinkolasit

*ruskea takki - *valkoinen hame - *tennarit

*aurinkolasit - *harmaa neule - *korvakorut 

*nahkalaukku - *valkoinen hame - *ballerinat 

Käsillä oleva pukeutumisaika on ihan lempparini, pärjää edelleen paljain kintuin, mutta voi alkaa yhdistellä nilkkureita, takkeja ja neuleita kesävaatteiden kaveriksi. Nahkatakki ja mokkanilkkurit ovat joka syksyinen suosikkicombo ja toimivat täydellisesti valkoisen hameen kanssa. Toisen kollaasin perusasu päivittyy, kun vaihtaa normaalisti nähdyn khakivihreän takin ruskeaan versioon, jonka itse asiassa ostinkin itselleni. Myös neuleita on kiva yhdistellä kesäisempien elementtien kanssa, kuten hameen ja ballerinojen. 

Elokuinen päivä Loviisassa

Loviisa, tuo tuttu, mutta kuitenkin pikkukaupunki, jossa tulee käytyä liian harvoin. Kaupunki, jossa olen käynyt useinkin, onhan sinne kotoa vain noin puolen tunnin ajomatka, mutta keskustassa usein vain ohikulkumatkalla, pikaisesti kahveilla tai jäätelökioskilla ja ottamassa asukuvia kauniissa miljöissä. Kaupungissa järjestettiin Asuntomessut muutama kesä sitten, ja silloin kävinkin elämäni ensimmäistä kertaa Asuntomessuilla. Vuosi sitten sen sijaan kävin siskon kanssa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, joka oli niin sympaattinen. Tänä kesänä olin kaavaillut suuntaavani samaiseen tapahtumaan, mutta se jääkin väliin, sillä olen muissa maisemissa silloin. Päätinkin lähteä omassa seurassani tutustumaan Loviisaan kauniina eloikuisena kesäpäivänä ihan muuten vain, elokuuhan on edelleen täysi kesäkuukausi! En ollut nimittäin käynyt Loviisassa koskaan yksin ja toisinaan tykkään viettää päivää niin, saan kuvata rauhassa ja kulkea oman aikatauluni mukaan. 

Saavuin kaupunkiin yhdeksän jälkeen, ja kävelin bussiasemalta aamukahville kahvilaan, jossa istuimme ulkokahveilla vuosia sitten lämpimänä lokakuisena päivänä miehen kanssa. Torin kupeessa sijaitseva Favorit Cafe & Tea (Aleksanterinkatu 6), oli siis ennestään tuttu ja halusin ehdottomasti nauttia kupposen (jää)kahvia kauniissa miljöössä ulkona, jonka tiesin täältä löytyvän. Kahvilassa oli saatavilla monenmoista paikan päällä leivottua herkkua, pohdinnan jälkeen päädyin lohitäytteiseen croisantiin ja jäälatteen. Otin ulkoa varjopaikan ja nautin aamupalaa kaikessa rauhassa, samalla sivukorvalla kuunnellen, miten ympäriltä kuului vain ruotsin kieltä. Kaksi rouvaa nautti kahvejaan omenapuun alla ja pohdin tippuuko puusta omena jomman kumman päähän, sen verran puussa oli satoa. Joku nainen luki kirjaa varjoisalla paikalla omissa oloissaan, kukaan ei itse asiassa istunut aurinkopaikoilla, sillä lämmin aamu oli kyseessä. 

Aamupalan jälkeen kävelin pitkin Loviisan hiljaisia katuja, ihailin upeaa kaupungintaloa ja torin miljöötä yleisesti. Torikahvilassa näkyi muutama loppukesän aamupäivästä nautiskelija, mietin heidän ajatuksiaan, että täytyy istua ulkona vielä kun voi. 

Vanhassa kaupungissa aika oli pysähtynyt, kadulla ei näkynyt kuin muutama ohi ajava auto ja lenkkeilijä. Kävelin katuja ristiin rastiin, juuri tämän takia tykkään tehdä päiväreissuja yksin, saan kulkea samoja katuja niin monta kertaa kuin tahdon ja pysähtyä minne haluan. Ihailin talojen yksityiskohtia kuten ikkunankarmeja ja kurkin salaa pihoihin, jotka olivat upean vehreitä. 

Vanhankaupungin kupeessa sijaitseva Laivasillan alue on myös näkemisen arvoinen. Punaiset suola-aitat kätkevät sisälleen ravintoloita ja kesäputiikkeja. Tällä kertaa kävelin vain alueen läpi, mutta siellä on tunnelmallista istahtaa terassille syömään tai juomaan. Minua viehättää myös aina venesatamat ja kävinkin ihailemassa veneitä laiturilla. Törmäsin kahteen suloiseen koiraan, joiden omistajan kanssa juttelin pitkään niitä näitä, niin koirista, Loviisasta ja työelämästä. Uusien ihmisten kanssa on mukava rupatella, sillä he ovat mielenkiintoisia ja aina voi oppia jotain uutta keskusteluista. 

Useamman tunnin kävelyn ja haahuilun jälkeen suuntasin lounaalle ja paikaksi valitsin Ajurin (Mannerheiminkatu 2), joka oli uusi tuttavuus. Samaisella paikalla sijaitsi aiemmin ihan toinen ravintola, jossa miehen kanssa muutama kesä sitten syömässä kävimme, muistan hyvin, sillä tuolloin terassilla istuessa alkoi sataa, mutta onneksi aurinkovarjo suojasi. Tälläkin kertaa tummat pilvet peittivät osittain taivaan, mutta otin riskin ja istuin ulkona, tietysti kesällä syödään terassilla! Olin ainut ulkona istuja, vaikka sisällä olikin asiakkaita. Mainittakoon, että poutana pysyi. Tykkäsin ravintolasta kovasti, sillä minulle lokaatio on ruoan lisäksi todella tärkeä juttu. Tilasin lounaaksi lohibowlin ja paikan omaa mansikka-raparperi soodaa. Kaikki oli todella hyvää, eli tänne palaan varmasti. Tarjotut jälkiruokakahvit tosin jätin juomatta, sillä tiesin haluavani myöhemmin kahville muualle. 

Mikään shoppailijan unelma ei Loviisa luonnollisestikaan ole, mutta esimerkiksi suloinen Lifestylepuoti Mia´s (Aleksanterinkatu 4) oli ehdottomasti käytävä katomassa, se sijaitsee muuten aamupalalla käydyn Favorit kahvilan kanssa samalla kadulla. Putiikissa oli ehkä enemmän lapsille suunnattuja tuotteita myynnissä, mutta myös naisille niin uutta kuin vanhaa. Kävin myös Loviisan Suurkirppiksellä (Mariankatu 22), josta ostin nappeja neuleprojekteihini. Olipa keskustassa myös ainakin yksi vaatekauppa, jossa kävin pyörähtämässä ihan mielenkiinnosta, vaikkei minulla ollutkaan nyt mitään ostoslistalla. 

Loviisan keskustassa kannattaa katsoa jalkoihinsa, sillä kaduilla on paljon katumaalauksia, voit bongata niin mattoja kuin elämän viisauksia. Hauska juttu onkin kulkea pitkin katuja näitä maalauksia bongaillen, menin reitin useamman kerran. Välillä istahdin puiston penkille fiilistelmään loppukesää. Vaikka oli kuuma kesäpäivä ja kuljin mekossa, bongasin jo ensimmäisiä syksyn merkkejä - pihlajanmarjoja ja ensimmäiset ruskeat lehdet vaahterassa. Samalla mietin, miten Loviisa on tunnelmallinen myös ruska-aikaan, ehkä on tehtävä uusi reissu syksyllä. 

Kuinka monessa kahvilassa ja ravintolassa ennättää käydä yhden päivän aikana? Kolmessa, jos minulta kysytään. Suunnistin päiväkahveille vanhankaupungin kujalla, ulkoapäin vähän piilossa olevaan Tuhannen Tuskan Kahvilaan (Mariankatu 2 C). Kadun puolella olevat auringonkukat olivat hyvä maamerkki astua kahvilan portista sisään. Kyseinen kahvila tarjoilee päivästä vaihtuen suolaista ja makeaa, kysymällä selviää, mitä on saatavilla, sillä heillä ei erikseen ole menua. Valitsin päivän valikoimasta raparperi-tosca piirakkaa, jonka kaveriksi otin jääteetä, sillä kuuma kahvi ei kuumalla minulle maistu. Kahvilan parhaita puolia on tarjoilujen lisäksi ihastuttava sisäpiha, joka on kukkiva keidas keskellä puutaloja. Tiesittekö muuten, että kahvila on rakennettu vanhaan talliin. 

Kahvilassa käynnin jälkeen kiertelin vielä kertaalleen vanhankaupungin katuja puutaloja ihaillen. Ketään ei juuri näkynyt missään, ruohonleikkurin ääni kantautui jostain pihasta ja joku mies maalasi talonsa pieniä yksityiskohtia. Pohdin mielessäni, miten vanhoissa puutaloissa asuvien täytyy ehdottomasti olla innostuneita pienestä fiksailusta, sillä tunnetusti omakotitalossa ei muutenkaan koskaan hommat lopu. 

Kahvilassa käyntiä sulattelin myös kävelemällä parin kilometrin päähän bussiin, sillä keskustasta ei kotiinpäin bussi koukannut. Tällaiset kaupunkipäivät ovatkin mitä parhainta liikuntaa, sillä kilometrejä tulee hurjasti ihan huomaamatta. Yhdeksi omaksi harrastuksekseni mainitsenkin aina käsitöiden lisäksi nimenomaan kaupunkikävelyt.