Tunnelmallinen Strömforsin ruukki

Meillä oli ollut koko kuluneen kesän suunnitteilla, reissu porukalla miehen vanhempien kanssa Strömforsin ruukkiin, mutta alkukesän säät, muut kesämenot ja arkiset askareet siirsivät visiittiä niin, että saimme sen tehtyä vasta elokuun loppupuolella. Aloin kauhulla katsoa kalenteria ja kesän loppumista, ruukissa myös kesäkausi päättyy elokuuhun, ja ensi viikolla olemme miehen kanssa muissa maisemissa. Vihdoin tällä viikolla, viime hetkellä, käynti ruukissa onnistui, kun ajelimme sinne arkisena iltapäivänä. Kotoa on Strömforsiin vain puolen tunnin matka, mutta kerrottava on, että olen käynyt täällä vasta kaksi kertaa, kerran viime kesänä ja nyt. Ehdottomasti kohde, jossa käymisestä haluan tehdä joka kesäisen perinteen. Aloin myös haaveilemaan ruukin joulumarkkinoista, mutta ei nyt mennä asioiden edelle, vaan palataanpa tähän elokuuhun. 

Strömforsin ruukki sijaitsee Ruotsinpyhtäällä, ihan Loviisan kupeessa. Vuonna 1695 perustettu ruukkikylä vei aikamatkalle menneeseen vielä tänäkin päivänä. Kyseessä onkin yksi Suomen vanhimmista ja parhaiten säilyneistä ruukeista. Kotimaan kamaralta löytyisi muutenkin useampi upea ruukkikylä ja oma haaveeni onkin päästä käymään näissä kaikissa, nyt voin raksia vasta kaksi kohdetta listalta.  

Jos jostain pidän, niin historiaa henkivistä rakennuksista ja vanhoista kaupungeista, joten sanomattakin selvää, miten viihdyn ruukkikylissä. Pari kesää sitten käydyt asuntomessut sen sijaan eivät saaneet huokailemaan ihastuksesta, lähinnä koin modernit talot hengettöminä. Todettakoon kuitenkin, etten todellakaan ole mikään arkkitehtuurin saati sisustamisen asiantuntija, päinvastainen. Joka tapauksessa ruukkikylissä tuntee tosiaan, kuin olisi palannut takaisin entisaikaan.

Strömforsin ruukissa on aikoinaan toiminut niin rautaruukki, saha, mylly, panimo, krouvi ja tiilitehdas. Rautatehtaiden tunnelmiin pääsikin palamaan esimerkiksi Pajamuseon ja pienemmän Alapajan museon kautta, joissa käynti oli muuten maksutonta. Vanhassa rautatehtaassa oli esillä esimerkiksi entisajan avaimia, siellä tuoksui vahvasti terva ja vesi virtasi edelleen lattialautojen alla, kuten tehtaan parhaina päivinä, sillä täältä löytyy edelleen Suomen ainoa toimiva vesivasara. Museoiden lisäksi nähtävänä olisi ollut myös Taidegallerian näyttely historiallisessa Navetassa, mutta se jäi ensi kertaan. 

Huonolla kelillä emme tosiaan halunneet ruukkiin lähteä, joten onneksi saimme pilvipoutaa ja aurinkoakin. Elokuussa säät viilenivät hurjasti, muttei se menoa haittaa, eikä missään nimessä kaikkia kesämenoja ole tarvinnut vielä jättää. Tiesin, että ruukissa kadut ovat pääosin hiekkaa, joten heitin luotto Converset jalkaan, niiden kaveriksi rennon pitsimäisen puuvillamekon, jonka löysin Nansolta edullisesti poistorekistä ja sen päälle cargotakin. Guccin pikkulaukusta olen nyt innostunut uudelleen, tosin käytän aina laukkujani todella kausittain.

Kesäaikaan ruukissa palveli useampi pikkuputiikki kuten ravintola ja kahvilakin. Kannattaa tosin tarkistaa aukioloajat etukäteen, mikäli suuntaa tänne kesäkauden jälkeen.  Käsityöperinnettä on pidetty hienosti yllä, kun suurimman osan liikkeistä valikoima koostui nimenomaan käsitöistä, kuten neule- tai puutöistä. Toki on myös lifestylemyymälää, joista voi tehdä löytöjä pukeutumisenkin parissa. Kävimme läpi suurimman osan liikkeistä, muttei mitään sen ihmeempää tarttunut mukaan, vaikka olisi aina ihana tukea ostamalla yrittäjiä. 

Päiväkahvipaikaksi valitsimme pienen kiertelyn jälkeen Armonlinnan talon ihan jo miljöön vuoksi.  Muut seurueen kahvittelijat olivat muuten kuvanottohetkellä vasta matkalla pöytään. istuimme ulkona loppukesän päivästä nauttien, aurinko lämmitti pilvien välistä kuin keskikesällä konsanaan, valitsemani vadelma limonadi maistui todella hyvälle ja katselin miten kauniisti pihlajanmarjat sointuivat punaiseen puutaloon. Samalla sivukorvalla pystyi kuuntelemaan, miten vanhan ajan vaatetukseen pukeutunut opas piti luentoa turistiporukalle.

Ruukissa on mahdollisuuksia lähteä esimerkiksi melomaan tai mennä karting-ajelulle. Hauska kokemus on myös veden päällä keinuminen, joka on ehdottomasti koettava, niin minä kuin anoppi innostuimme keinumaan. Hieman kyllä hirvitti, katkeavatko keinut narut, kun pientä kulumaa oli jo näkyvissä. Myös hotellin pihassa oleva suuri shakki-peli kiinnostaa, vaikken kyseisen pelin säännöistä mitään ymmärräkään. Ruukissa on myös kivasti istumapaikkoja ulkosalla, joten täällä saisi varmasti vietetty pidemmänkin aikaa. Pakko muuten loppuun mainita, vanha kunnon Kallen Kyläkauppa, tuollaiset pikkukaupat kun ovat harvinaisia nykyisin, sieltä on aina käytävä ostamassa vähintään jotain pientä.

Mikäli ruukkikylät muuten kiinnostavat, lue myös vanhemmat postaukseni:

 Rouhea Kellokosken ruukki 

Viikonlopun kotimaan matkailut

Kellohelma Kellokoskella