perjantai 14. marraskuuta 2014

Random Facts Friday

Sain todella hyvää palautetta viime kerralla 15 Randon facts -postauksestani, jonka julkaisin noin kuukausi sitten, joten ajattelin ottaa ihan tavaksi kirjoitella silloin tällöin näitä randon -juttuja itsestäni ja samalla koota viimeaikaisia asuja yhteen. Tuskin tästä tulee tapa joka kuukausi, mutta aina välillä kivaa vaihtelua ja tuo vähän persoonaakin blogiin. Olisi myös ihanaa kuulla, minkälaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella on, kertokaa jotain itsestänne? :)


1. En voi sietää limenvihreää väriä ja oranssi on myös yksi inhokkini. Anoppi ei tätä tosin tiedä ja kerran sain lahjaksi niin limenvihreät villasukat kuin lapasetkin. Sen sijaan lempivärini on beige, joka toimii kaikessa, niin vaatteissa kuin sisutamisessa.

2. Jos kerran sain arven leukaani pikkujouluillan päätteeksi, niin arpia löytyy kyllä monia muitakin, kuten keskeltä otsaa käveltyäni ihan lapsena päin ovea sekä iso palojälki oikeasta kädestä. Tässä yksi päivä poltin myös kunnolla kihartajalla olkapääni... tunari mikä tunari! Mutta eikös se niin ole, että arvet kertovat elämästä.

3. Olen käynyt New Yorkissa vuonna 2010, mutten tuolloin jotenkin osannut arvostaa koko paikkaa, en hevoskärryajelua Central Parkissa, en upeita rakennuksia. Monet voivat vain haaveilla asioista joita Nykissä koin, siksi harmittaa asenteeni tuolloin. Onneksi nyt olen vähän "aikuistunut" joten uusi reissu Nykkiin on ehdottomasti joskus tehtävä! Nykin matkaa aloimme suunnitella J:n kanssa oikeastaan heti kun tapasimme, ja minä olinkin samantien matkoja tilaamassa! Mutta niin se menee vielä viiden vuoden jälkeenkin, minä tilaan matkat ja ilmoitan, että nyt lähdetään!


4. En koskaan ollut pelkkä opiskelija, vain tein töitä koko opiskeluajan. Ensimmäisen puoli vuotta opiskelujen alettua työskentelin puhelinmyyjänä, kunnes pääsin töihin markettiin. Toisinaan olen ehkä hitusen katkera, kun monet juhlat jäivät juhlimatta, sen sijaan kävin koulua, paiskin töitä ja laskin, kuinka rahat riittävät taas kaikkiin laskuihin. Toisinaan taas pohdin tuota aikaa ja mietin, kuinka ylpeä olen itsestäni, sillä olin jo hyvin nuorena itsenäinen. Toisaalta taas välillä tuntuu ettei tuolloin vaikka teki töitä ja opiskeli ollut niin sidoksissa kelloon, kuin nykyään päivätyössä. Täytyy myös sanoa, että näin jälkikäteen ajateltuna jopa toisinaan tykkäsin työstä marketissa.

 5. Mietin vähän liian usein, onko tässä blogin pitämisessä mitään järkeä? Ahdistun ajatuksesta, että joku puolituttu saattaa lukea tätä... J usein sanoo, että miksen laita vaikka Instagramiin suoraa linkkiä tänne? Itse lähinnä kauhistun ajatuksesta, sillä sittenhän kaikki kaverit ja muut löytävät tänne :D Usein myös ajattelen pitäväni vähän "lomaa" koko blogista, mutta juuri silloin pää on täynnä ideoita blogiin, kirjoittelen tätä niin fiilispohjalta.

6. Ala-asteella halusin muotisuunnittelijaksi ja meillä oli kaverin kanssa tapana suunnitella vaatteita, joita piirsimme paperille ja meillä oli yhteinen kansio niille. Tuohon aikaan oli trendikästä läpinäkyvä muovi vaatteissa, joka meidän luomuksissa tietysti näkyi ;) Olen siis aina tykännyt vaatteista ja kieltämättä haaveilen edelleen työskenteleväni vaatteiden parissa näin lähes 20 vuoden jälkeenkin.

7. Ajokortin ajaminen oli ehkä yksi vaikeista asioista tähän astisessa elämässäni. Autokouluun tosiaan menin vasta 25-vuotiaana. Se söi älyttömästi rahaa ja hermoja. Jotenkin kuvittelin, että se on ihan läpihuutojuttu, muttei ollut. Nyt minulla on enää viimeinen koitos jäljellä, kunnes saan pitkäaikaisen ajokortin. En tiedä haluanko enää ikinä ajaa autolla.. ainakaan manuaalivaihteilla! :D

8. Kun olen yksin (harvoin) kotona tykkään kuunnella vanhaa musiikkia kuten Nylon Beattia. Musiikkimakuni on kaiken kaikkiaan melko laaja, mutta harmittavan vähän nykyään kuuntelen musiikkia.

9. Nuorenpana toivoin aina sinisiä silmiä, nyt hieman vanhempana ihmettelen kovasti miksi. Tätä nykyä olen todella onnellinen, että minulla on ruskeat silmät. Muutenkin iän myötä on oppinut arvostamaan hyviä puoliaan ja sivuuttamaan huonot ;)

10. Tykkään käyttää kotivaatteina ja yöpukuina J:n vanhoja t-paitoja, supermukavia! Kotityylini ei yleisesti aina ole mikään esittelykelpoinen, siinä ei kehtaisi edes posteljoonille aina ovea avata :D Usein olen kotona tukka sekaisin, maailman kulahtanein toppi päällä ja siihen vielä jotkut lapselliset pyjamahousut.

Mukavaa viikonloppua!

11 kommenttia:

  1. Muutamiin juttuihin yhdyn, ja tuo 5! "Ahdistun ajatuksesta, että joku puolituttu saattaa lukea tätä... J usein sanoo, että miksen laita vaikka Instagramiin suoraa linkkiä tänne? Itse lähinnä kauhistun ajatuksesta, sillä sittenhän kaikki kaverit ja muut löytävät tänne :D " On niin mun suusta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, se on kumma miten tätä blogia jotenkin "häpeää"?! :D Vaikka rakas harrastus onkin, en edes kavereilleni puhu tästä! Sama, jos joku vaikka kaupungilla katsoo minua, pohdin heti että apua lukeeko se blogia :D Ehkä meidän pitäisi sinun kanssa vähän rohkaistua?? <3

      Poista
  2. Nää on kyllä ihan huikeen hyviä!! Mietin jo silloin edellisen tämmöisen jälkeen että tekisin itsekkin vastaavan mutten vaan ole saanut aikaiseksi :D mää kuutelen musiikkia aina kun oon yksin kotona, jos kuuntelen sitä silloin kun poikaystäväni sattuu olemaan kotona tai hereillä saan kyllä kuulla siitä sillä se mukamas häiritsee syystä a. että kuuntelen liian kovalla b.kuuntelen aina "samoja" biisejä, pah no empäs :D mutta mulla saattaa ehkä olla sellainen tapa että kun löydän jonkun hyvän biisin kuuntelen sitä useaan kertaan niin kauan kunnes osaan sen ulkoa! mitä paremmin jonkun biisin osaan sitä kovemmalla kuuntelen sitä koska laulan päälle aina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Koitappa nyt saada aikaiseksi, olisi kiva lukea!!
      Hahaha sulla on sitten ihan omat konsertit meneillään siellä aina, kumma että poikaystävä ei tykkää, hahah, vitsi vitsi!!! :D

      Poista
  3. Voi vitsit olen niin samaa mieltä tuosta autokoulusta ja ajokortista! Oma isäni opetti mut ajamaan ja kyllähän se silloin sujui ja inssikin meni ykkösellä läpi, mutta nyt kun ajaminen ei kuulu arkeen vaan sen joutuu tekemään silloin tällöin velvollisuutena, on siitä tullut ihan kauhea pelon aihe. Jotenkin jännittää hirveästi etten osaa ja muista liikennesääntöjä. Vielä olisi mullakin se viimeinen vaihe ennen pysyvää ajokorttia jäljellä, mutta olen lykännyt sitä aina vaan... Helpottavaa kuulla, ettei tämä autoilu ole muillekaan itsestäänselvyys. :)

    http://justsayinghianne.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, ajaminen ei kuulu arkeen, siksi se on aina niin kauheaa hypätä sinne autonrattiin! Mulla kun ei ole omaa autoa enkä sillä tällä hetkellä tekisi mitään (asun keskustassa ja työpaikka ihan vieressä) Varmasti jos ajaisimme päivittäin se ei enää jännittäisi ollenkaan :) Mulle myös autokoulun opettaja sanoi ettei luonnettaan pysty muuttamaan, mutta pitää yrittää rauhoittua auton ratissa (mä kun olen aikamoinen hötkyilijä :D) että sekin vaikuttaa aikalailla. Uskon, että ajokammoisia löytyy monia, ei siihen oikein muu auta kuin ajaminen, pitäisi vain rohkeasti hypätä sinne auton rattiin! :) Nyt ilmoittaudeut viimeiseen vaiheeseen heti kun aikataulu sallii, sitten se on ohi!!

      Poista
  4. Näitä on aina niin kiva lukea :) Meillä on nyt vuoden ajan ollu automaattivaihteet autossa ja ei kyllä ole paluuta manuaaliin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, laitappa omaankin blogiisi faktoja tulemaan! ;) Joo meillä on kanssa automaatti, mutta mä ajan TOSI harvoin autolla ja silloin kun ajan ajan manuaalilla (J:n isän autolla), koska ne vaihteet on mulla se ongelma ja olen koittanut yrittää selvitä niiden kanssa :D Mutta kunhan tämä viimeinen osa autokoulusta on käyty siirryn manuaaliin :D

      Poista
  5. Nämä postaukset ovat ihan huippuja! Piti jo viimeiseen kommentoida että täältäkin löytyy yksi säälijä.. Kerran olimme Fuengirolassa syömässä, ja meinasin purskahtaa itkuun kun huomasin lähellä ravintolan jossa ei ollut ketään. Ravintolan omistajana oli sellainen leppoisen näköinen vanha mies joka sitten alkoi kasaamaan pöytiä ja tuoleja kun ei ollut asiakkaita :(

    Ja tämän postauksen kohtaan 5 voin myös samaistua täysin!! Haha, ystäväni sai juuri tietää blogistani ja voi että mua hävetti. Enkä osaa edes selittää miksi. Tuntuu että bloggaajat heti luokitellaan, ja varsinkin jos ottaa asukuvia, niin on tosi itserakas ja haluaa vain ottaa itsestään kuvia. Mutta kun ei se nyt mene ihan niinkään.. Edelleenkään kameran edessä oleminen ei tunnu itselleni luontevalta, mutta kuitenkin tykkään juuri eniten blogeissa asukuvista. Ja sen vuoksi itsekin niitä yritän aina mahdollisuuksien mukaan ottaa. Sun asukuvat tuntuvat tosi luontevilta, ja juuri niistä saan paljon inspiraatiota. :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, jos näitä jaksatte lukea :) Tuo on ihan kauheaa, kun tulee jonkun toisen puolesta niin paha mieli, se tunne on niin raastava :( Mutta kiva että meitä "säälijöitä" löytyy :D

      Mikä siinä onkin, että tätä blogia jotenkin häpeää? Itse olen kirjoitelut blogia jo useiden vuosien ajan mutten vieläkään kehtaa tästä kertoa. Se on myös aika ristiriitaista, kun toisaalta haluaisi aina lisää lukijoita, mutta toisaalta haluaa pitää blogin ihan omana tietonaan :D Sili olen aina niin onnellinen saadessani uuden lukijan tai kommentin! Ja se on totta, että bloggaajat luokitellaan ja varsinkin Suomessa ajatellaan "mitä tuo kuvittelee itsestään? Luuleeko se olevansa niin tyylikäs?" Itse olin todella epävarma itsestäni kun tämän blogin aloitin, mutta laitoin silti asukuvia, eli itserakkaudesta ei kyllä ole kyse, hehe :D Onneksi iän mukana on tullut varmuutta ja tajuaa, ettei kaikkia tarvitse eikä pysty miellyttämään, pääasia että itse voi hyvin (nyt taisin kyllä vähän mennä jo aiheen vierestä..) Ja mun piti kerran kommentoida sulle, kun kirjoitit siitä asukuvien ottamisesta, niin olen ihan samanlainen. En halua, että kukaan näkee kun kuvia otetaan, hävettää liikaa :D Ihana kuulla, jos sinusta kuvat ovat luontevia, sillä ei ole kyllä mullakaan aina se luotenvin olo, yleensä julkaisen kuvia aina kun niitä on otettu, vaikken sitten mielestäni olisikaan onnstunut kuvissa.

      Poista