Vuoden ensimmäisiä vaatehaaveita

 Postaus sisältää *mainoslinkkejä

*t-paita - *aurinkolasit - *korvakorut  

*hame - *nahkatakki - *tennarit 

Lauantaina käydessäni Porvoossa, piipahdin Taidetehtaalla sijaitsevassa H&M:ssä, kun odottelin Porvoon Valot -tapahtuman alkamista ja halusin samalla lämmitellä hetken sisällä. Satiininen hennosti leopardi -kuosinen hame kiinnitti huomioni heti rekillä roikkumassa. Minulta löytyy samaa mallia klassisena leopardina ja tummanruskeana, molemmat pääsivät myös viime vuoden parhaat hankinnat listalle. Lyhyelle varrelleni sopivien alaosien löytäminen ei ole todellakaan mikään läpihuutojuttu, joten olen ollut äärimmäisen tyytyväinen edullisiin hameisiin, jotka näyttävät ja tuntuvat paljon laadukkaammille kuin voisi olettaa. Kyseiset ovat omassa käytössäni maksaneet itsensä takaisin jo moninkertaisesti. Ajattelin jo syksyllä hameita käyttäessä, että mikäli kevääksi tulee samaa vaaleana, se päätyy käyttööni. Myymälään olikin tullut hameesta niin vaaleankeltaista, keskiruskeaa kuin *tätä vaaleaa versiota. Luonnollisesti hame jäi vielä kauppaan ja harkintaan, katsellaan maaliskuun jälkeen uudelleen. 

Hieman alkaa olla jo haaveita kevätpukeutumisesta, tennareista ja nahkatakeista, joten en malttanut olla kokoamatta keväistä asua tänne kollaasiin. Ajattelin muutenkin palauttaa kollaasit blogiini, sillä niiden teko on kivaa puuhaa ja pidän kollaasien visuaalisesta ilmeestä. Näiden kautta myös hahmottaa kivasti omaa garderobia, kun nahkatakki, tennarit ja aurinkolasit jo omasta takaa löytyvät, sointuisi hame kivasti jo olemassa oleviin juttuihin, mitä aina haenkin takaa uutta ostaessani. 

Loppuun myös pakko vinkata tuosta kollaasissa näkyvästä t-paidasta. Metsästin kesällä hyvää valkoista t-paitaa ja sovitin myymälöissä paikan päällä useampaa mallia. Lopulta paras oli kollaasissakin beigenä näkyvä, omasta kaapista *valkoisena ja *mustana löytyvä yksilö. Miten voikaan olla hyvän perus teepparin ostaminen vaikeaa, mutta kun hyvän mallin vihdoin löysin, luulen että hankin sitä jossain vaiheessa tuplakappaleet.

Pakkaspäivä Porvoossa

Olen useampana vuonna helmikuussa istunut bussissa matkalla Helsingistä kotiinpäin, kun Porvoon kohdalla olen bongannut upeita valoja loistaen pitkin vanhaa kaupunkia, sen mitä bussin ohi ajaessa olen ehtinyt katsoa. Joka vuosi mietin, että ensi talvena laitan Porvoon Valot -tapahtuman hyvissä ajoin kalenteriini ja suuntaan paikan päälle, kun taas huomaan sen menneen ohi. Niin oli käymässä tänäkin vuonna, kunnes paria päivää ennen bongasin Instagramista seuraamaltani tililtä muistutuksen tapahtumasta. Vähän ekstempore tilasin bussiliput ja lauantaina suuntasin Porvooseen, kun se sopi aikatauluihini. Kotoa on Porvooseen vain tunnin matka, joten voisin käydä siellä useammankin. Viimeksi olimme miehen kanssa joulun alla tunnelmoimassa kaupungissa ja tästäkin on vierähtänyt jo kaksi kuukautta.

Huomaa miten suomalaiset lataavat monesti menot vain kesäaikaan ja lomille, mutta itse halun nähdä ja tehdä ihan ympäri vuoden. Varsinkin tällaista lähimatkailua on kiva harrastaa myös talvisin. Porvoossa en ollut käynyt omassa seurassani moneen vuoteen, kun useimmiten sinne tulee mentyä siskon tai miehen kanssa. Ajatus siitä, että saat pysähtyä joka kadunkulmaan kuvaamaan rakennuksia ja syödä mitä ja milloin haluat, ei ole yhtään hullumpi. Seurassa ollessa haluan sen sijaan keskittyä itse seuraan ja tällöin esimerkiksi kuvaaminen jää. 

Porvoon Valot -tapahtuma alkoi kuudelta illalla, mutta päätin mennä kaupunkiin jo hyvissä ajoin päivällä, jotta ehdin samalla kävellä pitkin vanhaa kaupunkia, syödä lounasta, käydä kahvilla ja fiilistellä talvipäivää. Talviset kelit tekivätkin paluun ainakin hetkeksi, kun lunta oli maassa ja satoi vähän lisääkin, mukavaa pakkasta ja myöhemmin päivästä aurinkokin vähän pilkisteli. Nautin pakkasesta, minusta se on virkistävää ja liikkeessä ollessa ei ehdi tulla kylmä. 

Ei ole myöskään kylmä, kun pukeutuu sään mukaan. Minulle se tarkoittaa villakerroksia, pipoa, lämpimiä nahkarukkasia ja karvavuorellisia pitäväpohjaisia kenkiä. Pitkästä aikaa nappasin myös Marimekon Karla -laukun kainaloon, kun se oli kooltaan sopiva päivän tarpeeseen.

Suuntasin saman tien Porvooseen saavuttuani vanhaan kaupunkiin lounaalle. Olin ajatellut paikaksi lempiravintolaani Gabriel 1763, mutta se oli kiinni remontin vuoksi. Onneksi vanhankaupungin ytimestä löytyi heti korvaaja, joten menin Zum Beispiliin lohikeitolle. Ravintola oli tupaten täynnä, joten pöytävaraus olisi enemmän kuin suotavaa. Hetken odottelun jälkeen minulle löytyi kuitenkin pöytä ja palvelu ravintolassa oli äärimmäisen vikkelää. Heidän ruokaan kuuluva luomuleipävalikoima on valloittava ja täytyy varoa, ettei täytä mahaansa ihan vain leivällä. 

Lounaan jälkeen kävelin pitkin vanhan kaupungin lumisia ja paikoittain jopa vaarallisen liukkaita kujia. Porvooseen onkin ehdottomasti laitettava hyvät, pitäväpohjaiset kengät, sillä talven liukkauden lisäksi muhkurakivikadut ja mäet ovat haastavia aina. Toisinaan tuntui, kuin olisin kirjaimellisesti yksin kaupungissa, sillä kaduilla ei montaa muuta ihmistä näkynyt, aasialaisia turisteja oli rykelmä ja muutama koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Myöhemmin päivällä porukkaa alkoi kuitenkin valua paikalla luultavasti valotapahtuman perässä.

Olin jo kotona päättänyt, että haluan ehdottomasti käydä jossain kahvilassa kaakaolla ja vuoden ensimmäisellä laskiaispullalla. Vanhasta kaupungista löytyy useampi kiva kahvila, tällä kertaa päädyin Café Fannyyn, sillä ulkoterassi houkutti. Ja ei, en ollut ainut ulkokahvittelija, mutta vain muutama pöytä oli talvikäytössä. Mikäli minulta kysytään, aina on hyvä terassikeli, jos ei vain sada kaatamalla. Hentoja lumihiutaleita tosin leijaili, mutta se toi vain tunnelmaa. 

Vanhassa kaupungissa viihdyin useamman tunnin kävellen pitkin jo aika tuttuja katuja ja kujia, putiikeilla sen sijaan en juurikaan käynyt, vaan lähinnä ihailin ikkunat. Haluaisin nimittäin aina jättää euroja jokaiselle yrittäjälle siellä, mutta minulla on tosiaan nyt tiukka linja ostosten kanssa. Täytyy mennä keväällä vaikka siskon kanssa putiikkikierrokselle erikseen. Vanhasta kaupungista jatkoin joen vartta pitkin kohti Taidetehdasta, josta valokierros pimeän tullen alkoi ja täältä kulki samaa reittiä pitkin takaisin vanhaan kaupunkiin. Kiersin suurimman osan teoksista, kunnes oli aika suunnata pitkän päivän jälkeen kohti kotia. 

Kiva kun tällaisia valotapahtumia on alettu järjestää vuosittain useammassa kaupungissa. Porvoon Valot järjestettiin jo kuudetta kertaa. Lux Helsinki on myös muodostunut minulle perinteeksi, ja siellä olimmekin ystäväni kanssa tunnelmoimassa tammikuussa. Myös täällä asuinkaupungissa oli lokakuussa oma valotapahtumansa. Jotenkin tykkään tällaisista ulkotapahtumista erityisen paljon. 

Villakangastakki ja viime hetken kiharat

Postaus sisältää *mainoslinkkejä

villakangastakki - &Other Stories (2023) 

laukku - By Far (2024) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

villahousut & neule - &Other Stories (2019) 

lenkkarit - New Balance (2023) 

Talven lempivaatteitani ovat tänäkin vuonna olleet vuorettomat villakangastakit. Harvoin on niin kylmä, että tämä kuumakalle tarvitsisi paksumpaa ylle, esimerkiksi untuvatakkia en muista käyttäneeni enää moneen talveen. Syksyllä tein kunnon takki-inventaarion ja myin monta käyttämättä jäänyttä takkia varaston uumenista pois. Ihana ajatus, että niistä on enemmän iloa joillekin muille, kun minulle viemässä turhaa tilaa. Olen jo vuosia kiinnittänyt huomiota vaatteiden materiaaleihin ja laatuun muutenkin. Vaikka ostan suurimman osan ihan ketjuliikkeistä, kuten *&Other Stories (joka on käytännössä H&M), kiinnittäessä huomiota edellä mainittuihin kriteereihin, on vaatteista iloa pitkään ja menevät tosiaan vielä seuraavallekin käyttäjälle. Turhaan ketjuliikkeitä aina parjataan niin paljon, mutta sen sanon, etten ikinä tilaisi mistään kiinalaisista halpakaupoista yhtään mitään. 

Sen kerran muuten, kun viitsin hiukset kihartaa, pitäähän se kuviin tallentaa. Tämä tapahtuu nykyään ehkä kerran kaksi vuodessa. Joskus nuorempana kiharsin tukan joka ikinen päivä! Tiesin, että olen menossa maanantaina kampaajalle, jossa palasin lyhyeen polkkatukkaan. Joten viikonloppuna kiharsin hiukset vielä kun pituus riitti. En ole todellakaan mikään innokas itseni puunaaja, eikä minulta kannata kysyä neuvoa uusimpien hius- tai meikkituotteiden kanssa. En seuraa meikkitrendejä ja ostan aina ne samat hyväksi todetut tuotteet, Sephorassa kiertely ei ole kohokohta ulkomailla ja lähinnä ahdistun siellä.

Yksi loistava vinkki minulla kuitenkin on, hyvät aurinkolasit! Pokat pelastavat paljon, peittävät silmäkulmien rypyt, eikä välttämättä tarvitse edes ripsiväriä laittaa ulos lähtiessä. Yhdet omat lempilasini ovat ruotsalaisen Chimin mustat pokat. Kyseisiä käytän ehdottomasti kaikista eniten, kun sopivat kaiken kanssa ja istuvat mielestäni hyvin kasvoille. Brändillä onneksi myös pysyvät samat mallit tuotannossa, mikäli nämä samat aurinkolasit kiinnostavat, löydät ne myynnistä *täältä. 

Leppoisa Miami Beach

Kahden Las Vegasissa vietetyn viikon välissä matkustimme sisäisillä lennoilla Miamiin. Kerroinkin aiemmin, että Vegasissa oli kohtalaisen lähekkäin niin Sema Show kuin formulakisat, jolloin mies halusi olla paikalla. Emme kuitenkaan halunneet viettää vain Vegasissa kolmea viikkoa, vaikka siellä saisi ajan kulumaan ehdottomasti kauemminkin. Päätimme siis matkustaa maan sisällä ja kohteeksi valikoitui ennestään tuttu Miami. Las Vegasin ja Miamin välillä tosin oli todella nihkeästi lentoja saatavilla, minkä vuoksi meinasin jo luopua suunnitelmasta. Viimeiseen asti myös seurailimme silloin valoillaan olleen hurrikaanin tilannetta, joka onneksi oli luultua kevyempi, vaikkei nuo ikinä hyviä juttuja tietenkään ole. Lopulta kuitenkin sain lennot varattua ja sopiva hotellikin löytyi helposti. 

Miamiin tai tarkemmin sanottuna Miami Beachille, joka on käytännössä oma saarensa, meillä ei ollut oikein mitään suunnitelmia vaan lähinnä halusimme rennon viikon menevien Las Vegas viikkojen väliin. Paikka oli meille tosiaan ennestään tuttu, sillä olimme siellä vuonna 2011 kaksi viikkoa. Tosin en muistanut tuolta matkalta oikein yksityiskohtia, ehkä kun aikaa on kulunut sen verran kauan ja välissä on matkailu monessa muussa paikassa. Me olemme tosiaan miehen kanssa matkustaneet aina ja heti kun oikeastaan tapasimme, oli reissu New Yorkiin jo varattu. Seuraavana vuonna tästä pakkasimme laukut sitten Miamiin.

Viikon säät olivat ihanteelliset. Aurinkoa ja pilvistä, lämpötilat siinä 25-30 astetta, myös öisin oli lämmin. Ainoastaan sunnuntaina, kun saavuimme Miamiin, oli tuulista ja sateista. Meillä olikin tällöin edelliseltä yöltä kahden tunnin unet takana, kun olimme myöhään illalla vielä Las Vegasin päässä hotelillamme Circus Cirkuksessa katselemassa sirkusesityksiä. Lento Miamiin lähti viideltä aamulla, eli hotellilta lähdimme jo kahden jälkeen. Karsin mieluummin unesta, kuin että jättäisin jonkun mahdollisesti kerran elämässä kokemuksen kokematta, joten tietysti sirkus meni unien edelle. Lepäsimmekin Miamissa hotelliin saavuttua, joten ulkona villinnyt jopa pienimuotoinen myrsky ei haitannut. Maanantaina aloitimmekin Miamin viikon levänneinä. 

Täytyy samalla todeta, että Miami oli jopa yllättävä paikkavalinta, sillä en ole nykyään helteen ystävä. Tuolla se ei kuitenkaan tunnu niin tuskaiselle kuin kotona kerrostalokaksioissa, kun tietysti hotellissa oli hyvä ilmastointi, ja ulkona tuuli usein jonkun verran. Sisätilat he pitävät jopa liian kylminä, ja ihmettelimme usein, miten paikalliset kestävät noin kovaa lämmönvaihtelua olematta jatkuvasti flunssassa.

Sanotaan nyt kuitenkin suoraan, ettei meitä kiinnosta matkailijoina tippaakaan nykyään maata rannalla tai lukea kirjaa altaalla. Itse näen sen jopa ajanhukkana, kotona voi levätä ja lukea. Miksi ihmeessä maksaa monia tuhansia dollareita siitä, että voi makoilla. Tosin samaan syssyyn sanottava, että nuorempana kyllä vietin aikaa rannalla tunteja, mutta ainut syy oli ruskettua. Loma oli jopa pilalla, mikäli ei ollut väriä pinnassa. Tuntuu usein, että olen täysin eri ihminen kuin silloin. Joka tapauksessa ulkomailla tykkäämme kävellä paljon ja nähdä paikkoja ja maisemia, joten rantakadulla kuljeskelu oli leppoisaa lomapuuhaa. 

Hotellivalintamme (Best Western Plus Atlantic Beach Resort) oli myös ihan täydellinen kaikin puolin. Huone oli siisti ja parveke oli kiva lisä, sillä joimme siellä usein kahvit ja aamulla oli ihana kurkata säätä. Hotelli oli vähän syrjässä menosta, mikä oli tosi ihana, sillä ei kaivattu nyt bileporukoiden ääniä aamusta iltaan. Miljöö oli kaunis heti ovesta ulos astuessa ja ihailin päivittäin noita kuvissakin näkyviä hempeän lilaa ja vaaleanpunaista rakennusta. Suoraan hotellin takapihalta pääsi rannalle, jossa kävimme kävelemässä ja tietysti keräsin muutamia simpukoita matkamuistoiksi. Rannan lisäksi hotellilla oli tietysti uima-allas, mutta kävimme vain kerran siellä olevassa kuppilassa juomilla.

Hotellin kanssa samalta kadulta löytyi kaikki tarvittavat palvelut, kuten kauppa, kahvila ja ravintoloita. Emme ottaneet hotellivaraukseen aamupalaa, vaan suuntasimme päivittäin läheisen kahvilan ulkoterassille, joka oli aina täynnä remppamiehiä tauoillaan. Hotellin lähes vastapäätä löysimme myös heti ensimmäisenä päivänä yhden parhaista pizzapaikoista (Piola) koskaan. Siellä taisimmekin käydä viikon aikana kolme kertaa syömässä. Miamissa olikin ihanaa, kun ei tarvinnut välttämättä lähteä syömään pidemmälle, kun lähti vain ovesta ulos omalta hotellilta. 

Hotelliltamme pääsi myös näppärästi ja täysin ilmaiseksi ajelemaan suuntaan ja toiseen trolleylla, mikä on kuin pieni linja-auto, joka ulkonäöltään muistuttaa vanhanaikaista raitiovaunua.  Ajelimmekin näillä päivittäin, suunnaten usein Ocean Drivelle. Käytännössä Miami Beach on yhtä pitkää katua, joten hotellimme sijaitsi saman kadun varrella, mutta tosiaan kauempana turistirysistä. Välillä muuten valitsimme tarkoituksella pidempää reittiä ajavan trolleyn, sillä näin näki äärimmäisen hyvin maisemia. 

Lomavaatetuksesta kirjoittelinkin jo erikseen, mutta suosin tosiaan päivittäin helppoja mekkoja. Yötä myöten oli lämmin, joten pitkähihaisia ei tarvinnut kaivaa esiin. Vinkkinä kuitenkin, jos viettää paljon aikaa sisällä, ovat ilmastoinnit todella viileällä. Mikäli haluisia viettää lomaa täysin Miamin tyyliin, ovat bikinit riittävä asu. Rantakadulla näkyikin paljon erilaisia bikiniasuja ja miehet tietysti ilman paitaa. 

Kävimme muistelemassa edellistä Miamin reissua, jolloin vietimme kaksi viikkoa paraatipaikalla Ocean Drivellä Crescent -nimisessä hotellissa, joka oli tällä hetkellä remontissa. Kiva kun ikoniset Art Deco rakennukset pidetään kunnossa. Tuolloin muuten vietimme useat illat Ocean Driven läheisellä Lincoln Road -ostoskadulla shoppaillen. Piipahdimme tälläkin reissulla siellä muutaman kerran, eikä katu ollut kovinkaan paljon muuttunut. 

Miamissa yllätti ehdottomasti eniten siellä täällä viipottavat liskot, iguaanit ja muut pienemmät kaverit. Tämä oli omaan silmääni niin eksoottista, että muistelen näkyä vielä pitkään. Onneksi tallensin iguaaneja myös kuviin ja videoihin. Tietysti alkoi myös kova googletus, kun kiinnostuin liskoista. Lukemani mukaan niitä on Floridassa ihan riesaksi asti, kun viihtyvät nimenomaan lämpimässä vesistöjen ääressä. 

Miamin viikkoa kuvaisin sanalla leppoisa, sillä sitä se oli ja nauroimme useasti, miten olemme kunnon eläkeläislomalla. Lähinnä pysyimme Miami Beachin puolella, käyden vain kerran varsinaisen Miamin puolella. Viikon villein juttu, olikin iguaanien bongailu. Olimme paljon ulkona, kävelimme, jaksoin ihailla päivittäin pastellinvärisiä rakennuksia ja söimme hyvin usein terasseilla istuen.