Loistava, loistavampi, Las Vegas!

Las Vegasista tulee luultavasti mieleen hulppeat hotellit, maailmanpaikkoja imitoivat pienoismallit, rivikaupalla peliautomaatteja, valokyltit, hääpareja, korkeat muoviset drinkkimukit ja villit polttariporukat. Kyllä tätä kaikkea kaupunki tarjoaa, mutta myös paljon muuta. Allekirjoittanutta ei esimerkiksi pelaaminen kiinnosta juurikaan, mutta voin vakuuttaa, ettei kaupungissa tule tylsää. Vaikka olemme vierailleet Sin Cityssä kolmena vuonna ja viettäneet paikan päällä yhteensä useita viikkoja, jää ihan aina jotain seuraavaan kertaan. 

Pohdinkin mitä kertoisin Las Vegasista tai miten kertoisin, sillä paikkaa ei yksinkertaisesti pysty sanoin kuvaamaan niin, että sen ymmärtäisi käymättä itse paikalla. Tiedän että siellä käyneet tietävät tarkalleen mistä puhun. Las Vegas jakaa mielipiteet, toiset rakastavat toiset vihaavat. Sanomattakin selvää, että minä pidän ja paljon! Emmehän muuten olisi matkustaneet paikkaan uudestaan ja viettäneet siellä tällä kertaa yhteensä kaksi viikkoa. Tässä postauksessa jaan vain pienen pintaraapaisun marraskuisen Las Vegasin loman tunnelmista.

Ensimmäistä kertaa Las Vegasissa käydessä olin haltioissani, en odottanut mitään ja yllätyin positiivisesti. Täällä jos jossain tunsin olevani lomalla. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja seuraavilla visiiteillä uutuudenviehätys oli poissa. Tuntuu kuitenkin, että joka kerta löytää jotain uutta jopa täysin samoista paikoista, joissa on ennenkin käynyt. Sen tiedänkin, ettei kolmas kerta ollut meille viimeinen ja tulemme palaamaan kaupunkiin. Ei ehkä tänä vuonna, mutta varmasti lähivuosina. 

Las Vegasiin lensimme New Yorkista, kyseiselle reitille onkin hyvin lentoja saatavilla. Matkaa tosin taittaa reilun viitisen, lähemmäs kuusi tuntia, sen verran laaja maa on Amerikka. Meidän suurin tarkoituksemme tälläkin kertaa koko matkalle oli Sema Show, jossa itse asiassa ensimmäinen viikko Vegasissa hyvin pitkälti sujuikin. Kyseessä on tosiaan jäätävän kokoinen autonäyttely. Tapahtuman aikaan erikoisia autoja bongaili myös kadulta ajelemassa viikon varrella. 

Las Vegasissa ei tarvitse niin sanotusti juosta nähtävyyksien perässä, sillä koko paikka on yksi iso nähtävyys! Välkkyvät neonkyltit ovat kuin New Yorkin Times squarella, mutta potenssiin tuhat. Las Vegasista löytyy muuten myös käytöstä poistuneiden kylttien "hautausmaa". Kyltit pääsevät viettämään eläkepäiviä Neon -museoon. Siellä käynti on meillä vielä kokematta, kerran ajeltiin jo taksilla pihaan, mutta museo oli juuri tuolloin kiinni. 

Kuten sanottu, Las Vegasissa ei tule tylsää. Vaikka pelaaminen ei kuuluisi lomaohjelmaan, ovat casinot itsessään nähtävyys. Kirjoittelen omista suosikki casinoista vielä erikseen, sillä muuten tästä postauksesta tulisi tähtitieteellisen pituinen. Sen verran sanottakoon, että yövyimme ensimmäisen viikon Circus Cirkuksessa, joka on nimensä mukaisesti kunnon sirkus sisähuvipuistoineen. Toisella viikolla yövyimme tutussa Excaliburissa, joka on niin ulkoa kuin sisältä linna. Kyseiset hotelli-casinot sijaitsevat täysin vastakkaisissa päissä pääkatua, Stripiä ja olikin parasta, kun pääsi näkemään paikkoja näin laajemmin. 

Jos minulta kysytään, erinomaista tekemistä on kävely pitkin Stripiä. Mikä parasta Nevadan säät tarjoavat hyvät puitteet ulkona kävelyyn, joka päivä paistoi aurinko. Omien matkojeni aikana Vegasissa ei ole ikinä ollut huonoa säätä. Olemme aina olleet kaupungissa marraskuussa, mutta tällä reissulla tosin oli paljon viileämmät lämpötilat kuin aiemmilla kerroilla. 

Paikka missä on aina jonoa - legendaarinen Welcome to Fabulous Las Vegas -kyltti. Sama kai mihin aikaan vuodesta tai päivästä saavut paikalle, jonotus on taattu. Emme jääneet tälläkään kertaa jonon jatkoksi, vaan nappasimme kuvat pikaisesti sivussa olematta kuitenkaan muiden tiellä. Kävelemme kyltin ohi matkalla Shelby -museoon, jossa mies haluaa käydä jokaisella reissulla. Matka sinne on Stripiltä viitisen kilometriä, mutta se taittuu kivasti samalla kaukaa siintäviä vuorimaisemia ihaillen. 

Mikäli shoppailu kiinnostaa, kaupunki tarjoaa siihen loistavat puitteet. Se mitä täältä ei löydy, ei tarvita. Outletit, ostoskeskukset, turistikrääsäkaupat ja luksuspuodit, kaikki sulassa sovussa. Stripillä sijaitsee muun muassa Fashion Show ostoskeskus. Tietysti monien casinoiden sisältä löytyy omat ostoskeskuksensa ja putiikkinsa. Isoja outletteja on kaksin kappalein, eli kaupungin molemmin puolin. Tietysti löytyy myös kaikki mahdolliset luksusliikkeet, mitä kuvitella saattaa ja useista eri lokaatioista. Mikäli budjetti olisi rajaton, täällä voisi hullaantua.

Kävimme myös muutamaan otteeseen tutkimassa niin sanottua vanhaa Vegasin puolta downtownissa, kun Stripin alue on sitä uutta. Vierailu tv:stä tutussa panttilainaamossa kuuluu jokaiseen reissuumme, kuten piipahdus Fremont Streetilläkin. Täällä puolen kaupunkia on aika erilainen tunnelma kuin Stripillä ja ihmisten kirjokin niin sanotusti laajempi.

Uutena edellisen Vegas vierailun jälkeen maisemaan oli ilmestynyt, Sphere. Kyseessä on pallon muotoinen musiikki- ja viihdeareena, jonka ulkopuolella loistavat ledivalot, joissa kuvio vaihtelee esimerkiksi ajankohtaan sopivien teemojen mukaan. Alimmassa kuvassa näkyy myös maisemaan rakentuneet formula-aidat. Mikäli et ole kiinnostunut formuloista, suositan jättämään Vegasissa vierailun tuolloin, sillä aidat hankaloittivat jonkun verran liikkumista ja tietysti rumensivat maisemaa. Me halusimme nähdä formulatunnelmia kaupungissa, minkä vuoksi olimmekin siellä toisen viikon, käyden välissä Miamissa. Jatkossa jätämme formulat väliin, sillä kuten sanottu, ne myllersivät pääkadun pahasti ja nyt kaupunki on nähty niiden aikaan. 

Talviasu Uggeilla

pipo & kaulaliina - neulotut (2021) 

takki - Massimo Dutti (2021) 

nahkarukkaset - Lindex (2016) 

laukku - Smaak Amsterdam (2024) 

kengät - UGG (2023) 

Tällä hetkellä täälläpäin ei maisema näytä yhtään samalle kuin kuvissa, lumet ovat sulaneet melko pitkälle pois, kadut ovat paljaat tai vaarallisen liukkaat. Nyt on vasta tammikuu, joten lunta tulee varmasti vielä lisääkin, onhan talvea vielä kuukausia jäljellä. Toivonkin paljon lumisia päiviä ja pakkasta! Tykkään kovasti talvesta, kunhan on nimenomaan oikea talvi, eli vähän lunta ja pikkupakkasta. Kun asuu kerrostalossa ei tarvitse huolehtia lumitöistä saati asunnon lämmöstä. Tiedän että voisin olla eri mieltä talvesta, mikäli nämä asiat rasittaisivat arkea. 

Selkeästi huomaa, mikä on oma lempivärini varsinkin talvipukeutumisessa - harmaaseen taittava beige, muta, taupe, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämän sävyisiä vaatteita ja asusteita kaapeista löytyykin hyvin, sillä olen tykännyt väristä jo vuosikausia. Olen muuten pitkään miettinyt, onko minun järkeä merkitä vaatteiden brändejä postauksiin, kun suurin osa kaappini sisällöstä on vanhoja hankintoja, joten samoja ei enää kaupoista löydy. Jossain vaiheessa viime vuoden puolella aloin lisätä tietoihin hankintavuodet, josta käykin hyvin ilmi, että monet jutut ovat olleet käytössä vuosia. Jatkan tällä linjalla ainakin toistaiseksi, sillä on itsellekin mielenkiintoista vähän seurata, kuinka pitkään samat jutut ovat olleet käytössä. Pidän yksinkertaisista, ajattomista, vaatteista, joita on helppo yhdistellä keskenään. Vaikka muilla ihailen yllätyksellisiä asuja ja erikoisempiakin elementtejä, ne eivät ole oma juttuni. Oma pukeutumistyylini on käytännöllinen ja selkeälinjainen. 

Las Vegasissa ei ole pukukoodia

Otsikko sen jo kertoikin, miten pukeutua Las Vegasiin? Ihan miten vain, sillä siellä ei ole pukukoodia! Tämän opin jo ensi kertaa vuonna 2018 matkustaessamme Los Angelesista bussilla Las Vegasiin. Bussissa mukana matkasi reissuemäntä, joka eväiden jaon lomassa kertoi hauskoja faktoja koko viiden tunnin matkan ajan. Opin muun muassa miksi pistaasipähkinät ovat niin kalliita ja miten Las Vegasiin pukeudutaan. 

Pääkadun, Stripin, casinoilla näkee toden totta kaikkea rantasandaaleista toppatakkeihin ja nämä myös yhdistettynä samaan asuun. Eniten perus farkkua ja hupparia, vastapainona bilehileitä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Hienommilla casinoilla vastaan tulee luksuslaukkuja ja fiininpää pukeutumista. Kukaan ei kuitenkaan aja ulos, vaikka menisit paikan päälle niissä rantasandaaleissa, toki laitapuolen kulkijat ovat asia erikseen.  

Miten itse pukeudun Las Vegasiin? Mukavasti ja lämpötilojen vaativalla tavalla. Käveltyä tulee huomaamatta kilometrikaupalla, kun seikkailet pääkatua pitkin, joten tennarit ovat ehdottomat. Päätinkin, että pidän reissussa pienimuotoista asupäiväkirjaa, ihan kaikkia asuja ei kuviin tallennettu, mutta suurin osa. Olimme kaupungissa yhteensä parisen viikkoa, käyden välissä Miamissa. Nimittäin kuten sanottu, kun pakkaan ulkomaille, mietin usein mitä viime kerralla oli mukana, joten palaan tähän postaukseen taas ensi kerralla Las Vegasiin suunnatessa. Kuten kuvista näkyy, suosin midipituisia hameita, nahkatakkia, neuleita ja collegepaitoja. Matkagarderobini oli toisaalta suppea, mutta toisaalta sain ihan tarpeeksi vaihtelua. 

Marraskuussa aurinko laski viideltä, jonka jälkeen saattoi tulla hyvinkin kylmä. Illalla olikin lisättävä vaatetta, kun taas toisinaan päivisin oli yli parinkymmenen asteen lämpötilat ja hikoili mekossa auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Pukeutuminen oli siinä suhteessa haastavaa ja varsinkin tuulisina iltoina tuntui, että toppatakki ei olisi ollut liikaa. Kadulla näki myös todella kesäistä pukeutumista ympäri vuorokauden, kun taas osa oli jo heittänyt piponkin päähän. Note to myself - pakkaa ensi kerralla kaulaliina mukaan, sille tulee iltaisin käyttöä. 

Talven ihanin asuste - korvaläpät

korvaläpät - Rallis Fur (2024) 

takki - &Other Stories (2019) 

pooloneule - Enkel Studio (2022) 

laukku - Gucci (2018) 

nahkarukkaset - Lindex (2016) 

nilkkurit - Vagabond (2024) 

Pidän talvivaatetuksesta - villakangastakit, pipot, kypärämyssyt, korvaläpät - you name it, I love it! Talviaikaan nimenomaan ulkotakit ja asusteet tekevät koko asun. Pitkien takkien kanssa ei ole edes niin väliä mitä alla on, usein vain legginsit ja pooloneule. Tämän vuoksi koenkin talvipukeutumisen myös mutkattomaksi ja mielenkiintoiseksi, enkä ollenkaan tylsäksi.

Hehkutin jo vuosi sitten korvaläppiä, mutta totta puhuen muistelen ostaneeni ensimmäiset jo ehkä kahdeksan vuotta sitten näin aikuisiällä. Sitä en muista oliko minulla lapsuudessa korvaläppiä, luultavasti ei. Olen kokenut korvaläpät itselleni äärettömän toimiviksi, sillä usein pipo päässä tulee liian kuuma, kun taas korvaläpät suojaavat korvat sopivasti viimalta, lisäksi ne ovat söpön näköiset ja tukkakin pysyy kuosissa niiden kaverina. Korvaläpät ovat myös helpot reissatessa, jos istuu vaikka bussissa tai matkustaa laivalla, saa ne kätevästi vaikka laukun hihnaan roikkumaan. En keksi mitään huonoa sanottavaa korvaläpistä.

Olin etsinyt viime talvesta asti vaaleansävyisiä, mutta ei valkoisia, aitokarvaisia korvaläppiä. Vihdoin joulun alla, ollessamme hotellissa Helsingissä, bongasin täydelliset Stockmannin edessä olleista joulukojuista. Aiemmin olin jo metsästänyt oikeanlaisia niin Tallinnan joulutorilta, Porvoon joulumarkkinoilta sekä Tuomaan markkinoilta. Usein kun juuri joulumarkkinoilla on hyvät valikoimat korvaläppiä, vinkkinä vain ensi joulua varten, jos joku siellä ruudun takaa tällaisia etsii. Joulukojusta bongaamani olivat juuri etsimäni kaltaiset, joten ostin ne, kuten kuvista näkyy. Tiedän käyttäväni korvaläppiä vuosia, nyt minulta löytyykin useammat eri sävyiset, joten niillä pärjään tästä eteenpäin.

Minulle vaatteissa ja asusteissa on nimenomaan äärettömän tärkeää hyvät luonnonmateriaalit, teen harvoin poikkeuksia ja hankin mitään tekokuituista. Vaikka ostankin suurimman osan ketjuliikkeistä, osaan tunnistaa hyvät materiaalit pesulapuista ja nykyään myös ihan tuntuman perusteella. Hyviä esimerkkejä on kuvissa näkyvä takki ja nahkarukkaset, molemmat jo vuosia olleet huolettomassa käytössä. Myös asusteiden tulee olla luonnonkuituja, enkä perustele turkiksen käyttöä sen enempää.

SoHo & Greenwich Village

Palataanpa täältä Suomen lumisten katujen keskeltä taas hetkeksi marraskuuhun ja New Yorkin tunnelmiin. Halusin kirjoitella vielä erikseen kahdesta kivasta alueesta Manhattanilla. Postailin aiemmin jo Nykin päivistä, postaus löytyy täältä, sekä esittelin kaupunkiloman asuja tässä ja tässä postauksessa. Blogin arkistoista löytyy myös vanhempia postauksia Amerikan matkoilta USA -tunnisteen alta. 

Kuten aiemmin mainitsin, tällä reissulla emme käyneet tunnetuimmilla nähtävyyksillä, joten tilaa jäi tutustua kaupunkiin ihan uudesta näkökulmasta, kävellen siellä täällä ja bongata uusia paikkoja täysin sattumaltakin. Hotelli meillä oli tosiaan Sohossa ja se olikin ihan täydellinen valinta pikaiselle muutaman päivän reissulle.

Jos puhutaankin New Yorkin, tai tarkemmin sanottuna Manhattanin saaren suosikkialueista, niin ehdottomasti nimenomaan Soho! Visuaalinen silmäni rakastaa kaupunginosan arkkitehtuuria valurautaisine vaaleine rakennuksineen. Lisäksi leffoista tutut miljööt, puhtaat ja turvalliset kadut, puhumattakaan inspiraatiotulvasta, sillä täältä bongaat varmasi kaupungin tyylikkäimmät pukeutujat, joka ostoksilta tai asukuvia kuvaamassa. Trendikkäisiin pukeutujiin törmätessä voi tulla halu uudistaa koko vaatekaappinsa ja se Sohossa onnistuu, sillä ostomahdollisuudet ovat valtavat. Me olimme kaupungissa sen verran vähän aikaa, että halusin käydä ainoastaan Uniqlossa, jota ei seuraavista kohteistamme, Miamista ja Las Vegasista löytynyt.

Katsot ylös tai alas niin kaupunki yllättää ja ihastuttaa. Voisin viettää pelkästään Sohossa tunteja rakennuksia ja ihmisiä katsellen. Naurettiin muuten miehen kanssa, miten ensimmäistä kertaa New Yorkissa parikymppisenä käydessä, minua ei voinut vähempää rakennukset kiinnostaa, lähinnä halusin käyttää kaiken ajan ostoksilla. Nykyään tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen. 

Sohon kulmilta pääsee kätevästi toiselle alueelle, joka yllätti positiivisesti. Greenwich Villagen miljöö sulautuu Sohoon näppärästi, enkä voi uskoa, ettemme ole aiempina New Yorkin matkoilla käyneet täällä tai en ainakaan muista. Täältä et löydä pilvenpiirtäjiä vaan sympaattisia matalampia rakennuksia, puita ja kauniita katuja. Kuvailisin aluetta suloiseksi naapurustoksi.

Greenwich Village on itse asiassa samaa aluetta, kuin sen länsipuoli West Village, jossa kävelimme aiemmin reissulla ja josta edellisessä postauksessa kirjoittelinkin. Voi olla vaikea erottaa, missä kohtaa paikat eroavat tai mistä alueesta puhutaan. Itse määrittelen paikat niin, että Greenwich Village on lähempänä Sohoa, kun Westin alue on lähempänä Chelseaa. 

Oikeastaan suuntasimme lähtöpäivänä maanantaina Greenwichiin aamupalapaikan perässä, joka bongattiin pientä tutkimusta hotellilla tehden. Meillä oli lento alkuillasta, joten aamupäivän ehdimme vielä kävellä ulkosalla ja ihailla New Yorkia. Aamupalapaikka oli nimeltään Banther NYC (169 Sullivan St) ja tykkäsimme kovasti sekä ruoasta että tunnelmasta. Maanantaina ravintola oli myös kohtalaisen rauhallinen, mutta voin kuvitella että viikonloppuisin saa jonottaa. 

Parasta New Yorkissa oli nimenomaan kävely ja kilometrejä kertyikin hurjat määrät kolmessa päivässä. Kävellen näkee hyvin paikkoja, voi päätyä uusiin kohteisiin ja mikä parasta saa liikuntaa ihan huomaamatta. Tuntuu, että tällä matkalla sain kaupungista jotenkin paljon enemmän irti kuin aiemmin.  Ihan kuin olisimme olleet siellä paljon kauemminkin.  

Viimeiset heipat New Yorkille taksin ikkunasta ja kohti Las Vegasia!