Jouluttaja säällä kuin säällä

Joulumarkkinakausi on avattu, kun lauantaina suuntasimme kauden ensimmäisille Porvooseen. Kävin tosin viikkoa aiemmin katsomassa ystäväni kanssa Helsingin Aleksin joulukauden avajaisparaatin, mutteivät kaupungin joulumarkkinat olleet vielä tällöin auki, eli suuntaan Helsinkiin jouluna alla vielä uudemmankin kerran. Täytyy vähän etukäteen suunnitella, jotta ennättää vierailla joulumarkkinoilla, joilla haluaa käydä. Aika ennen joulua on niin lyhyt ja markkinat ovatkin yleensä auki alle kuukauden, joten kipin kapin joulumarkkinoille!

Menneenä lauantaina tosiaan suuntasimme juuri tällöin auenneelle Porvoon Joulupolulle. Olimme lyöneet päivän lukkoon kalenteriin jo hyvissä ajoin, joten päivän ankealla säälle ei voinut mitään. Toivoisin tietysti pikkupakkasta ja valkeaa maata, mutta saimme vesisadetta ja inhottavaa tihkua koko päivän, harmaata taivasta, eikä todellakaan joulutunnelmaa nostattavaa säätä. Olen monesti sanonut, ettei sään takia kannata kuitenkaan jättää menemättä, voi mennä elämä ohi odotellessa parempaa ilmaa. 

Saavuimme kaupunkiin yhdentoista maissa, ensimmäinen pysähdyksemme oli Runo hotellin aulabaari, jossa nautimme juomat ja odottelimme kovimman sateen hellittävän. Hotelli oli koristeltu kauniisti jouluun ja siellä oli arvokas tunnelma. Istuimme ikkunan edustalla ja katselin, kuinka porukkaa kulki ohi sateenvarjojen alla. Muistelin, että aiempina vuosina, kun olemme olleet Porvoossa joulun alla, on aina ollut lunta tai ainakin poutaa ja pakkasta.

Suuntasimme lounaalle yhteen vanhan kaupungin ikisuosikeista, kun puhutaan ravintoloista, Gabriel 1763:een, minne menimme heti ravintolan auetessa puolilta päivin. Mitä olen oppinut vuosien varrella, ravintolaan kannattaa mennä heti sen auetessa viikonloppuna, jos ei ole pöytävarausta tehtynä. Varsinkin silloin kun kaupungissa joku tapahtuma, ovat ravintolat hyvin todennäköisesti täynnä. Puolen tunnin päästä ravintolaan saavuttuamme, paikka olikin jo täynnä. Emme kuitenkaan tykkää kelloon sidotuista pöytävarauksista niin kotimaassa saati ulkomaanmatkoille, joten otamme riskin. Tilasimme molemmat pizzat, ja oli hauska, kun menu oli taas vaihtunut. En tiedä kuinka usein ravintola päivittää ruokalistan, mutta ainakin useamman kerran vuodessa. Oma jokirapu pizzani sisälsi nimensä mukaisesti kahta erilaista rapua, omenaa ja ruohosipulia. 

Vaikka sää oli melko ankea, oli Porvoossa ihanasti jouluista tunnelmaa valojen ja koristeiden myötä, varsinkin vanhakaupunki ihastuttaa vuodesta toiseen. Siellä on viehättävä henki kauppiaillakin koristella omat kivijalkamyymälänsä yhtenäisesti. Täällä jos missä saa vietettyä hyvän tovin koristeita ihastellen ja joulutunnelmasta innostuen. 

Paras vaatetus päivään olisi ollut sadetakki ja kumisaappaat. Halusin päälle kuitenkin vähän siistimpää, joten laitoin vuosia vanhan Massimo Duttin villakangastakin, jonka sävy on armollinen huonoihinkin säihin ja kangas on pysynyt vuosia moitteettomassa kunnossa, vaikka takkiparka on joutunut monesti vesisateen armoille. Päähän pipo ihan siitä syystä, ettei tukkani pysy kostealla ojennuksessa. Pipon olen neulonut monta vuotta sitten, ja se sopii sattumalta täydellisesti Polénen laukun kanssa, joka lähti mukaan kun oli kannettava kaikkea sateenvarjosta lähtien mukaan. Sateenvarjo tosin pysyi sateesta huolimatta suurimman osan ajasta laukun uumenissa, sillä se oli vähän hankala ihmisten keskellä kannella. 

Vanhankaupungin koristelussa näkyi valojen lisäksi paljon aitoa havua, mikä on kaunein koriste jouluun. Täältä sai muuten paljon inspiraatiota joulukoristeluun, jos kaipaa nimenomaan inspiraatiota ulkokoristeluun. Vielä kerran pakko sano, miten upeaa, kun koristeluun panostetaan kunnolla. 

Porvoon alkuperäiset joulumarkkinat olivat jo toista vuotta peräkkäin vaihtuneet Joulupolkuun, jolloin jouluinen tunnelma laajenee torilta muun muassa joen varrelle. Edellisistä vuosista poiketen, joen varrella sijainnut ketjukaruselli oli vaihtunut perinteiseen. Uutena juttuna tälle vuodelle oli pystytetty sauna kauppatorille, tietysti uima-altaan kera. Siellä olikin meidän vierailumme aikana useampi mies saunomassa. Muutoin joulupolulta löytyvät tutut myyntikioskit käsitöineen ja makuelämyksineen. 

Meillä oli päivän suunnitelmana vain nauttia lounasta, juoda glögiä markkinakojuilla ja kävellä ulkona, kaikki nämä onnistuivat myös huonommalla ilmalla ja tajusin taas, miten oma asenne ratkaisee paljon. Voi jäädä kotiin surkuttelemaan säätä, tai lähteä tunnelmoimaan joulunaikaa ja laittaa vaikka sen sadetakin päälle, jos ei muu auta.

Halusin mennä Porvooseen juuri tuona kyseisenä lauantaina, sillä halusin nähdä joulukauden avajaisparaatin. Lähtökohtaisesti tykkäämme käydä markkinoilla rauhallisimpina päivinä, jos vain mahdollista mieluummin keskellä viikkoa. Oli kuitenkin kiva olla paikalla avajaispäivänä ja kuten sanottu, täytyy vähän rytmittää joulumarkkinoilla käyntiä, jotta ehtii useimpiin suosikkipaikkoihin kuukauden puitteissa. 

Yritimme mennä jo ennen paraatin alkua muutamaan kahvilaan, jotka olivat tietysti tupaten täynnä. Järkeilin, miten paraatin jälkeen tilanne varmasti rauhoittuu, varsinkin kun ajattelin paikallisten menevät katsomaan vanhan kaupungin ytimeen kaupunginjohtajan puheen, joka meille ei ollut tärkeää nähdä. Tällä välin saimmekin paikan Porvoon Paahtimolta, jossa on kiva istua lasitetulla terassilla, joen päällä ympäri vuoden. Ikkunat huurussa joki kimmelsi taustalla, kun nautiskelin kuumaa kaakaota porkkanakakun kanssa. Ulkona oli pilkkopimeää, mutta kaupungin jouluvalot valaisivat kauniisti. Kahvilla käynnin jälkeen olikin hiljalleen aika sanoa Porvoolle näkemiin tältä erää.