Kuvapäiväkirja - elokuinen Tallinna osa 2

Palataanpa vielä kerran Tallinnaan muutaman viikon taakse. Minä en nimittäin kaupunkiin kyllästy, joten laitetaan kuvia tänne blogin puolelle, kuin että ne vain unohtuisivat puhelimen kuvakansion syövereihin. Kolmen viikon takaiselta kuuden päivän Tallinnan matkalta tuli nimittäin otettua niin ruhtinaallisesti kuvia, että päätin koota vielä toisenkin kuvapäiväkirja postauksen tänne blogin puolelle, ensimmäinen osa löytyy täältä. 

Ostimme auringonkukat mukaan vanhankaupungin kukkakojusta. Hotellissa kukat piristivät huoneen, kun maljakkoina toimi kolme puolentoista litran vesipulloa, kukin kannatteli yhtä kukkaa. Kotiin en kukkia harmi vain mukaan saanut, mutta olivat kauniita kuitenkin hotellissa useamman päivän. Joskus täytyy muuten omistaa kokonainen postaus kukkakuville, joita puhelimen kuvakansio on täynnä aina Tallinnassa käytyä. 

Loppukesän tunnelmaa vanhankaupungin kaduilta. Ilmassa oli jo syksyn tuntua, terassit eivät olleet enää tupaten täynnä, vaikka porukkaa kaupungissa oli ihan hurjasti. Olen ennenkin sanonut, miten Tallinna on ihana lomakohde ihan kaikkina vuodenaikoina niin joulusta juhannukseen. Kesällä reissatessa kuitenkin valoisuus on se paras juttu, vaikka elokuussa olikin jo pimenevin illoin syksyn tuntua, on asia kuitenkin eri kuin keskitalvella.

Vanhankaupungin sävyt hivelevät silmiä, pastelliset rakennukset ja sieltä täältä kuluneet yksityiskohdat ovat mielenkiintoisia. Olen ennenkin sanonut, mutta sanon taas, viihtyisin vain vanhassa kaupungissa viikon tai ehkä kuitenkin kuukauden. Mieskin nauroi, että voisin yhden kokonaisen päivän vain bongailla erikoisia ovia vanhankaupungin kujilla. 

Iki-ihana Telliskivi ja sen parhaat. F-hoone ravintola, jonka annokset sekä näyttävät että maistuvat hyville. Ravintolassa oli tosin käynnissä remontti, jolloin puoli paikkaa oli suljettu asiakkailta emmekä myöskään saaneet pöytää jostain syystä ulkoa, vaikka oli lämmin aurinkoinen päivä.  Ravintolan "naapurista" löytyy sopivasti La Muu, joka valmistaa maistuvaa luomujäätelöä, yksi pallo mahtuu aina. 

Mikäli joku pyytäisi kuvailemaan Tallinnaa muutamalla sanalla, tulisi ensimmäisenä mieleen siisti, monipuolinen, visuaalinen ja yllätyksellinen. Tallinnan siisteyttä olen ennenkin hehkuttanut, missään muualla matkaillessa en ole nähnyt niin siistejä katuja. Kaupungissa on pidetty hyvää huolta historiallisista rakennuksista ja saatu myös sopivasti päivitettyä vanhaa. Hyvänä esimerkkinä Rotermannin kortteli, joka on kehittynyt ja edelleen kehittyy upeasti vuosien saatossa. 

Kävely enemmän Kalamajan alueella on suhteellisen uusi juttu meille, sillä "löysimme" miljöön kunnolla vasta edellisellä Tallinnan visiitillä kesäkuussa. Kalamajan alue on mielenkiintoinen, sillä täällä on ihan oma tunnelmansa värikkäiden puutalojen myötä. Mikäli onkin mahdollista, kävelemme kaikkialle, varsinkin kun puhelimeen saa nykypäivänä helposti erilaisia karttasovelluksia, joiden avulla on helppo navigoida menemään. 

Kadriorgin puistoon ajelimme tälle kertaa raitiovaunulla, josta poispäin kävelimme hotellille, koukaten samalla reissulla muuallakin. Ihastuimme kesäkuussa palavasti Kadriorgin palatsin alueeseen, joten halusimme ehdottomasti käydä tunnelmoimassa siellä myös loppukesästä. Tällä kertaa olin myös tutkinut kaupunginosan ravintolatarjontaa etukäteen, sillä halusimme kokeilla jotain ravintolaa puistossa kävelyn päälle. Kätevästi puiston kupeessa sijaitseekin ravintola Taverna del Gallo Nero, jossa molemmat söimme pizzaa.

Tallinna on kaupunki, minne haluan aina palata. Vertailun vuoksi sanottakoon, ettei esimerkiksi Pariisi tai Lontoo aiheuta samanlaisia tunteita, molemmat ovat yliarvostettuja. Voisinkin palata Tallinnaan vaikka heti huomenna, mutta luulen, että seuraavaksi tulee mentyä sinne vain päiväreissulle joulumarkkinoille. Minulla on muuten aina lista Tallinnan käytävistä kohteista, eikä lista tunnu lyhenevän, jokaisen reissun jälkeen listalla on nimittäin jotain uutta.