Kaikki Amerikka postaukset koottuna

Vihdoin sain ison urakan päätökseen, nimittäin kirjoitettua kaikki postaukset marraskuiselta Amerikan reissulta, jotka halusin. Matkapostausten teko on nimittäin aina iso ja aikaa vievä projekti. Haluan kuitenkin itse palata reissutunnelmiin myöhemmin täällä blogissa. Kokosin tähän postaukseen vielä yhteen kaikki postaukset Amerikan matkalta, kun julkaisin ne niin ripotellen useamman kuukauden aikana tänne. Tämän takia muuten pidän niin paljon enemmän blogista verrattuna Instagramiin, jossa tuntuu, että on aina kiire julkaista sisältöä ja se pitäisi tehdä reaaliajassa. Blogiin taas voi jotenkin kirjoittaa enemmän rauhassa ja pidemmän ajan jälkeenkin. Postauksen kuvituksena on iltaisia kuvia Miamin Ocean Driveltä. 

Melkein kuukauden Jenkkireissu (lue)

Asu New Yorkissa ja pakkaamisesta (lue)

Kolme yötä New Yorkissa (lue)

Rento reissuasu Sohossa (lue)

Kaikki mitä ostin Amerikasta (lue)

SoHo & Greenwich Village (lue)

Las Vegasissa ei ole pukukoodia (lue)

Loistava, loistavampi, Las Vegas! (lue)

Las Vegasin suosikki hotelli-casinot (lue)

Miamin matkagarderobi (lue)

Postikortteja Miamista (lue)

Leppoisa Miami Beach (lue)

Bayside Marketplace (lue)

Mikä yllätti Amerikassa (lue)

So Long, USA! 

Mikä yllätti Amerikassa

Jäätävä hinnannousu! Olimme tosiaan viimeksi Amerikassa vuonna 2019 ja tässä välissä hinnat olivat nousseet tähtitieteellisesti. Ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa, eikä muutenkaan kannata kantaa hintojen takia ostoksia kotiin. Esimerkkinä UGGit olivat kymmenisen vuotta sitten puolet halvemmat kuin Suomessa, nyt samaa hintaa ja voi olla, että saat kotimaasta alennuspäivillä jopa edullisemmin. Tähän tietysti vaikuttaa myös dollarin kurssi, joka oli matkamme aikana surkea euroon nähden. Eniten kuitenkin hintojen nousun huomasi ihan päivittäin ravintoloissa syödessä.

Olin myös ihan unohtanut, miten hintojen päälle tulee lisäksi verot, jotka vaihtelevat osavaltioiden välillä, sekä ravintoloissa palvelumaksut ja tipit, tämä todellakin yllätti alkuun. Ravintolalaskut nousevat kymmenillä dollareilla. Tavaroiden verotus ei sen sijaan ole kovinkaan hurjaa, sanoisin niiden veroprosentin olevan 7-10%, joka lisätään kassalla. Lisäksi joka paikassa pitää vipata vitosia, hotellin taksitolpan työntekijälle, siivoojalle... 

Las Vegasin casinoilla saat pulittaa puolen litran vesipullosta 6 taalaa ja lentokentillä jopa 8 plus verot päälle, eli vesi oli yksi kallein elementti tuolla. Se mitä päivittäin tarvitset ja toisinaan on pakko vain napata janoissaan kallis pullo mukaan. Markeissa vesi on inhimillisemmän hintaista, mutta kuukauden vettä kaupasta ostettua, siihenkin menee pitkä penni. Muistaa taas arvostaa ulkomailla käyntien jälkeen aina Suomen puhdasta hanavettä. 

Vanhat rouvat kassamyyjinä. Monessa paikassa asiakaspalvelun hoitivat iäkkäät rouvat, joiden olisi minun matikallani pitänyt viettää ansaittuja eläkepäiviä vähintään kymmenen vuotta. Varsinkin tosi myöhään iltaisin olivat töissä. Hymyssä suin he kuitenkin hoitivat työnsä ja siinä sivussa juttelivat iloisesti asiakkaiden kanssa. Toisaalta näyttää siltä, ettei tässä itsekään luultavasti eläkkeelle pääse, kun eläkeikä vain nousee ja nousee, joten olen luultavasti samassa tilanteessa tulevaisuudessa. 

Monet palvelut olivat myös vaihtuneet itsepalveluun sitten viime käynnin. Esimerkiksi Las Vegasissa suureen Circus Circus -hotelliin sait kirjautua aivan itse koneella, joka tulosti avainkortin. Marketeissa asioidessa oli usein vaihtoehtona vain itsepalvelukassa. Uniqlon myymälässä oli kaikkein mieleenpainuvin itsepalvelukassa, kun tuotteet vain heitettiin kaukaloon ja maksettiin. 

Tuotteet kaupassa lukkojen takana. Alkoholit, lääkkeet ja esimerkiksi vartalon pesutuotteet pidetään visusti lukkojen takana, tätä näkyikin useammassa kaupassa eri osavaltioissa. Mikäli haluat ostaa jotain, täytyy nappia painamalla pyytää myyjä paikalle avaamaan kaappi, ja hän vie tuotteen kassalla asti valvovan silmänsä alla. Ihmetytti myös edelleen kaupoissa ne ohuet ja pienehköt muovipussit, joita laitetaan pari päällekkäin.

Olet Amerikassa, muttet pärjää englannilla. Miamiin matkaaville tiedoksi, et välttämättä pärjää englanniksi, vaan olisi osattava espanjaa. Vaikka kaupunki on aina ollut kaksikielinen, en muista vastaavaa edelliseltä visiitiltä. Useamman kerran tuli eteen esimerkiksi tilanne, kun kaupassa oli tuotteeseen jätetty kiinni hälytin ja tilanteen selvitys oli hankalaa kielimuurin takia.

Postimerkkien löytämisen vaikeus. Miamissa halusimme lähettää muutaman postikortin, jotka löytyivätkin helposti turistikrääsä myymälöistä, joita oli joka kulmalla. Mutta postimerkin ostaminen, helpommin sanottu kuin tehty! Olet tottunut vain menemään esimerkiksi R-kioskilta hakemaan merkkejä, mutta Miamissa saimme kysellä monesta kaupasta ja kioskista ennen kuin löytyi. Lopulta jouduimme muutaman kortin takia ostamaan parinkymmenen merkin levyn, tosin lähteviin kortteihin meni kolme merkkiä jokaiseen ja loput jäivät sitten matkamuistoksi. 

Hurjat varoitustekstit lääkepaketeissa. Olimme molemmat hieman flunssassa reissussa ja kotoa tuodut särkylääkkeet loppuivat, joten jouduimme turvautumaan jenkkien versioihin. Tehot särkylääkkeissä olivat ensinnäkin puolet totuttua laihemmat, joka ei hinnoittelussa kyllä näkynyt. Lääkepaketissa oli niin hurjat silmille pamahtavat varoitustekstit, että piti pari kertaa miettiä uskaltaako niitä syödä ollenkaan. Myös lääkkeiden ulkoasu oli epäilyttävä, kun on tottunut valkoisiin pillereihin, eikä turkooseihin. 

Tosielämän Simpsoni -hahmot. Ihmistyypit, joita olet vuosian nähnyt telkkarin välityksellä, näet livenä tosielämässä. Jotenkin eri ihmistyypit oikein kärjistyvät rapakon takaa.  

Jenkkien ystävällisyys ja sosiaalisuus. Muistin kyllä, että amerikkalaiset ovat auttavaisia, kohteliaita ja supersosiaalisia, mutten muistanut että näin paljon! Usein esimerkiksi kadulla kävellessä joku ihan spontaanista saattaa kehua vaatteitasi. Kultainen paljettihameeni esimerkiksi sai kymmenittäin kommentteja, sekä miehiltä että naisilta. Myös käydessämme eräässä autotapahtumassa Las Vegasissa, eräs mies tuli heti paikalle saavuttuamme esittelemään paikkoja, kun kommentoi ensin että emme taida olla paikallisia. 

Aina polttavan kuuma kahvi. En tiedä millaisilla kahvikeittimillä Amerikassa kahvi tehdään, kun se on aina polttavan kuuma, tätä ihmettelimme harvasen aamu. Luulin että minulla on kotona tehokas keitin, joka keittää kahvin kuumaksi, mutta jollain ihmeellä Amerikassa kahvi on vielä kuumempaa. Tämä selittää take away kahvikupit kaupungilla, sillä jos jäisit kahvilaan odottelemaan kahvia juotavaksi, olisit paikalla pitkään. Monesti aamiaiset oli jo syöty ja kahvi olikin napattava mukaan. 

Teslan Cybertruckit katukuvassa. Suomessahan näitä ei vielä ole yhtään, mutta Jenkeissä senkin edestä. Bongasimme autoja niin New Yorkista, Las Vegasista kuin Miamistakin. Näimme automallia lähes kyllästymiseen asti niin messuilla, showroomeilla kuin ihan ajossa ja parkkipaikoilla. Auto näyttää mielestäni kuvissa hirveältä, mutta livenä yllättävän hyvältä ja rouhealta. Samaan syssyyn muuten mainittava sähköautotunnelit maan alla, pääsimme tutustumaan niihin Sema showssa, ja olihan se jännää ajella täysin maan alla. 

Ajelu pitkin Miamin katuja moottoripyörillä ilman kypärää. Oli kyseessä rantakatu tai moottoritie, kypäriä ei näkynyt päässä Miamin kaduilla. Mietin itse. että omaan sen verran itsesuojeluvaistoa, etten uskaltaisi ajella tuolla edes pyörällä ilman kypärää, mutta moottoripyörällä! 

Harvinaisen harmaa asu

takki - Marimekko (2023) 

villapaita - neulottu (2023) 

mekko - &Other Stories (2020)  

laukku - Gucci (2022) 

saappaat - Pavement (2022) 

Edellisen postauksen pastellinkeltaisista tunnelmista paluu ajankohtaan ja harmaaseen. Harvinaisen harmaa asu, sillä tänä talvena en ole juurikaan pukeutunut harmaaseen vaan erilaiset ruskean sävyt ovat hallinneet. Harmaa hiiri ei ole minihään kuitenkaan hävinnyt, vaan täällä se on taustalla. Naurattaa kyllä, kun muut alkavat kaivaa kevättä kohti väriä vaatteisiin, niin minä tartun harmaaseen. Yksi lempiyhdistelmäni on kevyt viskoosimekko neuleen kanssa, joten pitihän tämä setti pukea ainakin kerran talvessa. Harmaa tuntuu myös turvalliselta valinnata loskaisilla kaduilla, kun lika ei näy. Tässä muuten syy, miksi kaikki takkini ovat neutraaleja. Valkoisesta villakangastakista olen vuosia haaveillut, mutta sellainen ei olisi luultavasti kovinkaan käytännöllinen arjessani. 

Muistan miten jo ollessani parikymppinen, jolloin oma tyyli alkoi muotoutua nykyiseen ja aloin suosimaan melko klassistakin linjaa. Tuolloin ystäväni äiti sanoi, ettei minun tarvitse korostaa räiskyvää luonnettani vaatteilla, vaan neutraalit vaatteet lähinnä tasoittavat tätä. Totta, vaikka pukeudun harmaaseen, en ole mikään hiirulainen. Minun on äärimmäisen helppo jutella tuntemattomille ja keksiä myös puhuttavaa kaikille, yleisön edessä esiintyminen ei ole ikinä jännittänyt enkä oikeastaan keksi montaa tilannetta, missä jännittäisin, paitsi kaikenlaiset lääkärit. Olen usein myös monen mielestä ehkä liiankin näkyvä ja äänekäs, sillä hyssyttelyä olen saanut läpi elämäni osakseni, maamme hyssyttelykulttuurista saisi muuten ihan oman postauksen aikaan. Joten ei, pukeutumiseni ei ole missään määrin yhteydessä luonteeseeni.  

Olisi ihana kuulla, rakkaat lukijat, kuvaako teillä pukeutumistyylinne luonnettanne? Kiinnostaisi myös lempivaatteenne sekä pukeudutteko eri lailla esimerkiksi töissä kuin vapaalla? Nyt pitää laittaa kommenttiboksi laulamaan! <3

Lemon butter keltainen

 Postaus sisältää mainoslinkkejä H&M:lle

t-paita - korvakorut - hame - neuletakki  

mekko - neule - laukku (mainoslinkit H&M)

Vaatekaupoilla inspiroitumassa piipahtaessa ei ole voinut välttyä yhdeltä kevään väripalettia hallitsevalta sävyltä, vaaleankeltaiselta, tai tarkemmin sanottuna Lemon butter -sävyltä. Itse olen hiljalleen ihastunut väriin, joka miellyttää tavallaan kuitenkin neutraalilla sävyllä kovasti silmääni. Tosin jokaisena vuotena kevään korvilla, minua alkavat erilaiset pastellisävyt kiinnostaa, joten sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Kokosin kollaasiin muutamia ihanimpia löytöjä pehmeässä pastellinkeltaisessa, joka näyttää erityisen hyvältä pörröisissä neuleissa, tyttömäisissä hameissa tai mekoissa sekä asusteissa. Vaaleankeltainen toimii kauniisti paritettuna niin valkoiseen, harmaaseen kuin laventelililaan. 

Nykyään mottoni on, että ennen kuin hankin mitään uutta, tutkin omia vaatekaappeja läpi. Löytyykö minulta mitään vaaleankeltaista? Löysin kaksi kuviollista vaatetta, kuvissa näkyvän keltapohjaisen muutaman vuoden vanhan kukkamekon sekä Unikko -kuosisen kelta-valkoisen hameen viime keväältä, mutten yhtään yksiväristä keltaista vaatekappaletta. Juuri nyt kiinnostaisi eniten pehmeä neule. Voi silti olla, ettei mitään uutta keltaista kuitenkaan garderobiini keväällä muuta, vaan odottelen, että saan vanhan mekon käyttöön. Kesämekkokelejä odotellessa, toistaiseksi aloitin lakkaamalla kynnet hempeällä keltaisella, jonka sävyn nimi on osuvasti Lemon butter. 

Bayside Marketplace

Mennäänpä vielä kerran Miamiin! Tuntuu, että ihan juuri olimme matkalla, mutta kotiin paluusta on ennättänyt kulua ihan näinä päivinä kolme kuukautta, ihan älytöntä miten nopeasti aika menee. Ystäväni hiljattain kyseli, onko meillä tälle vuodelle matkahaaveita? Tuntuu etten vielä ole toipunut edellisestäkään matkasta, joten tällä hetkellä ei ole sen suurempia matkahaaveita. Tallinnassa olisi kiva piakkoin käydä ihan päiväreissulla ja loppuvuodelle olen kaavaillut matkaa Etelä-Ranskaan, mutta jää nähtäväksi miten sen kanssa käy. Joka tapauksessa palataan vielä kerran Amerikkaan, kun suuntasimme Miami Beachilta päiväksi varsinaisen Miamin puolelle. 

Marraskuinen matka Miamiin ei ollut tosiaan ensimmäinen meille, sillä olimme siellä lomalla vuonna 2011 kaksi viikkoa.  Itse asiassa aloitin blogini muistaakseni aikoinaan postailemalla juurikin silloisesta Miamin matkasta. Kyseiset alkuvuosien postaukset olen heikon laadun vuoksi muilta piilottanut, mutta pääsen itse niitä lukemaan. Yllätys oli suuri, kun tältä matkalta palatessamme silmäilin läpi vähän noita vanhoja postauksia ja huomasin, että olimme tuolloin käyneet Bayside Marketplacessa. En jotenkin muistanut yhtään käyntiä, mutta niin vaan olin postauksen kuvien kera kirjoittanut, sekä kertonut tarkasti, miten ajoimme bussilla paikalle. Juuri tämä vuoksi pidän tästä virtuaalisesta "päiväkirjastani".

Eräänä lomapäivänä Miamissa suuntasimmekin Bayside Marketplaceen, tosin tällä kertaa menimme taksilla paikalle ihan ajan säätämisen vuoksi. Kyseinen kaksikerroksinen ulkoilmakeskus sijaitsee Miamin puolella, Biscayne Bayn rannalla. Tosiaan majoituimme Miami Beachilla, joka on oma saarensa. 

Bayside Marketplace on tosiaan ostoskeskus, joka sijoittuu kauniisti meren äärelle, joten shoppailun lomassa voi ihailla jahteja kuin kaupungin horisonttia, sekä nauttia vaikka lounasta ja drinkkejä. Ostoskeskuksessa voi tehdä kivoja matkamuistohankintoja ja siellä onkin muiden liikkeiden lomassa paljon pieniä kojuja, joista meille tarttui mukaan rannekorut molemmille. Func fact, kotiin palattua katsoimme Dexter -sarjan, joka sijoittuu Miamiin. Sarjasta bongasin ainakin tuttuja maisemia, niin täältä Baysidestasta kuin Ocean Driveltä. Sarjoja katsoo muuten ihan eri silmin, kun on itse vieraillut niissä näkyvissä paikoissa. Bongasinpa muuten erään sarjan hahmon kotoa tuollaisen simpukka rasiankin, olisinpa ostanut kotiinkin.

Turistijuttuja mitä tykkäämme tehdä, on käydä maailmanpyörässä ihailemassa maisemia sekä Hard Rock Cafessa syömässä, joten molemmat toteutimme Bayside Marketplacessa. Meitä kiinnosti jo vuosia sitten ja kiinnostaa edelleen, ajelu pikaveneellä pitkin Miamin merta, niin ikään veneajelut lähtevät täältä. Harmi, että tälläkin kertaa se jäi valitettavasti kokematta, kun olin vähän flunssainen tuolloin. Lisäksi pikaveneajelu olisi luultavasti parempi varata etukäteen, kun me taas suuntasimme aika ekstempore Baysideen. 

Meren tuntumassa sijaitseva miljöö todellakin on kohdallaan. On myös sanottava, miten pimeän tullen paikka heräsi vielä enemmän eloon, kun Pier 5:ssä soi live lattarimusiikki ja paikan valot loistivat kilpaa kaukaa näkyvien pilvenpiirtäjien kanssa. Olimmekin Miamin puolella pitkälle iltaan asti, kuuntelimme musiikkia ja fiilistelimme lämmintä iltaa.

Päivän aikana kävimme vähän kävelemässä muutenkin Miamissa, kun taas pimeän tullen palasimme Bayside Marketplacelle. Näimme ainakin upean yliopiston, miten nekin ovat Floridassa jotenkin kivempia miljöitä, vain johtuuko se ihan noista ympärillä olevista palmuista? Opiston lähettyviltä voi bongata myös palan Berliinin muuria, jota ihmettelimme, mutta lukemani mukaan muuria onkin itse pääpaikan lisäksi sijoitettu ympäri maailmaa. 

Miamin puolella näytti melko erilaiselta kuin Miami Beachillä. Olisi ihana tutkia varsinaista Miamia tarkemminkin, ainakin Miami Desing Distric jäi näkemättä, kuten Pikku Havannakin. Toisaalta onpahan hyvä syy palata lomailemaan Floridaan vielä kolmannenkin kerran, joten tämä ei taatusti ollut viimeinen matka Miamiin.

Arkiset viikon parhaat

Postaus sisältää mainoslinkin

Viikon paras puuha. Innostuin leipomaan viikon aikana parikin kertaa, mikä on siinä mielessä harvinaista, että leivon todella kausittain ja toisinaan menee kuukausia välissä. Meillä on ollut vuosia Airfryer, joka on paljon käytössä ruoan valmistuksen muodossa. Sain ystävänpäivälahjaksi siihen leivontasetin, jota aloitin alkuviikosta testailemaan muffinsien teon muodossa. Muffinsien lisäksi viikon aika valmistui myös focaccia leipä, jota leivoin ensimmäistä kertaa koskaan, sen tein tosin ihan uunipellillä. Oliivein ja suolahipuin höystetty focaccia toimi täydellisesti kasvissosekeiton kaverina. 

Viikon paras löytö. Olen suunnitellut tummanruskean poolon neulomista, mahdollisesti vasta ensi syksyksi. Olin ostanut siihen aiemmin merinovillaa, jonka kaveriksi ajattelin myöhemmin hankkia mohairia. Mikä onni oli, kun bongasin Novitan Tuuli lankaa täydellisessä tummanruskeassa sävyssä. Juuri siinä värissä, mikä oli tuotannossa vuosi-pari sitten ja tätä lankaa paitaan havittelin, mutta ajattelin ettei enää löydy mistään. Voitteko kuvitella, että löysin mohairlankaa poistokorista euron kerä! Eli noin viisi kertaa normaalia hintaa edullisemmin. Hyvä etten tasajalkaa hyppinyt löydön tehdessäni, nappasin mukaan heti seitsemän kerää. Paidan neulominen saa kuitenkin vielä hetken odotella. 

Viikon piristävin. Tietysti auringonpaiste, josta sai nauttia useampana päivänä. En ole varmaan ainut, joka on paljon energisempi valoisalla ja oli ihan lenkkeilläkin auringonpaisteessa. 

Viikon paras sarja. Aloitimme katsomaan MTV Katsomossa (mainoslinkki MTV katsomo+), Harjunpään uutta kautta. Kotimaiset rikossarjat ovat viime vuosina nostaneet hurjasti tasoaan. Meillä on ollut MTV Katsomo+ palvelu jo pidempään, mutta vinkkinä, heillä on nyt tarjous käynnissä, jossa palvelun saa käyttöönsä puoleen hintaan 2 kuukaudeksi koodilla HELMI2KK (voimassa 28.2.25 asti). Mikäli kiinnostaa, niin tarkemmat tiedot ja kamppanjan ehdot löydätte täältä (mainoslinkki MTV Katsomo+). Olemme itse joskus nimenomaan aloittaneen palvelun jollain tarjousjaksolla, minkä jälkeen emme ole halunneet siitä enää luopua, vain jatkaneet mukisematta normaalihinnalla. En malta muuten odottaa, että Maajussille morsiamesta alkaa uusi kausi, jonka katsonkin aina viikon etukäteen Katsomosta.

Viikon onnistunein. Ompelutunneilla valmistunut paljettihame. En ole kovin paljon ommellut vaatteita, joten vuorellinen paljettikankaasta tehty hame oli jopa pieni haaste. Pelkkä paljettikankaan leikkaaminen hirvitti, mutta tällä viikolla hame valmistui! Tein sitä pari kolme viikkoa aina muutaman tunnin kerrallaan. Ihana kun hame valmistui ennen ensi viikon koulujen hiihtolomaa, sillä myös ompelukurssi lomailee tällöin. Parasta hameessa oli vielä se, että ostin paljettikankaan edullisesti palalaarista ja vuorikangas minulla oli valmiina, olin saanut sen aiemmin ilmaiseksi. 

Viikon inspiroivin. Oma vaatekaappi. Kohta on kulunut jo kaksi kuukautta vaatteiden ostolakkoa ja on ollut kiva huomata, ettei shoppailulakko ole ollut edes niin vaikeaa. Tiedän, että tähän auttaa ainakin se, miten osaan nykyään enemmän elää hetkessä. Esimerkiksi helmikuun ollessa täysi talvikuukausi, käytän vielä innoissani talvivaatteita, joita en kaipaa yhtään lisää. Toisaalta omaa lakkoani "helpottaa" myös se, että voin edelleen ommella itse vaatteita. 

5 x Keskihintainen laukkubrändi

Pidempiaikaiset lukijat varmasti tietävätkin, että olen ollut niin sanottu laukkuharrastaja parikymppisestä asti. Nuorempana panostin luksuslaukkuihin ja mietin aina jo seuraavaa hankintaa, myin pois ja ostin uutta usein. Nykyään en haaveile samalla lailla laukuista kuin ennen, mutta se että pidän kauniista käyttöesineistä, ei ole mihinkään muuttunut. En vain enää ole valmis sijoittamaan niin suuria summia materiaan. Tänään halusinkin esitellä muutaman hyväksi todetun laukkumerkin, niin sanottujen keskihintaisen laukkujen saralla. Kyseessä ei siis ole ketjuliikkeiden versiot, eikä niin sanotut luksuslaukut, vaan jotain näiden väliltä. Laukut, jotka ovat laadukkaasi tehtyjä, aitonahkaisia, mutta ilman tähtitieteellistä hintalappua. Kutsuisin tämän tyyppisiä laukkuja hiljaiseksi luksukseksi, kun eivät huuda mitään merkkiä, mutta laatu on priimaa. Huomaan itse usein kiinnittäväni nykyään huomiota muilla kaupungilla ja varsinkin ulkomailla on kiva bongailla, nimenomaan laukkuja, josta ei heti tiedä mistä kyseinen on peräisin.

POLÉNE

Ranskalainen Poléne ei ehkä enää esittelyjä kaipaa, sen verran tutuksi merkki on itsensä vuosien varrella tehnyt. Kyseessä on vuonna 2016 perustettu brändi, jonka laukut valmistetaan käsityönä Espanjassa. Tutustuin itse brändiin alunperin 2020, kun tilasin heiltä ensimmäisen laukun, jonka sittemmin olen jo myynyt uudelle omistajalleen. Tällöin merkki ei ollut vielä tunnettu ja hinnoittelukin oli lähes puolet edullisempaa. Vuosien varrella Poléne on noussut tietoisuuteen, mutten ihmettele - klassiset laukut, joissa on kuitenkin sitä jotain ja edelleen järkevät hinnat laatunsa nähden. Minusta laukkujen laatu ei kalpene yhtään nelinumeroisille sisarilleen, kuten Célinelle. Merkki aloitti laukuista, mutta myöhemmin valikoimiin on tullut mukaan pieniä asusteita ja koruja. Mahdollisesti tulen kääntymään Polénen puoleen tulevaisuudessakin, mikäli uuden laukun hankinta on joskus ajankohtaista. Tällä hetkellä Polénen virkaa käytössäni toimittaa Cyme-malli. 

BY FAR

Kyseiseltä brändiltä minulta löytyy jopa kolme laukkua, mistä varmasti jo kertookin, että pidän ja paljon! Kyseessä on lukemani mukaan kahden siskoksen ja heidän ystävänsä vuonna 2016 perustama merkki. Kyseinen vuosi taisikin olla oikein uusien brändien kulta-aikaa, kun myös edellä mainittu Poléne näki tällöin päivänvalon. By Farilla inspiraatiota lähtee 90-luvulta ja he valmistavat laukkujen lisäksi kenkiä, asusteita ja vaatteita. Pidän laukkujen hitusen rouheasta ilmeestä, varsinkin nahka käärmepinnalla on päheä. Laukkujen hinnat eivät ole mitään aivan tähtitieteellisiä, mutta tuntuvat hitusen kalliin puoleisilta kuitenkin, kun esimerkiksi pikkulaukut ovat sellaista 500 euroa. Vinkkinä kuitenkin, että heillä on todella kovat alennusprosentit! Oranssin laukun olen tilannut muutama vuosi sitten puoleen hintaan The Outnetista, musta, joka on muuten yksi käytetyimmistä laukuistani, on samasta paikasta 70% alennuksella. Valkoinen on löytö viime kesältä heidän omasta nettikaupasta ja ostettu myös 70% alennuksella, joten noin 150€ hinta aitonahkaisesta särmikkäästä laukusta on minusta oikein kohtuullinen. 

FURLA

Italialainen Furla on varmasti monille tuttu ja brändin juuret juontavatkin lähemmäs sadan vuoden taakse. Täytyy todeta, etten ole ihan hirveästi tutustunut merkin mallistoihin, mutta hinta-laatusuhdetta monet kehuvat. Minulta löytyy käyttökokemuksia vain laventelin värisestä laukusta, jonka hankin vuosi takaperin Stockan Hulluilta Päiviltä samplena. Nahka on jämäkkää sekä laukku äärimmäisen laadukkaasti tehty, muttei kyseinen kuitenkaan kuulu lempilaukkujeni listalle ja on käytössä kausittain. Ehdottomasti kyllä Furla on tutustumisen arvoinen, jos etsitte järkevän hintaista laatulaukkua. 

SMAAK AMSTERDAM

Nimensä mukaan Amsterdamissa vuonna 2010 syntyneen merkin idea on luoda kauniita, ajattomia ja moderneja laukkuja, jotka ovat jokaisen saatavilla. Merkin perustaja koki hankalaksi löytää pyörittämäänsä putiikkiin myyntiin kauniita laukkuja, joten hän alkoi suunnitella niitä itse. Laukkuja, joissa kohtaa korkea laatu ja järkevä hinnoittelu. Tavoite on tehdä arkielämään soveltuvia laukkuja, jotka kulkevat monessa menossa mukana. Itse törmäsin merkkiin sattumalta, kun sen pomppasi eteeni Instagramissa. Käyttökokemuksia yhdestä brändin laukusta on vuoden ajalta ja olen ollut tyytyväinen. Laukku tuntuu siltä, että siinä on mietitty kaikki loppuun asti suunnitteluvaiheessa. Laukku on huoleton käytössä, sillä jo röpelöinen nahan pinta antaa paljon anteeksi. 

COACH

Varmasti monille tuttu amerikkalainen jo 40-luvulta lähtöisin oleva brändi, mutta itse tutustuin tähän paremmin vasta viime Amerikan matkalla, vaikka olen toisinaan silmäillyt laukkuja esimerkiksi Stockmannilla, josta löytyy Coachilta oma osastonsa. Jenkeissä suuntasin kuitenkin brändin outlet -myymälään, jossa esillepanot olivat todella selkeitä ja silmiä hiveleviä. Outletisssa oli myynnissä eri mallit, kuin päämyymälöissä. Täytyy todeta, että jos outletista saa kohtalaisen huokeaan hintaan näin laadukasta tekoa, on muidenkin brändin tuotteiden oltava loistavia laadultaan. Las Vegasista ostettu laukku tai laukut, ovat olleet aivan ihania käytössä, minultahan tosiaan löytyy sama malli kahdessa koossa. Laukuista ei heti päällepäin uskoisi, että hinnat olivat "vain" parin sadan dollarin luokkaa kappaleelta, niin laadukasta on nahka sekä työnjälki muutenkin. Enää en ihmettele yhtään merkin pitkää historiaa.

Ikuiset arkimeikki suosikit

 Postaus sisältää mainoslinkkejä Lykolle 

Kuten sanottu, meikkaaminen ei ole missään määrin intohimoni. Harvemmin testailen mitään uutuuksia vaan mieluummin pitäydyn vanhoissa hyväksi todetuissa tuotteissa, joita ostan aina uuden loppuneen tilalle. Usein minulla on tapana tilata kaikki meikit kerrallaan ja näin teenkin muutaman kerran vuodessa. Minua harvemmin näkee myymälöissä vertailemassa meikkejä, mutta toisinaan on hauska (tai pakon edessä sävyjen poistuttua tuotannosta) vaihtaa huulipunan sävyä, jolloin haluan nähdä värit livenä. Tänään ajattelinkin esitellä päivittäiset meikkini, kun kokosin ne kollaasiin ja linkkasin ne Lykon valikoimista, josta löytyykin kerralla kaikki suosikit. Kuten huomata saattaa, oma meikkipussini on hyvinkin kompakti, mutten arkimeikkiini kaipaa kuin näitä kahdeksaa tuotetta. 

1. bareMinerals Original Liquid Mineral Concealer. Minulla on aina tummat silmänaluset, eikä hyvät yöunet auta asiaan. Yksi meikkipussini tärkein tuote onkin tietysti hyvä peitevoide, jolla saa edes pahimmat pandasilmät peittoon. Olen käyttänyt vuosikausia bareMineralsin peittävää, mutta kevyttä nestemäistä peitevoidetta, joka toimii silmänalusten lisäksi myös näpyille. 

2. bareMinerals Original Loose Mineral Foundation. Ikisuosikki meikkivoiteeni löytyy niin ikään bareMineralsilta, enkä tiedä mitä teen, jos tuotteen valmistus joskus loppuisi. En pidä yhtään nestemäisistä meikkivoiteista, koen tällaisen puuterimaisen mineraalimeikin olevan sekä nopeampi että miellyttävämmän tuntuinen iholla. Kevyt meikki kun ei tunnu ollenkaan kasvoilla ja pysyy hyvin paikoillaan koko päivän. Parasta kun ei tarvitse erikseen kikkailla meikkivoiteen ja puuterin kanssa, tässä kun yhdistyy molempien parhaat puolet samassa purkissa. Käytän kesät talvet muuten samaa sävyä Medium beige 12, se kun tuntuu sulautuvan aina ihoni sävyyn. 

3. Essence Choose Your Glow Highlighter Palette. Käytin vuosia bareMineralsin vastaavaa korostuspalettia, kunnes se poistui ikäväkseni tuotannosta. Ostin tilalle Essencen vastaavan, joka ei edullisesta hinnastaan riippumatta paljon hävinnyt alkuperäiselle. Käytän korostusvärejä poskipunan tyyliin. Nyt tosin näyttää siltä, että tämäkin on ilmeisesti poistumassa tuotannosta, onneksi omaani on vielä ruhtinaallisesti jäljellä. 

4. Catrice Brow Powder Set Waterproof. Meni vuosia, milloin en meikannut kulmakarvoja ollenkaan, sillä värjäytän tai värjään ne usein. Hetki sitten löysin kuitenkin Catricen edullisen kulmapuuterin ja hitsi miten loistava tuote! Kulmaväri on äärimmäisen helppo levittää ja lopputulos on luonnollinen sekä pysyy hyvin. 

5. Maybelline Lash Sensational Full Fan Effect Mascara & 6. Mascara Waterproof. En edes muista, kuinka pitkään olen suosinut tätä samaa ripsiväriä, mutta luultavasti vähintään kymmenen vuotta. Minulla on tapana laittaa ensin tavallista ripsiväriä, jonka päälle sipaisen kerroksen samaa vedenkestävänä. Ainakin kuvittelen, että ripsiväri pysyy näin paremmin. Pelkkä vedenkestävä ripsiväri tekee ripseni suoriksi ja tönköiksi yksinään, joten olen kokenut kahden ripsivärin taktiikan itselleni toimivaksi. 

7. Elizabeth Arden Eight Hour Cream Intensive Lip Repair Balm. Ikoninen huulivoide, jota olen käyttänyt useamman vuoden, purkki on myös äärimmäisen riittoisa. Käytän huulirasvaa varsinkin öisin, mutta usein sipaisen sitä myös kevyesti huulipunan alle päivämeikkiin. 

8. MAC Cosmetics Ampflified Lipstick Crème. Tätä MACin huulipunaa olen suosinut jo vuodesta 2018. Muistan vallan hyvin, sillä ostin ensimmäisen hylsyn Los Angelesista suuresta kauppakeskuksesta, josta mukaan lähti vain tuo yksi huulipuna. Ainut huono puoli on, kun brändi poistaa omia suosikkisävyjäni tuotannosta, kuten rakastamani pinkki Chatterbox ja nyt näyttää pahalta myös toisen suosikin Morangen kanssa. Joka tapauksessa huulipunan voidemainen koostumus on ihan loistava, mattapunat jätän suosiolla muiden huulille.

Polkkatukka ja pörrötakki

nalle - Jellycat (2025) 

takki - &Other Stories (2022) 

poolo - &Other Stories (2019) 

laukku - Coach (2024 Las Vegas) 

nilkkurit - Vintage Havana (2024 Las Vegas) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018 Los Angeles) 

Polkkatukka on palannut. Olen jo useamman vuoden viihtynyt polkkatukassa, jossa oma väri raidoitetaan vaalealla, tosinaan lisätään ruskeaa raitaa sekaan, mutta oman sävyinen tyvi saa ja pitääkin näkyä. Vuosien varrella minulla on ollut jos jonkin näköistä tukkaa, kuten pitkää lähes mustaa, ruskeaa raidoitettuna ja vaaleaa pidempää. Vuosia takaperin kasvatin oman värin esiin, joka on sellainen lämmin keskiruskea, mutta lopulta kaipasin siihen vähän vaaleaa raitaa sekaan. Otsatukkaakin on kokeiltu useammat kerrat, mutta viimeisen viiden vuoden takaisen kokeilun jälkeen päätin, etten hetkeen tai ehkä enää koskaan, palaa siihen. Välillä annan tukan kasvaa vähän pidemmäksi, mutta jossain vaiheessa palaan aina takaisin polkkatukkaan. Se on äärettömän helppohoitoinen ja skarppi. Kampaajalla käyn kolmen kuukauden välein, eli en mitenkään kovin usein lopulta. Tosin tällä kertaa välissä taisi mennä jopa nelisen kuukautta.  

Muutaman vuoden takaa oleva päälläni näkyvä pörrötakki on minulle luksusvaate. Omalla matikallani luksus ei nimittäin tarkoita aina nelinumeroisia hintalappuja missään nimessä, vaan laadukkaita materiaaleja, ajattomia malleja ja hyvin viimeisteltyä jälkeä. Vaatteiden tärkein asia on yksinkertaisesti materiaali, mitä en voi tarpeeksi korostaa. Tämän takin villa on peräisin arvostetulta Mantecolta. Kyseessä on italialainen vuonna 1943 perustettu tekstiiliyritys, joka on erikoistunut kestäviin luksuskankaisiin. Aika monet ketjuliikkeetkin käyttävät heidän villaansa, jonka voi bongata takin povitaskun kupeessa olevasta merkistä. Tässä takissa on suloisen pörröinen pinta, kun materiaali on villaa, alpakkaa ja mohairia sekä ripaus polymidia joukossa pitämässä kankaan muodossaan.

Kuten olen maininnut, ovat laukkukorut minusta äärimmäisen hauska trendi, klassinen pukeutuminen saa pientä twistiä helposti. Tämäkin simppeli asu muuttui heti astetta kiinnostavammaksi näinkin pienen jutun avulla. Eikö ole suloinen tuo nalle?