Muistatteko, miten noin kuusi vuotta sitten Adidaksen Stan Smithit -tennarit olivat kaikkein trendikkäin valinta, ne tulivat vastaan niin vastaantulijoilla kuin lähes jokaisessa blogissa. Muistan miten noihin aikoihin olimme Geneven autonäyttelyssä, istuin ja odotin miestä, kun samalla tein huomion, miten oikeasti jokaisella oli nuo trendikengät jalassaan. Itseltäni ei niitä tosin tuolloin löytynyt, tosin vähän vastaavan mallisia tennareita muilta brändeiltä on jaloissani näkynyt vuosien varrella.
Tiesittekö, että alunperin Adidas aloitti Stan Smithien tuotannon jo 70-luvulla, mutta laittoi kengät tauolle 2012. Tuotanto palasi kuitenkin 2014, jolloin brändillä oli missiona saada kengät uuteen nosteeseen ja siinähän he todellakin onnistuivat. Kenkiä myydään kyllä edelleen, muttei niitä näy enää niin paljon katukuvassa kuin tuolloin vuosia sitten. Tenniskengäksi alunperin suunniteltu malli on klassinen, joten luulen sen pitävän pintansa tennarivalikoimissa aina. Muutenkin tänä keväänä retromallit tuntuvat tekevän vahvan paluun.
Enpä olisi arvannut, että vuosien päästä kenkähuumasta bongaan oman parini sattumalta outletista mökkimatkan varrelta, viimeisten kappaleiden hyllystä. Silmäilin kyllä tarkoituksella valkoisia tennareita, jos oikein hyvä tarjous osuisi eteen. Katsoin koon, joka oli omani, muutenkin kengät näyttivät kivoille ja kun kurkkasin hintalappuun, en voinut jättää popoja hyllyyn. Vasta sitten tajusin, että nämähän ovat ne legendaariset Stan Smithit, joita en kyllä koskaan ajatellut hankkivani. Minun ja Stanejen yhteinen taival alkoi siis vuosien päästä trendihuumasta. Valkoiset tennarit näyttävät aina raikkaille ja ovat kivaa vaihtelua pitkään käyttämilleni chunky -lenkkareille, jotka tosin pysyvät näiden rinnalla. Voitteko uskoa, että maksoin kengistä kokonaiset kuusitoista euroa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti