Koukussa neulomiseen

alpakkapipo - oma tekemä

kaulaliina - H&M Premium quality

takki - &Other Stories

laukku - Fendi

rukkaset - Lindex

nilkkurit - Mango

Kuten sanottu, nyt tammikuussa aloitin uuden harrastuksen - neulomisen. Mietin neulomista jo viime talvena, kun kävelin Helsingissä ihana näköisen lankakaupan ohi ja myöhemmin, kun törmäsin jossain alekorissa suloisiin lankoihin, jotka jäivät kuitenkin tuolloin kauppaan ja hautasin koko ajatuksen moneksi kuukaudeksi. Syksyllä aloin taas miettimään, miten kiva olisi kun voisi tehdä esimerkiksi erilaisia pipoja. Heti vuoden vaihtuessa päätin aloittaa, ostin muutamat eri kokoiset puikot ja lankoja, katsoin Novitan neulekoulua ja luin muutamia pipo-ohjeita, jotka olivat kyllä täysin hepreaa. Kaikki vapaa-aika onkin viimeiset viikot mennyt tähän uuteen harrastukseen, joka on super koukuttavaa, niin itse neulominen kuin lankojen etsiminen. Olen purkanut, neulonut, purkanut, neulonut... tunteja.

Oikeasti en ollut vuosiin tarttunut puikkoihin, sillä jotenkin muistelin neulomisen olevan vaikeampaa, enkä totta puhuen muistanut ollenkaan, miten edes silmukat luodaan. Puikot käteen saadessa alkoi homma ihme kyllä muistumaan mieleen, kai se on niin että kun on kerran oppinut taidon, se kyllä palaa. Tosin edelleen katsoin miten nurja silmukka neulotaan, miten kavennetaan ja sitä rataa. Mahtavaa kun jatkuvasti oppii uutta ja kehittyy. Taustana sen verran, että perheeni naiset ovat aina tehneet käsitöitä ja minusta onkin tärkeää pitää perinteitä yllä.

Neuloin ensitöikseni harmaan pipon ja lapaset ihan muutamassa päivässä, vaikka purin ja aloitin alusta molemmat useamman kerran, sillä oikean silmukkamäärän luonti oli se vaikein osuus. En löytänyt mitään täydellistä ohjetta niin pipoon saati lapasiinkaan käyttämälläni langalla ja puikkokoolla, joten aloin vain neulomaan ja katsoin ohjeita suuntaa antavasti. Olen enemmänkin tekijä kuin lukija, joten ohjeiden lukeminen ei ole muutenkaan se lempiosuus. Tekemällähän sitä oppii ja olikin ihana huomata, miten alkaa vähitellen ymmärtämään niitä ohjeitakin tekemisen kautta. Neulomisessa onkin parasta, että virheen sattuessa aina voi purkaa ja aloittaa alusta, eikä ohjeitakaan tarvitse noudattaa kirjaimellisesti, kunhan lopputulos miellyttää itseään. Ensimmäisestä piposta ei todellakaan tullut täydellinen, mutta seuraavaa kuvissa näkyvä onnistui jo paremmin. Lisäksi on valmistunut yksi villasukka, pipoon sopiva siro kauluri ja keskeneräisenä on kaulaliina miehelle, lisää pipoja sekä suunnitteilla tietysti vaikka mitä. Sanoinko jo, että olen ihan superkoukuttunut tähän harrastukseen.