Meidän on pitänyt jo vuosia käydä Saint-Tropezissa, mutta vaikeat kulkuyhteydet ovat olleet esteenä. Yritimme päästä sinne jo viisi vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa matkustimme Etelä-Ranskaan. Veneellä kaupunkiin pääsee kaikista helpoimmin, mutta ongelmana on ollut se, että risteilyt alkavat vasta kesäkuussa, juuri kun me olemme lähteneet pois. Mietimme jo bussilla kaupunkiin menoa viime vuonna, mutta se tuntui liian vaikealta ja aikaa vievältä bussin vaihtoineen. Tänä vuonna kun matkustimme eri vuodenaikaan Ranskaan kuin yleensä, päätimme jo kotona että nyt tai ei koskaan on reissu Saint-Tropeziin tehtävä. Menimmekin yksi aamu satamaan, vain kuullaksemme että päivän ainut vene meni jo. Eli helppoa St. Tropeziin menosta ei ole tosiaan tehty, vain yksi vene menee sinne ja takaisin Cannesista koko päivänä. Paremmalla onnella saavuimme paikalle toisena aamuna (tosin taas melkein myöhässä, koska olin kuullut lähtöajan väärin) ja pääsimme vihdoin reissulle St. Tropeziin. Mitään kovin halpaa lysti ei ollut, nimittäin meno-paluulippu maksoi 50€ henkilöltä, joka oli minusta melko kova summa. Mutta toisaalta niin kauan olin paikkaan halunnut, että maksoin lipun ihan mukisematta. Merimatka kesti reilun tunnin ja se olikin ehkä paras osuus - oli mahtavaa päästä näkemään Ranskaa mereltä käsin, seilasimme niin mahtavan vuoriston kuin pienten kylien ohi. Meri tirskui kannella istuessa päälle ja hatusta sai pitää kaksin käsin kiinni. Meille sattui vähän pilvinen sää mennessä, mutta kotimatkalla aurinko porotti ja laivan kannella oli ihanaa istua merituulen viilentäessä.
Saint-Tropez oli hitusen erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Ajattelin sillä viilettävän malleja ranta-asuissaan, mutta näin lähinnä turisteja. Kaupunki oli myös tosi sympaattisen kylämäinen, eikä yhtään sellainen bilemesta kuin ajatuksissani. Tosin näimme vain pienen pintaraapaisun paikasta. Päällimmäisenä jäi mieleen suloiset pastellitalot joka puolella, myös luksusliikkeet sijaitsivat vanhoissa värikkäissä rakennuksissa. Niiden lisäksi löytyi jonkun verran muita liikkeitä, jotka olivat liian rantatyyppisiä makuuni, tosin juuri sellaisia kuin olin mielessäni vähän ajatellutkin. Pikkuruisia kujia oli hurjan paljon ja niitä jaksoinkin ihastella. Uusia moderneja rakennuksia ei siellä näkynyt. Liikkeellä oli ihan hurjan paljon turisteja ja esimerkiksi jäätelökioskille oli älyttömät jonot. Satamassa sai ihailla veneiden lisäsi taidetta, kun monet taiteilijat myivät siellä omia töitään.
Odotin paikalta ihan hurjan paljon, siksi ehkä vähän petyin. En kiellä ettei Saint-Tropez olisi näkemisen arvoinen, muttei itselleni jäänyt siitä suurta wau-kokemusta. Minulla tulisi tuolla, niin kuin muissakin pienissä kylämäissä kaupungeissa, nopeasti tylsää. Eli viihdyin kyllä hyvin tuon muutaman tunnin ja oli mahtavaa viimein nähdä paikka. Mutten koe että sinne olisi hirveää hinkua matkustaa uudelleen, varsinkin kun paikan päälle pääsy on sen verran hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti