Vuosien aikana matkaillessa on tullut jos jonkinmoisia kommelluksia eteen, asioita joita muistelee nauraen myöhemmin, vaikkeivat asiat ehkä sillä hetkellä naurattaneet tippaakaan. Lentokoneesta emme ole koskaan myöhästyneet, vaikka muutaman kerran on läheltä liipannut, sen sijaan kaikkea muuta pientä on tullut eteen. Matkoilta on aina muisteltavaa ja huomaa miten erilailla asiat toimivat ulkomailla kuin meillä Suomessa. Ensinnäkin Suomessa lähes poikkeuksetta asiat hoituvat ja vielä melkoisen nopealla tahdilla, se tehdään mitä luvataan. Matkailu todellakin avartaa näkemystä, toivottavasti pian pääsisi taas keräämään uusia kokemuksia, sillä henkinen pääoma on tärkein pääoma. Sitä ennen kokosin yhteen muutamia muistoja menneiltä reissuilta. Kuvituksena sekalaisia matkakuvia. Lue myös aiheeseen sopiva vanha postaukseni totuuksia lomakuvien takaa.
Ensikosketus Espanjaan. Matkatessani melko kokemattomana matkaajana parikymppisenä ensimmäistä kertaa Espanjaan, tuli eteeni useampikin koittelemus. Tätä ennen olin kyllä käynyt läpi nämä perus Kreikat, Turkit, Lontoot, Pariisit, Tallinat ja Tukholmat, mutta tällä kertaa lähdin siis aivan yksinäni reissuun ja pidämmäksi aikaa. En edes lähtiessäni tiennyt vuokra-asunnosta muuta, kuin että sieltä löytyisi pari suomalaista kämppistä. Asuminen Espanjassa tuottikin alkuun melkoista päänvaivaa monissa käytännön asioissa, kuten hellan käytössä, joka toimi kaasulla. Täysin omituinen asia minulle, enkä meinannut millään uskaltaa sytyttää liettä. Hella kirjaimellisesti sytytettiin päälle tulitikulla, kuten uunikin. Sama juttu suihkun lämpimän veden kanssa. Suihkun lämmitys oli niin kinkkinen juttu, että useammat kerrat tuli otettua jääkylmä suihku. Kaasu ostettiin isoissa pakkauksissa, muttei koskaan voinut luottaa tuleeko myyjä paikalle silloin kun pitäisi, useammat kerrat odotin ulkona tunteja turhaan. En yhtään ihmettele espanjalaisten mañana mañana -asennetta. Kotiin palatessa osasin arvostaa ihan eri tavalla lämmintä suihkua ja helppokäyttöistä uunia.
Monen kopion Espanja. Myöskään työluvan saanti espanjassa vuonna 2009 ei ollut ihan läpihuutojuttu. Erilaisia todistuksia ja muita papereita piti olla paljon ja useammat kopiot. Muistan olleeni täysin ihmeissäni hakiessani työlupaa, kun virkailija hakkasi nyrkillä pöytään, enkä ymmärtänyt muuta kuin kopio, kopio! Yleensä Espanjassa pääsi jo pitkälle, kun osasi tervehtiä kielellä sekä kertoa ettei espanjan kieli niin taivu (onneksi olin opiskellut ennen lähtöä kieltä vähän kurssilla). Onnekseni espanjalaiset ovat myös avuliasta porukkaa, joten poistuessani toimistossa ihmeissäni, juoksi samaan aikaan paikalla ollut asiakas perääni, neuvoi minut englannin kielellä läheiseen liikkeeseen, jossa sain paperit kopioitua tarvittavan monta kertaa. Palasin kopioiden kanssa virkailijan luo ja homma oli selvä. Eli minulla oli tarvittavat paperit, mutta niistä piti olla monta kopiota, joita ei tietenkään toimistossa pystytty kopioimaan. Myös pankkitilin avaus oli oma hommansa.
Pyykit naapuriin. Toinen Espanjan erikoisuus oli tapa ripustaa pyykit naapurin ja oman ikkunan väliin, joissa pyykkinaru oli vedettävää mallia. Näitä viritelmiähän näkee monesti ulkomailla, mutta voin kertoa, että oli melko mielenkiintoista omia alusvaatteitaan sinne ripustaa kuivumaan. Mikäli jotain tippui narulta sisäpihalle, jonne itsellä ei ollut pääsyä, sinne jäivät. Tämäkin tottakai tapahtui.
Härkätaistelussa. Espanjan ajoilta mieleen muistuu myös elävästi härkätaistelu Mijaksen kylässä. Tämä oli ehdottomasti kerran elämässä kokemus, ja luulen että kyseinen touhu on siellä jo kielletty? Eräs reissussa tutustumani kaveri oli saanut lipun työpaikaltaan, muttei hän halunnut sitä käyttää, joten lahjoitti minulle. Muistan lippujen olleen melko arvokkaita, joten tuskin olisi tullut mentyä ilman saatua lippua. Kokemus oli melkoisen raju, sillä siellä menehtyi useampi härkä. Ihmettelin miten paljon lapsia paikalla oli, sillä itsellänikin teki pahaa katsella touhua. Kaiken lisäksi areena oli ulkona paahtavassa auringossa, joten tuntui kuin saunassa olisi istunut.
Italian erikoinen ruokakulttuuri. Ihmettelen suuresti, miten Italia on saanut ruokamaan maineen, kun omat kokemukseni ruoasta eivät ole kovin maarittelevia. Mikäli et syö punaista lihaa ja toivoisit ravitsevempaa lounasta kuin lautasellisen makaronia tai risottoa (eli pelkkää valkoista riisiä) tulee ongelmia, ja ruokavalio koostuu lähinnä pizzasta ja gelatosta. Pizza voi tosin olla yllätyksenä juustoton versio pelkällä tomaattikastikkeella. Kahvia tilatessa kannattaa myös olla tarkkana, laten tilatessa saat luultavasti lasin maitoa.
Junamatkalla Italiassa. Jos Italian taksikulttuuri on omanlaisensa, ei julkisiin kulkuvälineisiin välttämättä voi luottaa muutenkaan. Toissa keväänä matkatessamme Italiassa meillä oli muutamia junamatkoja, kun vaihdoimme kaupunkeja. Saavuimme asemalle hyvissä ajoin, kunnes viittä minuuttia ennen junan lähtöä laituri äkillisesti tyhjeni. Kuulutukset olivat tietysti tulleet ainoastaan italiaksi, joten olimme täysin tietämättöminä tästä muutoksesta. Kolmea minuuttia ennen junan lähtöä tajusin katsoa taululta, että lähtö raide oli vaihtunut toiselle puolelle asemaa. Siinä kiireessä mekko päällä painava matkalaukku mukana pikajuoksua rappusia ylös ja alas, samalla varoen etten kompuroi mekon helmaan. Ehdimme kuin ehdimmekin junaan hikikarpaloita pyyhkien.
