Sain joku aika sitten
sähköpostia koskien Espanjassa asumista, olen muutamaan kertaan maininnut, että siellä tuli oleiltua hetken aikaa. Asia tuntuu monia kiinnostavan, joten ajattelin kirjoittaa hieman Espanjasta ja matkailustani yleisesti viime vuosilta. Kuvituksena puhelimella
napattuja kuvia Ranskan Rivieralta 2013-2014.
Itse asustelin tosiaan Espanjan
Fuengirolassa 2009 reilun pari kuukautta, maaliskuun lopusta kesäkuun alkuun. Olin tuolloin 21-vuotias. Matkustimme ystäväni kanssa edellisenä syksynä viikoksi
Turkin Alanyaan ja aiemmin olin jo hieman pohtinut, että haluan
ulkomaille pidemmäksi aikaa. Tuo Turkin reissu viimeistään löi päätöksen
lukkoon, ja aloin tosissani suunnitella lähtöä. Aiemmin en ollut ihan hirveästi matkustellut, enkä koskaan yksin. Olin käynyt Turkissa, pariin otteeseen Kreikassa, Tallinnassa, Tukholmassa, Lontoossa ja pikaisesti Pariisissa - siinäpä se, joten yksin ulkomaille lähtö oli itseltäni melko rohkeaa. Toisaalta olen aina ollut itsenäinen, muuttanut nuorena omilleni ja tehnyt kaiken itse. Olen aina ollut sellainen, että kaipaan
vaihtelua elämääni, jos elämä pyörii liian kauan paikallaan ja mitään
uutta ei tapahdu, kyllästyn. Lähteminen oli silloisessa elämäntilanteessa helppoa, olin pari vuotta aiemmin valmistunut ammattiin ja mikään ei Suomessa pidätellyt.
Tuolloin minulla oli omistusasunto, ajattelin myydä sen sekä kaiken muun mitä omistin ja muuttaa lopullisesti Espanjaan. Isäni hieman toppuutteli ja sanoi, että mitä jos kävisin ensin vain katselemassa millaista siellä on. Itse kun ajattelen enemmän tunteella kuin järjellä. Aloinkin heti etsiä töitä Espanjasta ihan Googlea käyttämällä ja ilmoittauduin kaupungin opiston espanjan kielen tunneille. Mitään paikkaa maassa en ollut sen enempää ajatellut, kunhan etsin yleisesti koko Espanjasta, kunnes päädyin Aurinkorannikolle. Löysin työn, jonka kautta sain myös asunnon. Työstäni Suomessa sain pidettyä kesäloman ja omaa lomaa niin kauan kuin poissa olin, tästä mahdollisuudesta olenkin todella kiitollinen, onneksi olin sen verran järkevä etten ottanut lopputiliä ja kotiin palatessa työpaikka odotti.
Asuin
kolmen hengen solukämpässä kahden
suomalaisen tytön kanssa, kämppiset olivat aivan älyttömän ihania ja
vähän harmittaa etten ole nähnyt kumpaakaan enää tämän jälkeen, vaikka Facebookissa olemmekin toisinaan yhteydessä. Olin reissuun lähtiessäni hieman huolissani siitä, että tulisin jakamaan asunnon muiden kanssa, sillä olin tottunut asumaan yksin. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin, ja toisaalta kämppiksistä oli suuri tuki ja seura vieraassa maassa. Asunto oli suomalaisen
toimiston kautta, joka sijaitsi Fuengirolassa melko lähellä omaa
asuntoamme. Mitään luksusta vuokra-asunnoilta ei kannata odottaa, mutta
itselleni ainakin riitti, että oli katto pään päällä, suihku, oma huone ja meillä oli jopa pyykinpesukone!
Työskentelin
maassa kuukauden puhelinmyyjänä suomeksi, kunnes sain niin tarpeekseni
työstä että lopetin. Ajattelin että kestän Espanjassa ihan mitä vain
työtä kunhan aurinko vain paistaa.
Minulla on todella korkea työmoraali ja menen vaikka kipeänä töihin,
Suomessa en olisi koskaan luovuttanut noin, mutta
Espanjassa ei töissä ihan samat säännöt pidä. Tapasin töissä kuitenkin ihania ihmisiä, joista sain kavereita.
Olin varautunut
siihen, ettei kaikki välttämättä suju niin kuin suunnittelee ja minulla
oli hyvät säästöt, joten pystyin lomailla loppuajan, eli yli kuukauden.
Kävelin pitkin aurinkoisia katuja, juhlin paljon, shoppailin usein ja
nautin ihanasta maasta. Koin älyttömän paljon, vierailin läheisissä kaupungeissa (Malaga, Marbella, Mijas, Benalmadena)
kävin jopa Mijaksen kylässä härkätaistelussa, todella raju, mutta
uskomaton kokemus, ehkä sellaiseen pääsenkin vain kerran elämässäni.
Pääsin maistamaan enspanjalaisten juomaa makeaa kaljaa ja kokemaan niin
paljon kaikkea, että muisteltavaa riittää kyllä sitten kun eläkkeellä
keinutuolissa istuu.
Elämässä ulkomailla on myös varjopuolensa ja arki tulee kyllä sielläkin vastaan. Kaikki ei todellakaan toimi niin kuin Suomessa, virastoissa asiointi voi viedä älyttömästi aikaa ja kaikesta tulee olla aina monta kopiota. Maassa työskennellessä tarvitsee NIE -numeron ja itselleni tuotti suuria ongelmia sen saanti sekä pankkitilin avaus, sillä siellä eivät uskoneet minun olevan passini kuvassa. Aikataulut eivät pidä ja palkkaa ei välttämättä makseta, joten elämä ulkomailla ei ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista ja vaikeuksia itsellänikin oli, mutten vaihtaisi tuota aikaa mistään hinnasta. Sen opin, että yleensä kun odotti vain kaikessa rauhassa kaikki kyllä selviää. Opin todella paljon kärsivällisyyttä.
Suosittelen kaikille ulkomailla asumista, jos se on mahdollista, se antaa niin paljon, avartaa näkemystä, oppii paljon itsestään, antaa itseluottamusta, itse ainakin kasvoin niin paljon noinkin lyhyessä ajassa. Jos nyt voisin tehdä jotain toisin, menisin ehkä jonnekin muualle kuin Fuengirolaan, sillä siellä on niin paljon suomalaisia ja tällöin ei tutustu niin helposti espanjalaisiin.
Onneksi löysin rinnalleni
ihmisen, joka tykkää matkustaa yhtä paljon kuin minäkin, kohteet ovat
vain vaihtuneet. Melkein heti tavattuamme aloimme suunnitella New
Yorkin matkaa. Sitä ennen kävimme muutaman kerran Tallinnassa ja
Tukholmassa. Seuraavana vuonna lensimmekin uudestaan Amerikkaan, mutta
tällä kertaa Miamiin. Samaisena vuonna piipahdimme myös
Barcelonassa. Lisäksi olemme käyneet Lontoossa, Genevessä ja viimeiset vuodet
Etelä-Ranskassa. Vähintään kerran vuodessa kuitenkin jossain lomien salliessa.
Ymmärrän etteivät kaikki toki välitä matkustaa, mutta minulle se on tärkeää. Toiselle on tärkeämpää iso omakotitalo ja laittaa kaiken aikansa ja rahansa sisustamiseen tai vaikka pihan laittoon. Toinen asuu Helsingin keskustassa ja käyttää rahansa suureen vuokraan. Joku haluaa suuren perheen. Itse mietin välillä millaiset säästöt minulla olisi, jos jättäisin ulkomailla käymättä, mutta tällöin olisin henkisesti todella köyhä, sillä ulkomailla koettuja hetkiä ei voi rahassa mitata. En itse täysin ymmärrä ihmisiä, jotka matkustavat ulkomaille ja makaaavat kaiket päivät vain hotellin altaalla, kun olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa, siinä menee mielestäni aika hukkaan. Itse viihdyn rannalla, siellä siellä näkee ihmisiä, veneitä ja saa raitista ilmaa, mutta toisinaan rannalla makoilukin tuntuu minusta ajantuhlaukselta, haluan nähdä niin paljon! Minulle paras kohde on sellainen, jossa yhdistyy kaikki, ranta ja kaupunki.











.png)
%2B(Copy).png)
.png)
.png)
%2B(Copy).png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
%2B(Copy).png)
.png)
%2B(Copy).png)
.png)
%2B(Copy).png)
.png)