Kaupunkijuhannus

Oikein mukavaa juhannuksen jälkeistä maanantaita! Suuri osa suomalaisista tuntuu jäävän juhannuksesta kesälomille, mutta itse olin heti aamukuudelta töissä. Ihanaa kuitenkin, että juhannukseen tuli kolmen päivän vapaat, sillä kuten olen ennenkin todennut, todella monet työskentelevät oli joulu tai juhannus, vaikka some antaa usein ymmärtää, miten kaikki viettävät vapaita pyhinä. Vietimme tuttuun tyyliin kaupunkijuhannuksen, sillä mikään pakkohan ei ole juuri juhannuksena mökille mennä. Emme ole itse asiassa koskaan miehen kanssa viettäneet kokonaista juhannusta mökillä. Suuntaamme tosin mökille luultavasti tämän viikon lopulla, mutta keskikesää emme siellä tosiaan vietä. 

Pidän kaupunkijuhannuksesta, ja on ihan vanha luulo, ettei kaupungissa olisi juhannuksena ketään muita. Tuntuu, että viime vuosina kaupunkijuhannukset ovat vain yleistyneet ja eihän sekään ole mikään itsestäänselvyys, että kaikilla edes mökki olisi tai pääsyä sukulaisten tiluksille. Juhannusta voi viettää mökillä, kaupungilla, kotona, ihan miten itse haluaa sitä viettää tai olla viettämättä. Tänä vuonna ainakin sää suosi juhlijoita, kun parin viikon sateiden jälkeen oli pelkkää aurinkoa ja lämmintä. 

Juhannus perjantaina olimme alun perin ajatelleet menevämme lähisaareen kävelemään sekä paikan ravintolaan syömään, mutta päivän aikana suunnitelmat vaihtuivatkin ihan maissa oloon. Kävelimme kaksi kaunista kodin lähellä olevaa puisto läpi, joissa oli muutama muukin ihailemassa kukkaloistoa. Alppiruusujen aika alkoi olla ohi, vaikka nämä lilat versiot kukkivat aina pinkkejä myöhemmin. Pionit sen sijaan olivat juuri nyt parhaassa loistossaan. Täältä asuinkaupungista löytyy ehdottomasti Suomen kauneimmat puistot. 

Juhannuksena oli sopivat lämpöasteet, ei tuskaista kolmeakymmentä vaan miellyttävää reilua parin kympin asteita. Juhannusasuna toimi tietysti mekko, jostain syystä miellän valkoisen mekon juhannukseen, joten sellainen päälle tietysti. Mekon ostin huhtikuussa Tallinnasta, se onkin ainut mekkohankinta tälle vuodelle.

Terassikahvit tietysti kuuluivat juhannukseen, eikö olekin tunnelma melkein kuin ulkomailla olisi? Mutta olemme aivan lähellä kotia. Katsoin kuvia itsestäni, että olenpa harvinaisen valkoinen iholtani, sitä se töissä sisätiloissa olo kaiket päivät teettää. Vähän väriä pintaan tulikin juhannuksena ulkona ollessa, vaikken varsinaisesti mikään auringonpalvoja enää olekaan. 

Kaikki kaupungin ravintolat eivät luonnollisestikaan olleet auki, mutta onneksi meillä oli muutama eri vaihtoehto, joten nälkäisinä ei tarvinnut olla. Minä valitsin listalta pitsaa ja mies pihvin. Ravintolassa kävi muuten kova kuhina, kun ovi kävi jatkuvasti. Monet hakivat ruokaa mukaan ja osa jäi paikan päälle syömään.

Ravintolasta me suuntasimme terassille, jossa oli livemusiikkia ja ihana kesäinen tunnelma. Täältä jäätelökioskille ja sieltä vielä toiselle terassille, joka muuten sijaitsee hauskasti kotikatumme varrella. Minusta on parasta asua keskustassa, kun kaikkialle voi kävellä, enkä kaipaa täältä pois. 

Lauantaina huomasin miten kaipasin yksinkertaisesti kotona oloa, sillä en edes muista, milloin olisin ollut kunnolla vain kotona. Ihan kun pitkästä aikaa oli aikaa keskittyä hetki omiin projekteihin, kuten blogin kirjoittamiseen. Postaukset eivät synny itsestään ja blogi onkin elämäni pahin aikasyöppö, mutta myös rakkain harrastukseni. Luonnostelinkin useampaa postausta sekä aloitin uuden projektin, nimittäin legokimpun rakennuksen. Sain syntymäpäivälahjaksi aiemmin viikolla upean lego kukkakimpun, jonka näppäränä kasasin kokonaisuudessaan päivän aikana valmiiksi. Muistan kun näin kimpun pari vuotta sitten Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, jonkun kotona upeana sisustuselementtinä ja siitä asti se on ollut mielessä. Kukkakimpun maljakkona toimii isoäidin vanha martta-maljakko. 

Juhannus sunnuntaina minulle on tullut jo lähes perinne suunnata Helsingin keskustaan, joten niin tein tälläkin kertaa. Keskustassa oli moni muukin, joten todellakaan kaikki eivät poistu kaupungista viettämään keskikesän juhlaa. Saavuin kaupunkiin puolen päivän maissa, joten suuntasin heti lounaalle Kappelin terassille. Valitsin palan fetapiirakkaa höystettynä salaatilla. Heiltä saa ihan parasta lohikeittoa, mutten kaivannut nyt lämmintä ruokaa. Tiesin nimittäin, että menen myöhemmin kahville ja jäätelölle kuitenkin, joten halusin vähän pienempää purtavaa tähän väliin. 

Kuten tiedätte, tykkään kävellä kaupungilla ja katsella rakennuksia. Kävelin muun muassa Kauppatorilla ja Katajanokalla, josta löytyy muuten yksi Helsingin upein katu, Luotsikatu. Samassa korttelissa sijaitseva Le Paris -kahvila on ollut listallani ja nyt avonainen ovi oikein kutsui sisään, joten istahdin jääkahville ja kakkupalalle.

Vietin lähinnä päivää ulkona, istuen puistoissa kävelemisen lisäksi sekä piipahdin Superterasilla Jymyn jäätelökioskilla. Piipahdin myös tutkimassa alennusmyyntejä. Mitään pukeutumiseen en kuitenkaan nyt kaivannut ja oli kiva huomata, etten halunnut ostaa yhtään uutta vaatetta. Joka kesä ei tarvitse ostaa uusia kesävaatteita. Päälläni oleva mekko onkin muuten vuoden takaa löytö alennusmyynneistä ja on palvellut jo monessa mukana.