Syksyn trendiväri omasta garderobista

Tänä syksynä tummanruskeaa, kaunista suklaista sävyä, pukeutumisessa näkyykin paljon joka puolella, mutta taas kerran en näe tätä missään määrin trendinä. Tummanruskea on ajaton sävy siinä missä harmaakin. Minulta ei siltikään löydy tällä hetkellä hirveän montaa vaatetta tai asustetta tässä kauniissa värissä ja kuvissa näettekin oikeastaan kaikki ruskeat jutut, mitä kaapeistani löytyy. 

Alpakkaisen villamekon neuloin tosiaan jo kolme vuotta sitten, se on suhteellisen kevyt päällä, mutta äärettömän lämmin, joten toimii hyvin pakkaskeleilläkin. Lampaankarvaiset korvaläpät ostin vuosi sitten paikallisesta villapuodista ja käytin niitä talven aikana todella paljon, joten ovat ehdottomasti yhdet suosikkiasusteeni. Laukku taas on kymmenen vuotta sitten ostettu, joten se on kestänyt hyvin aikaa ja käyttöä, välillä tosin olin jo täysin kyllästynyt siihen, mutta onneksi en kuitenkaan myynyt pois. 

Tosin nyt kun aloin miettimään, niin onhan minulla myös ruskea midihame ja muutama itse neulottu pipo sekä balaclava. Kynsilakkojakin löytyi ruskean eri sävyissä useampi, ihmettelin vain, miten ne eivät ole kuivuneet vuosien saatossa, sillä olen ostanut niitä Jenkeistä viisi tai kuusi vuotta sitten. Joten yllättävän monta ruskeaa juttua loputa löytyi, kun alkoi kaappeja tutkimaan. Yritänkin nykyään aina pohtia, josko minulta löytyisi jo jotain ennestään, ennen kuin lähden innoissani kaupoille ostamaan uutta. 

Mutta pakko todeta, että tummanruskea kiehtoo minua kovasti, joten huolisin kyllä mielelläni väriä lisääkin pukeutumiseeni. Haaveissa tällä hetkellä onkin ruskea nahkalaukku, ohut neule enkä pistäisi pahitteeksi villakangastakkiakaan. Takit ovatkin minulle vähän heikkous. Sanotaanko kuitenkin, että kävin varaston läpi ja laitoin myyntiin jopa kahdeksan takkia, joten en soimaa itseäni, mikäli talven aikana joku uusi takki eteiseen muuttaisi. Vuosia sitten omistin myös tummanruskeat nahkasaappaat, jotka muistan olleen monipuolisesti yhdisteltävät, joten jos vastaavat nyt eteen sattuisivat, harkitsisin ainakin vakavasti niiden hankkimista. 

Oletteko te ihastuneet "trendikkääseen" tummanruskeaan? 

Syksyn tunnelmia puhelimen kamerasta

Kuten sanottu, viime vuosina syksy on muodostunut yhdeksi lempivuodenajakseni. Ulkona on sekä kaunista että sopivan viileää. Edelleen voi kuitenkin istua ulkona puistokahveilla, jota harrastankin muuten usein sinne pitkälle marraskuulle asti. Huomaa tosin, että viime sunnuntaisten kellojen siirron myötä mentiin kohti pimeintä ja sitä kylmintä vuodenaikaa, mutta tätä ennen on onneksi saatu nauttia mitä kauneimmista syys- ja lokakuusta.

Kaulaliina vasta valmistumassa ja toisessa kuvassa käytössä. Puistokahvittelun lisäksi toinen harrastukseni syksyllä on puistoneulonta. Tätä harrastinkin niin Helsingin päässä kuin asuinkaupungissa useat kerrat kuluneena syksynä. Harmaan villasetin teon jälkeen tosin neulekiintiöni tuli hetkeksi täyteen ja luulen, että neulon seuraavaksi vain pieniä juttuja, kuten pipoja.

Käymässä perinteisillä Stadin silakkamarkkinoilla. Nämä jos mitkä kuuluvat lokakuuhun. Minusta on parasta käydä Helsingin keskustassa fiilistelemässä kaikkina vuodenaikoina, mutta syksyssä on kyllä oma tunnelmansa. Tänä vuonna jäi harmi vain ruskareissu Suomenlinnaan tekemättä, mutta ensi syksynä sitten. 

Vanhoja syysvaatteita samassa asussa, mekko varsinkin on jo monta vuotta vanha, mutta kaikki muutkin elementit ovat vähintään parin-kolmen vuoden takaa. Tässä asussa kävin ystävän kanssa kahvilla, josta suuntasin illan ompelutunneille. Kangaskassissa mukana olikin ompelujutut, olen tehnyt koko syksyn yhtä samaa hametta, jossa olikin palakankaineen ja rypytyksineen kohtalaisen iso työ. Käsityöt kyllä kuuluvat elämääni aina jossain muodossa, ja on ollut ihan parasta palata taas vanhan ompeluharrastuksen pariin tänä syksynä. 

Myös asuinkaupungissa on tunnelmoitu syksyä muun muassa täälläkin olleiden kalamarkkinoiden myötä, sekä juotu terassikahvit monet kerrat. Onneksi ennätin myös ulkoilla paljon kauniimpaan ruska-aikaan ja pysähtyä välillä ihan vain ihailemaan maisemaa. Mitä muuten luulette, milloin satavat ensilumet? 

Miksen mene värianalyysiin

Viime aikoina tuskin kukaan somea seuraava tai aikakausilehtiä lukeva on voinut välttyä värianalyyseiltä. Nämä ovat tehneet uuden tulemisen ysärin vai ehkä jo kasarin jälkeen, joten tuntuvat olevan kaikkien huulilla ja näytöillä. Itseäni en värianalyysissa kuitenkaan koskaan näkisi. Miksi? Voisin kokea analyysin rajoittavan itseäni. En tarvitse ammattilaista kertomaan "faktoja", vaan luotan omaan varmaan makuuni ja vuosia samanlaisena pysyneeseen tyyliini. 

Katsoin taannoin läpi parisen kymmentä vuotta vanhan sarjan Murder in Suburbia, se oli nimittäin leppoisa sivusilmällä seurattava sarja samalla neuloessa. Sarjassa toinen päähenkilöistä kävi värianalyysissä, jonka jälkeen pukeutui vain neutraaleihin väreihin, kuten ruskeaan ja beigeen, jotka eivät olleet tippaakaan hänen tyyliään. Työkaverit ihmeissään kyselivät, onko henkilö kipeä. Jakson lopussa hän heitti värianalyysin romukoppaan ja palasi omiin pirteän värisiin vaatteisiinsa. Nauratti miten tämä kuvasti täysin omaa suhtautumistani analyysiin. Minä viihdyn hyvin niissä beigeissä ja harmaissa, enkä tarvitse ketään neuvomaan, miten minun pitäisi pukeutua vaikka kirkkaisiin väreihin. 

Työskentelin vuosia vähittäismyynnin parissa, jossa pääosaa näytteli nimenomaan pukeutuminen.  Koen minulla olevan jo kohtuullisen hyvä näkemys, mikä toimii ja mikä ei, ihan työkokemuksen pohjalta. Muutaman kerran muuten törmäsin näihin värianalyysi asiakkaisiin, jotka olivat todella jyrkkiä värien suhteen. Itse nimenomaan kokisin analyysin liian rajoittavana, ja varmasti takaraivoissa olisi välillä ajatus, miten jotain tiettyä sävyä ei saisi käyttää, vaikka siitä itse kovasti pitäisikin. 

Peilistä katsomalla ja omalla maulla pääsee jo melko pitkälle. Minulle ei esimerkiksi viininpunainen ole paras sävy, enkä siitä kyllä pidäkään. En myöskään tykkää navy sinisestä, nurmikon vihreästä tai sinapin keltaisesta, joten näihin en pukeudu. Kun taas pidän kirkkaan oranssista, laventelin lilasta ja mintun vihreästä näin muutaman mainitakseni. Enkä tarvitse ammattilaista kertomaan, mikä väri käy ja mikä ei, kun käytän niitä missä itse viihdyn. 

Yhteenvetona siis todettakoon, että olen kiinnostunut pukeutumisesta, olen ollut sitä niin pitkään kuin muistan. En koe kaipaavani pukeutumisen suhteen apua ammattilaisilta, kun vaikkapa meikkaaminen on asia erikseen. Meikit kun eivät sen sijaan ole ikinä ollut missään määrin intohimoni. Nuorena tyttönä sainkin hyvät neuvot ammattilaiselta huulipunan sävyn valintaan, jonka pohjalta olen jo löytänyt vuosien varrella ne lempihuulipunat. Minun kannattaa vältellä kylmiä pinkkejä, kun taas lämmin oranssiin taittava punainen on paras sävy. Alansa ammattilaisista on todellakin apua, jos sitä tuntuu kaipaavan. 

Ymmärrän siis varsin hyvin, miten kaikkia ihmisiä ei luonnollisestikaan pukeutuminen kiinnosta tippaakaan ja siihen käytettävä aika voi tuntua ajanhukalta. Monesti voi silti olla, että esimerkiksi töissä täytyy olla edustava. Heille värianalyysi voi olla mitä parhain juttu. Helpottaa vaatekaupoilla ja säästää niin aikaa kuin rahaa, kun ei haksahda "vääriin" väreihin, luultavasti analyysistä saa muutakin vinkkejä värien yhdistelyyn? Minusta on myös äärettömän hienoa, että värianalyysien teosta on voinut tehdä ammatin. Missään määrin en siis halua vähätellä analyysien tekijöitä, vaikken niitä omaksi jutukseni koekaan. 

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä siellä ruudun takaa ollaan mieltä värianalyyseistä ja onko joku kenties käynytkin sellaisessa?

Viikonloppuna ja vuosi sitten

ribbimekko - Arket (2023) 

takki - Arket (2022) 

saappaat - Pavement (2022) 

laukku - Gucci (2022) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018) 

Toivottavasti siellä ruudun takaa sujui viikonloppu mukavissa merkeissä. Minulla meni viikonvaihde aika arkisissa askareissa tällä kertaa. Lauantaille oli varattu aika kampaajalle, kun kampaamo oli menossa pieneen remonttiin, kävin poikkeuksellisesti siellä viikonloppuna. Tukasta tuli tosi kiva, kun laitettiin vaaleaa ja ruskeaa raitaa sekaisin. Tukan laitoin jälkeen kävimme vielä kampaajani kanssa kahvilla kauppakeskuksessa. 

Puuhailin kotona kaikenlaista, kuten leivoin suolaista omenaleipää mökin omenapuun viimeistä omenista, heitin sekaan vähän puolukkaakin, joita olin kerännyt aiemmin viikolla niin ollen mökiltä. Ihmettelin suuresti, kun lähennellessä marraskuuta puolukkaa oli vielä hyvin metsässä tarjolla. Tänä vuonna pakastimessa on muuten enemmän marjoja kuin koskaan, joten eiköhän niillä talvi pärjätä. Mies aina vitsailee, että olen kuin mummon nuoremman ihmisen kropassa, heheh.

Yksi ärsyttävä homma oli myös hoidettava viikonloppuna, nimittäin valokuvien siirto koneelta ulkoiselle kovalevylle, asia mitä välttelen parhaani mukaan viimeiseen asti. Koneen muisti kuitenkin täyttyy hiljalleen, joten tämä projekti on tehtävä silloin tällöin. Viime vuoden kuvia samalla vähän läpikäydessä törmäsin näihin asukuviin, joita en tuolloin tällaisenaan julkaissut. Kuten tiedätte, pukeutumiseni ei muutu mihinkään vuodessa, joten sama asu on oikein toimiva tähänkin syksyyn. Olen ylpeästi asujen toistaja ja tämä setti onkin toimiva nimenomaan tähän vuodenaikaan. 

Kuvat ovat tosiaan viikkoa vaille vuoden takaa. Olimme tuolloin Helsingissä viettämässä viikonloppua kahden yön hotellivisiitin verran. Ohjelmassa oli ainakin keikalla käynti On the Rocksissa, joka oli muuten suunnitelmissa tänäkin vuonna, sillä sama bändi esiintyisi ensi viikonloppuna siellä, mutta meillä on muuta menoa. Lisäksi tuolloin kierreltiin kaupungilla ja käveltiin paljon syksyisessä Helsingissä. Tällaiset kotimaan minilomat ovat minusta aivan ihania.

Neulottu mekko syysasussa

mekko - neulottu (2021) 

saappaat - Pavement (2022)

trenssi - &Other Stories (2024) 

laukku - Louis Vuitton (2014) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Voi että, pakko vähän huokailla alkuun tuon upean ruskan perään, joka hiljalleen alkaa olla enää kasa maahan pudonneita lehtiä, jotka nekin pian kerätään pois. Ruska-aikaan sopii täydellisesti pukeutumisessa erilaiset ruskean sävyt, jotka ovat suosikkejani vuodesta toiseen. Ruskea neulomani mekko ei tainnut päästä viime vuonna päälle ollenkaan, mutta tänä vuonna se tulee olemaan käytössä senkin edestä. Aluksi tosin muistelin, että olisin neulonut mekon viime syksynä, mutta mitä vielä, tein sen kolme vuotta sitten! Tämä ajankulku on jotain ihan käsittämätöntä. 

Vaatekaappieni sisällöstä on ehkä 10% oma neulottuja vaatteita, eli lopulta aika pieni osa, vaikka tuntuu että villavaatteet vievät isoimman hyllytilan. Neulotut vaatteet eivät päädy kiertoon, kun on tehnyt täysin oman maun mukaan, täydellisistä langoista ja käyttänyt useita kymmeniä tunteja vaatteen tekoon, sitä osaa arvostaa. Teen vaatteista myös sen verran väljiä, ettei niissä painon vaihtelut suuntaan tai toiseen vaikuta ja neuloinkin sillä ajatuksella, että vaate on minulla aina. Tosin tämän harrastuksen myötä on arvostus muutenkin vaatteita kohtaan kasvanut. Parasta on myös se, että neuloessa ei ole aikaa tutkia vaikkapa nettikauppojen valikoimia.

Pakko myös vähän hehkuttaa kolmatta syksyä käytössä olevia saappaita. Kyseiset ovat todellakin monipuolistaneet oman syys- ja talvipukeutumiseni. Kuten olen maininnut, en hanki tekonahkaa, paitsi näissä saappaissa materiaali toimii, kun varret ovat sen ansioista todella venyvät, eikä kenkien kanssa tarvitse varoa märillä kaduilla kulkiessa. Paksupohkeisena ja muuten pieni jalkaisena on myös äärimmäisen hankalaa löytää jalkaan menevät saappaat, joten tällaiset venyvävartiset ovat oikeastaan ainut mahdollisuus. Ainut mitä pelkään saappaiden kanssa, jos materiaali alkaa ratkeilla kovilla pakkasilla, onneksi niin ei ole kuitenkaan ainakaan menneinä talvina käynyt. Haaveissa on kuitenkin näiden rinnalle pakkaspäiviin aitonahkaiset saapikkaat, mutta sellaisten löytäminen omalle varrelleni on luultavasti mahdoton tehtävä. 

Päivitetty älä osta lista

Olen noin kolmisen vuotta sitten kirjoittanut älä osta listan, eli listauksen vaatteista ja asusteista, joita olen oppinut kantapään kautta välttämään. Vanha lista pätee lähes sellaisenaan edelleen, mutta siihen on tullut vuosien varrella muutamia lisäyksiä, joten ajattelin että olisi hauska kirjoittaa listalle jatkoa. Tavoitteeni on entistä enemmän pohtia, ennen kuin hankin uusia vaatteita, vaikka olen petrannut tässä ihan älyttömästi iän karttuessa. Haluan muistuttaa, että tässä listassa on kyseessä tosiaan minun henkilökohtaiset makumieltymykseni.

Vaatteet, joita ei voi yhdistellä monipuolisesti. Mukavuuden lisäksi tärkeä kriteerini on monipuolisesti yhdisteltävyys. Sellaiset vaatekappaleet, joista ajattelen esimerkiksi, että tämä sopii vain nahkatakin kanssa, sille ei tule tarpeeksi käyttöä. Tämän vuoksi suosin melko neutraaleja sävyjä pukeutumisessa, joita on helppo yhdistellä keskenään, eikä garderobistani löydy montaa statement -kappaletta. 

Vaatteet, jotka mietityttävät yhtään. Oma mottoni vaateostoksilla on "viimeistään huomenna päälle". Eli otan uudet jutut heti käyttöön, jos vaate ei aiheuta tunnetta, että haluan sen heti päälle, tuskin tulen haluamaan jatkossakaan. Toinen juttu on se, jos pitäisi heti alkaa itse tuunaamaan uutta vaatetta mieleiseksi, tämä olisi kiva, jos muuttaisin sitä ja tätä, tällöin vaate jää hankkimatta. Poikkeus on toki housujen lyhennys, mutta housuja ostan muutenkin aniharvoin. Mikäli tuotteesta ei löydy oikeaa kokoa, en missään nimessä osta väärää suuntaan tai toiseen.

(Kirppiksen) edulliset ostokset. Vaikka joku tuote maksaisi euron ja epäilisin yhtään, en osta. Tämä meneekin aika lailla tuohon edelliseen kategoriaan, mutta nyt mietin asiaa enemmän second hand hankintojen kautta. Halvat hinnat voivat villitä heräteosteluun ja saattaa tulla itsellekin ajatus, miten aina voi myydä pois ja tulee tehtyä turhia hankintoja. Huomaa myös, miten ylenpalttista shoppailua jotenkin kaunistellaan, jos kyseessä on second hand hankinta. Itse en oikein koskaan löydä kirppiksiltä mitään, mutten niillä kovin usein kyllä jaksa pyöriäkään, en kyllä sen enempää roiku viikoittain muutenkaan vaatekaupoilla. Minulla on aina mielessä todella tarkka ostoslista, josta en poikkea. Minulla ei ole intoa metsästää jotain tiettyä viikkoja käytettynä, joten mieluummin ostan uuden, kun täydellinen löytyy. Toisaalta rakastan myydä omia vaatteitani second hand myymälässä, eli onneksi kirppiksiä koluavia löytyy, vaikkei allekirjoittanut heihin kuulukaan. 

Isot printit. Minulla on viha-rakkaussuhde kuviollisiin vaatteisiin. Toisaalta rakastan pirteitä printtejä, mutta toisaalta huomaan miten hankala itselleni on isokuviolliset vaatteet. Vuosien saatossa olen rajoittanut kuviollisten vaatteiden ostamista, myös pienikuviollisten. Vaatekaappi oli yhdessä vaiheessa oikea sillisalaatti monine eri printteineen, jotka eivät ole helposti yhdisteltäviä muuhun garderobin sisältöön. Minulla on jonkun verran printtivaatteita edellisen työpaikkani peruina sekä muutama pienikuviollinen kukkamekko, joista tykkään ja kaapissa pysyvät. Poikkeuksena tosin mainittava klassikko leopardi -kuosi, joka on väritykseltään sen verran neutraali, etten koe sitä hankalaksi.

Toistensa kanssa keskenään liian samanlaiset vaatteet. Myönnän että minulla on ollut tapana hankkia joku vaate monessa värissä tai useampia tosi samantyyppisiä vaatteita. Lopulta huomaan, että käytän kuitenkin vain niitä yhtiä ja samoja. Tässä olen onneksi petrannut vuosien aikana äärettömästi ja osaan nykyään pohtia ennen uuden ostamista, josko vaatekaapissa olisi jo jotain vastaavaa. Tarvitseeko vaikka monta samantyyppistä valkoista ribattua mekkoa? Pakko tosin mainita poikkeuksena perus t-paidat valkoisina ja mustina, niitä on oltava kesäaikaan kaapissa useampi, eikä niitä tunnu koskaan olevan kuitenkaan tarpeeksi.

V-aukkoiset vaatteet. Melko varmasti v-aukkoinen vaate jää minulla pitämättä. En oikein tiedä miksi, mutten vain pidä kyseisestä kaula-aukkomallista itselläni, mikä on sinänsä hassua, sillä pidän lähes kaiken muun mallisista päänteistä. Vuosien varrella opittua, varsinkin v-aukkoiset neuleet ovat ehdoton ei garderobiini. Kaula myös usein paleltuu, joten haluan alueelle vähän peittävämpää pääntietä.

Vaatteet vain hiusten kanssa. Muutama vuosi takaperin värjäytin tukan kauttaaltaan keskiruskeaksi sen normaalin oman värin raidoituksen suhteen. Ostin muutaman uuden mekon ihan vain tukan takia. Kuukauden päästä palasin kampaajalle raidoittamaan tukan vaalealla. Uudet vaatteet eivät korjaa asiaa, jos vaikka hiustenväri ei tunnu omalta. Kuten arvata saattaa, nämä hiusten väriin ostetut vaatteet päätyivät lopulta myyntiin. Summa summarun, uudet vaatteet eivät auta, jos olo on muuten omissa nahoissaan huono syystä tai toisesta. 

Nelinumeroiset luksuslaukut. Oma käsitykseni luksuksesta on muuttunut vuosien aikana, enkä enää ole valmis sijoittamaan tähtitieteellisiä summia laukkuihin. Arvostan kauniita asusteita hyvissä materiaaleissa, muttei niiden tarvitse olla luksusbrändien tuotoksia täyttääkseen kriteerini. En olekaan enää pariin vuoteen hankkinut isojen nimien laukkuja. Tykkään laukuista, joita omistan ja joihin olen vuosia takaperin sijoittanut, mutta viime aikoina on inspiroinut enemmän vaihtelevuus ja tunnistemattomammat brändit, niin sanottu hiljainen luksus. 

Bonus - vähemmän vaatteita on enemmän vaatteita. Tämän vuoden aikana olen karsinut vaatekaappeja paljon, enkä ole siinä rinnalla täyttänyt kaappeja uusilla hankinnoilla. Karsiminen on selkeyttänyt pukeutumista entisestään, kun garderobista on poistettu esimerkiksi liian pienet ja ihan kivat vaatteet. Omistan edelleen varmasti edelleen enemmän vaatteita ja laukkuja kuin keskiverto, mutta se nuoruuden himoshoppaaja on onneksi poissa.

Neulottu hame ja nahkatakki

nahkatakki - Human Scales (2023) 

hame&villapaita - neulottu (2024) 

laukku - Poléne (2023) 

tennarit - Adidas (2024) 

aurinkolasit - Chimi (2023) 

Jatketaanpa syysasuilla. Tämän villasetin näittekin vasta hiljattain, kun kerroin neuloneeni kokonaisen asun. Tänään halusin kuitenkin esitellä samoja kappaleita vähän eri lailla yhdisteltynä. Yksi luottosettini jo monta syksyä on ollut ribattu hame, nahkatakki ja alla valkoinen perus t-paita. Minulta olikin pitkään puuttunut nimenomaan harmaa hame, joten parasta kun sellainenkin nyt kaapista löytyy. Kuten tiedätte, haluan vaatekaappiini kappaleita, joita on helppo yhdistellä ja tätä ajatusta noudatan myös itse neulotuissa vaatteissa. Pohdin myös aina uusien vaatteiden kohdalla, olivatpa ne myymälöistä ostettuja tai itse tehtyjä, aina viiden vuoden ajatusta, haluanko käyttää tätä vielä viiden vuoden päästä ja onko se vielä ajankohtainen silloin? 

Tosiaan ribattu villahame menee monen yläosan kanssa, kuten nahkatakin tai siistimmän valkoisen laskutuvan puseron, joka minulla onkin ollut pitkään ostoslistallani. Hame tulee olemaan toimiva myös talvipukeutumisessa saappaiden kanssa. Materiaalin ollessa 100% villaa tiiviissä neuloksessa se on myös äärettömän lämmin. Setin villapaita sen sijaan toimii villahameen lisäksi esimerkiksi nahkahameen, harmaiden leveiden housujen tai legginsien parina. Vakaasti uskonkin käyttäväni villasettiä vielä viiden vuoden päästäkin. 

Lokakuu on yksi vuoden kaunein kuukausi

trenssi - &Other Stories (2024) 

laukku - Louis Vuitton (2014) 

saappaat - Pavement (2022) 

Mukavaa alkanutta viikkoa! En varmaan ole ainut, kenestä tuntuu, että maanantai on jatkuvasti ja viikot vain vilisevät ohi. Viime viikolla täällä asuinkaupungissa olikin meneillään paljon syksyistä ohjelmaa, kun ensin keskiviikosta alkaen oli nähtävillä valotaidetta pitkin kaupunkia ja viikonloppuna vielä kalamarkkinat. Heti valofestivaalien alettua bongasin niitä vähän sattumalta, kun kävin ensin erään muualla asuvan ystäväni kanssa kahvilla, josta suuntasin illan ompelutunneille, näin jo ensimmäiset taideteokset. Tätä valoa pimeyteen iloa jatkuikin aina lauantai-iltaan asti ja kävin useampana iltana kävelyllä ihailemassa valotaidetta lähistollä kun satun muutenkin asumaan. Porukkaa oli paljon liikkeellä ihan joka ilta, joka on melkoinen kontrasti muuten niin hiljaisiin katuihin. 

Viikonloppuna taas suuntasimme kalamarkkinoille, jotka kuuluvat ehdottomasti lokakuuhun. Kerroinkin juuri edellisenä viikonloppuna käyneemme Helsingin silakkamarkkinoilla, joten hauska kun nämä asuinkaupungin ovat muistaakseni olleet aina heti perään.  Kalamarkkinoilla on kaupungista riippuen jotenkin sympaattinen tunnelma ja tällä kertaa sattui todella hyvä kelikin, joka tietysti vaikutta omalta osaltaan viihtyvyyteen. Kierreltiin kojut läpi, söin vähän kalaruokaa tietysti ja mukaan nappasin vielä metrilakut. Lopuksi istuttiin vielä ulkona terassilla minä kuumaa kaakaota hörppien, niin tunnelmallista meren äärellä.

Mietin juuri, että lokakuu on yksi lempikuukauteni, toukokuun rinnalla. Melkein jo harmittaa, että se alkaa vedellä viimeisiään, mutta täytyy nyt ottaa loppukuusta ilo irti ja ihailla mitä upeinta ruskaa sydämensä kyllyydestä. Lokakuusta suosikin tekee tietysti värikäs maisema, mutta myös omaan makuuni täydelliset lämpötilat, ei ole tuskaisen kuuma, muttei kylmäkään. Pukeutuminen on myös miellyttävää ja inspiroivaa näillä säillä. Mikä parasta oma garderobi on tuntunut riittävän, enkä ole hankkinut ainakaan vielä yhtään uutta syysvaatetta.

Syysasu nahkahameella

 Postaus sisältää mainoslinkin*

takki - &Other Stories (2024) 

nahkahame - Minus (2023) 

villapoolo - Massimo Dutti (2022) 

laukku - Fendi (2020) 

nilkkurit - Pavement (2022) 

Lauantaina kävimme miehen kanssa perinteisillä Stadin Silakkamarkkinoilla. Tämä on ollut oma perinteeni jo vuosikausia ja käyn markkinoilla vuosittain joko yksin tai seurassa. Markkinoilla on ihana tunnelma ja kaiken lisäksi erilaiset kalaruoat ovat lempiruokiani, joten kuuma kalakeitto veneen kannelta nautittuna vain kuuluu lokakuuhun! Syksyiseen tyyliin markkinoilla sateli vähän vettä, onneksi kovimmat sadekuurot onnistuimme pysymään suojassa sisätiloissa ja myöhemmin päivästä sää kirkastui. Muuten kävelimme kaupungilla ja lähinnä fiilistelimme mitä kauneinta ruska-aikaa. Olimme Helsingissä iltaan asti ja vielä tarkeni nautiskella kuumaa kaakaotakin terassilla lämpölamppujen alla. 

Tässä vähän sateisemman syyssään asukuvat kaupungilta, laukussa oli mukana tietysti kompakti sateenvarjo. Musta aitonahkainen hame on syys- ja talvipukeutumiseni kulmakivi, taisin kulkea koko viime talven samassa hameessa ja niin luultavasti teen tänäkin vuonna. Nahkahameen tulee ehdottomasti olla aitoa nahkaa, sillä mielestäni tekonahka ei ole mistään kotoisin, hiostaa eikä kestä kovia pakkasia. Olen harmikseni joutunut muutaman kerran uusimaan hameen edellisten jäätyä pieneksi, mutta onneksi nahkahameista on ollut iloa myös seuraaville käyttäjille. Nahkahameen kaveriksi paritin mustan villaisen poolon sekä kesällä ostamani takin, joka oli rakkautta ensisilmäyksellä! Takki löytyy muuten edelleen myynnistä ainakin verkkokaupan puolelta *täältä. 

Neuloin kokonaisen asun

Heinäkuun puolenvälin tietämillä, mökillä ollessa, aloitin kunnianhimoisen neuleprojektin, ribatun hameen pienillä puikoilla. Haaveeni oli neuloa syksyksi setti, jossa olisi hame, paita sekä mahdollisesti vielä pipo ja kaulaliina samaa sarjaa. Halusin neuleisiin erilaisia pintoja, jotka tekevät vähän tylsään harmaaseen väriin mielenkiintoa. Halusin neuloa sellaisia kappaleita, jotka toimisivat hyvin yhdessä, mutta myös erikseen garderobista löytyviin vaatteisiin yhdisteltynä. Tavoitteeni oli saada neuleet syksyllä käyttöön ja tässä onnistuin! 

Kaikki lähti liikkeelle alkukesästä alennuksesta löytämistäni Novitan Wondel wool langoista, joita myöhemmin kävin hamstraamassa monet kerrat lisää. Kuumimmilla helteillä neuloin villavaatteita, mutta tiesin projektin vievän pitkään, vaikka neuloin lähes päivittäin ja usein tunteja kerrallaan. Lokakuun ensimmäisinä päivinä setti oli valmis, myös kaulaliinaa ja sitä pipoa myöten! Minulla on itse asiassa vielä tekeillä samoista langoista lyhyempi a-linjainen hame, mutta sen teon suhteen en ota paineita. 

Täytyy todeta, ettei neulominen mennyt todellakaan kuin Strömsössä ei hameen eikä paidan osalta. Hameen aloitin alkuun pariinkin kertaan ilman ohjetta, mutta tuli aivan liian pieni. Lopulta ostin Milena Pauliinan ohjeen, joka on ihan täydellinen simppelin hameen ohje, jolla neulon varmasti joskus toisenkin kappaleen. Arvostan todellakin neulesuunnittelijoiden työtä ja lopulta se muutama euro, mitä ohjeet maksavat, on ihan naurettava summa, sillä tiedän mitä ohjeen pelkkä puhtaaksi kirjoittaminen vaatii. 

Ainut dilemma hameen kanssa oli, että koon arviointi oli omassa tapauksessani vähän vaikeaa, sillä neuloin ohjeesta poiketen eri paksuisella langalla. Aloitin hameen ja purin useamman kerran, neuloin resorin kiertoon, puikot (joita oli alunperinkin hankala löytää) katkesivat ja oli monenlaista hermojen kiristelyä alkuun. Lopulta sain hameen alkuun ja loppu olikin helppoa, tosin aikaa vievää hommaa. Päättelinkin hameen jo kerran, mutta se oli minusta liian lyhyt. Purin ja neuloin kymmenisen senttiä lisää. Hameeseen meni muuten lankaa 6 kerää, eli 1350m.

Palmikkopaidan tein omasta päästä, halusin käyttää omia aivojani ja pohtia neulomisratkaisuja matkan varrella. Tämänkin kanssa tuli tosin ongelmia, kun neuloin paidan alhaalta ylös ja siitä tuli ihan liian lyhyt. Onneksi neuleen voi purkaa myös aloitusreunasta, joka tosin ei ole ihan niin simppeli homma. Kieltämättä helman saksilla auki leikkaaminen oli melko kuumottavaa. Onneksi palmikon onnistui neuloa myös toiseen suuntaan, eikä paidasta huomaa ollenkaan, että se on tekovaiheessa leikattu auki helmasta. Paitaan lankaa meni laskujeni mukaan vähän vajaa 7 kerää. Paidan pesin ennen käyttöä, ja se laajeni melkoisesti, kun palmikon ns. aukeavat. Tämä oli minulle uutta, sillä olen aiemmin tehnyt vain muutaman palmikko pipon. Varsinkin hihat saivat pesun myötä melkoisesti pituutta lisää, ja paidasta tuli muutenkin melko oversize, tosin sellaisen siitä olin suunnitellutkin. 

Settiin sopivan kaulaliina tein Novitan ohjeella, mutta omastani halusin hitusen kapeamman, joten poistin yhden palmikon, neuloin pienemmillä puikoilla ja päihin tein resorit. Kaulaliinan lankaa kului 4 kerää. Täytyy sanoa, että palmikkoja ei tee tämän jälkeen hetkeen mieli neuloa. Kaulaliina on äärimmäisen helppo tehdä, mutta vähän tylsä neulottava.