Kaksi viikkoa koulussa

Edellinen viikko meni uuteen totutellessa ja tämä uutta opetellessa, kun palasin koulun penkille. Aikaiset aamuherätykset, säännöllisyys ja joka päivä itse vaatteiden valitseminen olivat viikkojen teemat, kuten uusiin ihmisiin tutustuminen ja kirjanpitokin. Viimeksi mainitun suhteen pää löi ihan tyhjää, vaikea kuvitella, että olen aikoinani kyseistä koulussa opiskellut. Kirjanpitoa en ole kuitenkaan koskaan töissä tehnyt ja reskontra töistäkin olen ollut poissa lähes kymmenen vuotta. Tämän takia palasinkin kouluun niin sanotusti kertauskurssille. Motivaatiokin on näin aikuisopiskelijana täysin erilainen kuin 16-vuotiaani koulun aloittajana. Käytännössä me opiskelemme kolmen vuoden asiat kahdessa kuukaudessa. Kaiken kaikkiaan opiskelut ovat lähteneet niin hyvin sujumaan, etten olisi osannut kuvitellakaan. Meillä on tosi kiva ryhmä ja kouluun on ollut kiva mennä. 

Ajattelin ensin, etten kerro työni lopettamisesta ja kouluun palaamisesta täällä mitään, mutta toisaalta se on aika vaikeaa, kun elämä pyörii seuraavat kuukaudet hyvin pitkälti koulun ympärillä. Haluan myös tsempata muita, jotka miettivät alan vaihtoa tai minun tapauksessani vanhalle alalle palaamista, ikinä ei ole liian myöhäistä! Ajattelin aina että olen jo liian vanha opiskeluun, mutta vakuutan että koululla on minua parikymmentä vuotta vanhempaa porukkaa ja onkin ollut mahtavaa kuulla erilaisten ihmisten työelämätarinoita. Mietin jo opiskelun jatkamista vaikka ihan uudelle alalle, mutta jää nähtäväksi mitä syksyllä teen. Kumma kyllä asia ei edes stressaa minua kuin hetkittäin, se on sitten sen ajan murhe. Voin aina palata kaupan alalle, jos tämä ei onnistu, mutta olisin katunut enemmän, jos en olisi edes yrittänyt. 

Ensimmäinen kouluviikko sisälsi myös jäätävää stressiä työharjoittelupaikan löytämiseen, kun koulun aloittaessa selvisi, että harjoittelu alkaa reilun parin viikon päästä! Melko pian selvisi, ettei työharjoittelupaikan saanti ole mikään läpihuutojuttu, vaikka itsellänikin oli jo valmiiksi useampi nimi listalla keneltä kysyä. Yksi eteen tullut ongelma oli harjoittelun ajankohta, kesäkuussa kun monet lomailevat ja homma kaatui jo siihen. En tiedä olenko täällä maininnut, mutten koskaan ole mennyt töihin virallisilla hakemuksilla, vaan suuni avaamalla oikeassa paikassa oikealle henkilölle, ja näin kävi myös harjoittelupaikan kanssa. Lopulta kaikki kävi parhain päin, ja ensi perjantaina olisi tosiaan määrä aloittaa harjoittelu töissä muutaman päivänä viikossa ja loput päivät koulussa. 

Tietysti mietin monesti, olenko ihan pähkähullu, kun jätin työni josta pidinkin ja hyppäsin käytännössä tyhjän päälle. Vielä en ole katunut yhtään, päinvastoin, pitkästä aikaa olen tuntenut innostusta ja asiat ovat loksahdelleet paikoilleen omalla painollaan. Haaveilin esimerkiksi pitkään tietynlaisesta säännöllisyydestä, maanantaista perjantaihin rytmistä ja vapaista viikonlopuista. Lähes kahdeksan vuotta vähittäiskaupan alalla vuorotyötä tehneenä, nämä ovat äärimmäistä luksusta!  

Ps. Kuvituksena asu tältä viikolta, noissa samoissa leopardi housuissa viihdyin myös koululla useammat päivät. Aloin muuten kuvaamaan koulupukeutumista Instagramin stoorien (@annejennika) puolelle, joten sieltä löytyy matalalla kynnyksellä kuvattuja asuja viikoittain.