Minulla pyöri nurkissa melkoisesti edellisistä neuleprojekteista jääneitä jämälankoja, vajaita keriä, muutaman metrin pätkiä ja useita eri sävyjä. Olin hetken pohtinut mitä näistä voisin neuloa, kunnes päädyin raidalliseen villapaitaan. Erilaiset ruskean ja harmaan sävyt sointuivat minusta nimittäin kauniisti yhteen, lisäksi löytyi vähän nudea ja valkoista lankaa, joita yhdistin myös muutamien raitojen verran. Jotenkin helpottavaa kun ylimääräiset langat sai käytettyä pois ja periaatteessa paita ei maksanut mitään. Pukeudun talviaikaan tosi neutraalisti, mutta tämä neule on jotenkin piristävä tähän lopputalveen. Toisaalta sävyt ovat neutraalit, mutta yleisilme on kuitenkin värikäs. Mikä parasta tällaiseen jämälanka neuleeseen voi yhdistää mitä vain sävyjä, joita omasta lankavarastosta löytyy. Ainut ärsyttävä työvaihe oli lukuisien lankojen
päättely lopuksi, joka on rasittavaa aina raidallisissa töissä. Tämä villapaita
valmistui lopulta todella nopeasti, kun sain idean oli paita päälläni käytössä
jo ihan muutaman päivän päästä.
Olin myös ajatellut, että pitäisi opetella raglan villapaidan teko, joten tässä sain senkin yhdistettyä. Käytin rknits sisko ohjetta, mutta neuloin pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa, joten lisäsin vielä vähän silmukoita. Rakastan muhkeita hihoja, joten niistä tein vähän suuremmat kuin ohjeessa. Raitoja neuloin miten sattuu sen enempää suunnittelematta, matkan varrella mallailin sävyjä ja täytyi myös jonkun verran pohtia, miten langat riittävät. Hihoja esimerkiksi neuloin samaan aikaan, sillä näin oli helpompi seurata lankojen riittävyyttä, jotta raidat toistuvat samanlaisina.
Yleensä kun neulon jotain ensimmäistä kertaa, tulee lähes poikkeuksetta virheitä, kuten kävi myös tällä kertaa. Jo alkumetreillä tein ilmeisesti yhden langankierron liikaa, joka vaikutti lopulta koko neuleeseen. Huomasin virheen kyllä aika alkutekijöissä, mutta myöhemmän laskuvirheen takia ylimääräinen silmukka jäi neuleeseen. Lopulta toisessa hihassa oli yksi silmukka liikaa. Tämän tajusin vasta hihoja neuloessa aika loppumetreillä, vaihtoehdot olivat joko purkaa koko hiha tai antaa ylimääräisen silmukan olla ja hankkiutua siitä eroon tässä vaiheessa. Valitsin jälkimmäisen, sillä raitojen samalla lailla neulomisessa oli liian suuri työ ja mitatessani hihat, niissä ei huomannut eroa, lopulta yksi silmukka on ihan pari milliä, eikä todellakaan silmämääräisesti löysässä hihassa näy. Yleensä puran ja teen uudelleen, sillä itseäni mitä todennäköisemmin häiritsee myöhemmin, mikäli tiedän työssä olevan virhe. Mies aina sanoo, että omatekemissä saa ollakin virheitä, muuten ne ovat kuin liukuhihnalta tehtaalta tulleita. No ainakin neule on uniikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti